Jeesus: - koska minä elän, niin tekin saatte elää.

 

Su klo 16.00 Sunnuntaijuhla

 Ruutikellarintie 1, Hämeenlinna

 30.10. Turkka Aaltonen

 "Jeesuksen elämä uskovien etuoikeus"

 

Enkelit siel’ soittavat, aina laulaa autuaat, palatsissa kuninkaan tavataan....

 Pitkäaikainen ystäväni turkulainen Hannu Kiviranta tuli eilen tiensä päähän täällä ajassa. Sairauden vaivaama mies lähti Herran luokse 24.10. maanantaina aamulla. Vuosien aikana tuli käytyä monet tilaisuudet ja keskustelut Hannun kanssa ja veljellisesti rukouksin muistimme toinen toisiamme pitkin matkaa. Muutama kuukausi sitten olin viimeksi häneen yhteydessä.

 https://www.tv7.fi/arkki/isannan-poydassa/vieraana-hannu-kiviranta_p61610/

Vieraana Hannu Kiviranta Isännän pöydässä

Lama, konkurssi ja avioero veivät itsetuhoisiin ajatuksiin. Jumala voi palauttaa kaiken, mitä Saatana on varastanut.

Sarja tavallisista suomalaisista kristityistä miehistä, jotka istuvat isännän pöytään. Isäntänä TV7:n perustaja Martti Ojares.

Sarja varustaa ja rohkaisee miehiä kaikenlaisissa elämäntilanteissa täyttämään kutsumustaan omassa elämässään.

1.Uskovaisen onni on päästä kultarannalle,

missä myrskyt maailman taukoaa,

missä yö on poistunut, päivä uusi alkanut,

olen lähdössä nyt kotiin asumaan.

 

kerto: Tavataan taivaassa,

missä elämän puu aina kukoistaa;

siellä myrskyt maailman loppuu kultarannalla,

missä uskovaiset kohta tapaavat.

 

2.Hartaat toiveet, yhteydet ovat väliaikaiset,

mutta taivaassa ei kipu jyskytä;

Joki kirkas kimaltaa, kaupungissa iloitaan,

usko näkemiseen muuttuu taivaassa.

 

3.Enkelit siel’ soittavat, aina laulaa autuaat,

palatsissa kuninkaan tavataan;

ehtoollinen sulattaa yhteen sydänystävät,

siellä nähdään uusi koti ihana.

                                            Fanny Crosby

 

 

Kun isä etsi poikaansa antaakseen tämän Jumalalle

 Evankelistan työni alkuaikoina tuli puhuttua monessa paikassa, vankiloissa, tehtaissa, työpaikoilla, työväentaloilla, toreilla, kadulla, kodeissa ja kirkoissa. Eräs erikoinen tilaisuus järjestyi Hämeenlinnaan Sirola-opistolle. Meitä oli Helsingin suunnalta ryhmä uskovia, jotka oli kutsuttu vierailemaan siellä. Lauloimme ja todistimme Jeesuksesta opiston henkilökunnalle ja opiskelijoille. Se lienee ollut ensimmäinen ja viimeinen hengellinen tilaisuus siinä vanhassa Vanajan kivilinnassa? Opistoa ylläpiti kommunistinen puolue ja sen toiminta loppui 1994.

Sirola-opisto oli saanut nimensä kuuluisasta kommunistista, Yrjö Sirolasta (1876-1936). Hän syntyi papin Karl Sirenin perheeseen Piikkiössä, kävi Viipurin klassillisen lyseon, valmistui kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista. Hän innostui nuorena työväenaatteesta, oli puoluesihteeri ja eduskunnan jäsen, varapuhemies, toimi Yhdysvalloissa suomalaisen työväenopiston johtajana kolme vuotta ja palasi sitten takaisin Suomeen.

 

Yrjön isä, Karl Siren oli uskova pappi, joka toimi pisimpään Viipurissa. Hän oli uskonnäkemykseltään evankelinen ja toimitti Sanansaattaja-lehteä 7 vuotta. Hän oli perustamassa Viipuriin luterilaista rukoushuoneyhdistyksen. Oman kutsumuksensa suuntaviivoiksi hän kirjasi pyrkivänsä seuraavaan:

1) Joka pyhä hän joko itse pitää tai hankkii toisen pitämään suomalaisen ja ruotsalaisen raamatunselityksen, samoin on oleva jonakin viikon iltana suomenkielinen ja toisena arki-iltana ruotsinkielinen hartaushetki.

2) Hän käy neljänä päivänä viikossa noin kahden tunnin ajan sairaiden ja köyhien luona kaupungissa ja sen ympäristöllä.

3) Hän ottaa johtaakseen pyhäkoulun ja muun yhdistyksen päättämän hyödyllisen toiminnan.

4) Hän yrittää herättää ja kasvattaa maallikoita Jumalan sanan todistajiksi ja vapaaseen rakkauden palvelustyöhön.

5) Hän lupautuu hoitamaan yhdistyksen laskuun kirjojen myyntiä.

Siren oli avara kristitty ja hyväksyi mm. NMKY:n alkavan toiminnan Viipurissa. Hänen mielestään evankelisten oli tarpeen tunnustaa se hyvä, mitä voitiin oppia muista uskonsuunnista. Hän oli järjestämässä yhteiskristillisiä allianssikokouksia. Kerran hän totesi: - Meidän pelastajamme on persoonallinen Kristus yksinään eikä ketään muu tai edes puhdas oppikaan. Sirenistä sanottiin että hänen saarnansa olivat raamatullisia ja sisältörikkaita, osuen aina ihmisen sisimpään. Kuulijain mieli rupesi tekemään Jeesuksen opetuslapseksi, ottamaan risti ja kuolettamaan vanhaa ihmistä. Hän osasi kuvata Kristuksen niin, ettei ihminen päässyt tekopyhyyteen eikä Kristuksen ansion nimellä ylpeilemään.

Karl Gustav Siren

Aikansa työväen kysymykseen nähden hän oli suvaitsevainen ja teki paljon työtä köyhien hyväksi. Mutta ateismin lisääntyessä hän luopui siitä ja edisti Kristillisen Työväen Yhdistystä. Hänen poikansa Yrjön kanssa he kävivät runsasta kirjeenvaihtoa kuolemaan asti. Kun isä asetti kristillisyyden politiikan edelle ja Kristuksen uskon tavoitteeksi, poika vastasi kirjeessä:

- Minä sitä haen. Tiedän, että se on raamatussa, mutta en oikein ymmärrä. Katson enkä näe, usein kyllä tunnen, mutta uskon, että minunkin silmäni avataan ja minä saan vapautukseni ja Jumalan valon. Seuraavassa kirjeessä isä kuvaa kolme vaarallista esteettä Jumalan tuntemiselle:

- Ensimmäinen on järki. Elämän koulu opettaa, että totuuden käsittämiseen on muitakin tekijöitä kuin järki, nimittäin sydän, omatunto ym. Omaa järkeä on ankarasti arvosteltava, sillä usein ihminen uskoo sitä, mitä hän mielellään tahtoisi uskoa. Filosofia ja luonnontiede johtavat samaan loppukysymykseen: mikä on totuus? Toinen on nuoruuden himot. Niin minäkin luulin, etteivät ne olisi vaaralliset, mutta ei saa nukuttaa itseänsä väärään rauhaan siinäkään suhteessa. Ihminen voi tottua vaikka mihin Kolmantena on maailmanrakkaus ja kunnian himo. Taiteella, tieteellä, runoudella, korkeilla aatteilla ja pyrinnöillä, on oma arvonsa, mutta sittenkin niiden arvo on katoavaista. Henkisinä asioina ne eivät anna iankaikkista elämää, vaan ainoastaan jalostuttavat maallista elämää.

Siren valisti poikaansa: - Kristuksen ylösnousemuksen kieltäminen vie ihmisen materialistiseen toivottomuuteen, jossa elämä ajelehtii kuin laiva ilman peräsintä myrskytuulien mukana, kunnes joutuu haaksirikkoon. Silloin ihmisyys loppuu ja petomaisuus saa vallan. Kristuksen siveysopin noudattaminen ilman elävää Kristusta johtaa hengelliseen kuolemaan.

Siren oli harvinaisen rehellinen kirkon työntekijäksi ja kykeni siksi arvioimaan vallitsevaa toimintaa sen ydinongelmasta käsin:

- Papit tekevät Kristuksen opetuksessaan usein liian teologiseksi, etteivät hänen jalkansa kosketakaan maata, vaan hän istuu luoksepääsemättömässä korkeudessa. Kristuksessa on ensi kädessä opittava tuntemaan hänen ihmisyytensä, joka hyvin viihtyy meidän kanssamme veljellisessä seurustelussa, että mekin viihtyisimme hänen parissansa.

Isän ja pojan välisessä kirjeenvaihdossa oli mukana paljon tunnetta. Isä syyttää itseään huonosta lapsen kasvatuksesta. Samalla hän tilittää asennettaan: Isä valittaa, kuinka hän on saanut tästä pojastaan, rakkaimmasta lapsestaan, eniten kärsimistä ja jatkaa täydelleen ripittäytyen pojalleen toivossa siten taivuttaa hänet palaamaan Jumalan luo:

- Eikä tämä kärsiminen ole tuleva ilman syytä. Puhumattakaan muista syistä mainitsen vain, että nyt olen enemmän kuin koskaan ennen tullut tuntemaan itsekkyyteni. En voi sanoa, että minä olisin tahallani ulkokultaillut jumalisuudellani, en! Kyllä olen etsinyt vilpittömyyttä ja totuutta; mutta olen aina rakastanut mukavuutta ja tahtonut säästää itseäni vaivoilta. Tämä karvas juuri on päässyt minussa kasvamaan; mutta nyt alkaa Jumala sitä repimään ylös. Se tekee sanomattoman kipeätä. Kyllä antaisin jotain päästäkseni tästä viasta; en kuitenkaan tahtoisi antaa rakasta lastani. Mutta että tämä toivo toteutuisi, vaaditaan siihen, että me molemmat minä ja sinä nöyrrymme Jumalan väkevän käden alle.

- Kyllä minä sinut uhraisin; mutta Jumalalle eikä perkeleelle. Jos voisin irtautua itsekkyydestäni ja mukavuudestani ja niin puhdistua siitä perinnöstä, niin hyvin mielelläni kärsin sinun kanssasi, vaikka kulkisitkin toista rataa kuin minä olen kulkenut, vaikka ulkonainen elämän onnesi siinä menisikin. Tarkoituksena on, että saamme yhdessä rukoilla Jumalaa ja yhdessä tunnustaa keskuudessamme syntimme alkaen uutta elämää. Älä häpeä mitään muuta kuin syntiä!

Yrjö vastaa: - Pappa — me olemme liian tunteellisia. Sitä minä nyt pelkään, että keskustelumme olisi vain itkua ilman mitään oikeaa tulosta. Olen kyllä huomannut Jumalan johtoa elämässäni, mutta kysymys S:stä sen petti. Kun niitä olin kuukauden turhaan ajatellut, tuli mieleeni sana: sovinto, sovitus, Jumala sovitti. Hän, hän voi minutkin vapauttaa ja täysin siemauksin hengitin ilmaa sen tiedon tunnettuani. Tosin kyllä heti seurasi kaikenlaiset mietinnöt sovinto-opista, mutta nyt ei myrsky tullutkaan, Jumala lupasi kääntää senkin asian hyväksi. Kotona sain juuri sen vaikutuksen, jota maailmalla tarvitsen, siinä elän.  Te ette ole uhrannut minua perkeleelle, ja jos uhrauksesta vieläkin tahdotte puhua, niin voitte sanoa, että olette uhrannut minut taiteelle, joka kyllä voi olla ja onkin Jumalasta. Minusta täytyy tulla runoilija. Runeberg on sanonut, että me kaikki olemme talonpoikaisviuluja, mutta kun meidän Herramme ottaa soittaakseen jollakin meistä, soi se kuin oikea cremonalainen Jumalan omaksi, mutta sitä kirkkoa, joka piti viime kirkolliskokouksen, en kumarra.

Isä vastaa poikansa ymmärtämättömyyteen: - Syynä on ollut epäusko. Jo Punaisen meren partaalle päästyään olet kääntynyt takaisin orjuuden maahan. Jospa lapset säästyisivät tällaisista harhailuista

Ihminen ei kelpaa keskipisteeksi semminkin, jos se ei kulje säännöllistä rataansa keskusaurinkonsa Kristuksen ympärillä. Meidän elämämme keskuksena täytyy olla Jumalan Poika. Olen näihin aikoihin oppinut yhä paremmin tuntemaan vikojani, joiden seuraukset lapsissani. Meidän sukuvikamme ovat turhamaisuus, mukavuus ja epäitsenäisyys. Siitä syystä olen kuvitellut mielessäni, että lapsistani on tuleva jotain non plus ultra (ei sen enempää), mutta kuiva elämän todellisuus ei vastaa kauniita unelmia. Innokkaat päätökset ja kauniit puheet, mutta heikot teot ovat myös meidän vikojamme. Mutta vaikka onkin hyvä tuntea vikansa, mitä auttaa alituiset itsensä katselemiset? Ei auttanut Israelin kansaa katsella käärmeen puremaa, vaan terveys tuli, kun katsoi vaskikäärmettä, Kristusta.

Isä ottaa kantaa pojan sosialistiseen vallankumouksen ihailuun ja Venäjän tilanteeseen: - Kyllä olen jo ennenkin käsittänyt, että historiallinen, yleisinhimillinen välttämättömyys vaatii Suomen kansaa lähempään yhteyteen Venäjän kansan kanssa, mutta tämä yhdistys olisi voinut tapahtua suopeammassa muodossa, joka ei olisi loukannut meidän kansallisia tunteitamme, jos ei yhdeltä puolen vallanhimon demoni olisi mennyt ultra-venäläis-papilliseen puolueeseen, jonka etunenässä tuo fanaattinen Pobjedonostshew julman johdonmukaisena kulkee, ja jos emme toiselta puolen me itse olisi synneillämme päällemme vetäneet tätä rangaistusta tahi kuritusta.

Nämä synnit ovat ensi kädessä ylellisyys ja nautinnonhimo, jotka ovat päässeet kansassa valtaan seurauksena pitkäaikaisesta rauhasta.

- Kun Jumala on lyönyt meitä näin kipeästi, on se tapahtunut meidän auttamiseksemme pääsemään irti nykyisestä onnettomasta tilastamme. Mielenosoitukset, joihin on eri puolilla maata ryhdytty, saattavat olla paikallaan, mutta ilman itsensä tuomitsemista ja nöyrtymistä Jumalan edessä niistä tulee pelkkiä teatterinäytäntöjä.

- Pyhä rakkaus oli Kristuksen ja apostolien vaikuttimena, eivät mitkään puolueseikat eikä edes yhteiskuntaolojen parannus.

- Sosialismi on kyllä jalo hedelmä, mutta valitettavasti vielä raakile. Kypsymättömyyttä todistaa lapsellinen luulo, että ihmiset ovat luonnostansa hyviä, jotka vain olosuhteiden vaikutuksesta tulevat pahoiksi. Siis sosialistisesta yhteiskunnasta olisivat pahat ihmiset miltei kokonaan hävinneet. Toinen yhtä lapsellinen luulo, joka näyttää olevan Bebelilläkin, on uskonnon tarpeettomuus ihanneyhteiskunnassa. Ei myöskään näy entisten aikojen harhaluulot, että väkivaltaisilla keinoilla saadaan edistystä eteenpäin, haihtuneen nykyaikaisten ihmisten (sosialistien kuten muidenkin) mielestä.

Mutta isän voimat hiipuivat ja Herra otti hänet taivaankotiin 58-vuotiaana yllättäen sairaskohtaukseen tuupertuneena. Kirjeenvaihto loppui silloin 1905. Yrjö jatkoi sosialistin uraansa ja odotti vallankumousta. Heidän ainoa lapsensa Aimo kuoli 10-vuotiaana pian Amerikasta paluun jälkeen joulukuussa 1913. Yrjö ja Mandi muuttivat Venäjän vallankumouksen jälkeen pysyvästi Neuvostoliittoon 1918. Yrjö odotti hartaasti Suomessa tapahtuvan samanlainen vallankumouksen, mutta se epäonnistui ja punaiset hävisivät luokkasodan. Venäjällä hän toimi mm. Karjalan alueen johtajana ja opettajana Moskovassa. Hänen vaimonsa, Mandi, oli jonkin aikaa myös Neuvostoliitossa, mutta erosi Yrjöstä ja palasi pysyvästi Suomeen 1920. Turun hovioikeus tuomitsi hänet helmikuussa 1923 Venäjän-aikaisen toimintansa vuoksi valtiopetoksen valmistelusta 23 kuukauden kuritushuonerangaistukseen, jonka hän suoritti Hämeenlinnan keskusvankilassa. Hän asui äitinsä kuolemaan saakka tämän kanssa Kangasalla 1930-luvun alussa.

Mandi, Aimo ja Yrjö

Yrjö Sirola nai 1930-luvulla syntyjään suomenruotsalaisen Disa Milanovan ja työskenteli kouluttaen Moskovan Lenin-koulussa ulkomaisia kommunisteja maanalaiseen työhön. Yrjö kuoli 59-vuotiaana aivohalvaukseen kesken oppitunnin maaliskuussa 1936. Sirola sai sankarin hautajaiset ja tuli Kuusisen tavoin SKP:ssä kunnioituksen ja ylistyksen kohteeksi. Hänen tuhkansa haudattiin Kremlin muuriin. 1957 Sirolan säätiö toi hänen uurnansa Suomeen Malmin hautausmaalle, jossa on hänen muistolaattansa. Jos vallankumous olisi toteutunut Suomessa suunnitelmien mukaan, ilmeisesti Sirola olisi ollut vähintään ministerin arvoinen henkilö täällä?

Emme tiedä Yrjön suhdetta Jeesukseen, löysikö hän koskaan todellista sielunrauhaa ja anteeksiantamusta vai kadottiko hän lopullisesti elämän aatteensa vuoksi? Ainakin hänen isänsä rukoili hänen puolestaan.

Oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden

 

Rakkauden kaksoiskäsky

Rakkauden kaksoiskäsky kiteyttää lain sisällön. Se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, täyttää lain vaatimuksen. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta. Rakkaus toteuttaa Jumalan koko lain.

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 22:34-40

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”

 Tästä linkistä voit kuunnella saarnan:

https://mediakirjasto.sley.fi/2022/10/rakkauden-kaksoiskasky-5 

 

Pienenä ihmisenä suuren Jumalan turvallisissa käsissä

 Joskus katsellessani pieniä ötököitä pihallamme, mietin meidän kokoeroamme ja erilaista asemaamme kaikkeudessa. Minä olen suuri, muurahainen pieni. Sitten nostan katseeni ympäristöön ja ihmisiin, mietin he pärjäävät, selviävät ja mikä on heidän asemansa kaikkeudessa. Päivittäiset uutiset kaatavat päällemme jatkuvasti kaiken roskan ja kurjuuden, mitä maa päällään kantaa. Minä mietin, miten tuo tieto liittyy kaikkeuteen. Uskovan on oltava tarkkana, ettei hänen Jumalansa pienene silloin samaan mittakaavaan maailman ongelmien kanssa. Jumala on suuri, suurempi kuin koskaan voimme käsittää. Ihminen on pieni, olematon, mitätön muru tuolta ylhäältä katsottaessa? Suuriin ja kunnioitettuihin maailman valtiaihin nähden suuri Jumala on kaiken yläpuolella, hallitsija vailla vertaa. "Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi. Tuskin he ovat istutetut, tuskin kylvetyt, tuskin on heidän vartensa juurtunut maahan, niin hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat; myrsky vie heidät kuin oljenkorret." Jes.40:23-24. On turha luottaa ihmisiin tai heidän kykyihinsä, mielipiteet ovat vain inhimillisiä ilman Jumalaa, Jumalan sanaa, Herran Henkeä. Ne muuttuvat jatkuvasti. Kun Jumala puhaltaa kerran, ei ihminen ole enää mitään, hän kuivuu, lakastuu ja kuolee, eikä hänen asuinpaikkansa häntä tunne. Kun myrsky tulee, niin toteutuu sana "suuriksi" kuvitelluista ihmisistä: he ovat olemattomia ja tyhjän veroisia.

 

Ihmissuuruudesta siirryin miettimään Herramme mahtavuutta, kuninkaan majesteettia ja valtaa. Hänestä sanotaan "Kuka on kourallaan mitannut vedet?" Jes.40:12. On meinaan vettä paljon meressä. Ehkä tiedemiehet voivat laskea suurin piirtein kuinka paljon vettä on, mutta he eivät tiedä miten se on tänne tullut, elleivät tunne Jumalaa? Erikoista on se, ettei muualla taivaankappaleilla ole vettä. Eipä tietenkään, kun Jumala ei ole sinne sitä laittanut. Mutta tässä uskova luo katseen Jumalan käteen, se on mahdottoman suuri, koska siihen mahtuvat maapallon vedet. Ihmiset sanovat valtamerilaivasta, että se on suuri. Mutta meri vasta on suuri, kun sen laivan alla on monta kilometriä vettä ja se kaikki mahtuu Herramme kouraan. Ihmeellistä.

 

Joskus sitten kiireinen ihminen ehtii pysähtyä katsomaan, kuinka valtavat näkymät jo pelkällä paljaalla silmällä aukeaa taivaalle. Ja sana sanoo: "Kuka on vaaksalla määrännyt taivaitten mitat?" Jes.40:12. Sitten on syytä hetkeksi kumartua eteensä ja avata kämmenensä hetkeksi. Siinä ovat sormet hyvässä järjestyksessä ja meidän vaaksamme on korkeintaan 15 cm. Mutta Jumalan käsi on niin suuri, että hän on oman vaaksansa mitalla asettanut näkyvän taivaan järjestykseen määrätyksi ajaksi. Vielä enemmän, Herra on nimennyt kaikki taivaankappaleet ja pistänyt ne kulkemaan tahtonsa mukaan. "Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois." Jes.40:26. Ei ihme, että Herra kehotti aikoinaan Aabrahamia laskemaan tähdet ja lupasi hänelle niin paljon jälkeläisiä. Oli siinä vanhalle miehelle asetettu suuri näky uskottavaksi? Ihmeellistä.

 

Mutta suuri salaisuus on sisällytetty sanaan, jossa lukee: "Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun?" Jes.40:12. Mietin ihan tosissaan tätä ajatusta rukoillen ymmärrystä. Sitten Herra avasi tätä näkyä. Jumala on kolminaisuus, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Se on tämän sanan sisältökin, on kolme mittayksikköä, joista meidän kannaltamme tärkein on Poika, Jeesus, Messias, Vapahtajamme. Hän on mainittu kolmannesmitta, johon on mahdutettu maan tomu. Tomu olemme me ihmiset, se on meidän raaka-aineemme. Tuo koottu tomu on koko syntinen ihmissuku, josta meidät on tehty. Siinä suuressa näyssä Ihmisen Pojan kannettavaksi profetoidaan kaikki tomu, ihmiset, synteineen. Jeesuksessa on ainoa pelastumisen mahdollisuus jokaiselle. Vain yksi ovi, vain yksi tie, vain yksi elämä, vain yksi rakkaus, vain yksi rauha, vain yksi armo, vain yksi totuus, vain yksi paimen, vain yksi lauma. Jeesukseen mahtuvat kaikki. Ihmeellistä.

 

Minun on mahdoton ymmärtää Jumalan tekoja ja aikataulua, mutta luen niitä Raamatusta ihastellen. Jumalan luomistyö on käynnistynyt maailmankaikkeuden suurimmilla painonmitoilla: "puntarilla punninnut vuoret, vaa'alla kukkulat?" Jes.40:12. Voimme vain yrittää kuvitella, millainen puntari tai vaaka pitää olla, että siihen voi laittaa suuren vuoren? Tämä suunnaton näkymä ilmaisee Jumalan suuruuden, rajattomuuden ja kaikkivaltiuden. On aivan mykistävää pysähtyä Herran asettaman taivaallisen järjestyksen eteen. Samalla Jumala laittaa vaakaan ihmisen, suureksi ja kuuluisaksi arvioidun, johtajan ja merkkihenkilön. Hän punnitsee ja havaitsee tämän kevyeksi ja itsessään täysin kelvottomaksi, hyödyttömäksi turhakkeeksi. Mutta kuitenkin kutsuu tätä pelastukseen. Ihmeellistä.

 

Jumalan suuruuden kuvauksissa uskova viedään näkemään maailmankaikkeuden kookkain ämpäri. "Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän." Jes.40:15. Kun me tavalliset vedenkantajat tuomme sangollisen vettä ja tyhjennämme sen, jää jäljelle tyhjä astia. Mutta, ihmeellistä, kun sitten katsotaan sinne pohjalle oikein tarkkaan, niin siellähän on vielä pisara vettä? Sana sanoo sen olevan kuvan miljardeista ihmisistä. Joten Jumalan täytyy valtavan suuri, kun hänen kätensä tarttuu tuohon taivaalliseen ämpäriin ja tarkatessaan sitä pientä pisaraa sangon uurteessa, näkee kaikkien ihmisten keskeltä yhden ihmisen, sinut? Ihmeellistä.

 

Tulin pohdinnassani suuren Jumalan näkymistä aivan alas, maahan, maailman yöhön, jossa elän. Sanan mukaan pysähdyin tähtitaivaan alla ihmettelyyn, Jumalan suuruuden hämmästelyyn ja siihen tietoon, että Hän, Jeesus, muistaa meitä ihmisinä. Olemme rajallisia, syntisiä, huonoja, sairaita, raihnaisia, avuttomia, tyhmiä, onnettomia ja kurjia. Mutta on ihmeellistä, että Jumalan pitää silti meistä huolta. "Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?" Ps.8:4-5. Peilissä näemme oman kuvamme, jonka haluaisimme olla joskus aivan toisenlaisen? Mutta muuttuminen kulkee vitamiineista, terveellisistä elintavoista huolimatta aina vain huonompaan suuntaan, ehtoo lähestyy. Silti Hän huolehtii meistä ilman omaa ansiotamme, edellytyksiämme. Otamme vain vastaan Herran armoa ja kiitämme suurta Jumalaamme. Ihmeellistä.

 

Kaikki tämä Jumalan suuruuden kuvaus saa minut hiljaiseksi, sillä Raamatussa puhuu mahtava Luoja mahdottomalle ihmiselle, minulle. Niin jatkan tätä ihmettelyäni vahvistaen kirjoitetun sanan kautta sydämeni uskoa Jeesukseen. Näen oman asemani ja mahdollisuuteni kuin Israel ennen. "Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"? Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes.40:27-31. Ihmisen voimin jaksetaan aikansa ja inhimillisin edellytyksin soudetaan vastatuuleenkin. Heikko väsyy ja joutuu kuitenkin pikemmin turvautumaan suureen Herraamme, ikuiseen Jumalaan, auttajaamme. Häneltä saamme voiman, viisauden, rakkauden ja uskon. Häneltä saamme Herran odotuksen mielen ja taivasnäyn. Ihmeellistä, mitä vielä näemmekään.

 

Kiitetty olkoon Herra kaikista suurista näkymistä, jonka Raamattu piirtää eteemme. Kiitos Vapahtajamme siitäkin, että ihmisyytemme rajallisuus ja vajavaisuus, syntisyys ja alennustila kelpaa sinulle. Olemme kaikki ihmiset parhaimmillaankin vain tomua, hyppysellinen tomua ja kuitenkin teit meistä taitavasti arvokkaita luomuksia. Kiitos pelastuksen lahjasta, uudestisyntymisestä Jumalan lapseksi. Katselemme sinua, Herrani, vesisangon uurteen pisaran sisästä lukemattomien muiden ihmisten kanssa ja odotamme, että eräänä päivänä viet meidät taivaalliseen kotiisi ikuiseen lepoon ja rauhaan.

Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; 5.Moos.32:47

 Turun Kristillinen Työväenyhdistys ry.

 Yhdistyksen ja rukoushuoneen 115-vuotisjuhla

sunnuntaina 9.10. -22  klo 14.00

 Hilkka ja Turkka Aaltonen.

 

1.Mitä lupaa Herra, Hän täyttää sen,

Hän sanansa pettääkö voisi?

Muun vaihtuissa ain' Hän on uskollinen,

Ei hyljätä konsanaan voisi.

 

Aina Herramme sana on horjumaton,

On vahvempi taivasta maata.

Jos uskoisin vaan, Niin nähdä mä saan,

Ei koskaan hän pettää mua saata.

 

2.Aina etsivä löytää ja anova saa,

Näitä lahjoja ei luetella.

En turhaan mä lähesty Vapahtajaa.

Oisi parempi osako kellään?

 

3.Vaikka peltoa kyynelin katselen mä,

Ei kylvöä ennätä kato,

Sillä Herra on laihonsa kasvattava

Ja suuri on luvattu sato.

 

4.Jos - koetuksen liekki kuinka tuskaisa oisi,

Hän apunsa antaa minulle,

Ja äänensä häätää pelkoni pois,

Olen tyyni mä kuolonkin tullen.