Vain askel tuhoon tai pelastukseen

Katselin dokumenttia, jossa kerrottiin Pompeijin kaupungin tuhosta v.79 j.Kr. Vesuviuksen purkauksen ja maanjäristyksen seurauksena. Purkauksen suuruudesta kertoo se, että useat lähialueen kaupungit tuhoutuivat ja niiden tuhannet asukkaat hukkuivat kuumaan laavaan, tuhkaan ja myrkyllisiin kaasuihin. Aurinko pimeni kolmeksi päiväksi ja paikoin tuhkaa kerrostui jopa 30 m. rakennusten päälle. Kerrotaan, että kaupungin moraali oli ollut alhaisella tasolla ja mm. Neron puoliso Poppea piti siellä kylpylässä siveettömiä juhliaan. Kaupungissa harjoitettiin kauppaa ja se oli myös satama. Kaupungista löytyi kaivauksissa kauppakeskus, kaksi teatteria, kolme kylpylää, temppeleitä, kauppahalli ja amfiteatteri, 30 rekisteröitynyttä leipomoa. Lisäksi oli palaestra. Se oli pylväskäytävien ympäröimä harjoituskenttä, jonka keskellä oli syvennys uimista ja meritaistelunäytöksiä varten. Oli myös kauppoja, kapakoita ja bordelleja. Myöhemmin on kaivauksissa löydetty paljon pornografista taidetta, hävyttömiä piirtokirjoituksia, pilkkaa ja ala-arvoisia viestejä. Lisäksi on löydetty Jeesus-uskoon liittyviä piirtokirjoituksia, joten siellä on ollut myös kristillinen seurakunta ja uskovia. Sana on tavoittanut tämänkin läävän. ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room.6:23.

Myöhemmin on kaivauksissa löytynyt kuolleita epätoivoisissa asennoissa kaduilta ja taloista. He olivat kuolleet äkkiä kuumaan tuhkaan. Erään kauppiaan suuresta talosta löyttyi 54 ihmisen luut, jotka olivat kahdessa ryhmässä, rikkaat ja köyhät. Rikkailla oli omaisuutensa kasattuna ympärilleen ja kauppias itse oli kuollut avain kädessään. Mutta oliko hän löytänyt avainta taivaan valtakuntaan, oliko aarre talletettuna taivaassa?

Tuon alueen ja aikakauden elämä oli synnin turmelemaa ja muistutti Sodoman vaiheita aina tuhoutumista myöten. Voimme vain kuvitella, millaisia hengellisiä taisteluja tuossa kaupungissa käytiin ihmissieluista, ja miten valtavat voimat paholainen oli saanut sinne keskitetyksi hukuttaakseen ihmiset. Mutta voimme myös ajatella, että evankeliumi voitti monet ihmiset ja mahdollisesti ehkä ennen tuhoa viime tingassa petetyt sielut? "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!" Ilm.18:16

Rooman valtakunnan suuruuden aikoina palvottiin siellä monia epäjumalia: Jupiteria, Kybeleä, Mitraa, Iisistä, Dionysosta, Faunia, jolle oli oma pyhitetty talokin Pompeijissa. Näillä tyydytettiin mysteerin-kaipausta, pyrittiin saamaan onnea, menestystä, kauppaa ja hedelmällisyyttä. Tähän maisemaan saapuivat Jeesuksen opetuslapset ja kristinusko levisi kaikkialle, aluksi köyhien, orjien ja sorrettujen keskuuteen. Se oli ilosanoma uudesta elämästä, syntien anteeksisaamisesta ja ikuisesta elämästä Jumalan luona taivaassa.

Mutta Rooman valtakunta ei niellyt uutta opetusta helpolla, vaan syntyneen herätyksen seurauksena alkoi ankara ja verinen vaino, jossa tapettiin tuhansia uskovia. ”…olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;” 2.Kor.11:26. Vainot syntyivät myös kristittyjen korkeasta moraalista, joka tuomitsi ympäröivän maailman elintavat. He eivät hyväksyneet homoutta, aviorikoksia, moniavioisuutta, juopottelua, varastamista, ihmisoikeuksien polkemista, epäjumalien palvontaa, uhraamista keisarille. Yleisesti julistettiin synnin seurauksena kohtaavaa tuomiota ja ilman parannusta kuolevan joutumista ikuiseen helvetin tuleen. Pietari ja Paavali kuolivat keisari Neron vainoissa 60-luvulla jälkeen Kristuksen syntymän.

Hengellisessä herätyksessä ihminen havahtuu näkemään ympärillään ja itsessään vallitsevan syntiturmeluksen havaitsemiseen. Hän käsittää, että pahuus joutuu tuomittavaksi ja jokaisen kohdalla tulee pian loppulaskun aika. Tässä tilassa hän joko valitsee vanhan elämän ja kuoleman tien tai sitten tekee parannuksen ja lähtee Jeesus-tielle. ”Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa. Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.” Saarn.3:17-18. Monen ihmisen on täysin mahdotonta ymmärtää, että he ovat käyttäytymisessään eläimen veroisia ja että joskus eläimetkin ovat ihmistä fiksumpia. Sillä eläimet eivät tee suunnitelmallisesti pahaa valinnan mukaan vaan toimivat vaistonvaraisesti säilyäkseen elossa. Mutta Jumalan sana avaa silmämme näkemään Jumalan valtakunnan ja sen Kuninkaan, Kristuksen, joka voi pelastaa varmasta tuhosta kenet tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. Hän on Kaikkivaltias, ikuinen ja ihmisiä rakastava Jumala. Jeesuksen veri pesee puhtaaksi kurjan syntisen, kun ihminen kääntyy hänen puoleensa. ”Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.” Room.5:9.

On siis tärkeää, että kristityt säilyttävät uskonyhteyden Herraan joka päivä, kaikkina aikoina. Emme saa vaipua toivottomuuteen vallitsevan sekasorron, synnin hallintavallan ja yleisen moraalittomuuden keskellä. Vaan meidän pitää elää lähellä Kristusta ja lukea hänen sanaansa pelastukseksemme aina. Elämme maailmassa, sen keskellä, mutta varomme, ettei se valtaa mieliämme kavaluudellaan. On siis pidettävä aina silmien edessä tulevaisuuden näkymät: Kerran astumme kuoleman ovesta ja joudumme tilille tekemisistämme ja sanoistamme. Tämän näyn jo yksin pitäisi synnyttää Jumalan pelkoa ja suurta kunnioitusta kutsujaamme kohtaan. Kyse ei ole mistään harrastuksesta, vaan koko elämää koskevasta valinnasta seurata Jeesusta ja seurustelusta hänen omiensa kanssa. Meitä kutsuu ja vetää puoleensa Vapahtajan rakkaus ja meille on varattu palvelupaikka tavallisessa elämässä, Jumalan antamat lahjat ja elävä usko. Elämäntehtävä on siinä, että heijastamme Kristusta kanssaihmisille, levitämme uskoa Vapahtajaan kaikille halukkaille. Joskus on nähtävä paljon vaivaa ja kärsivällisesti rukoiltava, että Herra pelastaisi ihmiset. Totta myöskin on, että kun sisäinen vastustus on murtunut, alkaa etsintä, joka parhaimmillaan johtaa uskoon. ”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan,” 2.Kor.5:10-11.

Kävin eräänä päivänä ystäväni Olavin haudalla. Risti, joka julisti Jeesuksen ylösnousemusta, oli kultainen. Sen yläpuolella oli nuottiavain muistona siitä, että Olavi oli musiikkimies. Hän soitti eri instrumentteja, lauloi kuoroissa ja johti niitä. Minäkin olin laulanut hänen kanssaan monta hengellistä laulua sydämen pohjasta Herralle. Nyt hän laulaa Jeesukselle taivaassa täydellisenä. Siinä oli myös pieni kivi muistokiven edessä, jonka päällä oli enkeli ja lintu, ja kivessä luki Elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto. Ajattelin, kuinka ihanaa onkaan olla uskossa, elää uskossa, kuolla uskossa. Uskova on jo täällä Jumalan oma, pelastunut ja taivaan perillinen, mutta Jumalan kutsuessa hänet pois ajasta, hän muuttaa kirkkauden maahan. jossa ei ole sairautta, vaivaa, murhetta, yksinäisyyttä, heikkoutta, epätoivoa, eikä taisteluja. Vielä siinä oli pieni punainen savisydän hangessa, rakkaat läheiset olivat sen tuoneet siihen muistoksi. Kyllä rakkaus on ihmeellinen asia ja maailmankaikkeuden suurin voima, joka liikuttaa mieltä ja sielua. Se yhdistää ihmisiä ja synnyttää uhrautuvaisuutta sekä kiitollista mieltä. Ilman sitä ihminen on kuollut vaikka sanookin elävänsä.

Jeesus, elämän ja kaiken Herra kuinka ihmeellistä on seurata sinun toimintaasi ajassa ja historiassa, miten monenlaisia palvelijoita sinulla onkaan ollut, miten ahtaissa oloissa he ovat eläneet ja kuolleet. Olet antanut meille ikuisen ilosanoman kertoaksemme sen aikalaisillemme. Auta meitä siinä ja ohjaa valintojamme, että voimme palvella sinua tässä arvokkaassa asiassa. Kiitos, että pelastat turmeluksen ja synnin orjia kaikkina aikoina valtakuntaasi. Ole armollinen tämän ajan kansalle, joka on vain askeleen päässä omasta tuhostaan. Suo sen nähdä oma Vesuviuksensa, joka aikanaan purkautuu.