1. Jää hyvästi, maailma, nyt käännyn mä tieltäs,
Nyt enää en usko sun viekasta kieltäs,
Vaan nöyränä palaan Jeesuksen luo,
Joka anteeksi suuret syntini suo
ja vapahtaa vangin tuomion alta.
Niin riistetään synniltä hallitusvalta.
2. En enää mä etsi nyt sun hekumaas turhaa,
se ruumiini syöpi ja sieluni murhaa.
Mä ihastuin Jeesuksen rakkauteen
ja vaellan Jumalan taivaaseen.
Siellä ylhäällä siimeessä Eedenin tarhain
on sielulle tallella nautinto parhain.
3. Nyt enää en tyydykään mä katoavaan kultaan,
— Se paadutti sieluni ja painoi sen multaan
— Kun rikkaus Jumalan rakkauden
on annettu mullekin syntiselle.
Ken kalleimman helmen, Jeesuksen löysi,
oi, eikö sen saamiseksi halpoja myisi!
kun unhotus siihen on leimaksi lyöty?
Kun hautani ehtii ruohottumaan,
mua tuskinpa maailmassa muistavatkaan.
Siksi sinne mä käyn, missä saan nimen uuden
ja iäisen maineen ja kuolemattomuuden.
5. Niin, pois minä, Baabel, nyt sun pauhustas lähden,
Mut heikot on voimani, raskas on tie,
siksi auta, oi Herra, ja johda ja vie
mua kotiin kanna kuin sairasta lasta,
vie rauhaasi maailmasta rauhattomasta.
Simo Korpela.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti