Kun ihminen on tullut uskoon ja alkaa lukea vakavasti Raamattua, se on varsin antoisaa ja siunaavaa. Moni täysin tuntematon asia alkaa selvitä ja pikku hiljaa hahmottuu koko pelastushistoria. Monet ihmeet avautuvat Jeesuksen persoonan myötä ja Jumalan suuruus ilmenee jokaisella sivulla. Eräs erikoisuus uskonopissa on ollut aina seurakunnan tempaus, josta Raamatussa puhutaan lyhyesti. Tämä vaikeasti hahmotettava tapahtuma on sitten yritetty vesittää monin sanoin. Muistan itsekin, kun tein saarnalupatutkintoa Helsingin hiippakuntaan ja tuomiorovasti Larkio otti sen vastaan. Tuli sitten kirjallisen työni yhteydessä puhetta kohdasta, jonka olin merkinnyt otsikolla "seurakunta-ajan päättyminen". Hän kysyi, että mikä tämä on? Vastasin sitten, että Paavali viittasi siihen kirjeessään mainiten tempauksen. Larkio sanoi, ettei sitä tarvitse korostaa. Niin sitten lopullinen versio ei sisältänyt tuota otsikkoa, mutta tiivistelmään sain sen jäämään tällaisessa muodossa: "Uuden liiton temppelirakennus alkoi siis Hengen vuodatuksella ja jatkui Jumalan valmistaessa sopivan muotoisia kiviä — ihmisistä, pakanoistakin tälle perustukselle. Eräänä päivänä tämä temppeli on valmis ja pakanoitten aika päättyy Jeesuksen tullessa noutamaan seurakuntaansa pois maanpäällisestä vaivanajasta (Heb.9:28, Ilm.3:10, 1.Tess.4:15-17) Tähän seurakunta ajan päättymiseen liittyy toinenkin ilmiö. Silloin saavat kaikki Kristuksessa poisnukkuneet lähteä yläilmoihin Herraa vastaan ennen seurakuntaa, joka on sillä hetkellä elossa."
Martti Luther kirjoitti kirjassa "En minä kuole - vaan elän":
- Sillä kuulostaa varsin kummalliselta ja jopa mahdottomalta, että kaikki ihmiset, ensimmäisestä viimeiseen saakka, jotka ovat aikanaan kuolleet ja tulleet haudatuiksi, herätettäisiin hetkessä kuolemasta elämään. Se seikka ei voi yksinkertaisesti mahtua järkeemme, että kaikki tulee tapahtumaan niin nopeasti, sillä voimme nähdä jonkun palaessaan tulessa muuttuneen tomuksi, jonkun toisen taas hukkuneen veteen heitettynä, kolmannen kokeneen loppunsa villien eläinten hampaissa, neljännen kuolleen korppien raatelemana jne. Sanoakseni lyhyesti: kuka voi ajatella tai kuvailla, kuinka monella merkillisellä tavalla ihmiset saavat surmansa maailman turuilla ja kuitenkin heidät kaikki herätetään hetkessä eloon viimeistä tuomiota varten! Saman kohtalon joutuvat kokemaan myös kaikki muut, silloin elossa olevat, jotka hoitavat maallisia askareitaan; heidät löydetään kotoaan pöydän äärestä tai pellolta, makuusijalta tai työn parista, viinilasin ääreltä tai mistä muusta paikasta tahansa. KUITENKIN KAIKKI MUUTTUVAT YHDESSÄ HETKESSÄ VOIDAKSEEN OLLA KOOLLA SILLOIN, KUN HEIDÄT TEMMATAAN PILVIIN HERRAA VASTAAN.
Jos nyt otat järjen avuksesi kuullessasi tästä kerrottavan et voi lainkaan uskoa, että tällaista koskaan tapahtuisi. Mutta silloin tuleekin itse Jumala osoittamaan yliluonnollisen voimansa ja valtasuuruutensa kuten tapahtui silloin, kun hän loi taivaan ja maan. Hän näet lausui vain sanan ja kaikki heti tapahtui hänen tahtonsa mukaan. Samoin tulee käymään myös viimeisellä tuomiolla. Arkkienkeli kuuluttaa Herran tuloa Jumalan pasuunain ja sotahuudon kaikuessa, — kuten tässä sanotaan — ja hän astuu alas taivaasta. Samassa hetkessä nousevat myös kuolleet ylös haudoistaan ja kaikki me muutumme.
Olin joissakin tilaisuuksissa yhdessä Kiinan lähetti Päivö Parviaisen kanssa ja se oli hyvin antoisaa. Vanha Herran palvelija kertoi monia mielenkiintoisia tapahtumia elämänsä varrelta. Kerran hän kertoi pitäneensä opetusta Kiinassa paikallisille seurakuntalaisille Jeesuksen toisesta tulemisesta. Hän oli ottanut pienen puisen ristin mukaan saarnatuoliin. Ristin takapuolelle oli liitetty liimaamalla magneetti. Sitten hän otti kupin, johon laittoi kahdenlaisia kuulia, rautakuulia ja lasikuulia. Jossain vaiheessa saarnaansa hän laski ristin lähelle kuppia niin, että metallikuulat tarttuivat ristiin jääden siihen kiinni. Sitten hän sanoi: - Näin käy, kun Herra Jeesus tulee takaisin! Uskovat pääsevät Jeesuksen luo, muut jäävät tänne. Esitys oli hyvin valaiseva ja kiinalaiset ymmärsivät, että usko on se tartunta, mikä kiinnittää ja yhdistää syntiset Vapahtajaan.
Martti Luther kirjoittaa kirjassa "Elämän taistelussa":
- Sillä kun nyt Herra Kristus istuu ylhäällä Jumalan oikealla puolella eikä hänen hallussaan eli hallittavanaan ole kuoleman valtakuntaa, joka on murhetta ja viheliäisyyttä, vaan elämän valtakunta, joka on rauhaa, riemua ja lunastusta kaikesta pahasta, niin on varmaa, etteivät hänen omansa jää kuolemaan, tuskaan, pelkoon, ahdistukseen ja kärsimykseen, vaan HEIDÄT TEMMATAAN KUOLEMASTA JA HAUDASTA JA KAIKESTA KURJUUDESTA, tehdään eläviksi sekä sielun että ruumiin puolesta, ja niin he elävät hänen kanssaan ilman syntiä.
On onnellista olla Herran oma, uskossa. On onnellista uskoa Jumalan sanaan, sillä silloin ihminen ei ole ihmismielipiteistä riippuvainen. Onhan tunnettua, että kaikki kiistat kristikunnassa ovat aina olleet seurausta siitä, että Jumalan sanan totuutta vastaan on hyökätty, noustu, arvosteltu, vähätelty tai kieroiltu. ”rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;
"…niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen." 2.Piet.3:16. Kun asiantuntijat eivät ymmärrä Jumalan sanaa, tai kun he kompastuvat sen erikoisiin käänteisiin ja yliluonnolliseen ilmoitukseen, he yrittävät kumota sen. Mutta se aukeaa vain uskossa.
Martti Luther kirjoittaa Vuorisaarnan selityksessä:
- Se, joka ei tahdo olla maailman lapsi, vaan saada osan kristittyjen kanssa, antakoon siis itsensä löytää niiden luettelosta, jotka auttavat muita huokailemaan ja kärsimistä kantamaan, jotta hän itsekin saisi lohdutuksen, niin kuin tämä lupaus kuuluu. Sen tähden on profeetta Hesekielin 9. luvussa luettava esimerkki, kuinka Jumala lähetti kuusi kuolettavilla aseilla varustettua miestä Jerusalemia vastaan. Mutta heidän joukossaan lähetti hän yhden, joka kantoi kirjoitusneuvot ja jonka piti kulkea kaupungin läpi ja kirjoittaman ne miehet heidän otsissansa, jotka huokasivat ja huusivat sitä kauhistusta, joka siinä tapahtui, ja joiden täytyi nähdä kaikki, mikä heidän sydäntänsä haavoitti. Ja se, jota näin oli merkitty, oli jäävä eloon, mutta kaikki muut olivat surmattavat. Katso, se on kristittyjen etu, että, vaikka heidän täytyy maailmassa nähdä pelkkää kärsimistä ja surkeutta, tapahtuu kuitenkin lopuksi, kun maailma on mitä suruttomimpana ja riehuu sulassa ilossa, että pyörä kääntyy ympäri ja SUURI ONNETTOMUUS YHTÄKKIÄ TULEE MAAILMAN YLI, JOHON SEN TÄYTYY JÄÄDÄ JA HUKKUA, MUTTA KRISTITYT TEMMATAAN SIITÄ JA PELASTETAAN, niin kuin hurskas Loot Sodomassa pelastui, sitten kuin he, niin kuin Pietari sanoo, olivat vaivanneet sitä hurskasta sielua joka päivä väärillä töillänsä 2.Piet.2:8. Anna siis maailman nyt nauraa ja elää iloisessa humussa oman mielensä ja halunsa mukaan. Ja vaikka sinun täytyy murehtia ja kärsiä sekä joka päivä nähdä sellaista, joka sydäntäsi surettaa, niin ole kärsivällinen ja pysy tässä lauseessa, niin että siihen mielistyt ja itseäsi sillä lohdutat sekä ulkonaisestikin virkistät ja ilahutat itseäsi niin paljo kuin voit.
Kaikki ihmiset ovat kahta ryhmää, joko pelastettuja tai synneissään eläviä, muuta ryhmää ei ole. Evankeliumi on mahdollisuus kaikille astua pelastukseen ja tulla Jumalan luokse. Ja pelastettuja odottaa ihana näkemisen päivä, kun Jeesus saapuu enkeleineen seurakuntaa noutamaan taivaaseen.
Martti Luther opettaa 1.Kor.15. selityksessään:
- Paavalin tässä käyttämä kreikankielen sana tietää näet ensi kädessä muuttamista siinä mielessä, että siirretään paikasta toiseen, esimerkiksi vedestä kuivalle maalle tai maasta ylös ilmaan. Siten meidätkin silloin temmataan yhtäkkiä toisaalle ja toiseen muotoon, missä sillä hetkellä lienemmekin täällä maan päällä, kotona tai ulkona, pöydässä tai vuoteessa taikka työssä, joko käymme tai seisomme, istumme tai makaamme. SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ ME SILLOIN KUOLEMME JA HERÄÄMME JÄLLEEN ELÄMÄÄN JA PERÄTI MUUTETAAN ILMASSA LIITÄMÄÄN. Sellaista muuttamista apostoli tässä tarkoittaa, vaikka hän tosin siihen sulkee myöskin toisellaisen, nimittäin laadun eli muotomme muuttumisen, josta hän jo edellä on puhunut, kun nimittäin ruumis saapi uuden puvun eli kirkastetaan aurinkoakin kauniimmaksi ja kirkkaammaksi. Tämä ei tietenkään tapahdu niin kauan kuin se on tässä majassa ja puvussa, vaan tämä kaikki riisutaan päältä ja poltetaan tuhaksi juuri ennen siinä samassa silmänräpäyksessä, ja sitten tapahtuu ylös tempaaminen. Tätä asiaa apostoli selittää lähemmin 1.Tess.4 luvussa, missä hän sanoo: "Me, jotka elämme ja jälkeen jäämme Herran tulemiseen, emme suinkaan pääse edelle niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra astuu alas taivaasta suuren huudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja Kristuksessa kuolleet ensin ylös nousevat. Sitten me, jotka elämme ja jälkeen jäämme, temmataan yhdessä heidän kanssansa pilviin Herraa vastaan ilmaan" j. n. e.
Martti Luther jatkaa edelleen:
- Apostoli ilmoittaa siis että kuolleet yht'äkkiä nostetaan haudoistaan ja meidät samalla temmataan ylös, missä lienemmekin, siirretään kuolevaisesta elämästä ja tilasta, kohta tullaksemme kaikki yhdessä myöskin kirkastetuksi. Sitä apostoli tarkoittaa sanoessaan: emme kaikki kuole eli nuku. Asia ei voi eikä saa toteutua niin vitkaan, että ihmiset aina toisiansa hautaisivat, kunnes kaikki olemme vähitellen kuolleet, vaan MEIDÄT KOOTAAN KERRAN KAIKKI YHTÄ HAAVAA JA TEMMATAAN YHDESSÄ YLÖS, vaikka tosin kuolema siinä myös tapahtuu. Jumala on silloin osoittava kaikkivaltaansa ja voimaansa antaessaan hukkua yhdessä silmänräpäyksessä kaikki, mitä on maan päällä; KOKO MAAILMA ON SILLOIN MENEVÄ RAUNIOIKSI JA MUOTONSA ON MUUTTUVA, MUTTA ME SAAMME IÄTI OLLA KRISTUKSEN KANSSA, vaan nuo toiset, jotka eivät uskoneet, heitetään iäiseen vaivaan. Tämä on tapahtuva, sanoo apostoli viimeisen tuomion pasuunan kaikuessa. Herra on tuleva alas suuren huudon kuuluessa, lausuu hän tessalonikalaisille, ja ylienkelin hän on antava puhaltaa pasuunaan, joka on kaikuva kautta taivaan ja maan, niin että kaikki sortuu raunioiksi ja kuolleet ylös heräävät.
Tämä on se salaisuus, jonka apostoli nyt ilmoittaa kristityilleen. Maailmanviisaat eivät sitä kykene käsittämään, vaan väittelevät pilkaten sitä vastaan. Ainoastaan kristityt tulevat sen tietämään ja käsittämään. Herran työt eivät viimeisenä päivänä ole todellakaan meidän nyt käsitettävissä, sillä eihän järki käsitä eikä ymmärrä mitään muutakaan uskonopin kohtaa. Emmehän ymmärrä omaa ruumiillista ja sielullista elämäämmekään, joka kumminkin on silmiemme edessä ja havaittavana, miten nimittäin tapahtuu näkeminen, kuuleminen, puhuminen, ajatteleminen, kasvaminen jne., saati ymmärtäisimme sitten niitä korkeita asioita, joita emme näe emmekä tunne, vaan jotka ovat ainoastaan uskolla käsitettävät.
Ja vielä Luther kirjoittaa:
- Sillä, jatkaa apostoli, tämän katoavan pitää pukea päällensä katoamattomuus ja kuolevan pitää pukea päällensä kuolemattomuus. Tämän huomautuksen hän pistää väliin tullakseen siihen ihanaan asiaan, jolla hän puheensa päättää. KUN MEIDÄT NOSTETAAN JA TEMMATAAN YLÖS TAIVAASEEN, JÄTÄMME, HÄN TAHTOO SANOA, TÄNNE ALAS KATOAMAAN JA PALAMAAN KAIKKI, MITÄ OLEMME TÄMÄN ELÄMÄN VARALLE TARVINNEET, TALOT, HUONEET, VAATTEET, KENGÄT, JNE., kaikki mitä on maan päällä, mutta samalla saamme myöskin riisua kaiken myötäsyntyneen katoavaisen menomme; emme enää tarvitse syödä, juoda, nukkua, tehdä työtä ja nähdä mitään vaivaa. TÄMÄ TAPAHTUU YHDESSÄ SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ JA ME SAMALLA KOKONAAN UUDISTUMME IANKAIKKISEEN KIRKKAUTEEN JA KUNNIAAN, MUUTUMME sekä paikkaan että ruumiillisuuteenkin nähden, joka sitten on muuttumatonna ja katoamatonna pysyvä.
Herramme, olet järjestänyt kaiken hyvin ja ajallaan, kiitos sinulle siitä. Mutta me ihmiset emme tahdo taipua nöyrtymään edessäsi ja elämässämme, lihallinen mielemme vastustaa sinua. Meidän järkemme sotii pyhää tahtoasi vastaan, kun meidän pitäisi lapsenomaisesti ottaa vastaan sanasi aarteet ja pelastava ilmoitus. Katsomme siis pyhään sanaasi kuin ikkunaan, joka tuo eteemme sinun kuvasi ja tahtosi, taivaallisen suunnitelmasi viedä uskovasi taivaan kotiin maan vaivoista, sairauksista, sodista, nälästä, vaikeuksista, pahasta ja turhasta krääsästä. Siihen meitä auta väkevällä kädelläsi ja Henkesi voimalla. Tempaa siis seurakuntasi lupauksesi mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti