Ystäville lähellä ja kaukana

 

Kangasalan ystävyysseurakunta Venäjällä on Raivola, joka sijaitsee kannaksella ja on entisen Kivennavan eteläinen kyläkeskus. Outi Kurrosen johtama evankelioimistiimi on käynyt siellä vuosien ajan vierailulla, mutta nyt Koronakauden aikana se on ollut mahdotonta. Viestit kuitenkin kulkevat yli rajojen. Tiimi teki muutama viikko sitten videon rohkaistakseen ystäviä uskossa. Sitä voi seurata venäjäksi tai suomeksi internetissä Kangasalan seurakunnan kotisivuilta. Tämä on todistus Jeesuksen tuomasta ilosanomasta kaikille kansoille ja kielille. 

Tässä linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=QffUTjlRO4Y

Sitä kun odottaa postia taivaasta?

 Kaupan eteisessä oli sähköinen taulu, jossa kuvattuna eri näköisiä naamoja tyytyväisyydestä tyytymättömyyteen ja sitten ohikulkijan piti painaa siitä mieleistään. Niinpä tempaisin sitten äänestyksen ja hyvällä päällä ollessani annoin täyden kympin palvelusta. Ehkä se rohkaisi uupuneita pienipalkkaisia kaupan henkilökuntaa jaksamaan - vai olisiko pitänyt kerätä kolehti heille? No, siihen ei ollut mahdollisuutta. Tyytyväinen uskovainen on tavaramerkki, jossa ei ole vielä mennyt parasta ennen päivä umpeen? Mietin, että mitähän nuo samat sitten äänestävät meistä kirkon ihmisistä ja tuottamistamme palveluista? Entä millaista nappia Herramme painaa uskoviensa hyvyys-asteikolla?

 

- Postiin tuli aikoinaan kirje, jonka päällä luki "Jumalalle!" Sitä jonkun aikaa tutkittuaan lajittelijat päättivät lähettää sen edelleen tasavallan presidentille. Kekkonen avasi kirjeen ja siellä oli nimi ja osoite, sekä luki: "Hyvä Jumala, rahat loppuu. Auta minua ja lähetä tuhat markkaa!" Kekkonen antoi lähettäjän osoitteen sihteerilleen ja käski lähettää 500 markkaa hänen nimissään. Vähän ajan kuluttua postiin tuli taas kirje, jossa luki "Jumalalle!" Posti käänsi sen taas Kekkoselle ja tämä avasi kirjeen, jossa luki: "Kiitos lahjastasi, mutta älä lähetä enää rahaa Kekkosen kautta, sillä se vei siitä edellisestä puolet!"

 

Jos ei olisi olemassa syntiä maailma saataisiin helposti näyttämään paremmalta, ilmastokysymykset hoidettaisiin, luonto säilytettäisiin, sodat lopetettaisiin, rikollisuus pyyhittäisiin pois, nälkäiset ruokittaisiin ja köyhät autettaisiin selviämään elämässään. Kaikki saisivat oman kodin. Ihmiset ajattelisivat ja tekisivät toisilleen vain hyvää. Politiikkakin olisi jatkuvaa toinen toistensa kehumista ja iloista yhdessäoloa maailman asioiden hoitamisessa; kukaan ei syyttelisi toisiaan mistään, ei lakkoiltaisi, eikä pihisteltäisi palkoissa ja posti kulkisi odottavien luo.

Jos syntiä ei olisi olemassa, varmaan sosialismikin olisi ollut toteutettavissa yhteiskunnassa mullistavana uutena järjestelmänä. Mutta nyt me näemme, että se on pakolla alistanut kansoja diktatuuriin kansanvallan sijasta aiheuttaen nälkää, sotia, pelkoa ja kärsimystä. No eipä perinteinen markkinatalousyhteiskuntakaan ole ilman syntiä ja siksi aina joku kärsii, alistetaan ja potkitaan keräilyeriin, köyhät kyykytetään. Ajatellaan vaan kuinka paljon rahaa laitetaan sotavarusteluihin kaikkialla ja jos syntiä ei olisi, tuo kaikki voitaisiin käyttää hyödyllisesti, ei tuhoamalla vaan rakentamalla. Rahanvalta on tulossa tiensä päähän, kun sen arvo eräänä päivänä romahtaa, eikä se kelpaa enää mihinkään. Sitten tulee rikkaille iso itku.

Internetin mainoksissa nettisivuilla esiintyvät henkilöt ovat kaikki poseeraamassa maireassa muovihymyssä ja kaupallinen ajanhenki on teko-pirteä, kun annetaan ihmisten elintilasta liian myönteinen kuva. Ulkoisesti he näyttävät onnellisuuden kakkua syöneiltä alansa mannekiineilta, joille mikään asia ei ole ylivoimainen ja he kulkevat läpi kiviseinien ja vaikka veden päällä uppoamatta? Tämä on suuri kupla, jossa ennen konkurssia sanotaan kaiken olevan hyvin? Katteettoman optimismin tueksi haetaan vielä asiantuntijalausunnot ja yritetään väittää hampaat valkoisena, että meillä menee lujaa - pois tieltä hitaat, kurjat ja arvottomat.

 

Synti vaivaa uskovaakin jatkuvasti ja siksi seurakunnat ovat käymistilassa, kristilliset järjestöt kamppailevat olemassaolonsa ja kutsumuksensa kanssa. Synti tappaa uskon, vaikka pitäisi tietysti olla päinvastoin. Metkaa, että Herralla on pitkä pinna ja hän jaksaa kärsiä ihmisten koohellusta? Joskus vähän pelottaakin, että koska tulee valomerkki ja tarjoilu loppuu, on laskun aika, eikä ole millä maksaa? Netissä on sivuja, joihin on kerätty sitten kaikki mahdolliset ja mahdottomat tuomionpäivän profetiat. Niitä ilmeisesti osa väestä odotteleekin verhon raosta kurkistellen, että koska naapuri kompastuu ja kaatuu?

 

Eräs uskova mies Israelissa kävi kerran nukkumaan luontoon ja otti kiven tyynykseen. Mies oli filunki ja pelokkaana pakomatkalla menneisyyttään, syntiään. Hän ajatteli vielä selviävänsä omatunnon syytöksistä painamalla kaasua? Siihen tilanteeseen Jumala antoi hänelle profeetallisen unen. "Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas. Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra" 1.Moos.28:12-13. Sanoma oli harvinaisen selvä, eikä tarvinnut mitään erikoista ymmärrystä avautuakseen tyhmemmällekin. Se oli taivaspostia, evankeliumia suuresta Jumalasta, joka hallitsee kaiken. ja niin sitten mies heräsi ja teki johtopäätökset: Herra itse oli tässä, enkä siitä tiennyt. Pelko valtasi hänet, ei ilo, eikä kiitollisuus. Hänellä ei olut edelleenkään synnintunnon tähden rauhaa, mutta Herran pelko oli herännyt. Mitä hän teki? Hän otti kiven, joka oli ollut tyynynä ja nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle, kutsumalla sitä Jumalan huoneeksi (Beetel). Voi, voi, mies parka, eihän Jumala semmoista halunnut. Kivestä olisi voinut tulla epäjumala, jos tiedotus olisi silloin ollut tehokasta? Meidänkin aikanamme on näitä oliiviöljyllä voitelijoita, jotka uskovat, että heidän urakkansa pyhittää lähes kaiken esineistön ja ihmiset. Mutta kaikki tarvitsisivat Jumalan voideltua, Messiasta, Kristusta, Jeesusta ja uuden liiton aikana öljyn korvaa Pyhä Henki itse. Hän on itse taivasposti syntiseen sydämeen.

Mies ehdollisti Jumalan Herruuden varjelukseen ruokaan ja vaatteisiin ja rauhalliseen matkaan. Vielä mies lupasi kymmenykset kaikesta saamastaan Herralle. Hän odotti näyttöä Jumalan vaikutuksesta elämässään menestyksen ja onnistumisen muodossa. Hän ei vielä tuntenut ristin tietä, itselleen kuolemisen koettelevaa uskoa. Hänellä ei ollut tuntuvaa Jumalan siunausta elämässään, se tuli vasta seuraavassa risteyksessä, kun kaikki kurjuus menneisyydestä kasaantui hänen kannettavakseen.

 

Jokainen rukous, saarna, todistus, kirjoitus, esite, viesti, palvelu, joka on tehty Jeesuksen nimessä ja Hengessä on viesti taivaasta, postilähetys, jolla on siunaava tarkoitus saajalleen. Nämä Herran viestit muuttavat sydämiä kaikkialla. On taivaallisen elonkorjuun aika, Jeesuksen sanoma tavoittaa ihmiset. Näitä ei kerrota uutisissa, nämä ovat kristittyjen keskustelun aiheita. Nämä ovat taivaan vastaus hengelliseen etsintään ja silloin Jumala kutsuu väkevästi parannukseen. ”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;” 2.Kor.3:2-4. On suuri ilo uskovalla, kun joku läheinen kiinnostuu Jeesuksesta ja haluaa antaa elämänsä hänelle. Kaikki siis lukevat uskovia, mutta kaikki eivät kuitenkaan käänny. Ilmeisesti suuri osa jää pelkäksi katsomoksi ja etäältä hurraajiksi? He eivät löydä kristillisyydestä Jeesusta, vaan kirkon, kulttiesineet, tekstiilit, rahankeräämisen, vallan käytön, tuomitsevuuden, lain vaatimukset, käskyt ja kiellot, ihmiskunnian. Siksi onkin onniteltavaa olla Herran oma ja Jumalan lapsi, taivaallisen viestin omistaja, kutsuttu, pelastettu, siunattu, Jeesuksen verellä pesty.

 

Taivasposti on joskus tyrmäävää totuutta ja aiheuttaa kanveesiin putoamisen, huimausta, sydämentykytystä ja epävarmuutta, mielen murtumista. Mutta se kaikki on tarpeen, sillä elämme suuren luopumuksen aikaa ja irtiotot Raamatusta ovat pöyristyttävän yleisiä ja röyhkeitä. Tämän sarjan tauti pesii seurakunnan rakenteissa, Kristus-ruumis on peräti sairas, runneltu ja syntien kuormittama. Hänet ja sanansa hylkäävät ihmiset kulkevat onnensa ohi, menevät väärään junaan kadottaen taivaspassinsa. Paatuneet luulevat hetken aikaa vaikka mitä itsestään, mutta tulee aika, jolloin he heräävät liian myöhään pimeydessä, vain itkevät ja kiristelevät hampaitaan.

"Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;" Hebr.3:12-13.

Jumala pyrkii sydämeen, ihmissydämeen, Herraksi ja Vapahtajaksi, Lunastajaksi ja Sovittajaksi. Taivaan valtakunnan postilaitoksessa ei ole lakkoja, eikä johtaja ongelmia, ei väärinkäytöksiä, eikä viivästyksiä. Jeesus kirjoituttaa ilosanoman syntisten sydämiin edelleen tahtonsa mukaan ja käyttää tässä toiminnassa ihan tavallisia ihmisiä, yksinkertaisia, tasamaan hiihtäjiä, lyhyen oppimäärän opiskelleita, katuojasta nostettuja, elämässään epäonnistuneita, takapulpetin tyttöjä, peräkamarin poikia ja hämeen-hitaita. Kristuksen postikonttorissa on töitä tarjolla kaikille – ei kun ilmoittautumaan luukulle....

 

Sinä olet ihmeellinen, Herramme Jeesus, kun jaksat etsiä, kutsua ja nähdä vaivaa meidän syntisten takia niin paljon. Kiitos tämän päivän taivaspostista, jokaisesta viestistä, jonka olet lähettänyt meille rohkaistaksesi uskoon, toivoon ja rakkauteen, uuteen elämään ja ristin kantamiseen. Auta sydäntämme kuulemaan sinua, suostumaan mieleesi ja suunnitelmaasi. Auta meitä parannukseen, ettei paatumus tappaisi viestisi merkitystä, ettemme kääntäisi sinulle selkäämme, ettemme tulisi kovakorvaisiksi, hengellisesti sokeiksi, maailman vietäviksi, muotojumalisiksi, kuolemaan kulkeviksi. Tänään katson sinuun, Golgatalle, taivaaseen, seurakuntaasi ja kiitän, että puhut minulle. Aamen.

Kun sielu prakaa

 Aivan ihastuttavia kevätpäiviä jatkuvasti ollut nautittavanamme, lämmintä ilmaa, sadetta, jäät ovat lähteneet, maan routa sulanut. Mutta olemmeko pystyneet pysähtymään ja hiljentymään auringonpaisteeseen, lintujen lauluun ja pesimispuuhiin, tuulen huminaan, puiden oksien huojumiseen, kukkien puhkeamiseen? Olemmeko löytäneet kevään sävellajin? Olemmeko syystä iloisia, elämänhaluisia, toisiamme ymmärtäviä, hyvää ajattelevia, ystävällisiä, lähimmäisiämme rakastavia? ”Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan…. Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan!” Ps.65:10,14.

 

Paratiisissa tapahtui suuri tragedia, ihminen kadotti yhteyden Jumalaan. Sielu pimentyi. Taivaallisen valon tilalle tulivat pelko, pakeneminen, syyttely, syyllisyys, epäusko, epävarmuus, kaikenlainen heikkous, ja kuolema. Perkele otti johtajan paikan ihmisen suhteen. Sielunrakenteemme on sellainen, että sen kestokyky on rajallinen johtuen syntiinlankeemuksen seurauksesta. Alun luomisen siunaus muuttui Herran käskystä kiroukseksi ja kuolema tuli vallitsevaksi kaikkialle – myös sieluun. Sielu turmeltui, se meni piloille, terveestä tuli mätä, suorasta tuli vinoutunut, viisaudesta tuli tyhmyys, valosta tuli pimeys, elämästä tuli kuolema, kauneudesta tuli rumuus, Jumalan kuvasta tuli perkeleen kuva. Tämän sielun heikkouden kanssa sitten on jokaisen ihmisen opeteltava pärjäämään elämänsä kuluessa. Eikä se ole helppoa.

 

Uutinen kertoi, että nuoria ihmisiä 10 – 20-vuotiaita on psykiatrisessa hoidossa enemmän kuin koskaan. Yksin Helsingin yliopistollisessa sairaalassa oli viime vuonna avohoidossa yhteensä 6 888 nuorta potilasta, Turussa 2826. Itsetuhoisia nuoria on sairaaloissa niin paljon, että osa nukkuu yönsä käytävällä. Professorin mukaan voi olla useita syitä. Ensinnäkin yhteiskunnasta on tehty entistä haastavampi lapsille ja nuorille. Lapsiperheiden köyhyys on ollut Suomessa selvässä kasvussa. Alle 30-vuotias ihminen jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Ammattiauttajat ovat helisemässä, kun eväät loppuvat, eivätkä lääkkeet tuo helpotusta sielun hajoamiseen. Osa porukasta on luusereita, heikoin eväin varustettuja syrjään vetäytyviä. Osa on lusmuilijoita, vastuun välttelijöitä, toisiin takertuneita pummeja, siipiveikkoja. Sielu prakaa. Asiantuntijat koettavat keksiä näille virikkeitä, harrastuksia, koulutusta, ajankulua, mutta eivät kykene korjaamaan näiden sielua? Aivan uuden toimijan näissä jutuissa ovat sitten tuoneet kentälle terapeutit, joita löytyy joka lähtöön. Muistan kuinka kerran juttelin erään ihmisen kanssa, joka oli käynyt neljä vuotta terapiassa saamatta apua. Hän kertoi seikkaperäisesti kuinka sielua manipuloitiin (ohjata harhaan) ja hänen vaivansa säilyivät edelleen.

 

Nykyaikana meille ihmisille on tarjolla liikaa virikkeitä, harrastuksia, kokemuksia, nautintoja, tavoiteltavaa, mainoksia, kontakteja. Sielumme ei kykene selviämään moisesta kuormituksesta, se väsyy, uupuu, stressaantuu ja menee jumiin, eristäytyy, käyttäytyy hyökkäävästi, masentuu, vetäytyy, eristäytyy, puhuu jatkuvasti tai sitten ei ollenkaan. Joku syö jatkuvasti, toinen juo jatkuvasti. Joku lakkaa syömästä kokonaan, toinen pelkkää kaikkea epähygieenistä. Itsehillintä on monen kodin suuri vaiva, kun mieli prakaa jo pikkuisellakin. "Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse. Snl.25:28. Suojaton sielu on avuton ja joskus myös hyvin vaarallinen ympäristölleen. Kun pahan voimat pääsevät ohjailemaan hillitöntä, tulee kaamea jälkeä.

 

Omassa nuoruudessani en muista kenenkään nuoren tarvinneen sielunhoidollista apua. Elämä oli varsin yksinkertaista, tietämyksemme oli vähäistä ja toimintakin rajoittui omaan elinpiiriin, kortteliin ja kylään. Kodit olivat pieniä, joissa eli monia ihmisiä ilman omaa huonetta. Ei ollut avioeroja, ei uusioperheitä. Ei ollut tietokonetta, televisiota, kännykkää. Ei ollut myöskään paljon autoja. Yhteyksiä hoidettiin kirjeitse. Työtä tehtiin aamusta iltaan, päivällä muualla, illalla kotona, ei ollut vapaa-ajan ongelmia. Silloin yksinkertainen elämä oli varjeleva vaikutukseltaan, samoin suppea ystäväpiiri, edelleen tietämys kaikesta turhasta, mitä maailmassa tapahtuu. Vanhemmat ja opettajat olivat suurimmat vaikuttajat sielun valintoihin.

 

Mutta maailma on muuttunut kulutusyhteiskunnaksi, jossa ajatus ohjautuu hankkimiseen ja uutisiin. Onhan tavattoman työlästä ammentaa heti aamutuimaan mieleensä, mitä tapahtuikaan Mosambikin rajakahinoissa, Somalian presidentinvaalissa, lentokoneen mereen syöksyssä Indonesiassa, poliisin ampuessa mustan miehen Amerikassa, Brasilian slummien asukkaiden kärsimyksistä, montako maalia ja syöttöpistettä Rantanen tai Kakko saivat viimeisessä ottelussa, miten työttömät selviävät tehtaan lakkauttamisesta Veitsiluodossa, kuinka huumehöyryinen mies puukotti tuntematonta vastaantulijaa, että susi uhkasi pikkulasta maatalon pihapiirissä, miten paljon Kiina laittaa rahaa asevarusteluun, kuinka Eurooppa velkaantuu konkurssikypsäksi. ”Kaikki väsyttää itseään, niin ettei kukaan sitä saata sanoa. Silmä ei saa kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttään kuulemisesta.” Saarn.1:8.

 

”Minä sanoin sydämessäni: Tahdonpa koetella sinua ilolla, nauti onnesta! Mutta sekin oli turhuutta. Naurusta sanoin: "Mieletöntä!" ja ilosta: "Mitä se hyödyttää?" Minä ajattelin virkistää ruumistani viinillä, kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta. Päätin antaa vallan mielettömyydelle, kunnes näkisin, mitä ihmisten olisi hyvä tehdä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä.” Saarn.2:1-3. Näitä mielettömyytensä vallan alaisia, vankeja, orjia, on maailma täynnä. Se taitaa olla kuitenkin elintason ja rikkauden tuoma ongelma, sillä tavallisen köyhän ihmisen valinnat ovat rajatut. Ihmisen mieleinen hyvä on Jumalan silmissä paha, sillä se on täynnä syntiä, itsekkyyttä, vääriä valintoja ja ihmisen korottamista.

 

Vain Jumala, elävä ikuinen, kaikkivaltias Jumala kykenee käsittelemään näin valtavan tietomäärän, menneisyyden ja tulevaisuuden, ihmiset, asiat ja niiden ratkaisut. Ihmiselle se on täysin mahdotonta. Kun tällä turmeluksen pilaamalla sielunrakenteella yritetään selvitä tuosta kaikesta, tulee paniikki ja masennus, tai välinpitämättömyys, paatumus, kovuus, hällä väliä asenne: - ei tunnu missään.

”Kaikkea olen tullut näkemään turhina päivinäni: on hurskaita, jotka tuhoutuvat hurskaudessaan, ja on jumalattomia, jotka elävät kauan pahuudessaan.” Saarn.7:16.

”Pahat tekoni käyvät pääni yli. Kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.” Ps.38: 5.

Synkkämielisyys on tarpeen ja murhe auttaa ymmärtämään kuinka syvällä on sielun rikkinäisyys. Tässä tilassa kannattaa rukoilla Kristusta. Jumala on ihmeellinen, hän hallitsee maailmankaikkeuden ja miljardit ihmiset, kuitenkin hän huomaa yhden ihmisen monien keskeltä, kuulee häntä, puhuu ja johdattaa häntä sielun parhaaksi. Jeesus kutsuu luokseen syntisiä.

 

Luonnollinen, sielullinen ihminen on rakennettu monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, jossa jokainen on erilainen, erinäköinen,yksilöllinen, ainutlaatuinen – vikoineenkin. Sielun voimalla menee hyvin ja kovaa menestyksen, terveyden ja menestyksen päivinä. Mutta pikku hiljaa sielu rappeutuu ja monet kuluttavat sen liian aikaisin loppuun. He ovat silloin pohjilla, heikoilla, säälittävinä. Mitä sielukkaampi luonne varsinkin tunnepuolella ihmisellä on, sen varovaisemmin hänen tulisi elämänsä pyrkiä järjestämään. Usein kuitenkin nämä ihmiset painavat kaasua silloin, kun heidän pitäisi jarruttaa ja levätä vähän. Itsehillintä on Jumalan vaikuttama hengen hedelmä, jota voi pyytää itselleen.

 

Raamattu neuvoo sielunasioissa maltillisuuteen, Jumalan rauhaan ja kiitolliseen mieleen Jumalaa kohtaan. ”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Ps.103:1. Siksi olisi hyvä lukea sitä joka päivä, se on elämän leipää. Samoin olisi tarpeellista rukouksessa liittää itsensä jo aamulla Herran armoliittoon, johdatukseen ja varjelukseen. Kristusta tulisi katsoa jatkuvasti, sillä hän on Herra ja Vapahtaja. ”Te olitte "eksyksissä niin kuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne Paimenen ja Kaitsijan luo.” 1.Piet.2:25. Mikä suuri Jumalan lahja onkaan Kristuksen avoin syli syntisille, sielunsa hukanneille ja mielensä myyneille, maailman orjille ja kuoleman kauppiaille.

 

Jeesus sai kokea erämaassa saatanan asettamat kiusaukset kolmella osa-alueella. Ensimmäinen koski hänen perusvarmuuteensa. Toiseksi se halusi sekoittaa hänen mieltään. Kolmanneksi se halusi kiusata hänen sydäntään. Jeesus oli yksin ja hän torjui kiusaajan Raamatun sanalla.

Samoilla aseilla saatana käy uskovan kimppuun. Se on syyttäjä, painostaja, pelottelija, uhkaaja, kiristäjä, valehtelija, sielunvihollinen. Se vetoaa ihmisen sieluun, ylpeyteen, ahneuteen, laiskuuteen, tyhmyyteen, lihanhimoihin, aiheuttamalla epävarmuuden tunteen, eristämällä ihmisen mitä moninaisimmin syin muista ihmisistä – varsinkin sellaisista, jotka rakastavat Jeesusta. Kovin helposti paha saa hallita ihmismieltä ja ihmiset suostuvat kiusauksiin. Sen seurauksena on tappeluja, varkautta, eroja, valehtelua, pettämistä, hyväksikäyttöä, haureutta, viettelyä, ahnehtimista, syrjintää, alistamista, epäkohteliaisuutta, hylkäämistä, ylikävelyä, epäjumalia. Nämä ovat uutisia päivittäin ja kertovat sielujen sinfoniasta!

 

Herra, hoida lastasi, ihmistä, kansaasi, omiasi, uskoviasi, sillä tarvitsemme apuasi kaikessa. On niin paljon rikkimenneen sielun aiheuttamaa kurjuutta, joka rikkoo edelleen ympäristöään. On niin paljon lapsia, jotka eivät ole koskaan kokeneet tasapainoista kotia, perhe-elämää, ihmissuhteita, jotka kaipaavat ja tarvitsevat sinun armosi ja rauhasi avukseen, sydämeensä. Kun sielu prakaa, Jeesus auta meitä. Kuule kärsivän huokaukset, anovan rukoukset, sillä ihmisessä on niin paljon korjattavaa. Sinä olet Luojamme, Lunastajamme, Pyhittäjämme, joka tunnet heikkoutemme ja syntimme. Tämä ei enää korjaannu laastarilla, me kaikki tarvitsemme hengen uudistuksen ja uuden sydämen, veresi puhdistavan siunauksen sisimpäämme. Kiitos.

Ilo Herrassa Jeesuksessa

https://www.youtube.com/watch?v=PzQCINn9H0M 

LÄHDE-ILLAT Vuorikodilla, Vuorikatu 8, Turku, su klo 17.00.

Lähdeillat ovat uskon ja yhteyden vahvistamiseksi. 

Illoissa on Raamattuopetus, laulua ja rukousta. 

Saamme myös kuulla lähetyskentiltä terveisiä.

 2.5. Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne! 

Turkka ja Hilkka Aaltonen

 

Arvon mekin ansaitsemme?

 

Kansakoulussa elettiin lapsuuteni aikana hyvin isänmaallista kautta, siihen vaikutti paljolti hiljattain loppunut maailmansota ja sitä seurannut rauha menetyksineen. Kaikki oli rakennettava taas alusta ja sotakorvaukset maksettava suurelle Neuvostoliitolle. Elämä oli köyhää, vaatimatonta, yksinkertaista puurtamista, vähemmän juhlia. Ihmiset kävivät toisissaan kylässä ja juttu luisti, elettiin edelleen itsenäisessä Suomessa. Kouluissa olivat suuret luokkakoot, koska lapsia syntyi paljon siihen aikaan. Tapakasvatus katsoi asioita kotimaasta käsin. Me lapset opimme laulutunneilla kaikki maakuntalaulut ja muut isänmaata arvostavat teokset. Eräs paljon laulettu laulu oli "Arvon mekin ansaitsemme"

 

Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa,

ehk’ei riennä riemuksemme laiho miesten maatessa;

leipä kasvaa kyntäjälle, onni työnsä täyttäjälle.

 

Suomen poika pellollansa työtä tehdä jaksaapi,

korvet kylmät voimallansa perkailee hän pelloksi;

rauhass’ on hän riemullinen, mies sodassa miehuullinen.

 

Opin teillä oppineita Suomessa on suuria,

Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia;

valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.

 

Suomen tytön poskipäihin veri vaatii kukkaiset:

hall’ ei pysty harmaa näihin, näit’ ei pane pakkaset;

luonnossa on lempeyttä, sydämessä siveyttä.

 

Laulu tunnettiin nimellä Suomessa ja on Jaakko Juteinin vuonna 1816 julkaisema runo, joka kieliasultaan nykyaikaistettuna versiona tunnetaan kansanlauluna. Runon ensimmäinen versio sisältyi jo vuonna 1810 Juteinin tekemään virkahakemukseen nimellä ”Suomalainen eli runo ahkeruudesta Suomessa”. Runon sanojen oli tarkoitus kohottaa suomalaisten kansallista itsetuntoa ja lisätä arkisen työn eettistä kunnioitusta. Sanoista ilmenee Juteinin talonpoikainen näkemys Suomen kansallisista päämääristä, mutta toisaalta myös usko oppineiden kirjallisen sivistyksen merkitykseen. Juteinin runosta tuli Suomessa hyvin suosittu, ja sitä alettiin laulaa vanhalla masurkkapoljentoisella kansansävelellä. Tämän laulun kertosäkeenä toistuvat ”lal la la la...” -sanat lisättiin lauluun, koska Juteinin runo ei riittänyt täyttämään kansansävelmän tuttua melodiaa.

 

Laulun kärki oli alun perin suunnattu venäläisiin valloittajiin, ja hallitsevissa asemissa oleviin ruotsalaisiin. Juteini oli yksinäinen julistaja. Hänellä ei ollut minkään yhteisön tukea eikä taistelutovereita. Lisäksi koki Juteini 1820-luvun alussa voimakkaan henkisen ja sielullisen murroksen, jonka selvimpänä syynä olivat häneen kohdistetut hyökkäykset. Hän ei tuntenut saavansa myötätuntoa keneltäkään. Hän oli pettynyt ja syvästi masentunut ja tunsi suoranaista ihmisinhoa. Juteini oli mies, joka suuresti arvosti omaa rauhaansa ja pani myös taloudelliselle hyödylle suuren painon. Kaikki tämä sai hänet lopettamaan kärjekkään arvostelun jo 1820-luvun alussa. Hänen mielenkiintonsa kääntyi eetillisiin ja uskonnollisiin kysymyksiin. Hän luki teologiaa, mutta luopui myöhemmin siitä jatkaen humanistisia aineita.

 

Vuonna 1827 julkaisi Juteini uskonnollis-filosofisen kirjan nimeltä Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen (Huomautuksia eri aiheiden ajatuksista). Tämän kirjan luvattoman painattamisen ja siinä olleiden uskonnollisten mielipiteiden vuoksi nostettiin Juteinia vastaan painokanne. Oikeus totesi hänet syylliseksi uskontunnustuksen ja evankelisen opin vastaisiin väitteisiin, ja teoksen koko painos määrättiin takavarikoitavaksi. Oikeudenkäynti kesti neljä vuotta. Alioikeus tuomitsi hänet ja kirja poltettiin, mutta lopullinen tuomio oli vapauttava. Myöhemmin hän eli arvostettua elämää Viipurissa hyvässä virassa eläkkeelle asti. Juteini kuoli 73-vuotiaana 1855. Hänen haudalleen Ristimäen hautausmaalle pystytettiin näyttävä musta hautakivi, johon kaiverrettiin kunnioittavat sanat ”Tässä lepää maallisen viisauden tohtori Jaakko Juteini”.

 

Mutta, entä sitten, kun arvostusta ei tule, eikä hurraata huudeta. Entä sitten kun ihmisarvo poljetaan maahan, kun siitä vähän välitetään? Entä sitten, kun suuret, hallitsevat, vahvat ja valtaapitävät kävelevät tavallisten ihmisten yli? Entä sitten, kun synti rehottaa kaikkialla ja Jumalan laki, sana ja ilmoitus tallataan jalkoihin? Entä sitten, kun epäoikeudenmukaisuus ja vääryys saavat mellastaa vapaasti?

Arvottomuus kohtaa jokaista joskus ainakin tunteissa. Ihmiselämä kokemuksineen sisältää paljon surullisia päiviä, monenlaisia murheita, yksinäisyyttä, sairautta, nälkää, köyhyyttä, heikkoutta, avuttomuutta, pelkoja, uhkaa. Tämä aiheuttaa vaivaisten valituksia, joita on Raamatussakin talletettu meidän luettavaksemme, että oppisimme:

"Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi. Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut. Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää. Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut; se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie. Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun. Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi. Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa. Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu." Job 30:15-23.

 

Arvomaailma on jatkuvassa liikkeessä, se heilahtelee kuin pörssikurssi ylös ja alas. Tieodotusvälineet ovat nykyajan asennemuokkaajia ja ihmiset ovat vaihtamassa herkästi suuntaansa tuulen suunnasta riippuen. Maailma muuttaa jatkuvasti mieltään, se etsii edullista tietä, helppoja ratkaisuja, itsekkäitä valintoja ja rikkautta kaikissa olomuodoissa. Kansa kuolee viihteen ylitarjontaan. Toki se pukeutuu myös hurskauden kuosiin ja yrittää esittää parempaa naamaa, mutta on sisältä täysin turmeltunut ja mätä, paha ja syntinen, kuolemaan tuomittu ja paholaisen asunto. Maailmasta ei ole odotettavissa mitään hyvää, aikansa se seisoo ja näyttää elävänsä, mutta pian se on tulen ruokaa. Kuka siis löytää Herran ja saa arvonsa Kristuksen tykönä, työstä, pelastuu tuosta kurjasta tulevaisuudesta, ikuisesta kuolemasta.

 

Ruotsissa vaikuttanut evankelista C O Rosenius joutui aikoinaan kovaan kriisiin kirkon piirissä, kun Jumalan antama kutsumus ja vallitsevat olosuhteet olivat suuresti ristiriidassa keskenään. Häntä ei arvostettu, mutta Jumalan tahdosta hän toimi evankelistana. Hän kirjoitti ystävälleen:

- Tiedät, mikä on tilanne kirkossamme. En halua puhua kouluistamme, joissa opitaan enemmän pakanuutta kuin kristinuskoa, joissa pappeja kasvatetaan sellaisiksi kuin he sitten osoittautuvat olevan, joissa tuskin voidaan tulla uskollisiksi ja tottelevaisiksi taloudenhoitajiksi, vaan jos sellaisiksi halutaan tulla, on itse valmistuttava siihen Raamatun avulla. Teologinen kirjallisuutemme on sellaista, että taukoamatta tehdään työtä aseitten hienouden, puhtauden, kiillon ja loiston hyväksi, niin ettei koskaan ehditä taisteluun: on rauhan aika, on vain harjoiteltava ja puhdistettava kivääriä. Jumala tietää, että puhun totta. Jos joku aikoo vetää miekkansa tupestaan ja taistella, niin ylipäälliköt alkavat ahdistella häntä. Kirkkomuotomme on erinomaisen mukava 'mykille koirille' (Jes.56:10), jotka nukkuvat ja 'syövät rasvat' (Hes.34:3) ym., mutta se estää sellaista, joka tahtoo täyttää kutsumuksensa. Jos joku haluaa täyttää kirjaimellisesti papinvalansa, häneen käydään kiinni. On vain yksi tunti joka seitsemäs päivä, jolloin kaikki on tehtävä, eksyneet palautettava, suruttomat herätettävä, murheiset lohdutettava, lauma syötettävä, vihollinen lyötävä. Siinä on paljon yhdeksi tunniksi. Kaikkea tätä olen viime vuosina murheissani katsellut ja toivonut itselleni kuolemaa tai mökkiä syvään metsään, sillä sinä tiedät, että minä olen kaikessa pyrkinyt sanan harjoitukseen, niin että kun olen siinä pysynyt, olen voinut hyvin, mutta muuten kuivunut ruumiiltani ja sielultani. Tämä on tehnyt minut kykenemättömäksi toisten lailla käsittämään maallista viisautta kiinnostuneena ja menestyen. Päinvastoin olen pitänyt sitä vähäpätöisenä ja saastaisena taivaallisten rinnalla sekä toisaalta tuntenut itseni suorastaan kykenemättömäksi, en niinkään sen käsittämisessä, sillä jos olen opiskellut, olen myös oppinut, vaan yleensä opiskelemaan - näen tässä kyynelten lähteen ennen mitään muuta. Oi, kuinka monena iltana olenkaan aivan voimattomana vaipunut vuoteeseeni itkien ja vaikeroiden tätä opintojeni tilaa sekä käyttänyt monia keinoja, eniten rukousta Hänelle, joka muuten on ollut aina lohtunani, auttajani, mutta kaikki yhtä turhaan. Enkeli on seissyt Bileamin aasin tiellä, ettei se ole päässyt perille.

 

Jumalan luona arvoton saa arvon, jota ei kukaan ole aikaisemmin hänelle antanut. Onkin valtavan ihana kokemus saada armo avukseen oikeaan aikaan, päästä Jumalan suosioon ilman omaa ansiota Jeesuksen kautta. Ei tarvitse koskaan enää sanoa: - Armon mekin ansaitsemme, sillä sen ostamisen aika on jäänyt taakse. Ihminen on päässyt sisälle Jumalan valtakuntaan, eikä hänen tarvitse yrittää enää julistaa oman maansa itsenäisyyttä. Hän on saanut uskon kautta todistuksen sydämeensä armosta ja siitä hän elää ja kertoo muillekin. Arvokasta on nyt näkymätön, jonka Jumalan sana tekee tunnetuksi ja halutuksi. Jumalan siunaus, johdatus, varjelus, opetus ja kuritus ovat arvossa uskovan elämässä. Yhteys toisiin uskoviin on suuri taivaan lahja, ja muodostaa uuden perheen, seurakunnan, elävien kivien temppelin, hyvin erilaisista ihmisistä kaikkialta. "Mutta Jabes oli suuremmassa arvossa pidetty kuin hänen veljensä; ja hänen äitinsä oli antanut hänelle nimen Jabes sanoen: "Olen synnyttänyt hänet kipuja kärsien." Ja Jabes huusi Israelin Jumalaa, sanoen: "Jospa sinä siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni; jospa sinun kätesi olisi minun kanssani ja sinä varjelisit pahasta, niin että minä pääsisin kipuja kärsimästä!" Ja Jumala antoi hänen pyyntönsä toteutua." 1.Aik.4: 9-10.

 

Rukous Johan Ludvig Runeberg 1857 virren sanoilla:

 

Ah, kuinka voinen kiittää sua, Herra, armostasi,

ylistää sua siitä, minkä annat sanassasi!

Sun armos avaruutta ei sydän käsitä,

hyvyyttäsi aina uutta ei järki ymmärrä.

 

Ylistys Jumalalle, kun muisti kansansa;

kaikelle maailmalle taas kaikuu sanansa!

Se yö jo nyt on loppunut, mikä sielut sokaisi,

Se valta lopun saanut, mikä sanan vangitsi.

 

Ken meiltä valloittaa nyt Herran lahjan sen!

Nyt sanan kalliin saa jo kuulla jokainen;

Köyhillä, rikkailla elämän kirja on;

siinä on uskovilla aarre verraton.

 

Siis neuvo, Jumalamme, niin aina, että me

sanaasi harrastamme, uskossa kestämme!

Pahemmin muuten vielä taas meille käydä voi,

jos pysymättä tiellä eksymme jälleen pois.

 

Suo että sanas pyhä maailman kansoissa

kasvaapi runsaasti yhä hedelmää kallista!

Kaikille kirkkaasti sen valo loistakoon,

maailman ääriin asti pimeän poistakoon.

Valoksi elämäsi polulle

 Naisverkon ilta Liedon seurakunnassa 13.4.21

 https://www.youtube.com/watch?v=8lLY_ot6bE4

 Jaana Pöllänen ja Ville Uusitalo Jokioisista musisoivat ja todistavat Herrasta.

"Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää."
5. Mooseksen kirja 31:8

 

Valittu - uusi Raamattusarja

 

Katso kaikkien aikojen ensimmäinen monen vuodenajan sarja Kristuksen elämästä.

Karismaattinen kalastaja, joka hukkuu velkoihin.

Levoton nainen paini todellisten demonien kanssa.

Lahjakas rabbi, jonka perheensä ja kansaansa syrjäyttivät.

Uskonnollinen johtaja kamppailee uskomustensa kanssa.

Nähkää Jeesus niiden tapaamisista, jotka tapasivat hänet.

https://watch.angelstudios.com/thechosen/watch?ap=true 

 - kun käynnistät ohjelman, tulee ruudun oikeaan alakulmaan kaiuttimen kuva, jolla voi säätää ääntä. Sen oikealla puolella on ruutu, jota klikkaamalla voit valita tekstityksen kielen. Sen oikealla puolella on ruutu, jolla saat koko ruudun näytön avautumaan.

 

Voisitko siunata minua?

https://www.youtube.com/watch?v=ulYyiK7fZRg 

Tässä kaksi vanhaa Herran palvelijaa tapaavat vähän ennen, kun pääsivät lähtemään Jeesuksen luo….
 

"Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille." Luuk.2:29-32. 

Yksi parani koronasta

https://www.youtube.com/watch?v=pc9P2QFe-Zc 

- Sain covid-19 tartunnan 19 helmikuuta ja sairastun aika pahasti, olin sairaalassa kolme päivää. Tässä minun todistukseni ja kokemuksestani Herran kanssa covid-19. USKO HERRAN JEESUKSEN JA PELASTU!

 

Pitkäperjantain laulu

https://www.youtube.com/watch?v=h1Z1cROK2d8 

Ystäväni Venäjältä on halunnut laulaa suomeksi tekemänsä laulun Pääsiäisen sanomaa ajatellen.

 

Väärässä veneessä?

 Turun torilla odottelin lapsuudessani linja-autoa lukemattomia kertoja ja katselin samalla ympäröivien talojen katoille asetettuja valomainoksia. Se oli siihen aikaan uutta ja ihmeellistä, sillä maaseudulla ei ollut edes katuvaloja, eikä joka torpassa ollut lainkaan sähköä. Erikoisesti lapsen mieleen iskostui eräs suuri valotaulu, jossa mainostettiin Klubi-merkkistä tupakkaa. Päivällä siinä ei ollut valoa, mutta illalla siihen syttyi asteittain useita lamppuja, jotka alhaalta ylöspäin edeten toivat kuluttajan tietoisuuteen savukkeen tarpeen. Viimeisenä muistaakseni syttyi savukkeen punainen kärki? Sitä sitten aikani kuluksi seurasin niin, että se kuva aivan syöpyi aivoihin. Tuote oli paikallisen pohatan, Rettigin, tupakkatehtaan ykköstuotteita siihen aikaan. Joskus tupakkakokeilujen aikaan sitten poltin tuota lapsuuden mainostuotetta, mutta se oli pahanmakuista verrattuna amerikkalaisiin kilpailijoihinsa, ilmeisesti turkkilaista. En kulkenut Klubi-veneessä.

 

Olin juuri tullut uskoon ja saanut silmät auki ymmärtääkseni uusia asioita Jumalan johdatuksessa. Suurin osa ystävistäni oli uskosta osattomia maailman ihmisiä, jotka eivät piitanneet ollenkaan Jeesuksesta. Vanhempani olivat jyrkästi vastaan uskovaisuuttani, kääntymys ja Raamattu olivat aivan liikaa sillä kertaa. Kun sitten vielä ilmoitin suunnittelevani lähetystyöntekijän uraa kaukana Suomesta, oli väliimme kaivettu syvä juopa pitkäksi aikaa. Heidän mielestään olin selvästi väärässä veneessä. Uskovaisuus ei ollut meidän suvun juttu.

Pian kuitenkin sain huomata, että uskovienkaan piirissä ei kaikki kulje luistavasti. Eräs työkaverini tuli vähän jälkeen uskoon ja liittyi baptistikirkkoon, jonka seurauksena hän vaati minuakin eroamaan kirkosta. Olin siis hänen mukaansa varsin väärässä veneessä, kirkossa, jota silloin puhuteltiin Baabelin pilkkanimellä. Erosimme kuitenkin sovussa kumpikin tahoillemme - eri veneissä.

 

Minulla oli hyvä virka, säännöllinen toimeentulo ja varma asema isossa yrityksessä Turussa. Se oli muuten sama talo, jossa oli 20 vuotta aikaisemmin ollut tuo Klubi-mainos katolla. Silloin Jeesus alkoi valmistella minua tulevaan tehtävääni siirtymiseen. Otin sitten eräänä päivänä audienssin esimieheni toimistoon ja kerroin hänelle lähteväni hengelliseen työhön. Hän hymyili ystävällisesti ja sanoi, että jos en menesty siellä uudessa työssä, niin hän ottaa minut koska vaan takaisin entiseen virkaani. Kättelimme vain sen yhden kerran jäähyväisinä, jäin sille tielle. Jätin tämän veneen ja siirryin toiseen.

Myöhemmin ollessani hengellisessä työssä sain monta kertaa huomata, että ei ole mitenkään itsestään selvää, että ihmiset mieltävät minun olevan oikeassa veneessä? Olin hakeutumassa julistustyöntekijän virkaan Kristillisen Työväen Liittoon ja aivan varma siitä, että Herra on tarkoittanut minulle tämän kutsumuksen ja työn. Silloin hakuaikana kaksi uskonveljeä lähetti minulle kumpikin kirjeen varoitukseksi, etten missään tapauksessa lähtisi kyseiseen järjestöön, koska se oli heidän mielestään aivan väärä vene. Lähdin kuitenkin, kun valitsivat. Olin siellä sitten yhtä mittaa töissä 11 vuotta vaihtelevalla menestyksellä. "Sillä ei köyhää unhoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi." Ps.9:19.

 

Tuon työrupeaman aikana tehtäviini kuului monenlaista julistustilannetta ja julkaisutyötä. Eräässä mutkassa tuli eteeni aivan uusi työmaa, kun perustimme Toijalaan katulähetyskodin alkoholisteille. Hanke eteni Herran johdatuksessa ja vaikkei ollut kummoisiakaan edellytyksiä tai varoja, se kuitenkin toimi ja toimii edelleenkin. Saimme lahjoituksena rahaa ja tavaraa, sekä runsaasti innokkaita talkoolaisia ja esirukoilijoita. Tuntui kuin olisimme olleet unta näkeviä ja menestyneet hyvin? Samalla saimme myös arvostelua aivan yllättävältä taholta, useat hurskaat uskonveljet halveksivat hankettamme ja arvostelivat sitä vetäytyen etäälle kuin Joona aikoinaan odottamaan, että kuinka äijän käy. He olivat varmoja, että olimme väärässä veneessä ja olisi viisainta siis jättää mokoma vene mahdollisimman pian, ettei tule myöhemmin häpeä päälle hankkeen kaaduttua. Joona oli oman aikansa surullisen kuuluisa profeetta, joka meni väärään veneeseen ja lähti Jumalaa pakoon. "Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: "Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen." Mutta Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä." Joona 1:1-3. Ei ole hyvä olla väärässä veneessä ilman Herraa.

Kreikan evankelioimisessa Paavali ystävineen joutui kokemaan ennennäkemättömiä vaivoja ja vastuksia, vilua ja kärsimystä, väkivaltaa ja pilkkaa. Syvimmältään hän joutui jatkuvasti kysymään Jeesuksen tahtoa pysyäkseen Jumalan johdatuksessa ja aikataulussa. Siksi Herra rohkaisi häntä ihmeellisesti ja yliluonnollisesti. "Ja Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: "Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene, sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa." Niin hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa." Apt.18:9-11. On aivan selvää, että monenlaiset vaivat ja vastukset aiheuttavat uskovassa painetta ja epäuskoa. Vaikka uskova ei epäilekään Jumalan olemassaoloa, hän luulee huonoja kokemuksiaan merkiksi siitä, ettei Herra ole mukana tällä tiellä. Menestyksen sanoma ja odotus tarttuu helposti uskovaan ja siitä tulee mieltä ohjaava vaikutin kuin raitiovaunun sähköjohto, joka vie häntä pitkin kiskoja aina vain samaa turvallista rataa. Mutta vastatuuleen soutaminen syö venemiehen voimia ja uuvuttaa, kun piru vielä hokee vieressä: Olet väärässä veneessä!

 

Kirkko ja siihen kuulumiseni on ollut minulle aina itsestään selvä, Jumala osoitti sen heti uskonelämäni alkumetreillä selväksi. Avasin Raamatun ja siellä luki: "Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu." 1.Kor.7:24. Kreikan sana kaleo tarkoittaa kutsua, nimittää, sanoa joksikin, antaa nimi, kutsua johonkin. En edes harkinnut eroamisesta, vaikka kirkko, johon minut johdatettiin oli varsin laho sisältä. Lyhyen tutustumisjakson aikana minulle selvisi, ettei kirkko ole mikään uskovien kokous, vaan keskiaikainen järjestelmä hallinnollisine rönsyineen osa maan politiikkaa. Mutta kirkossa oli uskovia, todellisia Kristuksen antautuneita Herran sotureita. Papisto oli pääsääntöisesti muotojumalista porukkaa, leipäpappeja, mutta joukossa oli myös eläviä Herran palvelijoita. En siis asettunut seurakuntaan sen hurskauden tähden, vaan Jumalan asettamana, taivaasta kutsuttuna, Jeesukseen uskovaksi nimettynä. Tietysti sitä olisi ollut mukavampi olla jossakin vähän pyhemmässä porukassa ja tosiuskovaisten joukossa jatkuvassa hengellisessä ilmapiirissä, mutta Herra ei suonut sitä minulle. Päinvastoin, hän opetti alusta pitäen, että uskovaisuus on ristin tietä, kulkemista rukoillen, valvoen ja taistellen eteenpäin taivastiellä. Opin myös sen, että kirkon piirissä oli paljon ihmisiä täysin väärin motiivein etsimässä vain omaa hyötyä, asemaa ja kunniaa, joiden ystävyyttä ei kannattanut tavoitella. Opettelin rukoilemaan Jeesusta kirkko-veneeseen.

 

Ollessani SLEY:n julistustyöntekijänä minusta sanottiin, etten ole evankelinen, enkä kunnon luterilainen. Siellä helluntailaiseksi nimittäminen oli pahinta, mitä kunnon luterilaisesti saatettiin todeta ja minussa oli selvästi havaittavissa taipumusta herätyskristillisyyden myötä sellaiseen. Kun tein myös Kuvan Sanan kanssa yhteistyötä melko paljon Raamatun opettamisen, radio-ohjelmien ja julkaisutyössä, sain osakseni leiman "väärässä veneessä". Ystäväpiirini koostui sekalaisesta joukosta eri seurakuntien uskovia. En tosin yrittänyt edes puhdistaa mainettani, sillä koin tämän tien hyvin siunaavana. Kuulin työnantajani kokouksista aina joskus tihkuvan korviini viestejä, joissa kerrottiin puhdasoppisten kyselleen, että miten tämmöistä kaveria voidaan pitää järjestön palveluksessa? Mutta siellä olin 25 vuotta palkattuna ja viihdyin hyvin työssäni, koin Jeesuksen olleen kanssani ja ohjanneen työtäni. Vapahtajan rohkaisu oli tarpeen: "Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra. Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra sanoi minulle: - Katso, minä panen sanani sinun suuhusi." Jer.1:8-9. Opettelin rukoilemaan Jeesusta tähän veneeseen.
 

Näin myöhemmin on ainutlaatuista huomata, että se vene, missä Jeesus on, ei koskaan huku. Vene voi olla väärä, mutta Jeesus on oikea. Jeesuksen ollessa veneessä kestämme myrskyt ja pääsemme toivottuun rantaan. Olosuhteet ja ennusteet ovat usein sangen synkät, tuuli vastainen, ystävät vähissä, voimat uupuvat ja lääkkeet lopussa. Rukous, hiljaiset hetket ja valvominen vievät pienelle paikalle. Silloin uskovaa riisutaan, heikkous on valttia, vene vuotaa, ei ole ketään, joka kannustaisi. Heikoimmillaan on vain oma häilyvä mieli, synkkä peilikuva ja lukemattomat moitteet siitä, miten huonoja ratkaisuja on tullut tehtyä. Siinä hiljaa nyökytellen pyyhkii sitten kyyneleitään istuen edelleen väärässä veneessä. Mutta sitten katse löytää Jeesuksen: "Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät. Mutta hän sanoi heille: "Minä se olen; älkää peljätkö." Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla." Joh.6:19-21. 

 

On ihana tietää, ettei Jeesus koskaan hylkää omaansa. Emme esiinny hänen edessään virheettöminä, emme voi sanoa tehneemme aina oikeat ratkaisut. Tulemme hänen eteensä epäonnistuneina, syntisinä, huonoina ja kerromme tarvitsevamme häntä nyt ja aina. Joudumme myöntämään, että olleemme olleet lukemattomia kertoja väärässä ja väärässä veneessä, muta samalla saaneemme iloita siitä, että Jeesus on ollut siinä veneessä. Hän on oikea Herra, oikea Vapahtaja, oikea Pelastaja, oikea Rauhanruhtinas, oikea Jumala. Väärässä veneessä voi kuulla Jeesuksen, kapteenin äänen: "Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä." Jes.41:13-14.

 

Rukous:

Herra, katso tähän veneeseen, jossa olen ja auta minua. Olen pyytänyt tähän samaan veneeseen sukulaiset ja ystävät, naapurit tuttavat ja työkaverit, meidän seurakunnan ja lukemattomat hurskaat ja syntiset sielut läheltä ja kaukana. Tässä siis odotan sinua, Jeesus, että muistaisit meistä jokaista tavallasi, armollasi, totuudellasi ja ajallasi. Auta syylliset yhteyteesi, murheelliset iloosi, ahdistuneet lepoosi, valheelliset sisälle sanasi aarteisiin. Älä anna kenenkään tästä joukosta hukkua, vaan kuule rukoukseni jokaisen heidän puolestaan. Sinä voit kaiken, sinussa on toivoni, ja odotukseni. ”Mutta sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat, sinuun minä turvaan. Älä hylkää minun sieluani.” Ps.141:8

Aamu

https://www.youtube.com/watch?app=desktop&v=ADn4mKWcq4w&feature=youtu.be 

Aamu on kasvutarina. Aamu kietoo yhteen nykyihmisen kysymykset ja pääsiäisajan tapahtumat 2000 vuotta sitten. Elokuva haastaa katsojan pysähtymään, rauhoittumaan ja ajattelemaan. Aamu avaa toivon ja rakkauden näköaloja. Elokuva on toteutettu Harjavallan ja Nakkilan seurakuntien yhteistyössä.

 

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi.

Vaikutusvaltaiset kristitytkin ovat vihdoin heränneet kyselemään Herran edessä tulevaisuuden perään. Keskustelujen ja mielipiteitten lomassa on myös kehotusta rukoukseen. Mutta millaiseen rukoukseen ja mitä pitäisi pyytää? Itse olen rukoillut vuoden ajan säännöllisesti Jumalan tahdon tapahtumista tässä maailman tilanteessa, meidän yhteiskunnassamme ja nyt kun se sitten tapahtuu, kuulen joidenkin sanovan, ettei me tätä toivottu? Niinpä niin, mutta minkäs teet? Emmekä ole vielä edes pohjilla? 

Jeesus sanoi aikalaisilleen: "Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat? He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet.' Luuk.7:31-32.

 

Luther selittää sanaa (kirkkopostilla 3. osa s.100) varsin vakavasti aikalaisilleen, jotka kyselivät vaivojen ja kärsimysten keskellä Jumalan tahtoa elämäänsä ja ympäristöönsä. Teksti sopii hyvin tähän hyvinvointia koettelevaan aikaan täällä Suomessa, jossa ihmiset jo kärkkyvät seuraavaa herkkupalaa ja suurta voittoa lotossa, kesätapahtumia, ulkomaanmatkoja, vähemmän vaivaa, enemmän etuja. Jumala ei tähtää ajallisen menestyksen takaamiseen meille, vaan ikuisen elämän tarjoamiseen syntisille. Siitä voi sitten muodostaa vapaata rukousta Herran puoleen.

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi. 1.Piet.5:6

Näillä sanoilla apostoli osoittaa, mikä on oikea nöyryys, mitä sellaiseksi sanotaan ja mistä se johtuu: sitä se on, että sydän syntinsä tuntien ja Jumalan vihaa kauhistuen hädissään etsii armoa. Se ei ole siis vain ulkonaista, ihmisten nähtävää, vaan Jumalan pelon ja oman ansiottomuuden ja heikkouden aiheuttamaa sydämen nöyryyttä Jumalan edessä. Sellainen ihminen, joka pelkää Jumalaa ja joka, niinkuin Jesaja 6:5. »on aralla tunnolla hänen sanansa edessä», ei todellakaan uhmaile, ei riehu eikä toraile ketään vastaan, jopa hänen sydämensä on suopea ja lempeä vihollisillekin, ja sen vuoksi hän saakin armon sekä Jumalan että ihmisten edessä.

Minkä tähden?  Tässä on, apostoli sanoo, Jumalan väkevä käsi. On kuin hän sanoisi:  Teidän ei sovi toimia tai olla toimimatta ihmisten tähden, vaan teidän on nöyrtyminen Jumalan väkevän käden alle, ja se on voimallinen, väkevä ja mahtava puolin ja toisin. Ensin iskemään maahan ylpeät ja itsevarmat, olkoon heillä kuinka raudankovat päät ja sydämet hyvänsä: tomussa ja tuhkassa, jopa kauhuissaan ja epätoivoisina helvetin tuskassa ja kivuissa heidän täytyy virua, kun hän vihansa kauhistuksin vähänkin käy heihin käsiksi. Pyhätkin saavat kokea tätä, he vaikeasti valittavat ja parkuvat sitä, että Jumalan käden alla on vaikea olla.  Niin Ps.38:3. »Sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua; ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden»; ja Ps.102:10. »Minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois»; samoin Ps.39:11. »Minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen», ja vielä: »Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän».

Toiseksi se myöskin on väkevä käsi nostamaan, lohduttamaan ja vahvistamaan nöyryytettyjä ja peljästyneitä, ja, niinkuin pyhä Pietari tässä sanoo, jälleen korottamaan, etteivät kauhistuksiin vajotetut silti joutuisi epätoivoon tai pakenisi Jumalaa, vaan antaisivat jälleen itseään lohduttaa ja rohkaista. Hän tahtoo näet ilmoitettavaksi ja saarnattavaksi sitäkin, ettei hän kädellänsä tartu meihin sitä varten, että me sen alle menehtyisimme ja kadotukseen tuomittuina hukkuisimme; hänen täytyy tehdä se sitä varten, että hän siten saattaisi meidät parannukseen — emmehän me muutoin milloinkaan välittäisi hänen sanastaan ja tahdostaan —, jälleen, jos etsimme armoa, nostaaksensa meidät ja antaaksensa synnit anteeksi, Pyhän Hengen ja iankaikkisen elämän. Tästä puhuvat paikoitellen psalmit ja profeetat: Ps.118:18. »Herra minua kyllä kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut», ja samoin Ps.146:8. »Herra nostaa alaspainetut».

»Hän on ajallansa», apostoli sanoo, »teidät korottava.» Vaikka se näet viipyykin ja vaikka tuntuu siltä, kuin Jumalan käsi liian kauan painaisi nöyryytettyjä ja kärsiväisiä, niin että he sen alle ovat kokonaan menehtymäi-sillään, heidän kuitenkin pitää tuntemistensa vastapainoksi tarkata sitä lupausta, että Jumala ei salli, niinkuin pyhä Paavali 1.Kor.10:13 sanoo, heitä kiusattavan ankarammin eikä kauempaa kuin jaksavat kestää, vaan että hän on kuuleva heidän huutonsa ja parkumisensa ja auttava heitä oikeaan aikaan. Tämä olkoon heille varmana rohkaisuna. Nuo muut, nuo ylpeät, sen sijaan peljätkööt: hän, vaikka jonkin aikaa salliikin heidän jäädä vaille rangaistusta ja jatkaa uhmailemistaan, on oleva heidänkin tutkijansa; ja hän on oikean aikansa valittuansa yllättävä heidät ylivoimaisena, ja silloin heillä on oleva raskaat oltavat. Hänhän on jo ojentanut väkevän kätensä sekä kukistaaksensa jumalattomat että korottaaksensa nöyrät.

rukous:

Herra, Jeesus, en rukoile, että saisimme loistavan tulevaisuuden ilman vaivaa ja kärsimystä. En myöskään pyydä lisää hyvinvointia tai koettelemusten poistumista. En tiedä, miten asioiden tulisi mennä tai mikä on ihmisille sopivaa? Enhän edes tiedä, mitä tulisi rukoilla, että se olisi viisasta ja tarpeellista, sekä Hengessä että totuudessa tehty. Siksi rukoilen niinkuin olet opettanut: Isä meidän pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

edelleen Luther jatkaa....

1.Piet.5:7 "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen."

Kuinka tulee toimeen ihmisten keskuudessa se, joka asemassaan aikoo elää jumalanpelossa ja nöyryydessä ja maailman puolelta kärsiä vastustusta, halveksimista ja häijyyttä? Mistä hän saa suojan ja puoltajan voidakseen pysyä hurskaudessaan? Todetaanhan ja koetaanhan päivittäin, että hurskaita vaivataan ja vainotaan ja että heidän täytyy olla maailman jalkapyyhkimenä. Sen tähden Herra sanoo: Teidän, kristittyjen, täytyy maailmassa kärsiä ahdistusta ja vastustusta, puutetta ja hätää, niin ruumiillista kuin hengellistäkin. Sen tähden teidän sydämenne raskautuu tuskasta ja mur heistä, ja te ajattelette: »Kuinkahan minun käynee, mistä minä saan elatukseni?» tai: »Kuinka minun käypi silloin, kun minun täytyy kuolla?» — maailmahan huolehtii vain siitä, kuinka rikastuisi ja saisi vatsansa täyteen, ja levottomat, epäuskoiset omattunnot pyrkivät saamaan armollisen Jumalan ja onnellisesti kuolemaan —, niin kuulkaa minua, näin hän sanoo, minä annan teille oikean neuvon ja opetan teitä, mihin teidän on murheenne jättäminen. Ps.55:23. on vähäinen lausuma, joka kuuluu näin: »Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikänä horjua». Tehkää tekin samoin, älkää jättäkö asiaanne omaksi taakaksenne, sillä te ette voi sitä kantaa ja lopuksi teidän täytyy sen alle sortua, vaan luovuttakaa ja heittäkää se turvallisesti ja kaikella ilolla itseltänne Jumalan haltuun ja sanokaa: Taivaallinen Isä, olethan sinä minun Herrani ja Jumalani, sinä loit minut silloin, kun minä en mitään ollut, sitäpaitsi sinä olet minut lunastanut Poikasi kautta. Katso, sinä olet uskonut minulle ja antanut suoritettavakseni tämän viran ja tehtävän, mutta nyt käykin vastoin minun tahtoani; moni asia pyrkii minua painamaan ja huolestuttamaan, enkä minä itsestäni saa irti mitään neuvoa, mitään apua. Sen tähden minä uskonkin kaiken sinun huomaasi. Anna sinä neuvosi ja apusi ja ole sinä kaikkena näissä asioissani .

Tällainen on Jumalalle hyvin otollista. Hän kehoittaa meitä vain tekemään velvollisuutemme, mutta jättämään hänen asiaksensa huolehtimisen lopputuloksesta ja meidän aikaansaannoksistamme. Samaa tietävät lukuisat muutkin raamatunpaikat, esimerkiksi Ps.37:5. »Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee ». Eipä ainoakaan pakana, filosofi eikä lainoppinut, mikäli hänellä ei ole Jumalan sanaa, osaa murhettaan eikä asioitaan heittää Jumalan haltuun. Koko maailma, etenkin mahtavat, viisaat ja ne, joiden on hallittava, päinvastoin ovat siinä käsityksessä, että heidän täytyy omalla huolehtimisellaan ja maailmanviisaudellaan toteuttaa kaikki. Elleivät onnistu, ja epäonnistuvathan yleisesti kaikkein etevimmätkin ja viisaimmat, he vihoissaan raivoavat; he alkavat nurista Jumalaa vastaan väittäen, että hän ei hallitse oikein. Heidän kuitenkin käy niinkuin pitääkin, kun hän näin sallii heidän hankkeittensa ja ajatustensa mennä vikaan ja kaiken tapahtua aivan päinvastoin. Eiväthän he tahdo ajatella häntäkin tarvitsevansa, vaan ajattelevat itsellään olevan riittävästi viisautta, mahtia ja voimaa, ja Jumalan täytyvän antaa asioiden kulkea sitä rataa, minkä he ovat suunnitelleet. Näin heidän elämänsä kuluu monissa turhissa hankkeissa ja huolehtimisissa, ja kuitenkin heidän täytyy kokemuksen koulussa paljon ja usein toista oppia ja tunnustaa.

Kristittyjen taito ja ymmärrys ohi muiden maailman ihmisten on siis se, että he tietävät, mihin jättävät ja laskevat murheensa, kun muut sillä itseään kiduttavat ja tekevät itsensä onnettomiksi, lopuksi kuitenkin varmasti joutuen epätoivoon. Tämä on epäuskon ehdoton seuraus, epäuskolla kun ei ole Jumalaa ja se kun tahtoo murehtia itsestään. Usko sen sijaan tarttuu tähän sanaan, jonka pyhä Pietari Raamatusta lainaa: »Sillä hän pitää teistä huolen», luottaa siihen ilolla, suorittaen tehtävänsä ja kärsien kärsittävänsä, sillä se tietää olevansa siihen kutsuttu; kuitenkin se jättää Jumalan haltuun huolehtimisen, ja suoriutuu siten reippaasti ja voittaa kaiken sen, mikä ahdistaa. Se voipi huutaa avuksi Jumalaa isänänsä ja sanoa: Minä tahdon tehdä sen, minkä Jumala on käskenyt minun tehdä, mutta lopputuloksesta annan hänen huolehtia.