Se painaa kuin synti

 

Asuimme Kymenlaaksossa, kun kerran eräs koulusiivooja soitti meille ja kertoi tytöstä, joka istui koulun päätyttyä siellä käytävällä ja itki. Hän oli mennyt jututtamaan työn lomassa tyttöä ja oli selvinnyt, että tämä oli kovassa syyllisyyden otteessa. Nyt siivooja soitti ja kysyi, että voisiko tyttö tulla meille juttelemaan ja auttaisin häntä? Totta kai se sopi ja niin samana iltana tyttö tuli meille isänsä ja äitinsä kanssa. Vaimoni tarjoili kahvit vieraille ja minä juttelin tytön kanssa. Hänellä oli kova synnintunto ja se oli tullut hänen luettuaan uutta raamatunkäännöstä, jonka oli saanut lahjaksi hiljattain. Rukoilin tytön puolesta, että Herra auttaisi hänet mielenrauhaan ja julistin synnit anteeksi. Sitten he lähtivät perheenä kotiinsa, enkä enää koskaan nähnyt heitä. Tuskin muistan edes heidän ulkomuotoaan enää? Siivoojakaan ei enää soittanut. Synnintunto on se vaihe, jossa Jumala ilmaisee ihmiselle hänen todellisen ja suurimman vaivansa. "Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule." Jes.59:1-2.

Sarjakuvat, vitsit ja televisio pursuavat syntiä ja jumalanpilkkaa, joissa vakavia uskovia halveksitaan. Synti on kevyt asia niin kauan, kun se alkaa painaa omatuntoa Jumalan Pyhän sanan ja Hengen herättämän. Nykyään ei synnistä puhuta kuin kevyesti huumorilla ja se johtuu varmaan siitä, että käsitys Jumalasta on myös ohentunut. Tilalle on tullut kaikkivoiva ihmisyys, joka kykenee tahdollaan ja älyllään ratkaisemaan ongelmat ja rakentamaan hyvinvointia joka lähtöön. Tämäkin on hyvin valikoivaa some-uskoa, jossa tärkeää ovat Saimaan norpan lisääntyminen, meriveden puhtaus, euromaiden velkajärjestelyt ja hävittäjäkaluston uusiminen. Asiantuntijoilta kysytään ties mitä jonnin joutavaa ja maailmamme muistuttaa nykytaiteen näyttelyä, jossa on mahdollista oksentaa kankaalle ja sitten pinkottaa se seinälle kaikkien ihailtavaksi? Ei ihme, että Laestadius sanoi aikoinaan maailmaa suureksi hullujenhuoneeksi? Raamattu sano: "Kääntykää, palatkaa pois kaikista synneistänne, ja älköön syntivelka tulko teille lankeemukseksi.... Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää." Hes.18:30,32. Kun kristillinen seurakunta kadottaa julistuksestaan synnin, se on kuoleman tiellä. Sillä eihän armolla ole mitään tilausta, kun ihmiset pärjäävät muutenkin? Samalla tällä tiellä ajaudutaan siihen, että Jumalasta tulee hyvinvointimme takuumies, jota me ohjailemme, vaikka pitäisi olla aivan päinvastoin, ihmisten tulee kääntyä Herran puoleen ja kysyä, mitä hän tahtoo meistä.

Jokaisen ihmisen suurin ongelma kuolemaan saakka on synti, oma synti ja sen seuraukset. Synnin kanssa eletään, synnin kanssa nukutaan ja synnin kanssa tehdään työtä ja eletään ihmisten kanssa, synnin kanssa kuollaan. Synti tuo mukanaan syyllisyyden, joka roikottaa sielua odottamaan viimeistä iskua. Tämän tietoisuuden ymmärtäminen on viisautta ja siihen Herra lähettää palvelijansa julistamaan evankeliumia, etteivät ihmiset hukkuisi synteinensä ikuisesti. "Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat. Jos sanot: "Katso, emme tienneet siitä", niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija; sinun sielusi vartioitsija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan." Snl.24:11-12. Suruton ihminen, hengellisesti sokea ihminen, Jumalalle kuollut ihminen touhuaa kaikenlaista ymmärtämättä itsekään miksi? Hän kulkee kohti tuhoa ilman uskoa ja siksi Jumala lähettää hänelle kutsun kääntyä.

Lapsena kuulin äitini sanovan joskus: - Se painaa kun synti. Silloin kyse oli jostakin suuresta esineestä, joka piti kantaa paikasta toiseen. Mutta en ymmärtänyt, miten paljon synti voi painaa. En edes ymmärtänyt synti-sanan merkitystä. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin Pyhä Henki selvitti minulle synnin omakohtaisesti, perusteellisesti ja hengellisesti. Olin siis kuin kuka tahansa keskiverto syntinen siihen päivään saakka, kunnes Jumala tuli elämääni. Käsitykseni Jumalasta oli ollut etäinen, merkityksetön ja lattea. Hänellä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta elämääni tai yleensä mihinkään asiaan. Taivas vaikutti kovin sulkeutuneelta? Olin puhunut joskus Jumalalle, mutten tiennyt että ylhäällä kuunnellaan mitenkään asioitamme. Yhtäkkiä Jumala alkoi puhua minulle, herättävästi, vakavasti, jumalallisesti. Se oli yllätys. Hermostuin ja jouduin huomaamaan kuinka avuton olinkaan näissä asioissa. Ystäväni olivat kaikki samanlaisia, eikä heistä ollut neuvojiksi. Kuulin monta kertaa Herran kutsuvan itseäni, miesääni puhui minulle lempeästi mutta vakavasti. Mutta torjuin kutsun, pakenin häntä. Yritin puhua ihmisille, mutta huomasin, että minut vain luokiteltiin tärähtäneeksi. En saanut apua mistään.

Mutta vaikein oli vielä edessä. Herätykseni synninunesta oli jatkunut jo jonkin aikaa. Olin uupunut, levoton ja yksin. Tuntui kuin taivas olisi ampunut kaikki ammuksensa juuri minuun, vain minuun. Ympärilläni olevien elämä taas vaikutti kovin seesteiseltä ja helpolta. Miksi siis juuri minä, joka en ollut uskonnollinen, en osallistunut seurakunnan tilaisuuksiin, en etsinyt Jumalaa, en kaivannut häntä, en palvellut häntä, en odottanut häntä? Miksi minä, joka en halunnut muutosta elämääni? En tiennyt paljonkaan uskonasioista ja käsitys synnistä oli täysin hämärä. Vasta myöhemmin luin Raamatusta Jeesuksen sanan: "Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Joh.8:24. Olin siis kuoleman tiellä, vaaravyöhykkeessä ilman Vapahtajaa, ilman pelastusta, ilman Jumalan armoa.

Herätykseni huippuhetki koitti eräänä aurinkoisena pyhäaamuna. Silloin tuli tuomion aika. Jumala vieritti nähtäväkseni kaikki syntini. Jostakin salatuista kätköistä Jumala etsi silmieni eteen koko menneen elämäni ja se oli kauhufilmi, pelkkää negatiivia, mustaa saastaa. Se oli järkyttävä kokemus, tunsin kuolevani siihen paikkaan. Olin aivan lyöty. Herra näytti koko kurjan elämäni taivaallisessa valossa ja se tapahtui yhdessä hetkessä. Synnin paino oli valtava, murruin sen alla. En voinut edes puolustautua, sillä kaikki se oli totta. Mustat aallot vyöryivät ylitseni, olin kuin hukkuva ihminen. Herran käsi lepäsi raskaana ylläni. Tuomion myrsky oli kuitenkin Jumalan viisas suunnitelma kohdallani. Herra laittoi kirkkaan valon suoraan minuun, vain minuun. Herra näytti, mikä on ihminen ilman Kristusta, mikä on ihmisen loppu syntien tiellä, perkeleen palveluksessa, maailmaa rakastavana. Myöhemmin kuvittelin, miltä se tuntuisi, jos se olisi elämän viimeinen hetki ennen ikuisuutta? Hirveä kuolema, hirveät synnit, hirveä polte, hirveä syyllisyys, hirveä tuomio, hirveä ikuisuus, hirveää ilman Jumalaa ikuisesti tuomittuna ja loppumaton helvetin tuli. "Ja Kain sanoi Herralle: "Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin." 1.Moos.4:13.

Siihen tuomion hetkeen tuli Jumalan käsi, Vapahtajan lävistetty käsi, uuden elämän virta – taivas aukeni. Herra astui alas ja tuli luokseni. Hän otti pois syntini valtavan kuorman. Hän otti syntieni rangaistuksen päällensä. Hän maksoi minut vapaaksi. Hän osti minut omakseen. Hän lunasti minut. Hän pelasti minut. Hän antoi minulle voiman tulla Jumalan lapseksi. Hän tuli asumaan syntiseen sydämeeni, jonka oli juuri puhdistanut pyhällä verellään. Hän toi elämääni valon. Hän toi kuolleeseen elämääni ikuisen elämän. Hän toi valheelliseen maailmaani totuuden. Hän toi itsekkääseen olemukseeni rakkauden. Hän toi elämääni ristin elämäntien merkiksi ja oman lihan kuolettamiseksi. Hän eheytti persoonallisuuteni. Hän antoi uudet ystävät, uskovat veljet ja sisaret, hänen oman joukkonsa. Hän antoi minulle sanoman ja tehtävän, evankeliumin, sanoman vietäväksi ihmisille.

Oikeastaan syvimmältään on olemassa vain yksi synti, epäusko, sillä kaikki työt, puheet, laiminlyönnit, asenteet johtuvat siitä ja se taas johtuu siitä, ettei ole Jumalaa. Jo tämän tajuaminen omassa sisimmässään on järkytys, joka horjuttaa vahvankin ihmisen. Joskus synti painaa sinutkin maahan saakka. Se on Jumalan tahto ja suunnitelma. Ilman sitä et tarvitsisi koskaan Kristusta. Synnin karmea voima litistää allensa suurenkin ihmisen, kun Pyhä Henki oikein synnin paisuttaa. Synti on armoton syyllisyyden mittari, joka näyttää jatkuvasti kantajansa ylipainoa. Syyllisyys uuvuttaa ja sekoittaa mielen. Oletko jo päässyt synnistä voitolle? Oletko kuullut evankeliumin? Tiedätkö kuka auttaa sinua? Näetkö hänen ristinkuolemassaan sinun syntisi? Tiedätkö, että hänen haavojensa kautta sinäkin paranet ja pelastut? Jeesus Kristus Jumalan Poika on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Hän elää tänään ja on lähettänyt evankeliuminsa sinua varten. Anna syntisi ja itsesi hänelle, niin löydät armon avuksi oikeaan aikaan.

1800-luvulla Lars Stenbäck kirjoitti runon, jossa tilitti jumalasuhdettaan, synnin ja armon jännitettä. Se on rukous, joka on edelleen ajankohtainen kenelle tahansa:

Avaa, avaa!

Olenko jäänyt hylätyksi täydestä ehtoollispöydästä?

Isä säälivä, etkö enää ole minun Jumalani?

Etkö kuule minua, kun huokailen ja rukoilen.

Niin, olen tehnyt syntiä, olen rikkonut paljon;

olen luopunut sinun pyhästä armostasi.

Pimeä ja synkkä syvyys on sydämessäni

ja ainoastaan synti ja epäusko vallitsevat siellä.

Ah, Jumala, mitä on kaikki elämä maan päällä?

Minusta on tullut kuoleman ja tuomion ihminen;

minulla ei ole mitään toivoa kuoleman hetkellä,

minulla ei ole mitään toivoa koko maan piirissä.

Olen masentunut ja kyyneleeni vuotavat,

mutta en voi löytää ketään lohduttajaa täällä.

Oi, suljetko sinäkin minulta sylisi?

Niin, niin olen ylenkatsonut sinua?

Siellä sinä istut ja kirjoitat kirjaasi,

Vanhurskas, mitä teen sinua vastaan, kunnes mitta täyttyy,

kunnes sysäät pois rikkojan kasvojesi edestä aikanaan.

Minne pakenen? En voi odottaa Herraa,

en voi kestää hänen pyhää vihaansa. Minne pakenen?

Oi, täytyykö minun siis kuolla synteihini ja saada tuomio?

Kaikki entiset iloni jättävät minut;

mikä minulle oli voitto, muuttuu tomuksi.

Paljastettuna pahantekijänä seison Herran edessä

ja kuulen tuomioni hänen pyhän lakinsa mukaan.

Oi Jumala,olihan ensimmäisinä elinpäivinäni

minun kanssani Jumalan rauha, joka karkottaa kaikki pilvet.

Silloin oli sinun lempeä enkelisi alati lähelläni

ja Herra Jeesus minulle tuttu ja rakas.

Oi Jeesus lapsuudenystäväni,

armahda minua kadotettua ja kurjaa!

Voitko vielä vihollisesi lunastaa

ja antaa menetetyn armosi jälleen?

Oi sinä, joka tulit pois ottamaan synnin syyn!

Sinä, joka olet niin väkevä heikoissa,

johdata minut helvetin ja kuoleman kautta,

mutta johdata minut ainoastaan sinun tykösi synnistä ja ahdistuksesta!

Kaiken pahuuteni pauloissa tahdon haluta sinun ristiäsi;

Sinä et tahdo, sinä et voi hylätä minua.

Tahdon itkeä täällä katumuksen kyyneleitä,

etten itkisi siellä ikuisesti.

Vähällä tai paljolla

Lapsena isoäitini asui Turussa pahamaineisessa Raunistulan kaupunginosassa, se oli mäkistä seutua mutkaisine teineen keskikaupungin ulkopuolella Helsingin junaradan tuolla puolella, täynnä työläisten mökkejä, jotka oli kaikki rakennettu eri kaavalla. Mummu asui hellahuoneen asunnossa, jossa ei ollut mukavuuksia ja kävi silloin töissä kaupungin puolella Verkatehtaassa ja sinne käveltiin junaradan poikki. Talossa oli lukuisia perheitä ja monta ovea, siellä tuli lapsena paljon oltua. Raunistulaa kutsuttiin lapsuudessani Ruukkujen tasankoksi, koska siellä oli niin paljon

viinatrokareita, romaneja, rahanväärentäjiä, käsityöläisiä. Siellä oli myös kuuluisia ilotaloja nimeltään: Honolulu ja Nousevan auringon talo. Kaiken asutuksen keskelle uskovat olivat rakentaneet myös rukoushuoneen, se valmistui 1908 ja oli tulosta alueella vaikuttaneesta Frans Hannulan herätyksestä. Raunistula ei kuulunut edes Turun poliisialueeseen, vaan Maarian alueeseen, sinne oli määrätty oma virkavalta pitämään järjestystä. Kerrotaan, että kun uusi Raunistulan poliisi tuli Pohjolan sillan yli tutustumaan tulevaan reviiriinsä, hän sattumalta alkoi kysellä juuri Tuomen Erkiltä, joka oli eräs paikallinen bohemi taiteilija, ja josta tuli myös yksi Suomen ensimmäisistä rahanväärentäjistä: - että mistäs täältä saa viinaa ostaa? Erkki esitteli hänelle auliisti Raunistulan talot ja ovet ja vei lopulta poliisin rukoushuoneen ovelle sanoen: - Herra konstaapeli, kaikista näistä muista taloista voitte mennä kysymään, mutta tästä älkää menkö. Lapsena ei minua viety rukoushuoneelle vaan työväentalolle iltamiin. Vain uskovat kävivät rukoushuoneella, sillä sitä pidettiin porvarien paikkana. Vanha rukoushuone hävitettiin muiden vanhojen rakennusten tavoin sota-ajan jälkeen ja kirkon toimesta tilalle rakennettiin moderni kivilinna. Nykyään Raunistula on eliittialuetta, jossa asuvat rikkaat ja boheemit, eivätkä he ole kiinnostuneet uskosta.

Uskovaisuus jakaa aina ihmisiä, on Jeesuksen todistajia ja vastustajia, herätettyjä ja paatuneita. Ei köyhällistö ole etunenässä parannusta tekemässä, eivätkä silmäätekevät ole sen parempia. Ihmiset keksivät tuhat syytä siirtää kääntymystään tuonnemmaksi vedoten hyvyyteensä, kiireisiinsä, kirkon virheisiin ja tieteen saavutuksiin. Paavali oli aikoinaan vangittuna pitämässä puolustuspuhetta kuningas Agripan edessä. Rohkeasti hän kertoi uskoontulonsa pääpiirteet ja mitä Jeesus hänelle oli sanonut. Hän kertoi juutalaisuudestaan ja osakseen tulleesta vainosta. Silloin maaherra Festus keskeytti Paavalin huutaen: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut." Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet. "Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Minä tiedän, että uskot." Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi." Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta." Apt.26:27-29. Kuninkaan olisi pitänyt ottaa uskossa Kristus vastaan, mutta hän pelkäsi asemansa ja vieraiden vuoksi mainettaan. Hän jäi osattomaksi armosta ja tuo ainutkertainen evankelioimistilaisuus jäi vain historian lehdelle. Voi, miten murheellista, kun on vain vähän pelastuneita.

Yleensä ihmiset ajattelevat hoitavansa suhteensa Jumalaan omin voimin, edellytyksin, rukouksin, uhrauksin ja palveluin. Mieli on kohdallaan ja juttu tuntuu helpolta kuin heinänteko, jossa voi vielä vihellellen pitää toista kättä taskussa toisen työskennellessä. Mutta varsinainen taipuminen on vielä kaukana tulevaisuudessa, sillä pitää tapahtua monta kompastumista ja kaatumista ennen kuin sielu kallistuu Herran eteen syntisenä. Joten, kuninkaan usko profeettoihin ei vielä tuonut pelastusta, korkeintaan hän olisi voinut sanoa lukeneensa hieman Raamattua. Ihmispelko oli myös silmiinpistävää ja turhamaisuus ja kunnian tarve jäykistivät juhlallisen seurueen kivettyneiksi uskon vastustajiksi. Uskovaisen kutsuminen oli sen ajan sirkushuvia, jossa areenalle kutsuttiin mielenkiintoinen henkilö, josta oli ollut etukäteen juttua vähän joka piirissä.

Muistan omankin uskoontuloni alkuajoilta monta hilpeää keskusteluhetkeä, kun juovuksissa olleet ystävät ja kylänmiehet tulivat haastattelemaan vastakääntynyttä hymyssä suin. Naurua ja pilaa piisasi ja minut arvioitiin tärähtäneeksi nuorukaiseksi, joka pilaa elämänsä moisella hullutuksella. Olen sitten vuosikymmenet odottanut näiden sankareiden esiin marssia piiloistaan, mutta turhaan. Toivoa sopii ja rukoilla, että tulisivat mielenmuutokseen ennen kuolemaansa - vaikka minä en siitä mitään tietäisikään.

Ryhmä "vähällä uskoon" on suosittu harrastus meidänkin yhteiskunnassamme ja sisältää paljon uskonnollista mielipidettä, kirkollista harrastusta, pyhäkoulua, pinnallisesti tutkittua hengellistä materiaalia ja jokunen uskovainen tuttava. Siinä ovat kuitenkin jo taivaan tien edellytykset olemassa ja se olisi varmasti kaikkein helpoin tie Jeesuksen yhteyteen. Onnellista on syntyä uskovaan sukuun ja tasapainoiseen perheeseen, päästä pienestä pitäen kuulemaan Jumalan sanaa ja oppia rukoilemaan ja käymään kirkossa, olla kiitollinen kerran saadusta kasteen lahjasta ja ehtoollisen uudistavasta osuudesta Kristukseen, kristillisestä opetuksesta, jotka ovat kertoneet Jeesuksesta, hengellisistä isistä ja äideistä, jotka ovat tukeneet ja auttaneet pitkin matkaa. Täällä ovat tavalliset ihmiset, tasamaan hiihtäjät, kaikin tavoin köyhät ihmiset, herkän omatunnon kulkijat, muiden mitätöimät, syntymästään kiltit ihmiset, lapsenuskoiset ja herkkäsielut, jotka uskovat heti ensimmäisellä kehotuksella asiat. Tästä ryhmästä on kuitenkin luopumisprosentti valitettavan suuri ja se johtunee siitä, että helpolla saatu on helpolla luovutettu pois.

Juudan kuningas Jooram (nimi tarkoittaa "Herra on korotettu") on varsinainen surullisen hahmon ritari, jossa henkilöityy hengellinen luuseri. Hän ei elänyt nimensä mukaisesti, ei siis ihme, ettei kukaan kaivannut häntä kuollessaan. "Hän oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Ja hän meni pois kenenkään kaipaamatta, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuningasten hautoihin." 2.Aik.21:20.12. Tämä esikoispoika oli saanut suuren rikkauden isältään ja perinyt kuninkuuden, sekä kaiken hyvän, mutta vaelsi silti kelvottomasti, hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän vietteli kansan epäjumalanpalvelukseen. Hän tappoi kuusi veljeänsä ja oli naimisissa pahamaineisen kuningas Ahabin tyttären kanssa. Ja niin Jumala puuttui tilanteeseen: "Mutta profeetta Elialta tuli hänelle tällainen kirjoitus: "Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Koska et ole vaeltanut isäsi Joosafatin teitä etkä Aasan, Juudan kuninkaan, teitä, vaan olet vaeltanut Israelin kuningasten tietä ja saattanut Juudan ja Jerusalemin asukkaat haureuteen, niinkuin Ahabin suku saattoi heidät haureuteen; ja koska myös olet tappanut veljesi, jotka olivat sinun isäsi perhekuntaa ja paremmat kuin sinä, katso, sentähden Herra rankaisee sinun kansaasi, poikiasi, vaimojasi ja kaikkea, mitä sinulla on, kovalla vitsauksella; ja sinä itse olet sairastava vaikeata tautia, sisusvaivaa, kunnes vuoden, parin kuluttua sisuksesi taudin voimasta tunkeutuvat ulos." 21:12-15.

Ryhmä "paljolla uskoon" sisältää kaikki koettelemukset, kurjuudet, hylkäämiset, konkurssit, sairaudet, pimeyden kätköt ja perkeleen petokset. Tämän ryhmän muodostavat sellaiset ihmiset, joiden puolesta on rukoiltu vuosia, jopa vuosikymmeniä. Täällä ilmenee aikanaan kova synnintunto, kun omatunto on herkistynyt äärimmilleen ja kuolema kolkuttaa takaovella sielua. Täällä on onnettomia, onnettomuuden vaurioittamia, puusta pudonneita tyyppejä pilvin pimein. Täällä on helvetin pelko joskus kuoriin tuntuvana, yöuni on kadonnut, yksinäisyyden tunnit jäytävät mieltä ja mietintä siitä, miten olisi pitänyt tehdä, tai miten ei missään tapauksessa olisi pitänyt tehdä aikanaan. Täällä on paljon niitä, joilla on ollut korkea asema, monien ihmisten kunnioitus, rahallinen ja sielullinen suosio, joiden taitoa ja ulkonäköä on ihailtu ja kiitelty ylisanoin maireasti. Täällä ovat ne, joiden olisi pitänyt tulla vähällä uskoon ja jotka ovat semmoisia olleetkin ennen kuin maailman rakkaus on kietonut heidät kuristusotteeseensa. Täällä olevat ovat olleet vuosikausia hengellisesti kuolleita uskonnollisia fossiileja, jotka heikkoina hetkinä ovat vedonneet perinteeseen ja hyviin tuttavuuksiinsa, oman seuran jäsenyyteen ja klubijäsenkorttiinsa. Täällä ovat elämässään sikailleet 2.Piet.2:22, koiran tavoin oksennuksellaan herkutellet 2.Piet.2:22 ja semmoiset, jotka ovat hirnuneet hevosten tavoin lähimmäisensä puolisoa Jer.5:8. Täällä ovat hengellisesti Jumalalle sokeat, kuurot ja mykät ihmiset Jes.42:19. He eivät tiedä, mihin ovat menossa, eivät halua kuulla Jumalan puhuvan heille, eivätkä itse sano Herralle mitään, eivät laula virsiä, eivätkä rukoile valoa sisimpäänsä. Täällä ovat ne joiden maallinen vakuutustodistus on aikaa päiviä mennyt vanhaksi, eikä sillä ole mitään katetta. Täällä ovat ne, jotka ovat huumatut erilaisilla nukutusaineilla narkoosiin ja siksi he kulkevat päämäärättömästi hortoillen tarkoitusta ja suuntaa vailla himojensa orjina. Täällä ovat ne, jotka yleinen mielipide on sokaissut kannattajikseen mitä hulluimpiin päätöksiin ja suunnitelmiin, jotka ovat kaikki vain vahingoksi ihmissielulle.

Syntikurjuudesta pelastunut ymmärtää surkeutensa ja suruttomuutensa, kuoleman askeleensa ja pimeyden sidonnaisuutensa, täydellisen kykenemättömyytensä auttaa itse itseään pelastuksessa. Siksi semmoisen todistus nousee aina syvyydestä ja sen keskuksena on Jeesus, Raamatun Jeesus, Jumalan Poika, valtakunnan Herra, hänen pyhä yli kaikkien nimien korotettu nimensä Apt.4:12, hänen olemuksensa olla lihaksi tullut Jumalan sana, ikuinen totuus, ainoa taivaan ovi, ainoa elämän tie. Jeesus tarttuu etsivän, kolkuttavan ja anovan elämään ja pelastaa hänen sielunsa, jopa kuoleman kalkkiviivoilta, jyrkänteen reunalta. Hän muuttaa sydämen uudeksi, synnyttää Jumalan lapseksi, vapauttaa menneisyyden taakoista, antaa ihmisen sisimpään Pyhän Henkensä. Hän tekee sen vähällä tai paljolla, lyhyen tai pitemmän kaavan mukaan, äkkiä tai ajan kuluessa, kirkossa tai kirkon takana. Ps.116 on otsikoitu pelastetun kiitosuhri, siitä jakeet 1-4. kertovat erään ”paljolla uskoon” kääntyneen todistuksen: "Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani. Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"

Rukouksena edelleen psalmi 116. jakeet 8-13 ja 16-19. Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta. Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa. Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu. Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita." Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä……Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni. Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä. Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja! Aamen.

Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää.

Ilmeisesti koskaan aiemmin ei maailmaa ole kyykytetty näin raskaasti kuin tämän vallitsevan kulkutaudin vaikutuksesta, joka lähti muutama kuukausi sitten Kiinasta? Vaikka historia tuntee lukuisia suuria kärsimysten ja vaivojen aikoja, eivät ne ole kuitenkaan koskaan aiemmin koskeneet koko maailmaa. Rutto ja kolera olivat aikoinaan pelättyjä sairauksia, jotka pakottivat ihmiset polvilleen ja huutamaan Herraa avuksi. Nälkävuosien aikana 1800-luvulla köyhä kansa vaelsi paikasta toiseen ruoan toivossa ja levitti siihen aikaan lavantautia, suolistosairautta, joka tappoi Suomessa paljon ihmisiä. Espanjantauti jylläsi rankasti tappaen maassamme sata vuotta sitten. Myös erilaiset keuhkosairaudet surmasivat lukuisia ihmisiä lyhyessä ajassa. Sairaudet ovat olleet alueellisia ja koskeneet paikallisia ihmisryhmiä, niistä on päästy eroon hygienian ja puhtaan veden vaikutuksesta. Mutta pahimoilleen niiden seurauksena on hävinnyt kokonaisia populaatioita kokonaan kartalta ja tutkijat ovat sitten myöhemmin ihmetelleet, että mihin he katosivat? Mutta Jumala etsii ihmistä ja kansaansa: "Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei kenkään heistä ylenny. Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman, tekisin sinulle niinkuin Seboimille? Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää. En minä pane täytäntöön vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia. Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa. "Hoos.11:7

Suurten ongelmien tulviessa maailmaan, se herää ensin huomaamaan näkyvät ongelmat: Ensin surraan rahan loppumista, sitten urheilukilpailujen päättyminen, sen jälkeen parutaan teatterien ja konserttien estymistä, vielä murehditaan kauppojen, ravintoloiden ja kahviloiden sulkemista, työttömyyttä, yksinoloa ja tarkoituksettomuutta, elämän tyhjyyttä ja eläkkeen pienuutta. Joku suree lääkkeiden loppumista ja toinen, ettei voi matkustaa ulkomaille, ja vielä murhetta tulee siitä, ettei saa morjenstaa vanhempiaan ja isovanhempiaan.

Nykyaika on kuitenkin teknologian myötä kehittynyt siihen vaiheeseen, että ihmiset liikkuvat valtavan paljon ja kantavat tautinsa äkkiä toisten ulottuville, kun pelkkä some ei enää riitä. Ihmiset ovat alituisesti liikkeessä, menossa ja tulossa, eivätkä aina muista miksi? Pahuus ja kurjuus ovat kauppatavaraa, kuten banaanit ja broilerit. Maailman suurin ongelma on kuitenkin aina ja kaikkialla synti, sillä synnin tähden ihmiset elävät erossa Jumalasta ja joutuvat kadotukseen kuoleman jälkeen, joka on jokaisen pahin mahdollinen ennuste. Jumala kuitenkin on suunnitellut evankeliumin pelastumiseksemme ja vastaanotettuna se pelastaa syntisen ja sairaan. "Mehän kuolemme ja olemme niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi."2.Sam.14:14

Viimeisien viikkojen aikana ei ole tiedotusvälineissä paljon enää puhuttu ilmastonmuutosten aiheuttamista ongelmista. Mutta ei ole kukaan kerinnyt vielä iloitsemaan, että virussairausaallon myötä ilmasto saa aikaa huilata, kun ihmiset pysyvät kotonaan, lentokoneet ei pörrää ilmassa ja autotkin ovat tallissa, joukkokokoukset ovat kielletyt ja kansaa on kehotettu ulkoilemaan.

Olivat pyytäneet myös piispan lausumaan muutaman sanan tv-uutisissa ja niin oli mahdollisuus kertoa evankeliumi ja julistaa Jumalan sanaa, sekä kehottaa parannukseen ja rukoukseen, mutta läskiksi meni sekin hetki. Piispa vain tyytyi olemaan osaaottava surevien kanssa ja kertoi olevansa varma, että kyllä tästä selvitään ja julisti, että kirkko on siirtynyt etätoimintaan ja nettiin? Olisi voinut kuvitella, että vain aikoinaan Sodoman uutislähetyksissä olisi kuulunut jotain yhtä pöyristyttävää? Jumala ei ole muuttunut, eikä hänen sanansa, edelleen Herra etsii syntistä parannukseen ja armahtaa niitä, jotka kääntyvät hänen puoleensa. Mutta oman vaelluksensa tien valinneet tulevat karvaasti pettymään, sillä heille ei ole odotettavissa muuta kuin surkeutta ja kauhua.

"Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen! Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan; kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa..... He sanovat: "Pysy erilläsi, älä tule minua lähelle.... ja ensiksi minä mittaan heille palkan heidän helmaansa.... teidät minä määrään miekan omiksi ja kaikki te kumarrutte teurastettaviksi, sentähden ettette vastanneet, kun minä kutsuin, ettekä kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista." Jes.65:2-12.

Ihmiskunta on täällä vanhassa kristikunnassakin, Euroopassa, niin paatunutta, ettei Raamatun sanaa enää kuulla eikä kunnioiteta. Kirkot tyhjenevät ja sirkushuvit menevät kaupaksi, Jumala ja häneen uskovat ovat vain vitsien arvoisia surkimuksia yleisessä mielipiteessä. Siksi on tullut tämä aika, jonka Jumala on lähettänyt koko maailman koettelemukseksi. Ehkä siis ihmiset kuuntelevat ennemmin yhteiskuntaa koskettavia asioita, kuin saarnattua Jumalan sanaa? Moni pelastuu vasta kuoleman kolkutellessa ovella ja ajallisten asioiden riisuutuessa turvaverkostosta hänen ympäriltään. On aika etsiä Herraa ja hänen kasvojaan, kysyä hänen tahtoaan ja pääsyä hänen valtakuntaansa, kumartua hänen Poikansa Jeesuksen edessä armoa anellen. Jumala voi mitä vain ja toteuttaa lupauksensa, mutta myös uhkauksensa. Joskus se tapahtuu hetkessä. "Niin Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, he olivat kaikki kuolleina ruumiina." Jes.37:36.

Nykyinen hyvinvointimme on seurausta pitkän ongelmattoman aikajakson kulusta, olemme vain kuulleet vaikeista ajoista ja katovuosista, sortoajasta, iso vihasta ja maailman sodista. Nyt ei ole ollut suuria ongelmia, jotka olisivat aiheuttaneet alasajoa, kaikki on lisääntynyt ja kasvanut – paitsi jumalanpelko, mutta tämän myötä myöskin pahuus ja Jumalanvastaisuus. Poliitikkojen yleinen puhetapa on jo pitkään ollut se, että me kyllä selvitämme kaikki ongelmat ja laitamme asiat järjestykseen. Emme kuule avuttomuuden ääniä, emme kykenemättömyyttä, emme heikkouden myöntämistä, ainoastaan toisten syyttelyä ja puoluepolitiikkaa, jossa muita mustamaalataan omaksi hyödyksi. Mutta tuomari seisoo ovella, sillä synti vaatii aina sovituksen, rikkomus rangaistuksen. Vain kääntymys tuo pelastuksen ja sitä Herra tahtoo.

"Niinpä minä tuomitsen teidät, te Israelin heimo, itsekunkin hänen teittensä mukaan, sanoo Herra, Herra. Kääntykää, palatkaa pois kaikista synneistänne, ja älköön syntivelka tulko teille lankeemukseksi. Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne, joilla te olette rikkoneet, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki. Ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo? Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää."Hes.18:30.32.

En muista koskaan aikaisemmin, että hengellinen toiminta olisi lopetettu julkisesti näin laajasti kuin tänään? Neuvostoliitossa tukahdutettiin aikoinaan kaikenlainen julkinen kirkollinen toiminta ja jäljelle jäivät vain pienet ryhmät maan alla toimivia uskovien joukkoja, joita johtivat kristittyjen vainoissa eloon jääneet vanhat naiset. Niitä kokoontumisia Herra muisti ja Pyhä Henki oli väkevästi läsnä siunaten kansaa. Ei ollut ongelmia hengellisten kysymysten kanssa, eikä puhdasoppisuus vaivannut seurakuntia, ei ollut puhettakaan menestyksen teologiasta, ei valitettu kirkkojen lämmitysten puutteesta, eikä itketty urkujen vaikenemisesta, ei purnattu parannussaarnoista. Silloin oli suurta saada yhdessä veisata Jeesuksen lauluja, rukoilla häntä, ja tulla hetkeksi kokoon lukemaan Jumalan sanaa. "Minä tahdon heitä vahvistaa Herrassa, ja heidän pitää vaeltaman hänen nimeensä, sanoo Herra." Sak.10:12

Nyt kirkot ja herätysliikkeet ovat uudessa tilanteessa, kun on kokoontumiskielto rajoituksena. Olisi aika kysyä Herralta, miten pitää mennä eteenpäin, missä olla, mitä jättää pois, mihin satsata, milloin vaieta, milloin puhua, milloin rukoilla ja mitä. Tulee mieleen myös aika, josta Raamattu on ennustanut, yö, jolloin ei kukaan voi tehdä työtä. On myös ennustus, että Jeesuksen tulemuksen edellä on synninyö pimeimmillään ja vain hänen tulemisensa valaisee kaiken. Se on kuin salaman leimahdus, joka näkyy kaikkialle ja samassa yhteydessä tulee kutsuhuuto lähteä Karitsan häihin Jumalan luokse. Ovatkohan ihmiset valmiit siihen, odottavatko Kristusta, haluavatko taivaaseen?

Olemme edessäsi Herra vain tomua, niin kuin ei mitään ja kuitenkin haluamme tulla huomatuiksi ja kuulluksi, asetamme aikeemme, tarpeemme, tilanteemme, sukumme, ystävämme, naapurimme, kaupunkimme ja terveytemme eteesi odottaen siunaustasi. Kuitenkin rohkenemme kysyä, mitä opetat meille itsestäsi tässä ajassa, mitä sinä tahdot, mitä tahdot sanoa tällä kaikella, mihin viet meitä, mikä on tulevaisuutemme, mikä on ihminen, että muistat meitä, ihmislapsi, että pidät hänestä huolta? Herra olemme edessäsi odottamassa kasvojesi valkeutta ja kunniasi kirkkautta kuullaksemme ääntäsi omassa elämäntilanteessamme. Tarvitsemme Jeesus sinun parantavaa voimaasi, mielemme muuttavaa uskoasi ja sydäntämme lämmittävää rakkauttasi, toivoa ikuisuudesta paratiisissa. Anna Pyhän Henkesi ohjata askeleemme taivaan tiellä päivän kerrallaan. Kiitos, että kuulet meitä, auta meitäkin kuuntelemaan sinua, olemme kaikki täysin sinun varassasi. Aamen.

Hän kääntää sinua vastaan kaikki Egyptin taudit, joita sinä pelkäät, ja ne tarttuvat sinuun. 5.Moos.28.

Joskus ennen vanhaan työnantajan oli tapana antaa eläkkeelle jäävälle henkilölle lahjaksi kello. Se oli niin yleistä, että siitä tuli kansan suussa vitsi, jossa kysyttiin, että miten kauan vielä menee aikaa ennen kuin saat kellon? Niin, sitä sitten ulkopuoliset tietysti miettivät, että miten tärkeää eläkkeellä on tietää kelloaikaa, kun ei tarvitse mennä enää töihin säännöllisesti? Itse olen huomannut, että olen tottunut kellokulttuuriin niin perusteellisesti, että meillä on huushollissa kelloja joka lähtöön, kaikissa huoneissa raksuttaa aikarauta, on isoja kelloja, pieniä kelloja, digitaalikelloja, herätyskelloja, rannekelloja, äänekkäitä, jotka lyövät säännöllisesti tahdit ajankohdilla ja sitten on hiljaisia sähkökelloja. Yölläkin makuuhuoneen kattoon heijastuu värivalolla kelloaika, että nukkuva tietää missä mennään, jos sattuu heräämään kesken unien? Ilmeisesti aikatauluista ei pääse irti kuin vasta kuoltuaan?

Ajatellaan, että aika on suhteellista riippuen katsojastaan, mutta kyllä se siitä huolimaatta lipuu Jumalan säätämässä järjestyksessä ohitsemme. Emilia, 3 v. lapsenlapseni istui kanssani autossa eräänä päivänä kaupan parkkipaikalla ja odottelimme isoäidin saapumista kauppa-asioilta. Tuli sitten juttua mämmistä ja sen herkullisuudesta, johon pikkuneiti totesi, että hän on pienenä syönyt mämmiä. Mutta ruokakulttuuri lienee mennyt uusiksi, koska se ei kuulemma enää maistu. Onkohan aika tehnyt tehtävänsä vai maku kehittynyt? Mietin, että millaistahan se olisi jos ei olisi paljon mitään ruokaa ja sitten tarjottaisiin jotakin semmoista, joka ei yleensä maistu herkulta? Voisikohan siihen tottua ajan myötä? Tottuminen on kuitenkin toinen luonto, sillä minä syön mielelläni lapsuudessa oppimiani ruokia, kuten kaaliruoat ja silakkaruoat. Mutta niitä on turha tarjota nykyajan nuorille.

Raamattu tuntee monia hyviä aikoja, jotka tulevat esiin Jumalan sanan julistuksessa ja joiden kautta Herra etsii ihmisiä yhteyteensä, herättää omatunnon herkkyyteen ja kutsuu syntisiä pimeydestä valkeuteen. Muu kaikki on vain uskonnollista harrastelua,ihmisvetoista puuhailua ja ajanhaaskausta. Tätä sitten riittää pilvin pimein joka paikassa, missä Jumalan nimi mainitaan. Ihmiset ovat mielistyneet puolivillaiseen kristillisyyteen ja "vähän sinne päin kallellaan" olemiseen, jossa ei olla uskossa eikä tunneta pelastusvarmuuden tuomaa Jumalan rauhaa ja uskoa Kristukseen Jeesukseen. "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." Apt.3:19-21.

Jumalan ajallisia tuomiota voidaan pitää myös rangaistuksina, jotka kohtaavat ihmisiä tottelemattomuuden tähden. Omalle kansalleen Herra opetti lain sanan vakavaa kuulemista ja seuraamista, jonka hylkääminen tuottaisi monenlaista kurjuutta ja kärsimystä.

"Jos et tarkoin noudata kaikkia tämän lain sanoja, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan, niin että pelkäät tätä kunniallista ja peljättävää nimeä, Herraa, sinun Jumalaasi, niin Herra panee sinun ja sinun jälkeläistesi kärsittäväksi erinomaisia vaivoja, suuria ja pitkällisiä vaivoja, pahoja ja pitkällisiä sairauksia. Hän kääntää sinua vastaan kaikki Egyptin taudit, joita sinä pelkäät, ja ne tarttuvat sinuun. Ja kaikkinaisia muita sairauksia ja vaivoja, joista ei ole kirjoitettu tässä lakikirjassa, Herra nostattaa sinua vastaan, kunnes sinä tuhoudut." 5.Moos.28:58-61. Mutta ilmeisesti ihmiskunta ei ole kiinnostunut Jumalan sanasta ja kuulee paremmin kaikkia ympäristössä tapahtuvia asioita ja ilmiöitä?

David Wilkerson kirjoitti 70-luvun alkupuolella Jumalalta saamansa näyn kirjaksi ja sitä luetaan edelleen Suomessa, johtuen sen ajankohtaisesta sanomastaan. Eräs luku on otsikoitu "Kulkutautien puhkeaminen" Siinä hän kirjoittaa: Nälänhädän, tulvien ja maanjäristyksien jälkeen ihmiskuntaa kohtaa uusien kulkutautien uhka. Tuhannet ihmiset menehtyvät Intiassa ja Pakistanissa kulkutauteihin ja nälkään. Aliravitsemus ja nälkäkuolema ja kaikki sen mukana seuraavat epidemiat aiheuttavat ongelman, jonka edessä on myös joukko muita kansakuntia. Elintarvike- ja muuta apua ei ole tarpeeksi taistelussa näitä valtavia pulmia vastaan, ja monet kuolevat avun puutteeseen. Lääkevarastot riittävät vain murto-osalle niistä, jotka tarvitsevat kipeästi lääkkeitä….. Tiedemiehet varoittavat uusista bakteeri-, virus- ja tuhoeläinkannoista, jotka kestävät myrkkyjä ja kemikaaleja ja uhkaavat järkyttää luonnon tasapainoa…. Tuleva suuri ahdistus on uskomattomien kärsimysten ja kriisien aikaa. Pyhällä Hengellään Jumala kutsuu ihmiskuntaa valmistautumaan kaiken loppua varten. Hän antaa luonnossa ilmetä toinen toistaan suurempia mullistuksia varoittaakseen lähestyvästä vihan ja tuomion päivästä.

Uskovan suuri onni on omistaa Jumalan lahjoittama vanhurskaus, l. kelvollisuus, syyttömyys, oikeamielisyys, joka on Herran antama lahja syntiselle tämän etsiessä pelastusta Jeesuksen luota. Kaikkien ajallisten ahdistusten, vaikeiden aikojen ja valheen ja vääryyden keskellä elävät Jeesuksen omat turvissa ja varjelijansa suojissa. Uskova odottaa Herraa, kaipaa hänen läheisyyttään, kuulla hänen ääntään ja rukoilla häntä. Herra on itse luvannut, että uskova saa kulkea suoraa tietä; ei hän tee lapselleen mutkia, ei kuoppia, ei mäkiä. Hän on suuri auttajamme, tienaukaisija ja muurien murtaja, varjelijamme. Muta uskova on silloin nimensä veroinen, hän katselee asioita uskossa Jeesuksesta käsin, hänen turvansa on näkymätön Jumala. Uskova ei mittaa totuutta kokemuksiensa ja tunnelmiensa pohjalta, sillä ne ovat vaihtelevia, mutta Jumalan sana on ikuinen, pysyvä, ajan paineet kestävä ja toteutuu kirjaimellisesti.

"Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi. Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee. Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta. Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta." Jes.26:7-10.

Meitä ohjataan nykyisin kovin paljon tiedotusvälineiden kautta, kun nämä valitsevat uutiset ja kerronnan sisällön ja senkin vielä omin mielivärein laveeraten. Sitä kutustaan totuudeksi, mutta se on vain yksi kuva maailman oman albumin kätköistä. Eikä niissä puhuta Jumalasta eikä hänen mahdollisuuksistaan tai tahdostaan, kuin kielteisessä merkityksessä ja varoituksina. Maailma on pimeä, synkkä, kuolemanlaakso, itkunalho, odotushuone, kantakrouvi, synnytyslaitos, keskitysleiri ja muotinäyttely.

Tähän ajatteluun kuuluu jatkuva katteeton lottoamisen kaltainen optimismi, jossa toivomukset puetaan sanoiksi: - kyllä tästä taas selvitään ja - ei tämä nyt vielä ole vaarallista ja - ehtiihän sitä myöhemmin parantelemaan tilannetta ja - ei näin moni voi olla väärässä? ja - mehän korjaamme tämän maan asiat ja – me muutamme yhteiskunnan hyväksi paikaksi, oikeudenmukaiseksi, jossa kaikki ovat tyytyväisiä ja – me korjaamme luonnon ongelmat sekä systeemit kuntoon, niin saamme turvallisen maailman asua ja – kyllä me selvitään kaikista taudeista.

Maailmanlopun ennustajat ovat vähissä, aihe on sen verran rankka. Jokunen tiedemies on tehnyt todellisuuslaskelmia siitä, miten mahdollisesti asiat tulevat kulkemaan nykyisen kehityksen valossa, mutta sekin on vain alati muuttuva likiarvo. Vain muutamat Raamattunsa hyvin lukeneet uskaltavat kertoa tiedon tulevaisuudesta ja se ei ole kiva juttu, eikä se ole heidän keksimäänsä juttua, vaan Jumalan selvää sanaa. Koko pallo on hukassa ja Herran päivä lähestyy vääjäämättömästi, paha tulee saamaan palkkansa, kaikki synti tuodaan tuomioistuimeen, tuho ja tuomio on oven edessä ja armonaika käy vähiin. Tällä näkyvällä ei ole tulevaisuutta, sillä se on kokonaan synnin turmelema epäonnistuneiden miljöö, josta voi vielä pelastua armonanomuksen kautta. Edessä on edelleen vain kaksi ovea, Jeesus - elämän tien alku ja täyttymys, tai ikuisen kuoleman pimeä kauhea tuonela. Sitten myöhemmin tulee vielä Jumalan tuomioistuin, jossa kaikki ihmiset lajitellaan sen mukaan, mikä on ollut heidän suhteensa Jeesukseen ja Herran omiin.

Nyt olisi aika siirtyä luonnonsuojelijoista ihmisten suojelijoiksi, eikä miten vain mieleisesti, vaan kertomalla evankeliumi. Eräänä päivänä sanomaa ei enää ole, työn aika ohi, julistusta ei enää kuulla, eikä uskovia enää ole mukana maailman menossa. Aika on ohi – sitä ei ole enää.

Jumala aikamme on sinun käsissäsi ja katsomme sinun kärsivällisyyteesi odotuksella. Jeesus, Kuninkaamme, Herramme, Rauhanruhtinaamme, hyvä Paimenemme, kuule kansasi huokaukset, esirukoukset kaikkien kääntymättömien ihmisten puolesta. Anna vielä herätysten ajat kaiken suruttomuuden ja pahuuden keskelle. Me odotamme sydänten vallankumousta, jossa pahuuden voimat ja sidonnaisuudet murtuvat kolisten, jossa syntiset löytävät armahtajansa, kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen ja nousevat ihmisarvoiseen elämään, jossa rampa hyppii terveenä riemuissaan, jossa mykät alkavat puhua sinusta todistaen, jossa kuurot kuulevat ensikerran Jumalan äänen ja he lähtevät uskovien seuraan, jossa kivisydämiset ympärileikataan avoimeksi Vapahtajalleen, jossa vihanlapset saavat osakseen Jumalan rakkauden sylin täydeltä.

Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset Ps.102:21

Sain kutsun erääseen valmistujaisjuhlaan Keski-Suomessa, talon tytär oli juuri valmistunut ammattiin ja sitä piti juhlia ystävien, sukulaisten ja kylänmiesten kesken. Pitkän ajomatkan jälkeen tulin juhlatalon pihalle ja mietin, että miten tästä mennään sitten eteenpäin? Samassa huomasin tutun hahmon näköpiirissäni, se oli Eliina Heinonen, evankelista Kuopiosta. Hänkin oli tullut onnittelemaan vastavalmistunutta. Hän tuli luokseni ja kehui olevansa iloinen nähdessään väkijoukossa tutut kasvot. Hän oli hämmentyneenä miettinyt samoin juhlien marssijärjestystä. Sitten hän teki evankelistan tavoin rohkean esityksen minulle: - Minua niin haluttaisi puhua täällä, mutta en tunne ketään ja vähän jännittää…. voisitko sinä puhua myös? Vastasin, että kyllä se käy. Samassa hän esitti uuden toivomuksen naisellisella päättäväisyydellä: - Voisitko sinä puhua ensin? Huokasin syvään ja sanoin: - Olen ajatellut kirjoittaa kirjan, jonka nimeksi tulee: Elämäni vahvojen naisten varjossa! Ja sinä saat siihen ihan oman nimikkoluvun….. no, voin minä puhua ensin…. Niin sitten pidettiin tilaisuus ja puheet puhuttiin aikanaan, ystävinä erottiin tahoillemme ja päivänsankari siunattiin uusiin tehtäviin koko porukalla.

 

Eliina Heinonen

Jumalan valtakunnan toiminta on ollut aina naisvaltaista ja se johtuu Jumalasta. Naiset ovat hänen kutsunsa edessä olleet herkempiä nöyrtymään parannukseen kuin miehet. Tästä on sitten seurannut monta lentävää lausetta, joista yksi on saanut monta eri versiota ja kuuluu: - ei siellä ollut kuin kourallinen mummoja koolla. Sanonnan takana on halveksiva asenne uskovia vanhenevia naisia kohtaan ja luulo, että vain nuoret, kauniit ja rohkeat ovat arvostettavia ihmisiä. Tästä johtuen monet seurakunnat ovatkin ryhtyneet pilkkomaan toimintaansa sektoreihin, ettei nuorten tarvitsisi olla yhdessä vanhojen kanssa Herraa palvelemassa. Samalla toiminta on heikentynyt hengellisesti ja viihde, leikkiminen, tarjoilu ja kaikenlainen puuhamaa on tullut muotiin. Ihmisiä ei enää tule uskoon, eikä siihen edes pyritä, sillä pääasiaksi on muodostunut teema: Kaikilla pitää olla mukavaa ja ihmisten pitää viihtyä, onhan kysymys heidän vapaa-ajastaan – viis Jeesuksesta.

Kainuussa vaikutti aikoinaan erikoinen Jumalan profeetta, Saara Malinen, joka toimi koko ikänsä kirkon piirissä ja joka luokiteltiin näkemyksiltään evankeliseksi, koska hän suosi Japaninlähetystä. Hänellä oli usein tehtävänä varoittaa ihmisiä heidän synneistään, kehottaa lähtemään Jeesuksen seuraan, tekemään parannus ja uskomaan evankeliumi. Gustav Johansson oli siihen aikaan Kuopion piispana ja hänen käydessään Kainuussa tarkastusmatkalla, pahat kielet tekivät Saarasta valituksen piispalle. Niin sitten piispa keskusteli Saaran kanssa kahden ja kuulusteli tämän opetusta ja uskoa. Hän tuli siihen tulokseen, että kaikki oli kunnossa ja kehotti Saaraa jatkamaan rohkeasti opettamista ja julistustoimintaa. Niin sitten tapahtui. Moni tuli uskoon hänen kauttaan, moni parani sairauksistaan hänen rukoustensa kautta.

 

Saara Malinen

Armolahjat kärjistävät yleensä seurakunnan toimintaa, koska kansa jakautuu kannattajiin ja vastustajiin. Mutta näiden seurauksena syntyy herätystä, koska toiminta kulkee ennalta arvaamattomalla tavalla ilman perinteistä kaavaa. Kuiva kirkollinen elämä tyytyy pelkkään liturgiaan ja järjestelykykyyn, kirkollisveroon, hautausmaan hoitoon, väestökirjanpitoon ja muodolliseen kristillisyyteen. Se on kaikki ennalta aavistettavissa. Saralla oli näkyjä, ilmestyksiä, unia ja sisimmän kehotuksia, joiden kautta Jumala ohjasi häntä palveluksessaan. Erikoinen piirre hänellä oli se, kun hän näki pahan voimien kulkeutuvan ihmisten luokse ja kotiin näiden sanojen kautta ja pahojen puheiden kautta. Hän kävi sitten rukoillen ja siunaten Herran nimeen karkottamassa pahat henget ja ne poistuivat.

Kerran hän sai nähdä taivaan kirkkautta ja siellä asuvien onnea sekä iloa. Silloin hän sanoi: - sitä Vapahtajan ääretöntä rakkautta ei voi ajassa täysin ymmärtää eikä kielin kertoa. Ettei unien tähden jouduttaisi harhateille, huomautti Saara kerran painokkaasti: - Vain sellaiset unet, jotka ovat Raamatun hengen mukaiset, ovat Jumalasta. Mutta jos unet vähääkään poikkeavat Raamatusta, ne ovat silloin turhat ja merkityksettömät, vaikka olisivat kuinka kauniit tai ihmeelliset.

Saara Malinen kuului myös niihin Jumalan aseihin, jotka ottivat evankeliumin vakavasti. Paljosta kieltäydyttiin. Hän ei edes suostunut kokoamaan itselleen kolehtia, ettei vain kukaan pääsisi siihen käsitykseen, että hän saarnaa saadakseen rahaa. Tämän lisäksi hän rukoili yksin ja lähempien ystäviensä kanssa paljon. Eikä se suinkaan ollut aina turvallista lapsen puhetta Isälle, jollaista se myös oli toisin ajoin. Saaran herätyksessä rukous oli joskus taistelua, tuskaista huutoa, jossa sydän tyhjeni, jopa aivan kuin paloi Kaikkivaltiaan kasvojen edessä. Tällaiseen nääntyvään ja omasta vanhurskaudesta ja voimasta tyhjennettyyn sydämeen pääsi Pyhä Henki puhumaan niin voimakkaasti, että Saara oli vakuuttunut kuka hänelle puhui. Hän rukoili monta kertaa palavasti sen puolesta, että Pyhä Henki tulisi voimalliseksi heidän keskellään, heidän johdattajakseen ja kuljettajakseen, että Pyhä Henkeä ei nähtäisi vain Kirjassa puhuvana opettajana, vaan Hänet tunnettaisiin sydänten ja kotien haltijana, joka kyllä mielellään puhelee lapsille ja aikuisille pitkin päivää, jos vain hänen ääntään kuultaisiin. Vähän ennen kuolemaansa hän oli kovassa ahdistuksessa pyörinyt lattialla ja voivotellut: - Voi maailman kansoja! Onnettomuus tulee onnettomuuden perästä, ja tätä tulee jatkumaan Herran tulemiseen asti. Saaran elämästä on kirjoitettu pari kirjaa: Martti Tenkanen - Saara äiti ja Kaarlo Mikkosen - Ihmeellinen Herran profeetta.

Jumala tulee ihmiselämään kaiken heikkouden ja raadollisuuden keskelle ilman mitään ihmisedellytyksiä. Hänen uudestiluova voimansa kohdistuu kurjiin ja köyhiin. "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee." Ps.12:6. Mitä on huokaus - ei mitään, ajattelemme ja kun huokaisemme se on vain hetken häive, arvotonta, merkityksetöntä, vähäpätöistä. Mutta Raamattu sanoo, että Herran korvat tarkkaavat juuri näitä auttaakseen odottavaa ja anovaa. Herra julistaa palvelijoidensa kautta evankeliumia, joka on Jumalan voima. Näihin huokauksiin Jumala vastaa lähettämällä paikalle hänen palvelijansa, joka ei ole juuri mitään ihmisten silmissä. Nämä vähäpätöiset kantavat mukanaan suurta aarretta, Herran Jeesuksen tuntemista ja jakavat siitä uutta ja vanhaa janoaville lahjaksi. Silloin monet tulevat murretuiksi omasta voimastaan, ymmärtämättömiksi omasta viisaudestaan, avuttomiksi omista neuvoistaan ja kääntyvät Herran puoleen juuri sen yhden palvelijan kautta, joka siinä edessä on läsnä. Ihmisten vankeudet omat monimuotoisia sidonnaisuuksia, pimeyden voimiin, maailmaan, ihmisiin ja syntitottumuksiinsa. Mutta Herra on voimallinen vapauttamaan kaikista niistä. "Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset." Ps.102:19-21.

Paljon on kariutuneita kristillisiä avioliittoja meidän aikanamme Suomessa, paljon on itkua ja katkeruutta epäonnistuneitten liittojen raunioilla. Näitä varten on sitten pystytetty jos minkälaisia auttamissysteemejä ja rahaa on palanut paljon. On terapiaa, sielunhoitoa, esirukousta, avioliittoneuvontaa, ja näihin liittyviä kursseja, pienryhmiä ja keskustelu / kuuntelu toimintaa. Meilläkin on Kangasalan seurakunnassa toimintayksikkö, perhetalo, joka on erikoistunut juuri tämän tapaisiin asioihin. Tulokset ovat tietenkin sen peili, miten nämä em. ovat kyenneet auttamaan itse kutakin käytännössä. Eräs tällainen parisuhdeilta ilmoitettiin lehdessä ja sen kerrottiin maksaneen vähän yli 8000 €. Mitä siellä tapahtui, siitä minulla ei ole käsitystä, eikä siitä korjaantuiko joidenkin avioliitto?

Raamatun neuvo on varsin yksinkertainen kristillisen avioliiton koossa pysymiseksi. Siinä painopiste on miehissä, joiden tulisi huomioida kolme asiaa: 1. Taidollisuus 2. Heikompi astia 3. kunnioitus ja nämä kaikki seikat suhteessa omaan aviovaimoon. Lisäksi "Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi." 1.Piet.1:7.

Ensiksi taidollisuus sanan juuri on tieto, gnosis, joka ilmaisee henkilön havaitsemista aistien välityksellä ja siitä saatavasta kokemuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että miehen olisi tunnettava vaimonsa perin pohjin, hänen ajattelunsa, henkilönsä, piirteensä, tapansa, käsityksensä ja mielipiteensä ja kaiken lisäksi vielä huomioitava ne yhteiselämässä. Tämä sana tarkoittaa myöskin ystävyyttä, tuttavuutta ja seksuaalista yhteyttä. Sana on myös läheinen totuudelle, joka poista kuvittelut, luulemiset ja epäilyt suhteesta. Sana kuvaa myöskin Jumalan voimaa, joka virtaa ihmiseen antaen uskon ja kuolemattomuuden. Ihmisjärkeily ei siis yksin riitä, eikä äly sellaisenaan palvele Jumalaa ja hänen suunnitelmiaan, tarvitaan Herran Henki valaisemaan pimeää, itsekästä ja turmeltunutta mieltä. Tärkeintä on siis tieto Jumalasta, josta on hyötyä kaikkeen.

Toiseksi miehen on huomioitava, että nainen on heikompi astia, vaikka joskus tuntuukin siltä, että lammasmaiset miehet aivan hakemalla löytävät puolisokseen raudan lujan naisen? Näkisinkin, että kysymys olisi siitä, että hyvässä aviosuhteessa nainen löytää oman naisellisuutensa, olla Jumalan luomana juuri sellainen kuin Herra tahtoo. Tässä tunteet ja tahto löytävät sopusoinnun Vapahtajan hyvässä hoidossa ja siunauksessa. Valtataistelut liitossa olisi unohdettava ja keskityttävä auttamiseen ja rukoiltava ystävällistä mieltä, jossa vanha ihminen ei pääsisi hallitsemaan. Anteeksiantamuksen ilmapiiri olisi aina suotava puolin ja toisin, sillä virheitä tehdään jatkuvasti, eikä uskonkilvoituksessa saa nähdä useinkaan suuria edistymisiä pyhityksessä.

Kolmanneksi tulee sitten ehkä kaikkein vaikein vaihe, vaimon kunnioittaminen, joka on kuva hänen arvostaan miehen silmissä. Se osoittaa arvostuksen, joita sitten sanat ja käyttäytyminen heijastavat arkielämässä. Hienostopiireissähän on tapana rakentaa kulissit, joissa tämä arvostus puetaan kultaan ja helyihin, eräänlaisiin kulisseihin, jotka riisutaan pois esityksen jälkeen kuin teatterissa. Mutta tämän sanan syvä merkitys on hyvin arkipäiväinen, tavallisissa tilanteissa, toimissa ja elämän valinnoissa esiintyvä ilmiö, jonka vaimo itsekin huomaa - mies kunnioitta minua! Sen pitäisi viedä yhteyden rakentumiseen ja kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan, mutta joskus vaimo saattaa käyttää tilannetta hyväkseen kierosti ja silloin siunaus valuu hukkaan.

 

Ruut ja Booas

Kaunis on kuva ja käytös VT:n avioliitosta, jossa kaksi täysin tuntematonta löytävät toisensa Jumalan johdatuksessa ja heistä tulee yhteys Kristuksen sukupuuhun. Ruut ja Booas ovat esikuvallisesti kuin Kristus ja hänen morsiusseurakuntansa. Siinä Kristus on suuri, voimakas ja kaiken hallitsija ja morsian hänen rakkautensa ja arvostuksensa kohde, joka ymmärtää saavansa kaiken huomion armosta. "Booas sanoi: Herra palkitkoon sinulle tekosi. Tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa." Ruut sanoi: "Minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani. Sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka en ole yhdenkään sinun palvelijasi vertainen." Ruut 2:12-13.

Herra anna meidän löytää turva sinun siipiesi alta, tarvitsemme sinua ja suojaasi, johdatustasi. Lohduta, Herra, meidän olemustamme, että kaikki asiamme kävisivät läpi sinun puhdistavan siunauksesi ja täyttyisimme rakkautesi kokemisella. Auta meitä näkemään suuruutesi oman mitättömyytemme edessä, että aina tarttuisimme sinuun pelastuaksemme vihollisistamme ja meitä kohtaavista vaaroista. Kuule rukouksemme avioliittojen puolesta, että ne voisivat heijastaa sinun suunnitelmaasi. Eheytä rikkoutuneet ihmissuhteet ja anna anteeksiantavaa mieltä vääryyttä kärsineille puolisoille. Kirkasta uskoville näky morsiusseurakunnasta, joka pääsee osalliseksi Karitsan häistä taivaassa.

Viedään tämä Herralle!

Olin Jaakko Gummeruksen hautajaisissa. Muistin hänet hyvänä työtoverina ja uskonystävänä. Mieleen tulivat monet keskustelut, matkat, rukoukset ja tilaisuudet, joissa Jeesus oli ollut kanssamme. Sitä oli kestänyt kolmekymmentä vuotta. Muistan hänet eräänä kaikkein parhaimmista julistajista, jota olin koskaan kuullut. Hän puhui yleensä Pyhässä Hengessä ja ymmärsi sen alueen asioita rikkaasti ja syvällisesti. Hänellä on evankelistan armoitus ja kutsumus. Meillä oli ollut hengenyhteys, joka ei ole aina mitenkään itsestään selvä asia kristittyjen piirissä. Meidän ei tarvinnut neuvotella mistään tullaksemme samaan näkemykseen, Jumala synnytti sen yhteyden voimallaan. Saatoimme keskustella avoimesti mistä tahansa asiasta auringon alla, se oli rikkautta.

Jaakko kertoi minulle yhteistyömme alkuvaiheessa, miten karismaattisuuden tulo kirkon piiriin 70-luvulla oli vaikuttanut häneen:

- Oman julistajankutsumukseni merkittävin aika oli hengenuudistuksen kokeminen henkilökohtaisesti. Sain syventyä Jumalan sanan ja Pyhän Hengen työn käsittämisessä. Sain uutta voimaa ja työnäkyä. Pyhä Henki opetti minua ohjaamaan uskoon tulleita ja etsiviä sieluja Herran luo.

- En ehtinyt vielä vastustajaksi, kun Jumala jo vei minua itseäni sisälle karismaattisuuteen. Kuuntelin muutamia kasetteja, joissa eräs hengenuudistuksen vaikuttaja opetti seurakunnan arvovallasta. Muutamat käsillä olevat asiat vielä lisäksi pudottivat minut polvilleni. Jouduin nöyrtymään Jumalan edessä.

- Opin Hengessä rukouksen merkitystä, erikoisesti sitomisen ja päästämisen arvovaltaa. Meillä ei ollut puhuttu tällaista muuta kuin ripin yhteydessä. Itselleni tämä oli avain herätykseen ja sielunhoidon laajenemiseen tilaisuuksissa. Rohkeasti päätin siunata ahdistettuja ihmisiä laskemalla kädet heidän päälleen ja siunaamalla heitä. Tapahtui ihmeparanemisia, Jumala toimi väkevästi kauttani.

Mielestäni Jaakko oli ollut väärinymmärretty ja kaltoin kohdeltu työnantajan taholta useaan otteeseen. Varsinkin hänen hengellinen uudistumisensa Ylivainion aikoihin oli herättänyt närää korkeakirkollisissa kansankirkon kynttilöissä, joilla ei ollut muuta viisautta kuin koulutodistus ja ajokortti. Hän ei ollut niissä piireissä minkään arvoinen, hänelle ei annettu puheenvuoroja valtakunnallisissa juhlissa, eikä hänen puheitaan äänitetty levitykseen. Uudistuksensa jälkeen hän joutui esimiehen puhutteluun ja häntä kuulusteltiin kuin rikollista. Hän kertoi jopa pelänneensä potkuja tämän tähden, mutta hän selvisi varoituksella. Kuitenkin hänellä oli laaja kannatus kentällä ja ihmiset olivat saaneet paljon siunausta hänen julistuksensa kautta vuosikymmenten aikana. Hän oli johtanut monta ihmistä tuntemaan Kristuksen. Jaakko kertoi:

- Monissa seurakunnissa oli runsaasti vastustusta uutta liikehdintää kohtaan. Tällaiset ilmiöt tulivat kuitenkin pian tutuksi ja karismaattisuus valtasi alaa myös työntekijöiden parissa. Sanan ja rukouksen illat olivat erikoisen suosittuja. Niissä kävi paljon kansaa. Ne olivat erilaisia perinteiseen seurakulttuuriin verrattuna. Ne syntyivät kristillisyyden kriisistä. Uusi virtaus oli Hengen aalto, joka pyyhkäisi yli Suomen. Työtä oli kovasti. Sananjulistus joutui kovaan syyniin. Minustakin tehtiin valhepuheissa helluntailainen ja uudestikastettu.

Jaakon hautajaisissa oli runsaasti ohjelmaa ja koko suku tuntui olevan äänessä vuorollaan. Kukin kertoi Jaakosta oman versionsa ja kehui häntä. Minullakin oli siellä pieni todistuspuheenvuoro, jonka olisi voinut hyvin jättää pitämättäkin, sillä niin hyviä nuo em. puheenvuorot olivat. Iloitsin siitä, että suvussa oli niin vahva usko Jeesukseen ja halu todistaa siitä. Jaakon työ, puheet, rukoukset ja elämäntodistus olivat kantaneet näkyvää hedelmää. Jaakon poika kertoi, kuinka oli kamppaillut kerran aikuisiällä jonkin suuren ongelmakysymyksen kanssa tietämättä, mitä pitäisi tehdä. Sitten hän päätti mennä käymään isä-Jaakon luona juttelemassa, että jos tämä osaisi auttaa miestä mäessä? Aikansa Jaakko kuunteli poikansa vuodatusta, oli sitten hetken hiljaa ja sanoi: - Viedään tämä Herralle! Ja niin tapahtui. Vastaus tuli sitten aikanaan ja poika muisteli sitä nyt hautajaisissa mieleenpainuvana muistona.

Jaakko muisteli uskonelämänsä alkuaikoja kertomalla:

- Sota-ajan jälkeen myös Keski-Suomessa saatiin elää siunattuja herätyksen aikoja ja erittäinkin monin paikoin nuoria tuli omakohtaiseen uskoon. Me saimme Helgan (silloin vielä tyttöystävä) kanssa osallistua Jyväskylässä Sammonkadun vanhalla rukoushuoneella pidetyille kaksiviikkoisille työntekijäkursseille marraskuussa 1950. Aivan erikoinen oli eräs iltajuhla. Aluksi oli puhetta ja laulua, sitten oli niin sanottu vapaa sana, joka saarnaa, minkä Jeesus sanoo Joh.15:27: "Ja te myös todistatte". Ja tiettävästi Helga ja minä käytimme silloin ensimmäiset puheenvuorot oikein yleisön edessä. Aloitin näin: "Taivaaseen ei mennä aidan yli kiiveten, vaan ahtaasta portista". Sinä iltana monta kymmentä nuorta oli kuullut Mestarin kutsun: "Tule ja seuraa minua". Kurssin opettajat Toivo Salminen, Väinö Katajapuu, Usko Kotka ja Oili Pennanen hoitivat heränneitä nuoria Jumalan Sanalla ja rukouksella. Sielunhoitoa kesti puoleenyöhön. Helga oli 17 vuotta ja minä 18.... meidät vihittiin avioliittoon 1957 elokuussa. Yhteistä matkaa tehtiin vähän yli 50 vuotta.... Sitten rakkaani kohtaan siellä laaksossa Edenin, mua rientävät he vastaanottamaan ilon onnemme kyllyydessä heitä tervehdin, mutta Jeesukseen mä ensin katson vaan. Hänet haavoistansa tunnen jotka tähteni Hän Golgatalla sai.

Uskovan suuria siunauksen hetkiä ovat ne tilanteet, jossa omat voimat ovat menneet ja Herran voima ilmenee heikkouden keskellä taivaallisena apuna. Neuvottomana ihminen joutuu pimeyden keskellä hapuilemaan Jumalansa puoleen rukouksessa anomalla. Ilman mitään järkevää ratkaisua uskova avautuu Herransa edessä, vaikka mieli on tulvillaan miksi-kysymyksiä. Kun vielä oma hengellisyys on riisuttu roskakoriin ja kaikki järkeily osoittanut olevansa köykäistä kamaa, Tulee Jeesus rakkaaksi. "Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi. Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta? Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton."Ps.88:14-16. Uskonelämän syvissä vesissä hukkuminen tuntuu olevan metrin päässä, tunteet heiluttavat sinne ja tänne, epätoivo ravistelee olemusta, eikä kallio tunnu tukevana jalkojen alla? Meiltä puuttuu paratiisissa kadotettu kyky nähdä asiat Jumalasta käsin, olemme syntisiä ihmisiä. Emme ole esimerkillisiä, emme rohkeita, emme sankareita, emme voittajia. Usein olemme uskovina vain nimikristittyjä. Mutta monenlaiset ahdistukset ajavat meitä Herran luokse, Jumalan syliin.

"Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut."2.Kor.4:8-9.

Jaakko oli nuorena miehen ollut metsuri, joka sopi oikein hyvin Herran työntekijän koulupohjaksi. Semmoisia Kristus sitten lähettää seurakuntansa keskelle, Jerusalemiin, joka ei ole täällä ajassa useinkaan kovin esimerkillinen eikä hengellinen. Siellä ovat edelleen vastassa Ylipapit, Pilatus, Herodes, sotilaat, ristille huutajat, jotka vannovat Jeesuksen hävittämistä mihin hintaan hyvänsä

Maallikkosaarnaajan esteenä ovat kääntymättömät seurakuntien työntekijät, teologit, puhdasoppiset, harhaoppiset, sielulliset, herätyksen vastustajat, penseät, liberaalit, maailman henki ja saatanan henkivallat. Mutta hyvät uskonystävät tukevat, rukoilevat, kannustavat ja siunaavat Jumalan palvelijoita ja niin Herra kuljettaa Kristuksen voittosaatossa hänelle antautuvia, Jumalan tahtoon suostuvia.

Jerusalemin temppeli hajotettiin, että Kristus tulisi sen tilalle uudeksi temppeliksi. Tätä hän rakentaa tänään elävistä kivistä, pelastetuista ihmissieluista. Hämmästyneet ja pelokkaat Vapahtajan seuraajat näkivät Jeesuksen ristinkuoleman, joutuivat myös kuolemaan itselleen ja aikanaan ylösnoussut Jeesus otti heidät taas tykönsä ja puhui heille. Monet Jeesuksen palvelijat unohtuvat pian ihmisten mielistä, eivätkä historian kirjat kerro heistä mitään. Mutta Jumalan kirjanpidossa he ovat uskollisia palvelijoita, joita Kristus nimittää ystävikseen ja veljikseen, siunatuiksi, jotka saavat aina olla hänen luonaan kirkkaudessa.

"Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tämä laulu: "Meillä on vahva kaupunki, pelastuksen hän asettaa muuriksi ja varustukseksi. Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy. Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun." Jes.26:1-3.

Pitkä kokemus Jeesuksen seurassa oli kasvattanut Jaakon näkemään, mikä oli Jumalan valtakunnan kannalta tarpeellista ja sopivaa. Siksi hän usein rukoili sen suuntaisesti, ja piti ihmissielun pelastuksen kaikkein tärkeimpänä tavoitteena jokaisen ihmisen kohdalla. Pelkkä nimikristillisyys oli hänestä vaarallinen tila ihmisille ja kirkolle, joka pian oli vaarassa tarttua ja turmella myös herätysliikkeen sisältäpäin. Ja niin usein on käynytkin. Hän sanoi:

- Yleiskirkollisuus vie hengelliseen kuolemaan. Herätysliikkeen pitäisi olla nimensä veroinen. Jos liikkeellä on evankelistoja työssä, liikkeellä on tulevaisuus. Jos evankelistat kielletään, alkavat kuolinkellot soida.

Jeesus, sinä herätät kansan ja käytät siinä evankelistoja palvelijoinasi. Anna tähän aikaan keskuuteemme evankelistoja, jotka rohkeuden, rakkauden ja raittiuden hengessä julistavat sanasi viisaudet ihmissydämiin. Tule läpi lukkojen, seinien ja muurien ja murra perkeleen linnoitukset, katkaise kahleet ja sidonnaisuudet ihmismielistä, aja ulos riivaajat. Vapauta pelkäävät ja vangitut kiittämään Jumalan nimeä, ja palvelemaan elävää Herraamme. Kiitos heistä, jotka ovat tätä tehtävää keskuudessamme toimittaneet ja kutsustasi lähteneet liikkeelle hyvän sanoman asialle. Sytytä tulesi seurakuntaasi, että sen lämpö vetäisi maailmassa palelevat ulos pimeydestä. Siunaa Jaakon sukua ja vedä kaikki taivastielle, anna lujat Daavidin armot voidakseen pysyä yhteydessäsi ja periäkseen kerran taivaan.