Kirkonmenot olivat juuri loppuneet ja
jumalanpalveluksen osallistujaväki oli lähtenyt tahoilleen. Tulin sakastista
kirkon puolelle aikeissa lähteä seuraavaan tilaisuuteen puhumaan. Eräs
seurakunta-aktiivi pysäytti minut ja kysyi voisinko tulla rukoilemaan pienen
lapsen puolesta, kun seurakunnan vakinaiset työntekijät eivät ehtisi sitä
tehdä? Toki, vastasin. Kirkon keskilaivassa istui nuori äiti kahden lapsen
kanssa. Vanhempi lapsi ja äiti olivat käyneet ehtoollispöydässä juuri
aikaisemmin, olin nähnyt heidät ja heidän lastenrattaansa kirkon käytävällä.
Äidin sylissä oli pieni, vastasyntynyt, puolimetrinen vauva, joka oli juuri
herännyt. Kysyin äidiltä, että halusiko hän minun rukoilevan vauvan puolesta ja
hän vastasi myöntävästi. Kysyin, että oliko lapsella nimi ja sen kuultuani
rukoilin pikkuisen puolesta laskemalla käden hän hennoille hiuksilleen. Äiti kiitti
ja minä jatkoin matkaani muihin tehtäviin.
Ajattelin, miten avuton vauva olikaan,
miten riippuvainen kaikesta avusta, jota hänelle osoitetaan. Miten
suuriarvoista onkaan Jumalan luomisjärjestys, jossa isä ja äiti huolehtivat
lapsistaan, keskittyvät perheen koossa pitämiseen. Ajattelin sellaisia ihmisiä,
jotka on hylätty lapsena, joiden äiti ei ole välittänyt lapsestaan, joiden
elämän alkumetrit ovat olleet täynnä syrjään sysäämistä, epävarmuutta ja
pelkoa? Ajattelin sitä ihmistä, jolle oli kerrottu aikuistumisen kynnyksellä,
että hän oli ollut "vahinko", jonka ei olisi pitänyt lainkaan tulla
tähän maailmaan, jonka äiti oli todennut kuuluisat sanansa: - voi ei, taas
raskaana? Ajattelin sitä ystäväämme, joka oli saanut äitinsä kuolinvuoteella
kuulla isänsä nimen ja mennyt sitten mieli virittyneenä onnelliseen tapaamiseen
tämän kanssa. Ovikellon soiton jälkeen oven avauduttua ja ystävän kerrottua,
kuka hän oli, isä oli vetänyt oven kiinni tämän nenän edestä sanaakaan
sanomatta? Kauhea kokemus! Ajattelin niitä lapsia, joita oli rakastettu ja se
oli sanottu ääneen ilman suurieleisiä lahjuksia ja velvollisuuksia, joita on
pidetty pienenä sylissä, hyväilty ja pallutettu. Ajattelin niitä lapsia, jotka
voivat olla kiitollisia vanhemmilleen hellästä hoidosta ja vastuunkantamisesta,
huolenpidosta. Ajattelin niitä lapsia, joita siunattu kätten päälle panemisen
kautta ja kasteen yhteydessä, jotka voivat olla kiitollisia uskoville
vanhemmilleen siitä, että heidät on kannettu Kristuksen luokse ja heille on pyydetty
Jumalan siunausta koko elämän kuluksi.
Ludmilla Elisabeth
Schwarzburg-Rudolstadt, eli 1600-luvulla Saksassa, oli elävässä uskossa, kävi
aktiivisesti seurakunnassa Jumalan sanan kuulossa ja kirjoitti sen seurauksena
200 laulua. Hän kuoli 32 v. tuhkarokkoon. Hänen laulunsa osoittavat, että hän
on ollut syvästi uskovainen luonne ja hänellä oli voimakas rakkaus Jeesukseen.
Laulut koostuivat pikemminkin oman sielunelämän rakentamisesta kuin ajatellen
julkista palvontaa seurakunnassa.
Nykyisessä virsikirjassamme on virsi 380
joka on hänen kirjoittamansa. Tosin tämä käytössä oleva versio on pahasti
kulunut kääntäjien kovakouraisessa riimittelyssä ja alkuperäinen sanoma on
himmentynyt huomattavasti. Mutta alkuperäisessä tekstissä on vielä mehu
tallella. Se on nuoren naisen rukous rakkaalle Vapahtajalleen, Jeesukselle. Se
on säilynyt meille laulukokoelmassa, jonka Ludmillan veli julkaisi sisarensa
kuoleman jälkeen nimellä "Ystävättären ääni". Nimi kuvaa nuoren
neidon puhdasta rakkautta Jeesusta kohtaan.
1. Huolehdi isä, huolehdi, huolehdi minun
huolistani, huolehdi minun rauhastani tänään ja huomenna, huolehdi minusta koko
ajan, huolehdi minun mielestäni, oi Jumala ystävällisyydessäsi, sinä hoidat
yksin.
Uskovan suuri löytö on Jumalan lapseuden
asema, joka annetaan hänelle pelkästään lahjana, taivaan lahjana. Sen
vastapainona on sitten tuo kurja orjan asema, joka pyrkii aina vanhan ihmisen
kautta valtaamaan mielen. Orja ostaa hyväksymistä ja tekee pakosta asioita
Herralleen. Orja ei tunne rakkautta, eikä elä armosta. Lapsi luottaa isäänsä ja
suostuu tämän ratkaisuihin. "Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me
huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että
me olemme Jumalan lapsia." Room.8:15-16.
2. Huolehdi, kun päiväni alkaa, huolehdi
ruumiistani ja sielustani; huolehdi, etten tee kenellekään toisin, kuin sinä
käsket; Huolehdi, Korkein, kun mieleni huojuu edestakaisin; huolehdi, etten ole
tahtosi vastaisesti aloittamassa mitään.
Monilla on huojuva mieli
syntymäominaisuutena ja sen kanssa pitäisi pärjätä täällä? Siksi on tärkeää,
että uskova voisi aina löytää Herransa tahdon ja suunnitelman elämässään ja
seurata sitä. Tähän kuuluvat erilaiset valinnat arkipäivässä ja monet
ihmissuhteet, joita pitäisi hoitaa menestyksellisesti. Toiset uskovat ovat
aivan liian nopeita ja jotkut taas auttamattoman hitaita. Kummankin pitäisi
saada Herralta apua luonteensa heikkouksien kurissa pitämiseen, että Pyhän Hengen
johdatus saisi tilaa mielessä ja puheissa, hyvissä teoissa, joita ei koskaan
ole liikaa. "Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan
hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan
hänet ja saatan hänet kunniaan."Ps.91:15
3. Hoida ja jätä sanasi meille myös
loppuun asti, että sakramenttien tapaan et koskaan ole kääntynyt meiltä;
Huolehdi esivallasta, että palvelisivat sanallasi kaikkia ihmisiä jokaisessa
säädyssä ja paikassa.
Jumalan sana hoitaa ihmisen olemusta
kokonaisvaltaisesti, ruumiin, sielun ja hengen osalta. Sen parantava vaikutus
on taivaallista. Siihen uskova tahtoo kiinnittyä, sen varassa levätä, sitä
syödä lääkkeeksi ja elämäksi. Sana siunaa ja ohjaa myös ympäristöä,
kääntymättömän maailman suuria rakenteita, kun Herra ohjaa rukousten kautta
historian kulkua. Jeesus on elämämme laupias samarialainen, joka tulee
luoksemme, kun makaamme puolikuolleina ja pahasti haavoitettuina: "Ja hän
meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä,
pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja
seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja
sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle
maksan.'" Luuk.10:34-35. Jeesus tekee hoidettavista hoitajia.
4. Huolehdi, suuri ihmisystävällinen
meistä, lapsistasi; Huolehdi, Herra, ystävistä ja vihollisista; Huolehdi meistä
syntisistä; Huolehdi minun leipäosastani, Huolehdi kuitenkin kaikista, jotka
ovat kanssani tarpeessa, Huolehdi, jos lankean.
- Isä meidän rukouksessa pyydämme: - Anna
meille jokapäiväinen leipämme. Katekismuksessa luemme: Jumala tosin antaa
jokapäiväisen leivän kaikille ihmisille, jopa pahoillekin, ilman meidän
rukoustamme. Mutta me anomme tässä rukouksessa, että Jumala opettaisi meitä
tuntemaan sen hänen hyvyydekseen ja kiitollisilla nauttimaan jokapäiväistä
leipäämme.
Se on kaikki, mitä kuuluu ravintoon ja
välttämättömiin tarpeisiimme niin kuin ruokajuoma, vaatteet, jalkineet, koti ja
kontu, pelto, karja, raha, tavara, hurskas puoliso, hurskaat lapset, hurskaat
työntekijät, hurskas ja uskollinen esivalta, hyvä hallitus, hyvät ilmat, rauha
ja terveys, hyvät tavat, hyvä maine, hyvät ystävät, uskolliset naapurit ja
muuta sen kaltaista.
 |
| Jeesus on sieluni ankkuri |
Olimme Israelissa pitämässä lastenleiriä
Venäjän juutalaislapsille. Eräällä oppitunnilla oli aiheena Jumalan olemuksen
isällinen puoli ja tein lapsille kysymyksiä heidän taustastaan ja
kotioloistaan: 1. Kuka on kylvänyt sanan siemenen heihin? 2. Kuka on rukoillut
heidän puolestaan? 3. Kuka on vienyt heidät seurakuntaan? 4. Kuka on johtanut
heitä Jeesuksen luo? Suurin osa vastasi mummo ja vaari, sekä vanhemmat. On
onnellista, jos lähisukulaiset ovat noin kirkkaasti uskossa ja ymmärtävät
Jumalan hoitavan työn tarkoituksen ja tarpeen lasten suhteen.
5. Huolehdi, kun suljen silmäni,
huolehdi, kun olen levossa ja herään taas; Huolehdi toimiani ja asemaani,
Sanaa, syytä ja runoa, sinun työtäsi minun kädestäni, antaessani ja tehdessäni.
Lepo, yöuni, terveellinen ravinto,
tasapainoinen sielun ja ruumiin kulttuuri ovat tärkeää jokaiselle, muuten menee
tahti sekaisin ja päätä särkee, mahahapot kuohuvat yli äyräiden, suoli on
solmussa ja mieli ailahtelee. On ihana etuoikeus olla Jumalan lapsi ja Herran hoidossa
nukkuessaankin. Kun vielä voi ottaa arkiaskareensa hänen kädestään, se on
rohkaisevaa. "Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen
laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen
uskollisuutensa." Val.3:22-23.
6. Huolehdi, omaisuudestani, kunniastani
ja hyvästä nimestäni; Huolehdi, jos kärsin vääryyden siemenistä; Huolehdi, jos
synnin ja pilkan tähden lihani haluaa opastaa minua; Huolehdi, kun kuoleman
edessä joudun taisteluihin.
Kristityn pitäisi oppia elämään aina
samanlaisena kotona, kirkossa, maailmassa, uskossa, ilman naamiota - eikä olla
kahden tien kulkija, kakkosluokan näyttelijä. Pitää oppia olemaan hyvässä
maineessa ja pahassa, koettelemuksissa ja onnistumisissa, rikkaana ja köyhänä,
tarpeellisena ja tarpeettomana.
Martta ja Maria sanoivat aikoinaan
perhedraaman yhteydessä: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä…."
Joh.11:21. Kyllä Herra oli silloinkin kaikkialla, hallitsi kaiken. Jeesus toimi
niin kuin Isä tahtoi ja tuli kotiin, kun Isä tahtoi. Vaivat paljastavat
sisimmän olemuksemme ja uskomme. Pimeys tuo tullessaan valon tarpeen. Eikä
Herra ei ole hemmottelemassa omiaan, sillä siitä ei hyvää seuraa, uskovista
vain tulee ronkeleita ja nirsoja, etumaisia sijoja tavoittelevia,
pintaliitäjiä. "Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee
hänestä lopulta kiittämätön." Snl.29:21
7. Huolehdi, Herra, kun minua koskettaa
Saatana täällä maan päällä; Huolehdi, kun joudun oikeuteen ja minut olisi
vangittava; Huolehdi, hautapaikkani; Huolehdi, elämässäni; Huolehdi, jos
mieleni on nyt jättämässä sinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti