On aika tehdä parannus

Lehdistö on kiinnostunut ihmisten uskonnollisuudesta ja tämä muuten niin hävettävä aihe on putkahtanut pintaan yllättävissäkin yhteyksissä. Jos presidentti toivottaa Jumalan siunausta UV-puheessaan, se saa joillakin karvat pystyyn? Tietysti hihhulit hurraavat. Hengellisen lehdistön pääsanoma taitaa olla oman kirkon ja liikkeen kilven kiillotus, mutta on siellä joukossa aina Jeesuksen ystäviäkin ja iloitsen muutamistakin elämänleivänmuruista. Joskus aloitan jonkun jutun puolivillaiseksi tietämäni lehden sivulta. Suurin odotuksin etsin sieltä Kristusta, mutta en löydä. Jutut kulkevat siihen malliin, että tämä "herra hönttinen" tai "rouva äksy" tai "neiti keveinen" tai "opiskelija täysin valmis" tai ”entinen uskovainen” kertoo omista mieltymyksistään, saavutuksistaan (joskus mokistaan) ja sitten toimittaja lisää, että tämä käy myös joulukirkossa ja tykkää gospelista, lukee Kotimaata ja omistaa yhden virsikirjan. Johon tietysti lukijan pitäisi vastata syvin onnellisin ja kiitollisin huokauksin: ihanaa! 

Nykyaika parantaa ihmisten perisyntisyydenkin pelkällä aurinkovoiteella, jonka suojakerroin on kuutosen luokkaa, mutta sisimmän puhdistukseen se ei kajoa, ettei suosio ja kannattajat katoa. Tiukkapipoista tulee heidän silmissään ja puheissaan potentiaalisia (kirkosta) maastamuuttajia, jonka kiintiötä kirkon tulisi tietysti lisätä kuunnellen enemmistön ääntä. ”Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies....” Apt.24:5. Näitä ei haastatella, mutta haistatellaan! Julkkikset ja popparit, urheilijat ja poliitikot, muusikot ja näyttelijät ovat aina esillä, mutta heillä ei ole mitään sanottavaa, paitsi turhaa lässytystä ja röyhtäilyä. Mutta kuinka erilaista olikaan alkuaikojen mediakäyttäytyminen, lähetystyötä tehtiin ihmisten pelastumiseksi ja aina julistettiin parannusta pelastumisen ehtona: "Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista." Apt.17:30-31. Siellä Jeesus näkyi, kuului ja vaikutti.

Lentokonematkallani istui takarivissä mies, joka oli hilpeällä tuulella ja yritti iskeä tarinaa ympärillä olevien kanssa - mutta melko huonolla menestyksellä. Jossain vaiheessa henkilökunta huomasi hänen tissuttelevan omia aineita ja niin hänet vietiin koneen etuosaan tarkkaamoon. Siellä näimme hänet sitten viimeisten lähtijöitten joukossa kotimaassa. Lueskelin matkalla enkä kiinnittänyt huomiotani mieheen, mutta jossain vaiheessa hän toisti pari kertaa saman jutun vieruskaverilleen. Siinä hän kertoi katselleensa televisiosta usein lentoturmia käsitteleviä ohjelmia. Sitten hän tokaisi retorisesti, ettei kai ollut oikein viisasta katsoa semmoisia onnettomuusjuttuja juuri ennen lentokoneen nousemistaan? Niinpä! Mutta katsoi kuitenkin. Kun hän kertasi toista kertaa samaa juttua, hän päättikin sen yhtäkkiä toteamalla, että sitten kun kone putoaa, ei voi kun panna kädet ristiin. Niinpä niin. Huomasin, että olimme juuri sillä hetkellä koneinemme Ukrainan ilmatilassa ja täällä putosi vuosi sitten

malesialaiskone ohjuksen harhalaukauksen seurauksena maahan. Koko kone hajosi ja kaikki kuolivat. Ihmisten palasia ja tavaroita etsittiin pitkin peltoja. Mietin sitten, että mitä ihmiset muuten rukoilevat, kun tuommoinen tilanne tulee? Olisiko hyvä pyytää, että pudottaisiin maalle eikä mereen ja mieluummin oikeinpäin, tai että kone saisi irronneen siipensä takaisin, tai että kylkeen syntynyt ammottava reikä tukkeutuisi ihmeen kaupalla, tai miehistö saisi koneen rippeet onnellisesti kiitoradalle, tai että laskuvarjo aukeaisi ajoissa, tai että sukulaiset osaisivat hoitaa vainajan omaisuutta fiksusti (niin etteivät laittaisi sijoituksiaan Nokian osakkeisiin, eivät haaskaisi tai lahjoittaisi postimerkkikerholle tai kansantanssiliitolle suuria summia, eivätkä ostaisi liian kallista hautakiveä), tai että sielu pelastuisi, että saisi syntinsä anteeksi, että Jeesus ottaisi putoavan tyypin hallintaansa? Kyllä ateisteja lienee vähän, kun on tarpeeksi tiukka paikka? Pelastus helvetistä taivaan kirkkauteen on jokaisen ihmisen suurin tarve - eikä siitä käydä hallitusneuvotteluja, eikä suoriteta äänestyksiä.

Joskus ei uskovakaan tiedä, mitä tulisi rukoilla. Sanoja tulee, mutta ajatus harhailee jossakin muualla. On vaikea keskittyä ja katsoa Vapahtajaan, luottaa Jumalan sanaan. Tunnontarkka ihminen voi joutua suuriin syytöksiin juuri näissä hetkissä, kun yksinkertaisesti mopo lähtee käsistä. Joskus taas murhe syö sielunvoimat niin kokonaan, ettei tunnu valo paistavan sielun pimeyteen lainkaan. Joskus on tylsä olo, eikä jaksa kiinnostua oikein mistään, tai sitten ongelmat ovat niin mittavia, että ne peittävät vuorten tavoin taivaan ja niiden päällä on sankkoja ukkospilviä. Silloin on oltava vain hiljaa Herran edessä ja luotettava hänen apuunsa. "Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen." Ef.3:20-21. On suuri ero hyvän päivän ylistyksellä ja suuren vaivan keskellä syntyvällä ylistyksellä. Tämä on koettava itse. Pieni vaiva tai heikko krapula ei tarvitse kuin buranaa, mutta sydämen murtuminen korjaantuu vain Jeesuksen verellä.

Matti Ala-Hiiro kirjoitti virren, joka oli virsikirjan edellisessä painoksessa osastossa "valmistautuminen kuolemaan" Osasto on jo poistettu nykykirjasta, koska nykyaika ihmisineen on niin paljon fiksumpaa tai osaavampaa, ettei tämmöiset pikkuasiat tunnu missään?! Onpa kirkolliskokouksessa ehdotettu ihan vakavalla naamalla Unto Monosen tangoa Satumaa virsikirja uudistukseen. (Muuten, ei se kaveri tainnut itsekään uskoa lauluunsa, koska ampui itsensä Somerolla?) Meillähän ei ole tänään muuta kuin muutama pieni ongelma, joita viisaat johtajamme kilvan ratkovat: Sodat, nälkä, sairaudet, pakolaisuus, kapinat, terrorismi, mielenterveysongelmat, ylikansoittuminen, rahanarvon horjuminen, ylivelkaantuminen, pelko, masennus, avioerot, lasten hyväksikäyttö, huumebisnes.

Virressä sanottiin:

1.Mun sielulleni sanoma on tullut taivahasta, mä että olen muuttava jo kohta maailmasta. Tee minut valmiiksi pois täältä lähtemään, eroamaan rakkaistani, ne haltuus jättämään.

2. Mä jouduin tänne elämään ja vaaroihin maan päälle, kuin lintu putoo pesästään, kuin syksyn lehti jäälle. En ajan tämän riemusta mä paljon ole tiennyt, vaan neuvossaan on Jumala mua vaivain teitä vienyt.

3. On tullut erohetkeni, on lähtö läsnä mulla. Se matka on nyt eessäni, jolt' takaisin ei tulla. Mun sieluni ja ruumiini sun rauhaas, Jeesus, ota. Suo ristis mulle turvaksi ja päätä synnin sota.

4. Mun omaiseni, rakkaani nyt jätän huomaan Herran. Suo. Jeesus, että luonasi mä heidät kohtaan kerran. Minua, köyhää kulkijaa nyt lähteissäni auta. Suo, että levon sielu saa sun piinas, kuolos kautta.

5. Immanuel, mun lunastit iäisen kuolon alta, Mun omakses sä omistit ja voitit saatanalta. On tallennettu taivaaseen minulle osa kallis. Oi, ethän kuoloon iäiseen sun omas tulla sallis.

Mielestäni jokaiseen Finnairin koneeseen voisi laittaa matkustajan ohjeiden joukkoon tämän tekstin ja se voitaisiin kentällä ennen koneen nousua tempaista porukalla lausuen kahdella kotimaisella ja Amerikan kielellä kansainvälisesti. Paperin voisi sitten vielä säästää kotimatkaa varten ja vaikka onnistuneen matkan jälkeen lukea sukulaisten tapaamisessa, kun matkamuistoja jaetaan ja kuvia katsotaan kahvikupin ääressä. Tästä olisi paljon enemmän hyötyä, kuin lentokoneen hätäjuttujen opiskelusta, pelastusliivien pukemisesta, happinaamarin käyttämisestä ja koneen exit-luukkujen tuntemisesta.

Kerrostalojen pihalla on yleensä kyltti: Pelastustie. Siihen ei auta pysäköidä autoaan, tai saa sakon. Mutta se pelastustie on pelkästään ajallinen ja auttaa sairasta vain pienen matkaa paremman avun piiriin, ammattiauttajien kyytiin. On vahinko, jos ihminen ei löydä taivaallista pelastusta elämässään, tai jos hän tyytyy korvikkeisiin, tai hänestä tulee perinteinen ”luopio” tai "vapaa-ajattelija" tai "tyhjäntoimittaja" tai 2”ei-vois-vähempää-kiinnostaa-tyyppi”. Ei pitäisi kulkea pelastuksensa ohitse, siitä ei nimittäin hyvää seuraa. On vain yksi pelastustie taivaaseen, Jeesus-tie. Tästä Raamattu on vahva todistus, vahvempi kuin omat tunteemme, ymmärryksemme tai yleinen mielipide. Pakeneminen ei auta, se vain pahentaa tilannetta ja kaveri joutuu kuitenkin kerran tuomiolle. Moni kulkee kuuntelemassa uusia profetioita, seuraamassa ihmeitä ja vallitsevia virtauksia, mutta kuka ottaa joka päivä ristinsä ja seuraa Jeesusta?

"Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?" Hebr.2:1-4.

Eräänä päivänä kävin terveyskeskuksen vuodeosastolla katsomassa sairasta ystävääni. Siinä käytävällä odotellessani ohi kulki hiljainen saattue, kolme hoitajaa lykkäsi sänkyä, jossa makasi joku jonka yli oli vedetty lakana. Tuossa vainajan mahan seutuvilla oli kimppu ruusuja. Profiilista näki, ettei lakanan alla ollut kovin iso ihminen, tai sitten hän oli kuivunut kuolleeksi? Mietin hetken hiljaista kulkuetta, että tuossa se sitten oli elämänkaari. Mutta missä olikaan sielu tänään, mihin hän meni, missä on hänen kotinsa?

Jeesus, Vapahtajani, suuri Jumalani, kaiken Herra, Pelastaja, tule tähän aikaan ja herätä ihmiset, meistä ei ole siihen. Anna lehtiin semmoisia juttuja, jotka todistavat sinusta, joissa sinun armahtamasi todistavat uudesta elämästä, elämän leivästä, taivaan mannasta, Pyhän Hengen täyteydestä, Raamatusta. Avaa syntisten sydämet armollesi, pelasta kuoleman hoippuvat, siinä sun kiikulla kuoleman rajamailla olevat sielut. Anna parannuksen ajat Suomeen, sääli meitä kurjuudessamme ja anna kuulua itsestäsi.