keskiviikko 5. elokuuta 2015

Jumala on rakkaus


Oli aurinkoinen lämmin kesäpäivä, tein polttopuita pihalla, lintuja lenteli lähistöllä ja ohi kulki monenlaista väkeä ja liikennettä. Pidin taukoa ja istuin katsellen maailman menoa ja kiirettä. Jossain vaiheessa siihen tielle tuli nuori äiti kahden lapsensa kanssa päiväkävelylle. Hän istui pientareelle piknikille ja syötti pienempää lasta rattaissa, isompi istui hänen vieressään. Samalla liikenne vyöryi hänen ohitseen kiireellä, kuorma-autoja, henkilöautoja, linja-auto, mopo, polkupyöräilijöitä. Siinä he istuivat vähän aikaa niin kuin maailmassa ei olisi ollut mitään sen tärkeämpää kuin vain heidän pikkuinen perheensä. Ihailin tuota asennetta, niin huoletonta, niin levollista, niin luottavaa, niin tavallista. Voisimmepa aina olla Jumalaan nähden kuin nuo muutamat? Jospa voisimme aina luottaa Jumalan uskollisuuteen ja huolehtivaan rakkauteen, jospa voisimme aina elää hänen lähellään
päivänpaisteessa turvallisesti? Mutta usein olosuhteet muuttuvat ja synkät pilvet purjehtivat elämäämme, jäljelle jää vain hänen sanansa, ikuinen sana, johon on tartuttava lujasti. "Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa." 1.Joh.4:14-15. Jeesus on kaiken keskus, Jumala Jumalasta, joka uskoviensa kautta täällä vaikuttaa. Ja jos pääsee joskus kokemaan tuntuvaa Jumalan rakkautta, niin voi olla kiitollinen Herralle, sillä yleensä se on vain uskossa omistettua sanaa.

Elämä on opettelua, eri asioiden oppimista ja juuri kun luulee jo jotain omaksuneensa kuolee? Mutta Jumalan rakkauden oppiminen käy tuntemisen kautta, eikä tässä koulussa jaeta välitodistuksia ja siinä tulisi myös jatkuvasti pysyä. "Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." 1.Joh.4:16.  Jumala on rakkaus sanotaan Raamatussa, mutta miksi se löytää niin vähän vastakaikua ihmisissä? Olen tavannut kesä aikana joukon entisiä uskovia, joiden kanssa on tullut juteltua hetkisen ajan. Heille on ominaista välinpitämättömyys Jumalaa ja Kristusta kohtaan. Jutut pyörivät työssä, ihmissuhteissa, omaisuudessa, politiikassa ja harrastuksissa. Mietin sitäkin, että onko siellä Pyhän Hengen pilkkaa osalla, sillä Raamattu opettaa, etteivät sellaiset ihmiset enää tunne syntiä eikä armoa, eivät ole kiinnostuneita Jumalan tahdosta. Vähän aikaa sitten tuli eräs mies selittämään minulle, ettei ole olemassa kolminaisuutta ja että on vain yksi Jumala. Hän oli vetänyt sitten siitä johtopäätöksen, ettei pidä kuulua kirkkoon? Erikoista, että hän kuitenkin roikkui vielä uskovien piireissä edelleen sähläämässä? Kerroin hänelle Raamatun olevan eri mieltä ja hän vaikeni. Muistin hänen uskovat vanhempansa vuosikymmenten takaa ja säälin miestä, Jumalan rakkaus oli kadonnut hänen elämästään?

uutinen?
Luin lähettiystävieni kirjettä: - Sateet ovat piinanneet toden teolla. Tälläkin hetkellä olemme täydellisesti motissa. Kaikki täältä pääkaupunkiin lähtevät tiet ovat poikki, autoja on syöksynyt rotkoon ja ihmishenkiä menetetty maanvyörymien seurauksena….. Eevan jalka turpoilee aika ajoin ja uutena vaivana on sormien nivelkipu. Sormia ei saa kunnolla koukkuun ja jalkapohjat ovat kipeät. Nivunenkin kipuilee aina pitemmän istumisen jälkeen.
Itseäni on haitannut aika lailla homeallergia. Vasempaan silmään kasvoi suuri mollukka, joka alkoi haitata silmän sulkemista. Ostin silmätippoja ja odottelin kolmisen viikkoa tuloksia, mutta homma meni vain pahemmaksi. Molemmat korvat ja kurkku tulehtuivat ja piti lähteä lääkäriin.
Silmästä puhkaistiin ja tyhjennettiin patti ja määrättiin neljää erilaista laista tippaa. Korvat tutkittiin ja niihin tuli myös kuukauden lääkekuuri. Nyt silmät on tarkastettu uudestaan. Kyynelkanavat olivat jotenkin tukossa ja niitä ronkittiin jonkinlaisella neulalla auki. Lääkekuuri jatkuu, mutta on helpompi olla. Korvat ovat tällä hetkellä suhteellisen hyvät.
Taloamme on valtaamassa ainakin kolmenlaista muurahaisarmeijaa. Keittiö kuhisee aivan pieniä muurahaisia. Ulko- ja sisäseiniä yrittävät vallata termiitit ja puuosiin yrittää piiloutua kookkaat ja ärhäkät, suomalaista kekomuurahaista isommat otukset. Kun viimeksi myrkytin eteiskäytävämme, pian lattialla oli kunnon muurahaismatto.
kuolemanilmoitusteksti
Torakat ja pienet vihreät sammakot ilmestyvät illan pimetessä. Iso tarantella asustaa toista kerrosta ja saa olla ihan rauhassa. Ei ole meitä häirinnyt. Välillä rotat ja opossumit pitävät meteliä toisessa kerroksessa….. Kaikki on Taivaan Isän käsissä ja johdossa….. Pekka.

Lähetystyötäkin on niin erilaista, on elintasolähetystyötä ja sitten pioneerihenkeä vaikeissa olosuhteissa. Joillekin riittää, kun vaan ollaan jossakin, toiset ovat sielujenvoittajia. Helppojen päivien uskovaisuus romahtaa koettelemuksissa, sillä vain Kristus voi pitää uskoa yllä ja se voi elää vain hänen varassaan. Helppouskoisuudessa asiat kuvataan vain hauskoiksi ja itsestään hoituviksi ilman vaivannäköä, taistelua, sanaa, rukousta ja itkua. "Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi." 1.Joh.2:5-6. 
yleisönosaston tekstiviesti
Sanan pitäminen on iso juttu, laaja ja syvä kuin meri ja siihen kuuluu Jeesuksen seuraaminen ilman vaihtoehtoa. Tämä on täysin mahdotonta inhimilliselle luonnolle, siksi se onkin ristiinnaulittava järjenpäätelmineen, perinteineen, ihmispelkoineen, epäuskoineen ja vaihtuvine tunteineen.

Toiset uskovat ovat uskovan rakkaustesti, jossa moni kokee epäonnistuneensa. Ehkä on yleisempää olla miettimättä omaa suhtautumistaan ja edesottamuksiaan lähimmäisen rakkaudessa, niin pääsee selvästi helpommalla? Osa porukasta tekee sitten suoria päätöksiä ja eroaa kirkosta, jättää seurakunnan / herätysliikkeen / työyhteisön ja on omissa oloissaan. Silloin he eivät ole kenellekään vastuussa mistään, eivät kenenkään komennettavina, alamaisina, velvollisina tai seurallisina. Ei tunnusteta enää Raamatun sanaa, ei Jumalan asettamia virkoja, eikä sakramentteja. Ei tarvitse enää rakastaa, kun on pessyt kätensä toisinajattelijoista? Voi olla, että Jumala on kuitenkin asiasta täysin eri mieltä, mutta siitä he eivät ole kiinnostuneet. "Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt." 1.Joh.5:1. Herra on antanut seuraajilleen sanan, kasteen, ehtoollisen, uskonystävät, armolahjat ja tehtävät. Tämä on ihmisen voimin täysin ylivoimainen paletti elettäväksi ja siksi onkin niin paljon luopioita.

Maailma on suuri este Jumalan rakkaudelle, sillä maailma on täynnä syntiä, vihaa, sotaa ja kurjuutta, joita uutiset pursuavat päivittäin. Ainoa rakkaus on Jumala, ja ainoa rakkauden lähde joka on meille annettu on Jeesus. Ei siis ihme, että rakkautta näkyy niin vähän? Sillä kaikki tämä rakkaus on paineen ja vainon kohteena kaikkialla, koko maailma on pahan vallassa. Siihen pimeyteen Jumala on sytyttänyt valonsa, evankeliumin, että ihmiset löytäisivät hänet ja tulisivat Luojansa luokse. Kaikki epäjumalat vievät ihmiset pimeyteen ja lopulliseen tuhoon, kaikki Kristus-korvikkeet ovat väärää valoa, valhetta. Kaikki Kristusta vastustavat ovat Jumalan vihollisia. Tässä suhteessa me olemme erilaisia kuin Jumala, sillä hän rakastaa maailmaa, me taas emme saa niin tehdä! "Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti." 1.Joh.2:15-17. Meillä ei yksinkertaisesti ole edellytyksiä rakkauteen, siksi voimme parhaimmillaan vain osoittaa häntä, joka rakastaa, Jumalaa, Vapahtajaa.

Jumala on minut luonut, hän on minut lunastanut ja hän on minut pyhittänyt. Näin kolminaisuus vaikuttaa uskovassa. Lisäksi hän on pitänyt minusta huolta, johdattanut, varjellut, nuhdellut ja kehottanut, puhunut ja siunannut monella tavalla. Joskus olen kuvitellut hänen olevan kovin korkealla ja etsinyt häntä sieltä, mutta huomannutkin myöhemmin, että hän on aivan alhaalla, vieressäni, ihmishahmossa kurjuuden keskellä elävänä Jumalan Poikana. Hänen rakastavat kätensä kantavat minua, parantavat ja siunaavat, yhdistävät toisiin uskoviin, estävät menemästä sopimattomiin paikkoihin. Minulle, olemattomalle, hän on antanut arvon, minut hän on ostanut kalliilla verellään, minusta hän on maksanut suunnattoman hinnan kärsimyskuolemallaan. Minulle, mitättömälle, hän on sanonut rakkauden sanansa. Minut, syvälle vajonneen, hän on nostanut valoon. Minut, likaisen, hän on pessyt puhtaaksi kasteessa ja Golgatan uhriveressään.  Minulle, elämäni kadottaneelle, hän on antanut elämän, ikuisen elämän. Minut, pahantekijän, hän on armahtanut, pelastanut ja tehnyt enkelien arvoiseksi. Minulle, valheelliselle, maailmanihmiselle, hän on antanut Pyhän Henkensä puolustajaksi ja totuuden Hengeksi. Minulle, tyhmälle, hän on opettanut viisautensa kautta tahtoansa. Minut, helvetin ansainneen, hän on tehnyt taivaan kansalaiseksi.
"Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." 1.Joh.3:1-2. Minua hän odottaa taivaassa – ihmeellistä, käsittämätöntä, aivan hullua?!

Voi ihmistä, jolla ei ole rakkautta, Jumalan rakkautta, Jeesusta, joka ei ole uudestisyntynyt hänen ristinrakkautensa siunauksesta ylösnousemisensa voimasta. Voi ihmistä, joka ei tunne Jumalaa rakastavana Isänä, jota Jumalan rakkaus ei pääse ohjaamaan oikeaan valtakuntaan, Jumalan valtakuntaan, oikean kuninkaan, Kristuksen luo. Voi ihmistä, joka on vain oman tietonsa, voimansa, omaisuutensa, asemansa, terveytensä varassa ja jonka elämä ulottuu vain lähikauppaan, nettipankkiin ja lenkkipolulle. Voi ihmistä, joka ei ole koskaan ymmärtänyt, että taivas on avoinna hänenkin kohdallaan, häntä varten, määräajan, armon ja kutsun ajan. Voi ihmistä, joka ei koskaan löydä Jumalan rakkautta, tai joka kadotta sen. Voi ihmistä, joka ei käsitä, mikä Jumalan rakkaus on kätketty vesikasteeseen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Voi ihmistä, joka ei lue, eikä kuuntele Jumalan sanaa, Raamattua. Voi ihmistä, joka ei pääse yhtymään Herraan seurakunnan ehtoollispöydässä, joka ei saa täyttyä Jumalan rakkauden Hengellä. Voi ihmistä, joka elää vain näkyvissä, eikä tunne näkymätöntä Jumalaa, joka on häntä rakastanut jo ennen hänen syntymäänsä, joka etsii häntä hänen elämänsä vaiheissa, joka vielä kuolemankuilun edessä haluaa hänet armahtaa.

1.Rakkauden, armon lähde Jeesus ompi pohjaton!
Ken ois kuollut synnin tähden, niin kuin Jeesus kuollut on?
Ken ois eestä pilkkaajainsa, vainoojainsa, murhaajainsa
käynyt kovaan kuolohon?

3.Minkä tähden kaiken vaivan Jeesus kärsinyt on niin?
Rakkaudestansa aivan meihin kurjiin syntisiin
Jeesus astui kuolon vaivaan avatakseen meille taivaan,
meidän tähden kärsi niin.       
                                virsi 68 jonka Simo Korpela on kirjoittanut sanat 1895
                      ollessaan ylimääräisenä pappina Tammelassa.

Hyvä Jumala, kuinka ihmiskunta tarvitseekaan tänään sinun rakkauttasi, kuinka ihmiset menehtyvät pelkoon ja epätoivoon ilman sinun rakkauttasi, kuinka kaikenlaiset riidat, viha, sota ja kurjuus vain rehottaa kaikkialla ilman sinun rakkauttasi, kuinka yksinäisiä ja hylättyjä ihmiset ovatkaan ilman sinun rakkauttasi, kuinka tyhjää ja tarkoituksetonta ihmiselämä onkaan ilman sinun rakkauttasi. Avaa silmämme näkemään Golgatan ihme ja verinen olemuksesi, rakkautesi suuri armonmeri ja syvä olemus, ettemme hukkuisi. Kiitos kaikesta, mitä olet tehnyt rakkaudessasi hyväksemme kaiken aikaa. Kiitos Jumalan Karitsa, kiitos Jeesus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti