Aamuvirsiä

Lueskelin mökillä vanhaa suomalaista virsikirjaa 1800-luvulta. Siellä oli osastoja, joita ei sata vuotta myöhemmin enää ole tarvittu, ajat ja ihmiset ovat niin kehittyneitä ja fiksuja. On esim. Tuomarien ja oikeuden-etsijäin virsiä, Leskein virsiä, Sairaan virsiä, virsiä Terveydestä. Papin virressä veisattiin: Suo nimes kunniaa mä etsin kiivahasti ja laumaas hajoavaa myös kaitsen hartahasti; enk’ katsois kiitosta, en vihaa maiilman, kun harhapoluilta vaan pois saan lampahan.

Osastossa Maailman menon turhuudesta ja hyljäämisestä veisattiin: Pois maailma makia… pois maailman tavara… pois turhat ilot nuo… pois turha prameus… pois ylpiä kunnia… pois maailman suosio… taivaas on ystävän’

Jumalattomuutta vastaan yleisesti osastossa kaikki virret olivat tekstitetyt raamatullisesti psalmien pohjalta: Pöyhistellen ihmiskurja on niin nurja, ettei huoli kestäkään; sydämensä häijy paisuu, että lausuu: ”Eipä Herraa lienekään!” Kaikissa hän liehakoitsee, ilkamoitsee: ”Näit ei Herra huomaitse; mikä mua miellyttääpi, sikseen jääpi, ei hän siitä rankaise.

Seuraava osasto on Ylellisyytä vastaan ja Haureutta ja Hekumaa vastaan, sitten Ylpeyttä ja Koreilua vastaan. Oli osastot Suuren kuivuuden ja märkyyden aikana, ja Kovana aikana ja näljän vaivassa, Raskaissa maan vaivoissa veisattiin: O Herra meitä armahda, vitsastas maamme säästä; puoleemme, Isä, katsahda, hädästä kansas päästä! Jos pahat työt ja rikokset sä ansiosta rankaiset, ei sitä kukaan kestä… Kyll’ ansainneet me olemme tään kovan kuritukses, pahoilla töillä päällemme saattaneet rangaistukses, ain’ ilkiästi eläneet, sun armos ylenkatsoneet, ja neuvos, varoitukses…. Me ruuissa ja juomissa, vaatteessa ylpeilimme, synneissä, lihan himoissa surkeesti elelimme; vaivaista emme auttaneet, tarvitsevaista turvanneet; ma sairaat unhotimme.

Valmistuksesta kuolemaan ja Onnettomasta iankaikkisuudesta oli runsaasti virsiä. Tuo vanha virsikirja oli sävyltään pietistinen ja hyvin herättävä, sillä se ei antanut vanhalle aadamille juurikaan elintilaa, eikä suosinut syntiä tai maailmanrakkautta. Elämä kulki koko ajan opin kanssa käsi kädessä.

Olen veisaillut edellisen virsikirjan aamuvirsien osastoa monta vuotta yksikseni aamuhartauksieni yhteydessä ja sen on ollut hyvin hoitavaa, rohkaisevaa ja siunaavaa. Näiden monien vuosisatojen aikoina kirjoitettujen virsien yksi yhteinen piirre on ollut kiitollisuus Jumalaa kohtaan ja yksinkertainen usko Herran kaikkivaltiuteen. Lähes joka virressä kiitetään yön varjeluksesta ja uuden päivän lahjasta, auringon valosta ja esirukouksen etuoikeudesta, jumalanlapseudesta, kodista, työstä, pyhästä sanasta. Ne ovat pieniä ylistyslauluja suurelle Luojalle. Ne ovat tavallisen ihmisen rukouksia erikoiselle Jumalalle. Uuteen aamuun herääminen rinnastetaan hengelliseen herätykseen, päivänvalo Kristukseen, pimeys syntiin, kotimaa taivaaseen, ilta ihmiselämän ajalliseen päättymiseen, aika Jumalan suunnitelmaan, uhraaminen rukoukseen.

Eräs upea edellisen virsikirjan virsi, joka ei mahtunut nykyiseen virsikirjaan on rukousta alusta loppuun. Se alkaa näin:

1.Mun sieluni, oi herää jo, kas aamun armas aurinko käy taivaan vahvuudelle. Yökauden mulle suojana on ollut Herra Jumala, siis kiitos olkoon hälle! Mielellä, kielellä hälle annan, hälle kannan kiitokseni, köyhäks lahjaks sydämeni.

Raamatun arvovalta on selviö, johon usko perustuu. Se Herran lahja, joka on totuus kokonaan, ilman sitä ihminen on pahasti eksyksissä, eikä tiedä, mihin on menossa:

3.Vaan suurin antimistasi On, Herra, pyhä sanasi, Se tahtos ilmoittaapi, Sun omat, pyhät käskysi Ja kallehimman armosi Se mulle kirkastaapi. Armossas, Laupias, Seurakuntaas, Perikuntaas Minut päästät, Kadotuksesta niin säästät.

Ihmisen elämän edellytykset riippuvat Jumalan armosta ja avusta. Siksi jano tyydytetään vain elämän lähteestä, jota Kristus tarjoaa syntisille. Pyhä Henki tekee salattua työtään Herran omien kautta tässä maailmassa ja ajassa kirkastaen Kristusta:

5.On elämä vain sinussa. Sinusta yksin vuotava. Sen Henkes meihin luopi. Ja se on lähde autuuden. Se rakkauden totisen ja ilon. rauhan suopi. Tästäpä Lähteestä. Yksin siitä Meidän pitää Ammentaman. Voimaa uutta kokoaman.

Uskova ei tule paremmaksi, hän on edelleen parannuksen tarpeessa ja tilinteko käydään päivittäin Jumalan edessä kiitollisin mielin. Vanha uskova ymmärtää paremmin, kuinka suuri on Herran kärsivällisyys meitä kohtaan.

6.Siis kiitän. Herra, sinua, Kun vielä kärsit minua. Suot unille annos paistaa. Sä parannuksen aikaa soit. Kun uuden päivän ilmi toit. Saan laupeuttas maistaa. Aikaa sain. Oi, jos vain Aina voisin. Niinkuin soisin. Annos käyttää, Että tahtos voisin täyttää.

Pyhä Henki on tullut opastamaan etsivät, kaipaavat ja Herraa odottavat sielut ikuisen elämän tielle, Vapahtajan seuraan ja vihdoin tähyämään jo Jeesuksen luo taivaaseen. Hänen on kuljettava monen vaarallisen matkan ja vaivan kautta:

8.Mua johtaa anna Henkesi. Suo vaeltaa mun alati Sun totuutesi tietä, Maailma ettei pettävä. Mi kulkee synnin retkiä, Mua puolellensa vietä. Ah, jos sun. Siunatun, Jeesukseni, Autuuteni, Omistaisin, Taivaan kruunun suita saisin.

Aamuvirsien tekijät ovat lukeneet hyvin Raamattunsa ja omaksuneet uskossa sen ihanat lupaukset: ”Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä.” Ps.59:17. Eikä se ole vain kuolleita kirjaimia, joita lueteltaisiin palkan toivossa, vaan se on syvää, elävää yhteyttä Herraan, Hyvään Paimeneen, Ikuiseen Jumalaan.

Jumalan tiellä on ihmisen hyvä ja turvallista olla. Tie on tosin kaita ja monet vaarat ympäröivät taivaan tien kulkijaa, viholliset yrittävät vetää uskovat lokaan ja saada aikaan epäuskoa ja epäilyä. Mutta Jumala tekee ihmeitä arkipäivässä. ”…niin että ne, jotka niiden äärillä asuvat, hämmästyvät sinun ihmeitäsi; aamun ja ehtoon ääret sinä täytät riemulla.” Ps.69:9

Aamupala on tärkeä sanovat ravintotutkijat ja pyrkivät vaikuttamaan meidän ruokailutottumuksiimme. Mutta he eivät tiedä mitään taivaan mannasta, elämän leivästä, eivätkä Jumalan armosta, joka ravitsee syntisen ihmisen jo kohta aamulla. ”Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.” Ps.90:14

Uskova sydän, hyvä mieli ja onnellinen elämä tulevat Kristukselta. Ne ovat Herran lahjaa, jotka synnyttävät uskovassa kiitollisen ja tyytyväisen mielen. On siis aika hetkeksi unohtaa murheet, kiireet, työt ja vastuut ja kiittää Jumalaa. Siihen voi liittää mukaan myös soittimet. Iltahetki Herran kanssa on erityisen siunaava ennen nukkumaanmenoa. ”Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen.” Ps.92:2-4

Joskus yö on pitkä ja varsinkin synninyö, joka ei tunnu päättyvän koskaan. Siksi uskova odottaa Herraa, joka on hänelle aamunvalo. ”Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.” Ps.130: 6.

Omat aamuhetkeni Herran edessä ovat erilaisia, enkä ole aina sielullisesti vireessä, monet kysymykset, työt ja tehtävät ovat jo kuormittamassa mieltä, ennen kuin olen niihin edes tarttunut. Joskus puhelin soi, tulee tekstiviesti kesken aamuhartauden. Joskus sataa ja taivas on synkkä ja ilma harmaa. Joskus piru kiikutta kaikkein murheellisimmat asiat heti aamupöytään mietittäväksi. Joskus ei ajatus tahdo luistaa ja vaikka lukee, ei ymmärrä, eikä muista. Joskus harakanpojat hyppivät peltikatolla ja naapuri on traktorilla pellollaan. Joskus ukkostaa, joskus on aivan tyyntä. Mutta Vapahtajani on aina yhtä uskollinen, ihmeellinen, rikas, nöyrä, rakastava ja sanansa takana. Hänen äänensä on taivaallinen viesti ja usein kuulen sen aamulla lukiessani lukuisia eri hartauskirjoja, joista vanhimmat ovat 1500-luvulta.

On ihana olla sinun omasi, Kristus, ja herätä tänäänkin uuteen armonpäivään, jonka sinä olet tehnyt meitä varten. En pelkää, kun olet kanssani, en väsy, kun annat voimaasi, pimeys ei saa minua, kun annat valosi loistaa pimeyteeni ja sydämeeni, kun Henkesi uudistaa uskoni. Tämä on sinun lahjaasi, tämä päivä, sen hetket ovat kuin tuulahdus ikuisuudesta, kun siinä kuulen sinun hiljaisen tuulen hyminäsi ja äänesi, joka puhuu hiljaa ja salattuja asioita rakentaen ikuisuuden temppeliä, jossa sinä aina hallitset ja valaiset, jossa sinun viisautesi vartioi ja taivaallinen rakkautesi yhdistää minut sinuun ja toisiin uskoviin. Kiitos sinulle kaikesta, siunaa päivämme.