Kun Jeesus kutsui profeetan

Eräällä Vironmatkalla olin tapaamassa ystäviäni. He kertoivat ennen sotia vaikuttaneesta Karl Reits nimisestä miehestä, jonka Jumala oli kutsunut profeetan tehtävään. Hän julisti Tallinnan Nigulisten kirkossa, että ihmisten tulee tehdä parannus synneistään. Hänet ajettiin sieltä ulos ja hän ennusti lähteissään, että siinä kirkossa ei tulla koskaan enää julistamaan Jumalan sanaa. Niin kävi, se on tänään ainoa Tallinnan kirkko, jossa ei pidetä hengellisiä tilaisuuksia, se on pelkästään taidetilaisuuksia varten. Samainen Reits oli saarnannut Tallinnan torilla ja joku mies oli heittänyt häntä jollakin kookkaalla esineellä. Myöhemmin tämän heittäjän käsi kuivettui ja ihmiset muistivat, mitä hän oli tehnyt. Saksalaismiehityksen aikana Reits teloitettiin sotavankina.

Viron historia tuntee monia ihmisiä, joita on kutsuttu profeetoiksi. Vakavin oli epäilemättä Karl Reits (syntynyt 1885 Tallinnassa – ja kuollut 1941 Siimusti).

Ensimmäisen maailmansodan päättyessä suuri Jumala ilmoitti itsestään saksalaisten käsiin vangitulle virolaiselle Karl Reitsille, joka palasi Tallinnaan heinäkuussa 1921. Kolme kuukautta myöhemmin Herra alkoi valmistaa häntä tulevaan profeetalliseen työhön. Jumala valmisti työkalun itselleen kyynelten, katumuksen ja vakavien koettelemusten kautta. Elokuussa 1925 Reits näki Jeesuksen Kristuksen keskellä päivää. "Sillä hetkellä näin selvästi, kun sisäinen osani meni sisään ikään kuin tulesta, ja kuulin sisälläni hiljaisen äänen sanovan: "Te olette kastetut Pyhällä Hengellä ja tulella!" Hän sai profeetallisen tehtävän.

Ensimmäinen jumalallinen ilmoitus tuli vuonna 1929. 23. heinäkuuta klo 5 aamulla. Silloin hänelle sanottiin rukouksessa: ”Ja kun näette Jerusalemin sotajoukkojen piirittämänä, rynnätkää nopeasti kukkuloille; tuho on lähellä." Mutta Jumalan Henki selitti sen hänelle välittömästi. Tämä tarkoitti, että jos näet armeijoiden rajoittaman maailman pahuuden, anna ne, jotka ovat siellä, Jeesuksen ristin alle.

Vuotta myöhemmin hän sai toisen ilmestyksen 30. kesäkuuta 1930. Tämä tuli keskellä työaikaa ja lisäksi kummallista: hän sanoi hänelle taivaallisella äänellä: "Kirjoita toimistossasi ovelle: "Armonaika loppuu!" - Mutta jostain syystä Karl Reits ei noussut kirjoittamaan. Nyt taivas on taas hyvällä paikalla ja sanoo: 'Ihminen, kuka sinä olet, joka pelkäät kuolevia ihmisiä ja ihmislapsia, joka on kuin heinä?" Reits otti siveltimen ja kirjoitti ovelle "Armonaika loppuu!                                                               Kolmas ilmestys, joka tuli tarkalleen 3. elokuuta 1931. klo 8.00 ja puhui Ilmestyskirjan 14. luku. 7,8,10 jakeiden sanoilla. Lyhyesti sanottuna se kuuluu seuraavasti. "Julistakaa kansalle, sillä kansa on paha ja jumalaton - on viimeinen aika. Ja ihmisten on sovitettava itsensä Jumalan kanssa hyvissä ajoin ennen kuin, rauha maan päällä otetaan pois."

Näiden kolmen ilmestyksen seurauksena Karl Reits, valittuna, alkoi saarnata evankeliumia.

Aluksi hän yritti puhua kirkoissa ja rukoushuoneissa, mutta karkotusten jälkeen hän alkoi esiintyä julkisissa kokoontumisissa markkinoilla ja messuilla, minkä vuoksi hänet nimitettiin markkinaprofeetaksi. Häntä pilkattiin, eikä häntä otettu vakavasti. Hän oli profeetta, jonka julistus koostui yksinkertaisista suusta suuhun lausuttavista lausunnoista ja huudoista. Joskus se tapahtui joillekin ihmisille henkilökohtaisesti. Hän ei kehittänyt syvällistä teologista päättelyä, eikä hän näyttänyt jättävän jälkeensä muuta kirjoitettua aineistoa kuin ruumiin taskusta löytyneen kirjeen ja omaelämäkerrallisen luonnoksen, joka muistutti hänen hengellisistä kokemuksistaan ​​ja paljastuksiaan (pääasiassa kuuloaistimuksia).

Hän onnistui tapaamaan kolme kertaa valtionpäämiehen Konstantin Pätsin, joka piti häntä tyhmänä ja varoitti Reitsiä ihmisten pelottelusta. Pari kertaa hän yritti puhua armeijan ylipäällikön kenraali Johan Laidonerin kanssa, mutta tämä ei suostunut kuuntelemaan häntä ja pidätti hänet ja käytti jopa kumipapua Reitsiin. Reitsin seurakunta kyseenalaisti hänen julistuksensa. Monet ihmiset pilkkasivat profeettaa. Häntä hakattiin ja hänen päälleen heitettiin pilaantunutta ruokaa. Poliisi pidätti hänet useita kertoja. Hänet murhattiin saksalaisten sotilaiden toimesta Jõgevan kunnan Siimustin kylässä heinäkuussa 1941 ja hänet on haudattu Otin tilan yksityiselle hautausmaalle Pikknurmen kylässä Puurmannin kunnassa.

Virolainen "Päevalehti" kirjoitti 16.10.1933 Reitsille annetusta taivaallisesta tehtävästä:

" Julista kansalle, sillä ihmiset ovat pahoja ja jumalattomia, että nyt on viimeinen aika, ja ihmisten on sovittava itsensä Jumalan kanssa ajoissa ennen kuin rauha on otettu maasta..... Pahuuden meri on täynnä hukkumista; menkää suurelle torille ja messupaikalle ja sinne kokoontuvat kaikki ympärilläsi asuvat maat. Mitä sinulla on, profeetat ovat puhuneet ja mitä Jumala tekee maailman lopussa..... Voi sinua! Tee parannus, etsi Jumalaa, lue Hänen sanaansa!"

Profeetta Reits julisti Viron kansalle yhdentoista vuoden ajan. Hänet erotettiin tasavallan suurimmista kirkoista ja jumalanpalveluksista. Toreilla häntä seurasi jumalanpilkka, ja ihmiset pitivät häntä hulluna tai parhaimmillaan vain vääränä profeettana. Profeetta Reitsin täytyi istua pidätyskeskuksessa. Samalla koulutuksen, kulttuurin ja kansallisten tunteiden yliarviointi korostui Virossa. Kuuluisille omistettiin yhä enemmän kunnioitusta tekojensa tähden, myös kirjoja ja patsaita. Kiitospäivä Jumalalle tuli yhä harvemmaksi lukuisissa juhlissa, kokouksissa, kouluissa ja parlamentissa. Synti rehotti.

Hän itse kirjoittaa: "Löysin ymmärrystä vankilasta maailmallisilta ihmisiltä ja valaistuilta pakanoilta. He sanoivat minulle: "Me olemme syyllisiä ja meidän täytyy istua siksi täällä, mutta sinulla ei ole syyllisyyttä! Jumalan sanan julistaminen on sallittua! "Tällaista vainoa on helpompi kärsiä kuin hengeltään sokeiden uskovien vainoa."

Profeetta vieraili toistuvasti presidentti Konstantin Pätsin luona ja rukoili julistaakseen valtakunnallisia rukous- ja rukouspäiviä pyytääkseen Jumalalta armoa ja rauhaa. Päts kutsui Reitsiä tyhmäksi ja lupasi antaa hänelle elinikäisen eläkkeen, jos hän luopuu kansan pelottelemisesta. 1939 Viron tasavalta alistettiin venäläisten tahdolle. 1940 presidentti Päts vahvisti henkilökohtaisesti uuden Venäjä-mielisen hallituksen. Sen jälkeen hänet vangittiin ja karkotettiin Siperiaan. Neuvostoliiton valloittamassa Virossa seurasivat vankeusrangaistukset, takavarikoinnit, kuolemantuomiot, murhat. Vuoteen 1941 mennessä yli 10 000 virolaista oli karkotettu Siperian kyliin ja aroihin. Presidentti Päts kuoli 1956 Kalininin kaupungin mielisairaalassa kaukana kotoa.

Eräällä torilla Reitsi julisti: "Jumala on kääntänyt kasvonsa pois ihmisistä ja on tuleva vaikeita aikoja." Ihmiset kysyivät: "Mistä tämä vaiva on ja mistä se tulee?" Reits: "Se tulee idästä." Ihmiset: "Mikä on tämän vaivan nimi?" Reits: "Peto on tämän pahan nimi." Ihmiset: "Kuinka voimme tunnistaa tämän ongelman?" Reits: "Sillä on pedon merkki" Ihmiset: "Mitä tämä peto aikoo tehdä?" Reits: "Aiheuttaa paljon kyyneleitä ja vaivaa." Ihmiset: "Kuinka kauan tämä peto viipyy?" Reits: "Se on kaksi ja puoli aikaa, sitten peto tulee takaisin ja tekee taas kauheita asioita. Suuret väkijoukot pakenevat, on tuskaa ja kipua ja paljon kyyneleitä ja kärsimystä." Sitten eräs nuori mies löi häntä kasvoihin. Reits sanoi hänelle: "Sinäkin saat tuntea sen" ja jatkoi saarnaamista.

Hän tunsi hengessä, mikä kohtalo kohtasi hänen rakkaita maanmiehiä, jota hän oli varoittanut monta vuotta Jumalan johdolla ja pyrkinyt pelastamaan onnettomuuden. Toisen maailmansodan puhkeaminen vahvisti hänelle, että se, mitä ennustettiin, kolkutti jo ovelle ja että hänen työnsä oli valmistumassa. 1941 Kesäkuun ensimmäisinä päivinä tapahtui Viron suurimman sanaprofeetan, Karl Reitsin viimeinen ihme! Osaamatta sanaakaan venäjää, hän alkoi julistaa Jumalan tuomiota vangitsijoilleen sillä kielellä päättäen sanoilla: "Minun arvottomalla ruumiillani voitte tehdä mitä haluat, mutta sieluni menee Jumalan tykö ikuiseen iloon!"

Murhatun profeetan taskusta löytyi seuraava kirje:

"Haluan kertoa teille kaiken, mitä Jahve Jumala on kertonut minulle Viron valtiosta. Tämä kaunis tasavalta, jonka Jumala on antanut Viron kansalle, otetaan heiltä pois, koska johtajat ja kansa ovat unohtaneet Jumalansa. Ja se annetaan pois. Valtionpäämies luopuu valtiosta vapaaehtoisesti. Sillä mitä viisautta on sillä, jolla ei ole Jumalaa? Suuri kauhu kohtaa johtajia, ja heidät viedään vangeiksi, ja kansa joutuu ikeen alle, missä he tuntevat nälkää ja janoa ja kärsivät kärsimystä. Tuli laskeutuu yhtäkkiä siivillään kaupunkiensa yli, eikä sitä ole kenelläkään. Ja monien maiden kaupungit tuhotaan, ja monet kansat joutuvat ahdistukseen. Viron kansa on hajallaan, kunnes he katoavat. Ja minä kuulin suuren äänen tulevan taivaan oikealta puolelta sanovan: "Rukoilkaa Raamatun Jahve Jumalaa, joka loi taivaat ja maan ja vesien lähteet."

Kun Jumala laittaa profeettansa huutamaan ajassa, on kyse tulevasta tuomiosta, jota ennakoimaan tämä on lähetetty. Mutta silloin on vielä armonaika, silloin vielä voi kääntyä, tehdä parannuksen, pelastua. Jumala puhuu ihmisen kautta, sanansa kautta, mutta kuullaanko sitä? Ovatko ihmismielet jo niin kylmenneet, etteivät sydämet säry Herran edessä? Joutuuko Kristus taas itkemään ihmisiä, jotka hylkäävät hänen lähettämänsä ihmiset, se on hänet itsensä? Tekeekö jokainen aika samat virheet, työntävätkö ihmiset aina Kristuksen luotaan ja valitsevat Barabbaan? Kelpaako ihmisille vain kuollut Jumala, joka ei puhu heille mitään?

Jumalan periaatteista ensimmäisiä on hänen sanansa muuttumaton valta ja ilmoitusluonne, jolla hän vetää yhteyteensä uusia ihmisiä. Sanansa kautta hän aikoinaan loi kaiken kuudessa päivässä ja sanansa kautta hän tuhoaa kaiken hetkessä. ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” Jes.66:2. Totuuden keskellä kulkee kuitenkin hänen armonsa kärsivän Vapahtajan hahmossa puhuen laupiaasti ja ystävällisesti. Silloin joku aina löytää Jumalan kautta hänen ihmeellisen pelastussanomansa, ja hänellä on silloin nöyrä asenne pyhän sanan edessä. Sen Herra näkee ja vastaa. Hän katsoo taivaasta tämän puoleen armeliaasti ja siunaa häntä.

Mutta Jumalan sanan kantajat ovat vihattuja, pilkattuja ja heitä arvostellaan jatkuvasti. Muotojumaliset hylkäävät heidät ja heitä kutsutaan ahdasmielisiksi, konservatiiveiksi, fundamentalisteiksi, vanhoillisiksi, pietisteiksi, uudistuksen vastustajiksi. Mutta todellisuudessa juuri he ovat uudistajia, heidän kauttaan Herra toteuttaa valtakuntaansa täällä alhaalla. Hän vahvistaa heitä kuumimmalla hetkellä kestämään. ”Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: - Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne! Mutta he joutuvat häpeään” Jes.66:5. Loppujen lopuksi tulee arvostelijoiden ja vainoojien osaksi häpeä, sillä Herra itse sotii sanansa puolesta. Taistelu on hänen, hänen kunniastaan on kysymys. Kaikki suunsoitto on vain hetken kestävää ja sitten tulee kuoleman hiljaisuus. Jumala on puhunut.

”Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.” Snl.28:14.

1.Maailma synnissä iloitsee Ja hekumassa leikitsee, Siksi kuin se viimein nääntyy. Vapaana petos juoksee, Totuutta ei moni tottele, Se valheeksi kääntyy. Voi murha, verenvuodatus Ja viha, vaino, kiroilu Merellä, maalla pauhaa; Ei löydy missään rauhaa! 

2. Maa irstautta on täynnä, Hulluuteensa päänänsä Se nuoret, vanhat vetää; He haureutta himoovat, Myös muita houkuttelevat Ja makein sanoin pettää. Tästä iloita voi saatana, Joukkonsa kanssa riemuita, Kun synti saapi vallan, Vakuuden maahan tallaa.

3. Kas itseään kuinka kääntelee Tuo turha raukka, vääntelee Kalliissa puvussansa, Eikä ajattele loppuaan, Ei että hän, kuin ruoho maan, Lakastuu aikanansa. Missä on silloin koreus, Maailman häijy haureus, Kun mato silmää kaivaa Ja sielu kärsii vaivaa?

4. Kas näistä Herra nuhtelee, Profeettain kautta uhkailee Kansalle rangaistusta; Hän saarnauttaa sanaansa, Että ompi aika palata Ja tehdä parannusta; Maa, meri, tähdet, taivaat, Ne merkeillään neuvovat, Varoittelevat meitä Hylkäämään synnin teitä.

5. Myös elämän varat vähenee, Ja köyhyys meitä lähenee Elämän hurjan tähden Kun synti sielun vallitsee, Se ruumiinkin rampauttaa Vaivaiseksi kaikkien nähden. Rakkaus, rauha raukenee Ja sydän paatuu, kovenee, Ymmärrys, järki nääntyy; Näin kaikki loppuun kääntyy.

6. Kun Herran torvi kajahtaa Ja vuorten vahvuus vavahtaa, Ei kukaan silloin kestä. Maan piiri silloin hukkuu, Tyhjäksi kaikki muuttuu Olostaan entisestä; Kaikki kuolleet esiin kutsutaan, Pahoille työnsä kostetaan, He heitetään vaivaan, Iäiseen itkuun aivan.

7. Vaan hurskaat iloon kannetaan; Armosta autuus annetaan, Vaikka ansiota ei heillä, He iloisesti silloin veisaavat, Kristusta kunnioittavat Sieluillaan säästyneillä; Siellä on heillä majansa Valossa, kirkkaudessa, Kun loistaa itse Luoja, Pyhiensä turva, suoja.

8.Oi Jeesus, anna viisautta, Että välttää murheen laaksossa Mä synnin paulat voisin; Tuloasi aina muistaisin, Synnistä kauas luopuisin, Kaikille hyvää soisin; Kun kuolema rintaani kolkuttaa, Sydäntäni tauti ahdistaa, Oi Jeesus, ota huomaasi Mun ruumiini, sieluni suojaasi!

Virsi 599

Kuinka pappi tuli uskoon – ja isä myös

 

Pikkupojat katselivat vanhempien juomista sivusta. Lopulta koko perhe oli alkoholin kourissa. Kun Make sitten eräänä pääsiäisenä vietti isänsä kanssa ryyppyiltaa ja Jeesus-elokuva tuli TV:stä, sanoi Maken Pekka-isä sanat, jotka muuttivat pojan ja koko perheen elämän..

Kun Markku ja hänen veljensä muuttivat pois kotoa, alkoi alkoholin suurkulutus. Pojat itse valmistivat kiljua, kaljaa, pontikkaa ja kerralla jopa sata litraa väkevää viiniä.

Mitkä nuo sanat olivat, jotka muuttivat Markun ja hänen koko perheen elämän?

Make on tänään kirkkaasti uskossa ja toimii tällä hetkellä pappina Orivedellä. Maken isä, Pekka, on rakastettu ja luotettu kiinteistövälittäjä Tampereella.

Harri Joki kertoo omasta uskoontulostaan, mutta myös isästään, joka joutui vakavan tapaturman uhriksi.

Lapin yksi kaunein paikka on 242 m merenpinnasta kohoava Ylitornion Aavasaksa, niissä maisemissa kuvattiin Mia Joen yksi voimakkaimmista kappaleista ’Aina ja iankaikkisesti’, jonka sanat ovat suoraan Ilmestyskirjan 5 luvun lopusta.

 https://www.tv7.fi/arkki/vain-yksi-tie/kuinka-pappi-tuli-uskoon-ja-isa-myos_p77316/

Rakkaudentunnustuksia

 On helppo rakastaa semmoista ihmistä, joka on ystävällinen, iloinen, omastaan jakava, rauhallinen ja tyytyväinen, vähäsanainen, vaatimaton. Kuinka paljon sellaisen ihmisen läheisyys hoitaakaan sielua, mutta kuinka vähän sellaisia ihmisiä tulee vastaan elämässämme. Ehkä suurin osa kantaa jatkuvasti murheita, pelkoja, heikkouksiaan ja pettymyksiään yleiseen jakeluun? Ehkä suurin osa ihmisistä elää toiveiden sumuisessa ilmastossa kuin unennäkijät tähyillen parempaan huomiseen vaikkei tänäänkään ole saanut vielä syödä elämänleipää? Heillä on kassissaan vain heikot eväät ja vähän lääkkeitä, heikko kunto, hiki otsassa ja huono kartta. Ps.49:15. "Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa."

 

Ihmisillä on kuitenkin rakkauden nälkä, vaikka eivät sitä myöntäisikään. Tämä puutostauti ajaa sitten ihmisiä mitä erilaisimpiin käyttäytymisiin, tunteiden sekamelskaan, levottomuuteen ja loputtomaan puhumiseen. Usean ihmisen puhe on liian nopeaa, ajatus ei pysy mukana ja siksi tulee paljon sidesanoja: mmm, ööö, aaa, niinpä, totanoi, nimittäin, niinku. Niillä saa hetken miettimisaikaa siirryttäessä seuraavaan lauseeseen. Ihminen on rakennettu niin, että olimme ennen syntiinlankeemusta jatkuvassa Jumalan rakkauden piirissä ja paratiisissa ilman pelkoa, kuolemaa, yksinäisyyttä. Nyt elämme lyhyen elämämme kuolemanvarjon laaksossa kaikenlaisten vaivojen, ongelmien ja heikkouksien keskellä ja kanssa.

 

Mutta hyvinä hetkinä ihmisen sisin täyttyy kiitoksesta ja ylistyksestä Luojaansa kohtaan. Silloin hänen on helppo tunnustaa rakastavansa Jumalaa ja kaikkea, mikä heijastaa hänen suurta olemustansa täällä. Näitä rakkaudentunnustuksia on sitten tullut esiin historian saatossa aina, kun joku syntinen on kohdannut Vapahtajansa. Maailma on kummeksunut ja sokeudessaan pitänyt halpana näitä pienten alkujen päiviä, mutta Jumalan enkelit ovat antaneet kiitoksen taivaalliselle Isälle jokaisen kääntymyksen yhteydessä. Luuk.15:7. "Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse."

 

Ruotsalaiseen kansansävelmään tehty laulu käännettiin aikoinaan suomeksi sanoilla: "Jeesuksen armahan kädet ja helma, sydänkin avattu on." Myöhemmin se käännettiin uudestaan ja se sai muodon: "Auki nyt on kädet Jeesuksen aivan myös sinut helmaansa sulkeakseen!" Laulun tekijöitä esitetään aina 1700-luvulta asti ainakin kolme, joista yksi on asunut Turussa. Laulu on ollut hyvin suosittu herätyskristillisissä piireissä kauan ja se on sopinut moniin yhteislaulukokoelmiin ja kirjoihin. Vanha ruotsalainen teksti menee näin:

 

1. Jeesuksen armollinen sydän on avoin,

rakkauden käsivarret ja armon syleily;

Onko syytä vaipua kipuun,

koska pääset ankkuroimaan autuuden satamaan?

Rakastunut sulhanen, Jeesus, tapaa sinut, ja huutaa:

Oi sielu, anna minulle sydämesi kokonaan!

Onko oikein, että hylkäät ystäväsi,

joka on antanut henkensä lunnaiksesi?

 

Tapasin matkalla erään naisen, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Istuin häntä vastapäätä samassa kahvipöydässä muiden vieraiden kanssa seurakuntakodissa. Puhuimme uskovan vaelluksesta ja elämästä. Nainen kertoi olleensa syntyessään hyvin heikko ja pieni rääpäle. Hänellä oli ollut vikoja ruumiissaan ja elämä oli häilynyt siinä sun kiikulla. Hänellä oli ollut suussa ongelmia ja pienenä ihmisenä ei kaikkia kirjaimia syntynyt puheessa, vaan oli ollut puhuttava vaillinaisesti. Sitten hän kertoi joutuneensa leikkaukseen, jolla puhetta yritettiin korjata. Leikkauksen jälkeen nainen kertoi saaneensa R-kirjaimen ensimmäistä kertaa puheeseensa. Hän oli ollut aivan innoissaan ja sen jälkeen latoi yksitellen R-kirjaimilla vahvistettuja sanoja perä jälkeen. Hän vuodatti onnellisuuttaan sydämen kyllyydestä ja korosti erikoisesti jokaista R-kirjainta. Hän oli saanut lahjan, ehkä jonkun mielestä pienen lahjan. Mutta itse hän arvosti suuresti lahjaa, näin sen hänen silmistään. ”ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi.” Mark.7:35

 

Sitten nainen vaikeni hetkeksi ja hän jatkoi kertoen, että S-kirjain oli kuitenkin vielä kadoksissa hänen puheestaan. Se oli hänen vaikeutensa, joka muistutti koko ajan maailman turmeluksesta ja ruumiin heikkoudesta. Vihdoin hänen ilmeensä kirkastui ja hän kertoi kuin suurena salaisuutena saaneensa kiinnityksen S-kirjaimeen. Hän kertoi sen tulleen kieleltä, kun hän hiljaa lausui sanan Jeesus. Silloin tuo vaikea kirjain sihahti. Iloisena hän kertoi oppineensa Herran nimeä hiljaa lausuen uskomaan Vapahtajaan. ”Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.” Ps.139:4. Niin hän lausui minulle malliksi Jeesus-nimen ja se kuulosti kauniilta.

Nainen katsoi iloisesti minua ja alkoi yhtäkkiä laulamaan omaa lauluansa, jonka sanat hän oli saanut Jeesukselta. Se oli minulle tuntematon, mutta kuuntelin sitä mielenkiinnolla. Lyhyt keskustelutuokiomme päättyi ja kiitin naista ihanasta todistuksesta. Ajattelin, että Jumala on ihmeellinen ja hänen hoitava rakkautensa on uskovan turva ja maailman toivo. Siitä uskova kiittää Herraa. "Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun." Ps.18:2-4

 

2. Jeesus on maailman sovitus,

Hän kantoi sydämellään syntisiä,

ristillään taivaan ja maan välissä.

Hän oli syntymämme tähden uhri.

Meidän syntiemme tähden hän kamppailee ja taistelee,

vuodattaen verensä äärimmäisessä hädässä,

Tuomari kärsii kuoleman vankien tähden;

Jumala haluaa pelastaa meidät,

hän ei halua kuolemaamme.

 

Luojamme on antanut meille syntymälahjana aistit, joiden välityksellä elämä tulee mielekkääksi. Elämä näkyy, kuuluu, tuntuu, maistuu ja tuoksuu. Koko elämän rikkaus on ulottuvillamme. Turmeluksesta johtuen emme kuitenkaan osaa käyttää oikein lahjojamme, vaan pilaamme kaiken hyvän ja kauniin, rikomme ja raiskaamme, kulutamme ja hävitämme. Sen lisäksi olemme kiittämättömiä ja kiukuttelemme Jumalalle. Joskus nämä vajavaiset lähimmäisemme ovat terveemmille esimerkkinä sitä, mitä on olla osaansa tyytyväinen. Kun jotakin on vajaa, puutteessa, köyhä, heikko ja avuton, ymmärtää paremmin Jumalaa, Auttajaansa, joka on ainoa todellinen apu. Joskus vaikenemme kuullaksemme, mitä Hän puhuu. Kiitollinen mieli tulee Jeesukselta, hänen uhristaan, hänen rakkaudestaan, hänen Hengestään ja siunauksestaan. Kun yhteys Jumalan ja ihmisen välillä syntyy, kuuluu rakkauden tunnustus puolin ja toisin, mutta Herra itse on aina aloitteen tekijä ja me vain vastaamme siihen.

 

3. Tulkaa siis sielut, niin, kaikki syntiset,

jotka ovat otettu kaksinkertaisesti syntien ja rikosten takia!

Onko meidän kaikkien täytynyt kuolla Adamissa,

Kaikki Kristuksen kautta voi olla jälleen hyvää.

Hän murtautui vankilaan; huokaisten jännityksissä,

Haluatko pysyä kahleissa?

 Ei, olkaamme nyt lunastettuja sieluja

ja ylistäkää vapaudessa meidän armollista Isämme!

 

Kurjien kuorossa on tilaa, kun Herra Jeesus kutsuu ihmisiä luoksensa. Terveille ja synnittömille ei hänellä on mitään sanottavaa. Mutta niille, jotka ymmärtävät olevansa synnin vankeja, saatanan orjia ja tämän maailman pakkopaidassa, on Herran ääni toivottu ja odotettu. Jeesuksen Golgatan ristillä hankittu voitto avaa taivaan oven selkosen selälleen ja jokainen huono pääsee siitä ryömimään sisään. Se on pakopaikka ja turvapaikka, josta kulkeneet laulavat rakkauden tunnustustaan elävälle Jumalalle. Vanhan luontonsa sokeutta ja kuolemantilaa ei järki ymmärrä eivätkä tunteet ilmaise, pitää tulla omatunnon herätys, Jumalan sanan täsmäisku, sydämen murtuminen. Jumalan rakkaus löytää kohteensa aina alhaalta, syvältä, kurjuuden kadulta ja pimeyden kujilta. Kun ihminen näkee olevansa liemessä, kurkkuaan myöten lokaisessa liejussa, hän huutaa Armahtajaansa, että tämä nostaisi hänet tukevalle pohjalle, kalliolle. "Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan. " Ps.40:2-4

 

4. Lempeä Jeesus, autuuden kallio,

Haluan syleillä sinua uskossa: sinä olet minun!

Ylistys olkoon sinulle, olen paennut epäuskoani luoksesi!

Ostit minut; Haluan täysin olla sinun.

Ennen kuin kiellät itsesi ja Isäsi,

ennen kuin syrjäyttäisit minut.

Siksi laulan iloisena ja iloisena:

Paula on rikki ja lintu on vapaa.

 

Kiitos Jeesus, että rakastat viallista ja puutteellista ja olet meidän apumme heikkoudessamme. Sinä olet luonut kielen ja antanut sanat, järjen ja sielun, että voisimme uskoa sinuun ja elää sinulle. Joskus meidän rajoitteemme estävät meitä ilmaisemasta sisimpämme tuntoja, siksi rukoilemme osaksemme kiitollista mieltä ja uutta virttä taivaasta - rakkaudentunnustuksia. Muista myös niitä, joiden kieli on vielä perkeleen palveluksessa, jotka eivät ole koskaan nähneet todellista valoa, joilla ei ole rauha sielussa, jotka eivät ole kokeneet rakkautta.

"Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta." Ps.35:27

 

Onko ivermektiini “ihmelääke”?

 https://yle.fi/uutiset/3-12162595

Kaanaan lauluja Kiinassa

 

 Kaanaan lauluja

Uskomaton maalaistyttö Xiao Minin todistus. Hän on keskeyttänyt koulunsa, jossa ei ollut musiikkikoulutusta. Silti hän on Pyhässä Hengessä tehnyt lähes tuhat virttä, joita lauletaan kaikkialla Kiinan seurakunnissa.

Kiinalaisen Xiao Min:in kaikki hymnit ovat kuunneltavissa ohjelman tuottajan sivustolla. Tässä on suora linkki itse hymneihin:

https://www.tv7.fi/arkki/risti-jeesus-kiinassa/kaanaan-lauluja_p36936/

Risti - Jeesus Kiinassa

Dokumenttisarja kristinuskosta Kiinassa vuodelta 2003 on edelleen erittäin ajankohtainen, vaikka kristittyjen määrä on moninkertaistunut. Yhteistyössä Ljus i Öster -järjestön kanssa.

Roš hašana

 

Roš hašana (hepr. ‏ראש השנה‎, ’vuoden alku’) on juutalaisten uudenvuoden juhla. Sitä vietetään tišri-kuun ensimmäisenä ja toisena päivänä, jotka osuvat yleensä syyskuulle. Roš hašana aloittaa kymmenen katumuspäivän jakson, joka päättyy jom kippuriin.

Roš hašanan aattona toivotellaan hyvää uutta vuotta ja syödään herkullinen ateria, johon kuuluu chala-leipä. Hunajaan kastetut omenanpalaset ja chala-leipä kuvaavat toivoa "makeasta" uudesta vuodesta. Ystäville lähetellään roš hašana -kortteja. Myös mennyttä vuotta muistellaan, minkä vuoksi roš hašanaa kutsutaan Toorassa Muistamisen päiväksi. Heprean kielessä roš hašanaa kutsutaan lisäksi myös Vuoden aluksi, Tuomion päiväksi ja Kuulemisen päiväksi. Näistä viimeinen viittaa šofar-torveen, jota puhalletaan synagogan roš hašana -jumalanpalveluksessa.

Roš hašanan aamuna rukoillaan eri tavoin. Iltapäivällä harjoitetaan joskus tašlih-perinnettä. Siinä menneen vuoden synnit ja virheet heitetään symbolisesti pois heittämällä leivänpaloja tai vastaavia veteen ja lausutaan rukous. Naiset ja tytöt sytyttävät kynttilöitä jokaisena iltana.

Šofaria puhalletaan synagogassa roš hašanan kumpanakin päivänä, paitsi jos niistä ensimmäinen on sapatti. Aamupalveluksessa šofariin puhalletaan ensin 30 kertaa Tooran lukemisen jälkeen ja 70 kertaa Musaf-palveluksen yhteydessä. Soitinta soitetaan senkin jälkeen koko kahden päivän ajan. Šofarin törähdys edustaa kuninkaan kruunajaisten trumpetin ääntä, ja se myös kutsuu katumaan. Šofar muistuttaa myös Iisakin sitomisesta, jossa pässi otti Iisakin paikan uhrina.

https://www.permanto.fi/fi/web/alfatv/player/vod?assetId=120420243 

 

Näin maailma makaa tänään.....

https://mvlehti.net/2021/10/27/usn-sensuroima-malisen-ja-elomaan-blogiteksti-koronadystopia/

 https://mvlehti.net/2021/10/27/suomalaislaakari-miksi-vastustan-koronapassia-ja-pakkorokotusta-kolumni/

 

Rokotusasiantuntija: "Rokottamattomat ihmiset eivät ole vaarallisia; rokotetut ihmiset ovat vaarallisia muille"

 

https://americasfrontlinedoctors.org/2/frontlinenews/immunization-expert-unvaccinated-people-are-not-dangerous-vaccinated-people-are-dangerous-for-others/

 Rokotusasiantuntija: ”Rokottamattomat ihmiset eivät ole vaarallisia; rokotetut ihmiset ovat vaarallisia muille Maailman terveysjärjestön Euroopan rokotusasiantuntijoiden neuvoa-antava ryhmä Entinen varapuheenjohtaja, professori Christian Perronne sanoi eilen, että kaikkien rokotettujen ihmisten on asetettava karanteeniin talvikuukausina tai vaarassa vakava sairaus. Perronne on erikoistunut trooppisiin patologioihin ja uusiin tartuntatauteihin. Hän oli kansanterveysneuvoston tartuntatautien erikoiskomitean puheenjohtaja. Tartuntatautiasiantuntija vahvisti Israelin ja Britannian nopeasti heikkenevän tilanteen: "Rokotetut ihmiset tulisi laittaa karanteeniin ja eristää yhteiskunnasta." Hän jatkoi: "Rokottamattomat ihmiset eivät ole vaarallisia; rokotetut ovat vaarallisia muille. Se on nyt todistettu Israelissa - olen yhteydessä moniin lääkäreihin Israelissa - heillä on suuria ongelmia, sairaaloissa on vakavia tapauksia rokotettujen ihmisten joukossa, ja myös Isossa-Britanniassa on laajempi rokotusohjelma ja siellä on myös ongelmia. ” Ranskan nykyisen COVID-19-pandemiaa käsittelevän työryhmän ilmoitettiin olevan "täysin paniikissa" uutisten saatuaan, koska se pelkäsi Pandemoniumia, jos se noudattaa asiantuntijoiden ohjeita. Israelilainen lääkäri Kobi Haviv kertoi Channel 13 Newsille: ”95% vakavasti sairaista potilaista on rokotettu. Täysin rokotetut muodostavat 85–90% sairaalahoidosta. Avaamme yhä enemmän COVID-toimipisteitä. Rokotteiden tehokkuus heikkenee tai katoaa. ”

Minulle tuli tämä Herran sana

 Vaimoni tapasi aikoinaan Raisiossa asuessamme kirjailija Martta Kaukomaan hänen kodissaan Kaanaanmaalla. Tämä pieni nainen oli väkevä Raamatuissa ja varmasti yksi kaikkein parhaimpia Sanan selittäjiä Suomen maassa. Elämäntyönsä hän teki vapaakirkon evankelistana. Hän kirjoitti monta kirjaa ja teoksensa pohjautuivat Jumalan sanaan ja sen avaamiseen kansanomaisesti ymmärrettävällä tavalla. 1930 luvulla hän kirjoitti kirjan "Herran sana tuli minulle", jossa hän käy läpi tuon ihmeellisen asian vaikutusta ihmiseen ja sen seurauksia. Hän kirjoitti:

- Herran sana ei aina tule minulle. Voin sitä lukea ja kuulla, mutta vain ruumiilliset silmäni ja korvani tajuavat sen. Sieluni ei kuule eikä näe mitään….. Ne ovat pimeitä päiviä uskovaisen elämässä. Kiusaukset ovat voimakkaita, lankeemus vartoo oven edessä. Kristitty tuntee olevansa heikko, sillä voiman lähde, Herran elävä sana, on kuin tukittu. Hän kadottaa halunkin siihen, sillä siinä ei tunnu olevan entistä makua ja tehoa…. Odotin onnea elämältä, en pientä ja puolinaista, vaan kokonaista ja suurta. Ja nyt olen sen löytänyt, — monen tuskan ja taistelun sekä syvän onnettomuuden kokemisen jälkeen. »Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.» Ps.73:28. Ja »Herra minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu.» Ps.26:8.…. Omassa elämässäni on ollut hetkiä, joina tartuin Häneen sieluni tuskassa kuin korvikkeeseen, — kaiken muun näyttäessä menetetyltä. Mutta Hän ei ole korvike, Hän on tosi leipä. Häntä ainoaa tarvitsemme. Hänen läheisyydessään oleminen on autuus ja Hänen äänensä kuuleminen elämä.

 

Uskovien kesken kuulee usein sanottavan: "Herra puhui minulle" tai "Jumala sanoi, että" tai "olen varma, että tämä on Herrasta". Kyseessä on ollut jokin merkittävä asia ihmisen elämässä, johon hän on rukoillut vastausta Jumalalta. Muutamat kertovat jatkuvassa Jumalan läsnäolosta elämisestä? Alakuloisen uskovan se vie vain syvemmälle voimattomuuteen, hän löytää itsestään vain virheitä. Ystävienkin apu tuntuu heikolta ja vain alati kasvava lihallisuus kukkii. Ei jää kuin odotus. "Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti." Job 7:3-4.

 

Jumalalla on aina kaikki tiedossaan ennen meitä. Hänen suunnitelmansa on viisas kokonaisuus, jossa elämämme on kartalla. Kun ihminen elää tätä päivää, Jumala näkee myös alun ja lopun. Siksi hän tuo sopivan sanan elämäämme ajallaan. "Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi." Jer.1:4-5. Jumala on salattu ja ilmoittanut itsensä sanassaan, tässä se on valmistin – tunsin – pyhitin - asetin. Meidän vajavaisuutemme on Jumalan mahdollisuus, meidän heikkoutemme on kanava Herran tuntemiseen. Vanhan ihmisen kuoleminen meissä on hidas ja uuvuttava. Mutta tämä kaikki on Jumalan koulua uskovalle, jossa ymmärrämme, miksi sanan siemen on kylvettävä aina multaan mätänemään eikä ilmaan riippumaan. Toiset kyllästyvät marinoihimme, mutta Herra on uskollinen. "Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on." Hebr.10:35-36.

 

Kirkkohistoriassa näemme, että Jeesuksen seuraajat ovat kaikki jossain vaiheessa kokeneet saman: Jumalan sana tuli minulle ja se muutti kaiken. Pietari, Paavali, Luther, Laestadius, Hedberg, Muroma, Tuomenoksa, Konttinen, Reponen, Malinen, Leminen kaikki he olivat vain ihmisiä, syntisiä ihmisiä, vajavaisia, heikkoja. Mutta heidät muistetaan Jeesuksen tähden. Uskovaisuudessa tuntuu, että toinen on liian nuori, toinen liian vanha, toinen liian kiireinen, toinen liian yksinäinen, toinen kovin sairas, toinen vain vähän kiinnostunut. Kun siinä sitten katsoo Herraan päin: "Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni. Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni. Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun." Job 19:8 Olenko siis ymmärtänyt oikein Jumalan sanan? Eihän minusta ole mihinkään? Kaikki tehtävät tuntuvat olevan ylivoimaisia ja siksi onkin oltava vain hiljaa ja kuunneltava Jumalaa. Tapahtuu merkillistä. "Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra sanoi minulle: "Katso, minä panen sanani sinun suuhusi." Jer.1:9.

 

Omassa elämässäni oli suuri hetki, kun Jumalan sana tuli minulle. Olin ollut vakinaisessa hengellisessä työssä runsaan vuoden ja pitänyt puheita säännöllisesti. Seurapuheet ja todistukset kävivät suhteellisen helposti, mutta raamattutunnit koin työläinä ja raskaina teemasta riippumatta. Mutta sitten tapahtui ihmeellistä. Olin menossa Nokialle puhumaan seurakunnan leirikeskukseen Urhattuun alkusyksystä 1981 ja Jumala antoi minulle sanan Jer.23:28 "Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra." Sana aivan kuin hyppäsi minuun, vaikka olin sen aiemmin monta kertaa lukenut. Minulla oli Jumalan sana, niin Herra silloin vakuutti. Minä omistin sen. Se oli enemmän kuin vain kirjoitettu teksti, se oli elämän sana, se oli elävä sana. Siinä sanassa Jeesus itse asui minussa viisautena, valona ja voimana. Ihmeellistä. Täytyin siinä hetkessä Pyhällä Hengellä ja Herran siunaus tuli olemukseeni niin kuin ei koskaan ennen. En kuullut ääntä, mutta tunsin, että Herra ohjasi minua sanoen, että anna mennä vaan rohkeasti sen mukaan, kuin Hän antaa sanottavaa ja kirkastaa Raamatun sanomaa. Puhuin sitten tuon jakeen teemalla paikalle kokoontuneelle väelle innoituksen vallassa, eikä minun ollut koskaan aiemmin ollut niin helppo puhua Raamattutuntia. Siinä avattiin minulle uusi ovi, joka muutti koko työni sisällön uuteen vaiheeseen. Raamatun opettamisesta tuli minulle pääasia, Jumalan antama tehtävä.

 

Joku voi lukea papiksi tai diakoniksi, mutta jos ei Jumalan sana ole tullut hänelle, hän ei kykene palvelemaan Herraa Pyhässä Hengessä. Uskovaisuus on aina Herran sanan varassa, jos se katoaa, tai sitä ei tule, alkaa hengellinen kuolema. Maailmanrakkaus kuolettaa Jumalan sanan kuulemisen halun. Kristuksen sanan kanssa seurakunta seisoo tai ilman sitä näivettyy kuolleeksi muotomenoksi. Jos uskova ei saa Jumalan sanaa, ei hän kykene olemaan Herran todistaja maailman keskellä. Jos vanhemmat eivät saa Jumalan sanaa, eivät he kykene opettamaan lapsiaan Jeesuksen seuraajiksi. Jos uskova ei ehdi hiljentyä Herran edessä, ei hän saa Jumalan sanaa itselleen. Joka pitää Herran sanan halpana kadottaa Jeesuksen, rakkauden, tien, totuuden, elämän, tulevaisuuden, toivon, johdatuksen, varjeluksen ja siunauksen. Tärkeä rukous: "Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen. Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi. Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni. Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti." Ps.119:28-29,32-33.

 

"Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta" Kol.4:2-3. Kun sanan ovi avataan, kun Jumalan sana alkaa elää, uskova virvoittuu. Sana tuntuu voimalliselta ja ihanalta. Taivaallinen vaikutus vuotaa sydämeen ja uudistaa mielen. Armo kirkastuu sielulle, anteeksiantamus Jeesuksen veressä pyyhkii tunnon syytökset pois. Kipeä tunto on löytänyt ihmeellisen lääkkeen, joka parantaa koko olemuksen. Armolahjat puhkeavat valaistuun mieleen, suuri onnellisuus valtaa sielun ja kiitollisuus paistaa kasvoista. Aikataulu menee uusiksi. "Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista." Ps.119:62. Virret alkavat elää, niiden sanoma on viesti toisilta, jotka ovat kulkeneet saman tien, vaivojen vuoret, pimeät laaksot ja turhuuden markkinat. Vanhat hengelliset kirjat alkavat elää, niiden kirjoittajat ovatkin olleet ihmisiä, eivät pyhimyksiä, vaan Jumalan sanan kohdanneita tavallisia raadollisia ihmisiä. Jeesus oli tullut heille eläväksi ja todelliseksi arkisessa elämässä. Kun Jumalan sana tulee luoksemme, rukouksemme elpyy, esirukous löytää tarvetta, Jeesus näkyy kaikkivaltiaana, toiset uskovat rakkaina veljinä ja sisarina. Ikävöimme Vapahtajaa ja hänen asuntoaan, taivaan kotia, lopullista vapautumista. "…anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme…" Ef.1:17-19.

 

Tunteiden tauottua alkaa arki ja sanan kanssa eläminen joka päivä. Kiusaukset koettelevat uskoa, vaikeudet pyrkivät kampittamaan, viholliset yrittävät vetää sanan pois uskovan ulottuvilta tarjoten muuta mietittävää ja tekemistä. Vanha ihminen tunkee koko voimallaan saamaan yliotteen uudesta luomuksesta ja kristityn suurin taistelu käydään lihan ja hengen välillä siellä, missä sanan tulisi hallita. Mooses pyrkii ottamaan Jeesuksen paikan uskovan elämässä, lain vaatimus yrittää tukahduttaa armon valon sielusta. Muodollinen uskonto valtaa mielen ja usko sammuu. Ihminen alkaa nousta ylös ylpeydessään ja nöyrä, hiljainen Kristus jää alas. Kun hätä katoaa, monelta katoaa Jumalakin. Tuntuvastaa armosta on vierähtänyt jo pitkä aika ja hyvä sydämen maa on alkanut kovettua ja kivettyä, siihen on alkanut kasvaa ohdakkeita ja orjantappuroita, linnut ovat tulleet nokkimaan pois hyvät siemenet. Tarvitaan siis Jumalan lupausta: "Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä." Joos.23:14.

 

Lähetä Herra sanasi tähän aikaan, tähän seurakuntaan, uskovillesi, jotka odottavat sinua. Lähetä Herra sanasi varustamaan ja vahvistamaan uskoa, toivoa ja rakkautta omiesi keskuudessa. Lähetä Herra sanasi, että armolahjasi syttyisivät kaikkialla tekemään kansasi sopiviksi palvelemaan. Lähetä Herra sanasi, että nuoret lähtevät lähetystyöhön ja todistamaan sinusta. Lähetä Herra sanasi, että esirukoilijat elpyisivät vuodattamaan sydämensä alttarisi edessä muiden hyväksi. Mutta lähetä kutsuva ja pelastava sanasi myös maailmaan, että se heräisi näkemään, mihin ovat menossa ilman sinua, mitä ovat pahuudessaan tehneet ja aiheuttaneet itselleen ja toisille. Lähetä Herra sanasi, että uskovat iloitsisivat onnestaan olla sinun omiasi ja toisivat siitä kiitoksen sinulle, Isälle ja Pyhälle Hengelle.

Sodoman seurakunnan uutisia

 Nykyaikaiseen seurakuntaelämään on tullut uusia rohkaisevia piirteitä, jotka on omaksuttu ympäröivästä kulttuurista ja vallitsevista kehityssuunnista. Toiminta on vireää, aktiivista ja kantaaottavaa ja saanut suuren yleisön suosion, josta kunnia kuuluu tietysti itse ansiokkaalle Sodoman seurakunnalle, sen työntekijöille ja päättäjille. Seuraavassa hieman tietoa, missä mennään.

 

Seurakuntaamme on tihkunut Gomorran yliopistosta hienoja ja rohkaisevia uutisia. Tiede on saanut selville tutkimuksissaan, ettei Raamatussa ole ollenkaan Jumalan sanaa, se on vain ihmisten kirjoittamaa ja aikaansa sidottua historiaa. Raamattu on tutkimusten mukaan verrattavissa Kalevalaan ja muihin kansanomaisiin perinneteoksiin. Tästä johtuen Sodoman seurakunta on päättänyt vähentää Raamatun julistuksen mahdollisimman vähiin ja se on päätetty korvata kirkkoon vitriiniin asetetulla näyttelykirjalla, jota ohikulkijat voivat ihailla. Sen hienot nahkakannet ovat näyttävästi levällään ja se on päätetty sijoittaa niin, että puolipäivän auringon säteet osuisivat vitriinin lasiseiniin muodostaen spektrin taustaseinään. Raamatun sijaan seurakunta on päättänyt avata Sodoman sanomissa yleisönosaston, jonka otsikkona tulee olemaan: "Musta tuntuu". Siihen jokainen voi sitten vapaasti kirjoittaa omat tuntemuksensa ja näitä ansiokkaita kirjallisia tuotteita ryhdytään lukemaan pyhäisin kirkonmenoissa vanhojen tekstien asemesta. Tarkoitus on innostaa kirkkoon kuulumattomia osallistumaan mukaan. Uudet jäsenet saisivat liittymislahjana yhden vuoden ilmaisena kirkollisveron maksamisesta.

 

Teologisen tiedekunnan juuri suorittanut Sodoman kansalainen Lauri Luopio on yliopiston päätöstyönään kyennyt osoittamaan, ettei maailmaa ole voitu luoda Raamatun aikataulussa, vaan siihen on mennyt huomattavasti pitempi aika. Tähän näkemykseen pitäytyen hän on nimennyt työnsä aiheeseen sopivasti "Suuri pamaus - ei mikään huti". Sodoman seurakunta on päättänyt muistaa nuorukaista pienellä hyvän tavan eleellä lahjoittamalla hänelle ilmaisen hautapaikan uudella hautausmaalla, johon on toistaiseksi haudattu vain ateisteja ja muita kirkosta eronneita. Seurakunta lahjoittaa hänelle myös hautakiven, johon on kaiverrettu kultakirjaimin: "Kehitys on kuin suuri kaari, keskellä avaa merta tiedon valon saari".

 

Sodoman seurakunta on päättänyt osallistua kaikin tavoin luonnonsuojeluun, jonka se on nähnyt tämän ajan tärkeimmäksi toimintamuodokseen. Erikoisesti seurakunta on ollut huolissaan maan susikannan vähenemisestä. Onkin päätetty, että seurakunta budjetoisi lammaslaumoihin ensi vuonna ja ne voitaisiin sitten vapaasti laskea luontoon kulkemaan. Näin voitaisiin susikantaa saada alueella elpymään.

Olihan Sodoman eläintarhassakin päässyt ilmoille huhu, että susi ja lammas voivat olla siellä sovussa samassa häkissä. Mutta totuus on kerrottava, että kyllä eläintarhan hoitaja oli laittanut susihäkkiin joka aamu uuden lampaan!

 

On myös keskusteltu ristin poistamisesta kirkon katolta vanhanaikaisena merkkinä, jolla ei ole enää nyky-yhteiskunnassa merkitystä. Tilalle kirkon katolle voitaisiin asentaa tuulimylly, joka pyöriessään tuottaisi sähköä riittävästi, että kirkon valaistus saisi edullista korvaussähköä. Yleensäkin ristin käyttämistä Sodoman seurakunnan nimikkeissä tulisi välttää viimeiseen asti, koska ihmiset mieltävät ristin liittyvän kuolemaan, eikä kuolemasta ole enää tarvis puhua tai kirjoittaa. Seurakuntatalon seinälläkin ollut suuri vanhanaikainen risti on päätetty poistaa ja korvata luontoaiheisella kolmiosaisella taideteoksella, triptyykillä, jossa on kuvattuna uhanalaisia lintulajeja, hevosia ratsastajineen ja leikkivä pandakarhu.

 

Seurakunnan omistama metsä on ehdottomasti päätetty julistaa luonnonsuojelualueeksi, eikä sieltä saa siis enää kaataa puita ja muutenkin alue on jätettävä luonnonvaraiseen tilaansa, että sen monimuotoinen pieneliöstö pääsisi vapaasti lisääntymään. Puun poltosta pitäisi luopua kokonaan, koska siitä tulee ilmastoa tuhoavaa savua, joka on epäterveellistä hengittää. Seurakunta on myös tukemassa luontokehitystä siten, että kaikenlainen maanviljelys ja karjanhoito kotimaassa tulisi lopettaa mahdollisimman pian. Aiemmin raivatut pellot voitaisiin saada kasvamaan uutta puustoa, jolloin hiilinielu lisääntyisi merkittävästi. Kaikki tarhatut eläimet tulisi päästää vapaasti luontoon ilman aitauksia tai hyötykäyttöä.

 

Seuraavana viikonloppuna seurakuntalaisia on kehotettu tulemaan mukaan syystempaukseen, jossa on tarkoitus tukkia kylän pääväylä istumalla kadulla. Jokaisen tulee ottaa mukaan pefletti ja riittävän lämmin vaatetus. Jokainen voi myös laatia sopivaksi katsomiaan kylttejä luonnonsuojelun puolesta tapahtumaan. Ilmastonmuutos tulee olemaan seurakunnan päätähtäin tulevina vuosina, kun seurakunnan rahainkäyttöä suunnitellaan. Pyrimme pois autoilusta, mopoilusta, traktoreista, lentämisestä, turpeenpoltosta ja öljylämmityksestä. On harkittu hevosrattaiden ja rekien uusiokäyttöä, ulkovessoihin siirtymistä ja sähköpotkulautoja.

 

Suntiolle on annettu ohjeet tarkkailla valvontakameroilla, ettei kirkon lähistöllä liikuskele vanhanaikaisten sanomaltaan pelottavien traktaattien jakajia. Sillä Sodomassa on oltu hyvin huolissaan joittenkin ihmisten mielenterveydestä, kun he ovat joutuneet tällaisen tyrmäävän hapatuksen kanssa tekemisiin. Maanalaisen kirjapainon tuottamissa traktaateissa on ollut ahdistava kysymys: "Missä vietät iäisyytesi?" Sodoman seurakunta on päättänyt tuhota polttamalla kaikki käsiinsä joutuneet traktaatit. On myös kirkkoneuvostossa ollut esillä ajatus oman vastatraktaatin laatiminen tunnuksella: "Älä hermostu, kaikki on hyvin!"

 

Levottomuuden välttämiseksi ja turhien murheiden poistamiseksi on päätetty, että seurakunta alkaa järjestää vapaaksi-kaikesta-iltoja, joissa jokainen tuoda esiin oman näkemyksensä ja mielipiteensä ja niitä pidetään totuutena, jonka pohjalta jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi. Itse iltojen ohjelma laaditaan hyvin viihteelliseksi, että kukaan loukkaantuisi kärjekkäisiin mielipiteisiin tai perinteisiin näkemyksiin. Musiikilla olisi tarkoitus kattaa illan ohjelmarunko niin, että puheille ei jäisi paljonkaan aikaa. Rukousta ei näihin iltoihin ole tarkoitus sekoittaa lainkaan, ettei kukaan vaan jäisi sen tähden kirkon ulkopuolelle. Avaramielisyyttä on tarkoitus lisätä tuomalla ovenpieliin sateenkaaren väriloistoa mainosjulisteiden muodossa. "Meillä saavat kaikki värit kukkia" teemalla lähdetään liikkeelle toimintaan.

 

Sodoman seurakunta on päättänyt terävöittää toimintaansa ja julistustaan muutamilla vakavilla tuumilla. On tarkoitus palata saarnoissa latinankielen käyttöön ja lyhentää saarna-aikaa viiteen minuuttiin. Saarnan aikana kanttori voi soittaa uruilla harrasta musiikkia tunnelman luomiseksi temppeliin ja ne jotka eivät halua saarnaa kuunnella voisivat saada bluetooth yhteyden kautta sopivaa taukomusiikkia siksi aikaa.

On myös suunniteltu erottaa seurakunnan yhteydestä sellaiset jäsenet, jotka käyttävät julkisesti tilaisuuksissa sanoja: helvetti, kadotus, tulijärvi, parannus, katumus, uskoon tuleminen, kääntymys, herätyskristillisyys, viimeinen tuomio. Niiden on katsottu vaarantavan koko seurakunnan tulevaisuuden visiot kielteisellä sävyllään. Jos näitä sanoja lausutaan seurakunnan tiloissa, ne on rajattava vain virassa olevien työntekijöiden käyttöön ja heidänkin on syytä olla mahdollisimman pidättyviä vaarallisten sanojen käytössä.

 

Sodoman seurakunnalla on suunnitteilla myös oman radiokanavan avaaminen. Nimeksi on ehdotettu Radio-Dexter-Sodoma. Ohjelman pitäisi olla hyvin vitsikästä, kansanomaista ja aikaa kuluttavaa, leppoisaa jutustelua ilman vakavampaa pohdiskelua. Mukaan tulisi mahtua paljon mukavaa kevyttä menevää musiikkia, mielellään vielä vieraalla kielellä, etteivät kuuntelijat ahdistuisi. Yhteiskunnalliset asiat pitäisi saada myös kanavalla kuulumaan yleisen mielipiteen tapaan myönteisinä, että maailmamme henki voisi pehmeästi ympäröidä kaikki suuren inhimillisen sateenvarjonsa alle turvaan. Tätä kaikkea olisi sitten tauotta tarkoitus syöttää eetterin ympäri vuorokauden. Maassa maan tavalla, niin kuin Sodomassa on totuttu tekemään aina historian saatossa.

 

Valtuusto on myös keskustellut yleisestä turvallisuudesta Sodoman alueella ja pohtinut, miten seurakuntalaisten vapaata liikkumista voitaisiin kontrolloida suotuisasti tulevaisuudessa. Esiin on noussut mahdollinen seurakuntatodistuksen luominen jäsenille ja nimeksi voisi tulla Sodoma-passi. Se olisi luotettava todistus seurakuntaan pääsemiseksi, jonka suntio sitten tarkistaisi kirkon ovella. Näin voitaisiin varmistua, etteivät sopimattomat henkilöt purjehdi sisään tuoden tullessaan väärää henkeä, ja erään ajassamme tunnetun haitallisen harhaviruksen, joka voi sairastuttaa koko terveen ja sodomalaisesti vastarokotetun väen tuhoisasti. Ilman passia voisi kuitenkin käydä hautausmaalla.

 

Tässä tällä kertaa tärkeimmät uutiset.

Sodoman seurakunnan tiedottaja:

Susi Hukkanen

Kun suoja katoaa.....

 

Rajavartioita ja ovenaukaisijoita

 Jumalan valtakunnan rajalla on aina ollut liikettä ja kuhinaa, osa porukasta on yrittänyt päästä sisälle, osa takaisin ulos maailmaan. Monet ovat tulleet ovesta valtakuntaan, mutta paljon on ihmisiä, jotka eivät tiedä ovesta mitään ja ovat hypänneet aidan yli kuin salamatkustaja kuvitellen sitten olevansa uskovia, vaikka eivät ole koskaan tehneet elämässään parannusta synneistään, eivätkä kohdanneet Jeesusta henkilökohtaisesti. On vain ruvettu näyttelemään uskovaista ja ilmeisen menestykkäästi, ja täydestä on mennyt kuin väärä raha. Valtakunnan rajalla on aina huudettu kovaa, paruttu ja arvosteltu. Kirkot ja herätysliikkeet ovat halunneet omistaa siihen monopolin, yksinoikeuden. Joskus on kuunneltu hartaasti kutsua ja uskovien todistuksia, joskus taas menty oman sydämen tuntojen mukaan. Jotkut ovat kaivanneet suunnattomasti sisäistä rauhaa sydämeensä kaikenlaisten myrkynnielemisten ja valheuutisten, sortovuosien ja mutapainien, eukonkantokisojen ja kilometritehtailujen jälkeen. Liian monet ovat kuolleet valtakunnan ulkopuolella uskossa tieteen kaikkivaltiuteen. Liian monet ovat kuolleet ihmispelkoon. Liian monet ovat kuolleet yrittäen muuttaa maailmaa omin voimin politiikkansa mukaiseksi. Liian monet ovat kuolleet ahtaan portin edustalla menemättä itse siitä sisälle lukuisista kehotuksista huolimatta.

 

Tutustuin Arjaan ja Pekkaan Helsingissä 70-luvulla, kun sain niille kulmille työkutsun. Kummallakin oli oma kutsumuksensa ja erikoinen pelastuskokemus kerrottavanaan. Arja oli työläisperheestä ja Pekka polveutui pappissuvusta, mutta kumpikin tarvitsi Jeesusta Vapahtajakseen. He asuivat silloin Viikissä opiskelija-asunnossa kahden lapsensa kanssa. Evankeliumin julistaminen oli tullut heille tärkeäksi. Pekka opiskeli teologiaa ja Arja oli jättänyt poliisin ammatin ja tehnyt jonkin aikaa työtä kristillisen järjestön palveluksessa. Meille syntyi vuosia kestävä ystävyys ja pidimme lukemattomia yhteisiä tilaisuuksia.

Kerran kävi niin, että he olivat tulossa illalla kotiin, kun naapuri asteli portaikossa heitä vastaan. Muistaakseni Arja kysyi mieheltä: - mihin tämä oli menossa? Johon mies vastasi: - kaljalle! Sukkelana karjalaisena Arja taputti ohi kulkiessaan miestä olkapäälle ja sanoi: - no, siunausta siulle sitten! He palasivat kotiin ja naapuri katosi kadun vilinään. Iltayöllä heidän ovikelloaan soitettiin ja kun he menivät avaamaan, siellä seisoi tuo mainittu naapurin mies synkkä ilme kasvoillaan ja sanoi: - te pilasitte mun iltani!

 

Ihmisyyteen kuuluu, että enemmistön mielipidettä on aina pidetty varmana takeena totuudesta. Siihen perustuvat kauppa, urheilu, politiikka, tiede ja oman kylän uutiset. Jos kysymme tiedemiehiltä: - loiko Jumala maailman? He vastaavat: - eivät, vaan sattuma. Jos kysymme kansalta: - joutuvatko kaikki kääntymättömät ihmiset helvettiin? He vastaavat: - ei tietenkään! Jos kysymme kansojen johtajilta: - onko Jumalalla johtajan paikka heidän kaavailemassa tulevaisuuden maailmassa? He vastaavat: - emme tarvitse Jumalaa muuten kuin nimellisesti!

Enemmistö, juutalaiset ja pakanat, tappoivat aikoinaan Jeesuksen ja niin tapahtuu edelleen. Luonnollinen ihminen ei ota Vapahtajaa vastaan, eikä tunnusta häntä Herrakseen. Maailma on pahan vallassa kartasta, kansallisuudesta ja syntyperästä huolimatta. Taistelu Jumalan valtakunnan rajalla käydään edelleen perkeleen joukkoja vastaan. Siinä ihmisiä kiskotaan kumpaakin suuntaan helmasta, lahkeesta, hihasta, korvasta ja kurkusta.

Miika 7:2-4. Poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Kaikki he väijyvät verta, pyydystävät verkolla toinen toistansa. Pahantekoon molemmin käsin! Sitä taidolla tekemään! Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee, ja mahtava puhuu julki sielunsa himon; senkaltaista he punovat. Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita. Sinun tähystäjäisi ilmoittama päivä, kosto sinulle, tulee. Silloin he joutuvat sekasortoon.

 

Eräässä tuttavaperheessä koettiin suuri mullistus, kun perheen äiti tuli uskoon. Muut perheenjäsenet, isä ja pojat ottivat heti vastustavan kannan kääntymykseen ja Jumalasta puhumiseen. Arki alkoi olla hyvin jännitteinen ja sanoja viskeltiin kuin miekanpistoja. Mutta äiti oli rohkeasti uskossa ja piti itseään onnellisena. Vähitellen tilanne muuttui asemasodaksi, jossa perheen miespuoliset yrittivät arvosteluillaan ja käyttäytymisellään suistaa äidin pois taivaantieltä.

Äiti oli rohkea Vapahtajan tunnustaja ja niin hän puki eräänä päivänä ylleen t-paidan, jossa luki "Jeesus elää". Kodin murkkuikäinen esikoispoika hermostui tästä perusteellisesti ja hyökkäsi totuutta vastaan. Poika kehotti äitiä riisumaan paidan pois ja luopumaan sen sanomasta. Mutta äiti ei ollut siihen halukas. Niin poika meni huoneeseensa, otti kaapista valkoisen t-paidan ja kirjoitti tussilla rintamukseen "Jeesus on kuollut". Sitten hän meni keittiöön itsevarmana esittelemään äidilleen taidettaan. Äiti katsoi poikaa ja sanoi tämän olevan oikeassa, Jeesus oli todella kuollut, ristiinnaulittu. Mutta äiti kertoi Jeesuksen ylösnousseen kuoleman jälkeen ja myös maksaneen kaikkien ihmisten syntivelan taivaalliselle Isälleen. Poika hermostui entisestään ja katosi hetkeksi takaisin huoneeseensa. Pian hän ilmestyi samainen t-paita päällään keittiöön. Nyt hän oli kirjoittanut tussilla "Jeesus on kuollut" tekstin alle sanan "lopullisesti".

 

Siirak 3:17-24. Poikani, toimita tehtäväsi sävyisästi, niin sinua rakastavat ne ihmiset, jotka ovat Herralle otolliset. Mitä korkeampi olet, sitä syvemmälle nöyrry, niin sinä löydät armon Herran edessä. Sillä Herran voima on suuri, ja nöyrät häntä kunnioittavat. Älä pyri siihen, mikä sinulle on liian vaikeata, äläkä tutkistele asioita, jotka käyvät yli sinun voimiesi. Mitä sinun tehtäväksesi on suotu, sitä ajattele; sillä eivät salatut asiat ole sinulle tarpeelliset. Mikä on tehtäviesi ulkopuolella, siihen älä sekaannu; sillä nähdä on sinun annettu paljon enemmän, kuin mitä ihminen ymmärtää. Sillä suuri luulo omasta itsestään on eksyttänyt monet, ja väärä kuvittelu on vienyt harhaan heidän ajatuksensa.

 

Sata vuotta sitten pohjolassa vaikutti merkittävä herätyssaarnaaja, Albert Lunde. Norjassa syntynyt ja vaikuttanut maanviljelijän poika harhaili Amerikassa ja merillä, teki monia ammatteja ja tuli uskoon. Hän sai sydämelleen Jumalan sanan julistamisen ja lähti sitä toteuttamaan. Vaikeuksien kautta hän pääsi viimein Norjan pääkaupunkiin puhumaan sen ajan suurimpaan sisälähetyksen temppeliin, johon mahtui yli 5000 ihmistä. Siellä hän saarnasi monta kuukautta yhtä mittaa ja vain taivas tietää kuinka paljon sieluja pelastui sinä aikana.

Lunde kävi myöskin Suomessa useamman kerran ja pääsi puhumaan Helsingin suurimmissa kirkoissa. Eräänä lokakuun iltana 1912 teologian opiskelija Urho Muren istui Johanneksen kirkossa kuunnellen Lundea, joka puhui sinä iltana Loot-kristityistä. Sanoma tavoitti nuorukaisen. Lunde päätti puheensa: - Ehkä täällä kirkossa on joku nuori mies, joka on tienhaarassa. Ystävä, minä tähtösin sanoa sinulle: Jos tänään olet valinnan paikalla, valitse tänään niin, että kun kerran makaat kuolinvuoteellasi sinä voisit sanoa: paljon olen elämässäni erehtynyt, mutta tuona iltana minä valitsin oikein.

Puheen jälkeen seurakunta lauloi virren, jossa sanottiin:

 

1. Miksi kohta nyt ei? Et sä viipyä saa, Ikirauhasi taattava ois.

Kuule, taivainen ystävä kolkuttaa, Hän sun kaihosi tyynnyttää vois

Ja sun sielusi myös virvoittaisi.

 

2. Miksi kohta jo ei, Tänä päivänä nyt, Ennen laskua auringon?

Sinun tähtesi Jeesus on kärsinyt, Lain eestäsi täyttänyt on;

Sua juuri hän sentähden oottaa.

 

3. Miks' et altisna antaisi HerralIesi Sydänlämpöä nuoruuden?

Miksi käskynsä unhotat nauttiakses Ilomaljasta turhuuden?

Se onnesi vaahtona haihtuu.

 

4. Miksi kohta nyt ei, Kun sun rintasi on Juuri raittihin, riemukkain?

Onko Herrasi rakkaus arvoton, ja lahjansa tyhjää vain?

Ah jospa sun silmäsi aukeis!

 

5. Miksi kohta nyt ei? Tule, ennättäy, Elä Jeesusta palvellen!

Ilomielin ristin nyt taistohon käy! Ole istutus taivahinen,

Tosi oksana viinipuussa.

 

6. Riennä ennenkuin kuoleman viikatemies Elon uhkuvan poikki lyö!

Pian toisehen maahan on kääntyvä ties Ja sun päivääsi seuraa yö.

Isän helmahan riennä, ah riennä!

 

Urho kertoi: - Silloin vaivuin niin autuaaseen hurmokseen, että sitä en osaa kuvata. Oli kuin olisin tullut nostetuksi jonnekin hyvin korkealle. Näin Johanneksen kirkon kaukana alhaalla ja siitä oli katto pois ja se aivan kuhisi mustanaan ihmisiä. Miten kauan tätä autuaallista tilaa kesti, en osaa sanoa. Havahduin päivätajuntaan vasta sitten, kun kävelin ylös Korkeavuorenkadun mäkeä palotornin kohdalla. Muroma sanoi kokeneensa ennen aavistamatonta rauhaa ja merkillistä lämpöä. Hän kertoi kokemuksesta äidilleen ja alkoi sitten lukea Raamattua, joka nyt tuntui olevan kuin aivan toinen kirja. - Kirjaimet aivan kuin nousivat pystyyn. Ja minä ymmärsin nyt mitä luin. Ja niin Urho, uudestisyntyi, hän valitsi Jeesuksen, hän antautui Vapahtajalle, hän jätti lakitieteen opiskelun ja vihkiytyi Herran palvelukseen. Historiasta tiedämme, miten suuri vaikutus tällä yhdellä illalla oli koko Suomen kirkolliseen elämään seuraavien 50 vuoden aikana.

 

Kun Jumala ohjaa ihmiselämää, hän johtaa tämän ahtaalle portille, että ihminen pelastuisi. Silloin käydään ihmisen sisimmässä kova taistelu, jossa Jumala vetää parannukseen ja mieli vetää takaisin maailmaan ja syntiin. Lopputulos ei ole ennustettavissa.

On korvaamattoman arvokasta omistaa sellainen ystävä, joka ohjaa ahtaalle portille, joka opettaa Jeesuksen tuntemisen, joka esirukoilee, joka vie mukanaan seurakuntaan, uskovien joukkoon. Joillakin on erikoinen lahja, kyky, avata taivaanvaltakunnan ovea etsijän edessä. Nämä erottuvat turhanpuhujista, tavallisista sukankuluttajista ja uskonnollisista, sillä he katsovat Jeesukseen ja osoittavat tämän ainutlaatuiseen henkilöön ajassa ja paikassa, maailmankaikkeudessa.

Ps.118:19-21. Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle. Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi.

 

Herra, miten monet haluaisivat tulla luoksesi, mutta eivät voi? Piru on kahlinnut heidät raskailla kahleilla ja ihmiset ovat sitoneet heidät velvollisuuksilla ja valheilla. Itse he yrittävät kelvata itselleen ja toisille epävarmoina mielistellen ja sekoillen. Auta Herra ja pelasta, vapauta vangitut, ohjaa kädelläsi harhailevat tykösi. Herra puhu pelokkaille, kuiskaa sairaille, kanna heikkoja valtakuntaasi. Varusta kansasi avaamaan ovea Jumalan valtakuntaan. Herra tämä maailmamme on aivan pimeä, synkkä, kuoleman laakso; Sytytä valoja sinne ja tänne, että pimeydessä kulkevat löytäisivät tien Golgatalle ja saisivat tuntea uhrisi pelastavan voiman, veresi armon.

on vielä kerran lampaita kulkeva laskijan kätten ohi, sanoo Herra. Jer.33:13

 

Su 10.10. Klo 18.00 

Ystäväilta SLEY:n rukoushuoneessa,  

Lauttakylä, Viialankatu 16

Antti Koivuniemi, 

Turkka ja Hilkka Aaltonen 

ja Duo Eini ja Soili.

Älkää valehdelko!

https://mvlehti.net/2021/10/06/italialainen-sairaanhoitaja-alkaa-valehdelko-kaikki-teho-osastolla-on-koronarokotettuja-video/ 

 

Ystäville lähellä ja kaukana 2.

Kangasalan ystävyysseurakunta Venäjällä on Raivola, joka sijaitsee kannaksella ja on entisen Kivennavan eteläinen kyläkeskus. Outi Kurrosen johtama evankelioimistiimi on käynyt siellä vuosien ajan vierailulla, mutta nyt Koronakauden aikana se on ollut mahdotonta. Viestit kuitenkin kulkevat yli rajojen. Tiimi teki elokuussa uuden videon rohkaistakseen ystäviä uskossa. Sitä voi seurata venäjäksi tai suomeksi internetissä Kangasalan seurakunnan kotisivuilta. Tämä on todistus Jeesuksen tuomasta ilosanomasta kaikille kansoille ja kielille, että ihmiset pelastuisivat tuntemalla Jumalan armon ja totuuden elämässään. 

Video greetings from Kangasala. Speaking: Outi, Marja-Liisa, Hilkka ja Turkka. Interpreter Stanislav Weissman. Music player Artur. Finnish subtitle included. Tekstitetty suomeksi.

https://www.youtube.com/watch?v=Z8DJmWEoutU 

- muista laittaa tekstitys päälle youtuben alareunan palkista.