torstai 16. tammikuuta 2014

Merkitsemättömällä rinteellä


Kilpa-ajaja M. Schumacher kaatui laskettelurinteessä, osui kiviin ja löi päänsä, nyt hän on ollut tajuttomuudessa viikkoja ja tulevaisuus on hämärän peitossa. Omaiset kokevat tragedian läpi joka päivä elämässään ja epätoivo kiusaa mieltä. Uutinen kertoi, että Schumacher oli laskettelemassa vuoristoseudulla ja eksyi (tai valitsi) rinteessä väärän linjan. Hän oli kaatuessaan epäonninen ja meni pää edellä kiveen merkitsemättömässä Saulire-vuorella sijaitsevan rinteen yläosassa. Murheellista, mutta näin äkkiä voi ihmisen aika tulla täyteen ja muutoksesta pysyvä tai jopa lopullinen?
Uutinen kertoi karua kieltään: ”Voimme sanoa, että hän kamppailee elämästään....” Se on todellinen vaara, mutta ei hän enää taistele, sillä hänellä on tiedottomuus. Muut voivat tehdä voitavansa: lääkärit, hoitajat, läheiset, ystävät, kannattajat, esirukoilijat. Raha ei enää ratkaise, vaikka sitä on
vuonna 2010 seitsenkertainen maailmanmestari tienannut yhdellä kaudella yli 30 miljoonaa
euroa. Se on kaikki taakse jäänyttä tilastoa ja mahdollisesti muut jakavat ne rahat. Hän on ollut aikanaan formulakuskeista parhaiten tienaava. Vuonna 2007 Schumacherin omaisuuden arvioitiin
olevan n. 335 miljoonaa dollaria. Mutta tällä hetkellä se ei paljon lämmitä, kun kaveri makaa koneitten ja ammattiauttajien varassa sairaalassa. Syvimmiltään kaikki on kuitenkin aina Jumalan kädessä.
Uutinen kertoi, että ilman kypärää hän olisi kuollut heti kolautettuaan päänsä kiveen. Mutta ilman päätä ja pään toimintaa ei ruumis tee mitään, vaan ihminen on puolikuollut. Eräs hänen lajitoverinsa arvioi kaveriaan: "Michael vei ajamiset ihan extreme-tasolle, ja niin hän on tehnyt kaikessa muussakin - kuten moottoripyöräilyssä ja laskuvarjohypyissä. Onhan se välillä vaarallista, mutta ymmärrän sen hyvin.” Kuolemalla leikkiminen ja hurjastelu kiehtoo, se on jännittävää ja tyydyttää ihmisen sielunviettiä, se on eräänlainen moraaliton passio. Mutta tämän sarjan tyypit eivät yleensä elä kauan, eivätkä kuole normaalilla tavalla vanhuuteen.
Jumalan seurakunnan elämän keskus on pää – Kristus. Jos ei ole päätä, ei ole seurakuntaakaan, jos pää ei pääse ohjaamaan seurakuntaa, se on kuolleessa tilassa ja pimeydessä. Jos päätä ei kunnioiteta, ei seurakunta voi elää Jumalan tahdon mukaan. Historia todistaa myös, että kärsivä pää ohjaa kärsivää ruumista. Pää valitsee ristin ja ruumis kantaa sen. Mutta myös ylösnoussut Kristus on kirkastettu, niin pää kuin ruumiskin. Joten on uskovalla mahtavat näyt tulevaisuudesta.

Mutta tämä tragedia alkoi siis laskemisesta merkitsemättömään rinteeseen. Kristityn elämässä suuri ongelma on aina merkitsemätön tie, se on poikkeamista Jeesus-tiestä. Siinä ihminen ei ole Raamatun sanassa, Jumalan valossa, Herran johdatuksessa ja varjeluksessa. Hän kulkee itsevalittua reittiä, omantahdon tietä. Ei siis ihme, jos mopo lähtee käsistä. Tämä on kovin yleinen harrastus, joka sotkee Jumalan seurakuntaa ja pilaa hyvin alkaneen uskonkilvoituksen yksityisen uskovan elämässä. Karkeita merkitsemättömiä teitä ovat ylpeys, haureus, homous, juoppous, ahneus, varkaus, valheellisuus ja epäjumalanpalvelus, josta kaikki em. johtuvat.

Merkitsemätön rinne on väärä arvio itsestään: ”Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen! Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta? Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.” Job 31:1-3. Oikein hurskas, siis lainkuuliainen, kristitty saattaa joutua juuri ylpeyden vangiksi ajattelemalla, että on tehnyt kaikki oikein tai että hänen hyvät työnsä (lue kristillisyytensä) tuovat kelvollisuuden Jumalan edessä. Hän kadottaa synnintunnon eikä niin ollen enää pyydäkään armoa viheliäisyyteensä. Kurjuus onkin siirtynyt huonompiin kanssakulkijoihin ja hän on noussut synnittömien luokkaan?! Synnin todellisuus, sydämen pimeys ei ole avautunut kuin korkeintaan hieman. Siksi hän on vielä pollea poikaa.

Merkitsemätön rinne on synnittömyys. Hän ei näe enää itseään valheellisena, avuttomana totuuden edessä, vaan suuntaa elämänsä syntitottumustensa mukaan ja pyhittää vielä itse kaiken tuon. ”Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen, punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.” 31:5-6. Kuka pyrkii Jumalan puntariin täytyy olla mieltä vailla, paatunut fariseus tai pähkähullu. Sillä jokainen joutuu havaitsemaan tässä vaa’assa olevansa liian kevyt. Hän ei ole joutunut tilille, jäänyt kiinni itse teossa. Hän on valmis riisuutumaan punnitukseen, koska luottaa itseensä.

Merkitsemätön rinne on luulousko: ”Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini, niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.” 31:7-8. Kuinka moni siis kärsikään siitä, etteivät lapset ole uskossa, sukulaiset eivät käänny ja naapuritkin pitävät hänen kristillistä elämäänsä kovin surkeana. Kun tulevat katovuodet uskovalle, hän ei kestä sitä, vaan syyttää ihmisiä, jopa Jumalaa ja on katkera, koska hänen rukouksensa eivät ole tuoneet mieleistä vastausta. Tämä kaikki on kuitenkin Jumalan hiljaista puhetta, että uskovasta tulisi syntinen. Jos olisi vain yksi tahra, mutta kun on musta kuin nokikolari.

Merkitsemätön rinne on lihanhimon valtaanpääsy. Job on yhtä naiivi kuin Daavid tai Pietari, hän ei käsitä olevansa kokonaan syntinen ja täysin riippuvainen Herrasta. ”Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella, niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut (bibl. muut maatkoon hänet), sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos, tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.” 31:9-12. Hän siis tietää, että avion rikkominen vie tuomiolle, mutta ei näe tätä rikosta itsessään. On siis normaalia syntiselle, että hänen sydämensä hullaantuu avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen ja himo vain kiusaa ja kiristää päivä päivältä otettaan. Silloin kristitty valitsee joko syntiinlankeemuksen tai Jumalan armon. Ensimmäinen karkottaa hänet Jumalan yhteydestä, pois paratiisista, jälkimmäinen yhdistää hänet Kristukseen verisitein, mutta nöyryyttää lihaa pahan kerran, jopa tappaa sitä. On myös vaikea ajatellakaan, että joku vieras lääppisi omaa puolisoa tositarkoituksella ja kuitenkin ao. omat tekemiset voivat olla juuri sen arvoiset. Itselleen rangaistuksen lukeminen ei ole kadehdittava puuha.

Merkitsemätön rinne on kuviteltu sosiaalisuus: ”Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan? Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä? En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.” 31:16-18. Voiko kukaan, koskaan sanoa toimineensa aina oikein lähimmäistensä kanssa, voiko kukaan sanoa olleensa aina iskussa, kun on kysymys ihmisten hätä? Tässä kuvittelussa ihminen nousee Jumalan asemaan ja yleiskristillisyys aivan kylpee tässä huumassa tänään – voi miten hyviä olemmekaan, suvaitsevia ja ystävällisiä, rakastavia ja uhrautuvia. Voikin siis kysyä, mihin Jumalaa enää tarvitaan, kun ihmiset ovat näin hyviä?

Merkitsemätön rinne on menestyspyrkimys talousasioissa: ” Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani', jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi, jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi, sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti, niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan. 31:24-28. Normaali ihminen ahnehtii kaikenlaista turhaa ja elämä kuluu krääsän keräämisessä. Silloin köyhäkin käy rikkaasta ja tyhmä näyttää viisaalta?  On tietysti sellaisiakin, jotka kylpevät rahassa ja valittelevat samalla wc-paperin kalleutta ja bensan hintaa. Ahneus on vaikeasti havaittava ja parannettava kansantauti, joka yltyy iän myötä. On ihmisiä, jotka eivät voi olla kristittyjä, koska he pelkäävät menettävänsä silloin jotakin. He ovat oikeassa, Herran tiellä menetetään kaikki, mutta tilalle saadaan uusi elämä.

Merkitsemätön rinne on hurskasteleva kotielämä. ”Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin? Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin. Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni.” 31:31-33 Olisi hyvä kuulla joskus totuus omasta itsestään läheisiltä, mutta kuka kestää sen? Kuka kestää olla läpivalaisussa motiiveja myöten, kun uimahypyissä on tullut mahalasku? Kenen kotielämä on taivaskelpoista? Uskovassa kodissa asuu Kristus, häntä palvellaan ja ennen kaikkea rukoillaan avuksi joka päivä. Ilman Vapahtajaa elämä on turhaa, tyhjää, ilmaan hosumista ja omaa kehua, joka haisee kauas.

Kun merkitsemätön rinne kaataa kulkijansa, on se aina Jumalan mahdollisuus, hän voi vielä pelastua ja parantua. ”Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!” 31:35. Tosin rähinä on vielä kovaa kuin vanhan volkkarin käynti ja Jumala joutuu odottamaan vuoroaan, että hiljaisuus laskeutuu ympäristöön. Sillä syylliseksi tuleminen on äärettömän vaikeaa ja joskus sitten se voi kolahtaa hetkessä ja ihminen on kanveesissa tyrmättynä. Mutta siellä Kristuksen jaloissa löytyy lepopaikka, siellä armo maistuu ja haavat paranevat. Mutta olemus korjaantuu päästä alkaen, ensin Kristuksen aseman ennalleen saattaminen, Vapahtaja pääasiaksi, sitten muut asiat. Kun on laskenut merkitsemättömällä rinteellä, pitää kavuta takaisin merkitylle rinteelle, so. Golgatalle. Jos et löydä takaisin ristin luo, Jeesuksen luo, olet hukassa. Loppu häämöttää, ihminen vaikenee – ja se on hyvä, sillä silloin Jumala voi puhua. ”Tähän päättyvät Jobin puheet.” 31:40.

Herra, sinä vaiennat meidän turhat kehuskelumme, suuret puheemme, jankutuksemme, valituksemme, kinamme, kiistamme, höpinät ja mutinat. Sinä annat meidän kaatua merkitsemättömällä rinteellä, jonne meidän ei olisi pitänyt mennä. Me selittelemme sinulle, me pidämme valintojamme itseoikeutettuina, mutta ne vievät meidät kuolemaan ja kadotukseen. Voi kuinka riippuvaisia me olemmekaan sinusta, Kristus. Armahda ja auta kaatuneita, eksyneitä, synnin orjia, saatanan vangitsemia, maailman orjia, jotka ovat elintason, suosion, himojensa koukussa. Auta fariseuksia ja kristillistä teatteria harrastavia totuuteen ja sanasi valaisemaan ristin tielle. Pelasta ne, joita kahleissa kuljetetaan surmapaikalle. Avaa meidän silmämme näkemään Golgatan merkattu rinne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti