Hyviä uutisia

Ovikello soi, ovella seisoi iäkäs mies, jonka tunsin ulkomuodosta, mutten heti muistanut nimeä. Hän kertoi päättäneensä tulla meille kylään ja pyysin hänet sisälle. Sattui olemaan syntymäpäiväni, ja niin vaimoni keitti kahvit ja tarjosi papalle kakut. Mies halusi kertoa minulle elämänsä kokemuksia ja mielelläni kuuntelin niitä. Hän kertoi olleensa hyvä ihminen, joka oli kerran pysäytetty miettimään Jumala-suhdettaan nuorena. Hänellä oli ollut hyvä ammatti, hyvä koti, hyvät elämänpuitteet, vain ajoittain vaivanneet sairaudet olivat kiusanneet häntä. Kerran heille oli tullut kaksi ystävää, jotka olivat kysyneet häneltä, että ovatko hänen taivasasiansa kunnossa? Hän oli vastannut yrittäneensä elää ihmisiksi, johon toinen miehistä oli todennut, ettei se riitä, vaan pitää tuntea Jeesus. Tätä hän oli sitten pohtinut 50 vuotta elämässään pääsemättä selvyyteen asiasta. Nyt, muutama vuosi sitten, kun hän oli jo yli 80-vuotias, hän oli pyytänyt, että Jumala auttaisi häntä uskoon. Silloin hän oli tarttunut Uuteen testamenttiin ja lukenut sitä raivokkaasti harppoen, kunnes oli pysähtynyt ja lukenut: "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:9-10. Hän kertoi, että tuon sanan vaikutus oli aivan ihmeellinen, oli kuin jotakin salattua olisi auennut hänen edessään ja hän Jumalan vaikuttaneen häneen. Vuosi myöhemmin, kun hän vielä kipuili uskonkysymyksen ja pelastusvarmuuden kanssa, hän kertoi laittaneensa soimaan hengellisen CD-levyn ja sieltä kuului: "Varmana laulaa Herrasta saan,joka on suuri kunniassaan… Hän minut osti kuolemallaan, periä taivaan kerran ma saan… Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti….." Laululla oli ihmeellinen vaikutus, se aivan kuin nosti tuon miehen Jumalan syliin. Itse ajattelin tuon kuultuani, että harvemmin armo kirkastuu yli kahdeksankymmenvuotiaalle, mutta silloin se tapahtuu, kun on kuulo päällä ja taivas auki?

Pian visiitti oli lopussa, kakut syöty, kahvit juotu, puheet puhuttu ja vanha mies lähti takaisin tiellensä. Lähtiessään hän vielä pahoitteli, että oli tullut näin ilmoittamatta kylään. Mutta minä sanoin, että näin hyviä uutisia kuuntelisin vaikka joka päivä. Tämä miehen käynti oli erikoisen mieleenpainuva syntymäpäivälahja minulle.

Olemme ihmisinä kovin rajallisia - parhaatkin meistä. Siihen sarjaan kuuluvat äly, voimat, lahjat, osaaminen, jaksaminen, terveys, vauraus, asuinpaikka, into ja ilo. Entinen missi on hetken kuluttua rupsahtanut ruusu vailla ihailijoita. Entinen huippu-urheilija kärsii monenlaisista ruumiin ja sielun vaivoista ilman palkintoja. Alan tiedemies istuu dementoituneena palvelutalossa, eikä kukaan tule enää häntä haastattelemaan. Kerran politiikassa pärjännyt ei kykene enää hoitamaan kunnolla omia laskujaan. Suuren perheen äiti, joka hoiti, ruokki, pesi ja varusti lapsensa maailmaan kulkee nyt rollaattorilla muutamia metrejä päivässä ruokapöydän, wc:n ja vuoteen välillä. Joskus edellytykset vaan loppuvat, paukut eivät yksinkertaisesti riitä. Into hiipuu, voimat uupuvat ja lääkkeitten tarve lisääntyy. Olisi aika tempaista laulu: - Ilta on tullut Luojani….. Armias ole suojani! Se on hyvä uutinen.

Joskus huomaan, että ei enää voi mennä pelkällä tahdonvoimalla, ja kun ei aina tahdokaan mennä. Nuorempana siihen tilaan joutui helpommin ja sen seurauksena tuli etsittyä jokin uusi mielenkiinnon kohde. Niin sitten tuli harrastettua monenlaista, eikä mitään kovin syvällisesti eikä kauan. Uskovina voimme katsoa Herraan, joka voi enemmän kuin inhimilliset edellytyksemme kantavat. "Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen." Ef.3:20-21. Laitan siis tuohon kaikki omat voimani, ajatukseni, rukoukseni ja sen jälkeen katselen, kuinka Jumala toimii hienosti ja ylivoimaisesti - minusta riippumatta. Upeaa, rohkaisevaa, ilon aihe, hyvä uutinen.

On siis tarpeen, että voimme kehittyä uskossa, emme niinkään ihmisyydessä. Ja uskon kehittyminen, on Jeesuksen kasvua silmissämme, elämässämme. Siinä painopiste on hänen mahdollisuuksissaan, työssään, tavoitteissaan, saavutuksissaan. Siinä on ajatuksena tuo "joka voi tehdä enemmän…." Sitä pitää ajatella omassa elämässään, läheistensä elämässä, ja suurissa maailman kysymyksissä. Mutta sitten tulee näköpiiriin tuo käsittämätön ihme: "voima, joka vaikuttaa meissä". Ja mietimme, miten se näkyy, kuuluu, toimii ja huomaako sitä kukaan, kun ei itsekään huomaa? Eli, se on pientä, suuri voima, joka on pienenä uskonsiemenenä meissä vaikuttamassa. Kristus on antanut uskoville hyvän uutisen, joka pitää meidät Jumala-tietoisuudessa, joka tuo armon ulottuvillemme, joka on hyviä sanoja sielumme suojaksi.

Menin luovuttamaan verta, vaikka en ole ollut mikään himoluovuttaja. Minulla on harvinainen O- veriryhmä, joka sopii vain saman ryhmän ihmisille. Siitä on siis tarvetta ja siksi he lähettävät minulle tietoa verenluovutustilaisuuksista. Luovutuspaikka oli Kangasalan seurakuntatalomme, jossa pidimme säännöllisesti ilosanomailtoja. Nyt siellä oli toisenlainen meno, toiset ihmiset, toiset tavoitteet. Minulla on ohuet verisuonet ja verenimeminen on ollut aiemminkin ongelmallista, niin nytkin veritäti joutui koukkimaan suonta huonolla menestyksellä. Verta tuli vain vähän ja täti kyseli, että jatketaanko vielä? Vaihdoimme sitten toiseen käteen ja sieltä tuli normaalisti verta ja pian pussi täyttyi tavoitteesta. Toimituksen aikana puhuimme niitä näitä ja vastailin hänen kysymyksiinsä. Jossain vaiheessa hän sanoi tämän olevan hyväntekemistä ja että tämä veri auttaa kolmea ihmistä?

Olihan se nyt sentään jotain? Vai oliko? Ei tuntunut missään? Olin lukenut ihmisestä, joka halusi luovuttaa sisäelimensä sukulaisensa pelastamiseksi takaisin elämään. Eikö se ollut sankariteko ja kuitenkin molemmat kuolevat pian.

Kotiin päin kulkiessani ajattelin Herraa Jeesusta, joka luovutti verensä syntisten pelastamiseksi helvetistä, jonka pyhä uhriveri tuotti vapahduksen koko maailmalle ja pelasti synnin vallasta miljoonia, sekä antoi uuden elämän kelvottomille. "Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään…." Hebr.10:19. Kiitos Herralle! "Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen." Ilm.1:5-6. Hyviä uutisia taivaasta syntisten hyväksi: 1. Jumala rakastaa meitä. 2. Jeesuksen veri vapauttaa ihmisen syyllisyydestä ja syntikuormasta. 3. Herran vaikutuksesta olemme siirretyt Kuninkaamme valtakuntaan. 4. Uskovat ovat uusi pappeus, jotka toimivat Herran palveluksessa täällä ajassa maailmassa. 5. Tästä kaikesta me kiitämme Herraa, joka on hyvin kaikki tehnyt.

Sopivasti annosteltuna tarvitsemme kaikki näitä hyviä uutisia joka päivä elämässämme ja on suuri taivaan lahja, että Jumala on antanut elämäämme sellaisia ihmisiä, jotka näitä jaksavat jakaa. Jeesuksen todistajat ovat hyvän uutisen kuuluttajia. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit…." Room.3:23-25. Vain usko, pelastava usko, Jeesuksen usko ja olet autuas - ihmeellistä, aivan käsittämätöntä. Ei ihme, että se menee lapsille helpommin jakeluun kuin aikuisille, että sairaat ottavat sen halukkaammin vastaan kuin terveet, että syntiset etsivät sitä avukseen kuin synnittömät. Todellisen Jumalan antaman syyllisyyden ja synnintunnon, voi rauhoittaa vain Kristuksen pyhä veri, eikä tähän ole tulossa muutoksia. Tämä on hyvä uutinen.

Eräs ystäväni tuli 70-luvulla uskoon Denis Clarkin kokouksessa Tampereen jäähallissa. Nyt paljon myöhemmin kysyin häneltä, mitä sinä iltana puhuttiin siellä, muttei hän muistanut mitään siitä. Hän oli nuorena opiskelijana ollut vain niin voimakkaan Jumalan kutsun alla silloin, että sanoi minulle olleen aivan sama, vaikka olisi puhuttu Raamatun sukuluetteloista, hän olisi tullut joka tapauksessa uskoon. Oli hyvien uutisten aika hänen elämässään ja vieläkin hän eli tuosta hyvästä uutisesta, Jeesuksesta.

Sinä, Jeesus olet hyvä uutisemme, sinä olet Jumalan, Isän, uhrikaritsa, pyhä uhri, jolla on pyhä veri. Sinä jätit uhrisi ja veresi tänne meidän hyväksemme, ja täällä se on meitä pelastamassa ja kutsumassa luoksesi. Herra, sinä olet tehnyt kaiken niin kovin helpoksi ja kuitenkin se on meille erittäin vaikeaa. Siirrämme ratkaisuamme, siirrämme parannustamme, siirrämme elämän lahjaa tuonnemmaksi. Haluamme kukkua tälle maailmalle ja pitää vähän hauskaa asioilla, jotka ovat meille sinua tärkeämmät. Ja kuitenkin sinä jaksat vetää meitä puoleesi, hiljaisella äänellä ja ystävällisesti, antamalla valon, leivän, rakkauden ja lupaukset. Kiitos hyvästä uutisesta, joka ei maksa mitään, joka on meidän suurin rikkautemme, sinun ansiosi. Aamen.