lauantai 24. tammikuuta 2015

On ihanaa ylistää sinua, Jumalamme!

Suurten herätysten aikana vaikutti Suomessa musiikkimies, säveltäjä ja kuoronjohtaja Mikael Nyberg, joka syntyi 1871. Sakari Topelius oli hänen isoisänsä ja hän oli juutalaista sukujuurta. Hän oli muusikko Jukka Kuoppamäen isoäidin veli. Hänen lapsuuden kodissaan laulettiin ja soitettiin, luettiin Raamattua ja rukoiltiin. Tämä ohjasi pojan elämää kristillisyyteen ja nuorena miehenä hän kiersi kesäisin kansan parissa kirjoittaen nuoteille ja muistiin lauluja, joita sitten julkaistiin painettuna. Tämä johti siihen, että suuri yleisö saattoi laulaa monia ennestään tuntemattomia lauluja, joita Pyhä Henki oli antanut jossain korpikylissä ihmisille. Tutkimuksen mukaan niitä on kertynyt aikoinaan lähes 600 kpl hänen toimestaan. Hän oli myös Siionin virsien uudistaja Wilhelmi Malmivaaran kanssa 1895. Hän sävelsi Malmivaaran virren "Oi Herra, jos mä matkamies maan".

Mikael oli herkkäsieluinen taiteilija. Hän alkoi lukea 15-vuotiaasta asti Raamattua joka päivä, tähän vaikutti suuresti isän ja äidin kokema hengellinen herätys Porvoossa. Herätys oli luonteeltaan vapaakirkollista, mutta Mikael pysyi koko elämänsä kuitenkin kirkon piirissä. Hän oli sitä mieltä, ettei uskovien tulisi ryhmittyä pappien ja opettajien ympärille vaan seurata Jumalan sanaa. Oulussa hän meni avioon Ida Leinbergin kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi tytärtä, Sylvia ja Elsi-Maj.
Hän toimi Oulussa seurakunnan kanttorina usean vuoden ajan ja sieltä jäi myös ikävä vaiva koko elämän ajaksi, kun kylmässä kirkossa saatu korvatulehdus vei kokonaan kuulon toisesta korvasta. Hän johti useita kuoroja, joita vanhoilliset kristilliset piirit pitivät siihen aikaan kovin maallisina, vaikka lauloivatkin virsiä. Kuorolaulun koettiin aiheuttavan turhaa tunnekuohua ja teatterimaisuutta. Hän oli käynnistämässä siellä myös NMKY:n toimintaa, jota mm. paikallinen kirkkoherra silloin vastusti?
Oulusta Mikael siirtyi Raumalle muutamaksi vuodeksi seminaarin opettajaksi. Siellä hän johti mm. paikallista työväenyhdistyksen kuoroa, joka ei ollut hengeltään ateistinen ja halusi edistää mm. raittiusaatetta. Hän osallistui vappumarssiin 700-päisen kulkueen etunenässä ja hänet valittiin juomalakkokomitean puheenjohtajaksi. Tämä liike kasvoi aina 70000 sitoutuneeseen asti.
Ester Leinberg ja Mikael Nyberg

Sen jälkeen hän pääsi Sortavalaan töihin ja tämä kesti lähes 20 vuotta. Hän otti osaa Karjalan Evankelisen Seuran toimintaan, ja toimi "köyhäinhoidon esimiehenä", paikallisen NMKY:n raamattupiirissä. Vuosisadan vaihteessa hän kirjoitti: - Jumala siunatkoon meille kaikille uuden vuoden, vuosisadan! Jospa se veisi jokaisen meistä ja koko rakkaan Suomen kansamme lähemmäksi Jumalaa rakkaudessa, nöyryydessä ja kuuliaisuudessa!"
Olot suuressa Venäjän maassa kävivät kuitenkin koko ajan vaikeammaksi ja urkkijoita kulki Karjalassa etsien keisaria vastustavia henkilöitä. Kesällä v. 1903 kävi itse Bobrikov seminaarissa Sortavalan matkallaan. Oppilaat olivat lomalla, mutta pelätty vieras tutustui seminaariin perusteellisesti, antoipa tunnustustakin näkemänsä johdosta. - Mutta tärkein puuttuu, täällä ei ole oikeata henkeä. Bobrikovin päämääränä oli Sortavalan seminaarin lakkauttaminen tai sen siirtäminen muualle. Hän asetti komitean tutkimaan venäläisissä lehdissä seminaaria vastaan tehtyjä syytöksiä ja käytti täten koottua aineistoa hyväkseen hyökkäyksissään. Vallankumousta pelättiin ja siksi kaikki kansallisuusaatteellisuus oli seurannassa Suomessakin Mikael kirjoitti: - Unohtaa monet synkät asiat, jotka ovat liikuttaneet mieltä ja ajatuksia, kun kuulee kevätlintujen iloiset viserrykset ja kutsuäänet ja aurinko säteilee hymyillen ja lämmittäen ruusuja, jotka ovat ikkunalla nupussaan. Herra elää! Hänen oikea kätensä voi muuttaa kaiken. Ja vaikka kaikki meiltä otettaisiin pois, on hän kuitenkin lähellä kaikkia niitä, jotka häntä avuksi huutavat, kaikkia niitä, jotka todella häntä rukoilevat.
MN kuului Perustuslailliseen puolueeseen, joka ajoi torpparien ja suomen kielen oikeuksia. Hän ei suostunut käyttämään venäläisiä postimerkkejä, vaan lähetti postin ilman merkkiä lunastusperiaatteella.

1905 Mikaelin Ida vaimo sairastui vatsakalvon tulehdukseen, mikä johti muutamassa päivässä kuolemaan. Mikael oli silloin 34-vuotias. Tapaus muutti hänen suhdettaan musiikkiin ja ihmisiin, Hengellinen herätys vei hänet erilleen paikkakunnan sivistyneistöstä. Samalla hän korjasi suhdettaan musiikkiin. Jäätyään pois syksyn 1905 ensimmäisestä konsertista hän kirjoittaa: - Musiikki on kyllä minulle yhtä rakas kuin ennenkin ja laulaminen on 'elämäni', mutta konserteissa käyminen on alkanut vaivata minua. Siellä etsii aina joku omaa kunniaansa ja kunnia pitäisi antaa Jumalalle. Ja sitten aplodit! Ne ovat jo kauan kiusanneet minua. Rakastan laulua kotona ja kirkossa, missä ei ole mitään aplodeja.
Hän lopetti mm. konsertoimisen ja laulujuhlien järjestämisen, mutta keskittyi enemmän julistamaan Kristusta. Hän tahtoi olla ehdoton Vapahtajan seuraaja ja todistaja. Hän teki lähetystyötä Karjalan alueella mökistä mökkiin laulaen ja puhuen Jeesuksesta. Samalla hän levitti evankelisen seuran kirjallisuutta ja edisti pyhäkoulutyötä. Sortavalassa oli siihen aikaan 15000 asukasta ja kaksi pappia, joten maallikkosaarnaajaa tarvittiin.
Hänen toimintansa siirtyi enemmän Sortavalan Evankelisen Seuran ystäväpiiriin, jossa tärkeää oli Raamattujen ja muiden hengellisten julkaisujen levittäminen, lähetys- ja pyhäkoulutyö, sairaitten ja köyhäin hoito. Seura piti päätehtävänään evankelioimista ja sielujen voittamista Kristukselle.

Sortavalan pikku yhteiskunnassakin sortokaudella kuohui: - Täällä revitään maahan vanhaa ja halutaan saada aikaan jotain uutta, mutta mitä, siitä ei olla yksimielisiä. Samalla kun yleiset kansalaiskokoukset pohtivat uudistuksia, kokoontuu uskovien joukko rukouskokouksiin. Niissä hiljennytään näinä kärsimysten ja levottomuuden aikoina Jumalan sanan ympärille, hänen kasvojensa eteen. Nyberg toivoi kokouksista tukea, rohkaisua ja herätystä monille. - Vain evankeliumin totuuden ja valon kirkastuminen auttaa löytämään sen pohjan, joka ei petä, kun kaikki näyttää horjuvan. Ympärillä on levotonta. Huhutaan kasakoiden olevan tulossa. Kaupungin kansalaiskaarti valvoo järjestystä. Väitetään, että on ostettu paljon ampuma-aseita ja ammuksia. Jumala varjelkoon meitä verenvuodatukselta ja kaikelta kurjuudelta, joka siitä seuraa! Mitkä mahtanevatkaan olla viikon tapahtumien seuraukset! — Mutta Herra tietää kyllä, mitä hän tahtoo meihin ja suureen, onnettomaan Venäjän kansaan nähden. Olisi onnellista, jos avautuisi tie yhä useampiin suljettuihin sydämiin evankeliumin valolle. Hän on ohjannut kaiken onnelliseen loppuun. Hänelle olkoon ylistys ja kiitos!
Mikael, Ester ja heidän lapsensa.

Pian MN avioitui kuolleen vaimonsa sisaren, Esterin, kanssa, josta tuli hänelle merkittävä tuki Karjalan evankelioimisessa. Matkoja tehtiin laivoilla ja hevosilla. Sitä varten syntyi tiimejä, joissa oli sekä puhujia että laulajia. Matkojen kuluessa jätettiin kotien seinille tauluja, joissa oli Raamatunlauseita. Lukuisille paikkakunnille ryhdyttiin rakentamaan rukoushuoneita, kun ihmisiä tuli uskoon.
MN oli virsikirjakomiteassa muodostamassa uutta virsikirjaa, sekä messusävelmistöä jumalanpalveluksia varten. Hän toimi seminaarissa musiikin opettajana ja samalla tulevien kanttorien kouluttajana. Hän toimi myös pianonvirittäjänä. Samoihin aikoihin tuli esille tarve saada aikaan virsikirjan rinnalle hengellisten laulujen kokoelma. Tällainen syntyikin sitten Suomen Lähetysseuran kustantamana. MN oli mukana työryhmässä ja kokosi toisen osan lähes yksin. Hän otti siihen mukaan mm. kymmeniä kesäretkillään keräämiä kansansävelmiä, joita käytettiin myös uudessa virsikirjassa. Hänen omia sävellyksiään oli kirjassa lähes 100. Toisen osan valmistuessa siihen valittiin lauluja 10 ulkomaisesta ja 16 kotimaisesta kokoelmasta. Yhteensä kokoelmassa oli 625 laulua. 1966 sitä oli ilmestynyt yli miljoona kappaletta nimellä Hengelliset laulut ja virret.
Säveltäjän työnsä lähtökohtana oli inspiraatio. - Se lauloi minussa. Se oli lahja. Hänen innoituksensa päälähteenä oli laulaminen Jumalan kunniaksi. Nybergiä inspiroivat erityisesti psalmit ja hengellinen runous.

44-vuotiaana hänen terveytensä alkoi pettää, sydän reistaili ja väsymys vaivasi. Useat läheisten kuolemat veivät mielen matalaksi. Hän jäi eläkkeelle 46-vuotiaana. Perhe muutti Sortavalasta Helsinkiin, kesät he viettivät hänelle lapsuudesta tutuksi tulleessa Meriniemessä Porvoon saaristossa. Niinä aikoina Suomessa oli kansalaissota. Sodan loputtua MN sai kutsun takaisin Karjalaan, Laatokan pohjoispuolelle, hän ryhtyi Jamilahden lepokodin hoitajaksi, jossa tehtävässä hän toimi 20 vuotta. Siellä saivat monet rasittuneet, huolten vaivaamat, elämässään umpikujaan joutuneet, ja julkiseen elämään kyllästyneet ihmiset avun. Myöhemmin Jamilahteen perustettiin kristillinen kansanopisto, jonka rehtoriksi MN kutsuttiin. Jamilahdessa pidettiin jumalanpalveluksia pyhäisin ja sinne tultiin ympäristön torpista innolla mukaan. Opisto tuki taloudellisesti heikossa asemassa olevia, järjesti töitä, jakoi kirjoja. Myös romanit kävivät siellä mielellään, koska saivat aina jotakin kerjuupalkakseen. Joskus he eivät olleet tyytyväisiä ja niin MN kehotti heitä tulemaan taas uudestaan, niin saisivat lisää.
Jamilahden lepokoti Laatokan rannalla

20-luvulla MN kiersi ympäri Suomea nuoren evankelistan, Urho Muroman, kanssa julistusmatkoilla, johtaen kuoroja, säestäen yhteislauluja ja puhuen. He pitivät kokoussarjoja Karjalan Evankelisen Seuran nimissä. Heitä verrattiin Moodyyn ja Sankeyhin, jotka olivat Amerikassa merkittävä herätyssanoman julistajapari. Monella paikkakunnalla syntyi seurakuntiin herätystä.
Päivän tunnussanakirja oli Nybergin rukousmuistio. Siihen hän merkitsi omaisten ja läheisten ystävien nimien lisäksi myös opistolaisten nimet heidän syntymäpäiviensä kohdalle. Hän muisti heitä esirukouksissaan vuosikausia läpi elämänsä. Hän kirjoittaa entiselle oppilaalleen. - Olen juuri viettänyt hiljaisen aamuhetken Jumalan kasvojen edessä Hänen sanansa ääressä ja puhunut hänelle rakkaista lapsistamme, jotka ovat hajalla ympäri maamme ja sen ulkopuolellakin, aina Siperiassa asti. On niin turvallista tietää, että taivaallinen Isä muistaa teidät kaikki, vaikka minä en kaikkia muista enkä voi hänelle mainita nimeltä muuta kuin pienen joukon. Hän tietää kiusauksenne ja vaaranne, taistelunne ja murheenne, toiveenne ja tarpeenne.

Eräässä sielunhoidollisessa kirjeessään hän kirjoittaa: - On paljon sellaista, mikä tuo mieleen rauhattomuutta ja tuskaa. Sielunelämämme on kuin aaltoileva meri. On löydettävä järkkymätön perusta. Se on Jumalan rakkaus ja hänen armonsa. Katse on käännettävä pois itsestä, Vapahtajaan. Herran armo voi vähitellen tulla kilveksi ja suojaksi kaikkea vastaan, mikä tahtoo saada meidät pois tasapainosta. Harmonia on aina Jumalan lahja, ja hän tahtoo antaa sen jokaiselle…. Jumala on niin suuri sen tähden, että hän kuulee pieniä asioita.
Norjalainen teologi, professori Ole Hallesby on Suomessa vierailtuaan sanonut lähtöhetkellä saattajilleen Mikael Nybergistä arvion: - Olen nähnyt Suomessa ihmeen. Olen nähnyt ihmisen, jossa Kristus on saanut muodon.
Nybergistä sanottiin, että hän oli nöyryyden ja rakkauden hengen valtaama ihminen. Hän meni niiden luo, jotka olivat seurassa vähiten huomattuja ja oli samanlainen kaikille. Hän ei erotellut ihmisiä toisistaan, kaikki olivat vain ihmisiä. Sanottiin, että hänen kristillisyytensä oli kärsimyksissä kirkastunutta. Hänellä oli rajaton luottamus rukouksen voimaan sairastapauksissa ja elämän ratkaisevissa tilanteissa. Hän käytti myös öljyllä voitelua rukoillessaan sairaiden puolesta. Joskus hänen anteliaisuuttaan ei lähipiirissä ymmärretty. Häntä arvosteltiin allianssihenkisyydestään ja huonosta kirkkokristillisyydestään. Nuoruudessa saadut kodin vapaakirkolliset vaikutukset ohjasivat myös hänen valintojaan. Kuitenkin hän oli aina yhden kasteen mies, eikä suosinut helluntailaisuuden uudestikastamista. Hän sanoi, ettei ollut tarpeellista siirtyä Kristus-perustukselta uuden kasteen perustukselle.
Mikael ja piano
Hän piti elämää tärkeämpänä kuin oppia. Raamatusta - Tämä sana on ihmeellinen, pulppuava elämän lähde niille, jotka innokkaasti tutkivat sitä….. Kuta syvemmälle menee, sitä rikkaampia aarteita löytää.

69-vuotiaana hän sairastui keuhkotautiin ja kuoli pian talvisodan puhjettua. Sen päivän tunnussana, jona hän pääsi perille, kuului: "Älkää viivytelkö minua, koska Herra on antanut matkani onnistua!"
Nyberg oli 20-vuotias, kun hän kirjoitti ja sävelsi laulun "Det är ett kosteligt ting, o Gud” onnittelurunoksi vanhemmilleen heidän hopeahääpäivänään. Se on nykyisessä virsikirjassa 342 ja veisataan raumalaisella kansansävelmällä.

1.On ihanata ylistää Sinua, Jumalamme,
Ja laulain kiittää armoas, Hyvyyttäs kohtahamme.
Sä kuljit aina kanssamme, Veit taisteluissa voitolle
Ja olit auttajamme.

2.Ain olet ollut luonamme Aarteena kalleimpana.
Meit' elon vesi virvoittaa Ja elon leipä, sana.
Sun armos meille virtailee, Ja totuutesi valaisee
Kuin tähti loistavana.

3.On virsi täällä heikko vain Ja köyhä kiitoksemme
Kaikesta, minkä meille soit Jo täällä iloksemme.
Me emme kyllin johtoas Voi ylistää ja armoas,
Mi siunas askelemme.

4.Sua rukoilemme, Herramme, Meit' älä koskaan heitä.
Suo meille Hengen valkeus, Mi johdattaapi meitä.
Luo usko, toivo sydämeen Ja rakkautta Jeesukseen,
Vie armotahtos teitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti