Maahanmuuttoja

 

Raamatun kuuluisa kertomus tuhlaajapojasta on kuulunut aina evankelistojen ykkössaarnoihin ja moni on löytänyt Jeesuksen näistä Herran sanoista. Tapauksessa on nuori mies, joka koettelee siipiensä kantavuutta ja kuntoisuuttaan. Hän on maahanmuuttaja, joka kuvittelee, että ruoho on selvästi vihreämpää kaukana ja kaikki kalat tulevat onkeen paremmin vastarannalta? Aikansa hän riehuu ja rahaa palaa, sydän sykkii ja kavereita riittää, mutta sitten iskee köyhyys, puute, nälkä ja syyllisyys. Maahanmuuttaja kokee kärsimystä, ylenkatsetta ja murhetta. Alkaa raskas paluu parannuksen tielle ja kovalle kotimatkalle. Kodin isähahmo edustaa kuvassa Jumalaa, joka odottaa syntistä lastaan takaisin luokseen. Ja niin käy, kotona juhlitaan pojan paluuta suurieleisesti tuhlailevasti. Se on evankeliumia. Vasta oman surkeutensa ja kurjuutensa tiedostaminen avaa käsittämään Jumalan armon. Ruut.2:10. Silloin Ruut heittäytyi kasvoilleen, kumartui maahan ja sanoi hänelle: "Miten olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin että huolehdit minusta, vaikka olen vieras?"

 

Poliittisessa keskustelussa on Suomessa käyty tiukkaa kädenvääntöä, siitä kuka saa tulla tänne asumaan ja töihin. Siinä on yritetty luvattomia, paperittomia, savustaa pihalle ja suunniteltu heidän käännyttämistään jo rajalla takaisin. Samanaikaisesti rosvot ovat rahastaneet hyväuskoisia muukalaisia järjestämällä heidän kuljetuksiaan yli merien ja maiden paremman huomisen toivossa. Joukossa on vilpittömiä etsijöitä, jotka ovat ajatelleet saavansa täällä koulutuksen kautta hyvän ammatin ja sitä myöten rahaa itselleen ja köyhille sukulaisilleen kotimaassaan. Mutta harva on onnistunut mieleisesti ja edessä on ollut paluu maitojunalla lähtömaahan. Eräässä vaiheessa tuli tänne paljon nuoria miehiä lähi-idästä, mutta ilman perhettä he kyllästyivät ja lähtivät takaisin. Luonnonolosuhteet ovat täällä myös tyystin erilaiset kuin etelässä, kylmää ja pimeää ja joillekin se on liikaa. Joillekin riittää turvallinen ympäristö, jossa ei ole sotaa.

 

Seurakunnat ovat järjestäneet monenlaista auttamista ukrainalaispakolaisille. Itsekin olin meidän seurakunnassa heitä tapaamassa. Siellä syötiin ja opeteltiin suomenkieltä ja juteltiin kuulumisia. Pidin heille hengellisen puheen. Rukoukseni onkin, että moni pelastuisi täällä ollessaan. Ja aihetta onkin, vieressäni istunut isokokoinen mies ilmoitti heti puheeni aluksi, ettei hän usko Jumalaan. No, siihen voidaan tietysti vastata, että sitä varten me näitä tilaisuuksia järjestetäänkin. Ps.137:4. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? Ihan hyvin, jossa Jeesus saa olla Herra ja hallitsija. Jos taas kotimaa on tärkeämpi kuin Kristus, ei ole lauluun aihetta. Jos nautinto, talous ja elintaso ovat pääasia, ei ole edelleenkään aihetta veisata Herralle kunniaa. Voi olla niinkin, että muukalaisuus aiheuttaa päänvaivaa ja vastaus onkin se, että ihmiset ovat olleet jumalattomia ja tehneet syntiä. Niinpä Herra on pistänyt heidät matkoihinsa opettelemaan Jumalan kunnioitusta uudessa ympäristössä. Jer.5:19. Ja kun he kysyvät: "Miksi on Herra, meidän Jumalamme, tehnyt meille kaiken tämän?" niin vastaa heille: "Niin kuin te olette hyljänneet minut ja palvelleet vieraita jumalia maassanne, niin täytyy teidän palvella muukalaisia maassa, joka ei ole teidän."

 

Amerikan presidentinvaalit ovat keränneet tavattomasti turhaa huomiota, jota tiedotusvälineet ovat suoltaneet kuukausikaupalla tajuntaamme kuin elintarviketta. Mutta se ei ole evankeliumia, että joku valitaan hallitsijaksi, eikä se mitään muuta. Ihmiset ovat tottuneet valehtelemaan ja panettelemaan toinen toisiaan, sekä laittamaan oman arvojärjestyksensä sen perusteella, minkä värinen tai syntyperäinen kukin on.

Amerikassa käydessäni huomasin, että siellä oli kaikkia kansallisuuksia ja kieliä joka lähtöön. Kaupunginosat olivat usein määräytyneet niiden perusteella ja eri alueilla oli erilainen korostus. Aikoinaan, kun Amerikkaa kansoittivat intiaanit, ei sitä pidetty arvokkaana alueena. Vasta Euroopan kansojen rynniminen sinne laajentamaan etupiiriään ja siirtomaavaltaansa, alkoi Amerikan kansainvaellus. Valtavat määrät ihmisiä muutti sinne vuosikymmenten aaltoina, ensin itärannikolle ja siitä sitten intiaaneja vastaan tapellen aina tyynelle merelle asti.

 

Washingtonin osavaltiossa, lännessä, kävin katsomassa semmoisessakin museossa, jossa kerrottiin kuvin intiaanien tappaneen uudisasukkaat, kun nämä olivat tuoneet jonkun taudin tullessaan heidän alueelleen saasteeksi.

Omia sukulaisiani kävimme siellä pari kertaa tapaamassa. Heidän juurensa olivat Suomessa, kun isoäitini sisaret (3 kpl) olivat lähteneet meren yli köyhyyttä ja puutetta pakoon rikkaaseen Amerikkaan. Sukulaisten sukupuuhun oli sittemmin tullut myöskin juutalaista verta ja ainakin kreikkalaista myös. Tänään Amerikka ei ole joku yksi jalostunut kansa, vaan suuri sekoitus kaikkialta tulleita onnenonkijoita ja elintasopakolaisia. Ihmiset hamuavat rahaa ja valtaa, mutta aina joku tulee uskoonkin. Suomesta lähti tuhansia ihmisiä Amerikkaan sata vuotta sitten, osa jäi sinne, osa kuoli siellä, osa lähti joidenkin vuosien jälkeen takaisin mennen uuteen ja ihmeelliseen luvattuun maahan, Neuvostoliittoon. Siellä kuoli valtavat määrät pettyneitä maahanmuuttajia vankileireillä ja sisäisessä karkotuksessa.

 

Jo ammoin Jumala laittoi uskovan miehen perheineen maahanmuuttajaksi. 1.Moos.12:1. Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Tänään tämän seurauksena on meillä Jumalan omaisuuskansa, joka asuu maassa, jonka Herra heille osoitti. Lisäksi näemme Raamatun ennustuksen mukaan juutalaisten palaavan kaikkialta luvattuun maahan. He ovat maahanmuuttajia.

 

Juutalaisuuden historia on surullinen, kun he hylkäsivät Jumalan, Jumalan sanan ja Jumalan sanansaattajat, heille tuli valtavasti ongelmia ja kärsimystä. Apt.7:6-7. Ja Jumala puhui näin: 'Hänen jälkeläisensä tulevat olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja siellä ne tekevät heidät orjiksensa ja sortavat heitä neljäsataa vuotta; ja sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, minä olen tuomitseva', sanoi Jumala, 'ja sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua tässä paikassa.' Olla orjuudessa on kauhea osa kenelle tahansa. Orjalla ei ole oikeutta, ei valtaa eikä omaisuutta. Mutta vielä hirveämpää on herätä eräänä päivänä ymmärtämään olevansa synninorja, synti hallitsee ihmistä ja ohjaa hänen tekojaan. Synti päättää hänen lähtemisensä ja tulemisensa. Synti päättää kuka on hänen kaverinsa ja jumalansa. Synti on hänen jäsenissään tunteissaan, puheissaan, tavoitteissaan. Synti on hänen työnsä ja leponsa, ensimmäinen ja viimeinen, aamunsa ja iltansa, lahjansa ja vaurautensa, ystävänsä ja vihamiehensä, voimansa ja heikkoutensa.

 

Maahanmuuttajan onni on Jeesus, usko Vapahtajaan ja hänen herruuteensa, kaikkivaltiuteensa, Jumalan sanan totuuteen ja pettämättömiin lupauksiin. Uskossa voi elää missä tahansa, millaisissa oloissa tahansa, minkälaisten ihmisten keskellä tahansa. Silloin elämä on Kristus, suuri Jumalamme, joka on sitoutunut omiensa vaiheisiin kaikkialla. Emme näekään asioita enää kansallisuuksien mukaan vaan kadotukseen matkaavien tai pelastuneiden sielujen mukaan.

Hebr.11:9-10. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. On siis aika odottaa tulevaa suurta maahanmuuttoa, joko yksittäisten ihmisten kutsumista Jumalan luo tai sitä valtavaa päivää, kun Herran seurakunta kootaan Vapahtajan luo kaikkialta Karitsan häihin.

 

1.Korkeimmassa kuorissa istuu Isän helmassa ylimmäinen pappimme Jeesus Kristus, veljemme.

2.Tie hän uus on taivaaseen, pyhimpäänkin pyhyyteen. Veren tietä turvaisaa sinne veljet käydä saa!

3.Vielä kyllä vaivaavat, sieluamme soimaavat puutteet puuttumattomat, synnit synkät, kauheat.

4.Kuitenkin ne maksetut nyt jo on ja poistetut, pyykäs veri Golgatan kaikki synnit maailman.

5.Rientäkäämme riemulla, uskon rohkeudella aina armonlähteille, virvoituksen virroille.

6.Siellä synnit anteeksi saamme aivan lahjaksi, saamme tunnon turvaisen, rintaan täyden varmuuden.

7.Siellä pappi Siionin, ylkä ylhäisin syntisparkaa suojelee, puolestamme rukoilee.

8.Hän kun itse kiusattiin, syntein tähden vaivattiin, tuskat tuntee kiusatun, vaivat tietää vaivatun.

9.Itse täällä kulkien kautta kiusauksien voi hän meitä virvoittaa, kiusatuita kirvoittaa.

10.Rientäkäämme riemuiten luokse armoistuimen saamaan tuskain tullessa lohdutusta, armoa.

11.Vaikka varsin vaivaiset, itsessämme saastaiset, Jeesuksessa autuaat, puhtaat, vallan vanhurskaat.

12.Riemuvirsi laulakaa, kiitosvirsi uhratkaa Karitsalle kauniille, sellaiselle sulholle.

13.Luodut kaikki kiittäkää, maa ja taivaat yhtykää Jeesuksemme kiitokseen, riemuvirteen iäiseen!

(vanha Siionin Kannel 120)