"Ihmislapsi, nouse jaloillesi, niin minä puhuttelen sinua."

 

Aina kun ihminen vanhan kirkon aikaan kääntyi uskoon, hän luki rukouksenaan:

- Minä sanoudun irti perkeleestä ja kaikista sen töistä, ja annan itseni sinulle, Herra Jeesus, pyhitän sinulle koko elämäni ja palvelen sinua sekä täällä ajassa että iankaikkisuudessa.

 

Astuminen Jeesuksen puolelle, hänen ystäväkseen, on suuri ratkaisu, joka koskee ihmistä aivan joka elämän alueella. Todellinen kääntymys auttaa näkemään Jeesuksen ja samalla luopumaan vihollisen kahleista, jotka pyrkivät viemään ihmisen tuhoon ja kadotukseen.

Mutta pian joudumme uusiin valintoihin. Ajattelemme yleensä saavamme kristittyinä jotakin erikoista aikaan, kun vaan olosuhteet olisivat meille suotuisat ja riittävä myötätuuli, alla nopea kulkuneuvo. Ajattelemme rakentavamme jotain kristillisesti merkittävää, kun vaan olisimme tarpeeksi suuria, mahtavia, nimekkäitä, kouluarvosanojen seppelöimiä, uumilla upseerin miekka, päässä tohtorin hattu ja siinä päällikön sulka. Ajattelemme voivamme edistää Jumalan valtakuntaa, kun vaan olemme kyllin merkittävässä tehtävässä ja asemassa. Ajattelemme pystyvämme ylittämään riman vielä korkeammalta, jos olemme terveitä ja ehjiä.

Mutta Jumala ajattelee ja tekee toisin. Hän ajattelee, että saamme aikaan jotakin merkittävää vain olemalla kyllin pieniä. Jumala ajattelee, että rakennamme kristillisesti merkittävää vain olemalla kyllin avuttomia. Jumala ajattelee, että voimme edistää Jumalan valtakuntaa vain silloin, kun tyydymme orjan asemaan ja olemaan kaikkien palvelijoita. Jumala ajattelee meidän kykenevän suoriutumaan hänen edeltä valmistamistaan teoista, vain kyllin heikkoina.

Usein suurin este Jumalan tahdon toteutumiselle uskovan elämässä on minä itse. Se veijari ottaa Kristuksen paikan ja ryhtyy näyttelemään uskovaista niin hurskaasti, niin hurskaasti. Mutta jonkin ajan kuluttua tulee näytelmässä väliaika ja ihminen väsyy kovaan yrittämiseen. Silloin Jeesus tarjoaa apuaan ja uudistustaan, että kristitty olisi nimensä veroinen ja eläisi ilosanomasta.

Hes.1:26. Ja taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli niitten pään päällä, oli valtaistuimen muotoinen, näöltään kuin safiirikiveä. Ja valtaistuimen muotoisella istui hahmo, ihmisen näköinen, kohoten korkealle.

27. Ja minä näin ikäänkuin hehkuvaa malmia, tulen näköistä, jota ympäröi kehä ylöspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa; ja alaspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa, minä näin kuin tulen näköistä, ja sitä ympäröitsi hohde.

28. Kuin kaari, joka on pilvessä sadepäivänä, niin oli näöltään sitä ympäröivä hohde. Senkaltainen oli katsoa Herran kirkkauden hahmo. Ja kun minä sen näin, lankesin minä kasvoilleni. Ja minä kuulin äänen, kun joku puhui.

2:1. Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nouse jaloillesi, niin minä puhuttelen sinua."

2. Niin minuun tuli henki, kun hän puhui minulle, ja se nosti minut jaloilleni, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle.

 

Kiitos Jeesus, että tulit etsimään ja pelastamaan minua, vaikka tiesit, miten huono olen, miten paljon olen tehnyt syntiä, miten syvälle vajonnut omilla teilläni. Kiitos, että astuit alas pyhyydestäsi maailman kurjuuteen, minun hätääni, minun vaivani keskelle, minun kotiini ja elämääni.

Kiitos sanastasi, joka on totta ja ikuinen ja joka on minulle elämän sana. Anna minulle aina kuulevat korvat sanasi edessä, että voisin vastaanottaa sinut, rakkautesi, uskosi, totuutesi, armosi ja ikuisen elämäsi sydämeeni.

Tee minusta halullinen sielu, joka mielellään viipyy sinun seurassasi ja mielellään kuulee ääntäsi, mielellään seuraa sinua ja rukoilee sinua. Tee minusta uskova, joka mielellään viettää aikaansa toisten uskovien seurassa.