maanantai 28. maaliskuuta 2022

Välkkyjä ja taviksia Herran seurassa

 Tutustuin kotikylällä asuneeseen Verno nimiseen mieheen. Hän ei käyttänyt tätä nimeä, vaan oli tunnettu toisesta nimestään. Mutta kuolemansa jälkeen nimi laitettiin kultakirjaimilla hautapaasiin. Verno nimisiä on kuulemma Suomessa vain muutama ja sama nimi on joillakin myös sukunimenä. Tämä mainittu mies oli aktiivinen vaikuttaja seurakunnassamme. Hän oli tullut uskoon kirkossa järjestetyssä herätyskokouksessa ja hänellä oli jonkin verran laestadioilaista taustaa kotoaan. Hän puhui asiat aina suoraan halki ja kehotti mm. kirkkoherraamme parannukseen, josta tämä ei kuitenkaan ollut kovin iloinen?

Kerran tein talossamme remonttia, korjaamalla yläkerran huoneita. Löin ponttilautaa lattiaan, kun huomasin, että joku kiipeää tikkaita pitkin seinää ylös ja koputtaa ikkunaan. Se oli Verno. Avasin ikkunan ja päästin hänet sisälle. Ilman mitään suurempia esittelyjä, hän tarttui työhön ja ryhtyi naulaamaan uutta lattiaa kanssani. En ollut pyytänyt häntä, mutta ilmeisesti olin kertonut jossain vaiheessa tekemisistäni? Kerran Verno tuli käymään, kun isäni vielä eli ja olimme pihalla pitämässä taukoa remontista. Verno kysyi: - Onkos isä uskossa? Johon isä vastasi, ettei ole. Sitten Verno sanoi: - tee hyvä mies parannus sinäkin ja anna elämäsi Jeesukselle! Elämänsä ehtoossa Verno oli hoidettavana Pikonlinnan sairaalassa uuden kotimme lähellä. Hän tuli sieltä eräänä päivänä morjenstamaan minua. Hänellä oli havaittu uniapnea, jota pyrittiin auttamaan. Keskustelumme tuoksinassa ehdotin, että rukoilisin hänen puolestaan ja niin tapahtui. Se olikin viimeinen kuva Vernosta, kun hän kyynelsilmin lähti meiltä takaisin tielle ja sairaalaan.

 


On ihmeellistä olla riippuvainen Jumalasta ja tajuta kuinka orpo onkaan ihminen ilman Luojaansa. On ihmeellistä kuulla Jumalan puhuvan ja saada viesti Herralta, olla hänen johdatuksessaan ja varjeluksessaan. On ihmeellistä ymmärtää koko olemassaolon riippuvan Jumalan vaikutuksesta ja sallimuksesta. On ihmeellistä kuulua Jumalan ystäviin ja hänen lähipiiriinsä, palvelijoihinsa, sanansaattajiin ja esirukoilijoihinsa. 5.Moos.4:4 "Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä." On ihmeellistä, että Herra kutsuu ihmistä nimeltä ja tahtoo pelastaa hänet kadotuksesta. On ihmeellistä, että Jeesus rakastaa meitä, vaikka olemme huonoja ja täysin kelvottomia syntisinä. On ihmeellistä, että Jumala tuntee meidät kaikki ja tietää meistä kaiken ja osoittaa huomionsa meille, vaikka olemme tuiki tuntemattomia.

 

Eräänä päivänä laskin, että olen ollut jo lähes 50 vuotta uskossa. Se oli eräs loppusyksyn sunnuntaiaamu, kun Herra pelasti minut. En ollut uskonnollinen, eikä meidän kodissamme harrasteltu kristillisyyttä. Mutta Jeesus teki sen, minusta tuli uskovainen. En ollut kirkollinen, enkä kiinnostunut semmoisesta, mutta Jeesus teki minusta kirkollisen. En kyennyt muuttamaan itseäni, en parantamaan elämääni ja tapojani, mutta Jeesus teki sen, hän uudestisynnytti minut. En ollut puhuja, enkä halukas esiintymään ihmisten edessä, mutta Jeesus laittoi minut siihen tehtävään, minusta tuli ammattievankelista ja Raamatun opettaja. Yritin löytää monta syytä, että Herran ei kannattaisi valita minua tehtävään ja että voisin tehdä kyllä jotain käsilläni ja palvella Vapahtajaa jossakin syrjässä. Mutta hän ei suostunut ehdotuksiini. En ollut kirjoittaja, enkä lukija, mutta Jeesus herätti minussa halun kumpaankin asiaan, ryhdyin lukemaan kirjoja oikein urakalla ja vähitellen innostuin kirjoittelemaan yhä enemmän ja sain valmiiksi ensimmäisen kirjani käsikirjoituksen. Olin ajatellut elämäni kulkevan ravintola-alalla koulutukseni mukaan, mutta Jeesus lähetti minut tuntemattomien ihmisten pariin ja matkustamaan sinne ja tänne evankeliumin asialla. Se oli kaikki sitä, missä en ollut varma, minulla ei ollut kokemusta, koulutusta tai aiempaa tietoa, tarvitsin häntä siis kaikkeen, kaikessa ja kaiken aikaa.

 


On tavallista, että ihmiset ajattelevat tarvitsevansa Jumalaa vain kuoleman edessä tai suuren onnettomuuden keskellä. Mutta jo nuorena löydetty Jumala-yhteys on suuriarvoinen taivaan lahja ja halki elämän siunaava suunta, joka antaa sisällön ja päämäärän koko elämälle.

Ps.91:14-16 "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen." Jeesus on uskovan kanssa aamulla, päivällä illalla ja yöllä. Hän kuljettaa uskovaa Henkensä johdatuksen mukaan. Hän opettaa kaiken tarpeellisen, mikä uskovan on syytä tietää ja mitä tullaan tarvitsemaan pitkin matkaa. Uskovaisuuden pohjana on Jumalan uhrautuva rakkaus, joka kirkastuu vähitellen ihmiselle. Jokaisella askeleella Jeesus on uskovan kanssa, hän ei halveksi omaansa. Hän on auttaja, Vapahtaja, joka lohduttaa murheen päivinä palvelijaansa. "Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa. Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee. Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni." Ps.94:17-19

 

Skotlannissa eräässä kylässä oli idiootti, Jamie. Uusi rovasti tuli kylään, ja hän kiersi puhumassa ihmisille. Kun hän tuli Jamien luo, hän ajatteli, että hänen olisi sanottava jotain hyvin yksinkertaista, joten hän sanoi, "Jamie, poikani, kai tiedät, että olet saanut sielun? " Ja Jamie katsoi ylös heilauttaen ja sanoi: "Ei, Jamiella ei ole sielua." Rovastin mielestä tämä oli erittäin kova tapaus. Hän sanoi, "Jamie, tiedät, että on sielu, kehosi ei ole teistä. Siellä on jotain sisällä, joka on sielusi. Olet saanut sielun. Nyt muistutan, sinua, Jamie?" Ja Jamie sanoi, "Ei, Jamie ole saanut sielu," ja kaikkeen rovasti sanoi sai saman vastauksen. Kun hän yritti tehdä vaikutuksen se hänelle, hän sanoi, "Ei, Jamie ole saanut sielua, Jamie antoi sielunsa Herran Jeesukselle." Ehkä kylän idiootti tiesi enemmän kuin viisain mies kylässä? Hän oli antanut sielunsa Herralle Jeesukselle. Ja kun sinulla on kehon tai mielen surua, älä yritä täyttää sitä henkisellä tai fyysisellä tasolla, mutta sitouduta sielusi Herraan Jeesukseen.

 


Olympialaiset täyttivät uutislähetykset muutaman viikon ajan. Onneksi päälähetysten aika ajoittui yölle, niin ne eivät vieneet kaikkea aikaa. Normaalisti tämän tyyppiset kisat vievät kuulijat hengellisistä tilaisuuksista. Seurakuntamme suuri Missiokin siirrettiin viikolla olympiakisojen takia. Jeesus joutui odottamaan, kun maailma piti kisojaan. Mutta niin se on ollut jo Kaanaan häistä asti. Jeesus voi olla mukana, mutta ei saa olla juhlan päävieras.

”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään” 1.Kor.1:26-27.

Uskovien porukka ei ole mitään erikoisen terävää ja lahjakasta, tavallisia tallaajia vaan, välttävällä koulutodistuksella varustettuja ja osalla on takanaan rikosrekisteri. Muutamat ovat lukutaidottomia. Aikoinaan eräskin vanha uskova nainen osti kirjoittamani kirjan, vaikkei osannut lukea. Se on Jumalan lasten ystävyyttä.

 

Kun siis Jumalan Henki viisaudessaan jakaa armolahjoja, ne näyttävät menevän ihan muille, kuin palkatuille työntekijöille. Ilmeisesti he ovat vastahenkisiä ja itseriittoisia? Tämä armoitus synnyttää kuitenkin uuden tilanteen, jossa profeetan, evankelistan, opettajan ja paimenen tehtäviä hoitavat koulunkäymättömät maallikot. Riippuen heidän kyvystään asennoitua kummalliseen tilanteeseen Jumalan siunaus kanavoituu paikallisseurakuntaan. Joskus äitikirkko oksentaa heidät pihalle.

Jeesus tuli maailman puusepän ammattiin, hän oli siis kouluja käymätön. Mutta samoin kävi hänen seuraajilleen, ensi havainto apostoleista ei ollut kehuttava: ”Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa” Apt.4:13. Oppimaton (kr. idiotes - vrt. idiootti), merkitsi tavallista kansalaista. Jos tavallinen ihminen alkaa kiittää ja palvella Herraa, pidetään häntä kummallisena ja mieleltään hurahtaneena. Mutta he olivat tulleet Jumalan opettamiksi, heillä oli Kristuksen itsensä antama pyhä voitelu, kuninkaallinen, profeetallinen ja papillinen voitelu. Joten minkäs teet, kun taivas on puhunut ja nämäkin puhuvat. Siinä oli Herran ääni.

 


Jumalan omien ei tarvitse myöskään edustaa inhimillistä voimaa, sillä Jeesus on meidän voimamme. Sukujemme juurista ei ole mitään tietoa – ehkä se on parempikin? Kerrotaan, että eräs mies maksoi tutkijalle 100 € sukututkimuksesta ja vielä toisen 100 € siitä, että tutkija vaikeni löydöistään. Kaikki ihmiset eivät tiedä vanhempiansakaan, moni on hylätty lapsena. Emme tule Herran luo erinomaisuutemme tähden, vaan syntiemme vuoksi. Sukutaustamme eivät lupaa hyvää, mutta Jumala lupaa parasta. ”Sillä minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni.” Filemon 7.

Tämän kaiken Jumala tekee vain siitä syystä, että saattaisi viisaat ihmiset häpeään. Jumalan edessä kaiken voimakkaan ja suuren on kaaduttava ja jouduttava mitättömäksi ja häpeän alaiseksi. Jumala ottaa todistajikseen yksinkertaiset kansanihmiset, heidän kauttaan hän kuuluttaa ilosanomaa tähän maailmaan; ja jotka uskovat, ne pelastuvat. Vaatimattomat antavat kunnian Jumalalle.

Voisimme ottaa seurakunnan tunnuslauseeksi vanhan iskelmän teeman: ”harva meistä on rautaa.”

 

Jeesus, siunaa meitä kristittyjä oppimattomilla todistajillasi, jotka ovat saaneet sinulta viisautensa. Haluan olla sellainen. Kiitos viisaudestasi, jolla järjestelet kaikkea meidän parhaaksemme. Pidä minut aina, Herra, kutsumustietoisena, että näkisin olevani juuri niin mitätön ja arvokas kuin sanasi sanoo minusta. Kiitos sekalaisesta seurakunnasta, jonka sinä olet lunastanut itsellesi ja jossa minäkin saan olla mukana.

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Sydämissä särkyneissä syttyy toivo uskallus

 Kautta kärsimysten voittoon 18.-20.3.

Sielunhoito viikonloppu Turussa

Sinitaivassalissa, Rauhankatu 15D

- puheiden MP3 nauhoitukset löytyvät Varsinais-Suomen ev. lut. Kansanlähetyksen kotisivulta osoitteesta:

 https://vskl.fi/

 


perjantai 18. maaliskuuta 2022

Sana Herralta


 

https://www.youtube.com/watch?v=3cfD4SSppv0&list=PLyYa50ZoAWJ7nRWWzTXM4YWYW63h-LST7&index=2

Veli Johannes Tuomi

Profetia Herralta: Viesti hänen omilleen ja sana maamme tilasta ja sen tulevaisuudesta, myös siitä mitä tapahtuu ajallaan. Saatu 18.3.2015.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

uusi maailmanjärjestys, ylenmääräisen kulutuksen ja väärän vapauden maailma.

 


Sovintosunnuntain saarnassa patriarkka Kirill ei jäänyt tukemaan vain Putinin aloittamaa sotaa. Saarnassaan hän näki, että koko sodan taustalla on sota ”homouden synnin turmelemaa länsimaailmaa vastaan”.

Kirill aloitti saarnan keväästä uuden elämän symbolina ja kristinuskosta kamppailuna kuolemaa ja tuhoa vastaan. Sitten hän pääsi varsinaiseen asiaan ja kytki Ukrainan sodan metafyysiseen kamppailuun Pride-kulkueiden synnillisyyttä vastaan. Venäjän tukema Donbassin alue on hänen mukaansa tämän kamppailun uhri.

Kirillin mukaan on olemassa uusi maailmanjärjestys, ylenmääräisen kulutuksen ja väärän vapauden maailma. Sinne pääsemiseen vaaditaan testi, joka on ”yksinkertainen ja samalla kauhea”. Se on Pride-kulkue. Jos ihmiset vastustavat Pridea, he eivät pääse sisälle tähän uuteen maailmanjärjestykseen.

Homoseksuaalisuus on Kirillin mukaan syntiä, jonka Jumala tuomitsee, ei ihmisen “inhimillisen käyttäytymisen variaatio”, jota pitäisi kunnioittaa.


”Jos ihmiskunta alkaa uskoa, että synti ei ole Jumalan lain rikkomista, että se on vain yksi ihmisenä olemisen mahdollisuuksista, sivilisaatio päättyy siihen. Pride-paraatit on suunniteltu osoittamaan sitä, että synti on laillinen tapa olla ihmisenä. Jotta pääsisi niin kutsuttujen vapaiden maiden klubiin, on välttämätöntä pitää homoparaateja”, Kirill saarnasi.

  Hän totesi, että sillä, mitä nyt tapahtuu kansainvälisten suhteiden kentällä, ei ole vain poliittisia seurauksia, vaan puhutaan jostain paljon tärkeämmästä. ”Puhumme ihmiskunnan pelastuksesta, siitä päätyykö ihmiskunta Jumalan ja Pelastajan oikealle vai vasemmalle puolelle. Kaikki se, mikä liittyy synnin oikeuttamiseen, on testi uskollisuudestamme Herralle”, Kirill linjasi.

lauantai 12. maaliskuuta 2022

Mitä siis teemme kukistuvan yhteiskunnan auttamiseksi?

 Lars Levi Laestadius kirjoitti aikoinaan otsikolla Crapula Mundi (maailman päihtymys) sen ajan yhteiskunnan ja kristillisyyden tilasta. Crapula Mundi oli Laestadiuksen pastoraalitutkintoon liittyvä johdantopuhe, jossa hän esitti purevan arvion aikansa henkisestä tilasta. Hän kirjoitti sen latinaksi. Raaistuneet tavat ja rikollisuus levisivät kaupungeista maaseudulle ja hyvin toimeentulevasta väestönosasta alhaisempiin yhteiskuntaluokkiin. Huonon kehityksen syiksi Laestadius osoitti hengen orjuuden ja uskonnon hylkäämisen. Arvio sopii hyvin meidän aikaamme, sillä samat vaivat kiusaavat edelleen ihmiskuntaa. Emme ole kehittyneet, emme hiukkaakaan, siksi emme pysty korjaamaan ongelmiamme, emmekä syntejämme. Maailmaa hallitsee viha, ei rakkaus. Sen tähden on sotia ja pahuutta mittaamattomasti. Kärsimys on kaikkien vaiva, maailma on kuin juopunut ja hoippuu päämäärättömästi eksyksissä humalaisen tavoin ilman auttajaa. Parannussaarnaa maailma tarvitse, mutta mistä se sen saa, jos valot sammutetaan ja todistajat vaiennetaan, suola käy mauttomaksi ja korvasyyhypuhujat kansoittavat kristilliset virat? 

Näin siis Laestadius:

- Kaikenlaisten rikosten tulva on paisunut yli koko yhteiskunnan, kaupungeista maalle, ylhäisimmistä ihmisistä alhaisimpiin, aatelisten huoneista halpasukuisiin, vuorten rotkoja harhaileviin lappalaisiin. Ja tässä on syy näihin kyyneliini. Tämän vuoksi minä näin vaikeroin. Tästä johtuu katuja pitkin kuljeskelevien, rähiseväin, ulvovien ja kansankokouksia vaativien joukko. Täällä, täällä syvällä turmeltuneitten ihmisten sydämessä, raaistuneissa tavoissa, uskonnon hylkäämisessä ja jumalisuudesta luopumisessa piilee kaikkien paheiden juuri. Kansa on orjuudessa, kun valtakunnan hallintoon ei voi luottaa, kuinka hallitsijan ei tule hallita, vaan ohjata, kuinka kaikki menestyksen toivo perustuu kansankokouksiin. Mikä kauhea orjuus jäsenissämme, joka sotii ei ainoastaan uskontoa, vaan myöskin järkeä vastaan, ja pitää koko ihmiskuntaa kahleissa; sillä jokainen, joka syntiä tekee, on synnin orja.


- Kaupungeissa pesii ilkivaltaisuus, juopotteleminen, uhkapeli, siveettömyys; säädyllisyyden sijasta hillitsemätön vapaus, solvaamiset, tappelut rahvaan kesken; ylellisyys ja ahneus ylhäisten piireissä, joitten kunnia näyttää olevan suosion tavoittelussa, anteliaisuus syömingeissä ja kemuissa. suurin huvitus uhkapeleissä ja julkisissa näytelmissä. Niin ikään myötäkäymisissä ylpeys, vastoinkäymisissä epätoivo, kuolemassa ei mitään toivoa. Useille, kun tilanne on toivoton ja omaisuus on joutunut takavarikkoon, on viimeinen pako hirttonuora. Maalaiset ovat hyvissä avuissa ja tapojen yksinkertaisuudessa kaupunkilaisten edellään.

- Sanotaan: isän huone on avoinna kaikille, ja myöskin kouluissa opetetaan uskonoppia. Niin kylläkin; mutta kouluissa ja monessa kodissakin opetetaan siten, että se näyttää olevan opillista, mutta liian vähän käytännöllistä tietoa, opetetaan niin, ettei aina näytä ajatusta julkilausuttavan sisimmästä sydämestä, eikä se kaikille näytä olevan omaa, vaan muitten tietoa.

- Uskoa ei opita palatseissa eikä kouluissa. Jotkut luulevat voivansa parantaa ihmisen kelvotonta luontoa opintojen, kasvatuksen ja kurin kautta. Mieletöntä! Opinnot sivistävät ihmistä, mutta eivät paranna häntä.

- Uskon pyhimpiä perustuksia ovat ruvenneet mullistamaan ne, jotka omiin rikkauksiinsa tyytymättöminä tavoittelevat toisten omaisuutta, kun älyllään eivät sitä voi hankkia, jotka pyrkivät valtaan ja tavoittavat omaa onneansa tai paremmin sanoen herruutta saattamalla kaiken sekasortoon.

- Mikäli minusta näyttää, on kaikkien paheitten syy haettavana ei lihan, vaan hengen orjuudesta, tapojen turmeluksesta ja uskonnon hylkäämisestä. Kadonnut on hyve, kadonnut on entinen usko, hävinnyt on hurskaus, kadonnut tapojen yksinkertaisuus. Meillä on olemassa uskonnon muoto, mutta itse sisällys on hävinnyt, jäljellä on vain tyhjä kuori.

- Mitä me niin innokkaasti koetamme saavuttaa? Mikä on se, jota me etsimme, niin vähäiset kuin mahtavatkin? Onnea ja menestystä! Mutta onnea etsitään ei hyveistä eikä uskonnosta, vaan tämän maailman huvituksista, kunniasta ja rikkauksista. Kaikki on tullut lainarahoista. Jos on velkaa enemmän kuin pystyy maksamaan, omaisuus joutuu takavarikkoon ja perhe joutuu suurimpaan kurjuuteen.

- Hyveet tunnetaan kristityn silmistä sydämeen saakka, mistä kaiken todellisen hyveen ja jumalanpelon tulee vuotaa. Hyviin avuihin voidaan lukea erittäinkin kieltäytyminen kaikista huvituksista, jotka ovat ristiriidassa jumalallisen lain kanssa, ilkivaltaisuudesta, väkijuomista, irstauksista, juhlista, ylellisyydestä, öisin reuhaten kuljeskelemisista. Samoin säädyllisyys eli nautinnonhimon hillitseminen; vihasta, kiukusta ja kostosta luopuminen; vääryyksien sietäminen; jalon sivistyksen harrastaminen, nöyryys, vieraanvaraisuus, anteliaisuus, kiitollisuus, jalomielisyys, mutta ennen kaikkea iäisen onnen kaipuu ja Jumalan sanan ahkera tutkiminen; vastoinkäymisissä kärsivällisyys, myötäkäymisissä maltillisuus, kuoleman hetkellä ilomielisyys, ei ainoastaan kaipuu ja toivo, vaan varmuus paremmasta elämästä kuoleman jälkeen; kaikki nämä yhdessä kaunistavat kristittyä ja suurimman osan niistä voi ainoastaan uudestisyntynyt tehdä.

- Kristityn tulisi panna ainoan, täyden, loukkaamattoman ja eheän luottamuksensa Jumalaan ja meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen; vai uskotteko, sanon minä, hänen, joka voi kantaa tämän maailman orjuutta ilman vihaa, ilman kiukkua ja närkästystä, koskaan vaivautuvan huolehtimaan tämän maailman kiistakysymyksistä, tyhjänpäiväisistä asioista, kansallisesta hallinnosta, valtakunnan ennusmerkeistä ja niin edespäin? Minä en sitä uskoisi. Sillä kristitylle on yhdentekevää, tekeekö hän velvollisuutensa Turkin sulttaanille vai Amerikan presidentille. Oi ihmisten tyhmyyttä, kun eivät huomaa perkeleen viekkautta.

- Kun ihmiset eivät näe joutuneensa viekkauden pauloihin. Minä tahtoisin siihen huudahtaa: maailma on järjiltään; se on saatanan viettelysten kietoma. Koko maanpiiri raivoaa, ja kristitystä se on muuttunut pakanoitakin pahemmaksi. Sillä kenen olette milloinkaan kuulleet vaihtavan jumaliaan ja ottavan itselleen vieraita kotihaltijoita ja suojelusjumalia, suuren Jumalansa sijasta palvelevan omaa itseään ihmisyyden nimessä, pystyttävän temppeleitä ja alttareita järjelle, jollaista luemme hiljakkoin eli vähää ennen meidän aikaamme tapahtuneen Ranskan kansassa, joka sen vuoksi, vaikkakin oli kohonnut sivistyksen ja hienon käytöksen ylimmälle asteelle, kumminkin näytti sysätyn perikatoon, kun koko valtakunta omien kansalaistensa veren tahraamana kärsi hyvin ansaitun rangaistuksen Pärttylin yönä. Vasta silloin kaikille selvisi, mitä merkitsee tämän maailman vapaus. Minä pelkään, että vapauden nimessä sama mieluisa nähtävyys vielä tarjotaan Perkeleelle meidän isänmaassamme.

- Mitä siis teemme kukistuvan yhteiskunnan auttamiseksi? Mitä toimimme sen pahan poistamiseksi, jonka me kaikki näemme uhkaavan kaikkia ja eniten pappeja, joille etenkin näyttää olevan perkele vihoissaan, koska se pelkää heidän estävän hänen helvetillisiä hankkeitaan, koska tässä säädyssä on nerokkaita miehiä. Oli, te sanotte; me huudamme, kiljumme: tulkaa jälleen järkiinne, pyytäkää päästä Jumalan valtakuntaan. Mutta jo on kirves pantu puitten juurelle Matt.3:10.

- Mutta näyttää siltä, että huudamme kuuroille ja mykille. Sillä muutamat ovat korvat tukossa ja lähtevät pois; toiset kuuntelevat haukotellen, ovat välinpitämättömiä eivätkä tee ensinkään mitään; toiset odotellen puheen loppua katselevat ympärilleen, antaen ajatustensa harhailla sinne tänne; toiset taas, joita liikuttaa enemmän ääni kuin sanat, itkevät, teeskennellen surua ja alakuloisuutta.

- Mutta osa kaikista niistä eri säätyisistä kuulijoista, jotka kokoontuvat kuulemaan meidän saarnaamme, kääntyy kirkosta suoraa tietä kapakkaan, osa lähtee kemuihin ja syöminkeihin; toiset tuhlaavat muun osan päivää uhkapelissä ja juhlissa; ja mikä meistä näyttää ihmeellisimmältä: ne, joiden näimme kirkossa itkevän, teeskennellen surua, ne kirkon seinäin ulkopuolella kinastelevat, riitelevät, kiistelevät, kadehtivat, ovat juovuksissa ja solvaavat toisiaan. Miksi siis heidän kyyneleensä niin pian heruvat esiin?


- He sanovat, että kaikkea epäilemistä pelastuksesta tulee niin paljon kuin mahdollista välttää, ettei näet ihmisiä herätettäisi unesta, kaikille vaarallisesta suruttomuudesta, turmiollisesta unitaudista tarkempaan sanan ja oman tilansa tutkistelemiseen, suurempaan pelastuksen kuin jokapäiväisten asiain harrastamiseen. Mutta en tahdo tästä puhua liian vaateliaasti.

- Sillä ei ole ketään niin tyhmää tai yksinkertaista, ettei hän huomaisi useimpien niin julistavan evankeliumia, että he kelpaavat ihmisille, että ovat kuulijain mieliksi, eivätkä heitä millään lailla loukkaa. Tietysti meidän tulee olla kansalle ystävällisiä ei ainoastaan yksityiselämässä vaan myöskin puhujalavalta puhuessamme. Kukapa ei tietäisi kansan olevan sitä mieltä, että useimmat meistä komeasti huutavat kirkossa ja samalla eivät tee mitään muutoin kuin palkkaa vastaan. Mutta kuinka monen luulette sitten evankeliumia julistavan, jos tämän maailman kaikki palkinnot otettaisiin heiltä pois?

- On yleisölle julkaistu Aftonbladet lehdessä: …. samoin kuin näiden kansanopettajien tulee erittäin teroittaa oppia ihmisen oikeuksista. Mutta jokainen pappi, joka ei tahdo ottaa noudattaakseen edellä mainittuja ohjeita, menettäköön palveluksensa ja virkansa, jos hän yhä rohkenee levittää muinaista taikauskoa Jumal'ihmisestä maan päällä….. Tietysti jätettyään kalat seuraavat Kristusta nuo mainiot nerot, jotka vielä näissä viimeksi pidetyissä kansankokouksissa eivät uskaltaneet sanallakaan kajota elämän ja kuoleman vakaviin kysymyksiin, jotta näet eivät joutuisi vastapuolueen jäsenten vihoihin ja epäluulon alaisiksi. Vieläpä eivät ainoastaan tottele, vaan hyvillään ja kiittäen hyväksyvät ehdotuksen ja lopullisessa päätöksessä he lausuvat osoittavansa suurta kiitollisuutta kansan suosiollisuutta kohtaan, joka on tahtonut, että he olisivat terveinä ja vahingottomina, vähäisellä arvonimen ja viran muuttamisella niin että saarnaisivat Kristuksen ja evankeliumin sijasta valtio-oppia. Se on valhetta. Jumalan pilkkaa. Häpeää.

torstai 3. maaliskuuta 2022

Herra, kuule minun rukoukseni


 https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/sota-on-saanut-ukrainalaiset-etsimaan-jumalaa-paikalliset-kristityt-auttavat-taukoamatta/

 Ps.143:6-9. Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua. Sela. Vastaa minulle pian, Herra, minun henkeni nääntyy. Älä peitä minulta kasvojasi, etten tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan vaipuvat. Suo minun varhain kuulla sinun armoasi, sillä sinuun minä turvaan. Osoita minulle tie, jota minun tulee käydä, sillä sinun tykösi minä ylennän sieluni. Pelasta minut vihollisistani, Herra. Sinun tykösi minä pyrin suojaan.

torstai 24. helmikuuta 2022

Avunhuutoja

 Istuin kirkossa, oli esirukouksen aika. Tavanomaisten kirkkorukousten jälkeen tuli vapaa osuus, johon oli kerätty ajankohtaisia asioita ja ihmisten lähettämiä esirukouspyyntöjä. Jossain vaiheessa tuli esiin maailman tilanne ja pappi rukoili hartaasti Ukrainalaisten puolesta siirtyen sitten muihin osioihin. Ajattelin, että kyllä olisi hyvä rukoilla nyt eteenkin Venäjän ihmisten puolesta. Niinpä teinkin sen sitten yksin siinä.

 


Pikkupoikana kuljimme äidinäitini, mummun, kanssa pitkin Varsinais-suomea ja Hämettä polkupyörällä kesäaikaan viikkoja ja yövyimme milloin missäkin kodissa. Se oli varsin hauskaa. Mummu polki ja minä istuin takatelineellä. En muista talojen nimiä, en paikkakuntia, enkä kaikkia ihmisiä, mutta monta kuvaa tulee vieläkin mieleen sinne tähyillessäni. Kerran tällaisella reissulla jalkani meni vahingossa pyörän pinnojen väliin ja kipeytyi. Olin ehkä noin viisivuotias silloin ja valitin kärsimystäni ääneen. Sitten jalka oli monta päivää niin huono, ettei sen päälle voinut astua ja makasin sängyssä. Se oli yksi sukulaistalo Someron Ruunalassa. Mutta päivä päivältä paranin ja pian en enää muistanut valitustani. Taas mentiin, mummu ajoi ja minä istuin takana.

 

Mummu tuli uskoon vähän minun jälkeeni vanhoilla päivillään. Hän kertoi, että armo oli alkanut kirkastua hänelle. Vein hänelle hengellisiä kirjoja ja isotekstisen Raamatun. Hän luki ne kaikki. Kävin viikoittain hänen luonaan, joimme kahvia, luimme sanaa, veisasimme ja rukoilimme. Olimme kumpikin löytäneet juuri Jeesuksen. Meillä oli ikäeroa viisikymmentä vuotta. Jossain vaiheessa mummu sanoi, että hän haluaa kutsua pieneen asuntoonsa ystäviään, ja pitäisimme seurat. Niin tapahtui ja hän halusi minun puhuvan kokoontuneelle väelle. Se oli varmaan ihan ensimmäisiä kertoja, kun saarnasin Herrasta? Myöhemmin mummu sanoi ihmettelevänsä, että nämä vanhuuttaan viettävät kaverinsa eivät olleet kovin kiinnostuneita Jumalasta? Eräällekin tällaiselle hän oli sanonut, että olisi jo aika ruveta ajattelemaan Jumalaa. Sitten mummu näki unen, jossa tämä mainittu ystävätär oli menossa kadulla hänen ohitseen ja hän oli kysynyt, että minne tämä menee? Mutta ystävätär ei vastannut mitään. Pian heidän ohitseen ajoi musta auto, joka pysähtyi ystävättären kohdalla. Ovi aukesi ja käsi nappasi ystävättären autoon ja sieltä kuului saatanallinen nauru. Auto ajoi tiehensä. Pian tämän unen jälkeen mainittu ystävätär kuoli. Meille ei koskaan selvinnyt, mikä oli hänen suhteensa Jumalaan?

 


Ei Jumalan luo voi aina tulla, ei aina ole etsikkoaika, ei Jumala aina kutsu. Siksi on tärkeä kuulla, kun Jeesus puhuu, mitä Herra sanoo, ja mitä hänen palvelijansa julistavat. Siinä on kysymys elämästä tai kuolemasta. Ps.50. "Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: - Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden." Jokaiselle tulee hädän päivä, se on säädetty taivaassa. Se on Jumalan kädenojennus syntisen puoleen, jolloin Vapahtaja haluaa irrottaa ihmisen perkeleen otteesta, maailman valheen hengestä ja syntitottumuksista. Tarjolla on elämä, uusi elämä, uskonelämä, ikuinen elämä. Joka syö ja juo silloin Herran pöydästä armonantimet, pelastuu. Hän kokee Jumalan avun, joka ei ole vain hetken helpotusta arjen paineista tai hukkuvan pääsyä pelastusveneeseen. Jumalan apu tuo myös anteeksiantamuksen ja rauhan, vapauden ja uudestisyntymisen, uuden määränpään.

 

Kerran puhelin soi aamulla seitsemältä ja vastasin. Siellä oli eräs uupunut mies, joka sanoi: - Auta mua! Kun sain vähän itseäni enemmän hereille ja taju rupesi asettumaan holliin, niin oivalsin, että tämä oli eräs kova uskon vastustajaksi leimautunut kaveri kaukaa toisesta läänistä. Se oli niin ihmeellinen puhelu, että ajattelin ensin, että onkohan tämä vain unta? Muistin juuri tämän miehen olleen joskus hyvin töykeä, tyly ja ollut asenteella, ettei mitään Jumalaa ole olemassakaan? Muistin monet keskustelut hänen kanssaan. Muistin hänen isänsä, uskovan miehen, jonka kanssa olin aikoinaan keskustellut uskonasioista eräissä juhlissa ja tämä kyseinen kaveri oli tullut siihen sitten siihen humalassa sähläämään meidän viereemme esittäen vastakkaisia näkemyksiä pyhistä asioista. Mutta nyt oli hätä todellinen, kun elämän langat olivat peräti sekaisin hänen elämässään. Vene vuoti pahasti ja kurjuus kolkutti ovella. Totta kai halusin auttaa. Keskustelimme, tapasimme, rukoilin hänen puolestaan. Tässä joku aika sitten mies kuoli, mutta kuoli uskossa Jeesukseen, Jumalaan rauha sydämessään. Mietin, että koville ottaa monen uskoon tulo, aika syvältä sitä joutuu syntinen huutamaan Jeesusta, kun auto menee ojaan, kun Jumala vetää maton kaverin alta ja korttitalo alkaa huojua ja kaatua. Pian ihminen on konkurssikypsä, ylivelkaantunut, itsesyytöksissä, ihmisten hylkäämänä, sairauden kourissa ja peilistä katsoo vain tyhjä tyyppi joka päivä.

"Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä. Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää." Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää." Valit.3:55-57

 


Kun synti alkaa painaa omatuntoa, tulee ihmiselle suuri murhe ja ahdistus. Se on terveellinen vaiva, joka pyrkii johtamaan ihmisen totuuden tuntoon, ymmärtämään kadotuksenalainen tilansa. Tuossa kuoleman vaarassa Herran Henki herättää, kutsuu, ja ohjaa kääntymykseen. Myöhemmin kaveri voikin sitten todistaa pimeiden päivien kokemuksenaan: "Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani." Ps.32:3. Siinä oli kamala olla, siitä oli vaikea puhua ja kaikkinainen syyllisyys painoi raskaasti mieltä. Oli niin huono olo, että aamulla ajatteli, että tulisipa jo ilta ja illalla ajatteli, että voi kun selviäisi aamuun?

 

Jumalan puoleen käännytään monenlaisella mielellä: tosissaan, hetkellisesti, muuten vaan, ajankuluksi, muiden mukana, mitään odottamatta, kaivaten, kyynelissä, avuttomana, itsevarmana, epäillen, heikkona, sairaana. Joskus kääntyminen on vain pelkkiä ajatuksia, joskus se on huokailua, kuiskauksia ja ikävöimistä, joskus ihmisääntä matalana tai falsetissa, joskus suoraa huutoa. "Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni. Kuuntele huutoni ääntä, minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen. Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan." Ps.5:2-4. On lohduttavaa lukea Raamatusta, että Jumala kuulee, se vahvistaa uskoa, vaikkei vielä mitään ratkaisevaa muutosta tapahtuisikaan. Siinä sielu lepää silloin Herran edessä Kristuksen täydelliseen uhrin varassa. Siinä Isä kuuntelee, kun lapsi puhuu hänelle sydämensä tuntoja.

 

Eräs ystäväni menetti puolisonsa pitkän avioliiton jälkeen ja mies oli hyvin surullinen ja yksinäinen. Avioliitto oli ollut onnellinen, mutta sairauden rasittama vuosien ajan. Mutta Jeesukseen uskoen he olivat selvinneet vaikeista hetkistä. Nyt oli kuitenkin tullut aika, jonka Jumala oli kirjoittanut kirjaansa jo ennen heidän syntymäänsä. Vaimo oli otettu pois, sairauden edetessä vähitellen hän oli kuihtunut ja viimein kuollut. Mies oli murheellinen. Osa hänen sydäntään oli mennyt puolison mukana hautaan, mutta hän kertoi olevan lohduttavaa uskovana ajatella, että vaimo on nyt siellä Jeesuksen luona ja että he tapaavat tämän elämän jälkeen taivaassa. Kun suru oli ollut oikein suuri juuri siinä vaimon kuoleman jälkeen, mies oli autoa ajaessa ajatellut, että on hän elämässä rukoillut monta kertaa ja monissa eri tilanteissa, hiljaa, ääneen, yksin kaksin, seurakunnassa. Mutta ei hän koskaan ollut huutanut, vaikka Raamattu sanoi, että niinkin voi tehdä. Niinpä hän sitten autossa ajaessaan huusi, niin paljon kuin ääntä lähti pahanolonsa, kaipuunsa, surunsa ja yksinäisyytensä Jumalalle.

 


Joskus elämä menee umpikujaan ja tuntuu siltä, ettei kukaan voi minua auttaa? Silloin pitää pyytää Jumalaa avuksi. Hän kyllä vastaa ja puhuu väkevästi jokaiselle kuuntelijalle, muut saavat sitten odottaa aikaansa ja vuoroansa. Myös uskonkilvoituksessa tulee eteen hetkiä ja aikoja, joita ei olisi itse halunnut eteen tulla, mutta ne on vaan kohdattava. Silloin tarvitaan Herran apua, että usko säilyisi, sillä lukematon joukko on niitä uskovia, jotka kadottavat juuri näissä vaivoissa yhteyden Jumalaan ja luisuvat luopiotielle. Ei siinä paljon kokemus, eikä ikä auta, kun Jumala panee ihmisen koetukselle. Tästä Raamattu kertoo: "Ja Aabraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee." Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Herra ilmestyy." 1.Moos.22:14. Kovien koetusten päivien jälkeen tältä reissulta tuli takaisin mies, joka oli käynyt läpi melkoisen mankelin ja selvinnyt. Hän oli siitä eteenpäin varmasti yksi parhaista sielunhoitajista, sillä kaikki se apu, mitä hän oli Jumalalta saanut, oli vahvistanut hänen luottamustaan suureen Vapahtajaansa.

 

Herra, sinä kuuntelet aina avunhuutoja, kiitos siitä. Muista tänään jokaista, joka pyytää: auta minua! Herätä uskovat esirukoilemaan maan ja kansan puolesta. Armahda venäläisiä, ukrainalaisia, suomalaisia, että evankeliumi voittaisi syntiset sielut valtakuntaasi. Minäkin haluaisin aina muistaa ja kertoa muillekin ilosanoman, että on olemassa silmä, joka näkee kaiken, korva, joka kuulee kaiken, kirja, johon kaikki on kirjoitettu muistiin, käsi, joka ojentuu syntisen luokse, kun tämä huutaa apua ristiinnaulitulta Vapahtajalta, joka antaa synnin anteeksi ja saattaa avunhuutajan armoon ja rauhaan.

sunnuntai 20. helmikuuta 2022

lauantai 12. helmikuuta 2022

Kristillisyyden sääntöjä ja uusi järjestys

 Pelasin lapsenlapseni, pikku neidin kanssa lautapeliä. Yksinkertainen peli yhdisti ajankuluamme. Jossain vaiheessa tuli keskustelua säännöistä, kun mielestäni tyttö keksi omia sääntöjä? Ja niinhän se sitten olikin, peliä oli muunneltu hieman. Ja kuulemma mummin kanssakin oli tehty niin? Niin minä annoin sen sitten toteutua, kun sillä kertaa ainakin sopu säilyi ja hauskanpito jatkui. Aikanaan peli loppui ja taisin hävitä matsin?

 

Lasten kasvatukseen kuuluvat säännöt, joita opetellaan noudattamaan arkisessa elämänrytmissä. Sillä tavoin lapset tottuvat asioihin, jotka helpottavat yhteiselämää. Samalla pieniin ihmisiin kasvaa pikku hiljaa käsitys oikeasta ja väärästä, tarpeellisesta ja tarpeettomasta, hyvä elämän tavoitteista ja yhteiskunnan rakenteesta, elämästä Jumalan kanssa tai ilman Jumalaa. Vanhemmat siirtävät arvomaailmansa lapsilleen ja säännöt auttavat elämään arvojen mukaan. Lapsilla on kuitenkin luontainen taito pyrkiä pois säännöistä ja kapinoida kaikenlaista komentelua vastaan. Siksi lapsen tulisikin saada rakkautta osakseen vanhemmilta, sillä muuten lapset eivät jaksa elämässä, ja rupeavat kasvamaan kieroon. Rikkinäinen koti tuottaa rikkinäisiä lapsia. Koti, jossa ei ole sääntöjä, kasvattaa lapsia, joille tulee elämässä olemaan paljon vaikeuksia ja synkkä tulevaisuus. Heillä säännöttömyys on uusi järjestys ja sitä kutsutaan sekoiluksi.

 


Me ihmiset opimme ja osaamme kulttuurin ja perinteen, jonka sitten yritämme siirtää suurena tietoisuutena perillisillemme. Vahinko, ettei monellakaan ole juuri muuta pääomaa, kuin nämä tavat, tämä moraali? Uskonnollisella puolella tapakulttuuri on ollut aina kovassa kurssissa ja erilaiset käyttäytymismallit ovat olleet kovin suosittuja. Mutta se on vain pelkkää uskontoa, josta Jeesus moitti jo aikalaisiaan. Mark.7:6-9. "Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.' Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä." Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Pitäisi siis päästä ihmissäännöistä Jumalan järjestykseen. Ei ulkoaopettelusta ole paljonkaan hyötyä, jos sydän jää muuttumattomaksi. Missä on sydän, siellä on rikkaus. Mitä sydän on täynnä, sitä ihminen tuo julki puheessaan ja tekemisissään. Sydänten yhteys syntyy uskovilla vain Jeesuksen veren puhdistuksen kautta ja sen sisällön säilyttämällä. Sielullisuus sotkee uskovien yhteyden ja johtaa kristityt farisealaisuuteen, ja uskovat kuolleen uskon kannattajiksi. Silloin pääasiaksi muodostuvat kysymykset: olenko oikeassa seurakunnassa, onko seurakunnassa oikea teologia, onko pastori mies vai nainen, kuka saa jakaa ehtoollista, oletko oikein kastettu, puhutko kielillä, annatko kymmenykset, seurusteletko vääräuskoisten kanssa, aterioitko oikeaoppisesti, mikä on sopivaa hengellistä musiikkia, onko riittävästi ylistystä?

 


Kerrotaan mustasta miehestä, joka kulki Amerikassa kaupungin katua allapäin murheellisena. Jeesus tuli siihen kulkemaan kappaleen matkaa miehen seuraan ja alkoi jutella kysyen: - Mistä olet tulossa ja minne menossa? Mikä mies mieltäsi painaa, miksi olet surullinen? Niin mies alkoi kertoa, kuinka hän oli ollut kirkossa ja iloinnut uskosta ja uskovien yhteydestä, uudesta elämästä ja siitä että Jumalan valo oli tullut hänenkin elämäänsä. Mutta sitten joku oli keksinyt uuden säännön seurakuntaan, sinne ei otettaisi mustia jäseniksi ja niin miehen edessä ovet olivat sulkeutuneet lopullisesti. Jeesus katsoi miestä silmiin ja sanoi: - Älä välitä, eivät he ole minuakaan halunneet seurakuntaansa.

 

Uskovan on opeteltava Herran tietä kulkiessaan suostumaan uusiin sääntöihin, joita ei ole maailmassa eläessään joutunut kunnioittamaan. Pitäisi tulla rehelliseksi, joka näyttää olevan joillekin uskoville ylitsepääsemätön ongelma. Eikä se ole pelkkää moraalia, vaan eteen tulee totuuden sanelemia Raamatun sanoja, jotka leikkaavat vanhaan ihmiseen, lihaan syviä haavoja, kovia iskuja, jotka synnyttävät mustelmia ja mielen murtumista. Pyhä sana kuolettaa synnin vaikuttimia uskovassa, ja se on salatun Jumalan työtä uskovan parhaaksi.

Uskova joutuu suhtautumaan myös Jumalan lakiin uudella tavalla, sitä arvostaen ja kunnioittaen. Jos hän yrittää mennä siitä, mistä aita on matalin, niin omatunto syyllistyy heti ja vaatii kaveria palamaan lähtöruutuun takaisin. Sanan kuritus on joskus hyvin tuskallista ja mieltä rusikoivaa. Mutta kuka suostuu siihen ja nöyrtyy Jumalan ilmoituksen edessä, nöyrtyy Jumalan edessä ja saa avun ja Puolustajan, kaksikin sellaista, Jeesuksen ja Pyhän Hengen.

 

Vanha Testamentti kulkee uskovan mukana uuteen liittoon ja hyvin helposti uusi liitto alkaa muistuttaa uutta käskyjen kokoelmaa, jota sitten tosiuskovat johtajat valvovat lauman koossa pysymiseksi. Kun on määritelty oikea uskovan elämäntapa, pyritään saada se näyttämään samanlaiselta muiden kanssa, kuulostamaan samanlaiselta. Korostukset erottavat eri ryhmät toinen toisistaan ja vaarana on, että järjestyssäännöt ja laki hukuttavat evankeliumin. Syntyy puolueita ja korvasyyhyn mukaan kulkevien porukoita. Ei ihme, että monet luopuvat sitten uskosta, kun eivät löydä Vapahtajaa ja Jumalan rakkaus on olevinaan ostettavissa?

Hebr.9:9-10. Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa, vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti."

 

Uusi järjestys on Kristus Jeesus aina ensin, sitten muut suhteessa häneen. Tämän uskon päämäärä on sielun pelastus, jokaisen ihmisen sielun pelastus. Sitä on evankeliumi. Uudessa järjestyksessä Jeesus on Herra, Jumala, kaiken hallitsija, tuomari, ikuinen. Uudessa järjestyksessä elämä alkaa Golgatalta, Kristuksen veriuhrista ja hänen ylösnousemus voimastaan. Uudessa järjestyksessä uskovan tulee lain kautta kuolla laille, että Herran Henki saisi häntä aina ohjata johdattaa elämän tiellä. Uudessa järjestyksessä uskova rukoilee kuullakseen ja ymmärtääkseen Herransa tahdon elämässään. Uudessa järjestyksessä uskova on pieni ja Jeesus on suuri, siinä oma minä kuoletetaan ja Pyhä Henki johtaa asioita. Uudessa järjestyksessä ei ole tilaa ihmisorjuudelle, eikä lahkolaisuudelle. Se katsoo Jumalaa ja maailmaa uusin silmin, jotka vain Kristus voi antaa itsessään sokealle.

 


Annoin kerran eräälle hurskaalle porukalle meidän kotimme kokoustilat ruokineen heidän sisäpiirinsä kokoukseen yhdeksi päiväksi ilman kustannuksia. He ottivat tarjouksen vastaan ja paikalla oli n. 30 henkilöä. Salissamme oli suuri kirjahylly täynnä opuksia ja muutama kokousvieras katsoi aiheelliseksi tutkia, kuinka paljon niteistä löytyisi harhaoppista materiaalia - ja kyllähän he niitä sieltä löysivät. Ilmeisesti kokoontuneen porukan pääasia olikin löytää muiden virheet ja osoittaa oma puhtautensa muiden kustannuksella? Myöhemmin olen seurannut tämän joukon alati kutistuvaa toimintaa ja joukkoa. Mahdollisesti jäljelle jää pitkien ponnistelujen jälkeen vain joukon johtaja vaimoineen, josta hänestäkin on jo vahvat epäilyt harhaoppisuudesta?

 

Uskovan suuri kysymys aina on vapaus ja sen rajat ja mahdollisuudet. Usein uudestisyntymisen yhteydessä ihminen tuntee suurta vapautumista ja vapautta erilaisista sidonnaisuuksista, riippuvuuksista, orjuuden aiheuttajista, aineista, tavoista, aatteista ja ihmisistä. Mutta ei kulu aikaakaan, kun ensirakkaus Kristukseen alkaa hiipua ja tilalle tulevat ihmisryhmien määräykset, jotka edellytetään porukkaan kuulumisen ehdoiksi. Ne puetaan kyllä varsin hurskaisiin pukuihin ja esitetään pääsymaksuna hyvä-veli-kerhoon. Jos uskova sitten haluaa olla oma itsensä ja vapaa palvelemaan Kristuksessa, tulee arvostelua ja vaikeuksia. Em. porukassa olin kerran puhumassa aiheesta ”Helmasynnit kristityn vaivana”. Siitä tuli sitten kaksijakoinen puhe, se oli sekä ensimmäinen, että viimeinen. Uutta kutsua ei enää tullut, olin varmaan epäonnistunut?

 


Kristinuskossa on olemassa lainalaisuus, joka pätee aina. Se korottaa Jumalan sanan, Raamatun, ylimmäksi vaikuttimeksi ihmisen elämään nähden. Joka hylkää sanan, hylkää Jumalan. Joka pitää sanan, se pitää Jumalan. Se on Jumalan oma sääntö. 2.Tim.2:5. "Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti." Tämän kultaisen säännön mukaisesti on jokaisen suuntauduttava elämässään, muuten tulee ongelmia. Ja ongelmia tulee jokaiselle suuntautuvallekin, mutta vähän toisenlaisia. Säännöt eivät auta elämään, mutta osoittavat, mitä pitäisi löytää. Moni tuleekin suureen konkurssiin huomatessaan itsensä peräti tyhjäksi ja turmeltuneeksi. Mutta juuri näistä tulee elämänsanan kantajia, sillä heidän sydämiinsä Kristus kirjoittaa lakinsa, uuden säännön, suuntauksen ja järjestyksen. Uusi elämä puhkea salatulla tavalla esiin, ensin sydämessä, sitten ihmisen arjessa, työssä ja kotona, ihmissuhteissa ja seurakunnassa, uutena henkenä, uudistuksena ja siunauksena. Syntisestä on tullut autuas, kuolleesta elävä, pimeästä valoisa, kurjasta pelastettu.

 

Kiitos Jeesus, Vapahtajamme, että olet kärsivällinen kanssamme. Monet löytävät lait ja käskyt, sääntöjen viidakon, muttei sinua. Herra, auta kaikkia luoksesi, että pelastustyösi kirkastuisi taakoitetuille, maailmassa kompuroineille, valheen vangeille, pimeyteen eksyneille, ihmisten kolhimille ja perkeleen rusikoimille sieluille. Pelastuksemme on vain sinun varassasi, pyhyytemme on vain sinun varassasi, puhtautemme on vain sinun varassasi. Ilman sinua olemme vain kadotukseen marssivia syntisiä vailla uskon vanhurskautta, armoa ja rauhaa. Ole kiitetty suuresta armostasi, uudesta järjestyksestä, jonka varassa voimme mennä eteenpäin.

keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen. Ps.68.

 

https://www.youtube.com/watch?v=vFZ14NC2pWw

Nuorena evankelistana opettelin tuntemaan kristillistä kenttää ja erilaisia uskovia. Eräässä vaiheessa olin Kannelmäen kirkossa puhumassa. Sen illan musiikista ja todistuksista vastasi juuri hiljattain koottu Kon­nakuoro. Se oli piristävä uutuus tasaisen harmaassa hen­gellisen musii­kin kentässä. Konnakuoro muodostui entisistä juopoista, narkkareista ja sen sorttisista nuorukaisista. Laulujen lomassa kuullut todistukset olivat elävästä elämästä ja niiden keskus oli ylösnoussut Jeesus. Konnakuoro ei ole enää toiminut vuosiin, useat sen jäsenet ovat vaihtaneet Taivaalliseen hiippakuntaan.

 

Olin monissa tilaisuuksissa myöhemminkin Konnakuorolaisten kanssa. Tutuksi tulivat mm. Stigu, Mara, Eero, Jaana, Päivi, Lyde, Pekka, Make ja Ulla. Joskus siitä oli vain pieni joukko nimeä kantamassa yksinkertaisella kitarasäestyksellä. Mutta kuoron laulut olivat puhuttelevia omaperäisyy­dessään ja yksinkertaisuudessaan. Monet laulut olivat omaa tuotantoa. Musiikillisesti arvioiden Konnakuoro ei edustanut taidetta, vaan pikem­minkin se oli uskontodistusta. Sen voima oli hengessä, joka loisti Kristus-valoa tavalliselle ihmiselle ymmärrettävällä tavalla.

lauantai 29. tammikuuta 2022

Nyt me ilmeisesti asumme hyvinvointialueella?

 Olin aloittanut hiljattain evankelistan työt kokotoimisesti ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Olin astunut uudelle alueelle töihin, asumaan ja uusiin ihmissuhteisiin. Eräs sen aikainen työkaverini oli tullut uskoon liikemiehenä ja menestyvänä suuren firman pukinekauppiaana. Hänelle oli kuulunut luontaisetuna joka vuosi uusi kokopuku, joita oli sitten kertynyt varastoon iso pino. Minun vaatevarastoni oli huomattavasti vaatimattomampi, mutta toimeen tultiin. Eräällä kerralla vierailtuani tuon mainitun kaverin kotona, hän lahjoitti minulle liituraitaliivipuvun, joka oli käynyt hänelle pieneksi vatsoittumisen myötä. Olin tosi kiitollinen lahjasta ja puku palveli lukemattomissa tilaisuuksissa evankeliumin julistusta.

 


Asumme Pirkanmaalla ja maakuntavaalilupausten jälkeen uudistuneessa yhteiskunnassa se on nimetty hyvinvointialueeksi, joka tarkoittaa kunnista ja valtiosta erillistä julkisoikeudellista yhteisöä, jolla on alueellaan itsehallinto. Täällä asuu nimestä huolimatta kuitenkin myös köyhiä, sairaita, katkeria, vihaisia, pahoinvoivia, itseään etsiviä, pettyneitä ihmisiä, ja kaikki (hyvinvoivatkin) ovat lisäksi myös syntisiä. Kaupassa heitä katsellessani huomaan kansan olevan kovin totisia, ei kukaan hymyile, eikä puhu muille mitään. Hyllyt notkuvat herkkuja ja tarjouksia, ihmiset etsivät niitä ja syömistä nälkäänsä. Aulassa on jono ihmisiä leimaamassa veikkauskuponkejaan suuren voiton toivossa. Joku pelaa heidän takanaan kansanterveyspeliautomaattia. Kassalla on jono, kun edellinen ostaja on kasannut valtavan määrän ostoksiaan liukuhihnalle ilmeisesti tarpeeseensa? Ohi kulkee ihminen, joka roikottaa ostamaansa eläinruokapussia, toinen vie mäyräkoiran kaljaa kotiin, kolmas on juuri saanut apteekista verenpainelääkkeensä. Elämä jatkuu. Se on sitä hyvinvointia.

 

Hyvinvointialueella pyritään ihmisten hyvinvointiin palveluja parantamalla. Mutta samalla kasvaa vahvana luotto erilaisiin epäjumaliin, luonnonjumaliin, idoleihin. Kuolemanilmoituksessa saattaa lukea, että isovanhemmasta on tullut kuoleman jälkeen puu? Palvotaan "pyhiä" esineitä ja eläimiä kuin muinaisessa Roomassa ja Egyptissä. Nykypäivänä uutta suosiota saavuttava uushenkisyys voidaan nähdä jatkeena luonnonuskonnoille. Sitä kutsutaan myös Uusi aika ilmiöksi, joka taas on ikivanha sielua manipuloiva opetusohjelma. Tähän hurahtaneita media haastattelee mielellään, siinä kun kunnia annetaan ihmisen oivalluksille eikä Jumalalle. Pirulla on melkoiset markkinat tällä alueella, siksi evankeliumille on täällä tilausta.

 


Hyvinvointialueemme eräässä toimistotalossa oli ala-aulassa jaossa pientä lehteä, jonka nimi oli ”pakanasanomat”. Jo nimi oli niin huvittava, että päätin ottaa lehden mukaani ja tutkia sitä. Lehti osoittautui Vapaa-ajattelijoiden äänenkannattajaksi. Luin sen muutamat sivut ja huomasin, että joka sivulla puhuttiin Jumalasta ja uskonasioista. Vastustus oli varsin kesyä ja maltillista kritiikkiä kirkkoa ja uskovia kohtaan. Ajattelin, että pirun pitäisi ryhdistää joukkojaan, tuo oli vähintäänkin avutonta? Pojat olivat lähteneet hernepyssyillä sotaan. Kyllä oli heikkoa pakanuutta. Lehden toimittaminen onkin loppunut jo vuosia sitten, lieneekö kavereilla usko loppunut?

Mutta sitten luin Raamattua ja huomasin, että eivät ateistit ole koskaan olleet mikään merkittävä ryhmä Jumalan vastustajissa. Uskonnolliset ihmiset olivat paljon kovempi porukka. Aikoinaan kun eräs uskova sanoi heille totuuden, hän kuoli kivisateessa. ”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin…. murhaajiksi te nyt olette tulleet” Apt.7:52. Se ei siis ole vain uskonnollisten ihmisten oma vaiva vaan yleinen sukuvika.

 

Hyvinvointialueemme koostuu uskonnollisista ihmisistä, jotka tietävät asioista paljon, mutteivät tarpeeksi. He käsittelevät asioita, joita eivät tunne sisäisesti, kokemusperäisesti. He luulevat hallitsevansa asiat, koska tietävät niistä jotakin, mutta todellisuudessa he ovat auttamattomasti ulkopuolella. Heidän uskovaisuutensa on vain heidän aivoissaan. Heiltä puuttuu uskoon tulo ja Jumalan pelko. Heillä ei ole vapauttavaa totuutta, anteeksiantavaa armoa eikä sisäistä rauhaa. Jumala itse paljastaa uskonnollisuuden tuomalla elävän sanan Pyhässä Hengessä heidän kuultavakseen. Silloin voidaan sanoa: piru pääsee irti. He eivät hallitse enää lihaansa, joka on pirun liittolainen, eikä sydäntään, jossa asuu murhanhenki. Näin tuntemattomat ihmiset ovat vainonneet kautta aikojen Kristukseen uskovia.

Uskovan on kuitenkin seurattava Herraansa ja Jumalan sanan mukaan taivuttava elämässään. Hän rukoilee puolustajakseen Pyhää Henkeä, joka profeetallisesti johdattaa häntä ja ilmoittaa hänelle tulevat sekä varustaa armolahjoillaan. Uskova ei ole koskaan yksin – vastustajienkaan edessä; Kristus on omiensa kanssa joka päivä, kuolemankin kohdatessa.

 


Hyvinvointialueemme ehdotonta eliittiä ovat uskovat mummot. Eräät näistä ovat perehtyneet Raamattuun ja uskovaisuuteen niin paljon, että ihmisiä aivan virtaa heidän luoksensa kysymään neuvoa elämäänsä. Näillä Pyhän Hengen siunaamilla mummoilla on aina tuore tuntuma Kristukseen ja kirkas evankeliumi.

Eräs evankelista ystäväni meni pitämään kouluun oppituntia lapsille uskonasioista. Hän kysyi lapsilta:

 - Kuka on se, joka näkee kaiken?

- Mummo, vastasi eräs pieni oppilas.

 

Niinpä niin, mummot näkevät paljon ja kansoittavat kirkot. Mutta mummot eivät pelkästään riitä, tarvitaan Jeesus. Mutta uskovat mummot ovat erikoisia taivaan lähettiläitä, heidän kauttaan Kristus vaikuttaa ympäristössä. Mummoille kehittyvät uskon myötä sisäiset silmät, jotka näkevät näkymättömiä, asioita, joita Jumala tahtoo heille näyttää.

Miten onnellista onkaan, että miehellä on uskova vaimo. Se on todellista hyvinvointia alueesta riippumatta. Olisihan saattanut olla rinnalla vaimona jokin pirttihirmu, kotitonttu, riivinrauta, tehosekoittaja tai käsijarru. Näistä ne uskovat mummot kasvavat, sillä ei kukaan synny tänne uskovaisena, eikä suvun perintönä saa kuin pääasiassa vikoja ja puutteita. Harva syntyy niin hyvään sukuun, että kaikki on pelkkää valoa ja loistoa. Uskovien naisten arvokas panos on siunannut runsaasti monia koteja ja paikallisseurakuntia. Se on jumalallista hyvinvointia, josta ei tarvitse enää äänestää.

 

Jeesus on Jumalan valtakunnan hyvinvointialueen hallitsija, siksi hänen uskovansa ovat erikoisasemassa kaikkialla. Heitä yhdistävät Jumalan sana ja sen suuret lupaukset, Pyhän Hengen vaikuttama veljeys ja taivaallinen näky tulevaisuudesta. Uskovan ei tule odottaa maailmasta mitään hyvää, ei menestystä, ei vaurautta, ei huolenpitoa, sillä maailman hyvinvointialue on pelkkää vihollismaaperää täynnä eksytyksiä, ansoja, valheita ja vainoa. Täällä kaikki lupaukset ja tavoitteet kaatuvat synnin seurauksena enemmin tai myöhemmin. Maalliseen iloon ja onneen tuudittautuvat kokevat suuren pettymyksen ja surkean lopun. Mutta uskoville sanotaan: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne. "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä." Jes.40:1-2. Kaksi elintärkeää asiaa toteutuu Jumalan tahdosta uskovalle: vaivanajan päättyminen ja henkilökohtaisen velan sovitus.

 


Salattu hyvinvointi on Herran hoidossa olemista, se alkaa aamulla, kestää pitkin päivää ja on elävä illalla. Yötkin saa kiitollisin mielin nauttia Vapahtajan tuesta, silloin ruumis lepää, sielu lepää ja henki elpyy. Siinä on Jeesus keskellämme, hänen nimensä ylistyksen kohde ja uskovan kutsumuksen siunaus.

Ps.63. "Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa…. Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi…. kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä. Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.

Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua."

On ihana etuoikeus kertoo Vapahtajalle kaikki mielensä pohdinnat, anomukset ja odotukset. Hän kuuntelee mielellään omiaan tarkalla korvalla. Hän puhuu, kun uskova kuuntelee. Hän on hyvä paimen, joka huolehtii aina laumastaan, eikä kadota ketään luokseen saapuvaa.

 

Sinun turvissasi, Jeesus, olen turvassa. Sinun uskossasi pelastun. Sinun rakkaudessasi tervehdyn ihmiseksi ja näen toisetkin ihmiset sinun lunastaminasi. Sinun hengessäsi näen kaiken uusin silmin. Sinä olet hyvinvointini, sinun valtakuntasi on hyvinvointialueeni. Sinä olet Herra, minun parantajani. Sinä olet valoni maallisella matkallani päivittäin, olet valo seurakunnassani ja loistat maailman synninyössä ainoana valona. Sinä olet viisauteni, joka ohjaat valintojani tahtosi mukaan minun parhaakseni. Sinun kädessäsi on aikani, johdata siis lähtemiseni ja tulemiseni. Sinä hallitset kaiken, sinä annat ja sinä otat, sinun on kiitos ja kunnia, nyt ja aina. Aamen.

torstai 27. tammikuuta 2022

Jumalani, sinä olet kallioni, luotan sinuun!

  Дорогие друзья, сегодня выкладываем замечательную песню, которая написана на основе псалма царя Давида, записанного в Библии. Думаю, каждый из нас может подписаться под словами этой песни: "Бог мой, Ты скала моя, на Тебя я уповаю!"

Hyvät ystävät, julkaisemme tänään upean laulun, joka perustuu kuningas Daavidin psalmiin, joka on tallennettu Raamattuun. Uskon, että jokainen meistä voi hyväksyä tämän laulun sanat: "Jumalani, sinä olet kallioni, luotan sinuun!"

https://www.youtube.com/watch?v=-hKv0a6BGtU


 

tiistai 18. tammikuuta 2022

https://mvlehti.net/2022/01/18/tarpeetonta-tehotonta-ja-haitallista-suomalaislaakarien-lausunto-stmlle-tartuntatautilain-muuttamisesta/ 

"Tarpeetonta, tehotonta ja haitallista" - Suomalaisen lääkäriryhmän lausunto STM:lle tartuntatautilain muuttamisesta

18.01.2022

Pelastetaan Suomen lapset -lääkäriryhmä toteaa laajan tieteellisen näytön osoittavan kiistattomasti, että koronarokotteet ovat tarpeettomia, tehottomia ja terveydelle haitallisia. Näin ollen koronapassin käytölle ole mitään lääketieteellisiä perusteita ja käytön laajentamisen sijasta siitä pitäisi luopua kokonaan välittömästi.