Hedelmiä maasta ja taivaasta

Tein tuoremehua marjoista, tällä kertaa karviaisista. Ne olivat happamia, mutta menevät mehuna, kun laittaa kyytiin sokeria. Soseutetut marjat olivat yhtä vihreää massaa siemenineen, mutta puristusrummussa väri muuttui punaiseksi. Tuoremehu oli punaista? Ihmeellistä, sanoisi kaupunkilaispoika. Vaikka ei sen puoleen, syöhän lehmäkin vihreää ruohoa ja se muuttuu sen sisällä valkoiseksi maidoksi. Eikä kukaan mene ostamaan kaupasta lehmäihmettä?

Raamatun ihmekertomuksista yksi kuuluisampia on Kaanaan häät, jossa Jeesus muuttaa veden viiniksi. Hän saa aikaan käsienpesulikavedestä mitä hienointa viiniä, josta on olemassa asiantuntija lausunto Raamatussa. Ei siis ihme, että hän kykenee muuttamaan kelvottoman syntisen vanhurskaaksi ja pyhäksi. Se on vielä suurempi ihme.

Luonnonantimet ovat myös Jumalan valtakunnan välineitä. Yksinkertaiset maan hedelmät ovat käyttöaineita ja myös esikuvallisia hengellisen elämän kuvia. Esimerkiksi niin tavallinen ruoka-aine kun oliiviöljy, oli aivan keskeinen jumalanpalveluksen raaka-aine. Temppelin valo saatiin aikaan öljyllä, joka paloi lampussa. Se on kuva Jumalan sanan ihmeellisesti johdattavasta ja viisastavasta vaikutuksesta syntisen ihmisen elämässä. "Ja käske israelilaisten tuoda sinulle puhdasta, survomalla saatua öljypuun öljyä seitsenhaaraista lamppua varten, että lamput aina voidaan nostaa paikoilleen." 2.Moos.27: 20. Uudessa Liitossa Kristuksen seurakunta pitää aina lampun, Jumalan sanan, palamassa, että se loistaisi koko porukalle ja kutsuisi vielä ulkopuolellakin olevat sisään pelastukseen. Öljy on kuva Kristus-elämästä ja työstä keskuudessamme, jonka Pyhä Henki vaikuttaa ulottuvillemme ja meihin. Tämän tiedon tulisi asua meissä runsaasti: "Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana;" Kol.3:16.

Katulähetystyötä pitkään tehnyt Arvid von Martens tilitti omaa kutsumustaan Jeesuksen seuraajaksi: - Ihmeellistä on nähdä, miten Jumalan käsi tarttuu asioihin ja raivaa tien. Kuka muu kuin meidän Herramme sitä paitsi olisi kutsunut minunlaiseni miehen katulähetystyöhön ja kodittomien asian tienraivaajaksi Suomessa? Ulkonaisesti katsoen minulla ei ollut minkäänlaisia edellytyksiä. En osannut suomea, olin kasvanut aivan toisenlaisessa ympäristössä kuin autettavani. Lapsena en ollut koskaan harrastanut rakentamista tai kalustamista. Minua pidettiin epäkäytännöllisenä haihattelijana. Minun temperamenttini on täysin vieras meidän maamme sekä ruotsalaiselle että suomalaiselle kieliryhmälle. Kuitenkin olen varhaislapsuudestani asti kokenut Jumalan kasvattavan käden johtavan elämääni.

Niin kuin luonnonantimet ovat vain sellaisinaan ilman Luojaa kovin merkityksettömiä, niin hengellisetkin asiat ovat vain kuollutta tietoa ja oppia, kirkollisuutta ja taloudenhoitoa, ilman elävää Kristusta. Siksi elämän ilmestyttyä alkaa usko ja vaellus, kilvoitus ja pyhitys, uusi tie.

"Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan." Tiit.3:4-7

Olin nuorena miehenä saarnaamassa milloin missäkin päin Suomea, kaduilla, vankiloissa, tehtaissa, työpaikoilla, kouluissa ja usein myös kirkoissa. Kerran olin Savonlinnan tuomiokirkossa julistamassa Jumalan sanaa. Olimme siinä sakastissa valmistautumassa palvelukseen ja suntio mittaili minua katseellaan. Hän katsoi kenkiäni, jotka olivat likaiset. Suntio polvistui jalkojeni juureen ja alkoi pyyhkiä niistä likaa pois, sitten hän levitti niihin vahaa ja harjasi ne kiiltäväksi. Minun oli vaikea suostua moiseen, koska mies oli minua selvästi vanhempi. Mutta hänen nöyrä palvelunsa vaikutti minuun syvästi ja muistin tapauksen pitkään. Ajattelin, että asemani oli enemmän kuin minä itse, tehtäväni oli enemmän kuin nimeni. Julistin Kristusta, joka asui suntion sydämessä. Kiiltävät kengät olivat näyttävän näköiset, mutta vielä enemmän ovat alttiuden kengät pelastuksen sanomalle kanssamme kaikkialle, mihin menemme Herran käskystä. "ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille." Ef.6:15.

Getsemanen puutarha, vanha öljypuu

Jeesus kävi suuren rukoustaistelun opetuslastensa nukkuessa lähellä Jerusalemia sen itäpuolella öljymäellä. Matt. 26:36, Mark. 14:32. Vieläkin siellä kierretään munkkien hoitamassa puistossa lukien noita vanhoja tekstejä (Tämä nykyinen basilika rakennettiin v. 1925 fransiskaanimunkkien toimesta, ja he hoitavat myös pientä aidattua yrttitarhaa. Vähän ylempänä rinteellä on Getsemanen ortodoksinen kirkko ja arabit ovat rakentaneet kirkon Marialle Kidronin laakson pohjoispäähän.) Suuret öljypuut, jotka kasvavat siellä, ovat ikivanhoja. Luonnonkauniin paikan pilaavat vain paikalle rakennetut kirkot, jotka haisevat museolle ja puhdasoppisuudelle. Muutenkin Jerusalemissa on liikaa kirkkoja mutta liian vähän uskovia. Onkin siis odotettava, että Herran pelastus kohtaa maan asukkaita väkevästi kuin helluntaina.

Getsemane oli meidän Herramme öljypuristamo, hänen taistellessaan rukouksin pelastustyönsä kriittisemmässä kohdassa. Hän hikoili verta ja huusi ääneen, anoi muutosta ja taipui Isän tahtoon. Tuo Kristuksen taistelu toi meille voiton, tuo rukouksen yö valmisti koko maailmalle pelastuksen helvetistä.

Kun Kristus-elämä ja hänen hedelmänsä siunaavat uskovaa, tämä lähtee liikkeelle Vapahtajan askelissa. He ovat voitelussa ja voitelevat muita. Herran omat ovat sittemmin käyttäneet öljyä sanan ohessa sairaitten puolesta rukoilemisessa ja heidän parantamisessaan. Uskovat ovat puhuneet myös Pyhän Hengen voitelusta, jota julistajat Herran nimessä ovat saaneet olla välittämässä etsiville, pelastuneille ja Jeesusta kaipaaville.

"Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät." Mark.6: 13. Se on uskoa Jeesukseen, se on luottamusta Herraan, se on sanaan turvautumista, se on Kristus-valossa vaeltamista, se on palvelua arjessa syntisten ja sairaiden hyväksi. Siellä ilmestyy Jumalan valtakunta. Taivas tulee anteineen maahan asti. Kurjat kohtaavat Jeesuksen ja iloitsevat.

On se ihmeellistä, kun uskova saa Herran yhteydessä kokea niin suurta armoa osakseen, että elää ja iloitsee Herrassa, kiittää ja palvelee. Syvä Jumalan kunnioitus ja Herran pelko nousee siitä tietoisuudesta, että on riippuvainen Herran hyvyydestä ja sellainen ihminen on viisas - ja vain hän, muut ovat enemmän tai vähemmän tyhmiä. Kaikkein tyhmimmät kieltävät Jeesuksen ja hukkaavat armonaikansa, tuhoavat Jumalan heille lahjoittaman elämän ja taivaspaikan. Toista on uskovan, joka katselee Vapahtajaa ja ihastelee hänen olemustaan ja voittoaan. Hän sanoo: "Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti." Ps.52:10. Vanhaa uskovaa voidaan pitää seurakunta-fossiilina, kuluneena käpynä tai kehityksen jarruna. Mutta Herralle hän on rakas ja tärkeä, omaksi ostettu, kalliisti lunastettu ja Kristukselle sinetöity.  ”Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.” Ps.92:15.

Mutta valitettavasti monen uskovan käy niin, että aikansa ollaan elävässä uskossa ja eletään Jumalan rakkaudesta Pyhän Hengen ilossa. Mutta vuosien saatossa rakkaus kylmenee ja into hiipuu, tilalle tulevat naapurin pojat viha, katkeruus, arvostelu, kateus ja ahneus. Maailmanhenki ottaa kyytiinsä ja vie tunteitten vuoristoradalle. Vauhti sen kun vaan kiihtyy ja katsomo kannustaa ajuria yhä rohkeampaan rynnistykseen. Jeesus jää edelliselle asemalle ja kaverille jäävät jäljelle vain uskonnon kuoret. Mutta Herra ei unohda lastaan, hän vetää uudestaan tykönsä ja tarjoaa parannusta. Joskus joku uudistuu uskossa ja palaa Herran luo. Joskus joku luo taas katseensa Vapahtajaan. Joskus joku kyllästyy syntielämään ja epäjumaliinsa, hän rukoilee apua Jumalalta. Joskus jonkun uskovan kohdalla löytyy muutama hedelmä elämän ehtoossa ennen kuolemaa. Hyvä niinkin, sillä muuten peli on pelattu.

"Se siinä jää jälkikorjuuta, mikä öljypuuta karistettaessa: pari, kolme marjaa korkealle latvaan, neljä, viisi hedelmäpuun oksiin, sanoo Herra, Israelin Jumala. Sinä päivänä ihminen luo katseen Luojaansa, ja hänen silmänsä katsovat Israelin Pyhään, eikä hän luo katsettaan alttareihin, omain kättensä tekoon, eikä katso niihin, mitä hänen sormensa ovat tehneet, ei asera-karsikkoihin, ei auringonpatsaisiin." Jes.17:6-8.

Kiitos, Herra, maan hedelmistä, kesän sadosta, ruoasta, vaatteista, kodista, työstä, terveydestä, ystävistä, syksystä. Kiitos, että kuljet kanssani ja olet luvannut olla joka päivä Herrani ja Vapahtajani. Anna minulle Pyhän Henkesi siunaus ja voitelu elääkseni uskossa ja tahdossasi, että aina voisin katsoa sinuun, sillä sanot sanassasi, että ne jotka katsovat sinuun, säteilevät iloa. Sitä haluaisin kokea. Seuraan sinua Getsemaneen ja Golgatalle, itken ja ihailen, olen vaiti edessäsi.