Jes.32:15. Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi....

 

5.Moos.33:25. Rautaa ja vaskea olkoot sinun salpasi; ja niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin.

 

1.Ah, alla päivän taistojen suloisen kuulen kuiskehen: "Pois pelkos, olen Herrasi, sun voimas on kuin päiväsi." 

 

2. Sanoman sen kun kuulla saan, en pelkää mitään päällä maan. Kun kiusaukset kohtaapi: Sun voimas on kuin päiväsi. 

 

3. Ja tuonelaankin tullessain, tää lupaus on turvanain, vaikka onkin heikko uskoni: Sun voimas on kuin päiväsi.

Ira David Sankey 28. 8. 1840 – 13. 8. 1908 Hlv. 268

Kenen asialla Jeesus on?

Kun olin pikkupoika ja Suomea rakennettiin sodan jälkeen uuteen uskoon, niin sain kuulla aina joskus politiikkaa. Isoäitini puhui lahtareista, mutta en ymmärtänyt mitä sellaiset ovat. Paljon myöhemmin tiesin, että se oli pilkkanimitys oikeistolaisista, jotka olivat tappaneet, lahtanneet, vasemmistolaisia, köyhiä, työläisiä. Mummun mielestä työväestö oli ollut oikeassa ja heidän pyrkimyksensä parempaan yhteiskuntaan hyväksyttyjä, sillä köyhän ja heikomman asiaa piti kannattaa ja tukea kaikin tavoin. Myöhemmin muutimme asuinalueelle, jossa köyhällistö ja rikkaat olivat sekaisin asumassa. Kavereita siis tuli itselleni runsaasti kummaltakin laidalta, mutta hyvin pärjättiin, enkä muista että politiikka olisi tärvellyt välejämme.

 

Myöhemmin olin uskoon tultuani työväen järjestön palveluksessa julistustyöntekijänä yli yksitoista vuotta ja siellä oli korkea vakaumus lähes kaikilla, että vain vasemmistolainen politiikka edustaa yhteiskunnallista vanhurskautta. Siinä ajattelussa oikeisto oli hyväksikäyttäjä, sortaja, alistaja ja verenimijä porukkaa. Mutta kun poliittiset kysymykset sivuutettiin, niin niiden takaa löytyi monta Jumalaa kaipaavaa ihmistä, moni etsi Herraa ja pelastui. Paljon oli myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet tulleet käsittämään sielun pelastuksen tärkeyttä ja Jeesus oli heille lähinnä esikuva hyvästä ihmisestä. Sen seurauksena he keskittyivät ajamaan poliittisia tavoitteitaan kristillisyyden kustannuksella. Kun siitä joskus huomautin, sain takaisin happamia arvosteluja.

Kristillinen kenttä julistaa usein enemmän politiikkaa kuin Kristusta. Usein kristillisväritteiset ohjelmat ovat vain poliittista moraalia vailla pelastussanomaa. Silloin ajatellaan, että oikein tekeminen pyhittää asiat ja armoa annetaan vain ansioituneille? Kaikki uutiset ovat nykyään täynnä politiikkaa ja se jakaa kansan mieliä puolesta ja vastaan. Osa kansasta on jatkuvasti kohotetussa valmiudessa hyökätä toisinajattelijoita vastaan. Osa taas siirtyy seuraavalle kanavalle, jos tarjolla on poliittinen katsaus. Kuka siis hyötyy kaikesta tästä? Ilmeisesti yhteiskunnallisesti aktiivit, kantaaottavat, tiedotusvälineet ja suunsoittajat, viihde? Politiikan tarkoitus on saada ihmisen oma mieli ja tahto julki päätöksenteossa. Siinä ryhmän etu on kovaa valuttaa tai sen eteen monet ovat valmiit uhraamaan rahaa, vaikutusvaltaa ja aikaansa. Toki taustalla on myöskin hyödyn tavoittelu, joka seuraa siitä, että mieleistään politiikkaa saadaan toteutumaan yhteiskunnassa. Politiikalla on kuitenkin vain välinearvo, olipa se minkä väristä tahansa. Se on vain ajallisten kysymysten ajamista enemmistön mielipiteellä läpi.

Jeesuksen opetuslapsiin liittyi useita kansallisuusaatteen miehiä ja heillä oli ajatuksena vahva juutalaisvaltio, josta roomalaiset miehittäjät heitetään pihalle. Mutta Jeesus ei missään vaiheessa antanut tällaiseen ajatteluun tukea. Päinvastoin, hän velvoitti antamaan anteeksi väärintekijöille ja rakastamaan vihollista. Jeesus puhui ystävällisesti miehittäjien kanssa ja siunasi heitä ja rukoili heidän puolestaan. Jeesus ruokki erimaalaisia ja kertoi ilosanomaa muualta tulleille. Hän ei yrittänyt korjata yhteiskuntaa tai lisätä hyvinvointia, poistaa eriarvoisuutta tai köyhyyttä. Hänen lähtökohtansa oli koko ajan Isän tahto, pelastaa ihmiset synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Kuoltuaan ja ylös noustuaan hän lähetti seuraajansa kaikkeen maailmaan julistamaan evankeliumia. Jeesus osoitti sanomallaan, että hän ei ole tullut kansallisuusaatteen pönkittäjäksi vaan pelastamaan kaikkia Jumalan luomia ihmissieluja eri kansoista, kielistä ja maista. Hän opetti uskovia astumaan ihmisten tekemien rajojen yli Jumalan sanaa seuraten.

Ulkomailla politiikka on joskus sotaisaa ja väkivaltaista taustavaikuttajien etupiiriä, jossa päämäärään pyritään vaikka tappamalla tai sulkemalla toisin puhujat vankilaan. Suomalaisessa politiikassa kielenkäyttö on joskus tosi kovaa ja julmaa, säälimättömästi ihmiset pilkkaavat ja nimittelevät toinen toisiaan. Samalla puolueet kehuvat saavutuksiaan ja mollaavat muiden vastaavia rakennelmia. Politiikan edustajat vastaavat yleensä kysymyksiin asian vierestä, eli he eivät sano juuri mitään tai sitten pyörittelevät sanat niin, ettei päällimmäiseksi jää kuin kyseisen puolueen hienot toteutumattomat tavoitteet. Tämä henki tarttuu kovin helposti myös uskoviin ja silloin pyritään vain lihallisesti taistelemaan hyvien asioiden puolesta ilman Pyhää Henkeä. Onko siis hyvä ollaanko pienen ihmisen asialla tai suuren rahan pyörittäjiä, jos ei ole Jumalaa johtamassa? Onko se hyvä asia, että hyvinvointi asetetaan korkeimmaksi tavoitteeksi, vaikka ihmiset ovat samalla marssimassa synteineen helvettiin?

 

Jeesus toi Jumalan valtakunnan keskellemme ilman politiikkaa, hän astui totuttujen rajojen yli ja kelpuutti kaikenlaiset ihmiset yhteyteensä. Hän pelasti afrikkalaisen, samarialaisen, roomalaisen siinä kun juutalaisen. Hän antoi fariseukselle synnit anteeksi ja otti lapset siunaukseensa. Jeesuksen isänmaalisuus ei pysynyt juudeassa, vaan hän lähetti palvelijansa kertomaan ilosanomaa koko asutun maailman alueelle. Jeesus ei tehnyt edes kirkkopolitiikkaa, hän ei neuvonut hylkäämään, vaan vaikuttamaan osallistumalla ja rukoilemalla. Eikö hän tiennyt, kuinka mätä juutalainen uskonto silloin oli? Kyllä tiesi. Siksi hän nostikin Jumalan sanan julistamisen ja kunnioittamisen suureen arvoonsa. Hän korvasi kaiken politiikan asettumalla itse keskushenkilöksi ja uhriksi. Kaikki politiikka katosi Gappatalla, Getsemanessa ja Golgatalla opetuslasten mielistä. Silloin heitä riisuttiin lihallisen mielen liikutuksista katsomaan Jumalan suunnitelmaan ja pettymys oli ensin sanoin kuvaamattoman suuri. Tuntui kuin kaikki olisi mennyt pieleen, mutta myöhemmin kirjoitukset alkoivat avautua heille ja siitä he puhuivat muillekin. Aikanaan evankeliumi tuli Suomeenkin, kun katolliset munkit uhrasivat elämänsä lähetystyölle.

Kristittyjen kesken politiikka ajaa lahkoutumiseen, jossa oikeassa olevat ohjaavat ja hallitsevat asioita. Jumalakin halutaan takuumieheksi omille ja ryhmän pyrkimyksille ja sen seurauksena ajatellaan, että kun jonkun asian takana on paljon väkeä huutamassa, niin se on hyvä? Raamattu opettaa taivaallista politiikkaa Fil.3:20-21. ”Mutta meillä on yhdyskuntamme (politeuma = kansalaisuus, yhteiskunta, kansalaisoikeus) taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi."

 

Usko on politiikan vastakohta, sillä usko on näkymätön ja laadultaan taivaallista ja jumalallista. Usko armahtaa vihollista ja siunaa vastustajaa. 1.Kor.2:13. Usko on elävä Jumalan voima, elävä Jumalan tunteminen, varma luottamus Jumalan armoon Kristuksessa. Heikkokin usko riippuu kiinni Kristuksessa, Vapahtajan ansiossa, haavoissa, kuolemassa, ylösnousemuksessa. Usko on osallisuutta Isän armahtavaan sääliin, rakkauteen ja osaan. Usko huokailee Pyhässä Hengessä Jeesuksen seuraan ja kulkemaan hänen seuraajanaan perille asti taivaan kotiin. Jumala sytyttää uskon särjetyssä sydämessä voimallaan ja vaikutuksellaan. Usko tuo uskovalle monet taistelut, kilvoitukset, kysymykset ja rukoukset. Tässä kaikessa uskova oppii luottamaan Jeesukseen ja tuntemaan häntä Herranaan, hän on päässyt Jumalan valtakuntaan, jossa on taivaallinen järjestys, tahto ja tavoitteet. Silloin selviää, että loppujen lopuksi on vain yksi lauma ja yksi Paimen. Kiitos Herralle!

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! P.1

 

Matt.24:12. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. 

Snl.29:18. Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi. Onnellinen on lakia noudattava. 

Ps.119:165. Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.

 

ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille... 1.Joh.1:2

Karjalan evankelinen herätys levisi pitäjästä pitäjään sata vuotta sitten. Se ja sen merkittävimpiin tulensytyttäjiin kuului Johanneksen Tikkalan kylässä asuva Juho Tikka, hyvin erikoinen mies.

Juho Tikka oli talon isäntä, matala Sakkeus-tyyppi, jonka tukka ajan tavan mukaan oli leikattu niskasta tasaiseksi. Mutta vaikka Tikka oli kooltaan pieni, niin hänen katseessaan ja puheessaan oli voimaa.

Juho Tikalla oli kolme poikaa: Aleksanteri, Antton ja Juho. Nämä pojat kävivät kesäisin Humaljoella rakentamassa purjelaivoja. Kun Tikka kävi poikiaan katsomassa ja tuomassa heille evästä, piti hän melko säännöllisesti sekä kylän väestölle että laivanrakentajille hengellisen puheen.

 

Paikkakunnalla oli aikaisemmin liikkunut laestadiolainen herätys. Juho Venäläinen niminen mies oli käynyt heidänkin seuroissaan. Mutta kun hän meni Tikkaa kuulemaan, pysäytti tämän puhe hänet uudella tavalla. Tikka puhui harvakseen, mutta niin voimakkailla sanoilla, että pienet pojatkin istuivat puhetta kuuntelemaan. Venäläinen tuli ratkaisevasti herätykseen ja uskoon v. 1908. Hänen tuntonsa tuska paisui niin ankaraksi, että hänen täytyi tehdä jalkaisin matka 15 kilometrin päässä asuvan Juho Tikan puheille. Siellä Venäläiselle kirkastui syntien anteeksisaaminen Jeesuksen veressä.

Venäläinen oli sitä mieltä, että Juho Tikassa oli samanlainen voiman henki kuin apostoleilla ja vanhan ajan profeetoilla. Tämän voiman henki kävi ilmi monella tavalla. Kerran Tikka oli matkalla Viipuriin. Johanneksen Kaijalan kylässä häntä vastaan juoksi tietä mies, joka oli karannut kahleista ja vaikutti vaatetuksensa sekä olemuksensa puolesta riivatulta, jollaisista evankeliumit kertovat. Kun tämä kahleista karannut mies tuli Tikan kohdalle, sanoi Tikka:

- Pysähdy!

Silloin mies pysähtyi ja jäi seisomaan huohottavana Tikan eteen. Tikka täyttyi silloin sellaisella voimalla, että hän rohkeni laskea kätensä tämän raivon miehen olkapäälle sanoen:

- Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinua, riivaava henki, lähtemään tästä miehestä.

Tämän kuultuaan mies alkoi vapista, kaatui maahan hengen kouristamana ja päästi suustaan vaahtoa. Tikka tarttui miestä kädestä, nosti hänet ylös ja julisti hänelle synnit anteeksi Jeesuksen veressä.

Kun miehen veljet ennättivät paikalle ja aikoivat sitoa hänet köysiin, tämä huomautti rauhoittuneena:

- Minua ei tarvitse enää sitoa, olen Jeesuksen verellä vapautettu ihminen.

Tämän jälkeen ei miestä pidetty enää köysissä. Venäläisen kertoman mukaan hän eli uskossa elämänsä loppuun asti.

 

Tikan sanojen voimasta todistaa toinenkin tapaus. Niihin aikoihin pidettiin Viipurissa harvinaisen suuria ja elävähenkisiä evankeliumijuhlia, joissa maallikoillekin annettiin puheenvuoro. Kun Juho Tikka puhui näissä Viipurin ulkoilmajuhlissa ja hänen puheensa vangitsi kuulijat, sanoi muuan pappismies:

- Tämä mies on nähtävä!

Pappi nousi kattoa vasten olevia tikapuita ylemmäksi nähdäkseen pienen, mutta voimakassanaisen miehen.

 

Tikka itse kertoi Venäläiselle, että hän oli elänyt jonkinlaista uskonelämää lapsesta asti ja ollut aina ehdottomasti raitis. Siitä huolimatta hänen täytyi tulla mielenmuutokseen. Hän sanoi päässeensä pois raskaan lain kuorman alta vasta sen jälkeen, kun käsitti Roomalaiskirjeestä sanat: "Vanhurskas on elävä uskosta". Nähtävästi oli Lutherin selitys apunaan.

Juho Tikan saarnoista tuli Kuolemajärvellä paljon ihmisiä elävään uskoon. Ja kun herätyksen keskelle käytiin kylvämään lakihenkistä evankeliumia, joka sitoi tunnot, nousi Tikka arkailematta vastustamaan eksyttäjiä. Omiatuntoja ei saanut hallita kukaan muu kuin sielujen ylkä, Jeesus Kristus.

Viipurissa toiminut Nuorukaisyhdistys oli saanut Juho Tikasta huomattavan jäsenen senkin takia, kun Tikka vastusti arkailematta myös sitä lihallista virtausta, mikä oli ottaa Nuorukaisyhdistyksessä ohjat käsiinsä.

Tikan suhde luterilaisen kirkon oppiin oli järkkymätön huolimatta siitä, että hän huomasi monien sielunhoitajien jakavan lampailleen "omaansa" taivaallisen leivän asemesta. Tällaisille paimenille hän oli joskus sanonut:

- Ajatelkaa, te olette vannoneet valan ruokkiaksenne Jeesuksen heikkoja karitsoita, mutta ette kuitenkaan sitä tee.

Tällaisten pappien puolesta hän kehotti seurakuntalaisia rukoilemaan. Tikan pojista Juho piti myös hengellisiä puheita, vaikka ei omannut isänsä lahjoja ja voimaa. Hän sai kutsun vanhurskasten lepoon evakkomatkalla Porissa.

 

Menkää julki julistamaan ristin riemusanomaa. Voitonsankarimme suusta Golgatalla kajahtaa: ”Täytetty jo kaikki on!” Siihen tyytyy rauhaton. virsi 426:2

 

»Se on viimeinen kerta, kun minä sinulle armoa tarjoan.»

 

Urho Arffman

Ollessani julistustyöntekijänä tulin tuntemaan monia merkittäviä alan vaikuttajia. Varsinkin vanhat sotaratsut olivat mukavia tuttavuuksia, joilta saattoi oppia paljon kyselemällä ja kuuntelemalla. Eräs edeltäjäni oli Urho Arffman. Hän eli vanhuuttaan Kuopiossa. Aikaisemmin hän oli ollut metsätyömies ja sananjulistaja lähinnä itä-Suomen alueella. Hän kirjoitti myös muutaman kirjan kokemuksistaan ja uskostaan Jeesukseen. Hänen kasvokuvansa edusti vanhaa saarnamiestä kirjassani ”Kristityn näköinen mies” kannessa. Eräässä tällaisessa hän kertoo kääntymisestään seuraavaa:

 

- Olinhan tosin monet, monet kerrat vaikeina aikoina elämässäni rukoillutkin, mutta jättänyt rukouksen, kun Jumala huojensi elämäni taakkoja. Olivathan varmaan monet ystäväni rukoilleet puolestani ja äitinikin uskon hänen varmaan useasti rukoilleen puolestani. Tapahtui muutos elämässäni. Herran sen teki, siis kaikki kunnia kuuluu Hänelle.

 

- Olin jälleen aloittanut juopottelun eräitten työtovereitteni kanssa Outokummussa lokakuun 17. päivän iltana, se oli lauantai. Vihdoin oli muistini sammunut niin kuin se usein jo sammuikin, ja sairautenikaan ei olisi juopottelua sietänyt. Olin kiristänyt vaimoltani melkein viimeiset rahat, kun omasta pussistani olivat rahat loppuneet. Olin taivaltanut niin sanotuille sen aikaisille poikamiesparakeille, joissa siihen aikaan hyvin usein juopoteltiin. En tiedä mistä syystä olin joutunut ulos parakista yöllä, mutta minä heräsin parakin kentältä yliluonnolliseen ääneen joka sanoi minulle:

»Täälläkö on sinun paikkasi, vai vaimosi ja lapsiesi luona»

Säikähdin kovasti tuota kuulemaani, ja mitään ei näkynyt. Nousin istualleni ja painoin päätäni sekä ajattelin menettäneeni järkeni. Kuuluu samassa uudestaan ääni:

»Se on viimeinen kerta, kun minä sinulle armoa tarjoan.»

Hätäännyin kovasti ja menin siihen parakkiin jossa olimme juopotelleet. Siellä olivatkin vielä juopottelukaverit pitkän pöydän ääressä ryyppäämässä. Minulle sanottiin heti ovesta sisään astuttuani, että sieltähän se mies tuleekin ja tarjottiin samalla viinalasia. Käteni olivat aivan ottamaisillaan lasista kiinni, kun yksi juopuneista nousi seisomaan ja alkoi laulaa:

»Vain yksin Jeesus, Hän mulle riittävi, vain Hänen luonaan tyyntyy sieluni jne.»

 

- Silloin tapahtui minun kohdallani se ihme, etten voinutkaan tarttua viinalasiin, vaan minun oli lähdettävä kiireesti kotiin. Kotiin tultuani minä itkien pyysin lupaa vaimoltani: »Äiti rakas, saanko minä näin huono isä tulla vielä kotiin.» Vaimoni vastasi minulle: »Koska minä olen sinua rakas isä kieltänyt kotiin tulemasta, saat tulla.» Minut nöyryytettiin itkien anteeksi pyytämään vaimoltani ja lapsiltani huonoa elämääni, jota olin elänyt heidänkin edessään.

 

- Olin pakotettu sen jälkeen menemään kamariin hetekan viereen polvilleni ja siinä jouduin olemaan rukouksessa seuraavan yönkin niin, että aamupuolella yötä putosivat kahleet ikään kuin romahtaen. Siihen jäi viinan ym. kahleet, mutta kuitenkin nousi asioita sydämelleni jotka olisi sielunhoitajalle tunnustettava.

 

- Aamulla sainkin minä kirkosta eronnut mies astella papin luo, jossa saatiin yhdessä Kristuksen eteen tuoda kaikki syntini. Ja tuon rakkaan sielunhoitajan kautta sain kuulla ylen kalliin synninpäästön sanan:

»Sinun syntisi annetaan anteeksi Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen Pyhässä Kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä ja nimessä. Usko ainoastaan, niin sinä pelastut.»

- Keveitä olivat askeleet, kun papin luota lähdettyäni sain kuulla vielä jo ennakkotietona, että kyllä otetaan takaisin kirkon yhteyteenkin josta olin hapuillessani tullut eronneeksi.

Jeesuksen ääntä hellää halajan kuunnella.

 

Joskus kuulen ihmisten sanovan, että meidän aikamme on jotenkin poikkeuksellisen hienoa, sitten taas toiset marisevat ja muistelevat vanhoja hyviä aikoja. Varmaan kummassakin on puolensa? Luin tuossa vanhaa kirjaa, jonka kirkon piispainkokous oli teettänyt 1923. Se arvioi sen aikaisia oloja Suomessa ja se oli painettu Sortavalassa. Eräässä otsikossa luki:

 

Valokohtia.... Aikaisemmin kerrottujen varsinaisen uskonnollisen elämän ilmauksien ja jumalanpilkan vähentymisen lisäksi mainittakoon tässä, että on monta seurakuntaa, joissa jokapäiväinen elämä on rauhallista; ihmiset avuliaita ja ystävällisiä, ahkeria ja raittiita. Kieltolakirikoksiakin on ihmeteltävän vähän. Maatyö pitää ihmiset ahkerina ja kurissa. Sodan jälkivuosina on siveellinen elämä korjaantunut joko uskonnollisuuden vaikutuksesta tai suojeluskuntain tarmokkaasta työstä. Vihkimättömiä pariskuntia on pantu syytteeseen tai kutsuttu pappilaan nuhdeltaviksi, josta useimmasti on ollut seurauksena avioliiton laillistuttaminen. Nurkkatanssien pitämisen ovat monessa paikassa kunnanvaltuustot sakon uhalla kieltäneet. Vanhanaikaista rehellisyyttä vallitsee vielä monin paikoin niin, ettei oviakaan tarvitse lukita. Kansa on vakavaa, kirkollista. Tehdasseuduillakaan kansa ei ole läheskään niin huonoa kuin luulisi. Joissakin pienissä kaupungeissa on paljon hyviä ihmisiä ja elämä verrattain rauhallista.

 

Hengellisestä elämästä kerrottiin: Uskonnollinen liike on jättänyt jälkeensä vain huulilla kerskaamista ilman siveellistä elämän muutosta, joten »kaikki ovat patentti-uskovaisia». Kuitenkin on maassa vielä paljon seutuja, varsinkin herännäisyysalueita, joissa esi-isiltä peritty jumalanpelko ja tapojen yksinkertaisuus vallitsee. Eikä ahkerasti kylvetty sanan siemen ole itämättäkään jäänyt. Moni hiljainen kristitty on saanut herätyksen kirkkosaarnasta tai ehkä jo konfirmatiohetkellä. Sellaisia on siellä täällä pitkin maata, vaikkei suurempia herätyksiä olisikaan ollut….

 

Selaillessa papiston antamia herätyksien ilmoituksia ja eri osista maata saamiani pappien kirjeitä, näyttää Suomen Siioni siltä kuin kytöä olisi siellä täällä valmiina pian leviämään laajemmaksi liekiksi, jonka loimua ei kuitenkaan vielä ole näkyvissä…. Elleivät seurakuntalaiset tule kirkkoon on pappien mentävä heidän luokseen…. Ikävällä on merkittävä, että kasteen halveksiminen kasvaa. Eriuskolaisten. periaatteellisia syitä täytyy kunnioittaa. Mutta kun jotkut sosialistiperheet ovat aiheen lapsensa kastamattomaksi jättämiseen saaneet siitä, että pappi ei ole suostunut antamaan lapselle sellaista nimeä kuin Warma kosto, se on jo törkeätä. Mutta paljon vielä kastetta pyhänä pidetään. Pitkiltäkin matkoilta tuodaan pienokaiset kastettaviksi, jos kohta viime aikoina ei niin nuorina kuin aikaisemmin. Arkkipiispa G, Johanssonin saarnoissa usein uudistuva ajatus: »Kasteen vaikutus tuntuu kautta ihmiselämän». Erittäinkin evankelinen suunta teroittaa kasteen merkitystä uskonnolliselle elämälle. SLEY on ollut siihen aikaan mahtava vaikuttaja: Evankelisen suunnan jäsenissä on paljon lämpimiä, hiljaisia kristittyjä,jotka rakastavat lähetystä ja pyhäkoulua, sekä SLEY:n Kolportörit ovat suorittaneet tuomiokapitulien vaatiman saarnaluvan; sellaisia on nyt 10. Yleensä ovat kolportörit saaneet puutteellisen pohjaopetuksen, joten kolportöri saarnan on pakko liikkua rajoitetulla alalla. Nuorten kristillinen yhdistys ilmoitti: »Jumala, joka on rukouksia kuuleva jumala, on lähettänyt henkensä niin, että herätys on suuri yhdistyksessä. Jumalan hengen herätystuulet ovat olleet niin voimakkaita, että pilkkaajat ja kieltäjät käydessään kokouksissa ovat voitetut Jumalalle ja ovat saaneet kokea rauhaa, jota yksin evankeliumi voi lahjoittaa syntiunestaan heränneelle syntiselle.»

 

1737 tehtiin sellainen päätös, että niitä, jotka jumalanpalveluksen aikana poistuvat kirkosta tai vaeltavat kirkonmäellä tai pappilan alueilla, rangaistakoon armotta ensi kerran vallattomuudesta tavattaessa pitämällä häpeätukissa yhtenä sunnuntaina niin kauan kuin jumalanpalvelusta kestää, toisen kerran kahtena sunnuntaina ja kolmannen kerran hairahtuessaan neljänä sunnuntaina

peräkkäin. Myöskin niitä, jotka eivät aikanaan tule kirkkoon, oli varoitettava ja rangaistava. 1769 päätettiin pitäjänkokouksessa yksimielisesti, että ne, jotka eivät saavu kirkkoon ennen synnintunnustuksen lukemista tai poistuvat ennen kuin siunaus on luettu, saavat maksaa sakkoa vähintäin 16 hopeaäyriä tai yhtenä sunnuntaina olla häpeätukissa.... 1794 on erään seurakunnan pöytäkirjassa määrätty 16 hopeaäyrin sakko niille, jotka joko itse ovat uineet tai hevosiaan uittaneet pyhäpäivinä.

 

Seurakuntaelämä on muuttunut huomattavasti noista päivistä, mutta onko se nyt parempaa? Onko Kristus kirkastunut, tuleeko ihmisiä uskoon, rakentuvatko he Jumalan elävästä sanasta? Tuntuu siltä, että meidän aikanamme ovat muut ongelmat ottaneet ison siivun parhaan kustannuksella. Synnin tähden meillä on tapana askarrella toisarvoisissa asioissa ja valhe maistuu monesti makeammalta kuin totuus. Viihde syrjäyttää uskon, sielun paijaaminen syrjäyttää hengen uudistuksen, kristillinen puuhailu syrjäyttää ihmissielun pelastuksen. Uskovaisuus muuttuu harrasteluksi uuden elämän kustannuksella. Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei mitään tunnusteta enää synniksi. Sillä se karkottaa myöskin armon, joka luetaan vain syntisille. Lieneekö meillä helpompaa, vai valitammeko turhasta? Olisiko aihetta kiitokseen? Voisimmeko miettiä tänään, mitkä asiat ovat elämässämme kohdallaan? Ehkä iloitsemme Jeesuksesta, joka on Herramme ja Vapahtajamme, joka on voittomme tae, joka on ovi,tie, usko, rakkaus ja voima taivaaseen. Ehkä kokoonnumme yhteen kiittämään Häntä, joka on aina kiitoksen arvoinen.

 

1. Jeesuksen ääntä hellää halajan kuunnella. 

Kuiskaile vielä kerran: "Ain olen luonasi."

Sanasi sielulleni lohtua tuokoon ilolla, 

että laulan kiitosta Karitsan.

 

Kuoro: Armahin Jeesus kuiskaa ain' yhä uudestaan: 

"Vereni syntis' poistaa, vapaana olla saat. 

Kerro, oi kerro vielä hetkinä hiljaisin: 

Luonasi tahdon olla, en jätä milloinkaan."

 

2.Lapsesi Herra siunaa tietäsi kulkemaan. 

Totisin nöyrin mielin opeta valvomaan. 

Pilvissä saavut kerran omias noutamaan. 

Minutkin korjaa silloin luoksesi kiittämään.

 

3.Vaeltaa jospa voisin kunniaks' Herrani. 

Kaikkeni että toisin Hänelle uhriksi. 

Irroita maailmasta, minunkin syömmeni. 

Tulesi taivahasta lähetä päälleni.

 

 https://www.google.fi/search?sca_esv=d721955a60ea707d&sxsrf=ADLYWIJgQvf3P6_e5AEpRa6cbsKtwA7TKw:1717568645906&q=Jeesuksen+%C3%A4%C3%A4nt%C3%A4+hell%C3%A4%C3%A4+halajan+kuunnella.&source=lnms&uds=ADvngMj4lc9dmvkXNWO6fcnqFXwsW_ylHr1GrtekwEVVbCImIZydpIcRHionWzeYNjGmgEhWBHGXX7YbOHRZDFZSwZk-4Sg_9a6ZirBDFcvH_-6uUE2n781NaHj0FtI_A6kzbYQsjd65U0VfvHXDtaMJGu4lmqNTJ648twrb3USDzi2G3iWqE_rX-6dzAuGwrIExk4ReSX1UoSZzvrC7jdvdx4m9khHXGm8MxReoCixrnNDGGn6f0aARKO1NAR-bArVWTI9WJgSFQD15mt6659_jZo-e7lliVhv_PKAa3tUC6t0v3xa7xNauclc8n_5lptmiBmhwruHJ&sa=X&ved=2ahUKEwi10JDo6cOGAxV2PhAIHadELrMQ0pQJegQIChAB&biw=1737&bih=956&dpr=1#fpstate=ive&vld=cid:2452e3e9,vid:gpUDCh6PM3Q,st:0

 

rukous: Herra, Jeesus, näyttää siltä, että jokaisella aikakaudella ovat omat vaivansa ja kaikkina aikoina samat synnit kukkivat kuin rikkaruohot kesäisellä nurmella. Emme ole jalostuneet, pyhittyneet tai tulleet paremmiksi. Auta siis meitä, sinä suuri esirukoilijamme, pelastajamme ja parantajamme. Vaikuta jokaisen tämän ryhmän ystävänsydämessä, kotona, sukulaisissa, työpaikalla, naapureissa, seurakunnissa; vaikuta uutta elämää, iloa, valoa ja vanhurskautta, taivasikävää, uskovien yhteyttä, armolahjoja,sinun tuntemistasi. Suo meidän pelkäämättä aina seurata sinua kaikkialle. Varjele meitä luottamasta itseemme.

Jeesukselle kaikki ovat yhtä rakkaita.

 

Entisen jengi- ja ammattirikollisen Lauri "Late" Johanssonin elämänmuutos alkoi jo vuonna 2007, kun hän tuli uskoon. Johansson istui vankilassa kolmesta murhasta elinkautista kaikkiaan lähes 19 vuotta. Hän vapautui siviiliin neljä vuotta sitten.

Johansson on omistanut uuden, viime viikolla ilmestyneen kirjansa Elinkautisen jälkeen (Docendo) vaimolleen Mialle.

– Kun törmäsin vaimooni, se oli kirsikka kakun päälle, että olen pysynyt jalat maan pinnalla ja siviilissä. Ilman vaimoani ja hänen tuomaa turvaa ja läheisyyttä olisin ajautunut huonoille teille, Johansson sanoi Rikospaikan haastattelussa.

Tampereella asuva Johansson on nykyään eläkkeensaaja ja evankelista. Hän kiertää puhumassa ympäri Suomea.

– Välillä on kuukausia, ettei ehdi kuin käydä kääntymässä kotona. Keikkoja on useita kymmeniä vuodessa, mutta maksimissaan kolmesta neljään keikkaan kuukaudessa on hyvä tahti.

Lue myös: Kolmoismurhaaja Lauri "Late" Johansson on tottunut vastaamaan yhteen ja samaan kysymykseen: "Kaikkien rippikoulupoikien ensimmäinen kysymys minulle on aina se"

Korvauksilta ei voi välttyä

Kirjassaan Johansson valottaa elämäänsä elinkautisen jälkeen. Hänellä on nyt 58-vuotiaana ensimmäistä kertaa luottotiedot kunnossa, mikä on helpottanut elämää valtavasti ja mahdollistanut esimerkiksi puhelimen ja liittymän hankkimisen osamaksulla.

– Kaikkien pitäisi muistaa se, niin vanhempien kuin nuortenkin, että vaikka alle 15-vuotiaana ei voi saada kakkua eli ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa, korvaukset tulevat kuitenkin niskaan. Minullakin ne alkoivat kertyä 14-vuotiaana. 40 vuotta se kesti ja se on pitkä korpitie. En kehottaisi nuoria lähtemään sille tielle.

Johansson on saanut kuitattua käytännössä kokonaan myös entiseen elämäänsä liittyneet alamaailman velat. Hän haluaa muistuttaa ihmisiä siitä, että tittelistä riippumatta kaikki ihmiset ovat loppujen lopuksi samalla viivalla. Kukaan ei ole toista parempi.

– Se pohjautuu siihen mitä Raamattu meille opettaa. Jeesukselle kaikki ovat yhtä rakkaita. Ihmiset ovat samanarvoisia kaikkialla ja kaikkina ajankohtina.

Lue myös: Kolmoismurhaaja Lauri "Late" Johanssonin vaimon lasten oli vaikea hyväksyä äidin uutta miestä: "Lapset olivat aluksi peloissaan puolestani"

Ihmettelee katujengejä

Katujengejä Johansson ihmettelee drive-by shooting -ilmiöineen.

– Liikkuvasta autosta tulitetaan. Sehän on ihan pähkäpäistä hommaa. Juurettomuudesta ja huonosta olosta nämä kumpuavat.

Alaikäisten rajusti lisääntyneeseen väkivaltarikollisuuteen Johanssonilla on antaa selvä viesti.

– Pitää tehdä ryhtiliike. Nuoren pitää käydä koulua ja opiskella. Mitään muuta järkevää keinoa selvitä elämässä ei ole kuin hankkia ammatti ja sitä kautta työllistyä. 

Katso videolta Johanssonin koko haastattelu Rikospaikassa.

Lue myös: Kolmoismurhaaja Lauri "Late" Johansson liikuttui kyyneliin MTV:n haastattelussa: "Olen istunut 25 vuotta 9 neliön kopissa"

Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä. Luuk.15:1

 

puhuu aiheesta: 

Kun päivän helle uuvuttaa

Sinua Jeesus odotan.....

 

ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen.....

 

Kesän tuloa on mukava seurata. Uusi elämä pyrkii esiin kaikkialta. Puut ja ruohot viheriöivät, vilja kasvaa. Eläimet liikkuvat perustamaan perheitä. Tehdessäni pihatöitä huomasin yhden räkättirastaanpoikasen punnertavan ohitseni vaivalloisesti valittaen. Se oli juuri kuoriutunut munasta eikä osannut vielä lentää ja pelkäsi tietysti minua suunnattomasti. Annoin sen paeta ja kuulin kuinka sen emo säkätti lähipuussa – varmaan moittien minua tai poikasta?

 

Luomakunnan harmoniassa näkyy valitettavasti myös turmelus, synnin vaikutus ulottuu kaikkialle. Ihmiset, joiden pitäisi olla iloisia, kiitollisia ja vapaita, ovat kaikkea muuta. Jumalan kuva on muuttunut saatanan kuvaksi ja jälki on sen mukaista. Uskovina elämme Jumalan asettamien lainalaisuuksien puitteissa,emme paratiisissa. Ei ihme, jos kehitysoppi menestyy, kun ihmiset arvioivat kaikkea vain näkemänsä perusteella. Mutta Herra sanoo: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.”1.Moos.-8:22. Menetetty paratiisi tulee aikanaan niille, jotka seuraavat Jeesusta ahtaasta portista, kaitaa tietä ja ristiään kantaen.

 

Luonnon työstäminen elämää antavaksi vaatii työtä ja uurastusta. Myös hengellinen ihminen tarvitsee hoitoa, kylvöä ja leikkuuta. Se merkitsee Jumalan sanan julistamista olosuhteista riippumatta, ihmismielipiteistä huolimatta. Se merkitsee, että kutsumme ihmisiä Jeesuksen luokse ja iloitsemme jokaisesta, joka avaa sydämensä Herralle.

 

Kärsimys on uskovan vaiva ajassa, eikä se lopu vanhaa ihmistä paapomalla. Vanhaa luontoa eivät tyynnytä aineet tai korvikkeet, riippuvuus tai uho, mitkään terapiat tai rasvaamiset. Uskonnollisuus on vain vaivaksi. Sillä parhainkin ihminen on paha, syntinen ja häviämään tuomittu syntymästään asti. Vain uusi luomus Kristuksessa on säilyvä ikuisuuteen. Kuitenkin nykykristillisyydessä suurin energia kuluu vanhanihmisen hoitamiseen. Lähimmäisen auttaminen, viihdyttäminen ja väärään rauhaan tuudittaminen saavat arvostusta. Rakkaudesta puhuminen on joskus niin ylenpalttista, että ihmiset varmaan kuvittelevat olevansa hyvin rakkaudellisia. Mutta pyhän sanan valossa hyvyys pyrkimykset osoittautuvat itsekkyydeksi, oman edun tavoitteluksi, rahastamiseksi, etuiluksi, toisten vähättelyksi, kampittamiseksi, jossa Jeesus ei ole missään arvossa. Jeesus saa taas kuolla ja hänet hylätään kuin rosvo. Ne uskovat hylätään, jotka haluavat olla kiinni Vapahtajassa.

 

Ihmiset yrittävät tosissaan lopettaa Jumalan lainalaisuudet - ei enää hellettä, ei vilua, ei kesää, talvea, päivää, yötä. Kuitenkin Jumala toimii noiden vaikeiden asioiden kautta murtaen ihmissielun vastustuksen

edessään. Silloin aina joku pelastuu, tulee uskoon,avaa sydämensä Jeesukselle ja lähtee seuraamaan Vapahtajaa elämässään. Oma kutsumukseni tähtää tähän. Olen olemassa vain sitä varten, että Jumalan antamien lainalaisuuksien keskellä kutsun ihmisiä Jeesuksen luokse, opetan heitä Kristuksen seuraamisessa. Kun työni on tehty, menen Herrani luokse. En keskity muiden arvioihin itsestäni, mieluummin haluan kuulla, mitä Herra sanoo minulle. Samaa toivon kaikille. Mutta huomaan jälleen erään Jumalan asettaman lainalaisuuden,vain syntiset ja sairaat etsivät Vapahtajaa. Suurimmalla osalla väestä menee liian hyvin ja niin Jeesus saa odottaa aikaansa….

 

Mitä siis on kylväminen, leikkaaminen,vilu, helle, kesä, talvi, päivä tai yö, ilman Jeesusta? Se on tyhjää, kuolettavaa, tylsää, ikävää,vastenmielistä, valheellista ja kadottavaa, jonka tien päässä on vain ammottava tulijärvi. Mutta evankeliumi antaa aina sisältöä elämään. Iloitsen siis tänään Jeesuksen ystävyydestä, sillä hän on Herra ja Vapahtaja. Hän elää.

 

Anna minun olla Jeesus kiinni sinussa, ei maailmassa,ei ihmisissä. Siunaa kesäaikamme, että voisimme levätä ja virkistyä yhteisestä uskosta, armolahjoistasi pyhästä sanastasi, pyhistä matkoista, johdatuksestasi, varjeluksestasi, opetuksistasi, ilmestyksistäsi, äänesi kuuntelemisesta, ikuisista lupauksistasi. Kiitos, että voimme luovuttaa kaikki sinun vahvoihin käsiisi, sinun täydelliseen muistiisi, sinun kaikkinäkevään huolenpitoosi.

Tue askeleemme, ohjaa puheitamme,kanna kuormamme, johda tahtosi tietä. Anna minun uskon silmin nähdä asiat ja ihmiset, etten kompastuisi heikkouteen, epäonnistumisiin, huonoihin uutisiin ja epäuskoon. Sinulle kunnia ja kiitos, nyt ja aina, aamen.

 

Kansa on puhunut ja Jumala

 

Nykyajan sodomalainen ongelma ilmenee, kun Matti ei tiedä olevansa mies ja Maija ei tiedä olevansa nainen. Olisi syytä varata aika terveyskeskuksesta, lääkäri voisi sitten helposti todeta auttavasti tämän ja antaa kirjallisen todistuksen, jonka voisi kehystää kotinsa seinälle. Nyt olemme ajautuneet suureen kriisiin yhteiskunnassa, kun riivaajien riepottamat sielut eivät tiedä omaa sukupuoltaan ja pyrkivät vaihtelemaan sitä mielenliikutustensa mukaan. Onpa tästä järjestetty kansanäänestyskin, jossa valtaapitävät ovat ajautuneet sodoman henkeen hyväksyen riivaajien vaikutuksen. Tämäkin on jo kirjattu Jumalan sanaan etukäteen, 1.Tim.4:1. "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja." 

 

Vaalien jälkeen ihmeteltiin taas suurta nukkuvien puoluetta. Mutta ilmeisesti yhteiskunnan asiat tulevat hoidettua ilman kaikkien ääniäkin? Valta ja raha ovat olleet aina kysyttyä myöskin kristillisissä piireissä. Siksi onkin syntynyt järjestelmä, jossa toimijat ja kannattajat eriytyvät toisistaan. Toimijat jakavat kortit, joilla pelataan ja kannattajat ylläpitävät tätä peliä. Siksi toimijoilla on kova kisa päätöksenteon paikoista, että saisivat oman äänensä kuuluville, oman hymynsä näkyville ja mieluiten kannattajien kehut julkisiksi. Jos uskova keskittyy äänestämään Jeesusta, kannattamaan Jeesusta ja pitämään päämääränä ihmisten viemisen Jeesuksen tuntemiseen, ei ole odotettavissa suurta menestystä. Kansanäänestys ei puolla häntä - eikä Jeesusta.

 

Länsimaisessa demokratiassa on totuttu ajamaan omia ja ryhmän etuja vaalien kautta. Äänestyksiä suoritetaan sujuvasti milloin minkin asian ja tarpeiden puolesta. Vaalien jälkeen on ihmisillä hetken aikaa tyytyväisyys puserossa, kun oma ehdokas ja suosikkipuolue menestyi. On vielä voitto niin tuoreena mielessä, että ajatellaan yhteiskunnan kovastikin muuttuvan uusien päättäjien myötä ja maailman uskotaan kulkevan kohti parempaa huomista. Ei enää rahahuolia vaan kaikille toimeentulo, ei enää kulkutauteja vaan terveyttä, ei enää luontokatoa vaan hoidettu ympäristö, ei enää työttömyyttä vaan töitä kaikille, ei sortoa, tai alistamista vaan ystävällisyyttä, ei riitaa vaan leppoisaa olemista, ei enää sotia vaan rauha kaikkialla, ei enää nälkää vaan runsaasti halpaa ruokaa. Kaikki saavat lisää ostovoimaa ja hyvinvointi suorastaan sataa äänestäjien päälle. Pian lähes kaikki on ilmaista, onnellista, vapaata, helppoa, tervettä ja kaunista? On kuin olisimme kyenneet luomaan paratiisin takaisin kansanäänestyksellämme, niin ajatellaan. Snl.28:15. Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija. 

 

Kun maailmanhistoria oli polttopisteessään ja Jumalan suuri pelastussuunnitelma oli tullut huipennukseensa, niin suoritettiin kuuluisa kansanäänestys. Jeesus sai muutaman äänen, jos sitäkään ja kuuluisa rosvo, Barabbas keräsi kansan sympatiat ja äänet puolelleen. Tapahtui oikeusmurha, syytön otti syyllisen paikan. Pelastaja joutui häpeälliseen kärsimykseen ja kuolemaan. Ryöväri käveli vapaana takaisin kansan pariin, niin kuin ei mitään rikollista olisi koskaan tapahtunutkaan. Tämä kaikki oli ennustettu jo profetiassa satoja vuosia aikaisemmin ja Jeesus itse kertoi opetuslapsilleen, että näin tulisi tapahtumaan. Kansanäänestys on pimeyden valtojen hetkellinen yliote ja sielujen riepotus saatanan talutusnuorassa. Se on sokeuden ja tyhmyyden, valheen ja vihan laajan menestyksen uutinen. Ps.22:7. "Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky." "Ps.69:5. "Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa."

Pääsiäisen sankari, kansanäänestyksen reilusti hävinnyt ja raa´asti murhattu Herra Jeesus on ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen antanut uskovilleen tehtävän kertoa hänestä ilosanomana Jumalan Karitsana, joka pois otti maailman synnin. Ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, pappien pilkkaama ja itsemielestään terveiden arvostelema Vapahtaja on muuttunut Kaikkivaltiaaksi, kaiken yläpuolelle korotetuksi Jumalan pojaksi. Kerran kaikki häntä vastaan äänestäneet joutuvat tunnustamaan hänen voittonsa, kumartumaan hänen edessään ja sanomaan: Jeesus on Herra. 

 

Kaikki maailmassa koskaan eläneet ihmiset ovat mukana kerran Jumalan edessä tunnustamassa tämän ja kaikki tulevat myös polvistumaan Hänen edessään. Siellä ovat kaikenikäiset, kaikkien uskontojen edustajat, kansalaisuudet, kielet, rikkaat, köyhät, kohtuihin tapetut, mereen hukkuneet, sairauteen kaatuneet, vanhuuteen kuolleet, kaikki kadonneeksi ilmoitetut, murhaajat, itsemurhaajat, rikolliset, hyvät, kiltit, synnin kaikki edustajat, ateistit, vapaa-ajattelijat, sovitetut, sovittamattomat, eksytetyt, eksyneet, löytyneet, valehtelijat, totuuden puhujat, epäjumalien palvelijat, pettäjät, kierot, kavalat, kurjat, yksinäiset, hylätyt, tottelemattomat, uskolliset…..

 

Mutta kuoleman voittaja ja uuden elämän sana on tullut lihaksi jokaisessa uskovassa. Ilm.1:17-18. "Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: - Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."

Ne, jotka toivottivat Jeesuksen ristille, joutuivat itse aikoinaan ristille, kun roomalaiset kukistivat juutalaisten kapinayrityksen. Koko Jerusalem joutui rauniokasaksi ja jumalanpalveluksen temppeli rikottiin, eikä uutta enää koskaan rakenneta näkyvässä muodossa. Kerrotaan, että roomalaiset naulasivat risteille tuhansia juutalaisia.

 

Tänäänkin suunsoittajat ja Jeesuksen halveksijat pitävät kovaa ääntä, eivät usko Raamatun sanaa, eivät tottele sitä, eivätkä alistu Jumalan tahtoon. He edustavat pirun johtamaa kansanäänestystä, jossa enemmistön ääni ohjaa väkeä ja ratkaisuja. Eksyneitä on paljon, suuret joukot kulkevat kohti ikuista kadotusta, hammasta purren ja uskovia arvostellen kansa marssii kohti kuolemaa. Heillä ovat omat mielipiteet, oma tahto, ja kyykäärmeen myrkkyä kielen alla. Suuret massat ihmisiä soljuu avarasta portista kuin olympialaisiin tai maailmanmestaruuskisoihin ja edessä on vain pohjaton kuilu, syvyyden kauhut. Siellä itketään ja valitetaan, kiristellään hampaita ja syytellään kovaa osaa. Se ei lopu koskaan, eikä siellä ole enää yhtään ainoaa äänestystä. "Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sen tähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sen tähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle…. Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu. Maa hoippuu ja hoipertelee niin kuin juopunut, huojuu niin kuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse. Sinä päivänä Herra kostaa korkeuden sotajoukolle korkeudessa ja maan kuninkaille maan päällä. " Jes.24:4-6, 19-21. 

 

Jumala taivaassa käyttää äänivaltaansa ja vaikka sitä on vain yksi ääni, on se voimakkaampi kuin kaikki ihmisten äänet yhteensä. Hänen äänensä kuuluu kolminkertaisena: Isänä, Poikana ja Pyhä Henkenä. Hänen äänensä ratkaisee ja hän on sitoutunut Poikaansa, jolle on antanut kaiken vallan. Matt.17:5. "Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: - Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä."

Kansanäänestyksiin kyllästyneet, maailmalle selkänsä kääntäneet ja Kristuksen valinneet odottavat Herraansa. Vapahtajaan uskovan silmät tähyilevät ja hänen sydämensä kaipaa hänen luokseen. Sillä Raamatun muuttumaton lupauksen sana ilmoittaa Jeesuksen ainutlaatuisuuden. "Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi Kol.1:14-19.

 

Jeesus, Jumalamme, anna äänesi kuulua edelleen täällä palvelijoittesi kautta kuin ennen vanhaan. Maailmasta emme saa mitään, sinua odotamme. Ihmisiin emme voi luottaa, sinun puoleesi kumarrumme ja huokaamme. Äänestyksistä ei ole mitään hyötyä, ne ovat ajan haaskausta, sillä pyydämme noudattaa kaikessa sinun Raamattuun kirjoitettua tahtoasi seurakunnassa, kodissa, elämässä ja pimeän ajan keskellä. Kiitos sinulle kaikesta. Aamen.

Eletään toivossa

 

Uudessa Uskon siemenestä lauluun -ohjelmassa muusikko Artur Soitu soittaa kitaraa, laulaa suomenkielisiä hengellisiä lauluja ja kertoo siitä miksi ihminen ei voi elää ilman toivoa. "И выросла песня из семени веры". Выпуск № 15 Надежда В новой передаче из цикла «И выросла песня из семени веры» музыкант Артур Сойту играет на гитаре, исполняет духовные песни и рассуждает о том, почему человек не может жить без надежды. Передача на финском языке с русскими субтитрами. #Uskonsiemenestälauluun #Ивырослапесняизсемениверы

https://www.youtube.com/watch?v=2NmK5oC02IA

Luuk.16:19. Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti......

 

- Herra pelasta, muuten hukun!

 

Toimiessani 80-luvulla evankelistana Kristillisen Työväen Liitossa, olin usein Karkun maisemissa. Siellä tapasin Petteri Tillin, iloisen karjalaismiehen ja pidimme monia tilaisuuksia yhdessä. Petteri kirjoitti niihin aikoihin muistelmansa ja minullekin siunaantui yksi sellainen. Seuraavassa Petterin kertomaa omasta herätyksestään Karjalassa, Jaakkimassa:

 

- Keväällä 1933 olin maanantaiaamupäivänä kylän keskustassa kaupalla ja asioilla. Silloin maanantaita vasten yöllä oli ollut iltamat seurantalolla, joka oli siinä kylän keskustassa. Tietysti olin mukana. Siinä keskellä kylää tuli kaksi huivipäistä vaimoa vastaan, jotka hyvin tunsin. Heillä oli suuret virsikirjat kainalossa. Tunsin molemmat hurskaiksi ihmisiksi. He sanoivat rukoilevansa puolestani, että Jumala minut pelastaisi. Sitten he jatkoivat matkaa ja myös minä. Olihan siinä heitetty miettimisen aine maanantaiaamuksi. En halveksinut tätä sanaa.

Elämä jatkui entiseen tapaan sen kesän, ja tuli syksy. Vielä ehti soittaa muutamat talkootanssit. Kuitenkin Jumalan myllyt jauhavat hitaasti mutta varmasti. Paikkakunnalla alkoi herätys. Oli syyskyntöjen aika. Ihmisiä kokoontui sankoin joukoin. Oli keskiviikkopäivä. Olin kaupanteossa Sortavalan kaupungissa. Meitä oli suuri jono hevosia ja miehiä samassa joukossa. Ja tietysti oli otettu tavan mukaan kaupungista Karhuviinapullo, josta kotimatkalla maisteltiin vuoroin toistensa rattailla. Niin se matka kului sinäkin keskiviikkoiltana. Tiesin kyllä, että kello seitsemältä illalla oli kotona ilmoitettu seurat. Mainitsinkin siitä seurueessa matkalla.

 

Ilta alkoi hämärtyä. Kotiin saavuttua päässä jyskytti, onnistui kuitenkin sentään hevosen riisuminen ja talliin vieminen. Ihmisiä alkoi saapua seuroihin. Yritin parhaan taitoni mukaan toimia, etten antaisi mitään aihetta arvailuun käytökseni suhteen. Menin kenenkään huomiota herättämättä kamariin pystyuunin taakse istumaan lattialle, mistä ei kukaan voinut nähdä minua. Kaksi maallikkopuhujaa olivat saapuneet. En nähnyt heitä. Olin siirtynyt paikkaani ennen heidän saapumistaan. Huoneet olivat täynnä.

Alkuvirsi oli voimakas — se oikein sattui päähän. Sitten alkoi puhe. Teksti oli jostain kohtaa Ilmestyskirjaa. Sanomaa kuunnellessa tuntui, kuin jokainen sana olisi kohdistettu minuun. Purin hammasta ja väitin vastaan sanoen itselleni:

- Hauku vaan, oman pöydän ääressähän haukut. Tuska vain yltyi, kun puhuja siirtyi Helena Konttisen profetiaan. Siinä tehtiin kysymys, mikä on jumalattoman osa iankaikkisuudessa, kadotuksessa. Selitykseksi sanottiin, että näitten ihmisten on jatkuvasti tehtävä niitä iljettäviä tekoja, joita he täällä himoissansa tekivät. Torjuin ajatuksissani tämän, sillä enhän julkisesti ollut mikään huonomaineinen. Sitten tuli toinen asia, mikä mursi perustukset. Kuului seuraavasti:

- Tanssimusiikkia on soitettava, vaikka tulta sormien nenästä tulisi — on aina vain soitettava. Löysin itseni juuri tästä. Ja silloin rysähti; en voinut sanoa vastaan.

Herätys alkoi. Sisäinen taistelu alkoi. Oli hirveät sisäiset henkien taistelut, mitä kesti kaksi viikkoa. Tein päivät kyntötöitä. Kun lepuutin hevosia ja itsekin lepäsin, niin silloin se kiusaajahenki oli kuiskaamassa sanoen:

- Mitä murjotat? Vetäise ne entiset rallilaulusi, niin mieli muuttuu. Sitä en voinut tehdä,olihan henkeni herätyksen tilassa. Joka ilta, kun pääsi seuroihin, oli siellä hyvä olla. Päivittäin vihollinen muutti sanontaansa ruveten sääliväksi sanoen:

- Ethän tänä iltana lähde seuroihin, pitäähän sinun levätä, kun työ on niin kovaa. Mutta ei se onnistunut.

Elämä jatkui. Olin siellä nuorten joukossa aivan hännillä. Sitten se ihme tapahtui. Tulimme eräistä juhlista Sortavalan puolelta. Matka oli yli kymmenen kilometriä. Kuljimme jalkaisin. Oli joukko nuoria. Siellä kokouksessa ilmoitettiin meille seuraavaksi illaksi kokous kello seitsemäksi. Samat puhujat lähtivät meidän mukaan.

 

Oli jo yli puolen yön, kun saavuimme kotiin. Äiti laittoi ruuan, ja söimme. Hyvin se maistuikin. Sitten se toinen saarnamies, joka puhui kohti käyvästi, sanoi, että kävisimme rukoukseen, ennen kuin menemme nukkumaan. Hän polvistui penkin viereen, jossa istuin. Aivan välittömästi putosin polvilleni tämän saarnamiehen viereen. Tunsin väristystä aivan koko kehossani. Hän alkoi rukoilla vierelläni. Muistan lauseen, jossa hän rukoili puolestani sanoen:

- Rakas Vapahtaja, ota tämä veli armoosi, jos et, niin pyyhi minunkin nimeni pois kirjastasi. Silloin säryin täydellisesti. Kyynelten tulva alkoi virrata. Samalla annettiin katsoa se filminauha, jonka olin valmistanut kuluneen 23 vuoden aikana. Se oli paljastettua totuutta: tie, jota olin kulkenut tähän asti olikin vaivaan vievä tie. Eteeni avattiin helvetin tulijärvi, jonka kuumuus jo poltti. Siinä tuskassa jouduin oikein huutamaan:

- Herra pelasta, muuten hukun!

Oli sanomaton tuska ja hätä. Ei siinä ollut mitään tarjottavaa pelastuakseen. Samalla ilmestyi penkille käsi, johon sain tarttua, ja jonka kyynelten läpi havaitsin edessäni. Minulle kuiskattiin:

- Ei sinun tarvitse hukkua, sinut pelastetaan. Kun nostin katseeni penkistä, näin edessä Jeesuksen rakastavat kasvot. Silloin sanoin:

- Herra, vie mitä tietä tahdot, Sinun omasi tahdon olla.

Kuva hävisi edestäni ja minulle annettiin ohjeet ja tehtävät siinä hetkessä. Edessäni penkillä oli valtava kyynellammikko. Paikaltani noustuani menin isäni kaulaan. Hän istui sänkynsä reunalla. Pyysin anteeksi kaiken, millä olin hänen mielensä pahoittanut. Sanoin ettei enää tarvitse pauhata siitä, että menetän talon omaisuuden huvitteluun ja juoppouteen. Jumala on minut pelastanut ja antanut synnit anteeksi. Isä purskahti äänekkääseen itkuun. Hän sopersi minulle jotain lupausta, vaikkei se käytännössä pitänyt; se toteutui vasta vuosikymmenten kuluttua.

Kiitos Jumalalle!