Tulisilla hiilillä

Hengen ja Tiedon messut järjestetään säännöllisesti Suomessa ja viime keväänä ne pidettiin Tampereella. Nimen alle mahtuu kaikki saatananpalvonnan ilmenemismuodot ja sekoilut, jotka johtavat ihmiset harhaan ja eroon elävästä Jumalasta. Eräs merkillinen shamanistinen rituaali on tullut nykypäivään juuri näiden ihmisten toimesta, ja se on hiilloksella kävely, jota kutsutaan tulikävelyksi. Sitä on harrastettu ikivanhana menetelmänä mitä erilaisimmissa parantamisrituaaleissa ja pyrkimyksissä etsiä jumaluutta itsestään. Sen juuret ovat taikauskossa, noituudessa ja puhdistautumisriiteissä tai eräänlaisissa uudelleensyntymisrituaaleissa. Länsimaissa erityisesti new age-liike on omaksunut sen harjoittamisen henkisen kehityksen välineenä ja pyrkinyt näin sekoittamaan lähinnä elintason turhauttamat ihmiset. Raamattu varoittaa kristittyjä yhtymästä mitenkään näihin demonisiin juttuihin ja enpä usko, että kukaan uskossa oleva haluaisikaan kävellä paljain jaloin tulikuumien hiilien päällä?

Kun olin nuori evankelista ja sain tehdä monenlaisia tehtäviä ansiotyöni puitteissa palkkani eteen. Lehtien toimittaminen ja juttujen työstäminen kuului tehtäviini. Yleensä nämä olivat antoisia hetkiä, jolloin sain kuunnella ihmisten kertomuksia, joissa Jumala oli tullut heidän elämäänsä ja Jeesus oli pelastanut heidät. Kerran tein eräällä pohjoisen reissulla useampia juttuja vastaan tulleista henkilöistä. Eräs heistä oli seurakunnan diakonin virassa, mukava mies ja huumorintajuinen. Kirjoitin melko tarkkaan hänen kertomuksensa paperille sitä mitenkään värittämättä. Jutussa ilmeni myös sellainen seikka, että mies oli hakemassa paikallisesta seurakunnasta uutta virkaa. Myöhemmin sitten kävi ilmi, ettei hän tullut valituksi. Tapasimme myöhemmin muissa merkeissä ja hän hyökkäsi heti kimppuuni haukkumalla lehtijuttuni hänestä. Viha aivan pursusi hänen silmistään ja sanat putoilivat suusta kuin tikarin pistot, joita yritin torjua uskossa. ”Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä. Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli? Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!” Ps.120:2-4. Meni tovin aikaa ennen kuin tajusin, miksi tuo ennen niin lupasakka diakoni poltti hihansa ja  hermostui. No, pian hän lauhtui, emmekä sen koomin enää käyneet tuota keskustelua. Myöhemmin vasta minulle selvisi, että jutun todenperäisyys ärsytti häntä.

Vihaisen ihmisen kohtaaminen on kurja kokemus, varsinkin jos ei tiedä itse vaikuttaneensa mitenkään toisen kiukun purkaukseen. Hetkeä aikaisemmin tuo samainen ihminen on ollut tyynni ja rauhallisempi, ehkä ystävällisempi, keskustelevampi. Eikä tässä auta uskovaisuuskaan, puseron alla asuva vanha aadam on konstikas syntipesä, josta löytyy pirullisia piirteitä.

Joskus odottavan aika on pitkä, ja hermot koetuksella. Sisin kiehuu tunteista ja mieli on kuin ylikuumenneella moottorisahalla: ääni kohoaa epätoivon rajamaille. Silloin mieli on kuin tulisilla hiilillä, kun ei mitään ratkaisevaa tapahdu odotusten mukaan. Pelko pettymyksestä on suuri kiusa, jonka tähden ihminen on valmis vaikka mihin uhrauksiin ja tyhmiin tekoihin. Juonittelu, kärsimättömyys ja kohtalainen omaisuus on vaarallinen yhdiste, joka saa aikaan elämässä hehkuvien hiilien efektin.

Suomi on kunnostautunut kilpailujen luvattuna maana, muttei aina edukseen. Meillä on eukonkantokilpailu, suopotkupalloa, chilin syömisen kilpailu, oluenjuontikilpailu, missikisat ja vaikka mitä täysin turhaa juttua. Aikoinaan järjestettiin jossain päin Suomea kilpailu, jossa yritettiin istua hellanlevyn päällä mahdollisimman pitkään, kun se laitettiin kuumenemaan ja se voitti, joka kesti pisimpään kuumuutta. Mieletöntä. Tulee mieleen saunakilpailut, joissa ihmisiä on jopa kuollut ja osa saanut palovammoja. Onko hulluudellamme rajoja? Ihmiset tekevät mitä vain saadakseen suosiota ja rahaa?

Monenlaiset koetukset, odotukset, kaipaus, pelko ja muut tunnetilat aiheuttavat sisimmän kiehumista, olemme kuin tulisilla hiilillä. Joillakin se tapahtuu urheilukilpailuissa, joillakin poliittisessa keskustelussa, joillakin synnytyssairaalassa, joillakin lentoasemalla, joillakin ruuhkaliikenteessä, joillakin viranomaisten edessä. Silloin mieli on piirtänyt kuvan siitä, miten kaiken pitäisi tapahtua ja sitä ihminen alkaa odottaa saadakseen tyydytyksen. Sydämessä asuva syntitottumus on kuin polttava liekki, joka jäytää saadakseen himoilleen vastauksen. Avioelämään tottuneelle saattaa yksinäisyys olla kuin polttava tuli. ”Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.” 1.Kor.7:8-9. Tämä ei ole kuitenkaan pelastuskysymys, mutta vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Patoutunut seksuaalisuus on aikapommi, joka saa vääristyneitä muotoja, homoseksuaalisuutta, lapsiin sekaantumista, raiskauksia. Alun perin Jumalan luoma lahja vääristyy käyttäjänsä hallussa. Esim. katolisten ja ortodoksien keskuudessa käytetty selibaatti on varsinainen maan vaiva, joka suurimmalla osalla on pelkkää omavanhurskautta ja lain tekoa ilman uskoa. Siksi sen hedelmä on em. kaltainen, pimeä ja kolkko. He (miehet, myös nunnat) kieltävät luonnollisen yhteytensä vastakkaiseen sukupuoleen, joka olisi Jumalan luomisjärjestyksen mukainen ja siunattu elämäntapa. Seurauksena on elämä tulisilla hiilillä aivan sekoamispisteeseen asti.

Kristityn tulisi oppia hengellisen sodankäynnin pääperiaate ja henki: taistelua käydään vain Jumalan asein, ei koskaan lihan voimalla. Kaikenlainen toisten sättiminen, alistaminen, pilkkaaminen, panettelu tai vähättely ovat aivan hyödytöntä. Huutamisella ei voiteta mitään, eikä rähjääminen vapauta sieluja. Nämä käyvät ilmiönä vain hetkellisessä puolustautumisessa, jolloin inhimillisyytemme näyttää perintötekijänsä ja oikeaoppisuutensa. Aina on ihmisiä, jotka eivät tykkää meistä, vaikka olisimme facebookissa. Joskus he myös ilmaisevat sen kuuluvasti tai toimillaan. Silloin uskova voi käyttää Kristuksen mieltä apunaan ja taivaallisen rakkauden kautta kohdata vaikea lähimmäinen. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda. Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.” Snl.25: 21-22. Näin Kristus tekee syntiselle, näin hän kohtaa vastustajansa, näin hän pelastaa itsessään kelvottomat, pilalle menneet, orjat, kurjat, pimeän pojat ja hämärän tytöt. Siinä on syntinen kuin tulisilla hiilillä, kun Jumalan rakkaus koskettaa, kun sana tunkee sisimpään totuuden tuoden. Herra on luonut meille elämän edellytykset ja tehnyt maan meille asuttavaksi, hän antaa meille ruoan, työn, terveyden, ystävät ja seurakunnan. Silti nämä asiat eivät herätä meitä näkemään hänen ikuista olemustaan. Siksi hän lähestyy meitä Kristuksessa ja ilmoittaa hänet sanassaan Pyhässä Hengessä. Tämä kolahtaa sieluun ja paatuneinkin joutuu herkistymään, ateistit vähenevät silmissä ja Jumalaan uskovat valloittavat alaa. Muutamat tulevat todelliseen mielenmuutokseen ja pääsevät omistamaan armon avukseen oikeaan aikaan. Muutamat syövät ja juovat Kristuksen, heistä tulee armahdettuja. Sisäinen polte jäähtyy ja tilalle tulee taivaallinen rauha, joka on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkina aikoina.

Jeesus, sinä olit kaltoin kohdeltu ja rikkimurrettu Jumalan Karitsa, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme pitäneet minäkään. Sinun tuskan tulesi ja suuri sielun vaivasi on tullut meille elämän lähteeksi. Kiitos, että jaksat etsiä kadonnutta, eksynyttä ja epäonnistunutta. Opeta omiasi kokoamaan tulisia hiiliä niiden ylle, jotka eivät vielä sinua tunne, että kypsyisivät kohtamaan Jumalansa, antautumaan sinulle. Auta meitä, kun olemme elämämme paistinpannulla kuin tulisilla hiilillä, kun ajan vaivat murjovat meitä, kun heikkoutemme tähden kaadumme ja tyhmyytemme tähden menetämme paljon. Auta meitä aina turvautumaan sinuun, joka olet aina luotettava, erehtymätön, kaikkivaltias ja lupauksissasi muuttumaton.