Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset Ps.102:21

Sain kutsun erääseen valmistujaisjuhlaan Keski-Suomessa, talon tytär oli juuri valmistunut ammattiin ja sitä piti juhlia ystävien, sukulaisten ja kylänmiesten kesken. Pitkän ajomatkan jälkeen tulin juhlatalon pihalle ja mietin, että miten tästä mennään sitten eteenpäin? Samassa huomasin tutun hahmon näköpiirissäni, se oli Eliina Heinonen, evankelista Kuopiosta. Hänkin oli tullut onnittelemaan vastavalmistunutta. Hän tuli luokseni ja kehui olevansa iloinen nähdessään väkijoukossa tutut kasvot. Hän oli hämmentyneenä miettinyt samoin juhlien marssijärjestystä. Sitten hän teki evankelistan tavoin rohkean esityksen minulle: - Minua niin haluttaisi puhua täällä, mutta en tunne ketään ja vähän jännittää…. voisitko sinä puhua myös? Vastasin, että kyllä se käy. Samassa hän esitti uuden toivomuksen naisellisella päättäväisyydellä: - Voisitko sinä puhua ensin? Huokasin syvään ja sanoin: - Olen ajatellut kirjoittaa kirjan, jonka nimeksi tulee: Elämäni vahvojen naisten varjossa! Ja sinä saat siihen ihan oman nimikkoluvun….. no, voin minä puhua ensin…. Niin sitten pidettiin tilaisuus ja puheet puhuttiin aikanaan, ystävinä erottiin tahoillemme ja päivänsankari siunattiin uusiin tehtäviin koko porukalla.

 

Eliina Heinonen

Jumalan valtakunnan toiminta on ollut aina naisvaltaista ja se johtuu Jumalasta. Naiset ovat hänen kutsunsa edessä olleet herkempiä nöyrtymään parannukseen kuin miehet. Tästä on sitten seurannut monta lentävää lausetta, joista yksi on saanut monta eri versiota ja kuuluu: - ei siellä ollut kuin kourallinen mummoja koolla. Sanonnan takana on halveksiva asenne uskovia vanhenevia naisia kohtaan ja luulo, että vain nuoret, kauniit ja rohkeat ovat arvostettavia ihmisiä. Tästä johtuen monet seurakunnat ovatkin ryhtyneet pilkkomaan toimintaansa sektoreihin, ettei nuorten tarvitsisi olla yhdessä vanhojen kanssa Herraa palvelemassa. Samalla toiminta on heikentynyt hengellisesti ja viihde, leikkiminen, tarjoilu ja kaikenlainen puuhamaa on tullut muotiin. Ihmisiä ei enää tule uskoon, eikä siihen edes pyritä, sillä pääasiaksi on muodostunut teema: Kaikilla pitää olla mukavaa ja ihmisten pitää viihtyä, onhan kysymys heidän vapaa-ajastaan – viis Jeesuksesta.

Kainuussa vaikutti aikoinaan erikoinen Jumalan profeetta, Saara Malinen, joka toimi koko ikänsä kirkon piirissä ja joka luokiteltiin näkemyksiltään evankeliseksi, koska hän suosi Japaninlähetystä. Hänellä oli usein tehtävänä varoittaa ihmisiä heidän synneistään, kehottaa lähtemään Jeesuksen seuraan, tekemään parannus ja uskomaan evankeliumi. Gustav Johansson oli siihen aikaan Kuopion piispana ja hänen käydessään Kainuussa tarkastusmatkalla, pahat kielet tekivät Saarasta valituksen piispalle. Niin sitten piispa keskusteli Saaran kanssa kahden ja kuulusteli tämän opetusta ja uskoa. Hän tuli siihen tulokseen, että kaikki oli kunnossa ja kehotti Saaraa jatkamaan rohkeasti opettamista ja julistustoimintaa. Niin sitten tapahtui. Moni tuli uskoon hänen kauttaan, moni parani sairauksistaan hänen rukoustensa kautta.

 

Saara Malinen

Armolahjat kärjistävät yleensä seurakunnan toimintaa, koska kansa jakautuu kannattajiin ja vastustajiin. Mutta näiden seurauksena syntyy herätystä, koska toiminta kulkee ennalta arvaamattomalla tavalla ilman perinteistä kaavaa. Kuiva kirkollinen elämä tyytyy pelkkään liturgiaan ja järjestelykykyyn, kirkollisveroon, hautausmaan hoitoon, väestökirjanpitoon ja muodolliseen kristillisyyteen. Se on kaikki ennalta aavistettavissa. Saralla oli näkyjä, ilmestyksiä, unia ja sisimmän kehotuksia, joiden kautta Jumala ohjasi häntä palveluksessaan. Erikoinen piirre hänellä oli se, kun hän näki pahan voimien kulkeutuvan ihmisten luokse ja kotiin näiden sanojen kautta ja pahojen puheiden kautta. Hän kävi sitten rukoillen ja siunaten Herran nimeen karkottamassa pahat henget ja ne poistuivat.

Kerran hän sai nähdä taivaan kirkkautta ja siellä asuvien onnea sekä iloa. Silloin hän sanoi: - sitä Vapahtajan ääretöntä rakkautta ei voi ajassa täysin ymmärtää eikä kielin kertoa. Ettei unien tähden jouduttaisi harhateille, huomautti Saara kerran painokkaasti: - Vain sellaiset unet, jotka ovat Raamatun hengen mukaiset, ovat Jumalasta. Mutta jos unet vähääkään poikkeavat Raamatusta, ne ovat silloin turhat ja merkityksettömät, vaikka olisivat kuinka kauniit tai ihmeelliset.

Saara Malinen kuului myös niihin Jumalan aseihin, jotka ottivat evankeliumin vakavasti. Paljosta kieltäydyttiin. Hän ei edes suostunut kokoamaan itselleen kolehtia, ettei vain kukaan pääsisi siihen käsitykseen, että hän saarnaa saadakseen rahaa. Tämän lisäksi hän rukoili yksin ja lähempien ystäviensä kanssa paljon. Eikä se suinkaan ollut aina turvallista lapsen puhetta Isälle, jollaista se myös oli toisin ajoin. Saaran herätyksessä rukous oli joskus taistelua, tuskaista huutoa, jossa sydän tyhjeni, jopa aivan kuin paloi Kaikkivaltiaan kasvojen edessä. Tällaiseen nääntyvään ja omasta vanhurskaudesta ja voimasta tyhjennettyyn sydämeen pääsi Pyhä Henki puhumaan niin voimakkaasti, että Saara oli vakuuttunut kuka hänelle puhui. Hän rukoili monta kertaa palavasti sen puolesta, että Pyhä Henki tulisi voimalliseksi heidän keskellään, heidän johdattajakseen ja kuljettajakseen, että Pyhä Henkeä ei nähtäisi vain Kirjassa puhuvana opettajana, vaan Hänet tunnettaisiin sydänten ja kotien haltijana, joka kyllä mielellään puhelee lapsille ja aikuisille pitkin päivää, jos vain hänen ääntään kuultaisiin. Vähän ennen kuolemaansa hän oli kovassa ahdistuksessa pyörinyt lattialla ja voivotellut: - Voi maailman kansoja! Onnettomuus tulee onnettomuuden perästä, ja tätä tulee jatkumaan Herran tulemiseen asti. Saaran elämästä on kirjoitettu pari kirjaa: Martti Tenkanen - Saara äiti ja Kaarlo Mikkosen - Ihmeellinen Herran profeetta.

Jumala tulee ihmiselämään kaiken heikkouden ja raadollisuuden keskelle ilman mitään ihmisedellytyksiä. Hänen uudestiluova voimansa kohdistuu kurjiin ja köyhiin. "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee." Ps.12:6. Mitä on huokaus - ei mitään, ajattelemme ja kun huokaisemme se on vain hetken häive, arvotonta, merkityksetöntä, vähäpätöistä. Mutta Raamattu sanoo, että Herran korvat tarkkaavat juuri näitä auttaakseen odottavaa ja anovaa. Herra julistaa palvelijoidensa kautta evankeliumia, joka on Jumalan voima. Näihin huokauksiin Jumala vastaa lähettämällä paikalle hänen palvelijansa, joka ei ole juuri mitään ihmisten silmissä. Nämä vähäpätöiset kantavat mukanaan suurta aarretta, Herran Jeesuksen tuntemista ja jakavat siitä uutta ja vanhaa janoaville lahjaksi. Silloin monet tulevat murretuiksi omasta voimastaan, ymmärtämättömiksi omasta viisaudestaan, avuttomiksi omista neuvoistaan ja kääntyvät Herran puoleen juuri sen yhden palvelijan kautta, joka siinä edessä on läsnä. Ihmisten vankeudet omat monimuotoisia sidonnaisuuksia, pimeyden voimiin, maailmaan, ihmisiin ja syntitottumuksiinsa. Mutta Herra on voimallinen vapauttamaan kaikista niistä. "Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset." Ps.102:19-21.

Paljon on kariutuneita kristillisiä avioliittoja meidän aikanamme Suomessa, paljon on itkua ja katkeruutta epäonnistuneitten liittojen raunioilla. Näitä varten on sitten pystytetty jos minkälaisia auttamissysteemejä ja rahaa on palanut paljon. On terapiaa, sielunhoitoa, esirukousta, avioliittoneuvontaa, ja näihin liittyviä kursseja, pienryhmiä ja keskustelu / kuuntelu toimintaa. Meilläkin on Kangasalan seurakunnassa toimintayksikkö, perhetalo, joka on erikoistunut juuri tämän tapaisiin asioihin. Tulokset ovat tietenkin sen peili, miten nämä em. ovat kyenneet auttamaan itse kutakin käytännössä. Eräs tällainen parisuhdeilta ilmoitettiin lehdessä ja sen kerrottiin maksaneen vähän yli 8000 €. Mitä siellä tapahtui, siitä minulla ei ole käsitystä, eikä siitä korjaantuiko joidenkin avioliitto?

Raamatun neuvo on varsin yksinkertainen kristillisen avioliiton koossa pysymiseksi. Siinä painopiste on miehissä, joiden tulisi huomioida kolme asiaa: 1. Taidollisuus 2. Heikompi astia 3. kunnioitus ja nämä kaikki seikat suhteessa omaan aviovaimoon. Lisäksi "Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi." 1.Piet.1:7.

Ensiksi taidollisuus sanan juuri on tieto, gnosis, joka ilmaisee henkilön havaitsemista aistien välityksellä ja siitä saatavasta kokemuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että miehen olisi tunnettava vaimonsa perin pohjin, hänen ajattelunsa, henkilönsä, piirteensä, tapansa, käsityksensä ja mielipiteensä ja kaiken lisäksi vielä huomioitava ne yhteiselämässä. Tämä sana tarkoittaa myöskin ystävyyttä, tuttavuutta ja seksuaalista yhteyttä. Sana on myös läheinen totuudelle, joka poista kuvittelut, luulemiset ja epäilyt suhteesta. Sana kuvaa myöskin Jumalan voimaa, joka virtaa ihmiseen antaen uskon ja kuolemattomuuden. Ihmisjärkeily ei siis yksin riitä, eikä äly sellaisenaan palvele Jumalaa ja hänen suunnitelmiaan, tarvitaan Herran Henki valaisemaan pimeää, itsekästä ja turmeltunutta mieltä. Tärkeintä on siis tieto Jumalasta, josta on hyötyä kaikkeen.

Toiseksi miehen on huomioitava, että nainen on heikompi astia, vaikka joskus tuntuukin siltä, että lammasmaiset miehet aivan hakemalla löytävät puolisokseen raudan lujan naisen? Näkisinkin, että kysymys olisi siitä, että hyvässä aviosuhteessa nainen löytää oman naisellisuutensa, olla Jumalan luomana juuri sellainen kuin Herra tahtoo. Tässä tunteet ja tahto löytävät sopusoinnun Vapahtajan hyvässä hoidossa ja siunauksessa. Valtataistelut liitossa olisi unohdettava ja keskityttävä auttamiseen ja rukoiltava ystävällistä mieltä, jossa vanha ihminen ei pääsisi hallitsemaan. Anteeksiantamuksen ilmapiiri olisi aina suotava puolin ja toisin, sillä virheitä tehdään jatkuvasti, eikä uskonkilvoituksessa saa nähdä useinkaan suuria edistymisiä pyhityksessä.

Kolmanneksi tulee sitten ehkä kaikkein vaikein vaihe, vaimon kunnioittaminen, joka on kuva hänen arvostaan miehen silmissä. Se osoittaa arvostuksen, joita sitten sanat ja käyttäytyminen heijastavat arkielämässä. Hienostopiireissähän on tapana rakentaa kulissit, joissa tämä arvostus puetaan kultaan ja helyihin, eräänlaisiin kulisseihin, jotka riisutaan pois esityksen jälkeen kuin teatterissa. Mutta tämän sanan syvä merkitys on hyvin arkipäiväinen, tavallisissa tilanteissa, toimissa ja elämän valinnoissa esiintyvä ilmiö, jonka vaimo itsekin huomaa - mies kunnioitta minua! Sen pitäisi viedä yhteyden rakentumiseen ja kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan, mutta joskus vaimo saattaa käyttää tilannetta hyväkseen kierosti ja silloin siunaus valuu hukkaan.

 

Ruut ja Booas

Kaunis on kuva ja käytös VT:n avioliitosta, jossa kaksi täysin tuntematonta löytävät toisensa Jumalan johdatuksessa ja heistä tulee yhteys Kristuksen sukupuuhun. Ruut ja Booas ovat esikuvallisesti kuin Kristus ja hänen morsiusseurakuntansa. Siinä Kristus on suuri, voimakas ja kaiken hallitsija ja morsian hänen rakkautensa ja arvostuksensa kohde, joka ymmärtää saavansa kaiken huomion armosta. "Booas sanoi: Herra palkitkoon sinulle tekosi. Tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa." Ruut sanoi: "Minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani. Sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka en ole yhdenkään sinun palvelijasi vertainen." Ruut 2:12-13.

Herra anna meidän löytää turva sinun siipiesi alta, tarvitsemme sinua ja suojaasi, johdatustasi. Lohduta, Herra, meidän olemustamme, että kaikki asiamme kävisivät läpi sinun puhdistavan siunauksesi ja täyttyisimme rakkautesi kokemisella. Auta meitä näkemään suuruutesi oman mitättömyytemme edessä, että aina tarttuisimme sinuun pelastuaksemme vihollisistamme ja meitä kohtaavista vaaroista. Kuule rukouksemme avioliittojen puolesta, että ne voisivat heijastaa sinun suunnitelmaasi. Eheytä rikkoutuneet ihmissuhteet ja anna anteeksiantavaa mieltä vääryyttä kärsineille puolisoille. Kirkasta uskoville näky morsiusseurakunnasta, joka pääsee osalliseksi Karitsan häistä taivaassa.

Viedään tämä Herralle!

Olin Jaakko Gummeruksen hautajaisissa. Muistin hänet hyvänä työtoverina ja uskonystävänä. Mieleen tulivat monet keskustelut, matkat, rukoukset ja tilaisuudet, joissa Jeesus oli ollut kanssamme. Sitä oli kestänyt kolmekymmentä vuotta. Muistan hänet eräänä kaikkein parhaimmista julistajista, jota olin koskaan kuullut. Hän puhui yleensä Pyhässä Hengessä ja ymmärsi sen alueen asioita rikkaasti ja syvällisesti. Hänellä on evankelistan armoitus ja kutsumus. Meillä oli ollut hengenyhteys, joka ei ole aina mitenkään itsestään selvä asia kristittyjen piirissä. Meidän ei tarvinnut neuvotella mistään tullaksemme samaan näkemykseen, Jumala synnytti sen yhteyden voimallaan. Saatoimme keskustella avoimesti mistä tahansa asiasta auringon alla, se oli rikkautta.

Jaakko kertoi minulle yhteistyömme alkuvaiheessa, miten karismaattisuuden tulo kirkon piiriin 70-luvulla oli vaikuttanut häneen:

- Oman julistajankutsumukseni merkittävin aika oli hengenuudistuksen kokeminen henkilökohtaisesti. Sain syventyä Jumalan sanan ja Pyhän Hengen työn käsittämisessä. Sain uutta voimaa ja työnäkyä. Pyhä Henki opetti minua ohjaamaan uskoon tulleita ja etsiviä sieluja Herran luo.

- En ehtinyt vielä vastustajaksi, kun Jumala jo vei minua itseäni sisälle karismaattisuuteen. Kuuntelin muutamia kasetteja, joissa eräs hengenuudistuksen vaikuttaja opetti seurakunnan arvovallasta. Muutamat käsillä olevat asiat vielä lisäksi pudottivat minut polvilleni. Jouduin nöyrtymään Jumalan edessä.

- Opin Hengessä rukouksen merkitystä, erikoisesti sitomisen ja päästämisen arvovaltaa. Meillä ei ollut puhuttu tällaista muuta kuin ripin yhteydessä. Itselleni tämä oli avain herätykseen ja sielunhoidon laajenemiseen tilaisuuksissa. Rohkeasti päätin siunata ahdistettuja ihmisiä laskemalla kädet heidän päälleen ja siunaamalla heitä. Tapahtui ihmeparanemisia, Jumala toimi väkevästi kauttani.

Mielestäni Jaakko oli ollut väärinymmärretty ja kaltoin kohdeltu työnantajan taholta useaan otteeseen. Varsinkin hänen hengellinen uudistumisensa Ylivainion aikoihin oli herättänyt närää korkeakirkollisissa kansankirkon kynttilöissä, joilla ei ollut muuta viisautta kuin koulutodistus ja ajokortti. Hän ei ollut niissä piireissä minkään arvoinen, hänelle ei annettu puheenvuoroja valtakunnallisissa juhlissa, eikä hänen puheitaan äänitetty levitykseen. Uudistuksensa jälkeen hän joutui esimiehen puhutteluun ja häntä kuulusteltiin kuin rikollista. Hän kertoi jopa pelänneensä potkuja tämän tähden, mutta hän selvisi varoituksella. Kuitenkin hänellä oli laaja kannatus kentällä ja ihmiset olivat saaneet paljon siunausta hänen julistuksensa kautta vuosikymmenten aikana. Hän oli johtanut monta ihmistä tuntemaan Kristuksen. Jaakko kertoi:

- Monissa seurakunnissa oli runsaasti vastustusta uutta liikehdintää kohtaan. Tällaiset ilmiöt tulivat kuitenkin pian tutuksi ja karismaattisuus valtasi alaa myös työntekijöiden parissa. Sanan ja rukouksen illat olivat erikoisen suosittuja. Niissä kävi paljon kansaa. Ne olivat erilaisia perinteiseen seurakulttuuriin verrattuna. Ne syntyivät kristillisyyden kriisistä. Uusi virtaus oli Hengen aalto, joka pyyhkäisi yli Suomen. Työtä oli kovasti. Sananjulistus joutui kovaan syyniin. Minustakin tehtiin valhepuheissa helluntailainen ja uudestikastettu.

Jaakon hautajaisissa oli runsaasti ohjelmaa ja koko suku tuntui olevan äänessä vuorollaan. Kukin kertoi Jaakosta oman versionsa ja kehui häntä. Minullakin oli siellä pieni todistuspuheenvuoro, jonka olisi voinut hyvin jättää pitämättäkin, sillä niin hyviä nuo em. puheenvuorot olivat. Iloitsin siitä, että suvussa oli niin vahva usko Jeesukseen ja halu todistaa siitä. Jaakon työ, puheet, rukoukset ja elämäntodistus olivat kantaneet näkyvää hedelmää. Jaakon poika kertoi, kuinka oli kamppaillut kerran aikuisiällä jonkin suuren ongelmakysymyksen kanssa tietämättä, mitä pitäisi tehdä. Sitten hän päätti mennä käymään isä-Jaakon luona juttelemassa, että jos tämä osaisi auttaa miestä mäessä? Aikansa Jaakko kuunteli poikansa vuodatusta, oli sitten hetken hiljaa ja sanoi: - Viedään tämä Herralle! Ja niin tapahtui. Vastaus tuli sitten aikanaan ja poika muisteli sitä nyt hautajaisissa mieleenpainuvana muistona.

Jaakko muisteli uskonelämänsä alkuaikoja kertomalla:

- Sota-ajan jälkeen myös Keski-Suomessa saatiin elää siunattuja herätyksen aikoja ja erittäinkin monin paikoin nuoria tuli omakohtaiseen uskoon. Me saimme Helgan (silloin vielä tyttöystävä) kanssa osallistua Jyväskylässä Sammonkadun vanhalla rukoushuoneella pidetyille kaksiviikkoisille työntekijäkursseille marraskuussa 1950. Aivan erikoinen oli eräs iltajuhla. Aluksi oli puhetta ja laulua, sitten oli niin sanottu vapaa sana, joka saarnaa, minkä Jeesus sanoo Joh.15:27: "Ja te myös todistatte". Ja tiettävästi Helga ja minä käytimme silloin ensimmäiset puheenvuorot oikein yleisön edessä. Aloitin näin: "Taivaaseen ei mennä aidan yli kiiveten, vaan ahtaasta portista". Sinä iltana monta kymmentä nuorta oli kuullut Mestarin kutsun: "Tule ja seuraa minua". Kurssin opettajat Toivo Salminen, Väinö Katajapuu, Usko Kotka ja Oili Pennanen hoitivat heränneitä nuoria Jumalan Sanalla ja rukouksella. Sielunhoitoa kesti puoleenyöhön. Helga oli 17 vuotta ja minä 18.... meidät vihittiin avioliittoon 1957 elokuussa. Yhteistä matkaa tehtiin vähän yli 50 vuotta.... Sitten rakkaani kohtaan siellä laaksossa Edenin, mua rientävät he vastaanottamaan ilon onnemme kyllyydessä heitä tervehdin, mutta Jeesukseen mä ensin katson vaan. Hänet haavoistansa tunnen jotka tähteni Hän Golgatalla sai.

Uskovan suuria siunauksen hetkiä ovat ne tilanteet, jossa omat voimat ovat menneet ja Herran voima ilmenee heikkouden keskellä taivaallisena apuna. Neuvottomana ihminen joutuu pimeyden keskellä hapuilemaan Jumalansa puoleen rukouksessa anomalla. Ilman mitään järkevää ratkaisua uskova avautuu Herransa edessä, vaikka mieli on tulvillaan miksi-kysymyksiä. Kun vielä oma hengellisyys on riisuttu roskakoriin ja kaikki järkeily osoittanut olevansa köykäistä kamaa, Tulee Jeesus rakkaaksi. "Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi. Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta? Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton."Ps.88:14-16. Uskonelämän syvissä vesissä hukkuminen tuntuu olevan metrin päässä, tunteet heiluttavat sinne ja tänne, epätoivo ravistelee olemusta, eikä kallio tunnu tukevana jalkojen alla? Meiltä puuttuu paratiisissa kadotettu kyky nähdä asiat Jumalasta käsin, olemme syntisiä ihmisiä. Emme ole esimerkillisiä, emme rohkeita, emme sankareita, emme voittajia. Usein olemme uskovina vain nimikristittyjä. Mutta monenlaiset ahdistukset ajavat meitä Herran luokse, Jumalan syliin.

"Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut."2.Kor.4:8-9.

Jaakko oli nuorena miehen ollut metsuri, joka sopi oikein hyvin Herran työntekijän koulupohjaksi. Semmoisia Kristus sitten lähettää seurakuntansa keskelle, Jerusalemiin, joka ei ole täällä ajassa useinkaan kovin esimerkillinen eikä hengellinen. Siellä ovat edelleen vastassa Ylipapit, Pilatus, Herodes, sotilaat, ristille huutajat, jotka vannovat Jeesuksen hävittämistä mihin hintaan hyvänsä

Maallikkosaarnaajan esteenä ovat kääntymättömät seurakuntien työntekijät, teologit, puhdasoppiset, harhaoppiset, sielulliset, herätyksen vastustajat, penseät, liberaalit, maailman henki ja saatanan henkivallat. Mutta hyvät uskonystävät tukevat, rukoilevat, kannustavat ja siunaavat Jumalan palvelijoita ja niin Herra kuljettaa Kristuksen voittosaatossa hänelle antautuvia, Jumalan tahtoon suostuvia.

Jerusalemin temppeli hajotettiin, että Kristus tulisi sen tilalle uudeksi temppeliksi. Tätä hän rakentaa tänään elävistä kivistä, pelastetuista ihmissieluista. Hämmästyneet ja pelokkaat Vapahtajan seuraajat näkivät Jeesuksen ristinkuoleman, joutuivat myös kuolemaan itselleen ja aikanaan ylösnoussut Jeesus otti heidät taas tykönsä ja puhui heille. Monet Jeesuksen palvelijat unohtuvat pian ihmisten mielistä, eivätkä historian kirjat kerro heistä mitään. Mutta Jumalan kirjanpidossa he ovat uskollisia palvelijoita, joita Kristus nimittää ystävikseen ja veljikseen, siunatuiksi, jotka saavat aina olla hänen luonaan kirkkaudessa.

"Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tämä laulu: "Meillä on vahva kaupunki, pelastuksen hän asettaa muuriksi ja varustukseksi. Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy. Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun." Jes.26:1-3.

Pitkä kokemus Jeesuksen seurassa oli kasvattanut Jaakon näkemään, mikä oli Jumalan valtakunnan kannalta tarpeellista ja sopivaa. Siksi hän usein rukoili sen suuntaisesti, ja piti ihmissielun pelastuksen kaikkein tärkeimpänä tavoitteena jokaisen ihmisen kohdalla. Pelkkä nimikristillisyys oli hänestä vaarallinen tila ihmisille ja kirkolle, joka pian oli vaarassa tarttua ja turmella myös herätysliikkeen sisältäpäin. Ja niin usein on käynytkin. Hän sanoi:

- Yleiskirkollisuus vie hengelliseen kuolemaan. Herätysliikkeen pitäisi olla nimensä veroinen. Jos liikkeellä on evankelistoja työssä, liikkeellä on tulevaisuus. Jos evankelistat kielletään, alkavat kuolinkellot soida.

Jeesus, sinä herätät kansan ja käytät siinä evankelistoja palvelijoinasi. Anna tähän aikaan keskuuteemme evankelistoja, jotka rohkeuden, rakkauden ja raittiuden hengessä julistavat sanasi viisaudet ihmissydämiin. Tule läpi lukkojen, seinien ja muurien ja murra perkeleen linnoitukset, katkaise kahleet ja sidonnaisuudet ihmismielistä, aja ulos riivaajat. Vapauta pelkäävät ja vangitut kiittämään Jumalan nimeä, ja palvelemaan elävää Herraamme. Kiitos heistä, jotka ovat tätä tehtävää keskuudessamme toimittaneet ja kutsustasi lähteneet liikkeelle hyvän sanoman asialle. Sytytä tulesi seurakuntaasi, että sen lämpö vetäisi maailmassa palelevat ulos pimeydestä. Siunaa Jaakon sukua ja vedä kaikki taivastielle, anna lujat Daavidin armot voidakseen pysyä yhteydessäsi ja periäkseen kerran taivaan.

Tervetuloa, Herramme, ystävämme!

Ennen vanhaan oikeistopolitiikka nosti esiin kolme suurta teemaa, joilla ratsastettiin seuraaviin vaaleihin kansansuosiolla; ne olivat koti uskonto ja isänmaa. Myöhemmin tästä on sitten livetty, koska määritelmä on kovin kulmikas ja tulkinnanvarainen, sekä kuulostaa liian ehdottomalta ja vanhanaikaiselta. Isänmaa on nykyään Euroopan unioni, uskonto on mikä tahansa kelvollinen elämänsuuntaus. Koti on myös nykyään kriisi, sillä se ei ole enää miehen ja naisen välisen avioliiton ympäristö, jossa on lapsia tämän seurauksena. Tilalle ovat tulleet yksinäisten kodit, sekaperheet, yksinhuoltajat ja homosuhteet. Uutena ilmiönä ovat tulleet kotieläimillä korvatut ihmissuhteet. Kodit ovat myös edustustiloja, näyttely-, esittely-, ja koristetaloja. Myös erilaiset harrastukset ovat korvanneet kotien ihmissuhteet ja ihmisillä on niin paljon leluja leikkimistä varten, ettei ole aikaa ystäville?

Voisin hyvin muotoilla tuota vanhaa iskulausetta mieleiseeni suuntaan sanomalla: Uskova on onnellinen kodissaan, joka on osa Jumalan valtakuntaa ja jossa Jeesus asuu Herrana ja Vapahtajana.

"Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä. Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa, Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen." Ps.68:5-7.

Vanha Siionin virsi, jota aikoinaan laulettiin joulun aikoihin toivottaa Kristuksen tervetulleeksi johtamaan, järjestämään asiat kuntoon ja uskovan kodin valoksi:

Tervetuloa, Herramme, ystävämme,

Isän lapsista ensimmäinen!

Tervetuloa, autuuden ruhtinaamme,

kaikkein alhaisin, vaikka ylimmäinen!

Tervetuloa, kunnian kuningas!

Ei neuvoissa, töissä sun vertaistasi.

Sua sanotaan ihmeelliseksi,

on alhainen syntymäsi, vaan korkea työsi.

Sä Jumala olet, vaan ihminen myös,

tulit veljistä esikoiseksi.

Uskova voi lähestyä elävää Jumalaa rukoilemalla ja lukemalla Raamattua, myös toisten uskovien yhteys on tässä merkittävä. Veljeys on ollut perinteisesti vasemmistolaisten iskusana, joka on peräisin ajalta, jolloin työläiset olivat köyhiä ja kipeitä, eikä heillä ollut omaisuutena muuta kuin kaverit, tuttavat ja naapurit.

Vanhassa virressä on toivorikas syke, jossa syntinen kutsuu Herran luoksensa. Hän avaa kotinsa oven selkosen selälleen Kristuksen astua peremmälle. Hän avaa myös sydämensä puhdistettavaksi suuren Sovittajan edessä. Hän pyytää Jeesusta valmistamaan seurakuntaansa taivaan suuriin juhliin. Hän katsoo Jumalaansa onnen ja lohdutuksen tuojana, joka virvoittaa monissa vaivoissa itkeviä palvelijoitaan ja suuressa köyhyydessä eläviä omiaan.

Tervetuloa, autuuden Jumala, nyt!

Tervetuloa vaivaisten luokse!

Sua on vangittu morsian ikävöinyt,

sua toivonut vaivainsa vuoksi.

Tervetuloa majaamme matalaan

suurta velkaamme verelläsi maksamaan,

meitä pukemaan Karitsan häihin!

Tervetuloa, iäinen lohduttaja,

suloäänelläsi köyhien virvoittaja,

tervetuloa, itkun laaksoihin näihin!

Meille tulee usein ihmisiä kylään vain kadulta soittamalla ovikelloa ilman suurempia valmisteluja ja järjestelyjä. Yllätykset ovat myös hauskoja, koska niihin ei voi valmistautua. Mutta nykyään yhä useammat ilmoittavat tulostaan viestillä tai puhelimella sopimalla ajankohdan ja niin he toivovat itseensäkin suhtauduttavan.

"Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan." (Huoneesen ottamista älkäät unohtako, Bibl. ) Hebr.13:2. Lieneekö vieraanvaraisuus ollut uskoville aina kynnyskysymys, koska siitä on muistutettava Raamatussa? Unohtaminen on inhimillistä, mutta usein tähän liittyy ajatus siitä, ettei jaksa nähdä vaivaa, ei palvella vieraita ihmisiä, eikä halua uhrata omaisuuttaan. Se on vahinko, sillä Jumala on salannut tähän suuren siunauksen, sillä enkelit liikkuvat täällä edelleen. Samoin Herra itse kulkee maailmassa halpojen ihmisten muodossa. Hän sanoo viimeisellä tuomiolla kerran: "minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;" Matt.25:35. Huone kuvaa sydäntä ja kotia ja seurakuntaa. Kun siellä on paikka Jeesukselle, sinne sopii myöskin toinen häneen uskova. Kun usko katoaa ja inhimillinen arvostelu valtaa mielen, ovat kaikki ympärillä parveilevat ihmiset helposti liian halpoja, liian mitättömiä, liian tavallisia, liian yksinkertaisia, liian vähän oppia saaneita, liian uskovaisia, liian Jeesus-keskeisiä. Kärsimyksen ja ristin häpeä tulee esiin myös virressä:

Tervetuloa kanssamme karsimään,

ruoskittavaksi, surmattavaksi,

köyhyydessä heikkona syntymään,

Golgatalla pilkattavaksi!

Sä salasit kunniasi seimeesi,

maan päällä on risti sun istuimesi

ja verinen kruunu sun palkkasi.

Tie kaita on seimestä Golgataan,

se vaivoista vaivoihin vie sua vaan,

ja raskas on taistelusi, tuskasi.

On myös ihmisiä, jotka eivät koskaan tule, eivät kutsu, eivätkä halua pitää yhteyttä. Tässä suhteessa olemme varmaankin hyvin erilaisia, toiset sosiaalisia, osa yltiösosiaalisia (piirre sopii erittäin hyvin evankelista-tyypeille, jotka todistavat henkilökohtaisesti Jeesuksesta ihmisille milloin missäkin), sitten on sulkeutuneita, erakoituneita, sairaita, syrjäytyneitä, mieleltään nyrjähtäneitä, jotka ovat linnoittautuneita omien asioidensa kanssa ja oman pienen ystäväpiirinsä kanssa toisten ulottumattomiin omaan koloonsa lukkojen taakse. Kristittyjen keskuudessa vaikuttaa nokkimisjärjestys ja valikoiminen, jonka muutamat ihmiset kertovat aivan avoimesti julkisuuteen. Siinä on me-henki, hyvä-veli-järjestelmä ja samoin-kaikista-ajattelevat, samalla-tavoin-kumartavat, yleisen-mielipiteen kansa, kunniastaan-kipeät, sulassa sovussa - ainakin toistaiseksi yhdessä. Aina joskus käy pihassamme muutamia autoilijoita, jotka tuovat tuttujansa meidän kotiseuroihin, mutta itse he eivät ole halukkaita tulemaan. Kummallista, vai onko sittenkään? Ehkä he eivät ole uskossa, eivätkä halua tullakaan ja siksi kavahtavat meitä? Ehkä jo tämän tyyppinen kristillinen kokoontuminen on monille vaikeasti sulatettavaa? Ehkä heidät on vastarokotettu luomalla ennakoitu vapaamielinen kristillisyyden näkemys? Ehkä joku pelkää paljastumista ja sisimpien tuntojensa avaamista, parannuksen tekemistä ja synnistä luopumista? Ehkä jollakin on teologisia tai kirkollisia esteitä? Ehkä joku on lahkohengen vallassa ja sisäisesti orjuutettu omaan ryhmäänsä? No, vapaus vallitkoon, joka ei tahdo syödä, olkoon ilman. Vanha virsi jatkaa tervetulotoivotustaan Vapahtajalle:

Tervetuloa pääksi ja auttajaksi

meille elämän kadottaneille!

Tervetuloa tieksi ja johtajaksi

meille pimeyteen eksyneille!

Tervetuloa tykömme paimenemme!

Sun jalkoihisi maahan me lankeamme,

kun armosi valtikan nostat.

Tervetultua, rauhamme, riemumme!

Sulle uskollisuuden me vannomme.

Sinä meidätkin omiksesi ostat.

On suuri taivaallinen hetki kodissa, kun sytyttää kynttilän palamaan, on hiljaista ja voi lukea Raamatusta Kristuksen ihmeellisestä elämästä maan päällä, hänen suloisista sanoistaan syntisille ja sairaille, taivaallisesta kutsuhuudostaan, jota kuuluttamaan hän on kutsunut sekalaisen seurakunnan kautta aikojen kaikkialle.

Olen eläkkeelle jäätyäni löytänyt elämänrytmin, jossa yö kuluu uudella aikataululla. Kun ei ole enää työn tuomaa rasitetta, on sitä yölläkin virkeämpi ja niin nousen lähes joka yö neljän viiden maissa ylös, keitän kahvia, kuuntelen yöklassista ja luen vanhoja postilloja ja muita hyviä hengellisiä kirjoja, rukoilen Herraa ja otan vastaan, mikä kulloinkin avautuu. Raamattua tulee mietiskellä ja maistella, silloin se usein aukeaa ja antaa ymmärrystä moniin kysymyksiin. Ajattelen, että olen kuulolla ja kotiini ovat silloin tulleet vierailulle itse Herra Jeesus Pyhässä Hengessä ja hänen edesmenneet palvelijansa arvokkaine kirjoituksineen, joista osa on fraktuuraa yli sadan vuoden takaa. Kuuntelen ja yritän oppia, kätkeä arvokkaan sydämeeni ja ojentautua sen mukaan. Olen kiitollinen ja toivotan heidän sanomansa tervetulleeksi. Usein huomaan, että nämä vanhat tekstit ovat syntyneet, niitä ei ole tilattu tai kirjoitettu tulojen toivossa tai ihmisiä miellyttääkseen. Elämän Herra on tullut heidän elämäänsä, tehnyt heidät tulollaan rikkaaksi, vapauttanut syntitaakoista ja antanut uuden elämän siemenen sisimpään. Monet tekstit ovat ahdistuksessa syntyneet, pimeyden keskellä valaistut ja itkujen hetkissä kirjoitetut. "Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin." 2.Kor.2:4.

Ole kiitetty, karitsa verraton,

meidän edestä ristillä kuollut!

Nyt kaikkea maailmaa liikuttakoon se sana,

kuin lihaksi on tullut!

Me kiitämme sinua, lapsukainen,

kun alennuit tähtemme seimeen

iloksemme ja autuudeksemme.

Saata meitäkin köyhinä alentumaan,

hengen vaivaisuudessa sua seuraamaan!

Synny meissäkin elämäksemme!

Sanan Lähteellä - Jumalan huolenpidossa

“Lähde Jumala pulppuaapi,
virta Herran täynnä on.
Kuivan erämaan
saa se kukkimaan,
minne saapuu matkallaan...”

Sanan Lähteellä -illat keväällä 2020 Kangasalla Suoraman seurakuntakeskuksessa, os. Suoramantie 9, parittomilla viikoilla keskiviikkoisin klo 18.30.

Sanaa, yhdessäoloa, kahvittelua ja tutustumista.

15.1.  HERRA PUHU - MINÄ KUUNTELEN! 

Mukana: Arto Hukari ja  Pekka Simojoki

29.1.  JUMALAN JOHDATUS JOKA PÄIVÄ!  

Mukana: Mirja Rautkoski, Vappu Uusmies
Musiikki: Päivi Urvanta & lauluryhmä

12.2.  EN YMMÄRRÄ MUTTA USKON

Mukana: Mikko Takala, Tuomo Mattsson
Musiikki: Janne Simola & Sanni Pesonen

26.2.  USKALLANKO USKOA?

Mukana: Ilmari Mustonen, Minna Miettinen
Musiikki: Pirjo Leino

11.3.  JUMALAN TUOMIOISTUIMET RAAMATUSSA

Mukana: Heikki Hietala, Ulla-Maija Lindroos
Musiikki: Päivi Urvanta & lauluryhmä

25.3.  RAAMATULLA PÄÄHÄN!

Mukana: Turkka Aaltonen, Markku Mustajärvi
Musiikki: Staff- kuoro

8.4.  RAKKAUS POLVILLAAN!

Mukana: Outi Cappel. Tanja Lähteenmäki
Musiikki: Marja-Liisa Oikari, Kari Hiekkavirta, Saara Mörsky

22.4.  TUNNE JUMALAN LUONNE

Mukana: Pekka Heikkilä, Hannu Uusmies
Musikki: Marianna Hilden & Sirpa Mustajärvi

6.5 KEVÄTJUHLA  /  AIKA ON  LÄHELLÄ!

Mukana mm. Viestiveljet!  (Huom. klo 18.00)                                                       

 

Että löytäisi tien kotiin....

Maa on niin kaunis, mutta Jeesus on yli kaiken ja kaunein.

Virsikirjaan putkahti viimeisessä uudistuksessa laulu Maa on niin kaunis ja se sijoitettiin jouluosastoon. Monet pitävät sitä yhtenä kauneimmista joululauluista, kun siinä on helppo kuvitella talvinen maisema ja siihen enkelien ilmoitus Vapahtajasta, sukupolvien saatto ja rauhallinen kulku.

Laulun sävelmä on peräisin vuonna 1842 ilmestyneestä sleesialaisesta kansanlaulujen kokoelmasta. Sen julkaisi August Fallersleben, joka oli kansallismielinen kirjailija saksassa. Hän on kirjoittanut mm. Saksan kansallishymnin ”Deutschland über Alles” (Saksa kaikkialla, ennen kaikkea, yli kaiken). Sleesialainen sävelmä liittyi siinä vanhaan saksalaiseen lauluun ”Schönster Herr Jesu” (Kaunein Herra Jeesus). Sen otsikoksi Fallersleben on merkinnyt laulun ”Jesus über Alles” (Jeesus kaikkialla, ennen kaikkea, yli kaiken). Sävelmää pidettiin keskiaikaisena pyhiinvaeltajien hymninä.

Muutaman vuoden kuluttua laulun ilmestymisestä tanskalainen kirkkoherra Ferdinand Fenger oli nähnyt laulun saksankielisessä lähetyslehdessä. Perehdyttyään sen sanomaan hän ilmeisesti piti sitä liian hengellisenä ja Jeesus keskeisenä, koska pyysi ystäväänsä, kirjailija Bernhard Severin Ingemannia kirjoittamaan lauluun uudet sanat. Laulun teksti on kuin varjo esikuvastaan, sen on karkea väärennös ja mielivaltainen yritys tehdä vakavasta asiasta viihdyttävä. Tätä versiota kuitenkin me nyt Suomessa laulamme?

”Schönster Herr Jesu” teksti on julkaistu painettuna ensimmäisen kerran jo 1677 katolisessa kirkossa. Se on Saksassa Uusia virsiä 2009-kokoelmassa numero 25, nimellä "Oi pyhä Jeesus". Maa on niin kaunis laulusta on pari varhaista suomennosta tekijöinä P. J. Hannikainen ja Hilja Haahti, jonka suomennos sai enemmän suosiota sujuvuutensa takia. Myös virsikirjakomitea on sittemmin peukaloinut tekstiä. Ja tämä käytössämme oleva versio on siis alkuperältään tanskalainen. Virsi on myös Ruotsin kirkon virsikirjassa, osastossa "Pyhiinvaellus", numerolla 297 saman sorttisena kuin meikäläinen versio.

Alkuperäinen Saksalainen teksti oli kirjoitettu seuraavasti:

1. Schönster Herr Jesus, Herrscher aller Welten, Gottes und Marien Sohn.

Dich will ich lieben, dich will ich ehren, du meiner Seele Freud und Wonn.

2. Schön leucht die Sonne, schön auch sind der Monde und die Sterne ohne Zahl.

Jesus leucht schöner, Jesus leucht reiner als seine Engel allzumal.

3. Alle die Schönheit Himmels und der Erden ist gefaßt in dir allein.

Nichts soll mir werden lieber auf Erden als du, der schönste Jesus mein.

Ja sama vapaasti suomennettuna:

1. Kaunein Herra Jeesus, kaikkien maailmojen hallitsija, Jumalan ja Marian poika.

Haluan rakastaa sinua. Haluan kunnioittaa sinua koko sielustani täynnä rauhaa ja riemua.

2. Aurinko paistaa kauniisti, kuu on myös kaunis ja lukemattomat tähdet.

Jeesus loistaa kauniimpana, Jeesus loistaa enemmän kuin Hänen enkelinsä koko ajan.

3. Kauneuden alla ovat taivas ja maa, sisältyvät sinussa yksin. Mitään ei pitäisi olla minulle rakkaampaa maan päällä kuin sinä, kaunein Jeesukseni.

Hänestä oli ennustettu jo satoja vuosia aiemmin, että Messias tullessaan kansan keskuuteen tuo mukanaan ihania sanoja, jotka rohkaisevat väsyneen ihmisen kääntymykseen ja Jumalan luo. "Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla." Jes.50:4

Laulu rakkaudesta, psalmi 45 on häälaulu, jossa kuningas ja hänen morsiamensa ovat keskiössä. Siellä ylistetään kuningasta, joka on Messiaan esikuva. "Minun sydämeni tulvii ihania sanoja; minä lausun: kuninkaasta on minun lauluni, minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä. Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu sinun huulillesi, sentähden Jumala siunaa sinua iankaikkisesti." Ps.45:2-3. Ihmislapsista ihanin on meidän Herramme, Jeesus, kuningas, joka on tuonut Jumalan valtakunnan ihmisten keskuuteen jälleen. Hänen huulensa puhuu elämän sanoja, suloisia sanoja, rakkauden sanoja, pelastavia, hoitavia, rohkaisevia sanoja, Jumalaan sanoja. Hänellä on vyöllään miekka, joka on Jumalan sana, työkalu kaikkien ihmisten pelastumiseksi. ”Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja korkeuteesi. ” 45:4. Siinä miekassa ovat terinä sekä laki että evankeliumi, totuus että armo, kuritus ja siunaus, ennustukset ja täyttymys, rikkaat lupaukset. Sankarin lailla hän taistelee vihollisen valtoja vastaan voittaakseen petettyjen sydämet takaisin Herralle. Hänelle soitetaan kauniisti ja kiitollisesti ylistystä hallitsijan valtansa vuoksi. Messias voittaa vihollisensa ja taistelu on yksipuolisen näköinen, kun vastustajat kaatuvat yksi toisensa jälkeen. ”Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään.”45:6. Jokaisella hallitsijalla on vallan merkkinä sen symboli, valtikka. Hänellä on kädessään valtikkansa, se on paimensauva. ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. ”Ps.45:7. Hän on hyvä paimen, joka ohjaa laumaansa oikein ja vie sen vihreille niityille lepäämään. Se edustaa myös hänen oikeuttaan, vanhurskauttaan, joka riittää auttamaan kenen tahansa kurjan kulkijan Herran huomaan ja perille. Hän tuoksuu messiaalle: "Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi" 45:9. Ne puhuvat ennustusta Herran ruumiin voitelusta, tulevasta hautaamisesta, sekä itämaan tietäjien lahjoista hänelle poikavauvana Betlehemissä. Herran seurakuntakin on kuvattu kauniina kuin ylkänsä, se on puettu kultaan, taivaalliseen uskoon ja kaunistukseen, joka peittää sen häpeän ja turmeluksen. "morsian seisoo oikialla kädelläs sulassa kalliimmassa kullassa." 45:10.

Luther kuvaa Kristus-kuningasta psalmin 45 pohjalta:

- Ensimmäinen ihanuus ja kauneus on se, että Kristus itse on totinen Jumala ja totinen ihminen, ei pahannäköinen ja ruma niinkuin me kaikki muut ihmiset, jotka olemme perisynnissä syntyneet ja joita Jumalan viha on haavoittanut, sillä ei yksikään ihminen ole synnitön, vaan kaikki synnymme, elämme ja kuolemme ilman vanhurskautta, ellei Kristus meitä auta, ja kuta viisaammat ja suuremmat kuninkaat ovat, sitä rumemmat he ovat Jumalan silmissä. Käsitämme siis ensiksi kauneuden hengellisesti tarkoittavan Kristuksen olentoa, että Hän on puhdas ja pyhä, siinnyt Pyhästä Hengestä ja syntynyt neitsyt Mariasta, ollakseen synnitön, täynnä armoa ja totuutta, ja niin kokonaan sielun ja ruumiin puolesta pyhä, että jokainen Kristuksen hiuskarva ja veren pisara on aurinkoa puhtaampi. Se on sellainen, että Hän on kerrassaan kaikkein kaunein ihmisten lapsista, niin että Hän yksin pysyy ihanana ja kauniina, mutta kaikki muut ovat muodottomia ja rumia, heitä kun on turmellut paha tahto ja heikkous vastustaa syntiä ja muita paheita, jotka luonnosta meissä ovat. Mutta jos meillä olisi hengelliset silmät, näkisimme totisesti, kuinka suuri rumuus se on, että ihmisen tahto on kääntynyt Jumalasta, että ihminen pilkkaa Jumalaa, itselleen anastaa Jumalan kunniaa ja majesteettia, on täynnä Jumalan ja lähimmäisten halveksimista ja vihaa, täynnä haureutta, ylpeyttä, ahneutta jne.

Meidän kuninkaamme, jota tässä laulussa ylistetään, on täynnä laupeutta, armoa ja totuutta, Hänessä on ihmisrakkaus ja suurin suloisuus, Hänen ääntänsä, niinkuin Jesaja sanoo, ei kuulla kaduilla, Hän ei ole karkea ja kova, vaan kärsivällinen ja pitkämielinen ja langettaa tuomiota jumalattomia ja pilkkaajia vastaan, mutta armahtaa katuvaisia syntisiä. Hän on siis kaikkein suloisin ja ihanin kuningas, jonka vertaista ei ole koko maailmassa ja jossa on suurin hyvyys ja suurin rakkaus Jumalaa ja ihmisiä kohtaan.

Näillä kaunistuksilla on tämä kuningas koristettu, Hänessä kun ei ole mitään ylpeyttä, pahaa halua, himoa eikä mitään muuta pahaa taipumusta, jommoiseksi näemme Hänen olevan evankeliumeissa esitetyn ja tosiolot Hänet todistavat. Hän ei liittynyt pyhiin, mahtaviin ja viisaisiin, vaan hylättyihin, kurjiin syntisiin, onnettomiin ja vaikeiden, parantumattomien tautien vaivaamiin ihmisiin, Näitä hän parantaa, lohduttaa, rohkaisee ja auttaa ja vihdoinkin Hän kuolee syntisten puolesta, Ei Hän, niin kuin Mooses, pelota eikä tapa, vaan kutsuu luokseen, ilahuttaa, lohduttaa, parantaa ja auttaa kaikkia, jotka tulevat Hänen luoksensa. Hän on siis kuningasten kuningas, jonka vertaista ei ole, jos vaan katselet Häntä Hengen että lihan ulkonaisen muodon mukaan. Ja tämän asian tieto tuottaa mitä suurimman lohdutuksen ahdistetuille ja raskautetuilla omilletunnoille.

  

Nasaretissa oli eräänä sapattina normaalit kirkonmenot aina siihen asti kun muuan paikallinen puuseppä ryhtyi lukemaan Raamattua ja selittämään sanaa. Silloin kokouksen lämpötila nousi muutaman asteen ja porukka herkistyi joka solullaan kuuntelemaan hänen todistustaan. "Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen." Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?"Luuk.4:20-22. Kuitenkin, kun Herra astui kotiseurakuntansa synagogassa puhujan paikalle ja rupesi selittämään kirjoituksia, tuli levottomuus sinne ja lihallinen mieli pyrki turhentamaan Kristuksen aseman. Pian he olivat täynnä vihaa, kun Jeesus vielä viittasi naapurimaan muutamaan kansalaiseen, joita Jumala oli auttanut ruokkimalla ja parantamalla heidät eikä juutalaisia. Tämä eriarvoisuus sai heidät raivostumaan ja Jeesuksen kansansuosio oli hetkessä mennyttä. He aikoivat heittää hänet alas vuorelta miesvoimin, mutta Jumala esti sen. Ei ollut vielä Vapahtajan aika kuolla, eikä tällä tavoin.

Pyhän Hengen avaamin silmin katseleva opetuslapsi kirjoitti Jeesuksesta: "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. "Joh.1:14. Jeesus oli se sana, jota katseltiin. Hänessä ilmeni Isän rakkaus, pyhyys, ja pelastuksen kirkkaus, joka kutsui ja veti syntisiä pimeydestä valkeuteen. Uskovan silmin hän oli ihana katsella, kaikista kaunein, kirkkain ja vetoavin. Näky oli pysähdyttävä ja niin tapahtuu edelleenkin, kun syntiensä kuormittama ihminen saa katsella pelastajaansa. Hän ei vain näytä hienolta ja kutsuvalta, vaan hän myöskin puhuu. Hänen huulensa kertovat suloisia sanoja Jumalaa kaipaavalle sielulle. "Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh.16:33.

Herra, laulamme usein: Maa on niin kaunis, mutta se on vain katoavaa multaa. Kuitenkin Jeesus sinä olet yli kaiken ja kaikkein kaunein. Avaa, Herra, silmämme näkemään sinun ainutlaatuisuutesi, taivaallinen kauneutesi, josta Isäsikin todisti ihmisten kuullen, josta kaikki pyhät Raamatun kirjoitukset kertovat. Auta meitä sokeita näkemään, mitä luonnollisilla silmillä ei voi nähdä. Auta meitä kuuroja kuulemaan, mitä näillä luonnollisilla korvilla ei voi kuulla. Auta meitä uskossa tarttumaan sinuun, johon meidän luonnolliset kätemme eivät yllä. Auta meitä tuntemaan sinut, ja rakkautesi, jota luonnollinen tunteemme ei voi koskaan tavoittaa. Auta meitä köyhiä tulemaan rikkaiksi sinun luonasi, kun emme loppujen lopuksi kuitenkaan omista täällä kuin katoavia aarteita ja turhuuden markkinoiden romua. Auta meitä alastomia pukeutumaan sinun vanhurskauteesi ja kultaasi, kaunistuksin, joita vain sinä voit lahjoinasi meille antaa ilman omaa ansiotamme. Auta meitä tuntemaan toiset sinun omasi, joiden kanssa voimme matkaa tehdä täällä alhaalla lyhyesti ja sitten ikuisesti luonasi kirkkaudessa. Aamen.

tässä tämä laulu sovitettuna suomeksi

 

Uskossa uuteen vuoteen

 Kotiseurat 281219: josta muutama otos seuraavassa....

https://www.youtube.com/watch?v=wgTjAnb0WhY&feature=youtu.be

Herra etsi miestä korjaamaan muurin ja seisomaan muurinaukossa

Olen lukenut monta kertaa Raamatusta vakavan sanan itselleni ja muille: "Minä etsin heidän joukostaan miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt" Hes.22:30. Tekstin kuullessaan julistaja ja kuulijat tuntevat aina saman vilunväreen ja tuntuu siltä, ettemme pääse koskaan eteenpäin. Seuraa pysähtyneisyys ja osa luopuu kokonaan uskosta, osa vain arvostelee, osa alkaa rakentaa omaa uskovaisuutta omin voimin lihallisesti, sisulla, kiukulla ja uhoten. Vuosisadasta toiseen kristillistä julistustyötä on vaivannut sama ongelma: Missä ovat Jumalan lähettämät ihmiset, jotka oikeaan aikaan oikeassa paikassa täyttävät Hänen tahtonsa? Vain herätysten ajat ovat tässä ihana valoisa poikkeus. Voisimme kysyä: Kuka täyttää paikkansa kirkossa sen työssä, kristillisessä elämässä, puheessa ja rukouksissa? Oliko valittu oikeat ihmiset tehtäviinsä, vai oliko vain toiminut hyvä-veli-järjestelmä? Oliko kysytty Jumalan mieltä, vai oliko sukulaisuus ja koulutus ylittänyt Kristuksen valintaoikeuden? Oliko Jumalan etsimä mies paikallaan? Kuuluiko Herran sana, niin kuin se oli kirjoitettu?

Tilanne, jossa Jumala etsi miestä Israelissa, oli todella kurja. Maa kärsi mitättömien ja syntisten ihmisten alla. Tekstiä lukiessa näytti siltä, kuin kaikki eturiviin kutsutut aikansa uskovat olisivat pettäneet Herran? "Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty, eivät tee erotusta pyhän ja epäpyhän välillä, eivät tee tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta ja sulkevat silmänsä minun sapateiltani, niin että minä tulen häväistyksi heidän keskellään" 22:26. Raamatun terävä sana ilmaisi kirkon olleen täynnä kuolleita luita kuin Hesekielin myöhemmässä profetiassa ennustetaan ja hengellinen elämä oli pohjalukemissa. Suola oli käynyt mauttomaksi, vapaamielisyys oli voittanut Herran sanan. Moraalittomuus vallitsi kaikkialla. Jumalan laki ei ollut arvossaan, vaikka sen tehtävänä olisi ollut valmistaa tietä Messiaalle. Jumalan lahjoittama pyhyys, puhtaus ja sapatin lepo jäivät saavuttamatta. Jumala oli häväistynä, kun hänen sanansa oli häväistynä kansan keskellä; ja tämä oli seurausta Herran palvelukseen kutsuttujen, kasteessa pestyjen ja Pyhällä Hengellä voideltujen penseydestä ja epäuskosta. Papit etunenässä olivat sotkeneet seurakunnan ja unohtaneet kutsumuksensa. Virkoihin oli valittu täysin sopimattomia miehiä, jotka pilasivat elämällään Heran nimen.

Valtakunnan päättäjät olivat kadottaneet kansaa ajattelevan mielen ja yhteiskuntamoraali oli murentunut. Lahjonta, valhe, vääryys ja itsekkyys rehottivat johtajanpaikoilla. Päämääränä oli vain kahmia lisää omaisuutta itselleen. "Sen päämiehet siellä ovat niin kuin saalista raatelevaiset sudet: he vuodattavat verta, hukuttavat sieluja kiskoakseen väärää voittoa" 22:27. Surkea kirkollinen elämä oli hapattanut myöskin päättäjät, heistä oli tullut esikuviensa mukaan susia, vaikka osa olikin pukeutunut lammasten vaatteisiin. Kansanjohtajat olivat sortuneet luulemaan itsestään liikaa. He eivät tunnustaneet Jumalan sanan arvoa. Ennen niin hurskas Israel oli kohta kuin alennustilaansa elävä pakana naapurikansa. Päättäjien kannanotoissa ei kuulunut nöyryyttä Kaikkivaltiaan edessä. He kuvittelivat, että oma kätensä oli saanut aikaan hyvinvoinnin maassa, että nokkeluutensa oli luonut helpommat olot ja että ihmisjärki saattoi ratkaista vielä kaikki olemassa olevat ongelmat. He olivat armahtaneet itse itsensä, pelastaneet itse itsensä ja jälki oli sen mukaista. Ei ihme, että yhteiskunta ja sen rakentamisen aika sai Jumalan tuomion osakseen.

Jumalan kansan selkäranka oli katkennut. Sen keskellä aiemmin vaikuttaneet profeetat olivat hukanneet yhteyden Herraan ja sen mukana myös pyhän ilmoituksen. Tilalle olivat tulleet omat jutut, uskomukset, harhaopit ja teoriat, joista Herra sanoi suorat sanat: "Sen profeetat valkaisevat kaiken kalkilla, kun näkevät petollisia näkyjä ja ennustelevat heille valheita sanoen: 'Näin sanoo Herra, Herra', vaikka Herra ei ole puhunut" 22:28. Profeettojen kutsumus oli merkittävä, heidän olisi pitänyt tuoda ihmisten, päättäjien ja kirkonmenojen sisältöön tuore Jumalan kohtaamisen sisältö ja henki. Mutta oli käynyt päinvastoin, he vääristivät totuuden ja unohtivat vastuunsa pyhyyden ja puhtauden jakamisessa kansalle. Hengellisen elämän tulkit ja totuuden torvet, aikansa puhetyöläiset, opettajat, paimenet, evankelistat, matkasaarnaajat ja piirisihteerit olivat pettäneet Herran luottamuksen tyystin. Julistajat sukkuloivat ympäri maata ilman sanomaa. Mukavuuden halu oli tehnyt tehtävänsä, julistajat olivat langenneet hyvinvoinnin kurimukseen, itsekkyyteen ja penseyteen. He ajattelivat liikaa omaa asuinmukavuuttaan, harrastuksiaan, ruumiinkuntoaan, sielunvirkeyttään, silmänpalvontaa, aistinautintoaan ja selvää rahaa. Ihmissielut ja heidän pelastumisensa eivät tuntuneet enää kovin tärkeiltä. Missä kuului enää saarnaajain itkuinen esirukous, etteivät ihmiset joutuisi helvettiin? Missä olivat julistajain hätähuudot, jotka pyrkivät estämään lähimmäisten kuoleman ja iankaikkisen onnettomuuden? Missä kuului vasta uskoon tulleiden itku ja riemu, mihin olivat kadonneet pelastuksen majojen riemulliset ylistykset? Tuntui olevan tärkeää vain äkkiä valkaista kaikki putipuhtaaksi, vaikka ihmiset eivät ole tulleet edes herätykseen ja todelliseen synnintuntoon? Miksi piti pestä puhdasta? Miksi piti parantaa terveitä? Miksi piti armahtaa synnittömiä?

Ehkä juuri edellä mainitusta onnettomasta tilanteesta johtuen koko kansan tila oli surkea? Israel oli kuin varjo entisestään. Maan kansoista esikuvaksi asetettu juutalainen heimo kulki kaukana Jumalasta luopumuksen tietä, ja hedelmä oli sen mukaista. "Maan kansa harjoittaa väkivaltaa, riistää ja raastaa: kurjaa ja köyhää he sortavat, muukalaiselle tekevät väkivaltaa oikeudesta välittämättä." 22:29. Mutta oliko heillä edellytyksiä sen parempaan? Kansa oli kuin peilikuva maan johtajistaan ja kirkosta julistajineen. Uuden elämän virtauksia ei syntynyt, kun ei ollut avointa lähdettä syntiä ja saastaisuutta vastaan. Kansa joi kuravettä elämänjanoonsa, eikä ollut lääkkeitä näihin vaivoihin? Synnin harjoittamisen takana oli väärä opetus, josta Herra heitä nuhteli. Oli hyväksytty yleismaailmalliset käyttäytymisnormit ja tavat naapureilta ja pakanoilta. Epäjumalanpalvelijat ja valheelliset profeetat sanelivat elämän mallin, tavat ja toimet. Pakolaiset, muukalaiset ja sekakansa olivat monelle ylivoimaista joukkoa, joiden kanssa ei kyetty elämään. Ei oltu totuttu erilaisuuteen, eikä ollut Jumalan viisautta hoitaa paikasta toiseen vaeltavia ihmisiä, kansainvaelluksia. Viha ja vääryys kohdistui heikkoihin, köyhiin, lapsiin, värillisiin, ulkomaankielisiin. Kaikki olivat samassa veneessä, mutta eivät halunneet kaikkien olevan tässä veneessä? Vene tuntui kovin pieneltä ja ahtaalta - eikä siinä ollut Jeesusta kapteenina.

Yllättävää oli se, että Herra etsi juuri tästä väestä miestä muurinaukkoon palvelustehtävään. Aivan kuin hän ei jo olisi nähnyt, miten kurjassa tilassa kaikki olivat. Eikö todellakaan ollut ketään, ei yhden yhtäkään mitan täyttävää miestä Jumalan edessä? Ei ihme, jos Jumala päätyikin pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen ja luki tuomion väen ylitse: "Sentähden minä vuodatan heidän ylitseen kiivauteni, hukutan heidät vihani tulella ja annan heidän vaelluksensa tulla heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra" 22:31. Kaiken lopputulos oli kaaos, tuho, hävitys ja kuolema. Jumala ei kärsinyt tällaista menoa, hänen vanhurskautensa vaati pyhyyttä ja puhtautta silmiensä eteen. Kaikki mahdollisuudet olivat auttamattomasti poissa, oli aika antautua.

Niin sitten hiljaisena oli Herra kuunnellut julistusta ajatellen, miten se palvelee hänen nimeään, valtakuntaansa, tahtoaan, taivaallista suunnitelmaa ja ilmentänyt Raamatun sanomaa ajalleen.

Eikä vain hän itse, vaan myös moni etsivä, janoinen oli lähtenyt pois pettyneenä ja hengellisesti tyhjänä, yhtä kylmänä kuin tullessaan. Hetken iloinnut, hengessään innostunut ja hieman lämmennyt mieli oli pian taas kylmennyt. Sydän vavisten ja suurta heikkoutta tuntien moni oli samalla kysynyt, eikö olisi joku muu tuohon tehtävään? Mutta lopputulos oli se, ettei ollut siihen edellytyksiä, ei miestä. Yhden miehen vaikutuksen olisi pitänyt sellainen, että koko maa pelastuisi?

Tähän lohduttomuuteen tulee avuksi Jumalan evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta. Jumala on löytänyt mieleisensä miehen korjaamaan muurin ja seisomaan muurinaukossa. "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt" Matt.3:17. Jeesus täytti mitan, jonka Jumala oli asettanut profeetan kautta. Jumalan pyhä kaupunki, hänen seurakuntansa voi rakentua vain Jeesuksen avulla. On aika ihmisten vaieta, kun Jumala puhuu. ”Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.” Matt.22:46. Vain Jeesus seisoo maan puolesta muurinaukossa. Vain Jeesus on riittävän hyvä, viisas, voimakas ja osaava. Vain hän on mitat täyttävä. ”Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät löytäneet.” Mark.14:55. Vähempi ei riitä, Jumala etsii katseellaan Jeesusta, uhrikaritsaa, omaa Poikaansa, johon on mielistynyt. Pyhä ristinveri on syntisen ainoa suoja ja puhdistus. Golgatalla on todellinen lähde, josta saa ammentaa apua omaan kurjuuteensa. "En minä löydä mitään syytä tässä miehessä." Luuk.23:4.

Mutta maailma elää ilman Jumalan Poika. Sen tähden se on vaaravyöhykkeessä. Sen armonaika loppuu. Jumalan viha ja kiivaus vyöryy maailman ylitse, kuten Hesekiel ennusti. Kun ei ole miestä muurinaukossa, tulee vain tuho. On ajan kysymys, milloin tämä tapahtuu. Koko Ilmestyskirja on täynnä kuvia tästä kauheudesta. Tämä tapahtuu, kun Jumala ei enää löydä Kristusta maan päältä. Seurakunnan armotalouskausi on lopuillaan, lähetystyönaika on lopuillaan. Vielä Jeesus on muurinaukossa, kun seurakunta kaikkialla maailmassa julistaa evankeliumia sanoin ja töin. Vielä on pelastuksen aika. Mutta Jeesus odottaa jo morsiantaan taivaaseen ja seurakunta on tämä morsian. Seurakunta on myös taivaallinen Jerusalem, jonka puolesta Kristus on seissyt Jumalan vihan edessä, ettei meitä syntisinä tuomittaisi kadotukseen. Taivaassa on suuret juhlat, kun Isän edessä on täydellinen uskovien joukko. Täydelliseksi uskovat ovat tulleet vain ja ainoastaan Jeesuksen armon kautta. Aikamme suuri kysymys taivaaseen asti onkin: Miten Kristus näkyisi, kuuluisi ja miten hänen voimansa ilmenisi?

Herra, sinä itse olet se mies, jota Isä aikoinaan etsi. Hänen täydellisyyttä kaipaava silmänsä löysi sinut, että voisi lahjoittaa sinut meidän syntisiin sydämiimme pelastajaksi nostamaan meidät kuolemasta elämään, syvyydestä kalliolle. Rukoilen, että Herran Henki elävöittäisi tänään hengellisen julistuksen, särkisi kaiken inhimillisen kovuuden ja itsekkyyden. Rukoilen, että kuiva oikeaoppisuus palaisi tuhkaksi Jeesuksen jalkojen juuressa. Rukoilen, että kaikki turha kirkollinen kulttuuri väistyisi Jumalan tuntemisen tieltä. Rukoilen, että saisimme tulta taivaasta alttareillemme sinun Golgatan työsi voimasta ja että tuli sytyttäisi sydämissämme rakkauden Jeesukseen. Rukoilen, että pimeys väistyy valon tieltä, epätoivo uskon tieltä, että sairaat saavat apua, että syntiset löytäisivät Vapahtajan. Jeesus, tule meidän seurakuntamme muurinaukkoon ylipappina, profetian henkilönä, kunnian kuninkaana, pahuuden valtojen voittajana, Jumalan rakkauden tuojana. Aamen