Luuk.8:5 Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa.....

 

Dan.4:21-22. selitys, oi kuningas, ja Ylimmäisen päätös, joka on kohdannut minun herraani, kuningasta, on tämä: Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja sinä olet kastuva taivaan kasteesta; ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410825&open-series=572&title=ihminen-miksi-kerskaat-taalla

Kun Eemeli sai Jumalan kutsun herätystyöhön Pohjanmaalle

 

Opisto-kauden ensimmäisenä kesänä Eemeli oli nuorisonohjaajaharjoittelijana Kauhavan seurakun­nassa, jossa oli vakituinen nuorisotyöntekijä. Eeme­lin linja oli nähtävästi niin erilainen ja entiseen toi­mintaan soveltumaton, että seurakunnassa "syntyi kapina". Hän oli aivan vähällä jäädä yksin ja ilman nuoria. Seurakunnan kappalainenkin, joka papis­ton puolesta oli vastuussa nuorisotyöstä, nousi hän­tä vastaan. Eemelin mielestä pääsyynä tilanteeseen oli varmaankin hänen oma taitamattomuutensa. Mielekästä nuorisotyötä oli Eemelin oman käsityk­sen mukaan vain sellainen, jossa päämäärätietoisesti pyrittiin johtamaan nuoret Jeesuksen omiksi. Hän ei voinut mitenkään hyväksyä näkemystä, että lap­sina kastetut olivat ilman muuta pelastettuja ja että heitä pitäisi nyt vain opettaa elämään kristityn elä­mää. Ehkäpä seuraavassa jutussa on jotakin siitä mitä nuorisotyössä voi koska tahansa tulla eteen: Nuori oli tullut uskoon ja todistanut siitä kotonaan. Suuttunut isä tuli kirkkoherranvirastoon ja haukkui siellä nuoria hulluuttavaa nuorisonohjaajaa. Siihen kirkkoherra sanoi rauhoittaen ja sovintoa rakenta­en: "Ainahan sitä työntekijälle virheitäkin sattuu."

Opistokauden päättymisen lähetessä oli jälleen edessä kysymys: Minne nyt? Vastaus tuli, kun Raamattuopistosta tiedusteltiin voisiko Eemeli Nyyssö­lä jäädä sen palvelukseen evankelioimistyöhön. Sii­tä alkoi hänen kiertämisensä Suomessa myöhäis­syksyllä vuonna 1959.

Raamattuopiston eli Evankelisluterilaisen Sisälähetyssäätiön palveluksessa Eemeli toimi monissa erilaisissa tehtävissä. Hänen vastuullaan oli ajoit­tain tietty alue eli piiri maastamme. Kun Suomen Raamattuopiston Pohjolan Ystävät -yhdistys hank­ki, tai sai lahjoituksena, Oulun lähistöltä Kellonkartanon ja toiminta siellä aloitettiin, siirtyi Eemeli perheensä kanssa Ouluun vastaamaan Kellonkartanon toimintakeskuksen työstä. Ajan kuluessa Ee­melin vanhan äidin edessä oli joko laitoshoito tai jonkun sisaruksista olisi pitänyt muuttaa Nyyssölään huolehtimaan äidistä. Kun muiden sisarusten kohdalla olosuhteet olivat sellaiset, ettei muutto Nyyssölään näyttänyt mahdolliselta, niin Eemeli anoi Sisälähetyssäätiöltä lupaa muuttaa Oulusta Lappajärvelle. Muutto toteutui.

- Raamattuopisto oli hyvä työnantaja. Työmahdol­lisuudet seurakuntien kanssa olivat vähintäänkin tyydyttävät. Raamattuopiston työntekijöinä ja herä­tyskristillisyyden edustajina emme olleet läheskään kaikissa seurakunnissa toivottuja, mutta olimme sentään siedettyjä. Olihan sekin jotain.

 Nuorisotyönkin saralla oli hyvät mahdollisuudet. Yhteyksiä solmittiin seurakuntien herätyslinjaisiin nuorisotyöntekijöihin ja nuorisotyöstä vastaaviin pappeihin. Pohjanmaalle kehittyivät mm. kahdet perinteisiksi muodostuneet päivät. Kauhavalla pi­dettiin seurakunnan Ojutjärven leirikeskuksessa kesäpäivät. Kauhavan seurakunnan kirkkoherrana oli tuolloin armoitettu, herätyslinjainen rovasti Ee­ro Vähäpassi, joka oli täydestä sydämestään muka­na. Seurakunnassa oli nuorisonohjaajana Eemelin opistotoveri, monitaitoinen Pertti Nousiainen. Hä­nen kanssaan ja hänen idearikkauttaan hyödyntäen tuli kehitetyksi monia toimintoja. Yksi niistä oli edellä mainitut kesäpäivät, joille kokoontui vuosit­tain kasvava nuorten joukko. Eemeli muistelee kii­tollisena, miten hienoa Pertin ja rovasti Vähäpassin kanssa oli toimia, kun näky ja päämäärä oli sama: nuoret Jeesukselle!

Yhteisen, nuorisotyössä käytettävän laulukirjan aikaansaaminen osoittautui aikaa myöten tarpeelli­seksi. Pertti Nousiainen ryhtyi tuumasta toimeen ja aloitti laulujen keruun, jonka pohjalta syntyi Sini­nen laulukirja. Ensimmäiset Siniset laulukirjat hän teki melko alkeellisella tavalla. Kehitys eteni kui­tenkin melko nopeasti ja laulukirja levisi ympäri Suomea ainakin herätyslinjaisen nuorisotyön käyt­töön. Eemeli kertoo käsityksenään olevan, että ny­kyisin Suolahdessa toimivan Pertti Nousiaisen kir-japainoidea on alkuisin juuri Sinisen laulukirjan toimittamisesta.

Myös Keski-Pohjanmaalla Alavieskan seurakun­nassa vuodenvaihteessa pidetyt päivät muodostui­vat perinteiseksi tapahtumaksi. Kirkkoherra Leevi Kinnunen oli hänkin täydestä sydämestään muka­na. Hän jopa innostui niin, että kutsui eräille päi­ville television mukaan. Siten Eemelistäkin tuli muiden mukana "TVstä tuttu". Joillekin päiville järjestäjät saivat mukaan myös Nurmijärven ikinuo­ren kirkkoherran, rovasti Kosti Kankaisen, joka oli Sisälähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja. Tus­kinpa kukaan päivillä mukana olleista koskaan unohtaa hetkiä, jolloin Kankainen istui flyygelin ääreen ja viritti kuultavaksi hienoja hengellisiä lau­luja. Unohtumattomia ovat myös hänen käyttämän­sä puheenvuorot. Täyteen ahtautuneessa suuressa salissa oli niin hiljaa kuuntelevaa nuorisoa, että neulan lattialle putoaminen olisi kuulunut. Kankai­nen oli esiintymisessäänkin tavallisuudesta poik­keava. Hän ei nimittäin puhuessaan pysynyt saar­natuolissa, vaan melkein hiipivin askelin lähti kul­jeskelemaan käytävillä ja penkkirivien väleissä. Hän saattoi kiinnittää yksityiseen kuuntelijaan sel­laisen katseensa, että siinä oli kestämistä, varsin­kin, jos katseen kohde oli tilaisuudessa uskosta osattomana ja kukaties huonolla omallatunnolla.

Jes.18:3. Te kaikki maanpiirin asukkaat, te maata asuvaiset, katsokaa, milloin viiri nostetaan vuorille, ja kuunnelkaa, kun pasunaan puhalletaan.

 

Kotiseurat 

tiistaina 10.6 klo 18.00 Ulla Tuorilassa Lehtorannantie 26 Valkeakoski

Turkka ja Hilkka Aaltonen 

Jer.7:23. minä käskin heitä ja sanoin: Kuulkaa minun ääntäni, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; ja vaeltakaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän vaeltaa, että menestyisitte.

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410459&open-series=572&title=kristillisyyden-saantoja-ja-uusi-jarjestys

…..ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen.....

 

Kesän tuloa on mukava seurata. Uusi elämä pyrkii esiin kaikkialta. Puut ja ruohot viheriöivät, vilja kasvaa. Eläimet liikkuvat perustamaan perheitä. Tehdessäni pihatöitä huomasin yhden räkättirastaanpoikasen punnertavan ohitseni vaivalloisesti valittaen. Se oli juuri kuoriutunut munasta eikä osannut vielä lentää ja pelkäsi tietysti minua suunnattomasti. Annoin sen paeta ja kuulin kuinka sen emo säkätti lähipuussa – varmaan moittien minua tai poikasta?

Luomakunnan harmoniassa näkyy valitettavasti myös turmelus, synnin vaikutus ulottuu kaikkialle. Ihmiset, joiden pitäisi olla iloisia, kiitollisia ja vapaita, ovat kaikkea muuta. Jumalan kuva on muuttunut saatanan kuvaksi ja jälki on sen mukaista. Uskovina elämme Jumalan asettamien lainalaisuuksien puitteissa,emme paratiisissa. Ei ihme, jos kehitysoppi menestyy, kun ihmiset arvioivat kaikkea vain näkemänsä perusteella. Mutta Herra sanoo: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.”1.Moos.-8:22. Menetetty paratiisi tulee aikanaan niille, jotka seuraavat Jeesusta ahtaasta portista, kaitaa tietä ja ristiään kantaen.

Luonnon työstäminen elämää antavaksi vaatii työtä ja uurastusta. Kaikki suomen pellotkin ovat raivatut metsistä ja soista, vielä ilman kaivinkoneita pelkällä kuokalla ja lapiolla, kulottamalla. Uskokin syntyy sydämen maan perusparannuksen seurauksena. Myös hengellinen ihminen tarvitsee hoitoa, kylvöä ja leikkuuta. Se merkitsee Jumalan sanan julistamista olosuhteista riippumatta, ihmismielipiteistä huolimatta. Se merkitsee, että kutsumme ihmisiä Jeesuksen luokse ja iloitsemme jokaisesta, joka avaa sydämensä Herralle. Silloin erämaa tai korpi kukkii ja kukoistaa, kun elämänveden virrat soljuvat hedelmällisesti kaikkialle.

Kärsimys on uskovan vaiva ajassa, eikä se lopu vanhaa ihmistä paapomalla. Vanhaa luontoa eivät tyynnytä aineet tai korvikkeet, riippuvuus tai uho, mitkään terapiat tai rasvaamiset. Uskonnollisuus on vain vaivaksi. Sillä parhainkin ihminen on paha, syntinen ja tuomittu. Vain uusi luomus Kristuksessa on säilyvä hyvään ikuisuuteen. Kuitenkin nykykristillisyydessä suurin energia kuluu vanhanihmisen hoitamiseen. Lähimmäisen auttaminen, viihdyttäminen ja väärään rauhaan tuudittaminen saavat arvostusta. Rakkaudesta puhuminen on joskus niin ylenpalttista, että ihmiset varmaan kuvittelevat olevansa hyvin rakkaudellisia. Mutta pyhän sanan valossa hyvyys-pyrkimykset osoittautuvat itsekkyydeksi, oman edun tavoitteluksi, rahastamiseksi, etuiluksi, toisten vähättelyksi, kampittamiseksi, jossa Jeesus ei ole missään arvossa. Jeesus saa taas kuolla ja hänet hylätään kuin rosvo. Ne uskovat hylätään, jotka haluavat olla kiinni Vapahtajassa.

Ihmiset yrittävät tosissaan lopettaa Jumalan lainalaisuudet - ei enää hellettä, ei vilua, ei kesää, talvea, päivää, yötä. Kuitenkin Jumala toimii noiden vaikeiden asioiden kautta murtaen ihmissielun vastustuksen edessään. Silloin aina joku pelastuu, tulee uskoon, avaa sydämensä Jeesukselle ja lähtee seuraamaan Vapahtajaa elämässään. Oma kutsumukseni tähtää tähän. Olen olemassa vain sitä varten, että Jumalan antamien lainalaisuuksien keskellä kutsun ihmisiä Jeesuksen luokse, opetan heitä Kristuksen seuraamisessa. Kun työni on tehty, menen Herrani luokse. En keskity muiden arvioihin itsestäni, mieluummin haluan kuulla, mitä Herra sanoo minulle. Samaa toivon kaikille. Mutta huomaan jälleen erään Jumalan asettaman lainalaisuuden, vain syntiset ja sairaat etsivät Vapahtajaa – edelleen vain he. Suurimmalla osalla väestä menee liian hyvin ja niin Jeesus saa odottaa aikaansa, kun on niin monenlaista muuta tärkeämpää.

Mitä siis on kylväminen, leikkaaminen,vilu, helle, kesä, talvi, päivä tai yö, ilman Jeesusta? Se on tyhjää, kuolettavaa, tylsää, ikävää,vastenmielistä, valheellista ja kadottavaa, jonka tien päässä on vain ammottava tulijärvi. Mutta evankeliumi antaa aina sisältöä elämään. Iloitsen siis tänään Jeesuksen ystävyydestä, sillä hän on Herra ja Vapahtaja. Hän elää.

Olin kirjoitellut päiväkirjamerkintöjä pitkin matkaa 80-luvun alusta asti menoistani, tilaisuuksista, ihmisistä, seurakunnasta ja Jumalasta. Muistiinpanoja oli usea vihko maannut laatikossani vuosikymmeniä koskematta, mutta eräänä päivänä nyt paljon myöhemmin kävin ne läpi. Aika paljon muistin tapauksia ja ihmisiä, mutta muutamat tilanteet olivat jääneet unhoon. Muutaman viikon lukuelämyksen jälkeen huomasin, että menneisyyden muisteleminen oli aika rankka kokemus. Vihkot sisälsivät henkilökohtaisia arvioita, muutoksia, tunteita, odotuksia, pettymyksiä ja onnistumisia. Aika ja mieli ilmeisesti kultaavat menneisyyttä, koska on helpompi muistaa iloisia asioita ja valoisia päivä kuin surun, kurjuuden ja vaivojen hetkiä. Tämä kaikki sai kuitenkin minussa aikaan käymistilan ja ryhdyin kirjoittamaan muistelmiani kokoon. Vuosi sitten talvella sitten syntyi kirja evankelistan kutsumuksestani ja uskostani Jeesukseen. Herätysseura kustansi kirjan, se tuli painosta vapun tienoossa. Nyt sitä on tullut sitten levitettyä pitkin maata tilaisuuksien yhteydessä runsaasti vuoden verran. Herätysseurasta sitä saa heidän myynnistään edulliseen hintaan, jos on aiheesta ja asiasta kiinnostunut. https://herätysseura.fi/?product=turkka-aaltonen-minako-evankelista

rukous:

Anna minun olla Jeesus kiinni sinussa, ei maailmassa, ei ihmisissä. Siunaa kesäaikamme, että voisimme levätä ja virkistyä yhteisestä uskosta, armolahjoistasi, pyhästä sanastasi, pyhistä matkoista, johdatuksestasi, varjeluksestasi, opetuksistasi, ilmestyksistäsi, äänesi kuuntelemisesta, ikuisista lupauksistasi. Kiitos, että voimme luovuttaa kaikki sinun vahvoihin käsiisi, sinun täydelliseen muistiisi, sinun kaikkinäkevään huolenpitoosi. Tue askeleemme, ohjaa puheitamme,kanna kuormamme, johda tahtosi tietä. Anna minun uskon silmin nähdä asiat ja ihmiset, etten kompastuisi heikkouteen, epäonnistumisiin, huonoihin uutisiin ja epäuskoon. Sinulle kunnia ja kiitos, nyt ja aina, aamen.

 

Evankeliumia kaikilla kielillä - kaikille ihmisille - kaikkialla....

 Sain aikoinaan tällaisen kirjanmerkin venäläiseltä lapselta erään kesäleirin yhteydessä. Hän halusi ilahduttaa minua pienellä lahjalla. Se kulki sitten mukanani vuosia kirjanmerkkinä kauniin kuvansa ansiosta. Mutta kerran sitten pysähdyin tutkimaan, mitä siinä oikein viestitetään ja mitä se sana merkitsi:

Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle runsaasti menestystä kaikessa, mihin ryhdyt, sillä Herra iloitsee sinusta (tekee sinulle hyvää).

 

(Raamattu, 5. Mooseksen kirja, luku 30 jae 9)

Snl.25:17. Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.

 

 https://www.patmos.fi/patmosplus/?open-episode=410879&open-series=572&title=kun-ei-jaksa-olla-toisten-kanssa