Valitkaa tänä päivänä….

Eduskuntavaalit ovat käymässä kuumana ja ehdokkaat kehuvat itseään ja osaamistaan. Ihmiset valitaan naaman ja kuuluisuuden mukaan, hiukan vaikuttaa myös ulkoinen esiintyminen, sekä asiapitoisuus. Joku äänestää sukupuolta, joku puoluetta, joku tuttavaansa, joku äänestää aina "varmaa" läpimenijää, toinen taas äänestää aina semmoista, joka ei varmasti mene läpi. Nukkuvien puolue kerää suuren kannatuksen, kun ei ole kansallinen hätätila. On myös semmoisia, jotka agiteeraavat olemaan äänestämättä? Myös teräsmies, batman, aku ankka ja uuno turhapuro saavat säännöllisesti kannatusta vaaleissa. Nimet tosin muuttuvat aikojen kuluessa, mutta roolit pysyvät ennallaan. Tietämätön voi hyvin uskoa kaiken kuulemansa ja luulla, että kohta kaikki muuttuu oman elämän suhteen huomattavasti paremmaksi? Erikoisen ryhmän muodostavat uskovat, joilla on selvä kutsumus ja tehtävä hengellisellä työsaralla. He päättävät yhtäkkiä ruveta kansanedustajiksi, mutta harva onnistuu siinä (Kiitos Jumalalle). Eräs tuntemani pastori ajoi omalla autollaan kotikuntamme katuja katolla mainoslause: "En lupaa ihmeitä, mutta yritän tehdä parhaani!" Hän ei muuten päässyt runsaasta kannatuksesta huolimatta koskaan kansanedustajaksi. Olisiko sittenkin pitänyt luvata ihmeitä tai tarttua Jeesukseen?

Jumalan kansa joutui kerran kotimaahansa matkatessaan suuren valinnan eteen. Se oli paljon merkittävämpi tilanne, kuin vain yleensä kannanotto. Siinä valittiin joko Herra tai sitten epäjumalat. Vastaus ei ollut itsestään selvä, mutta sen seuraukset olivat kauaskantoiset. Kansan johtaja asettui esimerkiksi perheineen. Siitä oli keskusteltu kotona ja siihen oli uskossa päädytty maksoi mitä maksoi. "Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa." Joos.24:15. Kuinka arvokasta onkaan seurakunnalle, jos sen johtajat seuraavat Kristusta, pitävät Jumalan arvossa ja rukoilevat alati Jeesusta. Onnellista on jokaiselle valtiolle uskovat johtajat, jotka uskaltavat tuoda julki uskonsa ilman hyödyn tavoittelua.

Pian vaalien jälkeen huomaamme, ettei juuri mikään ole muuttunut. Paljon on palanut rahaa ja näkynyt kuvia mainoksissa, mutta arki on koittanut ja eteen ovat tulleet taas elämän realiteetit: olemme syntistä sakkia kaikki! Voisikin olla uusi ilmiö rehellinen vaalimainos:

Älä äänestä minua, olen sangen epäluotettava, enkä voi luvata tehdä mitään hyvää. Olen itsekeskeinen, nautinnonhaluinen, rahanahne, ylpeä, saita ja laiska. Suuntaudun pelkästään omien tavoitteitteni mukaan, enkä ole kiinnostunut muista ihmisistä kuin hyötyäkseni vain heidän antamastaan suosiosta. Olen vallanhaluinen pyrkyri, joka keinoja kaihtamatta yritän huipulle. Jos minut valitaan, ajan vain oman pienen ryhmäni tavoitteita ja yritän kaikin keinoin nujertaa toisinajattelijat valehtelemalla ja arvostelemalla heidän pyrkimyksiään. Tulen käyttämään kaiken aikani oman ryhmäni näkemysten edistämiseen muiden kustannuksella. Meille kaikki hyvä ja muut maksajiksi periaatteella. Hymyilen vaalikuvassani, mutta sisimmässäni olen vihainen, katkera ja syyllisyyttä poteva ihminen. Inhoan lähes kaikkia, enkä voi hyväksyä tyhmien ihmisten tyhmiä mielipiteitä. Jos minulla olisi valta eristäisin kaikki mielipiteisiin kielteisesti suhtautuvat yhteiskunnan ulkopuolelle, lähettäisin ulkomaalaiset takaisin omiin maihinsa. Rikolliset laittaisin keskitysleireihin ja toimeentulon hankkimiseen kykenemättömät voisivat muuttaa naapurimaihin valintansa mukaan. Minun maailmaani mahtuvat vain samoinajattelevat – äänestä siis minua, numeroni on..... 666.

Kenen käsiin voimme antaa yhteiskuntamme? Jumalan! Kenen käsiin voimme antaa tulevaisuutemme? Jumalan! Kenen käsiin voimme antaa itsemme, kotimme, työmme, terveytemme? Jumalan! Kenen käsiin voimme antaa syntimme ja syyllisyytemme? Jumalan! Kenen käsiin voimme antaa läheisemme, rakkaamme, ystävämme? Jumalan! "Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?" Jaak.2:5. Täällä alhaalla vaikuttaa erikoinen pieni porukka, joka on erikoistunut antamaan asiansa Jumalan käsiin, jolla on niin suuri Jumala, että hän täyttää taivaat, että hän on kerran luonut kaiken tyhjästä ja luo sen kerran uudeksi. Tällä porukalla on Jumala, joka hallitsee kaiken, johtaa kaikkea, ylläpitää elämää, valoa, säätää ajan ja lain, tuo evankeliumin kaikkien ulottuville. Tämä Jumala on testamentannut tälle porukalle valtakuntansa. He ovat siis rikkaita. Tästä ei edes tarvitse enää äänestää, valinta on jo suoritettu.

Aikoinaan, kun saimme vaimoni kanssa erikoisen kutsun hengelliseen työhön Herralta, se tuli useastakin eri tilanteesta meille. Mutta aivan erityisen merkittävä oli eräs Raamatun kohta, jonka kautta Vapahtaja lähetti meitä uusiin tehtäviin. Se oli Luukkaan 10. luvun ensimmäinen jae, joka kertoo Jeesuksen lähettäneen kaksittain opetuslapsiaan tehtäviin. Pyörittelimme tuota sananpaikkaa monta kertaa ja mietimme eri suunnista sen sanomaa. Pian sen sanoma alkoi elää meidän elämässämme elävämmin kuin koskaan ennen ja niin sitä lähdettiin. Jeesuksen valinta oli ja on hänen, me emme vaikuta siihen mitenkään. Pian huomasimme kulkevamme aivan uusia teitä, aivan uusien ihmisten luo. Kyllä Herra tiesi meidät valitessaan, millainen riski se olikaan Jumalan valtakunnalle. Emme edustaneet kristillistä eliittiä, emme kattavaa asiantuntemusta, emme runsasta kokemusta, emme edes suurta rohkeutta. Mutta Jeesus sitoi meidät itseensä uskon ja sanan kautta. Hän tarjosi ystävyytensä: "En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.... minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa." Joh.15:15-16,19. Jeesuksen valinta on jumalallinen, ainutlaatuinen, se on kirjoitettu taivaassa. Se ei ole kansanvallan tuote, sitä eivät ohjaa enemmistö tai ihmismielipiteet. Elämme jo kuningaskunnassa. Se on Jumalan ajatus. Sen elämän edellytys on kuulla aina Herraa, sitä ikuista kirjoitettua sanaa, jonka Jumala on ilmoittanut. Ja kun sen ottaa tosissaan ja elämäänsä, se tuo tukun vaikeuksia maailman kanssa.

Jumalan valinta on viisas, ajankohtainen, henkilökohtainen ja taivaaseen ulottuva. Siinä tapahtumassa ovat keskeisiä Raamattu ja Pyhä Henki, niiden kautta Herra ohjaa omakseen, ja pitää omanaan, ohjaa omiaan pitkin matkaa. "Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen." 2.Tess.2:13. on tärkeää tietää olevansa rakastettu, Jumalan rakastama, sillä tämä valottaa suuresti Jumalan valinnan syvyyttä ja antaa voimaa elää. Monta kertaa uskova kipuilee ajattelemalla, ettei ole mitään, ettei ole rakastettava, ei Jumalan lapsen / palvelijan arvoinen. Silloin pitää katsoa kiinteästi Jeesukseen ja niin kauan, että Jumalan rakkaus alkaa avautua. Jeesus on ikuinen valo, elämän lähde ja Jumalan rakkauden olemus.

Joskus (ilmeisesti melko usein) uskova lähtee väärästä päästä uskon elämään liikkeelle. Hän yrittää olla hyvä, yrittää kelvata Herralle, yrittää uhrata (maksaa) ollakseen uskovainen, yrittää rakastaa, koska tietää sen olevan Jumalan tahto, yrittää sopeutua seurakuntaan, koska niin on oikein. Tämä kaikki on hyvää ja tarpeellista, mutta ilman Kristusta täysin mahdotonta. Jos ei tunne kirjoituksia, niin eksyy pois uskosta. Mutta samoin eksyy pois uskosta, jos ei tunne Jumalan voimaa, joka tulee syntisen osaksi armosta ja Golgatalta. Pitkään uskossa olleen saattaa olla vaikea ajatella olevansa edelleen syntinen, ja itsessään täysin kelvoton raakile, joka ei ole jalostunut mitenkään, jonka arvo on vain Jeesuksessa. Kaikki, mitä hänessä on hyvää, on Jeesusta. Sama totuus pätee myös seurakuntaan riippumatta siitä, mikä etumerkki sillä on.

Jumala on rakentanut meidät niin, että olemme luonnostamme sosiaalisia, tarvitsemme toisia ihmisiä ja yhteyttä. Yksinäisyys, erilleen joutuminen, pakeneminen ja hylätyksi tulo vaikeuttavat jokaisen elämää ja tuhoaa sitä sisältäpäin. Jumalan suuri viisaus on tuo pieni "me", se merkitsee hänen seurakuntaansa, rakkaitaan, uskovia, pelastettuja, Jumalan lapsia, kutsuttuja ja valittuja, Kristukseen yhdistettyjä, Pyhällä Hengellä täytettyjä. Tämän "me" suunnitelman Jumala on säätänyt jo ennen kuin loi maailmamme. Uskovat ovat siis mukana suuressa suunnitelmassa ja sen täyttymys tapahtuu henkilökohtaisesti silloin, kun ihminen suostuu Jumalan tahtoon. Niin hän opettaa omiaan rukoilemaan: Isä meidän.... Ja edelleen: "niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan," Ef.1:4-5.

Herra, näen sinun kuvasi kaikkialla, sinä kutsut aina luoksesi ja yhteyteesi. Olen sinussa ja sinä minussa. Näen sinut ihmisissä, jotka ovat valinneet sinut Vapahtajakseen, näen heissä sinun herruutesi, valtakuntasi, Henkesi, lunastuksesi, totuutesi, armosi. Näen sinut, Jeesus, olevan yli kaiken inhimillisen, ajattelumme, tietomme, tunteittemme, maailmankaikkeuden keskuksena. Sinun edessäsi kumarrun ja hiljennyn, taivun ja suostun, kiitän ja rukoilen. Sinun tykönäsi ei mikään muutu, horju, tuhoudu tai lakkaa olemasta. Sinä olet tuonut Isän rakkauden luokseni - se riittää. Kiitos siitä.