Tyytyväisenä kuplassa

 Eräs ystäväni, Pekka, oli tullut Jeesuksen omaksi kirjavien vaiheiden kautta. Hänellä oli ollut hyvä yhteiskunnallinen asema, hän oli varakas ja hänellä oli hyvä maine omassa kaupungissaan. Kävimme sitten vierailulla toinen toistemme kodeissa ja hänen kanssaan oli mukava keskustella. Hän oli fiksu mies, hyväkäytöksinen, kohtelias ja tasapainoinen. Hänellä oli varmat mielipiteet ja hän pohti syvällisesti kaikkea yhteiskunnassa tapahtuvaa kristilliseltä pohjalta. Hän uskoi Raamatun sanaan ja Jeesus oli hänen Herransa.

Monien vuosien vaihtuessa tuli eteeni keskusteluissamme aina sama teema, jonka ystäväni esitti. Hän oli ruvennut suunnittelemaan kristittyjen verkostoitumista maanalaisen seurakunnan aikaan. Siinä oli ajatuksena eräänlainen yhteistalous, toinen toisistaan huolehtiminen ja eri ammattiryhmien kautta viritettävä kristillinen seurakuntaelämä, jossa löytyy joka lähtöön osaajia. En muista kuka tai mikä oli saanut hänet miettimään tällaista elämänmallia, mutta hänellä oli paljon ideoita, joita kertoi minulle. Olin ehkä hieman kriittinen, kun ilmaisin ajatusten olleen hyviä, muttei ajankohtaisia.

Viimeisen kerran tapasin ystäväni eräissä kotiseuroissa ja hän oli hyvin sairas. Rukoilimme hänen vaivojensa puolesta, siunasin häntä ja myöhemmin kuulin hänen päässeen Herransa lepoon. Hän vei hienot suunnitelmansa mukanaan hautaan.

 

Olen törmännyt sittemmin usein tällaiseen "elämä kuplassa" ajatteluun, joka aina silloin tällöin tulee esiin kristittyjen piirissä. Siinä mietitään oman uskonyhteisön, kirkon, herätysliikkeen, ystäväpiirin, perheen vaikutusta uskovien elämänedellytyksiin. Tässä ajattelussa uskovaisuus on kääntynyt vahvasti sisäänpäin eräänlaiseksi olemassaolon taisteluksi, henkiinjäämiskurssiksi, asemansa puolustamiseksi. Uskoontulon jälkeinen kaikkivoittava evankeliumi on kadoksissa, enää ei haluta todistaa Jeesuksesta, vaan on parempi pysyä kaapissa tai kuplassa, vaieta tyystin oman turvallisuutensa takia. Jeesuksesta puhuminen on ryhdytty korvaamaan Isästä puhumisella tai korkeammasta voimasta mainitsemalla. Myös sattuma, säkä, kohtalo tai tuuri ovat ruvenneet vilahtamaan yhä useammin sanastossa. Joku hortoilee tässä mielialassa kristillisessä kentässä etsien itselleen uutta, riittävän hyvää ryhmää, johon voisi kuulua?

 

Johtuneeko asenne uskosta vai epäuskosta sitä en tiedä. Mutta kyllä siihen on liittynyt pelkoa ja epävarmuutta erilaisten tavaroiden hamstrausta, ja vihollinen on näkynyt jatkuvasti uhkaamassa pienen uskovan elämää ja tulevaisuutta. Joku ei uskalla mennä enää kirkkoon, koska se on hengellisesti niin huonossa tilassa. Toinen ei voi kohdata kääntymättömiä ihmisiä, koska ne ovat uhka hänen uskovaisuudelleen. Joku kiinnittää huomionsa maailmanpolitiikkaan ja siellä tapahtuviin muutoksiin, jotka näyttävät täyttävän pimeyden laskeutumisen kriteerit. Joku on siirtynyt hygieenikoksi ja terveysintoilijaksi, koska kaikkialla on saastaa ja sairaus uhkaa häntä mitä ilmeisemmin seuraavan kulman takana. Luonnonsuojelu saa lähes uskonnollisia palvojia ja puolestapuhujia. Joku uskoo uniinsa, jotka tuovat jatkuvasti kaikki paholaisen metkut hänen tietoisuuteensa. Joku keskittyy pelkästään sielun tunnelmiin ja mittaa sen muutosten pohjalta ihmisiä, aikaa, itseään ja tekemisiään.

 

Jos sielullisuus ja humanismi pääsevät myrkyttämään uskovaisuuden, syntyy kristillisyyden piiriin kupla, jossa ajatellaan ja eletään kuin me ihmiset kykenisimme ratkaisemaan kaikki ongelmat vain juttelemalla. Siihen ollaan tultu vähitellen ja ihmisjärjen orjuuttamana. Siinä ei ole Jumalan sanan voimaa, ihmeitä, rukouksen vaikutusta, eikä Jeesuksen valta-asemaa. Tässä kuplassa ei ole ymmärrystä siitä, että pahuuden henkivallat hallitsevat maailmaa ja kääntymättömiä ihmisiä, että koko maailmaa vaivaa saatanan joukko. 1.Joh.5:19. "Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa."

Koska tämä totuus on hämärtynyt, ei myöskään enää taistella Jumalan asein, Jumalan sota-asussa ja Jumalan voimassa, uskossa. 2.Tim.1:7-8. "Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme…." Kristillisyyden kuplan täyttää luopumisen henki, ihmisviisauden turha höpötys, ajanvietteellisyys, mukavuuden tavoittelu, harrastuksenomainen uskovaisuus, eriarvoistava elitismi. Kirkko kelpaa lähes kaikille ja kirkollisuudesta tulee valintamyymälä, jossa tarjotaan lihanmielisiä viihdetapahtumia, sielullisuuden palvontaa ja kaikenlaista turhaa ajanhaaskausta. Jos ja kun tämä kupla puhkeaa, syntyy herätys, jumalanpelko, synnintunto, kuolemankauhu, yksinäisyys, avuttomuus ja hätähuuto.

 

Kohtalousko on taikauskoa, johon joidenkin ihmisten mieli kallistuu kovin helposti. Siinä kuplassa todetaan, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi ja että kaikki on edeltä määrättyä, ihmisen on vaan mentävä viettiensä mukaan ratkaisuissaan. Siinä ajatellaan, että tunne, oma tunne, on totuus, jolla jokainen voi sitten sukkuloida elämänsä matkaa mielin määrin ilman vastuuta Jumalan edessä. Ajatellaan, ettei ole taivasta eikä helvettiä, eikä Jumalan tuomiota. Siinä uskotaan ihmisjumaluuteen, sielunvaellukseen, jällensyntymiseen, tyhjiin raukeamiseen, avaruusolentoihin, sattuman kauppaan, alkuräjähdykseen ja miljooniin vuosiin. Voi sitä päivää, kun Jumala puhkaisee tuon kuplan. 1.Piet.4:17-18. "Aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta. Jos se alkaa ensiksi meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät usko evankeliumia ja ole sille kuuliaisia. Ja jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"

 

Aikoinaan Neuvostoliiton valtakaudella kävimme siellä tapaamassa uskovia ja vierailimme seurakunnissa, jotka olivat osaksi salaisia, epävirallisia, maanalaisia. Oli paljon kotikokouksia, joita tiedotettiin puskaradiolla. Toiminta oli kuitenkin vireää ja toteutui niissä puitteissa varsin hyvin. Pyhä Henki oli usein väkevästi siunaamassa kokoontumisia ja moni meikäläisistä virvoittui suuresti ja pysyvästi näillä reissuilla. Länsimainen materialismi ja hyvinvoinnin palvontaa ei ollut vielä päässyt turmelemaan kristillisyyttä. Evankelioiminen oli sidottu kirkkoihin ja yksityisten kristittyjen henkilökohtaisiin keskusteluihin ihmisten kanssa omana aikanaan. Silloin aina joku tuomittiin yhteiskunnan vihollisena myöskin sakkoihin ja vankilaan kristillisestä toiminnasta ja sen materiaalin hallussapidosta tai yhteyksistä ulkomaisiin henkilöihin. Kuulin henkilökohtaisesti väkeviä Jumalan todistuksia paljon kärsineiltä uskovilta, kuinka Herra Jeesus oli ollut heidän kanssaan vaivassa, valtakunnassa ja vankilassa.

 

Hengellinen kupla on uskovaisuus tässä maailmassa ja ajassa Jeesuksen seurassa. Se voi olla Jumalan käytössä myös toimiva väline, koska sieltä lähtee rukouksia eri ihmisten puolesta kaikkialle. Se on näkymätöntä toimintaa, jossa Herra vaikuttaa suuren suunnitelmansa toteutumiseen tavallisten uskovien kautta.

"Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." 1.Tim.2:1-4. Suurin osa uskovien rukouksista jää vaille palautetta, eikä monikaan tiedä niiden osumatarkkuutta. Mutta Herra on voimallinen pitämään niitä valtakuntansa välikappaleina ihmissielujen pelastumisessa. Hengellisessä kuplassa elävät saavat kuitenkin myös arvostelua kuplan ulkopuolisilta tahoilta, jotka pitävät tätä porukkaa kovin vaatimattomana ja kaiken lennokkaan kristillisyyden jarruttajana.

 

Sinun valtakuntasi ei, Herra, ole tyhjä kupla, vaan armon ja totuuden todellisuus uskovalle, niin pyhä sanasi vakuuttaa. Siksi rukoilenkin nimesi korotusta, valtasi lisääntymistä ja tahtosi tapahtumista kaikkialla tänään täällä alhaalla. Puhkaise Henkesi miekalla, sanasi saarnalla ja esirukouksilla valheelliset kuplat, jotka sitovat ihmiset ylpeyteen, ahneuteen, itseriittoisuuteen ja kuolemaan. Anna kansallesi opetusta, näkyjä, ilmestyksiä ja profetioita olemuksestasi, että aina ja kaikkialla seuraisimme sinua ja kulkisimme edeltä valmistamistamissasi teoissa taivaan tietä. Avaa uskovien sisäiset silmät näkemään sinut, Jeesus, Jumalamme, Herramme, Vapahtajamme, siunaajamme, varjelijamme ja yhdistäjämme.

Sinä olet pyhä viinipuuni ja minä olen oksasi

 

Kun mietin sinun sanojasi, Kristus, 

rakas Vapahtajani, silloin paremmin ymmärrän, 

että ilman sinua olen vain tomunen.....

Sinä olet pyhä viinipuuni 

ja minä olen oksasi, 

suo minun aina pysyä mehevänä sinussa......

https://www.youtube.com/watch?v=YKfhkQ7DTTc

Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen! Ps.27:1

 

Seppo Huhdanpää - Herra on minun turvani

https://www.tv7plus.fi/arkki/herra-on-minun-turvani/seppo-huhdanpaa_p84362/ 

Kiitos Herralle!

Pääministeri vuodatti sydäntään puoluekokouksessa omien ja kavereittensa sekoilujen takia ja sanoi: "Minä olen ihminen ja kaipaan joskus iloa, valoa ja hauskuutta". Rankka juhlinta ja siihen liittyvät ylilyönnit ovat madaltaneet hänen julkisuuskuvaansa. Pitäisikö olla kiitollinen tämmöisistä valtion johtajista? Mutta onko heillä edellytyksiä muuhun? Kun ihminen on pimeydessä, hän kaipaa valoa ja iloa, mutta etsii niitä väärästä tuutista.

Uskovakin on ihminen ja hänen elämänsä on kätkettynä Kristuksessa. Se on taivaallista iloa ja valoa Pyhässä Hengessä. Mutta ulkopuoliset eivät tätä käsitä, eikä kääntymättömällä ole edellytyksiä arvioida saati tajuta näitä. Vanha hengellinen laulu kertoi: On hauska veisata Jeesuksesta…. Niinpä. Kun Vapahtaja on saanut pelastaa sielun ja tulla asumaan ihmissydämeen, kyllä kelpaa laulaa Herralle kiitosta pitkin matkaa ilman alkoholia ja huumeita.

 Kirkoissa vietettiin ennen rukouspäiviä, joilla kansaa opetettiin kiitollisuuteen ja kunnioittamaan Jumalaa. Niitä oli vuodessa neljä, ja jokaisella oma teema (1.Katumuspäivä 2.Nuorison päivä 3.Uskonpuhdistuksen päivä 4.Kiitospäivä). Ne olivat tasavallan presidentin vahvistamat. Ruotsin esimerkin mukaan nämä päivät poistettiin tarpeettomina kalenteristamme. Ilmeisesti ajateltiin niin, etteivät ihmiset enää kuitenkaan kadu mitään, nuoriso on jo tarpeeksi valistunutta, uskoa ei tarvitse enää puhdistaa ja riittää, kun kiitämme itseämme?

Syksyisin viettiin rukouspäivää kiitospäivänä ja Amerikassa se on edelleen voimassa. Silloin ihmiset toivat kiitoksensa Luojalleen siunauksesta, maan sadosta ja avusta, jota on saatu vuoden varrella kokea.

 

On tietysti paikallaan arvioida, onko ihmisillä nyt mitään kiitosta herättävää elämässään ja ympäristössään? Suurin osa kansastahan asuu kaupungissa, eikä ole sadon kanssa tekemisissä muuten kuin kuluttajana.

Kiitos mieli on joskus raskaasti kadoksissa ja tilalle on marssinut puutteen ja murheen henki. Aamut alkavat pääsääntöisesti mustin sävyin? Mutta jospa tekisimmekin poikkeuksen, ja näkymistä ja olosuhteista huolimatta yrittäisimme kiittää Jumalaa kaikista asioista ja ihmisistä?

 

Voisimme aloittaa kiitoksemme vaikka seurakunnasta, jonka Herra on antanut säilyä keskuudessamme. Kiittäisimme Jumalan pyhästä nimestä, Raamatun sanasta ja Herran valtakunnasta, hänen tahtonsa tapahtumisesta, sekä Hänen armostaan meitä syntisiä kohtaan. Kiitos uskoon tulleista ja armolahjoista, jotka rakentavat seurakuntaa.

On aihetta kiittää Herraa, että meillä on ruokaa ja saamme sitä syödäksemme. Kiitos vaatteista, joihin pukeudumme. Kiitämme kodista, läheisistä, perheestämme, ystävistä ja naapureista, heistä, jotka huolehtivat yhteiskunnallisista asioistamme ja turvallisuudestamme. Kiitämme sopivista sään vaihteluista, puhtaasta vedestä, raittiista ilmasta, luonnon kauneudesta ja vuodenajoista. Kiitos myös riittävästä terveydestä ja että voimme ottaa kaikki asiat, hyvät ja pahat, Jumalamme kädestä.

 

Varmaan kiittäisimme itsenäisestä isänmaastamme ja siitä, ettei Venäjä, Ruotsi tai Viro ole vielä hyökännyt valloittamaan sitä. Kiittäisimme Jumalaa, että hän luvannut antaa anovalle viisautta pienissä ja suurissa kysymyksissä, kodin arjessa ja maailman laajoissa ongelmissa.

On syytä kiittää myös siitä, ettei Korona-virus, eikä sen rokotukset ole tappaneet meitä. Samalla voisi pyytää varjelusta uusista epidemioista, paitsi jos ne edistävät ihmisten pelastumista ikuisen kuoleman vaarasta.

 

Varmasti on syytä kiittää Vapahtajaa totuudesta ja armosta, joita hän on osoittanut meitä kohtaan ylenpalttisesti. Kiitos myös pitkämielisyydestä, jolla hän kärsinyt heikkouksiamme, jatkuvaa lihallista käyttäytymistämme, uskovien välisiä kärhämiä ja puolueellisuutta. Kiitos Herralle, että hän luvannut ottaa jatkuvasti syntimme puhdistettavakseen ja erilaiset murheemme kannettavakseen. Kiitos, etteivät meidän pyyntömme ole toteutuneet, vaan aina Jumalan pyhä tahto.

 

Ehkä vielä kiitämme hermostuneista ystävistämme, kunnanjohtajasta, joka on edesauttanut jätevesimaksumme kallistumiseen, sukulaisista, jotka haluavat puuttua elämäämme, tuttavistamme, jotka lainaavat omaisuuttamme, eivätkä muista koskaan palauttaa takaisin, naapureista, jotka metelöivät, elintarvikekauppiaasta, joka myi vanhaa tavaraa, poliisista, joka antoi ylinopeussakon, linja-autonkuljettajasta, joka hermostuneena tiuski matkustajille, posteljoonista, joka kantoi luukkuun erääntyviä laskuja, maahanmuuttajista, jotka saivat enemmän valtionapuja kuin me maassa syntyneet ja siitä tuntemattomasta tyypistä, joka etuili kassajonossa?

 

Mutta yli kaiken kiitos Taivaalliselle Isälle, että lähetti oman poikansa meitä pelastamaan ja Pyhän Henkensä meitä kurjia uudestisynnyttämään ja vahvistamaan uskossa. Kiitos Jumalalle, että tänään voimme kohottaa katseen uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka on yli kaiken ja hallitsee kaiken, jonka edessä voimme kumartua tänään syvään suurella kunnioituksella. Kiitämme Jumalaa lupauksesta, että Herran päivä lähestyy ja saamme valmistautua muuttamaan taivaan asuntoihin Jumalan luokse. Kristus on aina kiitoksen arvoinen, siis Kiitos Herralle!

 

Ps.7:18. Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

Ps.98:4-6. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta. Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla - kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä, vaskitorvilla ja pasunan äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä.

Ps.146:1-2. Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa. Minä ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän.

 

Sinä olet tärkeä!

 

https://www.youtube.com/watch?v=bVkCCtzDK_Q 

Jumala tekee työtään kärsivän kansan keskellä

 

Samaan aikaan kun Ukrainassa riehuu sota, Jumala tekee työtään kärsivän kansan keskellä. Kansainväliset medialähetysjärjestöt FEBC ja TWR ovat havainneet, että ukrainalaiset ovat aiempaa kiinnostuneempia kristillisistä ohjelmista.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/heratysta-ja-yliluonnollista-varjelusta-ukrainan-sodan-keskella/ 

Jumalan valtakunta tuo tullessaan sovittelijan

 Työmarkkinaneuvottelut ovat täyttäneet uutistarjontaa päivittäin ja menestys on ollut jatkuvasti pohjalukemissa. Iso joukko ammattineuvottelijoita istuu jopa viikkoja nokatusten, juo välillä kahvia ja kertoo tiedotusvälineille, ettei ole sovittu mitään? Käsittämätöntä ajan haaskausta. Neuvottelijat istuvat ja jahnaavat omia etujaan kertomatta, mihin hintaan voisivat tehdä sovun. Sitten tähän farssiin haetaan valtakunnansovittelija, jonka odotetaan kertovan vastapuolelle meidän puolen näkemyksemme ja päinvastoin. Kummallista, eivätkö he kykene kertomaan sitä itse? Lopputulos on kuin köyhän perheen joulujuhlassa, ei paljon jäänyt jaettavaa ja itku pakkaa tulemaan, kun vertaa muihin? Näissä kisoissa, jokainen hamuaa lisää, eikä ahneudella ole pohjaa näkyvissä? Samalla ne, joiden pitäisi saada apua ja toimeentuloa jäävät auttamattomasti jalkoihin, heiltä ei kysytä mitään. He saavat äänestää, mutta vain niin kuin heidät pakotetaan olemaan samaa mieltä. Sitä kutsutaan hienosti demokratiaksi (kansanvalta)? Ennestään rikkaat nostavat kuukaudessa palkkaa saman verran, kun köyhät saavat vuodessa.

 

Ajattelin, että olisi tosi vaikeaa elää avioliitossa, jos kaikkiin kysymyksiin pitäisi aina hakea sovittelija ajamaan minun / meidän etuja. Ja millainen voisi olla liitto, jossa ei mistään olisi varaa luopua, joustaa tai ajatella toisen näkökulmasta? Niin onhan meillä kristittyinä oma valtakunnansovittelijamme, Jeesus Kristus, joka toimii meidän yhdistäjänämme, johdattajanamme ja puolustajanamme. Hän tietää tarpeemme ja edellytyksemme, mutta myös ylpeytemme, itsekkyytemme, puolellisuutemme, häijyytemme. Näiden piirteiden kanssa sitten menemme neuvottelupöytään - Herran pöytään - etsimään ratkaisua. Siinä pitäisi viimeistään nöyrtyä ja luopua tavoitteistaan, uhrata omansa? Mutta usein käy niin, että sovittelutulos ei ole mieleemme ja suostumme siihenkin pitkän taivuttelun jälkeen. Oikein kovat tyypit löytävät vikoja jopa valtakunnansovittelijasta, vaikka hän on täydellinen ja ainoa viisas. Mutta vain sellaiset avioliitot kestävät, joiden takuumiehenä on Jeesus itse.

 

Istuin teologikokouksessa kuuntelijan paikalla, sillä minulla ei ollut niissä kisoissa muuta roolia kuin olla maksettu taputtaja? Puheet olivat epäselviä, täynnä sivistyssanoja ja ammatislangia, josta minun tyhmemmän piti arvata puolet ja sitten istua ymmärtäväisen näköisenä hiljaa aloillaan. Loppuhetkessä sitten taputettiin ja juontaja kiitteli puheenvuoron käyttäneitä loistavin arvosanoin. Tunsin itseni vielä tyhmemmäksi, kun minusta koko tilaisuus oli aivan surkea, eikä sitä olisi pitänyt kehua lainkaan? Muistin ajan, jolloin suoritin piispalle saarnalupatutkintoa ja jouduin tenttimään kymenkunta teologista kirjaa, jotka olivat sanomaltaan ihan surkeita. Samoja kirjoja lukemalla kaverit pääsivät kirkon virkoihin ja he olivat sitten hengellisten asioiden asiantuntijoita?

 

Tällaisten kokousten jälkeen tulee ajatelleeksi, että mihin teologiaa tarvitaan ja miksi se on keksitty? Taustalla ovat ilmeisesti ihmisen järjellä harjoitetut tutkimukset ja mietinnöt Jumalasta, jotka ilman uskoa ovat tuhoon tuomittuja pohdintoja ilman merkitystä? Teologia on ajattelevien ihmisten rasite, johon on sisällytetty meidän aikanamme yhä enemmän latausta. Kaikki kirkollinen kristillisyyden harjoitus kanavoituu teologiaan ja sen kautta seurakuntiin. Sen mukaan jaetaan tehtävät, virat ja rahat. Ja tämä käy ihan hyvin ilman valtakunnansovittelijaakin, eli ei Jeesusta tarvita, kun homma pyörii muutenkin? Elämme ilmeisesti laodikean seurakunta-aikaa, jossa Jumalan valtakunnan sovittelijan osa on kolkutella yksinäisten ihmisten sydänten ovilla pelastusta vielä tarjoten?

 

Tunnen monta hyvää ystävää, uskovaa, teologien kirjavassa joukossa. He ovat säilyttäneet teologiasta huolimatta uskovan paikan Jumalan valtakunnassa ja suostuneet valtakunnansovittelijan ohjaukseen elämässään ja valinnoissaan. Heillä on käytössään armolahjoja ja Herran siunaus, jotka auttavat suuren kutsumuksen toteutuksessa. Voisi sanoa, että he ovat Herran seuraajia teologiasta huolimatta. Sellaisen ihmisen vaikutus tulee parhaiten ilmi siinä, että hän pyrkii kulkemaan siellä, missä Herran lampaat määkivät. Hän erottuu palkkapaimenista siinä, että tahtoo ruokkia ja rohkaista uskovia, kulkea etsien kadonnutta, neuvoen eksynyttä ja hoitaen haavoittunutta. Hänessä Kristus elää, puhuu ja siunaa. Job 28:28. ”Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.'"

 

Tunnen myös monta hyvää ystävää, jotka olivat ja olisivat edelleen ilman teologiaa olleet todellisia Jumalan aseita taivaan valtakunnassa, mutta nyt menneet ihan piloille kuin H C Andersenin sadun keisari uusissa vaatteissaan, joita ei ollutkaan olemassa? Varsinkin evankelistalle teologia on usein kohtalokasta, koska alkuperäinen armoitus oli tarkoitettu ihmisten johtamiseksi Jeesuksen yhteyteen, mutta uusien tietojen omaksuminen tekikin hänestä vain saivartelijan? Varsin vaikeasti korjattavan ryhmän muodostavat teologit, jotka kantavat nikolaiittain harhaoppia kristikuntaan. Tämä suuntaus on peräisin katollisesta kirkosta, jossa on pitkät perinteet kristittyjen säätyopille. Heidän eksytyksensä vie monet uskovat luulemaan, että uusi pappisluokka on perustettu tavallisten uskovien yläpuolelle kuin entisen Neuvostoliiton kommunistipuolueen jäsenyhdistys. Nämä itse mielestään kristillinen yläluokka hallitsee, komentaa ja johtaa alempiarvoisia uskovia mielin määrin. Ja ihmeellistä aina löytyy heille kannattajia, uhraajia ja kumartajia. Heidän suosionsa on monelle kuin taivaan esikartano ja enemmän kuin Jeesuksen tunteminen?

 

Voi kuinka olisikaan tilausta valtakunnansovittelijalle teologipiireissä ja uskovatkin siunaisivat näitä neuvotteluja mielellään, sillä siitä pöydästä tulee aina uudistuneita ihmisiä Herran palvelukseen. Onhan ennustettu: "Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset." Dan.7:27.

Ei ihme, että Vapahtaja opetti omansa rukoilemaan aina: - Tulkoon sinun valtakuntasi! Ja sehän tulee, kun Herramme saa olla valtakunnansovittelija. Hän tuo tullessaan sovituksen salaisuuden. Se on seurakunnan siunaus, se on yksityisen uskovan onni, se on jumalattoman maailman hyöty, se on kerran kaiken täyttymys, kun näkymättömät tulevat julkisiksi. Sitä odotellessa kiitän Herraa....

 

Kiitos Jeesus, että tulit tuomaan valtakuntasi syntisten keskuuteen, että annoit huonojen ihmisten ja orjien kuulla äänesi ja varmistua siitä, että olet heidän hyvä Paimenensa. Uudista tämän ajan teologit, varsinkin heidät, jotka luottavat oppineisuuteensa ja asemaansa, jotka ovat omaksuneet maailmallisen ajattelutavan ja suhtautuvat Raamattuun kriittisesti. Kohtaa aikamme teologit valtakuinnansovittelijana, niin kuin kohtasit aikaoinaan Saulus tarsolaisen Damaskon tiellä tekemällä hänet hengessä köyhäksi ja sokeaksi, sydämestään rukoilevaksi ja teit tunnetusta teologista syntisistä suurimman ja esimerkillisen uskovan.

Keräilyä muuten vaan

 Moni velaksi elävä suomalainen joutuu arvioimaan uudelleen taloutensa ja kulutuksensa, kun korot nousevat. Sillä valtio yrittää hillitä hintojen nousua, että kulutusjuhla voisi jatkua kuin muinaisessa Sodomassa. Mutta kaupassa käydessäni huomasin, että kyllä ihmisillä vielä on rahaa vaikka mihin ja kärry kukkuroillaan väki kuskaa tavaraa kotiinsa. Sitten on sellaisiakin, jotka varastoivat tavaraa, ruokaa ja rahaa pahan päivän varalle. Jos semmoista ei sitten tule heidän eläessään, niin ainakin he kuolevat rikkaina? 80-luvulla, kun teimme ensimmäistä asuntovelkaamme, lainan korot vaihtelivat 12 - 14 % välillä. Eikä kukaan valittanut, että on kallista. Moni oli onnellinen, kun sai lainaa pankista - mekin. Liian helpolla saatu tuo tyytymättömyyden, turhan nirsoilun ja kiittämättömyyden tullessaan. Aika muuttuu - ihminen ei muutu.

 

Piti siivota kotia vaihteeksi kerääntyneestä tavarasta ja rekvisiitasta taas varastoon odottelemaan uutta loistavaa koitosta, jolloin niitä voitaisiin asettaa näytteille. Huomasin, että vuosien varrella tavaramäärä pakkaa kasvamaan, vaikka saamme jonkin verran rikki ja lahjoitetuksikin pois? Mieleni liiteli 70-luvulle Raisioon avioliitomme alkuajan ensimmäiseen asuntoon, jonka vuokrasimme. Siinä oli tilaa 32m² ja muutama kaappi säilytystilaa. Mutta hyvin mahduttiin elelemään. Ensimmäinen muuttokuormammekin mahtui hyvin WV-kleinbus autoomme. Nyt ei varmaan täysperävaunullinen rekka-autokaan riittäisi kaiken roinan siirtämiseen muualle? Toivottavasti ei tarvitse edes yrittää. Mutta miksi tykkäämme joskus paljon enemmän vanhoista säilykepurkeista, museolta haisevista tekstiileistä, autonosista kuin ihmisistä? Ilmeisesti oma ikäluokkani on lapsuudessaan elänyt sen verran köyhää aikaa, että kaikki on ollut tarpeen ja säästettävää? Olin synttäreillä, kun eräs ystäväni täytti vuosia ja suku sekä ystävät olivat tullut juhlimaan häntä. Hänen tyttärensä kertoi, että isän mielilause hänen lapsuudessaan oli: - Kyllä tämä vielä menee, kun ei isä halunnut ostaa uutta tavaraa lapsille. Taitaa olla sukulaisilla joskus hauskaa, kun siivoavat meidänkin jälkiämme kuoltuamme: Että tämmöisiäkin se pappa hamstrasi? Taidan laittaa sekaan jokusen traktaatin: Missä vietät iäisyytesi ja Vain Jeesus pelastaa.

 

Mutta tavarasta luopuminen on monille tosi vaikeaa. Katselin televisiosta ohjelmaa nimeltä Himohamstraajat, siinä ammattiauttajat yrittivät saada keräysvimman uhreja irti romustaan ja siivota ihmisten koteja, jotka olivat kuin kaatopaikka sisätiloissa. Itkua vääntäen ja kaikki mielenliikutukset valtoimenaan ihmisten kävivät luopumisen jaloa taistelua leluista, vaatteista, sähköromusta, kodinkoneista, lehdistä, kirjoista, huonekaluista ja matkamuistoista. Joillakin ihmisillä keräämisvietti kohdistuu eläimiin, ja muutamilla hakukone aivoissa etsii itsensä näköisiä nelijalkaisia seurakseen? Kait siellä takaraivossa on silloin menettämisen pelko ja varmaan myös muutoksen pelko, ehkä meitä ohjaa tavaranhimo? Onhan niitä semmoisiakin ihmisiä, jotka sielultaan ovat lepotilassa, kun ympärillä on mahdollisimman paljon krääsää ja kaikki on niin kuin ennenkin? Eipä yleensä kukaan ripittäydy ahneudesta, vaikka se on Raamatun mukaan epäjumalanpalvelusta.

 

Uutisissa hehkutettiin, että Nasa on löytänyt ensimmäisen, mahdollisesti asuttavan Maan kokoisen eksoplaneetan vain noin sadan valovuoden päästä Maasta. Jutussa sanottiin: "Astronomit pitävät uutta planeettalöytöä jännittävänä, koska kyseessä on yksi harvoista, mahdollisesti asuttavista aurinkokuntamme ulkopuolelta löytyneistä planeetoista." Kai joku yrittäjä alkaa kohta myymään sinne matkoja edullisesti? Maa on tiedemiehille melkoinen mysteeri, yksi erilainen taivaankappale täällä pyörimässä, yksi, jossa on elämää, vettä ja merkillinen poikkeus kehityksestä - ihminen? Tämä on ainoa paikka maailmankaikkeudessa, jossa uskotaan Luojaan, Lunastajaan ja Pyhittäjään. Ihmeellistä on maan magneettikenttä, joka pitää olemassaoloa koossa ja sitten vielä suojelee meitä ympäröiviltä törmäyksiltä? Kannattaisi kaukoputkimiesten lukea Raamattua – ihan alusta alkaen! Olisi syytä kavereiden löytää tie Golgatalle, muuten on edessä ikuinen pimeys! Tiede ei auta näissä asioissa juuri mitään, se on turhaa ajan ja rahan haaskausta, verrattavissa eläkeläisten hedelmäpelien pyörittämiseen markettien eteisessä.

 

Satutunti päättyi ja avasin tietokoneen, tutkin roskapostia netistä. Sitä tulle päivittäin säännöllisesti ilmeisesti automaatilla ammuttuna, vai olenko jotenkin semmoisen keräilyn harrastajaksi arvioitu? Mutta ei hätää, minullakin on semmoinen ohjelma, joka automaattisesti pudottaa roskapostin omaan karsinaansa. Kerran tässä sitten kävin siinä karsinassa. Tämmöisiä oli tullut:

 

Tässä kuussa olet valittujen joukossa!

Miten olisi 650 ilmaiskierrosta?

Televisiosi saapuu huomenna keskipäivällä. Voisitko vahvistaa tämän?

Löysimme sinulle uuden kumppanin.

Mahtava rasvanpolttaja samalla kun nukut.

Haluatko laihtua nukkuessasi 3 kg viikossa?

Tämä järjestelmä muuttaa elämäsi.

Sääret kuntoon Hydro silkin avulla.

Junaile koko kesä ilmeiseksi.

Näin saat palkkasi päälle 780 - 3800 euroa / kk.

3000 € tilisiirto odottaa hyväksyntää.

Duunia kotisohvalta? Kyllä on mahdollista.

Sinulle on saapunut lähetys.

Ilmainen kausikortti.

engl. kielellä: perheesi voi nyt muuttaa USA:han.

Nappaa tästä 400 ilmaista pelikierrosta.

Salaisuus on tullut julki, voit lukea sen itse.

Tarjoamme mahdollisuuden voittaa uuden BMW.

Sinulle, joka aidosti haluat laihtua.

Erikoistarjous varten erityinen henkilö kuin sinä.

Kauniit ripset tarjous juuri sinulle.

Tuuheat ja naiselliset hiukset - kokeile postikuluilla!

25 min. jäljellä vahvistaa lahjakorttisi.

 

En ole ajatellut etsiä uutta kumppania, enkä muuttaa Amerikkaan, saada lisäansiota, laihtua, korjata ripsiäni, tai sääriäni, en ole ajatellut tuuheaa naisellista kampausta, en junailla kesällä, enkä ostaa televisiota, en enää mennä töihin tai tienata lisää, en halua BMW-autoa, en erikoistarjousta. Mutta monet tahot muistavat minua päivittäin uhraamalla tekniikkaa saadakseen sieluni kääntymään. Maailmalla ovat omat evankelistansa, joille riittää hetken nautinto, rikkaus, ilo nyt tässä.

No onneksi oma tietokoneeni ulostaa nuo postit automaattisesti roskakoriin. Kuka sitten tarrautuu kaikkeen tuohon ja ostaa ties mitä? Ja mihin tuota kaikkea tarvitaan, tai kuka tarvitsee, ja onko meistä enää kehittymään, jalostumaan tai oppimaan uutta. Ehtoopuolen sankareille ei kannata enää mainita montaa asiaa päivässä, kun ei mene paljon jakeluun? Keräilyerät ovat hiipumassa päätökseensä.

 

Jumalan antamin eväin uskova selviää tavaran paljouden tai köyhyyden keskellä. Materia on sidottu aikaan, määräaikaan, sillä on vain hetkellinen arvo. Siksi Herra kehottaa uskovaa kartuttamaan aarteita taivaaseen, sillä ne talletukset ovat katoamattomia, ikuisia. ”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.”Kol.3:1 ”Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.”1.Tim.6:6.

 

Herra, näet kiinnostuksemme materiaan, tavara ja kaikenlainen vanhalta haiseva romu miellyttää meitä. Maailma aivan pursuaa kaikkea tarpeetonta, johon se on mielensä kiinnittänyt lujasti. Anna meille sellainen uskon näkökyky, että voimme elää tavaran kanssa kiintymättä siihen tai taistelematta ajallisen omistusoikeuksista. Anna meille uudistunut sisäinen hengen elämä, joka kurottautuu sinua kohti, katsomaan sinua, kuuntelemaan sinua, anomaan sinulta, odottamaan sinua. Jeesus, kuinka paljon me tarvitsemmekaan tänä aikana sinua, sinun sanomaasi. Opeta omasi kuuntelemaan viisauttasi jalkojesi juuressa kuin Betanian Maria aikoinaan, ja niin voisit meistäkin sanoa, että olemme valinneet hyvän osan, jota ei oteta koskaan pois.

Billy Graham - kutsumuksena evankelista

 

 Pastori Billy Graham toimi vallan kulisseissa aina presidentti Harry Trumanista Barack Obamaan. Karismaattisena saarnamiehenä Billy Graham keräsi valtavat ihmismassat tilaisuuksiinsa. Dokumentissa tarkastellaan vallan ja uskonnon yhteyttä Yhdysvalloissa ja kysytään kuka oli oikeastaan Billy Graham. (Ranska, 2020) T: Illégitime Défense

https://areena.yle.fi/1-50641000 

Kokkolan seudulla 1970-luvulla alkanutta herätystä kutsuttiin Mersuherätykseksi. Liike sai nimensä siitä, että sen vaikutuspiiriin tuli useita liikemiehiä. Aktiivisten seurakuntalaisten määrä lisääntyi muutamassa vuodessa sadoilla ihmisillä. Vähitellen mersuherätys sulautui luterilaiseen kirkkoon ja vapaisiin suuntiin.

Mersuherätys kokoontui alkuvaiheissa kodeissa jopa 70 hengen ryhmissä ja hengellisten asioiden pohtimisen äärellä. Kun kodit kävivät ahtaiksi, ryhtyi herätys kokoontumaan seurakunnan tiloissa. Herätysliikkeen myötä ehtoollisella kävijöiden määrä moninkertaistui kirkossa ja koteihin jaettiin todistusvihkosia

Herätyksen karismaattisessa vaiheesssa herätyskokouksissa puhui myös helluntailainen Niilo Yli-Vainio. Tunnettuja mersuherätyksessä uskoon tulleita ovat olleet mm. Jukka Peltoniemi, Esko Hautamäki, Esko Ylinen, Tarmo Nurminen ja Bjarne Kallis.

Herätyksen äänenä jaettiin julkaisua "Kirjeitä sinulle", jossa oli uskoon tulleiden elämän vaiheita. Tässä Bo Aurenin todistus: 

Armahdettu syntinen

Haluan tällä kirjeellä lähestyä Sinua rakas lähimmäiseni. Olit nuori tai vanha, uskossa tai uskoton. Pyydän Jumalan siunausta Sinulle ja Sinun perheellesi.

Erityisesti haluan lähestyä Sinua, joka koet että sinulta puuttuu usko tulevaisuuteen ja Sinua, jolla on pelko siitä mitä huominen tuo tullessaan. Toivon tällä kirjeellä yhteyttä Sinuun, joka tunnet itsesi syrjityksi ja unohdetuksi. Ehkä olet lähimmäinen, joka on työtön tai ihminen jolle elämässä on mennyt ihmisten mittapuun mukaan hyvin. — Sinulla on hyvä asema yhteiskunnassa, turvattu toimeentulo, hyvä koti, sopuisa perhe, mutta olet tullut huomaamaan ettei kaikki sittenkään ole hyvin. Olet saanut kristillisen kasvatuksen mutta opitut asiat ovat unohtuneet ja Sinulta ehkä tänään puuttuu elävä usko kolmiyhteiseen Jumalaan.

Toivon että voisin Jumalan armosta välittää Sinulle jotakin siitä mitä koen siitä että Kristus on minun Herrani. Hän on myös Sinun Herrasi ja Vapahtajasi, jos vain niin haluat.

Uskoin, mutta en elänyt siitä

Olen syntynyt kodissa, jossa kristillisiä arvoja on kunnioitettu sillä tavalla kuin on yleistä seudulla, missä kristinuskolla on vanhat perinteet. Uskon, että useimmilla ihmisillä on samanlainen suhde Jumalaan kuin minullakin oli useiden vuosien ajan. Uskoin kyllä Jumalaan ja Jeesukseen, mutta itse asiassa he olivat hyvin kaukana, minulla ei juuri ollut heille asiaa. Tällainen suhde on hyvin vaarallinen, ei ole Jumalan kieltäjä eikä oikein halua olla hänen omansakaan.

Pyhä Henki kirkasti

Jumala rakastaa Sinua, siitä voit olla varma, vaikka joskus tuntuisi siltä kuin hän olisi kääntänyt sinulle selkänsä. Koko Raamattu — Jumalan oma sana — todistaa sen, että me olemme hänelle kaikki yhtä rakkaita. Hän ei halua kenenkään joutuvan ikuiseen kadotukseen. Hän kutsuu meitä siihen yhteyteen, mihin hän on meidät luonut, ja mistä synti meidät erottaa. Meillä on syntisinä yhteys Jumalaan, Jeesukseen kalliin sovintoveren kautta. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3: 16)

Nuo sanat olivat minulle tutut lapsuudesta asti, mutta ne avasivat tien uuteen lapsenomaiseen uskoon, kun Pyhä Henki kirkasti sen ja sain armon nähdä Jumalan rakkauden toisella tavalla kuin ennen.

Tämä tapahtui noin kaksi vuotta sitten. Erään ystävän uskoon tulo vaikutti voimakkaasti minuun ja rupesin pohtimaan omaa jumalasuhdettani. Totesin että se oli hyvin epämääräinen. Vuosien varrella lapsuudenuskoni oli muuttunut. Olin muodostanut itse oman mieleni mukaisen kuvan Jumalasta. Tämä johtui siitä, että Raamatun lukeminen oli jäänyt kokonaan ja uskonnollisissa tilaisuuksissa kävin vain harvoin.

Välinpitämättömyys, tietämättömyys Raamatun sisällöstä ja tämän päivän kiire tekivät Jumalan minulle vieraaksi. Kun joskus harvoin kävin kirkossa, totesin joka kerta miten hyvää oli olla siellä ja ihmettelin miksi en käynyt siellä useammin.

Jumala oli kutsunut minua kahdesti aikaisemmin. Ensimmäisen kerran rippikoulussa ja toisen kerran opiskeluaikanani Helsingissä. Kummallakaan kerralla minulla ei ollut rohkeutta ottaa ratkaisevaa uskon askelta, sillä pelko siitä mitä tuttavat sanovat, tietoisuus siitä ettei ollut "tarpeeksi hyvä" ja tuudittautuminen siihen, että voin siirtää uskonasian ratkaisun vanhuuden päiville, olivat painavimmat syyt siihen, etten vastannut Jumalan kutsuun myönteisesti.

Olin pitänyt uskovaisia parempina ihmisinä ja elin siinä harhaluulossa, että minusta ensin pitää tulla hyvä, virheetön, ihminen ennenkuin voin tunnustautua uskovaiseksi.

Jos näin olisi, niin kenestätään ihmisestä ei tulisi tunnustavaa uskovaista. Sain todeta sen, että minun piti tulla ensiksi erittäin huonoksi ennenkuin tajusin mistä oli kysymys. Kun olemme heränneellä tunnolla ja Pyhä Henki valaisee sydämemme, paljastuu koko todellisuus ja huomaamme olevamme tiellä kadotukseen ellemme tee parannusta. Silloin saamme polvistua Jeesuksen ristin juureen, tunnustaa syntimme ja pyytää armahdusta. Oletpa pienempi tai suurempi syntinen, niin ilman uskoa Kristukseen ja hänen sovintotyöhönsä ei ole pelastusta. Sillä Raamattu vakuuttaa meille ettei muuta nimeä ole taivaan alla annettu, jonka kautta pelastuisimme kuin Jeesuksen nimi.

Niin suuri syntinen et ole, ettei Jumala Sinua armahtaisi rakkaan Poikansa tähden. Me saamme luottaa Jeesuksen omiin sanoihin: "Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" (Joh. 6: 37)

Kuinka on ystäväni?

Ajattele mikä rakkaus ja anteeksiantamus. Pyydän Sinua, joka tämän kirjasen luet etkä vielä ole ratkaisua tehnyt, älä jätä tilaisuuttasi käyttämättä. Etsi ja Sinä löydät tien pelastukseen ja totuuteen. Siihen on vain yksi tie, Jeesus Kristus.

Minä, tätä kirjoittaessani rukoilen, että Jumala armossaan, puhuisi Sinulle ja minulle, että saisimme kiittää häntä hänen suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan.

— Jos Raamattusi on jäänyt kirjahyllylle pölyttymään, ota se sieltä, lue rauhassa ja pyydä Pyhän Hengen valoa luetulle sanalle.

— Ota yhteyttä johonkin tuntemaasi uskovaiseen ihmiseen, ehkä hän voi olla Sinulle hengellisissä keskusteluissa avuksi.

— Hakeudu hengellisiin tilaisuuksiin, missä saat tietoa Jumalan pelastussuunnitelmasta ja ota yhteyttä uskoviin ihmisiin.

Maailman tilanne ei näytä kovin hyvältä. On työttömyyttä, levottomuutta, nälänhätää, katkeruutta, sekasortoa ja ahdistusta.

Uskovaiset ihmiset ja tiedemiehet eiri puolilla maailmaa aavistavat lopun aikojen lähestyvän. On turvallista tarttua Jumalan suuriin lupauksiin.

"Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä." (Lue Mark. 13)

Jeesus on luvannut tulla takaisin noutamaan morsiusseura-kuntaansa. Ajankohtaa emme tiedä, mutta se voi olla hyvin lähellä. Näin monista profetioista ja merkeistä on pääteltävissä. 

Tuomiosta armahdukseen

Me saamme olla siinä joukossa mukana, jos otamme vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajanamme ja annamme hänelle elämämme. Haluathan Sinäkin olla mukana siinä joukossa, joka on pessyt vaatteensa Karitsan veressä, sillä heitä ei tuomion päivänä tuomita lain mukaan vaan he ovat pelastettuja, pyhitettyjä, Jeesuksen sovintoveren kautta.

Minun hartain toivoni on, että saisimme viettää hetken Golgatan ristin juurella, että saisimme itkeä syntejämme ja kokea suurinta iloa mitä ihminen voi kokea. Armahdettuna syntisenä, Jumalan lapsena, Jeesuksen Kristuksen tähden.

Suokoon Jumala meille armon, että olisimme uskossa palavia ja että hän antaisi meille voiman vaeltaa maallisen elämämme hänen tahtonsa mukaisesti, sillä itsessämme emme siihen kykene. Jumala Sinua siunatkoon.

Lauri Hallikainen - kävin helvetin portilla

 https://www.tv7.fi/arkki/kulmakivi/lauri-hallikainen-kavin-helvetin-portilla_p80827/

Lauri kuoli armeijan onnettomuudessa ja kävi helvetin portilla, mutta pääsi pois Jeesuksen avulla.

Räjähdyksen yhteydessä Lauri kohtasi persoonallisen pahan, mutta Jeesuksen huutaminen avuksi siirsi hänet persoonallisen Hyvän läsnäoloon. Johdatus kuljetti hänet sitten lintujen äänten metsästäjäksi. Lintuääniä taltioidessaan Lauri kokee häivähdyksen taivaan kirkkaudesta.

Lääkärillä on asiaa

Tohtori Ryan Cole on patologi. Hän on lääkäri, joka auttaa tekemään diagnooseja muille terveydenhuollon tarjoajille, jotka tutkivat ruumiita ja kudoksia. Hän sanoo, että koronarokotteet aiheuttavat nyt vain riskejä. Niistä ei ole hyötyä.

https://mvlehti.net/2022/07/14/tohtori-cole-mrna-piikitettyjen-kehoista-on-tehty-piikkiproteiinin-myrkkytehtaita-video/ 

 

Elämä ilman sua

Eräänä päivänä odottelin autokorjaamoon pääsyä ja kävin Kangasalla hautausmaalla. Valtavan iso alue oli lohkottu tarpeen mukaan alueisiin. Suurin osa oli arkussa haudattujen kivipaasien rivejä. Sodassa kuolleet olivat oma osastonsa ja poltettujen ruumiiden lehto omana osastonaan. Oli tunnustuksettomien osio. Uutta oli metsähautausmaa, jonka filosofiaa en tunne. Mutta kerran tämänkin hautausmaan monituhantinen väki nousee ylös tuomiolle. Yhteen paikkaan oli koottu lyhtyjä, joihin oli kirjoitettu kuolleen kaverin nimi ja rakkauden tunnustus. Nyt joku oli tuonut sen muistot mielessään ajatuksella "ilman sua". 2.Sam.1:26. "Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus."

Koronatautiaikana tuli eteeni semmoinenkin ilmiö, että eräs uskova ystäväperhe kielsi meitä tulemasta heille kylään, koska emme olleet rokotettuja. Olimme kuulemma vaarallisia, vaikka ihan terveitä. En vieläkään ymmärrä, kuinka ilman tautia voi tartuttaa jonkun onnettoman kuoleman vakavasti? Mutta niin talon isäntä minulle asian ilmaisi? Oli siis heidän mielestään aika elää "ilman sua". Välimme olivat sitten katkolla, kun näitä pohdimme omissa linnakkeissamme. Rukoilimme tahoillamme ja pian taas keskustelimme sopuisasti unohtaen menneet.

Olin nuorena mukana eräässä kotiseuratapahtumassa, jossa väkeä oli tullut sanankuuloon ympäri Suomea. Ihmisiä oli paljon ja kaikki pukeutuneet vanhanaikaisesti tummiin hyvin peittäviin asuihin. Naisilla oli jokaisella hame ja pitkä tukka nutturalla, heillä oli kihartamiskielto. Miehet eivät saaneet käyttää kravattia. Puheet olivat pitkiä, lainsaarnoja, joissa moitittiin lähes kaikkea näkyvää. Saarnaajilla oli puheessaan omaperäinen nuotti, jolla saatiin lisäväriä julistukseen. Jossain vaiheessa eräs puhuja sanoi kuulijakunnan joukossa olevan maailmallinen ihminen mukana, ja se kuulemma näkyi jo hänen vaatetuksestaankin? Tarkemmin katsottuani ympäri seuratupaa huomasin, että kihlatullani, josta tuli myöhemmin vaimoni, oli punainen pusero ja farkut. Ilmeisesti hän oli saarnan tarkoittama kohde? Puhe ei kuitenkaan saanut aikaan sen kummoisempaa. Tilaisuuden jälkeen juotiin kahvit ja juteltiin hurskaita. Jäi semmoinen käsitys, että taisivat olla vaivautuneita meistä siellä. Myöhemmin kuulin, että vanhat uskonsisaret olivat nuhdelleet morsiantani hiusten kihartamisesta ja suositelleet myöskin naimattomuuden suosimista.

Vanhassa hengellisessä nuorten laulussa on kirjoitettu: Ilman sua elämäni vailla selvää suuntaa on ilman sua kaikki tyhjiin raukeaa. Ilman sua ystävää ei toista olen neuvoton, ilman sua kaikki tyhjää on ja turhaa, ilman sua taivas aina pilves on. Vaan kun sinä mua matkallani ohjaat en voi koskaan olla täysin onneton.

Laulun kolmessa säkeistössä ei selviä, kuka onkaan tuo ”sua”. Ilmeisesti tekijä on tarkoittanut Jumalaa, mutta jättänyt tietoisesti nimen ja osoitteen pois? Niinpä jokainen laulaja voi antaa kohteelle oman merkityksen ja nimen? Näin kävi eräässä nuortenillassa Turussa, kun vetäjä ilmoitti tuntemalleni kaverille, että lauletaan laulu ”ilman sua”, mutta lauletaan se ilman sua. Kaveri ei ollut tosiaan mikään laulajamies, mutta huumorintajuinen kylläkin. Niin siitä sitten selvittiin ilman isompia kolhuja.

Ilman sua, on kuitenkin joillekin ihmisille kova kolaus elämän tiimellyksessä, kun hänet pudotetaan pois porukasta syystä tai toisesta. Se voi olla avioero, asumusero, potkut, naapuririita, eriseura, näkemysero, ali-ikäinen, yli-ikäinen, vääräuskoinen, tms. Silloin tiet eroavat, toinen jatkaa matkaansa ilman sua. Joskus ilman sua käsite tulee ilmi, kun ihminen on jollakin tavoin torso, viallinen, epätavallinen, erivärinen, erikielinen, erinäköinen, eripituinen, erikouluinen.

 

Andersenin kuuluisassa sadussa Ruma ankanpoikanen kuvataan erilaisuutta itkettävällä tavalla. Linnunpoikanne joutuu kokemaan tylyä kohtelua ja arvostelua ulkomuotonsa tähden niin, että kaikki on paremmin ilman sua. Lopussa sitten selviää, että kaveri onkin joutsenen poikanen ja kertomus saa onnellisen lopun. Elävässä elämässä vain käy usein niin, että tuo ”ilman sua” sysätään veneen laidan yli tai nokitaan hengiltä.

Uskovan on varauduttava elämässään vainoon, vihaan ja että maailma hylkää hänet. Uskovan pitää varautua siihen, että häntä pilkataan, nimitellään ja hänestä puhutaan valehdellen kaikenlaista pahaa. Tämä kaikki johtuu siitä, että Jeesuksen Henki asuu uskovassa. Uskova joutuu ulosheitetyksi, ylikävellyksi, sylkykupiksi, likaämpäriksi ja hullun maineeseen. Alkuajan kristityt kärsivät suunnattomasti erilaisissa vainoissa, jotka yrittivät saada heidät kieltämään uskonsa Kristukseen. Rooma halusi elää ilman sua!

Vapahtajamme kulki itse tämän ristin tien ja sai kokea kuinka ihmiset suhtautuivat häneen yleisesti ajatuksella: ilman sua! Poikkeuksen tekivät synnintunnossa, syyllisyydessä kamppailevat ihmiset, riivatut, sairaat ja läheistensä vaikeuksista hätäilevät omaiset. He eivät halunneet elää ilman Jeesusta. Jeesuksen armollisuus vetosi heihin ja he rakastivat häntä. Armahduksen ja Jumalan avun lisäksi he alkoivat odottaa taivasta ja sinne pääsyä hartaasti.

Stefanus oli täynnä Herran Henkeä ja armoa ja totuutta. Apt.8. Mutta aivan liian suolainen sanoillaan uskosta osattomille juutalaisille. Siksi he hylkäsivät hänet ja tappoivat raaásti kuin harhaoppisen eksyttäjän. Siinä syntyi jako kahteen, juutalaiset ajattelivat, että parempi ilman sua. Mutta Stefanus ajatteli, että ei missään tapauksessa ilman sinua, Jeesus. Toinen tapaus löytyy Joh.5. luvusta, jossa Jeesuksen armollisuuden kokenut mies joutui kansansa uskonnollisen eliitin hylkäämäksi, mutta hän sai ruumiillisen parantumisen lisäksi sydämen uudistuksen. ”Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden. Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.” Luuk.6:22-23.

Ollessani Kymenlaaksossa työssä 90-luvulla pidin eräässä suuressa seurakunnassa raamattutunteja, jotka saivat seurakuntalaiset liikkeelle ja monet tulivat sanankuuloon. Niinpä tein sitten suunnitelmia jatkaa hyvin alkanutta toimintaa seuraavalle työkaudelle. Mutta eräässä vaiheessa kirkkoherra ilmoitti, että he ovat työntekijäkokouksessa tulleet siihen tulokseen, ettei minua enää tarvita, vaan he jakavat keskenään tulevat raamattutunnit. Eli suomeksi sanottuna: ilman mua kaikki toimii hyvin! Toinen seurakunta samalta suunnalta, johon olin menossa vain neuvottelemaan ja näyttämään naamaani, ilmoitti nopeasti: Älkää tulko tänne! Piti siis ajaa ohi, heillekin oli parempi pärjätä ilman mua! Sanotaan, että Siperia opettaa, mutta tämä tapahtui Kymenlaaksossa.

Jumala oli Jeesuksessa ja ihmiset hylkäsivät hänet pelastajana, he eivät halunneet alistua Jumalan tahtoon, eivät halunneet Herraa elämäänsä. Siksi koko ihmiskunta on suuressa vaarassa, kuoleman alaisia, perkeleen talutusnuorassa ja synnin sitomia erotuksetta. Tiedotusvälineet ja uutiset tosin nostavat jatkuvasti maailman suuriksi asioiksi hengellisesti toisarvoisia kysymyksiä, jotka liittyvät valtaan, rahaan, aikaan, hyvinvointiin, harrastuksiin ja taiteeseen. Mutta ajalliset korjaukset eivät muuta ihmissydämiä, sen saa aikaan vain Pyhä Henki Jumalan sanan kautta. Ihmisen suuri murhenäytelmä tulee siitä, kun hän hylkää Jeesuksen. Jos siis laulun "sua" on epäjumala, ollaan pimeydessä. Jos se ajattelu etenee kansallisesti yhä useampiin ihmisiin, ovat edessä raskaat ajat, lukuisat vaivat, väkivalta, laittomuus ja viimein tuho.

”Kun sinä ilmoitat tälle kansalle kaikki nämä sanat ja he sanovat sinulle: 'Minkä tähden Herra uhkaa meitä kaikella tällä suurella onnettomuudella, ja mikä on rikoksemme, mikä syntimme, jonka olemme tehneet Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan?' niin sano heille: Sen tähden että teidän isänne hylkäsivät minut, sanoo Herra, ja seurasivat muita jumalia, palvelivat niitä ja kumarsivat niitä, mutta hylkäsivät minut eivätkä noudattaneet minun lakiani.” Jes.65:10-11.

Jos "sua" tarkoittaa Jeesusta, se antaa laululle ihan uuden sisällön. Epämääräisen ilmaisun tilalle tulee kaikkivaltias Jumala, jolla on hallintavalta maailmankaikkeudessa. Jeesus pelastaa syntisen, joka rukoilee armoa. Jeesus antaa uskovalle elämän ja suunnan ja myös tietoisuuden, ettei ole mitään tyhjin raukeamista (ajatus on peräisin hindulaisuudesta). Herra on myöskin neuvonantaja ja hän antaa elämälle tarkoituksen ja toivon, vaikka taivas olisi aina pilvessä. Uskovan onni on kulkea Jeesuksen seurassa. Silloin laulu ei ole vain tunnetilojen tai mielialan vaihteluiden heijastusta, vaan Herran kanssa kulkemista kohti hänen kotiaan. Mainittu laulu voisi olla siis näin:

 

Ilman JEESUSTA elämäni on vailla selvää suuntaa, ilman JEESUSTA kaikki (tyhjiin raukeaa) vie helvettiin. Ilman JEESUSTA ystävääni olen neuvoton, ilman JEESUSTA kaikki on tyhjää ja turhaa, ilman JEESUSTA taivas on aina pilvessä. Vaan kun JEESUS minua matkallani ohjaa, olen onnellinen.

Ilman JEESUSTA olen kiusaajalle hyvin helppo saalis, ilman JEESUSTA lankean ja masennun. Ilman JEESUSTA synnit painavat ja pelkään huomista, ilman JEESUSTA kuljen kohti kuolemaa.

Ilman JEESUSTA elän itselleni toiset unohdan, ilman JEESUSTA kiiruhdan muitten ohi. Ilman JEESUSTA ilot haihtuvat ja onni katoaa ilman JEESUSTA ei voi kukaan rakastaa.

Kahden isänmaan rintamalla

 

Kirjassa Väkevä ja Väkevämpi 

(Ensio Porio 1942)

Eino Lankisen omakohtaisista 

kuvauksista sommiteltu.

KÄÄNTYMYKSENI

Kääntyessäni noin viisi vuotta sitten, olin — nuoruudestani huolimatta — ehtinyt elää syvällä synnissä: juoppoudessa, haureudessa, valheessa, varkaudessa yms. Päihtyneenä jouduin monesti tappeluihin, joista muistona on joukko puukonarpia ruumiissani (mm. kädessäni). Olisinpa joutunut vuosikausiksi vankilaankin, ellen olisi saanut asiaa sovituksi.

Mennessäni kihlojen ostoon ajattelin tehdä parannuksen törkeistä synneistäni, mutta ne olivat kietoneet minut niin lujin sitein, ettei minun omin voimin onnistunut vapautua niistä, vaikka yritin monta kertaa.

Jumala pani minut sairasvuoteelle. Kuusi viikkoa kesti kuumetta. Jos yritin mennä töihin, painuin niin heikoksi, etten moneen vuorokauteen jaksanut päätäni tyynyltä nostaa. Kuudentena kuumeviikkona kuulin Vapahtajan hiljaisen äänen, joka rakkaasti puheli minulle. Silloin nousi rukous Taivaan Isän puoleen:

»Jos on Sinun tahtosi, Jumala, niin ota minut täältä pois, mutta pelasta minun kuolematon sieluni, sillä Sinä näet, miten vaikea minun on olla. Mutta ellet ota minua pois, niin paranna minut. Jos parannat minut, lupaan Sinun voimallasi lähteä seuraamaan Jeesusta.»

Ihmeellistä! Rukous kuultiin taivaassa, kuume taukosi, ruokahalu palasi ja aloin voimistua.

Entiset toverini tahtoivat vetää minut takaisin syntielämää jatkamaan. Kun Jumalan kasvojen edessä olin tehnyt lupauksen, en uskaltanut lähteä ja sain voimaa sanoa heille, että olin pyhälle ja vanhurskaalle Jumalalle tehnyt lupauksen, enkä voi enää jatkaa entistä elämää. Siten pääsin irti entisistä tovereistani ja syntisiteistäni.

Jumala lähetti palvelijansa saarnaamaan herätystä ja parannusta. Olen sitten koettanut kulkea Jeesukseni askeleissa, joskin usein ryömien ja kontaten, Vapahtajalleni paljon murhetta tuottaen. Olen saanut Jumalalta myöskin voimaa toisille todistaa, mitä Hän on minulle tehnyt. Ei silloin sekään painanut raskaana, vaikka maailman puolelta sainkin pilkkaa ja väärinymmärrystä.

ENTISYYTENI JUMALAN EDESSÄ

Vuoden kuluttua kääntymykseni jälkeen jouduin selvittämään menneisyyteni hairahdukset. Olin tehnyt raskaita rikoksia, jotka vain Jumala tiesi, ja ne alkoivat painaa tuntoani; en saanut rauhaa, ennen kuin sain ne selvitetyiksi ja pyydetyiksi anteeksi. Syntimuistoja nousi vielä vuosien perästä, väliin useampi yhtaikaa.

On helppo tehdä syntiä, on helppo vajota alaspäin, mutta ei ole helppoa lihalliselle mielelle tunnustaa syntejä ja sovittaa ne, ei ole helppoa nousta syntien syvyydestä.

Pääsin tunnon rauhaan ja olen pyytänyt Jumalalta, että jatkuvasti pysyisin kerjäläisen paikalla, ettei lihallinen mieleni pääsisi minussa ylpeilemään. Sen vihollisen, vanhan Aatamin, kanssa on taisteltava kuolemaan asti. Maailman lapset eivät tunne Jumalan lasten rauhaa, kun entisyys on saatu painaa sinne armon pohjattomaan mereen ja jatkuvasti saa elää anteeksiantamuksen alla.

KANNAKSELLE RESERVIIN

Jouduin Kannakselle lokakuun 15. päivänä 1939. Toverini pilkkasivat minua kovasti. Tuli monesti tingityksi ja kysytyksi: »Herra, miksi näin kovin pilkkaavat?»

Luin Raamattua saman tulen valossa, jossa toiset pelasivat korttia. Kerroin suruttomille tovereilleni, kun tunsin siihen kehotusta, minkälainen pilkkaaja itse olin ollut ja kuinka Jeesus on jaksanut minua rakastaa. Puhuin heille siitä, miten Hän tahtoisi meidät, synnin orjat, ottaa omikseen, poistaa syntivelkamme ja viedä kirkkauden asuntoihin, missä pyhät enkelit palvelevat, enkelit, jotka varjelevat sotarintamallakin…. Kuulin, kuinka eräs toverini julkisesti häpäisi, sanoen, ettei hän usko Lankisen lörpötyksiin, ja varoittaen toisiakin uskomasta »Lankisen valheisiin» sekä lausuen vielä: »Jos on totta, että taivas on olemassa ja kaikki, mitä on kerrottu siitä, niin kyllä minä taivaaseen menen ja tanssin siellä polkkaa enkelten kanssa.» — Näytti siitä kuin kaikki miehet olisivat yhtyneet nauruun ja ivaan.

Sodan kolmantena päivänä tapahtui suuri muutos miehissä jouduttuamme kuumiin taisteluihin ryssän kanssa. Enin osa pilkkaajistani antoi arvoa Raamatun lukemiselle ja rukoushetkille sekä yhtyi veisuuseen. Mutta kaksi toveriani jatkoi edelleen rienaustaan.

VASTAHYÖKKÄYKSESSÄ

Joulukuun 9. päivänä nukuimme klo 10:een saakka oltuamme edellisenä iltana myöhään asemissa. Kävin pitämässä aamurukoukset molemmissa teltoissa. Niihin oli näet joukkueemme majoitettu. Tunsin voimakasta Hengen painoa ja omakin mieleni murtui (sanoivat pojat). Klo 11 aikoihin tuli käsky vastahyökkäykseen.

Tuskin pääsimme taistelupaikalle, kun jo toinen pilkkaaja kaatui. Kiväärin luoti osui keskelle otsaa. Toinen tovereistani, joka samoin edelleen ivallisesti suhtautui Jumalan sanaan, oli minusta noin 10 metrin päässä. Hyökkäyksen kestäessä — parisen tuntia edellä kerrotun jälkeen — jouduin kulkemaan hänen perässään. Silloin tunsin, miten minua nykäistiin vasemmasta kädestä takaisin päin ja sanottiin: »Aidan toiselle puolelle!»

Käännyin ja tein kehotuksen mukaan. Astuimme sitten mainitun toverini kanssa noin 30 metriä eteenpäin rinnakkain; väli oli n. 3 metriä. Silloin — hänkin kaatui….

Jouduimme ryssien kanssa lähitaisteluun. Saimme kuitenkin asemat vallatuiksi takaisin. Silloin sanoin: »Eiköhän pidetä hiljainen rukoushetki!»

Jok'ikinen mies paljasti päänsä ja polvistui juoksuhaudan pohjalle, ruumiitten keskelle. Polvilleen painuivat nekin, joiden en olisi uskonut missään tilanteessa siihen nöyrtyvän.

Se päivä antoi sellaisen iskun, etten enää kuullut yhdenkään miehen pilkkaavan.

JUMALAN IHME JUOKSUHAUDASSA

Minut lähetettiin pikakiväärimiehenä varmistamaan konekivääripesäkettä seuraavana päivänä, joulukuun 10. päivänä. Vasemmalla oli juoksuhautaa 30 metriä ja jouduimme usein ampumaan, kun vihollinen yritti hyökätä. Sen tulenjohtueella oli metrilleen tarkka tieto meidän ampumapaikastamme; ja juoksuhauta päättyi siihen. Vihollinen ampui monta sataa erikokoista kranaattia. Tuli toisinaan miltei yhtaikaa kranaatti juoksuhaudan reunalle metrin päähän eteen, yli ja vasemmalle sivustalle juoksuhaudan päähän. Jos juoksuhauta olisi ollut metriä pitempi, kuolema olisi ollut varma. Ei ollut varaa vaihtaa ampumapaikkaa, eikä ollut paljoakaan toivoa elävänä säilymisestä. Oli Jumalan ihme, että jäimme henkiin.

HAAVOITUIN

Helmikuun 14. päivänä tykin ammus tuli lähelle vasemmalle puolelleni ja sain vaikean tärähdyksen. Alun toista kuukautta jouduin olemaan sairaalassa, joten en voi sodan loppuvaiheista kertoa.

PERINPOHJAINEN MUUTOS

Kristus pääsi uudistamaan kaksi toveriani, jotka olivat ennen sotaa suruttomia miehiä. He tiesivät itsekin, etteivät he enää palaa siitä matkalta, mutta olivat iloisia, kun Kristuksessa oli heilläkin täydellinen pelastus.

Kuulin kerran erään papin puheessaan julistavan, että ne miehet, jotka sankareina kaatuivat kaikkensa uhrattuaan tämän isänmaan vapauden puolesta, ovat perillä taivaan kirkkaudessa. En jaksanut sitä puhetta ymmärtää. Mutta noista kahdesta toveristani, joissa tapahtui täydellinen mielenmuutos, on minulla vahva toivo.

Juutalaiset Jeesukselle

 

 

 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ilmahalytyssireenien-ulvoessa-moni-on-loytanyt-messiaan-evankeliumi-leviaa-ukrainassa/

Jumalan äänen kuuleminen

 

 https://www.youtube.com/watch?v=ILaMXevgnT4

Järkemme ei voi käsittää Jumalaa. Hänen olemuksensa syvyydet jäävät myös uskovalle salatuiksi. Jumala on kuitenkin ilmoittanut meille itsestään kaiken, mikä on tarpeen, jotta voimme elää uskossa häneen.

Jumala lähestyy meitä Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Hän on kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on luonut kaiken, hän on tullut kaltaiseksemme Pojassa ja hän on läsnä Pyhässä Hengessä. Jumala ei ole pelkkä kaukainen alkusyy eikä persoonaton voima, vaan hän vaikuttaa luomakunnassa  ja historiassa ja kohtaa meidät henkilökohtaisesti.

	Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. (Ps. 100:3)
	Jeesus sanoi: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10:32)

 

Kristityn vaellus

 https://www.tv7.fi/arkki/pyhiinvaeltaja_p80161/

 

Pyhiinvaeltaja-niminen mies löytää Kirjan. Mitä enemmän hän lukee sitä enemmän hänet tuomitaan synnistä, ja tuomiosta alkaa kehittyä taakka. Hän on pakkomielteinen totuuden löytämisestä ja pakenemisesta tuhon kaupungista. Matkan varrella hän tapaa sekä ystäviä että vihollisia. Hän yrittää mennä kiellettyjen rajojen ulkopuolelle ja aloittaa matkansa löytääkseen taivaallisen kaupungin, jota hallitsee hyvä ja jalo kuningas.

John Bunyan kirjoitti Kristityn vaelluksen (Pilgrim's Progress) vankilassa ollessaan yli 340 vuotta sitten. Tarina on salakuljetettu maanalaiseen kirkkoon kommunismin aikana, kielletty jonkin aikaa Kiinassa, ja sitä on myyty enemmän kuin mitään muuta kirjaa Raamattua lukuunottamatta.

Elokuva Pyhiinvaeltaja kertoo yli 340 vuotta vanhan verauskuvallisen tarinan pelastuksesta ja sen hinnasta. Hienosti toteutettu animaatioelokuva Pilgrim-nimisestä miehestä, joka totuutta etsiessään kohtaa tehtävän täynnä vaaroja.

Siunaa minua!

https://www.youtube.com/watch?v=rilSdMUGO1Q