Aikoinaan meidän kylällä pääsi terveyskeskuksen lääkärille samana päivänä, kun vika ilmeni. Posti tuotiin kello yhdeksän laatikkoon. Linja-autossa saattoi maksaa rahalla matkansa. Tampereella voi ajaa autolla Hämeenkadun päästä päähän. Venäjällä saattoi käydä milloin vain. Puhelinmyyjiä ei ollut olemassakaan. Sähkö- ja vesimittarit piti lukea manuaalisesti. Sata markkaa oli silloin iso raha, eikä velkaa saanut helposti pankista. Mutta ajat muuttuvat, ihmiset eivät. Kengät kuluivat ja housuihin tuli reikä, mutta ei kukaan olisi mennyt ostamaan kaupasta rikkinäisiä vaatteita, nyt ne myyvät semmoisia risoja hienoina muotivirtauksina varakkaille.
Meillä on mökillä kaikenlaista roinaa nurkat täynnä. Sinne on kertynyt usean sukupolven jäämistöjä, suurin osa aivan arvotonta sälää. Vanhaan liiteriin on kerääntynyt työkaluja sadan vuoden kokemuksista ja joku oli ripustanut lasten kenkiä nipun seinään roikkumaan. Huomasin, että ne olivat minun ja sisareni pikku töppösiä kävelyharjoitusten alkuajoilta. No, myydän ne sitten kalliiseen hintaan, kun meistä tulee kuuluisia? Tai odotellaan vielä hieman aikaa, niin museo saattaa olla kiinnostunut siitä, miten sata vuotta sitten pukeuduttiin?
Olin pikkupoikana isoäidin luona Turun Raunistulassa monta kertaa ja luin siellä Kuluttaja lehteä. Se paikallisen Tarmolan äänenkannattaja ja edusti työväenliikettä kaupallisella puolella. Tuo aikakauslehti sisälsi sarjakuvia, jotka kiinnostivat minua, mm. Pekka Puupää oli hauska sarjakuva.
Me oli edistysmielisen osuuskauppaliikkeen ja sen seuraajayritysten vuosina 1917–2016 julkaisema jäsenlehti ja myöhemmin asiakaslehti. Lehden nimenä oli Kuluttajain Lehti vuosina 1917–1957, Kuluttaja vuosina 1957–1964, Me Kuluttajat vuosina 1965–1969 ja Me vuosina 1970–2016. Lehden alkuperäinen julkaisija oli Kulutusosuuskuntien Keskusliitto (KK), viimeisinä vuosina sitä julkaisi Suomen Lähikauppa. Sen painos oli suurimmillaan noin 900 000 vuonna 2004.
Eräs sukulaismies oli varsin toimelias, hän ajoi linja-autoa työkseen ja perusti samaan aikaan minkkifarmin, joka aikanaan laajeni aina 5000 elukkaan. Ahkera työnteko kulutti kuitenkin miehen ennenaikaiseen kuolemaan. Hänelle tuli maksasyöpä ja muistan kuinka hän valitti sairaalassa kohtaloaan. Myöhemmin hänen poikansa ryyppäsi minkkifarmin omaisuuden lyhyessä ajassa. Kulutus oli vähän aikaa juhlaa, vaikka olisi kaverit vähentyneet koko ajan rinnalta.
Mutta miksi kuluttaa, eikö olisi viisaampaa säästää? Ilmeisesti tällainen nykymaailma toimii vain kuluttamisen ehdoilla ja politiikalla. Siihen tähtäävät puheet, toimet ja sijoitukset. Kulutusjuhlan heikompi puoli on siinä, että tavarat ovat kauttaaltaan huonoja ja kestävät ainoastaan vähän aikaa. Ikuisesti kestäviä tavaroita ei kannata tehdä, sillä kulutus loppuu juuri silloin.
Televisiosta tuli kerran dokumentti, joka kertoi hehkulampun historian, ja kuinka ne ensimmäiset olivat niin kestäviä, etteivät hajonneet milloinkaan. Sitten joka kauppamies pyysi keksijöitä suunnittelemaan heikompia yksilöitä, että saataisiin kauppaa syntymään. Ja niin ollaan jo tässä päivässä.
Ostimme vanhan talon ja siihen kuului alkuperäinen (1963) öljy/puu/kamiina, joka on valmistettu valuraudasta. Joku viisas sitten peljätti meitä sanomalla, että varmaan tuo hökötys hajoaa pian (vuosi oli 1997). Sutari tuli sitten nuohoamaan piippuja ja kysyin hänen mielipidettään asiasta. Hän sanoi, ettei sitä kukaan tiedä, miten kauan tuommoinen pönttö kestää. Siitä on kulunut 28 vuottta ja kamiina pelaa edelleen loistavasti. Sen nimikin on jo enteellisesti super Etna. Samaan sarjaan kuuluu talon alkuperäinen kiertovesipumppu vuodelta 1963, joka käy aina kesät talvet. Putkimies ystäväni sanoi, että se ei tule koskaan hajoamaan. Putkimies itse kuoli - meni Jeesuksen luokse.
Joskus näkee vanhoilla julistajilla kuluneita Raamattuja käytössä edelleen. Se on hyvä merkki, että pyhä kirja on kulunut käsissä. Sitä on luettu ja sieltä on kuunneltu Jumalan puhetta syntisen sielun pelastukseksi, uskon vahvistukseksi. Tuo mainittu isoäitini ei omistanut omaa Raamattua ja tultuani uskoon ostin hänelle sellaisen. Hänen näkönsä oli jo siinä vaiheessa sen verran heikko, etteivät silmälasit riittäneet tarkennukseen, vaikka teksti oli suurikokoista. Niinpä hän otti avukseen vielä suurennuslasin ja luki koko Raamatun läpi elämänsä ehtoossa. Silloin hän sanoi minulle kerran, kun pidimme hartautta hänen kodissaan, että Jumalan armo oli alkanut kirkastua hänelle. Kiitos Jeesukselle, ajattelin.
Edelleen hyllyssämme on monta kulunutta kirjaa, jotka ovat rispaantuneet, irtolehtisiä, kannet kuluneita, jotka sisältävät edelleen ihania sanoja Vapahtajasta, suurenmoisia todistuksia syntisten pelastumisesta ja taivastoivosta. Tulen lukemaan niitä uudelleen niin kauan kuin elän ja vielä menee tieto jakeluun.
Nuorena sitä voi suunnitella terveenä ollessaan tekevänsä melkein mitä vain ja kuinka paljon tahansa ja jatkuvasti ilman taukoja, vähällä ruoalla ja yöunella. Mutta vanhemmiten on tekeminen pääasiassa ajattelua ja suunnittelua, että mihin sitä kykenee vielä ryhtyä. Vanheneva ihminen siirtyy säälittävien luokkaan, poistettavien sarjaan, kuluneitten kerhoon. Hän ei enää kuluta kuin nuorena, mutta osaa kyllä hamstrata edelleen.
"Sen tähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. " 2.Kor.4:16-18.
Uskova katsoo asioita Jumalan lupauksista käsin ja näkee uskonsilmin suuren päämäärän, johon Jumala on meitä kutsunut. Ei siis ole aihetta lannistua, vaikka kävely meneekin hitaammaksi köpöttelyksi ja rappusissa pitää vetää välillä henkeä kerrosten välissä. Eikä ole enää aihetta ilmoittautua leuanveto kilpailuun tai kädenvääntökisaan, maratonista tai triathlonista puhumattakaan. Uskovalla on hetkisen kestävä kevyt ahdistuksen aika ennen kuin Jeesus noutaa omansa kotiin.
Kulutusjuhlat tulevat aina päätökseen ennemmin tai myöhemmin. Televisiosta voi uutisista katsoa päivittäin kuvia näistä. Tuhoutuneet ympäristöt, asumukset ja ihmisten kärsimykset ovat rankkaa todellisuutta, josta ei näytä olevan mitään hyötyä. Ilman Jumalaa ihminen on täysin tuuliajolla ja oman järkensä varassa. Siksi ihmiset laittavatkin toivonsa poliittisiin johtajiin, vaikka hekin ovat vain tyhmiä ja yksinkertaisia, viettiensä ja heikkoutensa vankeja, synnin orjia ja ylpeitä. Kaikki aikaan sidottu on vain hetken kulutusjuhlaa, jossa näennäisellä nautinnolla ja krääsän hamuamisella tyydytetään turmeltunutta mieltä ja yleistä mielipidettä. Mitä me ihmiset ansaitsemme - kuoleman, hylkäämisen, kärsimyksen, nälän ja toivottomuuden. Tätä tuottaa kulutusjuhla, josta historiassa on runsaasti esimerkkejä ja kaikki ovat toistaiseksi vain varoitukseksi tänään eläville ihmisille.
Amerikassa kaikki on suurta suomalaisen silmin. Matkallamme olimme syömässä eräässä täkäläisessä burgeripaikassa Lincoln nimisessä kaupungissa Tyynen meren rannalla. Siellä sai itse määrät hampurilaisen koon. Painavin oli 1½ kiloa. Sukulaispoikamme, Joosua, tilasi 900 g annoksen ja söi kaiken yhdellä istumalla. Minua vähän hirvitti moinen ahmiminen, mutten sanonut mitään. Sukulaisen isoisä antoi vielä pojalle 5 dollaria palkkioksi upeasta suorituksesta. Ehkä hän kehittyy vielä tuostakin kovemmaksi herkuttelijaksi? Minun hampurilaiseni painoi noin parisataa grammaa ja hyvin sillä eli iltaan saakka. Joskus ihminen syö ilmeisesti enemmän silmillään kuin vatsallaan ja ehkä keho huutaa jo vapautta moisesta, mutta kaveri ahtaa vaan lisää sisuksiinsa?
Vapahtajani, emme ole saaneet aikaan mitään, paitsi kuluttaneet ja haaskanneet kaiken, mitä olet meille uskonut. Meillä on kaikki edellytykset tuhota ja hävittää, pilata ja sotkea suuret elämänlahjasi. Saamme aikaan vain luopumusta ja sekoilua, rikkaruohojen liikakasvua ja pahuuden hedelmää. Kuljemme ihmisviisauden pimeydessä, kuolemanvarjon laaksossa.
Herra, Jeesus, itketkö sinä tänään tätä maailman kurjuutta? Saatko mistään suunnasta iloa ihmisten tekemisistä? Kuuletko herätettyjen sielujen itkun ja kaipuun yhteyteesi? Onko nyt etsikkoaikanaan moni löytänyt sinut Vapahtajakseen ja Herrakseen?
Pelasta ihmiset ikuisen evankeliumisi kautta, anna nöyrtymisen ja koettelemusten aikojen keskelle taivaallinen valosi, että syntiset tulisivat kiittäen eteesi syvästi kumartaen. Kiitos siitä, että meillä on kaikkea riittävästi elämässämme ja vain sinun armostasi. Aamen.
