keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Ikäkuljettajan itsearviointi

Ilmaisjakelupinossa oli liikenneturvan vihkonen "ikäkuljettajan itsearviointi". Nappasin siitä yhden, koska tunsin kuuluvani tähän "herätysliikkeeseen". Selailtuani vihkosta huomasin sanoman olevan kohdallaan, tarpeellinen ja vakava. Taisin vanheta jo pitkän pätkän lukiessani tuota? Tuli mieleeni jokin aika sitten lehtijuttu, jossa kerrottiin jonkun samovaarin ajaneen pitkän matkaa moottoritietä vastaantulevien puolella ymmärtämättä, että hän oli väärässä, muut oikeassa
Eräänä talvisena kotiintulopäivänä olin itsekin varma harhanäystäni, kun lumimyräkän keskeltä ilmestyi eteen 5 metrin korkuinen norsu auton peräkärryssä. Kerkisin jo harkita pikaista lääkärikäyntiä ja varhaiseläkettä, mutta seuraavana päivänä luin lehdestä, että semmoinen kuljetus oli tosiaan ollut tiellä. Norsu tosin oli vain nukke, jota kuljetettiin rekvisiitaksi johonkin keskukseen. Norsun ohitettuani sain silmiini Ideaparkin mainosvalot, jotka silloin toivat kummasti levollisen tunteen, olin sentään vielä ajassa ja elämässä - ostoskeskus oli auki!

Vihkosen teemoja olivat: Miten risteysajo sujuu? Onnistuuko kaistanvaihto vaikeuksitta? Miten vaikeissa oloissa ajaminen luonnistuu? Ovatko sairaudet riskitekijä liikenteessä? Riittääkö näkökyky? Haittaavatko lihas- ja nivelvaivat ajamista? Pätkiikö muisti? Onko syytä tutkia ajokykyä tarkemmin? Miten toimin ja kehitän itseäni jatkossa? Kysymysten lopussa oli sitten mahdollisuus oma-arviointiin asteikolla: 1. sujuu hyvin 2. sujuu melko hyvin 3. hieman ongelmia 4. paljon ongelmia. Tässäkin testissä ilmeisesti rehellisyys on valttia ja ehkä kannattaa kysyä myös vieressä istuvilta heidän kannatuspisteensä kuljettajalle?

Kirjanen on sitä mieltä, jos vastaat edes muutamiin seuraaviin kysymyksiin myöntäväsi, on kysymys vakavista ongelmista:
1. Onko läheisesi huolissaan ajamisesi turvallisuudesta?
2. Onko sinulle sattunut useita "läheltä piti" -tilanteita liikenteessä tai pysäköinneissä?                   
3. Onko sinulla vaikeuksia arkiasioiden muistamisessa tai muissa päivittäisissä toiminnoissa?
4. Vaihtelevatko tarkkaavaisuutesi ja keskittymiskykysi voimakkaasti?
5. Onko liikkeissäsi auton hallintalaitteiden käsittelyä haittaavaa jäykkyyttä, hitautta tai pakkoliikkeitä?
6. Oletko eksynyt, vaikka oletkin ajanut ennestään tutussa paikassa?
7. Tuottaako monen asian tekeminen samanaikaisesti (esimerkiksi ohjaaminen ja vaihteiden vaihtaminen) sinulle vaikeuksia?
8. Onko sinulla vaikeuksia pysyä muun liikenteen rytmissä mukana?
9. Onko poliisi pysäyttänyt sinut liikenteessä ajamisen ongelmien vuoksi?
10. Oletko viimeisen vuoden aikana joutunut toistuvasti peltikolareihin?
11. Ajautuuko autosi helposti kaistan vasempaan tai oikeaan reunaan tai pois omalta kaistalta?
12. Torkahteletko tai nukahdatko rattiin?
Tähän viimeiseen kysymykseen eivät kaikki ole enää keskuudessamme vastaamassa, sillä vastaus olisi ollut kyllä ja se oli se viimeinen kerta.
Noihin teemoihin voisi hyvin perehtyä myöskin hengellisellä puolella, sillä heikkoutemme ovat selvästi lisääntymässä iän myötä. Jos joku ei usko tätä, niin ei muuta kuin lisää kaasua ja reilusti vauhtia vaan. Mutta tärkeää olisi kuitenkin pysyä tiellä, sillä tie on Jeesus.

Eräänä aamuna joku oli laittanut silmälasit tienposkessa roikkumaan viittaan, joka ohjasi kulkijoita oikeisiin kohteisiin. Ne roikkuivat kannatinnauhastaan ohjainkyltissä. Mietin, että olisiko kyse avun tarjonnasta huononäköisille, vaikka kirjaimet kylteissä olivat 10 cm korkuiset ja näkyivät lähes 100 m? Vai oliko vain joku rehellinen ohikulkija ripustanut lasit siihen aivan kuin löytötavaratoimistoon? Ilmeisesti, koska ne olivat eräänä päivänä kadonneet?

Vanhenevan ihmisen toivelauluksi voikin tulla jokapäiväinen valitus kuin joululaulussa: "Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää... Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemu raikkahin aika". Siinäpä sitten hyppäävät, jos polvet kestävät, issias antaa myöten ja nivelet taipuvat? Jos taas ei hyppää, voi vaikka taputtaa muille, joiden jalka vielä irtoaa?

Uskovan on hyvä olla huolissaan itsestään ja läheisistään, sekä erityisesti siitä, että kulkisi aina Jumalan johdatuksessa ja Raamatun sanaa kunnioittaen. Hengellinen torkahteleminen vie ilman muuta ojaan ja se on kohtalokasta. Tieltä eksyminen on myös kovin vaarallista, sillä silloin kadottaa totuuden valon. "....syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja, jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen. Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä." 2.Tim.3:7-8. Yleensä totuuden kadottaminen alkaa stressistä, jota ei hallita. Sen seurauksena elämään tulee jäykkyyttä, hitautta ja pakkoliikkeitä, unohtelua, muistin pettämistä, unohtelua, paikan ja ajan hahmottamisen vaikeus. Toisaalta ihminen voi vähätellä lähimmäisten huolehtivia kysymyksiä ja aiheellista pelkoa, ettei kaikki ole kohdallaan. "Läheltä piti" tilanteet tulevat kovin usein kohdalle ja vain alttiit esirukoukset pitävät kaverin vielä tiellä? Se on armoa. Heikkoudet ovat olemassa ja vanhenevilla ne pakkaavat jatkuvasti pintaan.

Jumalan viisaus on aina tarjolla ja tavoiteltavaa rikkautta kenelle tahansa, mutta käytännössä se maistuu vain avuttomille ja tuomituille: "Poikani, nämä älkööt häipykö näkyvistäsi, säilytä neuvokkuus ja taidollisuus, niin ne ovat elämä sinun sielullesi ja kaunistus sinun kaulaasi. Silloin sinä kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi. Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea." Snl.3:21-24. Eikä tässä ole erotusta iän, ihonvärin tai älykkyyden suhteen. Jumala jakaa viisauttaan kaikille halukkaille ja sitä saa pyytää itselleen. Paras keino uskon säilymiseksi on lukea joka päivä Raamattua ja pitää sillä tavoin Herran sanat aina silmiensä edessä. Välinpitämättömyys tai vähättely kyllä kostautuu aina. Jos Jumala ohjaa ihmistä, eikä tämä välitä kuunnella, tule välirikko taivaan ja maan välillä.

Sairastelu on normaalia ihmisen elämää, jonka kanssa on vain tultava toimeen. Harva vanheneva ihminen pärjää ilman lääkkeitä, jatkuvaa kontrollia ja ammattiauttajia. Onhan tietysti kunniakasta, kun jaksaa kävellä, juosta, ryömiä omin voimin. Muistan erään lääkärin, joka istui aina kuuntelemassa raamattuopetustani eräällä paikkakunnalla. Usein juttelin hänen kanssaan ja hän oli melkoinen velikulta mielipiteineen. Kerran hän kertoi vanhasta miehestä, joka oli tullut vastaanotolleen ajokortin uusimista varten. Hän oli kysynyt mieheltä, että saako tämä itse housut vielä jalkaansa? Mies vastasi hallitsevansa vielä tämän perusmiehen taidon, jolloin tämä ystäväni antoi hänelle ajoluvan. Varmaan liikenteessä on edelleenkin monta tällaista housut-jalkaan-omin-voimin-miestä? Herra lisätköön varjelustaan.

Joskus sairaus yllättää pahasti ihmisen ja seurauksena on kanveesiin joutuminen. Luin tuossa hiljattain kirjan Totuus taivaasta, jonka on kirjoittanut Eben Alexander niminen aivokirurgi. Hän eli keskiverto ateisti-kirkollista elämää, kunnes muutama vuosi sitten sairastui vakavaan aivokalvotulehdukseen, jonka aikana kolibakteerit söivät hänen aivokuortaan tuhoisasti. Mies oli viikon koomassa ja lääkärit valmistelivat perhettä kuoleman varalle. Mutta ihme ja kumma hän palasi vielä elämään ja toipui. Sitten hän kirjoitti kokemuksistaan mainitun kirjan, jossa kertoili taivas-kokemuksiaan ja näkymiä kuolemanrajan tuolta puolen. Kirja ei ole mikään kristillinen, eikä se anna mitään vastausta hengelliseen etsintään. Päinvastoin, se saattaa harhauttaa omilla mielipiteillään lukijansa väärille teille. Jumalalle hän antaa nimen OM, joka on eräs tärkeimmistä hindu-jumalista. Samoin hän marssittaa mietiskelijät ja selvänäkijät esiin positiivisessa valossa. Mitään vastuullisuutta ei kirja opeta, ei synnistä puhuta juuri lainkaan, eikä Jumalan sanalla ole mitään asemaa siinä. Jeesusta ei mainita kertaakaan ja hänen omat kokemuksensa kirkosta (katolinen) on lähinnä humanistinen tai new age-oppia, jossa ihmisessä on jumaluus ja edellytykset korjata tai muuttaa asioita ja ohjata elämää. Kirjan nimikin on käännetty väärin ja oikeampi olisi käyttää sanaa todistus. Totuus tietysti on myyvempi ja arvokkaampi sana, mutta se vastaa meidän Herramme ominaisuutta ja on siksi aivan yliampuva nimenä. Kirja on tuon otsikon alla täyttä roskaa, mielikuvitusta ja valhetta sokeroidussa muodossa. Toivoa sopii ja rukoilla, että Eben pelastuisi ja kirjoittaisi uuden kirjan Vapahtajasta Jeesuksesta, ainoasta Totuudesta.

Uskovan ikä ei ole ongelma, jos saa elää lähellä Jeesusta. Silloin voi ottaa asiat ja elämänsä vaiheet Jumalan kädestä, kiitollisena ja iloisena, rukoillen ja siunaten. Paavali istui kakkua Roomassa siitä syystä, että oli kuuliainen Vapahtajalle. Mutta hän ei marissut eikä ollut katkera, sillä Herra oli hänen kanssaan kurjassa sellissä, kuopassa. Sillä reissulla pelastui yski hänen vankitoverinsa, Onesimus, jonka vuoksi voimme lukea nykyään tämän lyhyen kirjeen kaikilla kielillä uskonrohkaisuksi. "Sen tähden, vaikka minulla Kristuksessa on paljon rohkeutta käskeä sinua tekemään, mitä tehdä tulee, niin rakkauden tähden minä kuitenkin mieluummin pyydän, ollen tämmöinen kuin olen, minä vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki - Niin, veljeni, jospa saisin sinusta hyötyä Herrassa; virvoita sydäntäni Kristuksessa." Filemon 8-9, 20. Siinä on asennetta, joka rakentuu Jeesuksen suuruuden varaan, siinä on turvallinen luottamus olemiseen vankina, vanhana, hauraana ja kuoleman hengityksen ääressä, ilman ulkoista suojaa, helppoa elämää, tai menestyksen tuomaa kunnioitusta. Myöhemmät sukupolvet ovat sitten rakentaneet hänelle monta muistokirkkoa ja Roomassa näin vitriinissä hänen kahleensa, joiden edessä ihmiset kumartuivat maahan. Ele oli tietysti täysin turha, enkä usko, että Paavalilla olisi ollut niin tyylikkäät ja rasvatut, hyvässä maalissa olleet kettinkit? Mutta se lienee rahakas bisnes Vatikaanille?
Kun on Kristuksen-vanki, on todella vapaa. Se tulee ilmi hänen asenteessaan ja pyynnössään saada sydämen virvoitusta osakseen. Sydän on tärkeä ja sen antaminen aina Jumalalle on kristityn suuri salaisuus. Kristuksen veren peso poistaa syntitaakat, tuo rauhan ja yhdistää syntisen sielun elävään Jumalaan. Se antaa ikääntyvälle kuljettajalle puhtaan omatunnon, pitää tiellä joka säässä ja estää nukahtamasta rattiin. Se antaa tietoisuuden siitä, että eräänä päivänä uskova saa herätä Herran luona, nuorena, uudistuneena, terveenä, kiitollisena, valaistuna ja turvassa.

Sinua kaipaan, Jeesus, sinun ohjaustasi, sinun sanojasi, sinun Henkesi virvoitusta, hiljaisia hetkiä kanssasi, esirukoustasi, totuutesi vapauttavaa vaikutusta, rakkautesi ihanaa vastaanottoa, toivon käsivarsia, jotka kantavat yli myrskyjen, pimeyden, ajan ja näkyvän taivaan. Omat testini eivät aina mene hyvin ja ajokokeeni on sitä sun tätä, mutta sinun avullasi selviän. Olethan taivaallinen lääkärini, parantajani ja Vapahtajani. Olen myös vanki, sinun vankisi, olen siellä, missä sinä tahdot, niin kauan kuin tahdot ja niiden kanssa, kun tahdot. Rukoilen sydämen herkkyyttä kuunnella sinua ja seurata sinua, ymmärtää sinun viisautesi kautta asioita ja ihmisiä. Anna minun nähdä, mitä tahdot ja sulkea silmäni kaikelta, mikä ei ole tärkeää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti