Olin poikaiällä mukana partiotoiminnassa
Turussa, se oli siihen aikaan semmoinen harrastus, joka kokosi aika paljon
nuoria yhteen. Retkeilimme, seilasimme, kalastimme, pidimme leirejä,
teemailtoja, opettelimme elämän taitoja ja marssimme kulkueessa. Melkein kaikki
kulmakunnan kaverit olivat mukana sosiaalisista taustoista riippumatta, oli
rikkaiden kotien lapsia ja osa asui köyhissä työläismökeissään.
Meillä oli tapana kerätä yhteiskassaan
rahaa erilaisia tavoitteita varten ja tein sitten partiokololle semmoisen
kannun, joka oli muistaakseni joku vanha lääkepurkki, ja johon työstin rahan
mentävän reiän. Sinne sitten laitoimme kolikkoja kokousten yhteydessä varojemme
mukaan, joitakin kymmenpennisiä. Markka oli siihen aikaan vielä iso raha.
Kerran, kun auoimme purkkia, se olikin tyhjä, tyhjennetty, joku oli vienyt
kaikki rahat sen siliän tien. Olimme pettyneitä ja turhautuneita, mutta
etsinnästä ja kuulusteluista huolimatta kukaan ei ilmoittautunut syylliseksi.
Selvää kuitenkin oli, että varas oli omaa joukkoa, ehkä noin parinkymmenen
henkilön joukosta joku. No Jumala tietää, kuka sen teki, eikä sillä pitkälle
pötkitty.
Pahuudella on merkillisen tukeva ote
ihmisiin, sillä pienestä pitäen kansa oppii kaikki metkut, vääryydet, pahuudet,
tappelemiset, valehtelut, varastamiset, juonittelut, hyväksikäyttämiset,
itsekkyydet. Raamattu sanoo: "Älköön näet kukaan teistä kärsikö
murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu
hänelle kuulumattomiin;" 1.Piet.4:15. Pahuus ei ole vain
moraalittomuutta, se on synnin valtaa ja purkautumista arjessa. Tätä me ihmiset
sitten tuotamme suuresti pitkin muuten turhaa menoamme. Aivan oman ryhmänsä
muodostavat sellaiset ihmiset, jotka eivät ole mitään, eivät ole saaneet mitään
aikaan - paitsi pahuutta - mutta mesovat ja vaahtoavat kaikista asioista kuin
poliitikot. Heille on tärkeää omistaa itseään fiksumpia tuttavia, sillä he
yrittävät nostaa heikkoa itsetuntoaan ajatellen, että noista hieman ylempänä
olevilta tulee vaikutusta heihinkin. Mutta peruspahuus, perisynti asuu
sielläkin, eikä vain alivuokralaisena tai talonmiehenä. Pahuudella on valtava
voima turmella ja tuhota mikä tahansa hyvä ihmisrakennus ja niin tulee Luojalle
hänestä vain häpeää. Pahuus pyrkii myös pukeutumaan valoksi, kun ihmiset
yrittävät muuttaa Jumalan luomistyön pirullisen mielensä mukaiseksi. "Sentähden
Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen,
häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden
valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on
ylistetty iankaikkisesti, amen." Room.1:24-25.
Kävelin eräänä päivänä ystävien kanssa
Ylivieskassa palaneen kirkon raunioilla. Sinne oli laitettu alttarin paikalle
hiiltynyt risti ja tehty sen eteen väliaikainen pöytä kesäisiä kirkonmenoja
varten. Suurten kivien päälle oli nostettu puita penkeiksi seurakuntalaisille.
Raunioiden viereen oli laitettu vanha kirkon kuva ja kertomus siitä, miten
tähän oli tultu, miten tuho oli tapahtunut. Tosin uutissankarin nimi oli
jätetty mainitsematta.
Luin sitten uutisista, että seurakunta on
suunnitellut hyvin kallista uutta kirkkoa palaneen lähelle. Mutta onko oikein
viisasta käyttää monia miljoonia pelkkään arkkitehtuuriin, kun Jumala ei ole
niistä kiinnostunut, eikä niiden perään kysytä kerran viimeisellä tuomiolla?
Vai mitä olisikaan tässä ajassa kalliin Nardusvoiteen haaskaus Kristukselle?
Eikö se ole ihmiset, uskovat, Vapahtajan ruumis siihen kutsuminen,
evankelioiminen ja sen varustaminen, tukeminen ja hoitaminen?
Kaksi hampparia murtautuivat kerran
erääseen kirkkoon mellastamaan meidän kulmilla. He sotkivat paikkoja, repivät
Raamatun ja sytyttivät sen sivuista nuotion lattialle. Sitten he poistuivat
paikalta ja kiipesivät läheiselle mäelle katsomaan, kun puinen kirkko paloi
suurella liekillä maan tasalle. Miehet joutuivat kiinni ja oikeus määräsi
heidät vankeuteen. Vankilassa toinen mies tappoi itsensä, mutta toinen tuli
uskoon. Kirkkoherra kuuli miehen uskoontulosta ja otti tämän vapauduttua häneen
yhteyttä. Hän pyysi miestä todistamaan uuteen kirkkoon, joka oli rakennettu
vanhan kirkon raunioille. Mies kummasteli ja oli hämillään, mutta lupasi tulla.
Niin kirkollisissa ilmoituksissa luki eräänä päivän ”Tänä iltana kirkossa
puhuu kirkonpolttaja”. Ihmisiä oli runsaammin kuin joulukirkossa, sillä
kaikki halusivat nähdä, millainen mies oli heidän pyhäkkönsä polttanut.
Mies teki avoimen synnintunnustuksen ja
kertoi olevansa vilpittömästi pahoillaan siitä, että hän oli tehnyt tämän
hirveän teon ja polttanut seurakunnan suuresti rakastaman kokoustilan. Hän
pyysi sitä seurakunnalta anteeksi. Ihmiset kyyneltyivät kuullessaan syvän
katumuksen ja halun parannukseen, sekä ihanan evankeliumin Jeesuksen
pelastavasta työstä. Mies oli selvästi uudestisyntynyt ja hän oli toinen
ihminen, kuin se, joka tuhopoltti kirkon. Kirkkoherra kysyi vielä tilaisuuden
lopussa, oliko jollakin syytöstä miestä vastaan, vai saiko hän anteeksi? Kaikki
olivat vaiti.
Lienee niin, ettei ihminen voi koskaan
täydellisesti ymmärtää synnin voimaa ja syvyyttä itsessään. Mielentilat, aineet
ja huumeet, joskus toiset ihmiset ja itse piru saavat hyvänkin ihmisen tekemään
mielettömiä tekoja, joita joutuu katumaan koko ikänsä. Turmelus on syvä kuin
hiilikaivosonkalo ja pimeä kuin tropiikinyö. Ja sellainen kurjuus asuu
ihmissydämessä, joka on varsinainen käärmeenpesä. Maailma, jossa asumme on
pahan vallassa. Täällä vallitsee kuolema, riita, sota, vääryys, valhe, sokeus,
eksytys, synti, jumalanpilkka ja epätoivo.
On suuriarvoista, kun ihminen saa tulla
tuntemaan syntinsä ja elävän Jumalan. Se on ainutlaatuinen kokemus, jossa
Jumala nöyryyttää ihmisen Golgatalle ristin juurelle. Nöyryytetty on altis
kuuntelemaan Herran totuutta ja armo maistuu hunajalle. ”Nöyrän rukous menee
pilvien läpi. eikä hän ole lohdutettu, ennenkuin se on tullut perille, eikä
lakkaa, ennenkuin Korkein hänestä huolen pitää” Siir.32:21. Kun on saanut
paljon anteeksi, antaa paljon omastaan. Kun Jeesus on tullut sydämeen, on ilo
antaa itsensä kokonaan uhriksi Herran käyttöön. ”Anna Korkeimmalle sen
mukaan, kuin hän on antanut, ja hyvällä mielellä, sitä myöten kuin kätesi
saavat hankituksi” 32:12.
Jospa seurakunta voisi saada Jumalalta
erityisen siunauksen tässä ajassa, niin että kurjat ja huonot ihmiset
löytäisivät tiensä Herran luokse. Jospa syntiset kansoittaisivat kirkot ja
maineensa menettäneet istuisivat eturivissä. Jospa vapaa-ajattelijat,
jumalankieltäjät ja ateistit tulisivat uskoon. Jospa epäjumalanpalvelijat
kääntäisivät kelkkansa ja muotojumaliset takkinsa. Jospa isättömät löytäisivät
elävän Jumalan ja syylliset Vapahtajan. Jospa uskovien arvostelijat löytäisivät
uskovien Puolustajan, Jeesuksen.
"Sen sijaan te itse teette vääryyttä
ja riistätte toisen omaa, vieläpä veljien. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät
saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei
epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa
periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te
olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä."
1.Kor.6:8-11.
Aikoinaan kun tein työtä juoppojen,
narkomaanien ja vankien parissa huomasin siellä, että ihmisten viat ovat
samanlaisia mutta eri asteisia. Toiset vain ajavat pienemmällä vaihteella ja
muutamat kaahivat turbo päällä. Seuraukset ovat sitten erilaiset. Joku tyytyy
räyhäämään, mutta toinen tarttuu puukkoon. Joku tekee pankkiryöstön, mutta
toinen keskittyy ottamaan työnantajalta muutaman kynän. Joku harrastaa avion
rikkomista, mutta toinen tappaa puolisonsa mustasukkaisuuden tähden. Joku
halveksii uskovaisia, mutta toinen polttaa heidän kokoustilansa. Joku
valehtelee kaiken aikaa kaikille, mutta toinen vain puolisolleen.
Turmelus on syvällä sielussamme ja kun
siihen vielä lisätään perintötekijät, huono kasvatus, surkea seura ja fyysiset
vaivat, ei voi paljon odottaa. Kaikkein suurin ongelma kuitenkin on se,
etteivät ihmiset tunne Jumalaa, lue tai kuule Herran sanaa, hänen ääntään,
eivät niin ollen löydä pelastusta ja tarkoitusta tyhjään elämäänsä. Sitä, mikä
olisi heidän kannaltaan kaikkein paras ratkaisu ja kauas kantoisin hyvä askel,
he karttavat viimeiseen asti vastustaen uskoon tuloa ja Jumalan kutsua
sairasvuoteelle asti. "He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta,
ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia,
väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen
tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja
laupeutta;" Room.1:29-30.
Olemme täysin turmeltuneita ja
kelvottomia ilman sinua, Kristus. Ilman sinua, Herra, hukumme ja joudumme
vastaamaan omista teoistamme ilman puolustajaa viimeisellä tuomiolla. Ilman
sinua, Jeesus, olemme pimeydessä, ilman toivoa ja tulevaisuutta. Mutta sinä,
Herra, olet suuri ilmoituksessasi, viisaudessasi, teoissasi ja ajatuksissasi.
Sinä sallit kirkon polton ja omiesi vainon, sinä annat uskovien kulkea alatietä
ja ihmisten pilkan kohteena, häväistynä ja ylenkatseen alla, niin kuin sinä
itsekin koit täällä Israelin vuorilla kulkiessasi. Mutta ajallasi sinä korotat
luoksesi jokaisen, joka sinuun turvaa. Sinä etsit sieluja vankiloista, jotka
ovat joskus ilman kaltereita ja lukittuja ovia - meidän kodeistamme. Sinä
rakennat kodin palaneen tilalle, annat uuden elämän etsivälle, sinä nostat
alaspainetun ihmisarvoon ja kirkastat Golgatan työsi kurjalle. Sinä olet hyvä
Jumala pahalle ihmiselle. Ylistys sinulle, Vapahtajamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti