lauantai 23. lokakuuta 2021

Minulle tuli tämä Herran sana

 Vaimoni tapasi aikoinaan Raisiossa asuessamme kirjailija Martta Kaukomaan hänen kodissaan Kaanaanmaalla. Tämä pieni nainen oli väkevä Raamatuissa ja varmasti yksi kaikkein parhaimpia Sanan selittäjiä Suomen maassa. Elämäntyönsä hän teki vapaakirkon evankelistana. Hän kirjoitti monta kirjaa ja teoksensa pohjautuivat Jumalan sanaan ja sen avaamiseen kansanomaisesti ymmärrettävällä tavalla. 1930 luvulla hän kirjoitti kirjan "Herran sana tuli minulle", jossa hän käy läpi tuon ihmeellisen asian vaikutusta ihmiseen ja sen seurauksia. Hän kirjoitti:

- Herran sana ei aina tule minulle. Voin sitä lukea ja kuulla, mutta vain ruumiilliset silmäni ja korvani tajuavat sen. Sieluni ei kuule eikä näe mitään….. Ne ovat pimeitä päiviä uskovaisen elämässä. Kiusaukset ovat voimakkaita, lankeemus vartoo oven edessä. Kristitty tuntee olevansa heikko, sillä voiman lähde, Herran elävä sana, on kuin tukittu. Hän kadottaa halunkin siihen, sillä siinä ei tunnu olevan entistä makua ja tehoa…. Odotin onnea elämältä, en pientä ja puolinaista, vaan kokonaista ja suurta. Ja nyt olen sen löytänyt, — monen tuskan ja taistelun sekä syvän onnettomuuden kokemisen jälkeen. »Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.» Ps.73:28. Ja »Herra minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu.» Ps.26:8.…. Omassa elämässäni on ollut hetkiä, joina tartuin Häneen sieluni tuskassa kuin korvikkeeseen, — kaiken muun näyttäessä menetetyltä. Mutta Hän ei ole korvike, Hän on tosi leipä. Häntä ainoaa tarvitsemme. Hänen läheisyydessään oleminen on autuus ja Hänen äänensä kuuleminen elämä.

 


Uskovien kesken kuulee usein sanottavan: "Herra puhui minulle" tai "Jumala sanoi, että" tai "olen varma, että tämä on Herrasta". Kyseessä on ollut jokin merkittävä asia ihmisen elämässä, johon hän on rukoillut vastausta Jumalalta. Muutamat kertovat jatkuvassa Jumalan läsnäolosta elämisestä? Alakuloisen uskovan se vie vain syvemmälle voimattomuuteen, hän löytää itsestään vain virheitä. Ystävienkin apu tuntuu heikolta ja vain alati kasvava lihallisuus kukkii. Ei jää kuin odotus. "Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti." Job 7:3-4.

 

Jumalalla on aina kaikki tiedossaan ennen meitä. Hänen suunnitelmansa on viisas kokonaisuus, jossa elämämme on kartalla. Kun ihminen elää tätä päivää, Jumala näkee myös alun ja lopun. Siksi hän tuo sopivan sanan elämäämme ajallaan. "Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi." Jer.1:4-5. Jumala on salattu ja ilmoittanut itsensä sanassaan, tässä se on valmistin – tunsin – pyhitin - asetin. Meidän vajavaisuutemme on Jumalan mahdollisuus, meidän heikkoutemme on kanava Herran tuntemiseen. Vanhan ihmisen kuoleminen meissä on hidas ja uuvuttava. Mutta tämä kaikki on Jumalan koulua uskovalle, jossa ymmärrämme, miksi sanan siemen on kylvettävä aina multaan mätänemään eikä ilmaan riippumaan. Toiset kyllästyvät marinoihimme, mutta Herra on uskollinen. "Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on." Hebr.10:35-36.

 


Kirkkohistoriassa näemme, että Jeesuksen seuraajat ovat kaikki jossain vaiheessa kokeneet saman: Jumalan sana tuli minulle ja se muutti kaiken. Pietari, Paavali, Luther, Laestadius, Hedberg, Muroma, Tuomenoksa, Konttinen, Reponen, Malinen, Leminen kaikki he olivat vain ihmisiä, syntisiä ihmisiä, vajavaisia, heikkoja. Mutta heidät muistetaan Jeesuksen tähden. Uskovaisuudessa tuntuu, että toinen on liian nuori, toinen liian vanha, toinen liian kiireinen, toinen liian yksinäinen, toinen kovin sairas, toinen vain vähän kiinnostunut. Kun siinä sitten katsoo Herraan päin: "Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni. Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni. Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun." Job 19:8 Olenko siis ymmärtänyt oikein Jumalan sanan? Eihän minusta ole mihinkään? Kaikki tehtävät tuntuvat olevan ylivoimaisia ja siksi onkin oltava vain hiljaa ja kuunneltava Jumalaa. Tapahtuu merkillistä. "Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra sanoi minulle: "Katso, minä panen sanani sinun suuhusi." Jer.1:9.

 


Omassa elämässäni oli suuri hetki, kun Jumalan sana tuli minulle. Olin ollut vakinaisessa hengellisessä työssä runsaan vuoden ja pitänyt puheita säännöllisesti. Seurapuheet ja todistukset kävivät suhteellisen helposti, mutta raamattutunnit koin työläinä ja raskaina teemasta riippumatta. Mutta sitten tapahtui ihmeellistä. Olin menossa Nokialle puhumaan seurakunnan leirikeskukseen Urhattuun alkusyksystä 1981 ja Jumala antoi minulle sanan Jer.23:28 "Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra." Sana aivan kuin hyppäsi minuun, vaikka olin sen aiemmin monta kertaa lukenut. Minulla oli Jumalan sana, niin Herra silloin vakuutti. Minä omistin sen. Se oli enemmän kuin vain kirjoitettu teksti, se oli elämän sana, se oli elävä sana. Siinä sanassa Jeesus itse asui minussa viisautena, valona ja voimana. Ihmeellistä. Täytyin siinä hetkessä Pyhällä Hengellä ja Herran siunaus tuli olemukseeni niin kuin ei koskaan ennen. En kuullut ääntä, mutta tunsin, että Herra ohjasi minua sanoen, että anna mennä vaan rohkeasti sen mukaan, kuin Hän antaa sanottavaa ja kirkastaa Raamatun sanomaa. Puhuin sitten tuon jakeen teemalla paikalle kokoontuneelle väelle innoituksen vallassa, eikä minun ollut koskaan aiemmin ollut niin helppo puhua Raamattutuntia. Siinä avattiin minulle uusi ovi, joka muutti koko työni sisällön uuteen vaiheeseen. Raamatun opettamisesta tuli minulle pääasia, Jumalan antama tehtävä.

 


Joku voi lukea papiksi tai diakoniksi, mutta jos ei Jumalan sana ole tullut hänelle, hän ei kykene palvelemaan Herraa Pyhässä Hengessä. Uskovaisuus on aina Herran sanan varassa, jos se katoaa, tai sitä ei tule, alkaa hengellinen kuolema. Maailmanrakkaus kuolettaa Jumalan sanan kuulemisen halun. Kristuksen sanan kanssa seurakunta seisoo tai ilman sitä näivettyy kuolleeksi muotomenoksi. Jos uskova ei saa Jumalan sanaa, ei hän kykene olemaan Herran todistaja maailman keskellä. Jos vanhemmat eivät saa Jumalan sanaa, eivät he kykene opettamaan lapsiaan Jeesuksen seuraajiksi. Jos uskova ei ehdi hiljentyä Herran edessä, ei hän saa Jumalan sanaa itselleen. Joka pitää Herran sanan halpana kadottaa Jeesuksen, rakkauden, tien, totuuden, elämän, tulevaisuuden, toivon, johdatuksen, varjeluksen ja siunauksen. Tärkeä rukous: "Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen. Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi. Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni. Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti." Ps.119:28-29,32-33.

 

"Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta" Kol.4:2-3. Kun sanan ovi avataan, kun Jumalan sana alkaa elää, uskova virvoittuu. Sana tuntuu voimalliselta ja ihanalta. Taivaallinen vaikutus vuotaa sydämeen ja uudistaa mielen. Armo kirkastuu sielulle, anteeksiantamus Jeesuksen veressä pyyhkii tunnon syytökset pois. Kipeä tunto on löytänyt ihmeellisen lääkkeen, joka parantaa koko olemuksen. Armolahjat puhkeavat valaistuun mieleen, suuri onnellisuus valtaa sielun ja kiitollisuus paistaa kasvoista. Aikataulu menee uusiksi. "Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista." Ps.119:62. Virret alkavat elää, niiden sanoma on viesti toisilta, jotka ovat kulkeneet saman tien, vaivojen vuoret, pimeät laaksot ja turhuuden markkinat. Vanhat hengelliset kirjat alkavat elää, niiden kirjoittajat ovatkin olleet ihmisiä, eivät pyhimyksiä, vaan Jumalan sanan kohdanneita tavallisia raadollisia ihmisiä. Jeesus oli tullut heille eläväksi ja todelliseksi arkisessa elämässä. Kun Jumalan sana tulee luoksemme, rukouksemme elpyy, esirukous löytää tarvetta, Jeesus näkyy kaikkivaltiaana, toiset uskovat rakkaina veljinä ja sisarina. Ikävöimme Vapahtajaa ja hänen asuntoaan, taivaan kotia, lopullista vapautumista. "…anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme…" Ef.1:17-19.

 


Tunteiden tauottua alkaa arki ja sanan kanssa eläminen joka päivä. Kiusaukset koettelevat uskoa, vaikeudet pyrkivät kampittamaan, viholliset yrittävät vetää sanan pois uskovan ulottuvilta tarjoten muuta mietittävää ja tekemistä. Vanha ihminen tunkee koko voimallaan saamaan yliotteen uudesta luomuksesta ja kristityn suurin taistelu käydään lihan ja hengen välillä siellä, missä sanan tulisi hallita. Mooses pyrkii ottamaan Jeesuksen paikan uskovan elämässä, lain vaatimus yrittää tukahduttaa armon valon sielusta. Muodollinen uskonto valtaa mielen ja usko sammuu. Ihminen alkaa nousta ylös ylpeydessään ja nöyrä, hiljainen Kristus jää alas. Kun hätä katoaa, monelta katoaa Jumalakin. Tuntuvastaa armosta on vierähtänyt jo pitkä aika ja hyvä sydämen maa on alkanut kovettua ja kivettyä, siihen on alkanut kasvaa ohdakkeita ja orjantappuroita, linnut ovat tulleet nokkimaan pois hyvät siemenet. Tarvitaan siis Jumalan lupausta: "Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä." Joos.23:14.

 

Lähetä Herra sanasi tähän aikaan, tähän seurakuntaan, uskovillesi, jotka odottavat sinua. Lähetä Herra sanasi varustamaan ja vahvistamaan uskoa, toivoa ja rakkautta omiesi keskuudessa. Lähetä Herra sanasi, että armolahjasi syttyisivät kaikkialla tekemään kansasi sopiviksi palvelemaan. Lähetä Herra sanasi, että nuoret lähtevät lähetystyöhön ja todistamaan sinusta. Lähetä Herra sanasi, että esirukoilijat elpyisivät vuodattamaan sydämensä alttarisi edessä muiden hyväksi. Mutta lähetä kutsuva ja pelastava sanasi myös maailmaan, että se heräisi näkemään, mihin ovat menossa ilman sinua, mitä ovat pahuudessaan tehneet ja aiheuttaneet itselleen ja toisille. Lähetä Herra sanasi, että uskovat iloitsisivat onnestaan olla sinun omiasi ja toisivat siitä kiitoksen sinulle, Isälle ja Pyhälle Hengelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti