Kun isä etsi poikaansa antaakseen tämän Jumalalle

 Evankelistan työni alkuaikoina tuli puhuttua monessa paikassa, vankiloissa, tehtaissa, työpaikoilla, työväentaloilla, toreilla, kadulla, kodeissa ja kirkoissa. Eräs erikoinen tilaisuus järjestyi Hämeenlinnaan Sirola-opistolle. Meitä oli Helsingin suunnalta ryhmä uskovia, jotka oli kutsuttu vierailemaan siellä. Lauloimme ja todistimme Jeesuksesta opiston henkilökunnalle ja opiskelijoille. Se lienee ollut ensimmäinen ja viimeinen hengellinen tilaisuus siinä vanhassa Vanajan kivilinnassa? Opistoa ylläpiti kommunistinen puolue ja sen toiminta loppui 1994.

Sirola-opisto oli saanut nimensä kuuluisasta kommunistista, Yrjö Sirolasta (1876-1936). Hän syntyi papin Karl Sirenin perheeseen Piikkiössä, kävi Viipurin klassillisen lyseon, valmistui kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista. Hän innostui nuorena työväenaatteesta, oli puoluesihteeri ja eduskunnan jäsen, varapuhemies, toimi Yhdysvalloissa suomalaisen työväenopiston johtajana kolme vuotta ja palasi sitten takaisin Suomeen.

 

Yrjön isä, Karl Siren oli uskova pappi, joka toimi pisimpään Viipurissa. Hän oli uskonnäkemykseltään evankelinen ja toimitti Sanansaattaja-lehteä 7 vuotta. Hän oli perustamassa Viipuriin luterilaista rukoushuoneyhdistyksen. Oman kutsumuksensa suuntaviivoiksi hän kirjasi pyrkivänsä seuraavaan:

1) Joka pyhä hän joko itse pitää tai hankkii toisen pitämään suomalaisen ja ruotsalaisen raamatunselityksen, samoin on oleva jonakin viikon iltana suomenkielinen ja toisena arki-iltana ruotsinkielinen hartaushetki.

2) Hän käy neljänä päivänä viikossa noin kahden tunnin ajan sairaiden ja köyhien luona kaupungissa ja sen ympäristöllä.

3) Hän ottaa johtaakseen pyhäkoulun ja muun yhdistyksen päättämän hyödyllisen toiminnan.

4) Hän yrittää herättää ja kasvattaa maallikoita Jumalan sanan todistajiksi ja vapaaseen rakkauden palvelustyöhön.

5) Hän lupautuu hoitamaan yhdistyksen laskuun kirjojen myyntiä.

Siren oli avara kristitty ja hyväksyi mm. NMKY:n alkavan toiminnan Viipurissa. Hänen mielestään evankelisten oli tarpeen tunnustaa se hyvä, mitä voitiin oppia muista uskonsuunnista. Hän oli järjestämässä yhteiskristillisiä allianssikokouksia. Kerran hän totesi: - Meidän pelastajamme on persoonallinen Kristus yksinään eikä ketään muu tai edes puhdas oppikaan. Sirenistä sanottiin että hänen saarnansa olivat raamatullisia ja sisältörikkaita, osuen aina ihmisen sisimpään. Kuulijain mieli rupesi tekemään Jeesuksen opetuslapseksi, ottamaan risti ja kuolettamaan vanhaa ihmistä. Hän osasi kuvata Kristuksen niin, ettei ihminen päässyt tekopyhyyteen eikä Kristuksen ansion nimellä ylpeilemään.

Karl Gustav Siren

Aikansa työväen kysymykseen nähden hän oli suvaitsevainen ja teki paljon työtä köyhien hyväksi. Mutta ateismin lisääntyessä hän luopui siitä ja edisti Kristillisen Työväen Yhdistystä. Hänen poikansa Yrjön kanssa he kävivät runsasta kirjeenvaihtoa kuolemaan asti. Kun isä asetti kristillisyyden politiikan edelle ja Kristuksen uskon tavoitteeksi, poika vastasi kirjeessä:

- Minä sitä haen. Tiedän, että se on raamatussa, mutta en oikein ymmärrä. Katson enkä näe, usein kyllä tunnen, mutta uskon, että minunkin silmäni avataan ja minä saan vapautukseni ja Jumalan valon. Seuraavassa kirjeessä isä kuvaa kolme vaarallista esteettä Jumalan tuntemiselle:

- Ensimmäinen on järki. Elämän koulu opettaa, että totuuden käsittämiseen on muitakin tekijöitä kuin järki, nimittäin sydän, omatunto ym. Omaa järkeä on ankarasti arvosteltava, sillä usein ihminen uskoo sitä, mitä hän mielellään tahtoisi uskoa. Filosofia ja luonnontiede johtavat samaan loppukysymykseen: mikä on totuus? Toinen on nuoruuden himot. Niin minäkin luulin, etteivät ne olisi vaaralliset, mutta ei saa nukuttaa itseänsä väärään rauhaan siinäkään suhteessa. Ihminen voi tottua vaikka mihin Kolmantena on maailmanrakkaus ja kunnian himo. Taiteella, tieteellä, runoudella, korkeilla aatteilla ja pyrinnöillä, on oma arvonsa, mutta sittenkin niiden arvo on katoavaista. Henkisinä asioina ne eivät anna iankaikkista elämää, vaan ainoastaan jalostuttavat maallista elämää.

Siren valisti poikaansa: - Kristuksen ylösnousemuksen kieltäminen vie ihmisen materialistiseen toivottomuuteen, jossa elämä ajelehtii kuin laiva ilman peräsintä myrskytuulien mukana, kunnes joutuu haaksirikkoon. Silloin ihmisyys loppuu ja petomaisuus saa vallan. Kristuksen siveysopin noudattaminen ilman elävää Kristusta johtaa hengelliseen kuolemaan.

Siren oli harvinaisen rehellinen kirkon työntekijäksi ja kykeni siksi arvioimaan vallitsevaa toimintaa sen ydinongelmasta käsin:

- Papit tekevät Kristuksen opetuksessaan usein liian teologiseksi, etteivät hänen jalkansa kosketakaan maata, vaan hän istuu luoksepääsemättömässä korkeudessa. Kristuksessa on ensi kädessä opittava tuntemaan hänen ihmisyytensä, joka hyvin viihtyy meidän kanssamme veljellisessä seurustelussa, että mekin viihtyisimme hänen parissansa.

Isän ja pojan välisessä kirjeenvaihdossa oli mukana paljon tunnetta. Isä syyttää itseään huonosta lapsen kasvatuksesta. Samalla hän tilittää asennettaan: Isä valittaa, kuinka hän on saanut tästä pojastaan, rakkaimmasta lapsestaan, eniten kärsimistä ja jatkaa täydelleen ripittäytyen pojalleen toivossa siten taivuttaa hänet palaamaan Jumalan luo:

- Eikä tämä kärsiminen ole tuleva ilman syytä. Puhumattakaan muista syistä mainitsen vain, että nyt olen enemmän kuin koskaan ennen tullut tuntemaan itsekkyyteni. En voi sanoa, että minä olisin tahallani ulkokultaillut jumalisuudellani, en! Kyllä olen etsinyt vilpittömyyttä ja totuutta; mutta olen aina rakastanut mukavuutta ja tahtonut säästää itseäni vaivoilta. Tämä karvas juuri on päässyt minussa kasvamaan; mutta nyt alkaa Jumala sitä repimään ylös. Se tekee sanomattoman kipeätä. Kyllä antaisin jotain päästäkseni tästä viasta; en kuitenkaan tahtoisi antaa rakasta lastani. Mutta että tämä toivo toteutuisi, vaaditaan siihen, että me molemmat minä ja sinä nöyrrymme Jumalan väkevän käden alle.

- Kyllä minä sinut uhraisin; mutta Jumalalle eikä perkeleelle. Jos voisin irtautua itsekkyydestäni ja mukavuudestani ja niin puhdistua siitä perinnöstä, niin hyvin mielelläni kärsin sinun kanssasi, vaikka kulkisitkin toista rataa kuin minä olen kulkenut, vaikka ulkonainen elämän onnesi siinä menisikin. Tarkoituksena on, että saamme yhdessä rukoilla Jumalaa ja yhdessä tunnustaa keskuudessamme syntimme alkaen uutta elämää. Älä häpeä mitään muuta kuin syntiä!

Yrjö vastaa: - Pappa — me olemme liian tunteellisia. Sitä minä nyt pelkään, että keskustelumme olisi vain itkua ilman mitään oikeaa tulosta. Olen kyllä huomannut Jumalan johtoa elämässäni, mutta kysymys S:stä sen petti. Kun niitä olin kuukauden turhaan ajatellut, tuli mieleeni sana: sovinto, sovitus, Jumala sovitti. Hän, hän voi minutkin vapauttaa ja täysin siemauksin hengitin ilmaa sen tiedon tunnettuani. Tosin kyllä heti seurasi kaikenlaiset mietinnöt sovinto-opista, mutta nyt ei myrsky tullutkaan, Jumala lupasi kääntää senkin asian hyväksi. Kotona sain juuri sen vaikutuksen, jota maailmalla tarvitsen, siinä elän.  Te ette ole uhrannut minua perkeleelle, ja jos uhrauksesta vieläkin tahdotte puhua, niin voitte sanoa, että olette uhrannut minut taiteelle, joka kyllä voi olla ja onkin Jumalasta. Minusta täytyy tulla runoilija. Runeberg on sanonut, että me kaikki olemme talonpoikaisviuluja, mutta kun meidän Herramme ottaa soittaakseen jollakin meistä, soi se kuin oikea cremonalainen Jumalan omaksi, mutta sitä kirkkoa, joka piti viime kirkolliskokouksen, en kumarra.

Isä vastaa poikansa ymmärtämättömyyteen: - Syynä on ollut epäusko. Jo Punaisen meren partaalle päästyään olet kääntynyt takaisin orjuuden maahan. Jospa lapset säästyisivät tällaisista harhailuista

Ihminen ei kelpaa keskipisteeksi semminkin, jos se ei kulje säännöllistä rataansa keskusaurinkonsa Kristuksen ympärillä. Meidän elämämme keskuksena täytyy olla Jumalan Poika. Olen näihin aikoihin oppinut yhä paremmin tuntemaan vikojani, joiden seuraukset lapsissani. Meidän sukuvikamme ovat turhamaisuus, mukavuus ja epäitsenäisyys. Siitä syystä olen kuvitellut mielessäni, että lapsistani on tuleva jotain non plus ultra (ei sen enempää), mutta kuiva elämän todellisuus ei vastaa kauniita unelmia. Innokkaat päätökset ja kauniit puheet, mutta heikot teot ovat myös meidän vikojamme. Mutta vaikka onkin hyvä tuntea vikansa, mitä auttaa alituiset itsensä katselemiset? Ei auttanut Israelin kansaa katsella käärmeen puremaa, vaan terveys tuli, kun katsoi vaskikäärmettä, Kristusta.

Isä ottaa kantaa pojan sosialistiseen vallankumouksen ihailuun ja Venäjän tilanteeseen: - Kyllä olen jo ennenkin käsittänyt, että historiallinen, yleisinhimillinen välttämättömyys vaatii Suomen kansaa lähempään yhteyteen Venäjän kansan kanssa, mutta tämä yhdistys olisi voinut tapahtua suopeammassa muodossa, joka ei olisi loukannut meidän kansallisia tunteitamme, jos ei yhdeltä puolen vallanhimon demoni olisi mennyt ultra-venäläis-papilliseen puolueeseen, jonka etunenässä tuo fanaattinen Pobjedonostshew julman johdonmukaisena kulkee, ja jos emme toiselta puolen me itse olisi synneillämme päällemme vetäneet tätä rangaistusta tahi kuritusta.

Nämä synnit ovat ensi kädessä ylellisyys ja nautinnonhimo, jotka ovat päässeet kansassa valtaan seurauksena pitkäaikaisesta rauhasta.

- Kun Jumala on lyönyt meitä näin kipeästi, on se tapahtunut meidän auttamiseksemme pääsemään irti nykyisestä onnettomasta tilastamme. Mielenosoitukset, joihin on eri puolilla maata ryhdytty, saattavat olla paikallaan, mutta ilman itsensä tuomitsemista ja nöyrtymistä Jumalan edessä niistä tulee pelkkiä teatterinäytäntöjä.

- Pyhä rakkaus oli Kristuksen ja apostolien vaikuttimena, eivät mitkään puolueseikat eikä edes yhteiskuntaolojen parannus.

- Sosialismi on kyllä jalo hedelmä, mutta valitettavasti vielä raakile. Kypsymättömyyttä todistaa lapsellinen luulo, että ihmiset ovat luonnostansa hyviä, jotka vain olosuhteiden vaikutuksesta tulevat pahoiksi. Siis sosialistisesta yhteiskunnasta olisivat pahat ihmiset miltei kokonaan hävinneet. Toinen yhtä lapsellinen luulo, joka näyttää olevan Bebelilläkin, on uskonnon tarpeettomuus ihanneyhteiskunnassa. Ei myöskään näy entisten aikojen harhaluulot, että väkivaltaisilla keinoilla saadaan edistystä eteenpäin, haihtuneen nykyaikaisten ihmisten (sosialistien kuten muidenkin) mielestä.

Mutta isän voimat hiipuivat ja Herra otti hänet taivaankotiin 58-vuotiaana yllättäen sairaskohtaukseen tuupertuneena. Kirjeenvaihto loppui silloin 1905. Yrjö jatkoi sosialistin uraansa ja odotti vallankumousta. Heidän ainoa lapsensa Aimo kuoli 10-vuotiaana pian Amerikasta paluun jälkeen joulukuussa 1913. Yrjö ja Mandi muuttivat Venäjän vallankumouksen jälkeen pysyvästi Neuvostoliittoon 1918. Yrjö odotti hartaasti Suomessa tapahtuvan samanlainen vallankumouksen, mutta se epäonnistui ja punaiset hävisivät luokkasodan. Venäjällä hän toimi mm. Karjalan alueen johtajana ja opettajana Moskovassa. Hänen vaimonsa, Mandi, oli jonkin aikaa myös Neuvostoliitossa, mutta erosi Yrjöstä ja palasi pysyvästi Suomeen 1920. Turun hovioikeus tuomitsi hänet helmikuussa 1923 Venäjän-aikaisen toimintansa vuoksi valtiopetoksen valmistelusta 23 kuukauden kuritushuonerangaistukseen, jonka hän suoritti Hämeenlinnan keskusvankilassa. Hän asui äitinsä kuolemaan saakka tämän kanssa Kangasalla 1930-luvun alussa.

Mandi, Aimo ja Yrjö

Yrjö Sirola nai 1930-luvulla syntyjään suomenruotsalaisen Disa Milanovan ja työskenteli kouluttaen Moskovan Lenin-koulussa ulkomaisia kommunisteja maanalaiseen työhön. Yrjö kuoli 59-vuotiaana aivohalvaukseen kesken oppitunnin maaliskuussa 1936. Sirola sai sankarin hautajaiset ja tuli Kuusisen tavoin SKP:ssä kunnioituksen ja ylistyksen kohteeksi. Hänen tuhkansa haudattiin Kremlin muuriin. 1957 Sirolan säätiö toi hänen uurnansa Suomeen Malmin hautausmaalle, jossa on hänen muistolaattansa. Jos vallankumous olisi toteutunut Suomessa suunnitelmien mukaan, ilmeisesti Sirola olisi ollut vähintään ministerin arvoinen henkilö täällä?

Emme tiedä Yrjön suhdetta Jeesukseen, löysikö hän koskaan todellista sielunrauhaa ja anteeksiantamusta vai kadottiko hän lopullisesti elämän aatteensa vuoksi? Ainakin hänen isänsä rukoili hänen puolestaan.

Oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden

 

Rakkauden kaksoiskäsky

Rakkauden kaksoiskäsky kiteyttää lain sisällön. Se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, täyttää lain vaatimuksen. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta. Rakkaus toteuttaa Jumalan koko lain.

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 22:34-40

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”

 Tästä linkistä voit kuunnella saarnan:

https://mediakirjasto.sley.fi/2022/10/rakkauden-kaksoiskasky-5 

 

Pienenä ihmisenä suuren Jumalan turvallisissa käsissä

 Joskus katsellessani pieniä ötököitä pihallamme, mietin meidän kokoeroamme ja erilaista asemaamme kaikkeudessa. Minä olen suuri, muurahainen pieni. Sitten nostan katseeni ympäristöön ja ihmisiin, mietin he pärjäävät, selviävät ja mikä on heidän asemansa kaikkeudessa. Päivittäiset uutiset kaatavat päällemme jatkuvasti kaiken roskan ja kurjuuden, mitä maa päällään kantaa. Minä mietin, miten tuo tieto liittyy kaikkeuteen. Uskovan on oltava tarkkana, ettei hänen Jumalansa pienene silloin samaan mittakaavaan maailman ongelmien kanssa. Jumala on suuri, suurempi kuin koskaan voimme käsittää. Ihminen on pieni, olematon, mitätön muru tuolta ylhäältä katsottaessa? Suuriin ja kunnioitettuihin maailman valtiaihin nähden suuri Jumala on kaiken yläpuolella, hallitsija vailla vertaa. "Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi. Tuskin he ovat istutetut, tuskin kylvetyt, tuskin on heidän vartensa juurtunut maahan, niin hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat; myrsky vie heidät kuin oljenkorret." Jes.40:23-24. On turha luottaa ihmisiin tai heidän kykyihinsä, mielipiteet ovat vain inhimillisiä ilman Jumalaa, Jumalan sanaa, Herran Henkeä. Ne muuttuvat jatkuvasti. Kun Jumala puhaltaa kerran, ei ihminen ole enää mitään, hän kuivuu, lakastuu ja kuolee, eikä hänen asuinpaikkansa häntä tunne. Kun myrsky tulee, niin toteutuu sana "suuriksi" kuvitelluista ihmisistä: he ovat olemattomia ja tyhjän veroisia.

 

Ihmissuuruudesta siirryin miettimään Herramme mahtavuutta, kuninkaan majesteettia ja valtaa. Hänestä sanotaan "Kuka on kourallaan mitannut vedet?" Jes.40:12. On meinaan vettä paljon meressä. Ehkä tiedemiehet voivat laskea suurin piirtein kuinka paljon vettä on, mutta he eivät tiedä miten se on tänne tullut, elleivät tunne Jumalaa? Erikoista on se, ettei muualla taivaankappaleilla ole vettä. Eipä tietenkään, kun Jumala ei ole sinne sitä laittanut. Mutta tässä uskova luo katseen Jumalan käteen, se on mahdottoman suuri, koska siihen mahtuvat maapallon vedet. Ihmiset sanovat valtamerilaivasta, että se on suuri. Mutta meri vasta on suuri, kun sen laivan alla on monta kilometriä vettä ja se kaikki mahtuu Herramme kouraan. Ihmeellistä.

 

Joskus sitten kiireinen ihminen ehtii pysähtyä katsomaan, kuinka valtavat näkymät jo pelkällä paljaalla silmällä aukeaa taivaalle. Ja sana sanoo: "Kuka on vaaksalla määrännyt taivaitten mitat?" Jes.40:12. Sitten on syytä hetkeksi kumartua eteensä ja avata kämmenensä hetkeksi. Siinä ovat sormet hyvässä järjestyksessä ja meidän vaaksamme on korkeintaan 15 cm. Mutta Jumalan käsi on niin suuri, että hän on oman vaaksansa mitalla asettanut näkyvän taivaan järjestykseen määrätyksi ajaksi. Vielä enemmän, Herra on nimennyt kaikki taivaankappaleet ja pistänyt ne kulkemaan tahtonsa mukaan. "Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois." Jes.40:26. Ei ihme, että Herra kehotti aikoinaan Aabrahamia laskemaan tähdet ja lupasi hänelle niin paljon jälkeläisiä. Oli siinä vanhalle miehelle asetettu suuri näky uskottavaksi? Ihmeellistä.

 

Mutta suuri salaisuus on sisällytetty sanaan, jossa lukee: "Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun?" Jes.40:12. Mietin ihan tosissaan tätä ajatusta rukoillen ymmärrystä. Sitten Herra avasi tätä näkyä. Jumala on kolminaisuus, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Se on tämän sanan sisältökin, on kolme mittayksikköä, joista meidän kannaltamme tärkein on Poika, Jeesus, Messias, Vapahtajamme. Hän on mainittu kolmannesmitta, johon on mahdutettu maan tomu. Tomu olemme me ihmiset, se on meidän raaka-aineemme. Tuo koottu tomu on koko syntinen ihmissuku, josta meidät on tehty. Siinä suuressa näyssä Ihmisen Pojan kannettavaksi profetoidaan kaikki tomu, ihmiset, synteineen. Jeesuksessa on ainoa pelastumisen mahdollisuus jokaiselle. Vain yksi ovi, vain yksi tie, vain yksi elämä, vain yksi rakkaus, vain yksi rauha, vain yksi armo, vain yksi totuus, vain yksi paimen, vain yksi lauma. Jeesukseen mahtuvat kaikki. Ihmeellistä.

 

Minun on mahdoton ymmärtää Jumalan tekoja ja aikataulua, mutta luen niitä Raamatusta ihastellen. Jumalan luomistyö on käynnistynyt maailmankaikkeuden suurimmilla painonmitoilla: "puntarilla punninnut vuoret, vaa'alla kukkulat?" Jes.40:12. Voimme vain yrittää kuvitella, millainen puntari tai vaaka pitää olla, että siihen voi laittaa suuren vuoren? Tämä suunnaton näkymä ilmaisee Jumalan suuruuden, rajattomuuden ja kaikkivaltiuden. On aivan mykistävää pysähtyä Herran asettaman taivaallisen järjestyksen eteen. Samalla Jumala laittaa vaakaan ihmisen, suureksi ja kuuluisaksi arvioidun, johtajan ja merkkihenkilön. Hän punnitsee ja havaitsee tämän kevyeksi ja itsessään täysin kelvottomaksi, hyödyttömäksi turhakkeeksi. Mutta kuitenkin kutsuu tätä pelastukseen. Ihmeellistä.

 

Jumalan suuruuden kuvauksissa uskova viedään näkemään maailmankaikkeuden kookkain ämpäri. "Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän." Jes.40:15. Kun me tavalliset vedenkantajat tuomme sangollisen vettä ja tyhjennämme sen, jää jäljelle tyhjä astia. Mutta, ihmeellistä, kun sitten katsotaan sinne pohjalle oikein tarkkaan, niin siellähän on vielä pisara vettä? Sana sanoo sen olevan kuvan miljardeista ihmisistä. Joten Jumalan täytyy valtavan suuri, kun hänen kätensä tarttuu tuohon taivaalliseen ämpäriin ja tarkatessaan sitä pientä pisaraa sangon uurteessa, näkee kaikkien ihmisten keskeltä yhden ihmisen, sinut? Ihmeellistä.

 

Tulin pohdinnassani suuren Jumalan näkymistä aivan alas, maahan, maailman yöhön, jossa elän. Sanan mukaan pysähdyin tähtitaivaan alla ihmettelyyn, Jumalan suuruuden hämmästelyyn ja siihen tietoon, että Hän, Jeesus, muistaa meitä ihmisinä. Olemme rajallisia, syntisiä, huonoja, sairaita, raihnaisia, avuttomia, tyhmiä, onnettomia ja kurjia. Mutta on ihmeellistä, että Jumalan pitää silti meistä huolta. "Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?" Ps.8:4-5. Peilissä näemme oman kuvamme, jonka haluaisimme olla joskus aivan toisenlaisen? Mutta muuttuminen kulkee vitamiineista, terveellisistä elintavoista huolimatta aina vain huonompaan suuntaan, ehtoo lähestyy. Silti Hän huolehtii meistä ilman omaa ansiotamme, edellytyksiämme. Otamme vain vastaan Herran armoa ja kiitämme suurta Jumalaamme. Ihmeellistä.

 

Kaikki tämä Jumalan suuruuden kuvaus saa minut hiljaiseksi, sillä Raamatussa puhuu mahtava Luoja mahdottomalle ihmiselle, minulle. Niin jatkan tätä ihmettelyäni vahvistaen kirjoitetun sanan kautta sydämeni uskoa Jeesukseen. Näen oman asemani ja mahdollisuuteni kuin Israel ennen. "Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"? Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes.40:27-31. Ihmisen voimin jaksetaan aikansa ja inhimillisin edellytyksin soudetaan vastatuuleenkin. Heikko väsyy ja joutuu kuitenkin pikemmin turvautumaan suureen Herraamme, ikuiseen Jumalaan, auttajaamme. Häneltä saamme voiman, viisauden, rakkauden ja uskon. Häneltä saamme Herran odotuksen mielen ja taivasnäyn. Ihmeellistä, mitä vielä näemmekään.

 

Kiitetty olkoon Herra kaikista suurista näkymistä, jonka Raamattu piirtää eteemme. Kiitos Vapahtajamme siitäkin, että ihmisyytemme rajallisuus ja vajavaisuus, syntisyys ja alennustila kelpaa sinulle. Olemme kaikki ihmiset parhaimmillaankin vain tomua, hyppysellinen tomua ja kuitenkin teit meistä taitavasti arvokkaita luomuksia. Kiitos pelastuksen lahjasta, uudestisyntymisestä Jumalan lapseksi. Katselemme sinua, Herrani, vesisangon uurteen pisaran sisästä lukemattomien muiden ihmisten kanssa ja odotamme, että eräänä päivänä viet meidät taivaalliseen kotiisi ikuiseen lepoon ja rauhaan.

Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; 5.Moos.32:47

 Turun Kristillinen Työväenyhdistys ry.

 Yhdistyksen ja rukoushuoneen 115-vuotisjuhla

sunnuntaina 9.10. -22  klo 14.00

 Hilkka ja Turkka Aaltonen.

 

1.Mitä lupaa Herra, Hän täyttää sen,

Hän sanansa pettääkö voisi?

Muun vaihtuissa ain' Hän on uskollinen,

Ei hyljätä konsanaan voisi.

 

Aina Herramme sana on horjumaton,

On vahvempi taivasta maata.

Jos uskoisin vaan, Niin nähdä mä saan,

Ei koskaan hän pettää mua saata.

 

2.Aina etsivä löytää ja anova saa,

Näitä lahjoja ei luetella.

En turhaan mä lähesty Vapahtajaa.

Oisi parempi osako kellään?

 

3.Vaikka peltoa kyynelin katselen mä,

Ei kylvöä ennätä kato,

Sillä Herra on laihonsa kasvattava

Ja suuri on luvattu sato.

 

4.Jos - koetuksen liekki kuinka tuskaisa oisi,

Hän apunsa antaa minulle,

Ja äänensä häätää pelkoni pois,

Olen tyyni mä kuolonkin tullen.

 

armosi on parempi kuin elämä

 

 

Ps.63:1. Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa.
2. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
3. Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.
4. Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
5. Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.
6. Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,
7. kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.
8. Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
9. Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

Surullinen pyykkipäivä

 Pyykinpesukoneemme oli osoittanut hiipumisen merkkejä jo pitkään, se pysähteli, vapisi ja temppuili muutenkin. Se oli tullut tiensä päähän. Eräänä kauniina päivänä vaimoni tuli sitten ilmoittamaan suru-uutisen, kone oli pysähtynyt viimeisen kerran. Kone oli ensimmäinen, jonka olimme ostaneet avioliitossamme. Sen edeltäjän olimme saaneet aikanaan häälahjaksi ja se oli myös ollut kestävä palvelija rappeutumiseensa saakka. Vuosia tälle toiselle oli kertynyt jo kunnioitettavat 25 ennen hiipumistaan. Pienen hiljaisen hetken jälkeen ilmoitin, että ei se mitään, ostetaan uusi. Ja niin sitten lähdimme vaimon kanssa kauppaan siltä istumalta. Vaimo halusi suurin piirtein samanlaisen pesukoneen kuin vanha palvelija oli ollut ja pian kaupat oli tehty ja uusi kone auton tavaratilassa.

 

Uuden koneen tullessa tuli roudata vanha uskollinen pyykkipalvelija poistettavien koneiden hautausmaalle paikallisen palokunnan pihalla sijaitsevaan vastaanottokeskukseen. Avulias romunvartija tuli kanssani nostamaan konetta sen viimeiselle matkalle kuormalavalle. Sitten hän kysyi ohimennen, että onko kone tyhjä? Tietysti, sanoin, kuinka niin? Mies kertoi hiljattain paikalle tuodusta koneesta, johon eräs toinen mies oli jättänyt pyykit sisälle. Merkillistä? Oliko mies yksinäinen pyykkäri? Vai oliko vaimo määrännyt jättämään ne sinne? Vai oliko kone lukkiutunut mennessään jumiin?

 

Kotimatkalla mietin, että miten moni aikamme ihminen kuljettaa omassa sisimmässään jatkuvasti likapyykkiä ja veivaa sitä edestakaisin pääsemättä liasta eroon. Ei ole pesuainetta, eikä kone muutenkaan toimi, pahaolo lisääntyy ja syyllisyys kolkuttelee enemmän kuin Jumala. Kaikenlainen pahuus on kuin saastainen vaate, joka vaivaa, kiusaa ja hermostuttaa mieltä pysyvästi. Ei ihme, jos kone yskii ja pysähtelee, niin käy myös elävässä elämässä. Synti sen kaikissa ilmenemismuodoissa on aina rasite, joka kuluttaa ihmistä. No, aikanaan siihenkin tottuu, kuin hikiseen työpaitaan tai sika karsinansa sotkuun. Mutta sisimmän likapyykki vie kuolemaan ja tulee esiin viimeistään tuomiopäivänä. Jokaisen ”kone” käy vain aikansa ja se aika on Jumalan kirjoissa tiedossa jo ennen kuin ihminen on tänne tullutkaan.

 

Omassa koneessa kotona pyörivät jatkuvasti samat pyykit vuodesta toiseen: halveksimisen haalarit, vilpillisyyden villapaita, ylpeyden yöpuku, pahuuden pikkutakki, omajumalisuuden oloasu, valheen verkkopaita, turhan työn t-paita, varkaan verryttelyhousut, panettelijan pelipaita, itseriittoisan irtokaulus, valehtelijan villahousut, tylyn tuulipuku, koviksen kalsarit, näyttävyyden nahkatakki, katkeruuden kaulaliina, vihan villapaita, epäuskon esiliina, pahan puhujan pipo, sukuvian susiturkki, leuhkuuden lippalakki, kovasydämisyyden korkokengät, syntisen sukat, syyllisen silkkihanskat. Eikä puhdasta tule, vuodet kuluvat, mieli paatuu, pahuus vain kasvaa, ja ihminen on yksin pyykkinsä kanssa. Kaiken kukkaraksi vielä konekin pysähtyy, eikä apua tunnu tulevan mistään?

Mutta Jumala haluaisi antaa ihmiselle pyykkipäivän, jolloin tämä voi vapautua likapyykistä. Ei kannata yrittää parannella elämäänsä, siitä tulee vain uskonnollisuutta ja moraalia. Jumalan suunnitelman mukaan kurjuuden ja likaisuuden voi vaihtaa hänen yhteydessään uuteen luomukseen ja puhtauteen, iloon, rauhaan ja vapauteen. Pahat teot voi tuoda Golgatalle ja Jeesuksen uhrissa saada vastineeksi täydellinen puhdistus. Se on onnellinen pyykkipäivän päätös. Vapahtajan antama lahjavanhurskauden puhdas vaate saadaan ansiotta lahjaksi hänen armostaan. Ei kun siis jonoon odottamaan vuoroaan ja siinä rukoillen:

 

Ps.51:4-5. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.

 

Ilm.7:13-14. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

Paikoillenne, valmiit, nyt.....

 

Yhteysilta 13. 9. 2022 

Ylivieskassa Suvannon kappelissa

Jumalan tekoja 

- Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on.

Turkka Aaltonen

https://www.youtube.com/watch?v=LmrcrZYg4GE

Lehtomäen kodin historia

 

https://www.lehtomaenkoti.net/historia/

https://www.youtube.com/watch?v=EnhR7ogx2e8&t=1722s

Lehtomäen koti perustettiin syksyllä 1978 Jorma Huuskon ja monien muiden uskovien nuorten kutsumuksen innoittamana. Katutyötä tehneet nuoret saivat sydämelleen perustaa kodin, jossa auttaa ja tukea päihdeongelmaisia miehiä.

Kotiin mahtui kerrallaan yhdeksän asiakasta. Heiltä ei peritty hoitomaksua, vaan arkipäivät kuluivat työntouhussa. Kodissa valmistettiin tilaustöinä erilaisia jalasmökkejä, mikä oli miehille myös työterapiaa. Viikonloppuisin kodilta tehtiin seurakuntavierailuja laajalle alueelle. Myös kodissa pidettiin hengellisiä tilaisuuksia niin omasta kuin vierailijoiden toimesta.

Kodin toiminta on pyörinyt kautta aikojen vapaaehtoisen tuen varassa. Niin seurakunnat kuin yksityiset ihmisetkin ovat tukeneet kotia raha- ja tavaralahjoituksin sekä tietenkin rukouksin. Kodin kaikki työntekijät ovat tehneet työnsä vapaaehtoisesti asunto- ja ruokapalkalla. Jumala on pitänyt näin kodistamme huolen vuosikymmenten ajan.

Kotimme työn päämärää ei ole ollut ainoastaan tämän ajallisen elämän hyvinvointi, vaan sielujen pelastuminen iankaikkiseen elämään. Tämä päämäärä on tehnyt työstä mielekästä ja kallisarvoista.

Työtä päihdeongelmaisten miesten parissa kodissamme tehtiin Jorma ja Raili Huuskon johtamana vuoden 2013 tammikuuhun asti. Jormaa kohdanneen vakavan työtapaturman myötä kodin toiminta jouduttiin keskeyttämään eikä jatkajaa työlle päihdeongelmaisten parissa löytynyt. Kodin elämässä kääntyi uusi sivu.

Muutama vuosi tapaturman jälkeen kului hiljaiselossa; rukoillen kyselimme Jumalalta, mikä tehtävämme jatkossa on. Nyt Jumala on avannut ovia lapsityöhön, ja siitä voit lukea tarkemmin toisaalta näiltä sivuilta. Kodin johtajana nykyään toimii Jorman ja Railin tytär Marika.

Kaikkien vuosien ja vuosikymmenten jälkeen saamme kiitollisena todeta:  “Tähän asti on Herra meitä auttanut.” 1. Sam. 7:12

 

 

Vahvista minua, että minä pelastuisin Ps.119:117

 

Tyytyväisenä kuplassa

 Eräs ystäväni, Pekka, oli tullut Jeesuksen omaksi kirjavien vaiheiden kautta. Hänellä oli ollut hyvä yhteiskunnallinen asema, hän oli varakas ja hänellä oli hyvä maine omassa kaupungissaan. Kävimme sitten vierailulla toinen toistemme kodeissa ja hänen kanssaan oli mukava keskustella. Hän oli fiksu mies, hyväkäytöksinen, kohtelias ja tasapainoinen. Hänellä oli varmat mielipiteet ja hän pohti syvällisesti kaikkea yhteiskunnassa tapahtuvaa kristilliseltä pohjalta. Hän uskoi Raamatun sanaan ja Jeesus oli hänen Herransa.

Monien vuosien vaihtuessa tuli eteeni keskusteluissamme aina sama teema, jonka ystäväni esitti. Hän oli ruvennut suunnittelemaan kristittyjen verkostoitumista maanalaisen seurakunnan aikaan. Siinä oli ajatuksena eräänlainen yhteistalous, toinen toisistaan huolehtiminen ja eri ammattiryhmien kautta viritettävä kristillinen seurakuntaelämä, jossa löytyy joka lähtöön osaajia. En muista kuka tai mikä oli saanut hänet miettimään tällaista elämänmallia, mutta hänellä oli paljon ideoita, joita kertoi minulle. Olin ehkä hieman kriittinen, kun ilmaisin ajatusten olleen hyviä, muttei ajankohtaisia.

Viimeisen kerran tapasin ystäväni eräissä kotiseuroissa ja hän oli hyvin sairas. Rukoilimme hänen vaivojensa puolesta, siunasin häntä ja myöhemmin kuulin hänen päässeen Herransa lepoon. Hän vei hienot suunnitelmansa mukanaan hautaan.

 

Olen törmännyt sittemmin usein tällaiseen "elämä kuplassa" ajatteluun, joka aina silloin tällöin tulee esiin kristittyjen piirissä. Siinä mietitään oman uskonyhteisön, kirkon, herätysliikkeen, ystäväpiirin, perheen vaikutusta uskovien elämänedellytyksiin. Tässä ajattelussa uskovaisuus on kääntynyt vahvasti sisäänpäin eräänlaiseksi olemassaolon taisteluksi, henkiinjäämiskurssiksi, asemansa puolustamiseksi. Uskoontulon jälkeinen kaikkivoittava evankeliumi on kadoksissa, enää ei haluta todistaa Jeesuksesta, vaan on parempi pysyä kaapissa tai kuplassa, vaieta tyystin oman turvallisuutensa takia. Jeesuksesta puhuminen on ryhdytty korvaamaan Isästä puhumisella tai korkeammasta voimasta mainitsemalla. Myös sattuma, säkä, kohtalo tai tuuri ovat ruvenneet vilahtamaan yhä useammin sanastossa. Joku hortoilee tässä mielialassa kristillisessä kentässä etsien itselleen uutta, riittävän hyvää ryhmää, johon voisi kuulua?

 

Johtuneeko asenne uskosta vai epäuskosta sitä en tiedä. Mutta kyllä siihen on liittynyt pelkoa ja epävarmuutta erilaisten tavaroiden hamstrausta, ja vihollinen on näkynyt jatkuvasti uhkaamassa pienen uskovan elämää ja tulevaisuutta. Joku ei uskalla mennä enää kirkkoon, koska se on hengellisesti niin huonossa tilassa. Toinen ei voi kohdata kääntymättömiä ihmisiä, koska ne ovat uhka hänen uskovaisuudelleen. Joku kiinnittää huomionsa maailmanpolitiikkaan ja siellä tapahtuviin muutoksiin, jotka näyttävät täyttävän pimeyden laskeutumisen kriteerit. Joku on siirtynyt hygieenikoksi ja terveysintoilijaksi, koska kaikkialla on saastaa ja sairaus uhkaa häntä mitä ilmeisemmin seuraavan kulman takana. Luonnonsuojelu saa lähes uskonnollisia palvojia ja puolestapuhujia. Joku uskoo uniinsa, jotka tuovat jatkuvasti kaikki paholaisen metkut hänen tietoisuuteensa. Joku keskittyy pelkästään sielun tunnelmiin ja mittaa sen muutosten pohjalta ihmisiä, aikaa, itseään ja tekemisiään.

 

Jos sielullisuus ja humanismi pääsevät myrkyttämään uskovaisuuden, syntyy kristillisyyden piiriin kupla, jossa ajatellaan ja eletään kuin me ihmiset kykenisimme ratkaisemaan kaikki ongelmat vain juttelemalla. Siihen ollaan tultu vähitellen ja ihmisjärjen orjuuttamana. Siinä ei ole Jumalan sanan voimaa, ihmeitä, rukouksen vaikutusta, eikä Jeesuksen valta-asemaa. Tässä kuplassa ei ole ymmärrystä siitä, että pahuuden henkivallat hallitsevat maailmaa ja kääntymättömiä ihmisiä, että koko maailmaa vaivaa saatanan joukko. 1.Joh.5:19. "Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa."

Koska tämä totuus on hämärtynyt, ei myöskään enää taistella Jumalan asein, Jumalan sota-asussa ja Jumalan voimassa, uskossa. 2.Tim.1:7-8. "Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme…." Kristillisyyden kuplan täyttää luopumisen henki, ihmisviisauden turha höpötys, ajanvietteellisyys, mukavuuden tavoittelu, harrastuksenomainen uskovaisuus, eriarvoistava elitismi. Kirkko kelpaa lähes kaikille ja kirkollisuudesta tulee valintamyymälä, jossa tarjotaan lihanmielisiä viihdetapahtumia, sielullisuuden palvontaa ja kaikenlaista turhaa ajanhaaskausta. Jos ja kun tämä kupla puhkeaa, syntyy herätys, jumalanpelko, synnintunto, kuolemankauhu, yksinäisyys, avuttomuus ja hätähuuto.

 

Kohtalousko on taikauskoa, johon joidenkin ihmisten mieli kallistuu kovin helposti. Siinä kuplassa todetaan, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi ja että kaikki on edeltä määrättyä, ihmisen on vaan mentävä viettiensä mukaan ratkaisuissaan. Siinä ajatellaan, että tunne, oma tunne, on totuus, jolla jokainen voi sitten sukkuloida elämänsä matkaa mielin määrin ilman vastuuta Jumalan edessä. Ajatellaan, ettei ole taivasta eikä helvettiä, eikä Jumalan tuomiota. Siinä uskotaan ihmisjumaluuteen, sielunvaellukseen, jällensyntymiseen, tyhjiin raukeamiseen, avaruusolentoihin, sattuman kauppaan, alkuräjähdykseen ja miljooniin vuosiin. Voi sitä päivää, kun Jumala puhkaisee tuon kuplan. 1.Piet.4:17-18. "Aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta. Jos se alkaa ensiksi meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät usko evankeliumia ja ole sille kuuliaisia. Ja jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"

 

Aikoinaan Neuvostoliiton valtakaudella kävimme siellä tapaamassa uskovia ja vierailimme seurakunnissa, jotka olivat osaksi salaisia, epävirallisia, maanalaisia. Oli paljon kotikokouksia, joita tiedotettiin puskaradiolla. Toiminta oli kuitenkin vireää ja toteutui niissä puitteissa varsin hyvin. Pyhä Henki oli usein väkevästi siunaamassa kokoontumisia ja moni meikäläisistä virvoittui suuresti ja pysyvästi näillä reissuilla. Länsimainen materialismi ja hyvinvoinnin palvontaa ei ollut vielä päässyt turmelemaan kristillisyyttä. Evankelioiminen oli sidottu kirkkoihin ja yksityisten kristittyjen henkilökohtaisiin keskusteluihin ihmisten kanssa omana aikanaan. Silloin aina joku tuomittiin yhteiskunnan vihollisena myöskin sakkoihin ja vankilaan kristillisestä toiminnasta ja sen materiaalin hallussapidosta tai yhteyksistä ulkomaisiin henkilöihin. Kuulin henkilökohtaisesti väkeviä Jumalan todistuksia paljon kärsineiltä uskovilta, kuinka Herra Jeesus oli ollut heidän kanssaan vaivassa, valtakunnassa ja vankilassa.

 

Hengellinen kupla on uskovaisuus tässä maailmassa ja ajassa Jeesuksen seurassa. Se voi olla Jumalan käytössä myös toimiva väline, koska sieltä lähtee rukouksia eri ihmisten puolesta kaikkialle. Se on näkymätöntä toimintaa, jossa Herra vaikuttaa suuren suunnitelmansa toteutumiseen tavallisten uskovien kautta.

"Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." 1.Tim.2:1-4. Suurin osa uskovien rukouksista jää vaille palautetta, eikä monikaan tiedä niiden osumatarkkuutta. Mutta Herra on voimallinen pitämään niitä valtakuntansa välikappaleina ihmissielujen pelastumisessa. Hengellisessä kuplassa elävät saavat kuitenkin myös arvostelua kuplan ulkopuolisilta tahoilta, jotka pitävät tätä porukkaa kovin vaatimattomana ja kaiken lennokkaan kristillisyyden jarruttajana.

 

Sinun valtakuntasi ei, Herra, ole tyhjä kupla, vaan armon ja totuuden todellisuus uskovalle, niin pyhä sanasi vakuuttaa. Siksi rukoilenkin nimesi korotusta, valtasi lisääntymistä ja tahtosi tapahtumista kaikkialla tänään täällä alhaalla. Puhkaise Henkesi miekalla, sanasi saarnalla ja esirukouksilla valheelliset kuplat, jotka sitovat ihmiset ylpeyteen, ahneuteen, itseriittoisuuteen ja kuolemaan. Anna kansallesi opetusta, näkyjä, ilmestyksiä ja profetioita olemuksestasi, että aina ja kaikkialla seuraisimme sinua ja kulkisimme edeltä valmistamistamissasi teoissa taivaan tietä. Avaa uskovien sisäiset silmät näkemään sinut, Jeesus, Jumalamme, Herramme, Vapahtajamme, siunaajamme, varjelijamme ja yhdistäjämme.

Sinä olet pyhä viinipuuni ja minä olen oksasi

 

Kun mietin sinun sanojasi, Kristus, 

rakas Vapahtajani, silloin paremmin ymmärrän, 

että ilman sinua olen vain tomunen.....

Sinä olet pyhä viinipuuni 

ja minä olen oksasi, 

suo minun aina pysyä mehevänä sinussa......

https://www.youtube.com/watch?v=YKfhkQ7DTTc

Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen! Ps.27:1

 

Seppo Huhdanpää - Herra on minun turvani

https://www.tv7plus.fi/arkki/herra-on-minun-turvani/seppo-huhdanpaa_p84362/ 

Kiitos Herralle!

Pääministeri vuodatti sydäntään puoluekokouksessa omien ja kavereittensa sekoilujen takia ja sanoi: "Minä olen ihminen ja kaipaan joskus iloa, valoa ja hauskuutta". Rankka juhlinta ja siihen liittyvät ylilyönnit ovat madaltaneet hänen julkisuuskuvaansa. Pitäisikö olla kiitollinen tämmöisistä valtion johtajista? Mutta onko heillä edellytyksiä muuhun? Kun ihminen on pimeydessä, hän kaipaa valoa ja iloa, mutta etsii niitä väärästä tuutista.

Uskovakin on ihminen ja hänen elämänsä on kätkettynä Kristuksessa. Se on taivaallista iloa ja valoa Pyhässä Hengessä. Mutta ulkopuoliset eivät tätä käsitä, eikä kääntymättömällä ole edellytyksiä arvioida saati tajuta näitä. Vanha hengellinen laulu kertoi: On hauska veisata Jeesuksesta…. Niinpä. Kun Vapahtaja on saanut pelastaa sielun ja tulla asumaan ihmissydämeen, kyllä kelpaa laulaa Herralle kiitosta pitkin matkaa ilman alkoholia ja huumeita.

 Kirkoissa vietettiin ennen rukouspäiviä, joilla kansaa opetettiin kiitollisuuteen ja kunnioittamaan Jumalaa. Niitä oli vuodessa neljä, ja jokaisella oma teema (1.Katumuspäivä 2.Nuorison päivä 3.Uskonpuhdistuksen päivä 4.Kiitospäivä). Ne olivat tasavallan presidentin vahvistamat. Ruotsin esimerkin mukaan nämä päivät poistettiin tarpeettomina kalenteristamme. Ilmeisesti ajateltiin niin, etteivät ihmiset enää kuitenkaan kadu mitään, nuoriso on jo tarpeeksi valistunutta, uskoa ei tarvitse enää puhdistaa ja riittää, kun kiitämme itseämme?

Syksyisin viettiin rukouspäivää kiitospäivänä ja Amerikassa se on edelleen voimassa. Silloin ihmiset toivat kiitoksensa Luojalleen siunauksesta, maan sadosta ja avusta, jota on saatu vuoden varrella kokea.

 

On tietysti paikallaan arvioida, onko ihmisillä nyt mitään kiitosta herättävää elämässään ja ympäristössään? Suurin osa kansastahan asuu kaupungissa, eikä ole sadon kanssa tekemisissä muuten kuin kuluttajana.

Kiitos mieli on joskus raskaasti kadoksissa ja tilalle on marssinut puutteen ja murheen henki. Aamut alkavat pääsääntöisesti mustin sävyin? Mutta jospa tekisimmekin poikkeuksen, ja näkymistä ja olosuhteista huolimatta yrittäisimme kiittää Jumalaa kaikista asioista ja ihmisistä?

 

Voisimme aloittaa kiitoksemme vaikka seurakunnasta, jonka Herra on antanut säilyä keskuudessamme. Kiittäisimme Jumalan pyhästä nimestä, Raamatun sanasta ja Herran valtakunnasta, hänen tahtonsa tapahtumisesta, sekä Hänen armostaan meitä syntisiä kohtaan. Kiitos uskoon tulleista ja armolahjoista, jotka rakentavat seurakuntaa.

On aihetta kiittää Herraa, että meillä on ruokaa ja saamme sitä syödäksemme. Kiitos vaatteista, joihin pukeudumme. Kiitämme kodista, läheisistä, perheestämme, ystävistä ja naapureista, heistä, jotka huolehtivat yhteiskunnallisista asioistamme ja turvallisuudestamme. Kiitämme sopivista sään vaihteluista, puhtaasta vedestä, raittiista ilmasta, luonnon kauneudesta ja vuodenajoista. Kiitos myös riittävästä terveydestä ja että voimme ottaa kaikki asiat, hyvät ja pahat, Jumalamme kädestä.

 

Varmaan kiittäisimme itsenäisestä isänmaastamme ja siitä, ettei Venäjä, Ruotsi tai Viro ole vielä hyökännyt valloittamaan sitä. Kiittäisimme Jumalaa, että hän luvannut antaa anovalle viisautta pienissä ja suurissa kysymyksissä, kodin arjessa ja maailman laajoissa ongelmissa.

On syytä kiittää myös siitä, ettei Korona-virus, eikä sen rokotukset ole tappaneet meitä. Samalla voisi pyytää varjelusta uusista epidemioista, paitsi jos ne edistävät ihmisten pelastumista ikuisen kuoleman vaarasta.

 

Varmasti on syytä kiittää Vapahtajaa totuudesta ja armosta, joita hän on osoittanut meitä kohtaan ylenpalttisesti. Kiitos myös pitkämielisyydestä, jolla hän kärsinyt heikkouksiamme, jatkuvaa lihallista käyttäytymistämme, uskovien välisiä kärhämiä ja puolueellisuutta. Kiitos Herralle, että hän luvannut ottaa jatkuvasti syntimme puhdistettavakseen ja erilaiset murheemme kannettavakseen. Kiitos, etteivät meidän pyyntömme ole toteutuneet, vaan aina Jumalan pyhä tahto.

 

Ehkä vielä kiitämme hermostuneista ystävistämme, kunnanjohtajasta, joka on edesauttanut jätevesimaksumme kallistumiseen, sukulaisista, jotka haluavat puuttua elämäämme, tuttavistamme, jotka lainaavat omaisuuttamme, eivätkä muista koskaan palauttaa takaisin, naapureista, jotka metelöivät, elintarvikekauppiaasta, joka myi vanhaa tavaraa, poliisista, joka antoi ylinopeussakon, linja-autonkuljettajasta, joka hermostuneena tiuski matkustajille, posteljoonista, joka kantoi luukkuun erääntyviä laskuja, maahanmuuttajista, jotka saivat enemmän valtionapuja kuin me maassa syntyneet ja siitä tuntemattomasta tyypistä, joka etuili kassajonossa?

 

Mutta yli kaiken kiitos Taivaalliselle Isälle, että lähetti oman poikansa meitä pelastamaan ja Pyhän Henkensä meitä kurjia uudestisynnyttämään ja vahvistamaan uskossa. Kiitos Jumalalle, että tänään voimme kohottaa katseen uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka on yli kaiken ja hallitsee kaiken, jonka edessä voimme kumartua tänään syvään suurella kunnioituksella. Kiitämme Jumalaa lupauksesta, että Herran päivä lähestyy ja saamme valmistautua muuttamaan taivaan asuntoihin Jumalan luokse. Kristus on aina kiitoksen arvoinen, siis Kiitos Herralle!

 

Ps.7:18. Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

Ps.98:4-6. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta. Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla - kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä, vaskitorvilla ja pasunan äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä.

Ps.146:1-2. Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa. Minä ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän.

 

Sinä olet tärkeä!

 

https://www.youtube.com/watch?v=bVkCCtzDK_Q 

Jumala tekee työtään kärsivän kansan keskellä

 

Samaan aikaan kun Ukrainassa riehuu sota, Jumala tekee työtään kärsivän kansan keskellä. Kansainväliset medialähetysjärjestöt FEBC ja TWR ovat havainneet, että ukrainalaiset ovat aiempaa kiinnostuneempia kristillisistä ohjelmista.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/heratysta-ja-yliluonnollista-varjelusta-ukrainan-sodan-keskella/ 

Jumalan valtakunta tuo tullessaan sovittelijan

 Työmarkkinaneuvottelut ovat täyttäneet uutistarjontaa päivittäin ja menestys on ollut jatkuvasti pohjalukemissa. Iso joukko ammattineuvottelijoita istuu jopa viikkoja nokatusten, juo välillä kahvia ja kertoo tiedotusvälineille, ettei ole sovittu mitään? Käsittämätöntä ajan haaskausta. Neuvottelijat istuvat ja jahnaavat omia etujaan kertomatta, mihin hintaan voisivat tehdä sovun. Sitten tähän farssiin haetaan valtakunnansovittelija, jonka odotetaan kertovan vastapuolelle meidän puolen näkemyksemme ja päinvastoin. Kummallista, eivätkö he kykene kertomaan sitä itse? Lopputulos on kuin köyhän perheen joulujuhlassa, ei paljon jäänyt jaettavaa ja itku pakkaa tulemaan, kun vertaa muihin? Näissä kisoissa, jokainen hamuaa lisää, eikä ahneudella ole pohjaa näkyvissä? Samalla ne, joiden pitäisi saada apua ja toimeentuloa jäävät auttamattomasti jalkoihin, heiltä ei kysytä mitään. He saavat äänestää, mutta vain niin kuin heidät pakotetaan olemaan samaa mieltä. Sitä kutsutaan hienosti demokratiaksi (kansanvalta)? Ennestään rikkaat nostavat kuukaudessa palkkaa saman verran, kun köyhät saavat vuodessa.

 

Ajattelin, että olisi tosi vaikeaa elää avioliitossa, jos kaikkiin kysymyksiin pitäisi aina hakea sovittelija ajamaan minun / meidän etuja. Ja millainen voisi olla liitto, jossa ei mistään olisi varaa luopua, joustaa tai ajatella toisen näkökulmasta? Niin onhan meillä kristittyinä oma valtakunnansovittelijamme, Jeesus Kristus, joka toimii meidän yhdistäjänämme, johdattajanamme ja puolustajanamme. Hän tietää tarpeemme ja edellytyksemme, mutta myös ylpeytemme, itsekkyytemme, puolellisuutemme, häijyytemme. Näiden piirteiden kanssa sitten menemme neuvottelupöytään - Herran pöytään - etsimään ratkaisua. Siinä pitäisi viimeistään nöyrtyä ja luopua tavoitteistaan, uhrata omansa? Mutta usein käy niin, että sovittelutulos ei ole mieleemme ja suostumme siihenkin pitkän taivuttelun jälkeen. Oikein kovat tyypit löytävät vikoja jopa valtakunnansovittelijasta, vaikka hän on täydellinen ja ainoa viisas. Mutta vain sellaiset avioliitot kestävät, joiden takuumiehenä on Jeesus itse.

 

Istuin teologikokouksessa kuuntelijan paikalla, sillä minulla ei ollut niissä kisoissa muuta roolia kuin olla maksettu taputtaja? Puheet olivat epäselviä, täynnä sivistyssanoja ja ammatislangia, josta minun tyhmemmän piti arvata puolet ja sitten istua ymmärtäväisen näköisenä hiljaa aloillaan. Loppuhetkessä sitten taputettiin ja juontaja kiitteli puheenvuoron käyttäneitä loistavin arvosanoin. Tunsin itseni vielä tyhmemmäksi, kun minusta koko tilaisuus oli aivan surkea, eikä sitä olisi pitänyt kehua lainkaan? Muistin ajan, jolloin suoritin piispalle saarnalupatutkintoa ja jouduin tenttimään kymenkunta teologista kirjaa, jotka olivat sanomaltaan ihan surkeita. Samoja kirjoja lukemalla kaverit pääsivät kirkon virkoihin ja he olivat sitten hengellisten asioiden asiantuntijoita?

 

Tällaisten kokousten jälkeen tulee ajatelleeksi, että mihin teologiaa tarvitaan ja miksi se on keksitty? Taustalla ovat ilmeisesti ihmisen järjellä harjoitetut tutkimukset ja mietinnöt Jumalasta, jotka ilman uskoa ovat tuhoon tuomittuja pohdintoja ilman merkitystä? Teologia on ajattelevien ihmisten rasite, johon on sisällytetty meidän aikanamme yhä enemmän latausta. Kaikki kirkollinen kristillisyyden harjoitus kanavoituu teologiaan ja sen kautta seurakuntiin. Sen mukaan jaetaan tehtävät, virat ja rahat. Ja tämä käy ihan hyvin ilman valtakunnansovittelijaakin, eli ei Jeesusta tarvita, kun homma pyörii muutenkin? Elämme ilmeisesti laodikean seurakunta-aikaa, jossa Jumalan valtakunnan sovittelijan osa on kolkutella yksinäisten ihmisten sydänten ovilla pelastusta vielä tarjoten?

 

Tunnen monta hyvää ystävää, uskovaa, teologien kirjavassa joukossa. He ovat säilyttäneet teologiasta huolimatta uskovan paikan Jumalan valtakunnassa ja suostuneet valtakunnansovittelijan ohjaukseen elämässään ja valinnoissaan. Heillä on käytössään armolahjoja ja Herran siunaus, jotka auttavat suuren kutsumuksen toteutuksessa. Voisi sanoa, että he ovat Herran seuraajia teologiasta huolimatta. Sellaisen ihmisen vaikutus tulee parhaiten ilmi siinä, että hän pyrkii kulkemaan siellä, missä Herran lampaat määkivät. Hän erottuu palkkapaimenista siinä, että tahtoo ruokkia ja rohkaista uskovia, kulkea etsien kadonnutta, neuvoen eksynyttä ja hoitaen haavoittunutta. Hänessä Kristus elää, puhuu ja siunaa. Job 28:28. ”Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.'"

 

Tunnen myös monta hyvää ystävää, jotka olivat ja olisivat edelleen ilman teologiaa olleet todellisia Jumalan aseita taivaan valtakunnassa, mutta nyt menneet ihan piloille kuin H C Andersenin sadun keisari uusissa vaatteissaan, joita ei ollutkaan olemassa? Varsinkin evankelistalle teologia on usein kohtalokasta, koska alkuperäinen armoitus oli tarkoitettu ihmisten johtamiseksi Jeesuksen yhteyteen, mutta uusien tietojen omaksuminen tekikin hänestä vain saivartelijan? Varsin vaikeasti korjattavan ryhmän muodostavat teologit, jotka kantavat nikolaiittain harhaoppia kristikuntaan. Tämä suuntaus on peräisin katollisesta kirkosta, jossa on pitkät perinteet kristittyjen säätyopille. Heidän eksytyksensä vie monet uskovat luulemaan, että uusi pappisluokka on perustettu tavallisten uskovien yläpuolelle kuin entisen Neuvostoliiton kommunistipuolueen jäsenyhdistys. Nämä itse mielestään kristillinen yläluokka hallitsee, komentaa ja johtaa alempiarvoisia uskovia mielin määrin. Ja ihmeellistä aina löytyy heille kannattajia, uhraajia ja kumartajia. Heidän suosionsa on monelle kuin taivaan esikartano ja enemmän kuin Jeesuksen tunteminen?

 

Voi kuinka olisikaan tilausta valtakunnansovittelijalle teologipiireissä ja uskovatkin siunaisivat näitä neuvotteluja mielellään, sillä siitä pöydästä tulee aina uudistuneita ihmisiä Herran palvelukseen. Onhan ennustettu: "Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset." Dan.7:27.

Ei ihme, että Vapahtaja opetti omansa rukoilemaan aina: - Tulkoon sinun valtakuntasi! Ja sehän tulee, kun Herramme saa olla valtakunnansovittelija. Hän tuo tullessaan sovituksen salaisuuden. Se on seurakunnan siunaus, se on yksityisen uskovan onni, se on jumalattoman maailman hyöty, se on kerran kaiken täyttymys, kun näkymättömät tulevat julkisiksi. Sitä odotellessa kiitän Herraa....

 

Kiitos Jeesus, että tulit tuomaan valtakuntasi syntisten keskuuteen, että annoit huonojen ihmisten ja orjien kuulla äänesi ja varmistua siitä, että olet heidän hyvä Paimenensa. Uudista tämän ajan teologit, varsinkin heidät, jotka luottavat oppineisuuteensa ja asemaansa, jotka ovat omaksuneet maailmallisen ajattelutavan ja suhtautuvat Raamattuun kriittisesti. Kohtaa aikamme teologit valtakuinnansovittelijana, niin kuin kohtasit aikaoinaan Saulus tarsolaisen Damaskon tiellä tekemällä hänet hengessä köyhäksi ja sokeaksi, sydämestään rukoilevaksi ja teit tunnetusta teologista syntisistä suurimman ja esimerkillisen uskovan.