torstai 3. lokakuuta 2013

Varpusia ja harakanpesiä


Eräänä päivänä tein puutarhassa siivoustyötä, kaadoin puita, katkoin oksia ja leikkasin turhia kasveja pois. Työmaallani pyrähteli yksi yksinäinen punarinta, pieni varpuslintu, joita pesii pihallamme. Tämä lienee menneen kesän poikanen, koska oli niin pieni ja rohkea. Se tuli aivan lähelle minua monta kertaa muutaman kymmenen sentin päähän. Tarjosin sille ruokaa ojennetulla kädellä, pähkinöitä, mutta se vain katsoi minua. Myöhemmin katsoin lintukirjasta, etteivät ne syö pähkinöitä. Aina voi siis oppia uutta, niin minä kuin se. Ehkä ensikerralla toinen lintu-menu? Luin myös sen olevan muuttolintu ja ilmeisesti sekin oli valistunut, koska seuraavana päivänä sitä ei enää näkynyt? Jumala on luonet ne ja pitää niitä silmällä, vaikka ne eivät ole kovin arvokkaita. ”Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.” Luuk.12:6-7. Varpunen on Jumalan muistissa koko ajan – kuten ihminenkin. Varpusen näkeminen pitäisi kuitenkin olla uskovalle viesti evankeliumista, sillä Kristus on tullut meitä ihmisiä pelastamaan. Olemme suurempiarvoiset kuin varpuset, hän sanoo. Piru kyllä yrittää turhentaa joskus elämäämme sanomalla, ettemme ole edes varpusen väärtti?

Lintujen kesä kuluu perheen parissa, niin työ kuin vapaa-aikakin. Pesä on tärkeä, sen ne rakentavat joka kevät ja sinne lintu munii perilliset. Mutta ennen kuin munat ovat haudotut ja poikaset kuoriutuneet, on niillä vihollisensa. Raamatussa Assurin kuningasta verrataan pesänryöstäjään, joka kehuu: ”Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet niinkuin linnun pesän; ja niinkuin hyljätyt munat kootaan, niin minä olen koonnut kaikki maat, eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyt tai nokkaa avannut ja piipittänyt.” Jes.10:14. Hän on kuin käki, joka munii toisten pesiin ja opettaa poikasensa hävittämään pesän alkuperäisasukkaat yli laidan. Vihollinen ei tyydy, muuta kuin hävityksen nähdessään, ja saalistaessaan kaikki sielut, se rikkoo perheet ja kiusaa jokaista.

harakanpesä
Eräässä vanhassa männyssä, jonka olin kaatanut, oli harakanpesä. Yleensähän ne ovat niin korkealla, etteivät ihmiset pääse niihin käsiksi. Mutta nyt se oli maassa jalkojen juuressa. Varsinainen rakennustaiteen ihme, oikea Guggenheim. Ulkoisesti kuin sekainen kasa risuja, mutta sisältä huolellisesti vuorattu ja pehmustettu munia ja poikasia varten. Tulin siihen tulokseen, että puheet harakanpesästä ovat kaukaisia silmämääräisiä arvioita. Pesän tekeminen oli ollut kokopäiväinen urakka, johon olivat osallistuneet isä- ja äitilintu. Nyt minä kuulen niiden jälkikasvun säkätyksen harva se päivä. "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;” Job 12:7. Joskus oppitunti on yksinkertainen, luonto on siinä esillä ja ihminen kuuntelee hiljaa. Se saarnaa huolehtimisesta, perheyhteydestä, miehen ja naisen välisestä avioliitosta, jälkikasvusta, hedelmällisyydestä, kodista, turvasta, kasvusta, varjeluksesta, elinajasta, kuolemasta, yksinäisyydestä, vihollisista ja vaaroista. Joskus tuntuu, että uskovanakin olen kadottanut yksinkertaiset totuudet, jotka Jumala on laittanut elinympäristööni? Tai jos olen joutunut eksyksiin ja kiinni vääriin asioihin, syntiin tai murheisiin. Niin hän sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.” Ps.91:3-4.

Joskus Jumalan palvelija on kovassa koulussa, kun viholliset tulevat päälle kuin hyökyaalto, yrittäen tuhota uskon ja toivon, rakkauden ja taivas odotuksen. Kääntymättömille riittää vain se, että uskova lankeaa ja he saavat uittaa hänet samassa kuraprunnissa kuin itsekin sikailevat. Vain vankeus on heille riittävä tae vaiennetusta uskovasta, Jeesuksen todistajasta. ”Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni. He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.” Valit.3:52-53. Maailma rakentaa olemisensa näkyvän varaan ja sille kelpaavat kaikenlaiset turhakkeet, joita se voi palvoa jumalanaan. Joillekin epäjumalat ovat jokapäiväisiä kavereita, jotka takaavat heidän elintasonsa ja tulevaisuutensa? Hulluus voi esiintyä nykypäivänä missä muodossa tahansa ja ihmiset seuraavat niitä. "Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla, eivät ne voi puhua; kantamalla täytyy niitä kantaa, sillä eivät ne voi astua.” Jer.10:5. Olen huomannut, että elintaso ja ihmisten pimeys tuottavat jatkuvasti uusia linnunpelättimiä, joille uhrataan ja jonka edessä kumarretaan suosion ja rahan toivossa.
pihavieras närhi

”Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan.” Snl.27:8. Näitä tyyppejä on paljon Suomessa, eikä heistä tehdä tilastoja. Joskus heitä sanotaan syrjäytyneiksi, joskus menestyjiksi, huippu-urheilijoiksi, tiedemiehiksi, asiantuntijoiksi, joskus luusereiksi, taivaanrannanmaalareiksi. Mutta todellisuudessa he ovat paossa Jumalaa ja itseään ja sotkevat samalla monen muun elämän. Aikamme suuri tragedia ovat ne miehet, jotka hylkäävät vaimonsa ja lähtevät etsimään uutta kumppania. Uhreja tulee solkenaan, kun aina löytyy joku pehmeä povi, johon nojata hetken murheitaan vuodattaen. Pian tämäkin paikka alkaa olla liian kuuma ja on etsittävä uusi povi. Näitä särjettyjä naisia on sitten runsaammin kuin pihapiirissämme harakoita ja varpusia. Mies tarvitsisi Jeesuksen ja armon, jotka ovat tarjolla, mutta hän ei tahdo tehdä parannusta ja palata lähtöruutuun kuin Monopolissa. Hänen pitäisi tietysti palata oman vaimon luo ja sopia, jos mahdollista. Siksi hän ei saa mitään muuta kuin pahan mielen ja jäljessään runsaasti entistä rikkinäisempiä naisia, jotka eivät myös ole löytäneet rakkautta, vain kiimaisen oriin. Tämä peli leviää kuin angry birds.

Usko auttaa kurjan iloon ja lepoon, paikka löytyy Golgatalta, Kristuksen uhrista ja haavoista. Alttari on avattu Kristuksen sylissä, pyhä veri pelastaa syntisen ja hänkin tietää sitten, mihin rakkaansa  kantaa. ”Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.” Ps.84:4. Perhekunnan pelastus on ihme ja ilmoitus Jumalan suuresta rakkaudesta kaikkensa menettäneitä kohtaan. On ihana herätä aamuun ja katsella lintuja, jotka tekevät lähtöä etelään tai etsivät muruja maasta. Silloin ajattelen, että Herra huolehtii minusta ja rakkaistani. Kerron hänelle sydämeni asiat ja jätän murheet hänen harteilleen. En jaksaisi kuitenkaan edes miettiä kaikkia kipeitä kysymyksiä, maailman murheita ja ihmisten ongelmia. On riittävästi omissakin asioissa, ei minusta ole maailman parantajaksi. Mutta Kristuksesta on parantajaksi, Vapahtajaksi, pelastajaksi ja valikoiden hän tekee sitä työtä joka päivä niin kauan kuin on armon aika.

Olemme käsissäsi, Herra, kuin linnut, kuin pienet mitättömät varpuset, jotka hetken liihottavat kesän aikana pihapiirissä ja sitten muuttavat Italiaan. Olemme onnellisia löytäessämme turvan alttariltasi, Golgatalta, siipiesi suojan ja armosi avun oikeaan aikaan. Kiitos rakkaudestasi, jolla hoidat meitä ja kotiamme, joka on joskus kuin harakanpesä. Varjele ja johdata meitä tällä matkalla, johon olet meitä evankeliumisi kautta kutsunut ja ruoki meitä elämän sanalla, josta elämä syntyy joka päivä sydämissämme Pyhän Henkesi kautta. Valmista meitä ikuisuutta varten, ettemme kiintyisi näihin väliaikaisiin pesiimme, vaan ilolla kiiruhtaisimme kohti taivaan maata. Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti