armosi on parempi kuin elämä

 

 

Ps.63:1. Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa.
2. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
3. Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.
4. Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
5. Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.
6. Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,
7. kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.
8. Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
9. Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

Surullinen pyykkipäivä

 Pyykinpesukoneemme oli osoittanut hiipumisen merkkejä jo pitkään, se pysähteli, vapisi ja temppuili muutenkin. Se oli tullut tiensä päähän. Eräänä kauniina päivänä vaimoni tuli sitten ilmoittamaan suru-uutisen, kone oli pysähtynyt viimeisen kerran. Kone oli ensimmäinen, jonka olimme ostaneet avioliitossamme. Sen edeltäjän olimme saaneet aikanaan häälahjaksi ja se oli myös ollut kestävä palvelija rappeutumiseensa saakka. Vuosia tälle toiselle oli kertynyt jo kunnioitettavat 25 ennen hiipumistaan. Pienen hiljaisen hetken jälkeen ilmoitin, että ei se mitään, ostetaan uusi. Ja niin sitten lähdimme vaimon kanssa kauppaan siltä istumalta. Vaimo halusi suurin piirtein samanlaisen pesukoneen kuin vanha palvelija oli ollut ja pian kaupat oli tehty ja uusi kone auton tavaratilassa.

 

Uuden koneen tullessa tuli roudata vanha uskollinen pyykkipalvelija poistettavien koneiden hautausmaalle paikallisen palokunnan pihalla sijaitsevaan vastaanottokeskukseen. Avulias romunvartija tuli kanssani nostamaan konetta sen viimeiselle matkalle kuormalavalle. Sitten hän kysyi ohimennen, että onko kone tyhjä? Tietysti, sanoin, kuinka niin? Mies kertoi hiljattain paikalle tuodusta koneesta, johon eräs toinen mies oli jättänyt pyykit sisälle. Merkillistä? Oliko mies yksinäinen pyykkäri? Vai oliko vaimo määrännyt jättämään ne sinne? Vai oliko kone lukkiutunut mennessään jumiin?

 

Kotimatkalla mietin, että miten moni aikamme ihminen kuljettaa omassa sisimmässään jatkuvasti likapyykkiä ja veivaa sitä edestakaisin pääsemättä liasta eroon. Ei ole pesuainetta, eikä kone muutenkaan toimi, pahaolo lisääntyy ja syyllisyys kolkuttelee enemmän kuin Jumala. Kaikenlainen pahuus on kuin saastainen vaate, joka vaivaa, kiusaa ja hermostuttaa mieltä pysyvästi. Ei ihme, jos kone yskii ja pysähtelee, niin käy myös elävässä elämässä. Synti sen kaikissa ilmenemismuodoissa on aina rasite, joka kuluttaa ihmistä. No, aikanaan siihenkin tottuu, kuin hikiseen työpaitaan tai sika karsinansa sotkuun. Mutta sisimmän likapyykki vie kuolemaan ja tulee esiin viimeistään tuomiopäivänä. Jokaisen ”kone” käy vain aikansa ja se aika on Jumalan kirjoissa tiedossa jo ennen kuin ihminen on tänne tullutkaan.

 

Omassa koneessa kotona pyörivät jatkuvasti samat pyykit vuodesta toiseen: halveksimisen haalarit, vilpillisyyden villapaita, ylpeyden yöpuku, pahuuden pikkutakki, omajumalisuuden oloasu, valheen verkkopaita, turhan työn t-paita, varkaan verryttelyhousut, panettelijan pelipaita, itseriittoisan irtokaulus, valehtelijan villahousut, tylyn tuulipuku, koviksen kalsarit, näyttävyyden nahkatakki, katkeruuden kaulaliina, vihan villapaita, epäuskon esiliina, pahan puhujan pipo, sukuvian susiturkki, leuhkuuden lippalakki, kovasydämisyyden korkokengät, syntisen sukat, syyllisen silkkihanskat. Eikä puhdasta tule, vuodet kuluvat, mieli paatuu, pahuus vain kasvaa, ja ihminen on yksin pyykkinsä kanssa. Kaiken kukkaraksi vielä konekin pysähtyy, eikä apua tunnu tulevan mistään?

Mutta Jumala haluaisi antaa ihmiselle pyykkipäivän, jolloin tämä voi vapautua likapyykistä. Ei kannata yrittää parannella elämäänsä, siitä tulee vain uskonnollisuutta ja moraalia. Jumalan suunnitelman mukaan kurjuuden ja likaisuuden voi vaihtaa hänen yhteydessään uuteen luomukseen ja puhtauteen, iloon, rauhaan ja vapauteen. Pahat teot voi tuoda Golgatalle ja Jeesuksen uhrissa saada vastineeksi täydellinen puhdistus. Se on onnellinen pyykkipäivän päätös. Vapahtajan antama lahjavanhurskauden puhdas vaate saadaan ansiotta lahjaksi hänen armostaan. Ei kun siis jonoon odottamaan vuoroaan ja siinä rukoillen:

 

Ps.51:4-5. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.

 

Ilm.7:13-14. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

Paikoillenne, valmiit, nyt.....

 

Yhteysilta 13. 9. 2022 

Ylivieskassa Suvannon kappelissa

Jumalan tekoja 

- Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on.

Turkka Aaltonen

https://www.youtube.com/watch?v=LmrcrZYg4GE

Lehtomäen kodin historia

 

https://www.lehtomaenkoti.net/historia/

https://www.youtube.com/watch?v=EnhR7ogx2e8&t=1722s

Lehtomäen koti perustettiin syksyllä 1978 Jorma Huuskon ja monien muiden uskovien nuorten kutsumuksen innoittamana. Katutyötä tehneet nuoret saivat sydämelleen perustaa kodin, jossa auttaa ja tukea päihdeongelmaisia miehiä.

Kotiin mahtui kerrallaan yhdeksän asiakasta. Heiltä ei peritty hoitomaksua, vaan arkipäivät kuluivat työntouhussa. Kodissa valmistettiin tilaustöinä erilaisia jalasmökkejä, mikä oli miehille myös työterapiaa. Viikonloppuisin kodilta tehtiin seurakuntavierailuja laajalle alueelle. Myös kodissa pidettiin hengellisiä tilaisuuksia niin omasta kuin vierailijoiden toimesta.

Kodin toiminta on pyörinyt kautta aikojen vapaaehtoisen tuen varassa. Niin seurakunnat kuin yksityiset ihmisetkin ovat tukeneet kotia raha- ja tavaralahjoituksin sekä tietenkin rukouksin. Kodin kaikki työntekijät ovat tehneet työnsä vapaaehtoisesti asunto- ja ruokapalkalla. Jumala on pitänyt näin kodistamme huolen vuosikymmenten ajan.

Kotimme työn päämärää ei ole ollut ainoastaan tämän ajallisen elämän hyvinvointi, vaan sielujen pelastuminen iankaikkiseen elämään. Tämä päämäärä on tehnyt työstä mielekästä ja kallisarvoista.

Työtä päihdeongelmaisten miesten parissa kodissamme tehtiin Jorma ja Raili Huuskon johtamana vuoden 2013 tammikuuhun asti. Jormaa kohdanneen vakavan työtapaturman myötä kodin toiminta jouduttiin keskeyttämään eikä jatkajaa työlle päihdeongelmaisten parissa löytynyt. Kodin elämässä kääntyi uusi sivu.

Muutama vuosi tapaturman jälkeen kului hiljaiselossa; rukoillen kyselimme Jumalalta, mikä tehtävämme jatkossa on. Nyt Jumala on avannut ovia lapsityöhön, ja siitä voit lukea tarkemmin toisaalta näiltä sivuilta. Kodin johtajana nykyään toimii Jorman ja Railin tytär Marika.

Kaikkien vuosien ja vuosikymmenten jälkeen saamme kiitollisena todeta:  “Tähän asti on Herra meitä auttanut.” 1. Sam. 7:12

 

 

Vahvista minua, että minä pelastuisin Ps.119:117

 

Tyytyväisenä kuplassa

 Eräs ystäväni, Pekka, oli tullut Jeesuksen omaksi kirjavien vaiheiden kautta. Hänellä oli ollut hyvä yhteiskunnallinen asema, hän oli varakas ja hänellä oli hyvä maine omassa kaupungissaan. Kävimme sitten vierailulla toinen toistemme kodeissa ja hänen kanssaan oli mukava keskustella. Hän oli fiksu mies, hyväkäytöksinen, kohtelias ja tasapainoinen. Hänellä oli varmat mielipiteet ja hän pohti syvällisesti kaikkea yhteiskunnassa tapahtuvaa kristilliseltä pohjalta. Hän uskoi Raamatun sanaan ja Jeesus oli hänen Herransa.

Monien vuosien vaihtuessa tuli eteeni keskusteluissamme aina sama teema, jonka ystäväni esitti. Hän oli ruvennut suunnittelemaan kristittyjen verkostoitumista maanalaisen seurakunnan aikaan. Siinä oli ajatuksena eräänlainen yhteistalous, toinen toisistaan huolehtiminen ja eri ammattiryhmien kautta viritettävä kristillinen seurakuntaelämä, jossa löytyy joka lähtöön osaajia. En muista kuka tai mikä oli saanut hänet miettimään tällaista elämänmallia, mutta hänellä oli paljon ideoita, joita kertoi minulle. Olin ehkä hieman kriittinen, kun ilmaisin ajatusten olleen hyviä, muttei ajankohtaisia.

Viimeisen kerran tapasin ystäväni eräissä kotiseuroissa ja hän oli hyvin sairas. Rukoilimme hänen vaivojensa puolesta, siunasin häntä ja myöhemmin kuulin hänen päässeen Herransa lepoon. Hän vei hienot suunnitelmansa mukanaan hautaan.

 

Olen törmännyt sittemmin usein tällaiseen "elämä kuplassa" ajatteluun, joka aina silloin tällöin tulee esiin kristittyjen piirissä. Siinä mietitään oman uskonyhteisön, kirkon, herätysliikkeen, ystäväpiirin, perheen vaikutusta uskovien elämänedellytyksiin. Tässä ajattelussa uskovaisuus on kääntynyt vahvasti sisäänpäin eräänlaiseksi olemassaolon taisteluksi, henkiinjäämiskurssiksi, asemansa puolustamiseksi. Uskoontulon jälkeinen kaikkivoittava evankeliumi on kadoksissa, enää ei haluta todistaa Jeesuksesta, vaan on parempi pysyä kaapissa tai kuplassa, vaieta tyystin oman turvallisuutensa takia. Jeesuksesta puhuminen on ryhdytty korvaamaan Isästä puhumisella tai korkeammasta voimasta mainitsemalla. Myös sattuma, säkä, kohtalo tai tuuri ovat ruvenneet vilahtamaan yhä useammin sanastossa. Joku hortoilee tässä mielialassa kristillisessä kentässä etsien itselleen uutta, riittävän hyvää ryhmää, johon voisi kuulua?

 

Johtuneeko asenne uskosta vai epäuskosta sitä en tiedä. Mutta kyllä siihen on liittynyt pelkoa ja epävarmuutta erilaisten tavaroiden hamstrausta, ja vihollinen on näkynyt jatkuvasti uhkaamassa pienen uskovan elämää ja tulevaisuutta. Joku ei uskalla mennä enää kirkkoon, koska se on hengellisesti niin huonossa tilassa. Toinen ei voi kohdata kääntymättömiä ihmisiä, koska ne ovat uhka hänen uskovaisuudelleen. Joku kiinnittää huomionsa maailmanpolitiikkaan ja siellä tapahtuviin muutoksiin, jotka näyttävät täyttävän pimeyden laskeutumisen kriteerit. Joku on siirtynyt hygieenikoksi ja terveysintoilijaksi, koska kaikkialla on saastaa ja sairaus uhkaa häntä mitä ilmeisemmin seuraavan kulman takana. Luonnonsuojelu saa lähes uskonnollisia palvojia ja puolestapuhujia. Joku uskoo uniinsa, jotka tuovat jatkuvasti kaikki paholaisen metkut hänen tietoisuuteensa. Joku keskittyy pelkästään sielun tunnelmiin ja mittaa sen muutosten pohjalta ihmisiä, aikaa, itseään ja tekemisiään.

 

Jos sielullisuus ja humanismi pääsevät myrkyttämään uskovaisuuden, syntyy kristillisyyden piiriin kupla, jossa ajatellaan ja eletään kuin me ihmiset kykenisimme ratkaisemaan kaikki ongelmat vain juttelemalla. Siihen ollaan tultu vähitellen ja ihmisjärjen orjuuttamana. Siinä ei ole Jumalan sanan voimaa, ihmeitä, rukouksen vaikutusta, eikä Jeesuksen valta-asemaa. Tässä kuplassa ei ole ymmärrystä siitä, että pahuuden henkivallat hallitsevat maailmaa ja kääntymättömiä ihmisiä, että koko maailmaa vaivaa saatanan joukko. 1.Joh.5:19. "Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa."

Koska tämä totuus on hämärtynyt, ei myöskään enää taistella Jumalan asein, Jumalan sota-asussa ja Jumalan voimassa, uskossa. 2.Tim.1:7-8. "Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme…." Kristillisyyden kuplan täyttää luopumisen henki, ihmisviisauden turha höpötys, ajanvietteellisyys, mukavuuden tavoittelu, harrastuksenomainen uskovaisuus, eriarvoistava elitismi. Kirkko kelpaa lähes kaikille ja kirkollisuudesta tulee valintamyymälä, jossa tarjotaan lihanmielisiä viihdetapahtumia, sielullisuuden palvontaa ja kaikenlaista turhaa ajanhaaskausta. Jos ja kun tämä kupla puhkeaa, syntyy herätys, jumalanpelko, synnintunto, kuolemankauhu, yksinäisyys, avuttomuus ja hätähuuto.

 

Kohtalousko on taikauskoa, johon joidenkin ihmisten mieli kallistuu kovin helposti. Siinä kuplassa todetaan, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi ja että kaikki on edeltä määrättyä, ihmisen on vaan mentävä viettiensä mukaan ratkaisuissaan. Siinä ajatellaan, että tunne, oma tunne, on totuus, jolla jokainen voi sitten sukkuloida elämänsä matkaa mielin määrin ilman vastuuta Jumalan edessä. Ajatellaan, ettei ole taivasta eikä helvettiä, eikä Jumalan tuomiota. Siinä uskotaan ihmisjumaluuteen, sielunvaellukseen, jällensyntymiseen, tyhjiin raukeamiseen, avaruusolentoihin, sattuman kauppaan, alkuräjähdykseen ja miljooniin vuosiin. Voi sitä päivää, kun Jumala puhkaisee tuon kuplan. 1.Piet.4:17-18. "Aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta. Jos se alkaa ensiksi meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät usko evankeliumia ja ole sille kuuliaisia. Ja jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"

 

Aikoinaan Neuvostoliiton valtakaudella kävimme siellä tapaamassa uskovia ja vierailimme seurakunnissa, jotka olivat osaksi salaisia, epävirallisia, maanalaisia. Oli paljon kotikokouksia, joita tiedotettiin puskaradiolla. Toiminta oli kuitenkin vireää ja toteutui niissä puitteissa varsin hyvin. Pyhä Henki oli usein väkevästi siunaamassa kokoontumisia ja moni meikäläisistä virvoittui suuresti ja pysyvästi näillä reissuilla. Länsimainen materialismi ja hyvinvoinnin palvontaa ei ollut vielä päässyt turmelemaan kristillisyyttä. Evankelioiminen oli sidottu kirkkoihin ja yksityisten kristittyjen henkilökohtaisiin keskusteluihin ihmisten kanssa omana aikanaan. Silloin aina joku tuomittiin yhteiskunnan vihollisena myöskin sakkoihin ja vankilaan kristillisestä toiminnasta ja sen materiaalin hallussapidosta tai yhteyksistä ulkomaisiin henkilöihin. Kuulin henkilökohtaisesti väkeviä Jumalan todistuksia paljon kärsineiltä uskovilta, kuinka Herra Jeesus oli ollut heidän kanssaan vaivassa, valtakunnassa ja vankilassa.

 

Hengellinen kupla on uskovaisuus tässä maailmassa ja ajassa Jeesuksen seurassa. Se voi olla Jumalan käytössä myös toimiva väline, koska sieltä lähtee rukouksia eri ihmisten puolesta kaikkialle. Se on näkymätöntä toimintaa, jossa Herra vaikuttaa suuren suunnitelmansa toteutumiseen tavallisten uskovien kautta.

"Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." 1.Tim.2:1-4. Suurin osa uskovien rukouksista jää vaille palautetta, eikä monikaan tiedä niiden osumatarkkuutta. Mutta Herra on voimallinen pitämään niitä valtakuntansa välikappaleina ihmissielujen pelastumisessa. Hengellisessä kuplassa elävät saavat kuitenkin myös arvostelua kuplan ulkopuolisilta tahoilta, jotka pitävät tätä porukkaa kovin vaatimattomana ja kaiken lennokkaan kristillisyyden jarruttajana.

 

Sinun valtakuntasi ei, Herra, ole tyhjä kupla, vaan armon ja totuuden todellisuus uskovalle, niin pyhä sanasi vakuuttaa. Siksi rukoilenkin nimesi korotusta, valtasi lisääntymistä ja tahtosi tapahtumista kaikkialla tänään täällä alhaalla. Puhkaise Henkesi miekalla, sanasi saarnalla ja esirukouksilla valheelliset kuplat, jotka sitovat ihmiset ylpeyteen, ahneuteen, itseriittoisuuteen ja kuolemaan. Anna kansallesi opetusta, näkyjä, ilmestyksiä ja profetioita olemuksestasi, että aina ja kaikkialla seuraisimme sinua ja kulkisimme edeltä valmistamistamissasi teoissa taivaan tietä. Avaa uskovien sisäiset silmät näkemään sinut, Jeesus, Jumalamme, Herramme, Vapahtajamme, siunaajamme, varjelijamme ja yhdistäjämme.

Sinä olet pyhä viinipuuni ja minä olen oksasi

 

Kun mietin sinun sanojasi, Kristus, 

rakas Vapahtajani, silloin paremmin ymmärrän, 

että ilman sinua olen vain tomunen.....

Sinä olet pyhä viinipuuni 

ja minä olen oksasi, 

suo minun aina pysyä mehevänä sinussa......

https://www.youtube.com/watch?v=YKfhkQ7DTTc