torstai 31. lokakuuta 2024

Room.2:2. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät.

 


Suomalainen yhteiskunta lähenee Neuvostoliiton aikaa ja tasoa. Pimeys maassamme on tänään harvinaisen suuri ja siitä seuraavat päätökset ovat tuhoisia. Synnin suosiminen ja Jeesuksen vastustaminen ovat kasvaneet lähes tuomion asteelle. Että pitää vain odottaa, koska kolahtaa?

Nykyään Venäjällä saa vapaasti julistaa kirkoissa ja kaduilla Jeesuksesta saamatta rangaistusta, mutta Suomessa Raamatun kunnioittaminen ja esiin nostaminen vie oikeuteen. Tätä suuntausta edistävät mm. kirkon piispat, jotka ovat jo aikoja sitten hylänneet Jumalan sanan ja ovat pelkkiä leipäpappeja – jos sitäkään. Heidän esimerkkiään seuraten ovat sitten seurakuntien työntekijät omaksuneet tämän nihilistisen asenteen. Ei ihme, jos Jeesus nimi onkin harvinainen tilaisuuksissa ja jäi vain maallikkojen hoidettavaksi.

 

On vain ajan kysymys, koska uskovat joutuvat Suomessa maanalaiseen seurakuntaan, kuin ennen vanhaan Neuvostoliitossa. Itsekin tuli niissä käytyä ja iloitsimme yhteisestä Vapahtajasta ja Herrasta, Jeesuksesta, joka ylläpiti hengellistä elämää säästöliekillä halullisissa sydämissä. Tapasin ihmisiä, joita oli vainottu uskonsa tähden ja jotka olivat istuneet vankilassa sen tähden, että olivat laulaneet kotonaan Jeesuksesta tai omistaneet Raamatun ja virsikirjan. Valtio kontrolloi silloin kaikkea hengelliseen vivahtavaakin toimintaa tai materiaalia pirullisesti. Nyt tämä sama ateistinen henkivalta myrkyttää Suomea ja sitä pitää vastustaa Jeesuksen nimessä rukouksessa.

 


Kaiken olevaisen yläpuolella on Jumala, elävä Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän valvoo kaikkea ja järjestää tapahtumat täällä alhaalla. Kun ihmisten synti tulee täyteen mittaansa, tulee tuomion aika ja rangaistukset kohtaavat jo ajassa ja maailmassa syntisiä. Hyvästi hyvinvointiyhteiskunnalle ja luonnon tasapainolle ja ilmastonkorjaamiselle, poliittiselle diplomatialle ja tiede-uskontoon. Kannattaa haudata kaikki kuvitelmat ruusuisesta tulevaisuudesta ja varata menolippu taivaaseen. Niitä saa edelleen Golgatalta, Jeesuksen Kristuksen uhrista ja verestä. Kaikenlainen Jumalan vastustus tietää ongelmia, sotia, nälkää ja sairauksia. Sen lisäksi on odotettavissa suuri katselmus, jossa luetaan ikuisuustuomiot. Helvetti on niiden osa, jotka ovat vastustaneet Jumalaa, eikä se kärsimys lopu koskaan. 

Jer.15:2. Ja jos he kysyvät sinulta: 'Minne meidän on mentävä?' niin vastaa heille: Näin sanoo Herra: Joka ruton oma, se ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen!

Jer.17:13. Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran.

 Luuk.17:28-30. Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.

Room.1:28-29. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;  

Fil.2:9-11. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

 

Jeesus rukoilen aikamme jumalattoman maailman puolesta, Jumalan vastustajien puolesta, vannoutuneitten ateistien puolesta, lapsiaan valheeseen ja harhaan johtavien vanhempien puolesta, penseiden kristittyjen puolesta, uskostaan haaksirikkoon joutuneitten luopioiden puolesta, tähän nykyiseen maailmaan rakastuneiden puolesta, synnin orjien puolesta, uskonsa menettäneiden seurakunnan työntekijöiden puolesta, kaikkien kääntymättömien ihmisraunioiden puolesta. Tule heidän elämäänsä Herrana ja Vapahtajana, suurena Kuninkaana, Kaikkivaltiaana, synnin ja kuoleman voittajana, perkeleen kukistajana. Auta kansasi, uskovasi ulos Sodomasta ennen kuin laitat sen tuhon tulemaan. Tule Herra Jeesus! Aamen.

tiistai 29. lokakuuta 2024

Ei työmme meitä pelasta, Jeesus on turvanamme.

 

Laurentius Petri oli Ruotsin ensimmäinen luterilainen arkkipiispa ja tärkeä uskonpuhdistaja. Hän opiskeli veljensä kanssa Martti Lutherin alaisuudessa Wittenbergissä, josta he lähtivät levittämään luterilaisuutta Ruotsiin. Ruotsissa alettiin katolisissa piireissä pelätä tätä kehitystä. Piispa Hans Brask huomasi, että on kehittymässä merkittävää luterilaista toimintaa. Hän ilmoitti asiasta katolisten arkkipiispalle Johannes Magnukselle, että siellä oli häpeämättömiä pappeja, jotka levittävät luterilaista hapatusta julistaen tietyille maallikoille, että kirkko on olemassa ihmisiä varten, ja mitä kirkko omistaa, kuuluu kansalle.

 Lutherin oppilaat olivat hyökänneet kerjäläismunkkeja ja pyhimysten palvontaa vastaan. He olivat selittäneet, että papinvirka on tärkein ja saarnaaminen on tärkeämpää kuin messu. Oli todettu, että synnintunnustus tulisi tehdä sydämessään pelkästään Jumalalle eikä papille. Laurentiusta arvostettiin Ruotsin kirkossa laajalti oppineisuutensa ja hurskautensa sekä hänen lempeän ja vakavan luonteensa vuoksi. Syytöksiin luterilaisten harhaoppisuudesta vastattiin, että kaikki vaaditaan saarnaamaan evankeliumia ja Jumalan sanaa: ”Jumalan sanan julistaminen on papin virka niin kuin takominen on sepän virka”.

 

Laurentius Petrin kirkkojärjestyksessä vuodelta 1571 vahvistettiin, ettei kristittyjen pitänyt noudattaa juutalaisten sapattia, mutta kolmas käsky velvoitti kristityt pyhittämään lepopäivän. Tämä näkemys heijastaa uskonpuhdistuksen yhteydessä vakiintunutta luterilaista suhtautumistapaa, ja sitä levitettiin katekismuksissa.

 

Piispa Laurentius Petri päätti, etteivät romanit saa Suomessa kirkollisia palveluita. Asiasta teki päätöksen myös kirkolliskokous. 1600-luvulla oli voimassa laki, jonka mukaan karkotetun romanin sai tappaa ilman oikeudenkäyntiä.

Suomeen romanit tulivat Ruotsin kautta 1500- luvulla. Ensimmäiset merkinnät romaneista Suomen alueella on Ahvenanmaan Kastelholman linnan arkistoista, joiden mukaan romaneilta takavarikoitiin kahdeksan työhevosta v. 1559. Ruotsi-Suomessa suhtautuminen romaneihin oli kielteistä. Arkkipiispa Laurentius Petri kielsi kaikki kirkolliset toimitukset romaneilta. Vuonna 1637 tuli voimaan ns. hirttolaki, jonka mukaan romanit tuli hirttää, elleivät he noudattaneet karkottamiskäskyä.

Myöhemmin asenteet romaneja kohtaan lientyivät jonkin verran. Suomen siirryttyä Venäjän suurruhtinaskunnaksi v. 1890, voimaan tulivat erityislait, joiden tavoitteena olivat romanien sopeuttaminen ja paikoilleen asettuminen. Romanit rinnastettiin kulkureihin ja kerjäläisiin. Vuonna 1812 annettiin laki, jonka mukaan kodittomat kulkijat piti sijoittaa työlaitoksiin, koski myös romaneja. Myös vuosina 1900 ja 1955 Valtioneuvoston asettamat komiteat kannattivat ajatusta, että ainoastaan sulauttamalla romanit valtaväestöön, heidät saataisiin yhteiskuntakelpoiseksi.

 

1644 Turussa piispa Laurentius Petri puuttuu Saarnakirjassaan viinan juontiin jakaen pikarit: 1. tarpeen ja hädän pikari 2. terveyden pikari 3. ilo-siementen pikari ja 4. enempi kiukkuisten pikari, joka ihmiset tomppeliksi tekee.

 Ruotsissa muotoutunut maallikonomainen lukkarin virka soveltui hyvin reformaation tuomiin painotuksiin. Arkkipiispa Laurentius Petri kehotti vuonna 1576 valitsemaan seurakunnissa nuoria henkilöitä koulutettavaksi avustamaan pappia ruotsalaisten virsien, uskontunnustuksen ja rukoushetkissä laulamisessa ja opettamisessa. Sitä mukaa kuin kansanopetuksen merkitys tuotiin yhä enemmän esiin, alettiin lukuisissa säädöksissä ja ohjeissa vaatia lukkareilta lukutaitoa, jota heidän tuli myös opettaa muille. Perinteiset lukkarit eivät kuitenkaan tähän pystyneet, joten tehtävä jäi aluksi heikosti palkattujen kappalaisten hoidettavaksi. Lukkarin virkakin saattoi tällöin yhdistyä kappalaisen virkaan. Kuitenkin 1600-luvun kuluessa virkojen erillisyyttä alettiin painottaa.

 


Laurentius Petri kirjoitti virren, joka oli vielä edellisessä virsikirjassamme osastossa kuolemaan valmistautuminen:

 

1.Niin kauan kuin me elämme, sitä aina ajatelkaamme, että kuolo kohtaa meitä. Kaikkien on se tiedettävä, vaikkemme tiedä hetkeä. Kaikkien tie johtaa hautaan. Oi Jeesus, suo.  Oi Jeesus, suo mun välttää harhateitä.

 

2.Kun mitään vielä ei havaita, ei vähintäkään arvata, on kuolo ovellamme. Ei auta silloin rikkaus, ei tieto. taito, viisaus, ei voima, kunniamme. Voi Jeesukseni, voi Jeesukseni, sä olet ainoa auttajamme.

 

3.Terveenä täällä ollessaan ei moni muista sieluaan, kalleinta omaisuuttaan. Tavaraa jokainen kokoaa, rahasta kiistelee, niistä etsii autuuttaan. Oi ihminen, oi ihminen, kuinka käy sun viimein sielusi.

 

4.Kun ruumis hautaan heitetään ja multaan mustaan peitetään, sun saaliisi katoaa. Sun tavaroistasi riidellään ja perinnöstäsi kiistellään, sen kaiken suku jakaa ja sun unohtaa. Oi ihminen, oi ihminen, minkä osan sielusi saa.

 

5.Kun joudut eteen tuomion, niin sulla kova pelko on, et itseesi voi luottaa. Sun työsi kaikki silloin tutkitaan, ja kelvottomiksi tuomitaan. Sen kaiken synti tuottaa. Täällä ihminen, täällä ihminen. sun kyynelvirtasi vuotaa.

 

6.Sä herran tykö palaa, häntä yli kaiken rakasta, niin rauhan löydät aivan. Aina kuule kätke sanansa niin et sä piinaan vajoa, vaan pääset iloon taivaan. Ei Jeesus, ei Jeesus, sinua silloin jätä vaivaan.

 

7.Alastomia ajattele, sairaita holhoa, hoitele. Ne jotka on harhateillä taas oikealle johdata. Murheellisia lohduta! Niin Herra tahtoo täällä. Oi ihminen, oi ihminen, näitä älä hylkää tiellä!

 

8.Vaan näistä ei sovi kerskata, ei työmme meitä pelasta, Jeesus on turvanamme. Meidät Isänsä kanssa sovitti, kuolemallaan meidät lunasti hän yksin kuolemasta. Oi Jeesukseni, oi Jeesukseni, kaikki armostasi saamme!

maanantai 28. lokakuuta 2024

Ps.93:1. Herra on kuningas. Hän on pukenut itsensä korkeudella. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju.


 JeesusCafe toiminta laajenee. 

Tienvarsimainostus on uusi tapa julistaa evankeliumia ohikulkeville. 

Tämä kyltti löytyy osoitteessa: Helsingintie 235   37570 Lempäälä  Suomi. 

Siihen tulee lisäksi vielä valot, joten se on hyvä lukea myöskin pimeään aikaan. 

https://jeesuscafe.fi/ 

torstai 24. lokakuuta 2024

Ps.147:10-11. Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen: Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.


 

MeMiehet taas perjantaina 25.10. klo 17.30 alkaen seurakuntakeskuksen 2. kerroksessa, Itäpuisto 14, Pori. Ensin kahvit, sitten klo 18 evankelista-kirjailija-opettaja Turkka Aaltonen tulee puhumaan aiheesta "rikas mies jos oisin". Mielenkiintoinen aihe ja mielenkiintoinen mies, hänestä on pitkä juttu Wikipediassa.

lauantai 19. lokakuuta 2024

Job 22:25-26. Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi, silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.

 

https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410729&open-series=572&title=sielun-aarre

Ps.18:4. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

 

Kun Herännäisyys herätti kansaa Suomessa

 

Wilhelmi Malmivaara 1854 – 1922 oli suomalainen kirkkoherra Lapualla, kansanedustaja, kirjailija, virsirunoilija ja herännäisjohtaja. Kirjassa ”Salattu voima” Seurapuheita. Herättäjäyhdistys s. 91. hän puhuu:


– Nyt on ruvettu väsymään kuningasvaltaan ja ruvettu vaatimaan valtaa kansalle, ruvettu ihailemaan kansanvaltaa. Jumala on senkin meille antanut. Hän vei meitä askeleen alemmaksi, ja nyt, jos kansamme rupeaa valtansa käyttämään omin päinsä, ei ole enää, ystävät, kuin yksi askel jäljellä siihen, että Jumalan sana pannaan pois, opettajat pois, Herran tunteminen pois. Tiedätkö kenen valta sitten tulee? Se on kehityksen viimeinen askel. Ensin Jumalan valta, sitten kuningasvalta, sitten kansanvalta, sitten perkeleen valta. Ja sitten tulee Kristus.




– Koettakaa nyt pitää arvossa Herran sana, joka vielä on meille kallis! Koettakaa opettaa sitä lapsillenne, että nekin sitä rakastaisivat yli kaiken muun! Harrastakaa sitä, välittäkää se vain perintönä lastenlapsillennekin, olipa valta kellä oli! Silloin säilyy Herran lauma keskellä kaikkia ahdistuksia ja koetuksia.

Tämä runsas sata vuotta sitten saatu profetia on ajankohtainen tänään, sillä elämme juuri nyt tuon kansanvallan, demokratian, kulta-aikaa. Suomesta ei varmaan löydy yhtään poliitikkoa, joka ei vannoisi demokratian nimiin? Raamatussakin tuo sana ja ajatus löytyvät Ilmestyskirjan eräästä seurakunnasta, Laodikeasta, joka tarkoittaa juuri kansanvaltaa, kansan oikeutta. Surullista, että sen niminen uskovien yhteisö oli varsinainen kristillisyyden pohjanoteeraus, jossa ilmenivät kaikki synnit, viat ja heikkoudet. Mutta evankeliumi on siinä, että sieltäkin Jeesus vielä etsi ja kutsui ihmisiä parannukseen kolkuttamalla sen ovelle. Niin on tänäänkin.

Tuossa Malmivaaran profetiassa kansanvalta edeltää perkeleen valtaa ja niinhän se on ennustettu Raamatussa. Antikristuksen aika tulee suuren uskosta luopumuksen seurauksena, kun paatuneet kristityt huutavat perkeleen hallitsijakseen. Elämme silloin maailman historian kamalinta aikaa, jossa kaikki toiveet paremmasta huomenesta on heitettävä roskiin. Vasta vain Jeesuksen toinen tulemus tuo Jumalan kunnian, hänen kuninkuutensa, Jumalan valtakunnan, avun, valon, rauhan, viisauden maailmaan.



Tätä odotellessa on syytä ottaa vakavasti Malmivaaran kehotukset Jumalan sanan rakastamisesta, arvostamisesta, opettamisesta, julistamisesta kaikille. Sen voi tehdä myös rukouksessa:

– Herramme, pyhitetty olkoon nimesi, tulkoon valtakuntasi ja tapahtukoon tahtosi 1.Meidän maassamme 2.Kotikaupungissani 3. Seurakunnassani 4. Läheisissäni 5. Kotonani 6. Sydämessäni.

Wilhelmi Malmivaaran rukous Herättäjäjuhlilla Kuopiossa 1910

- Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, Sinä, joka asut pyhyydessä ja korkeudessa, johon ei kukaan taida tulla, ja joka kuitekin olet tullut niitten tykö ja tahdot asua niitten tykönä, joilla on murheellinen henki, ahdistettu ja särjetty sydän. Me lankeemme Sinun eteesi tänä hetkenä. Sinun nimesi ylistykseksi ja kunniaksi me tunnustamme, että Sinä olet tänä päivänä ilmoittanut meille pyhän sanasi, joka meitä eksyneitä raukkoja taitaa iankaikkiseen elämään johtaa. Ja tomussa ja tuhassa me Sinua, Herra, kiitämme, että olet armollisesti meidän puoleemme katsonut, että Sinä olet esteet tieltämme raivannut, että Sinä olet meitä kaikkia tähän asti hoitanut Sinun pyhiä neuvojasi autuudeksemme kuulemaan.


- Oi Herra, ole tästä kiitetty ja ylistetty! Me tahdomme Sinulle, Herra, tunnustaa, että vaikka Sinä olet niin usein meille suurta armoasi ja lahjojasi jakanut, niin me olemme olleet taitamattomia ja huonoja Sinun lahjojasi tallentamaan. Herra, se suuri armo, jonka annoit, on tuhlattu. Ei ole meillä muuta annettavana Sinulle kuin tämä epäuskoinen sydän ja kankea mielemme. Oi, anna anteeksi meille hataruutemme, epäuskomme, valvomattomuutemme ja tarkkaamattomuutemme, joissa on syy siihen, että olemme Sinun lahjasi hukanneet!


- Anna meille vielä armosi uudistuaksemme! Uudista meitä pappeja Sinun armollasi, uudista meidän sanankuulijoitamme, uudista koko meidän Suomen kirkkoamme Sinun eläväksitekevän henkesi kautta ja anna, Herra, Sinun totuutesi tunto kansallemme, josta Sinä kyllä tiedät, että se on kauas pois poikennut! Kutsu, Herra, niitä, joita olet jo ennen kutsunut, mutta jotka ovat Sinun kutsusi hyljänneet, uudestaan vielä ja vedä heidät perille! Eksyneitä oikaise oikealle tielle, taluta ja johda ja anna armo, että moni koti, joka on maailman viinimäkenä, tulisi näiden yhdessäolohetkien kautta Sinulle saatetuksi, ja että ne, joiden täytyi kotiin jäädä, kun eivät voineet päästä mukaan, saisivat meidän kauttamme siellä virvoitusta ja kehoitusta!


- Siunaa meidän lapsiamme ja meidän nuorukaisiamme! Anna armosi jokaiselle, ylhäiselle ja alhaiselle, hallitsijalle ja alamaisille! Anna, Herra, että Sinun kunniasi tulisi meidän elämämme kautta ylistetyksi ja kiitetyksi! Herra, siunaa myös tätä paikkakuntaa, anna tämän seurakunnan jäsenille runsaasti virvoitusta! Vahvista ja varjele uupuvaisia! Auta, että me vilpittömästi vaeltaisimme elämän tiellä! Anna henkesi meitä tukemaan ja perustamaan, niin että kerran saisimme taivaassa iloita niiden kanssa, jotka ovat hyvän kilvoituksen kilvoitelleet, ja niin valkeissa vaatteissa Sinun istuimesi edessä veisata iankaikkisesti halleluja-virttäsi! Sinne auta, Herra, minua ja meitä armosi ja kunniasi tähden! Aamen.

maanantai 7. lokakuuta 2024

Mustaleimaisia

 

Ostin Mustaleimaemmentalia, se on voimakkain näistä kolmesta juustosta. Sitä on kypsytetty yli 9 kuukautta ja valmistuksen aikana sille tehdään vielä niin sanottu pintasuolaus, joka tekee mausta vielä voimakkaamman ja intensiivisemmän. Sen suolaisuus luokitellaan voimakassuolaiseksi ollen n. 1,6 % Mustaleimaemmentaljuusto on myös kovempaa kuin sinileima- ja punaleimaemmentaljuustot. Mustaleiman erottaa sinisestä ja punaisesta voimakkaamman maun lisäksi myös koloihin tihkuva neste. Tällöin juuston sanotaan itkevän.


Ihmisen elämän mustaleimaisuus tuo myös itkun ja pimeyden. Usein se on jokin kova juttu menneisyydessä tai piiloon kätketty pahuus, valhe ja rikos. Voi se olla myös pikkusynti tai välistäveto, petos tai katkeruus.

Egyptissä tuli eräs kaveri aikoinaan synnintuntoon paljon tekoaan myöhemmin. 1.Moos.41:9. ”Nyt minä muistan rikokseni.” Taustalla oli tilanne, jossa Joosef oli pyytänyt häneltä apua vapautuakseen vankilasta.

Uskovaisuutta on aina vastustettu ja pilkattu, alistettu ja häväisty. Jeesukseen uskovat ovat maailman silmissä arvottomia. Maailma haluaa aina unohtaa, vangita ja tappaa Jeesuksen. Mutta sitten käy, kun entiselle kuninkaalle: Ps.51:3-6 ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi;” Synti oli aina hänen edessään kuin musta likainen tahra, se leimasi hänen sisimpänsä? Voi, voi!

Mutta hetkeksi herkistynyt omatunto voi olla pian palannut entiselleen. Synnintunto ei pysynyt, armoa ei tarvinnut. Matka jatkuu taas muina miehinä. Mustaleima säilyy.


 

Uutinen kertoi, että mestaripuuseppä Eetu Tingander tekee rikkaille saunoja ja kalusteita. Jutussa oli yksi hengellinenkin ulottuvuus. - Olisi hienoa olla maailman kuuluisin puuseppä, mutta Jeesuksesta voi olla vaikea päästä ohi. 

Niinpä niin, olisiko siis paikallaan ryhtyä Vapahtajan seuraajaksi?

Rokkibändin johtaja, Nightwishin Tuomas Holopainen kertoi haastattelussaan:

– En ole koskaan halunnut elää ikuisesti, sehän on ajatuksena aivan karmea. Ikuinen elämä tarkoittaisi ikuista tietoisuutta, enkä voisi kuvitella pahempaa painajaista…… En myöskään tiedä varmasti, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen – enkä usko, että kukaan muukaan tietää.


”Hullu sanoo sydämessänsä: - Ei ole Jumalaa. Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on. Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään. Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avuksensa huuda Herraa?  Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.” Ps.14:1-5.

Siinä on mustaleimaisuus rehottamassa. Raamatun mukaan mieletön (nabal = tyhmä, houkka, jumalaton) on se, joka sanoo sydämessään: - Ei ole Jumalaa. Jumalattomuus on kaikkialla rehottava kansantauti, joka menestyy hyvin ilman suurta vaivaa ilman istuttamista kuin kurtturuusu tai lupiini. Mutta Jumalaan nähden se on vieraslaji, joka saa kaiken voimansa syvyydestä. Se on toivottomuuden esiaste, jonka hedelmä on pelko ja rauhattomuus. Siihen sairastuneet kulkevat kuin kuumesairaat levottomina tyhjyyttä puuskuen ympäriinsä naula päässä.

Vuonna 1952 Huittisten seurakunnassa oli kiinnostava, jopa tunteita kuumentanut kirkkoherranvaali. Valituksi tuli pastori Toivo Aleksi Salminen, "Sammun sepän poika", niin kuin hän itse toisinaan lausahti. Minäkin tapasin hänet aikoinaan Huittisten rukoushuoneella. Tiukka pappa, joka nappasi minua hihasta kiinni ja kysyi olenko autuas? Oli mieluista vastata, että olen uskossa Jeesukseen.


 

Lauttakylän lehdessä kerrottiin, että kirkkolain mukaan tuolloin ei ollut voimassa mies tai nainen ja yksi ääni -periaate, vaan ääniä saattoi olla kullakin äänestäjällä yksi, kaksi tai kolme. Yhden äänen sai seurakuntalainen, joka oli konfirmoitu ("kasteenliiton uudistanut") ja joka oli täyttänyt 24 vuotta. Yhden lisä-äänen sai täytettyään 40 vuotta. Ikä merkitsee kypsyyttä ja viisautta, ajatteli kai lainlaatija siihen aikaan. Vielä sai lisä-äänen kymmenen vuoden kuluttua "siitä, kuin avioliitto on käsikirjassa määrätyllä tavalla pyhitetty." Siispä äänestäjien lukumäärä ei suinkaan ollut äänten summa. Huolimatta epätasa-arvoisesta vaalista herätyshenkinen Salminen tuli valituksi virkaan. Hän oli varsin kuuluisa railakkaista kannanotoistaan ja saarnoistaan, suorapuheisuudestaan ja äkkivääristä Raamatun sovellutuksistaan. Mutta eipä mustaleimaisuus päässyt silloin vapaasti kukkimaan Huittisissa ja monta sielua pelastui.

Rukoilen, että jokainen elämän mustaleimaisuudella vallattu ihminen tulisi itkun paikalle Herran edessä. Rukoilen, että ihmiset kypsyisivät suureen synnintuntoon ja armon ikävään, taivaskaipuuseen ja Jumalan etsintään. Rukoilen, että taivaallinen sanan suola saisi vaikuttaa hengellistä nälkää ja jumalanpelkoa. Rukoilen epäuskoisten silmien avautumista. Rukoilen, että Vapahtaja kutsuisi tänään kaikkialta kansaa luokseen kuin ennen vanhaan. Rukoilen, että syylliset saisivat hänen luonaan rauhan ja sapatinlevon. Rukoilen, että synnin mustaamat sielut löytäisivät Golgatalta Jumalan Pojan uhrin ja veren avukseen aikanaan.

 

1.Olla vahva heikkoudessa, katsonet kai ihmeeks sen;

Tämä täyttyi Jeesuksessa lohdutukseks heikkojen.

Heikkona hän kaikki täytti, esikuvan meille näytti.

Mutta taivaan ja maan hallitsee nyt voimallaan.

 

2.Jos mua maailma heikoks soimaa, itsestänkin heikoks näyn,

Kristuksessa on mulla voimaa: Voitosta niin voittoon käyn.

Heikkous kun suureks karttuu, lujemmin se apuun tarttuu,

kestävyys niin vahvistuu. Usko varttuu, varmistuu.

 

3.Jos me jotain aikaan saamme, Herra siihen voimaa soi.

Kiitos Herran lausukaamme, mitään emme itse voi.

Jeesus, armos annat meille, voimas heikoks hervonneille,

Siitä kiitos ikuinen Sulle, turva heikkojen.

                               Hlv. 237 Philipp Friedrich Hiller