Kristuksen kanssaperillisiä

Puhelin soi, mies kuuli nimeni ja kysyi olinko hänen veljenpoikansa? Kerroin taustani ja sukuni lyhyen katselmuksen, totesimme, että hänen etsimänsä kaimani on jossakin muualla kuin meillä?

Mielenkiintoista asiassa oli se, että mies soitti samalta paikkakunnalta, missä isoisäni oli syntynyt ja kuollut. Meillä oli sama sukunimi, saatoimme siis olla vaikkapa sukua?

Sukulaisuus on joskus ilo joskus rasite - riippuu suvusta. Pitäisikin siis valita huolellisesti sukunsa? Mutta samanlaisuus kertoo myös perinnöllisyytemme ja sukuvikamme, heikkoutemme ja helmasyntimme. Lapset näyttävät vanhemmiltaan ja toistavat heidän ajatuksiansa, näin siirtyvät perinteet ja käsitykset eteenpäin. Ajaudumme kaaokseen, sillä perintötekijöistä ei ole kuin haittaa?

Kun Jumala uudestisynnyttää ihmisen, hänestä tulee Jumalan lapsi ja taivaan kansalainen. Hän saa saman arvon kuin kaikki muutkin armahdetut syntiset, hänestä tulee perillinen, perinnön jakaja, kanssaperillinen. "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme." Room.8:16-17. Herran Henki tuo pelastusvarmuuden, jossa Kristuksen arvo nousee huimiin mittoihinsa. Tässä taivaallisessa perunkirjoituksessa on läsnäolo välttämätön ja se pidetään Golgatalla – Jumala määrää ajan. Siellä voi huonoinkin lapsi kuulla saavansa lakiosuuden Kristuksen testamentista, sillä hän on sen uhrillaan ja verellään sinetöinyt. Raamatun sana on tämän tae ja siihen sisältyvät ihanat lupaukset, joita Herra johdattaa meitä omistamaan joka päivä. "…ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee…. jotka olivat saman lupauksen perillisiä…" Hebr.11:7,9 "…he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin;" 1.Piet.3:7. "Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?" Jaak.2:5.

Omaa sukuani ja edellytyksiäni peilatessa olen tullut siihen tulokseen, ettei meillä ole edellytyksiä olla uskovia. Siksi koko tämä asia voikin perustua vain Jumalan hyvyyden ja armon varaan. Onko meillä mitään hyvää, mihin Jumala kiintyisi? Olemmeko koskaan tarpeeksi hyvin käyttäytyviä, että voisimme astua Herran eteen pää pystyssä kirkkain otsin? Kehuuko kukaan meitä niin paljon, että taivas kiinnostuisi henkilöstämme? Olemmeko rukoilleet Jumalan mielen mukaan oikeita asioita ja onko elämämme sopusoinnussa pyyntöjemme kanssa? Tietävätkö edes lähimmät ihmiset, että olemme Jumalan lapsia, ovatko koskaan kuulleet suustamme Vapahtajan nimeä? Ja kuitenkin Herramme on valmis taluttamaan meidät elämäntielle pois pakanuudesta ja epäjumalanpalveluksesta, sukukirouksesta ja epäuskon ilmapiiristä, Jeesuksen luokse. "….että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta…" Ef.3:6. Olemme kanssaperi llisiä, rikkaita, upporikkaita, meillä on taivaspaikka, ikuinen elämä uskonvaelluksessa matkallamme, ja Herran luona, emme kuole koskaan.

Jeesus cafen pakettiauto Tampereella

Kristus ottaa luoksensa kaikki halukkaat ja ilmoittaa itsensä heille. Siksi hänen luonaan on niin turvallista olla, suuri rauha ympäröi ne, jotka etsivät pelastuksen lahjaa hänen luotaan. Tämä etuisuus löytyy Golgatalta, ristinuhrista ja haavoista, siinä on verenmaku. Siinä on suuri salaisuus, että Jumala valaisee itsensä ihmisille ihmiskunnan pimeimmässä päivässä, pitkäperjantaissa. Juuri silloin, kun kaikki Kristukseen liittyvä tuntui tuhoutuvan ja hautautuvan ikuisesti pois silmistämme, Jumala laittoikin järjen päätelmät romukoppaan eikä antanut tunteitten sanella uutta tietä eteemme.

"…että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan." Tiit.3:7. Kun ihminen saa uskon sydämeensä, hän vanhurskautuu, hänet julistetaan syyttömäksi ja tulee kelvolliseksi Jumalalle. Tämä Jumalalle pieni asia, on koko ihmiselämän olemassaolon kysymys. Jokaisella on edessään kaksi ovea, toinen toivoon, toinen toivottomuuteen. Raamatun mukaan kannattaa valita Kristuksen vanhurskaus, sillä se on toivonovi.

Kummallakin auton poskella on uskoontulleen miehen todistus....

Tapasin Lemmenjoella kullanhuuhtojan ja hän kertoi olleensa siellä yli kolmekymmentävuotta. Mies oli elellyt pääasiassa yksin luonnon keskellä. Hän oli tullut sinne etelästä ja siihen aikaan yksi niitä harvoja, jotka elivät siellä ympäri vuoden. Mutta hän oli tullut sinne rikastuakseen, kaivaakseen kultaa, löytääkseen niitä vaskoolinsa pohjalta huuhtomisen jälkeen. Mutta ei mies näyttänyt rikkaalta, kävimme hänen vaatimattomassa mökissään ja jatkoimme taas matkaamme. Sinne hän jäi, en muista nimeään, en kasvojaan, kullasta ei sitten enää puhuttu mitään. Missä olivat miehen sukulaiset, missä hänen seurakuntansa, missä oli hänen Jumalansa, mihin hän uskoi, mitä tavoitti? On ihmisiä, jotka pärjäävät paremmin kultahippunsa ja kultaharkkonsa kanssa, kuin semmoisen kullan, jolla on värjätty tukka ja josta lähtee jatkuvasti ääni? Suurimmalla osalla ei ole kuitenkaan varaa valita, on vain se äänekäs kulta, jota voi verrata lapinkultaan vain painossa.

Mutta Jumalan suunnitelma on taivaallinen ja tarkka yksityiskohtia myöten. Joskus se vie yksinäisyyteen ja erikseen muista ihmisistä, kuten Elian: "Ja hänelle tuli tämä Herran sana: "Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä." Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta." 1.Kun.17:2-6. Olisiko minusta siihen? Olisinko valmis elämään yksin kuukausia erämaassa luonnonantimilla luottaen Herran sanaan? Olisinko valmis siellä odottelemaan seuraavaa siirtoa, jonka Herra aikanaan antaisi? Kyllä sieltä varmaan moni tulisi maitojunalla kotiin ja mutisisi tullessaan valituksensa myös ihmisten kuultavaksi? Olisiko heillä tuotavana hyviä uutisia, olisiko kerrottavana Jumalan ihmeellisistä teoista, huolenpidosta, varjeluksesta, ruoasta, elämästä, ilosta, siunauksesta? Kuvittele vaikka vuosi ilman televisiota, tablettia, älypuhelinta, jääkaappia, sähkösaunaa, astianpesukonetta, mikroaaltouunia, seurakuntaa, postia, Citymarkettia? Ja kuitenkin Jumalan valtakunta toimi ihan mainiosti, vaikka sen ajan merkittävin julistaja olikin poissa julkisuudesta. Ei kerätty yhtään kolehtia, ei yhtään julkista esiintymistä, ei mitään mainittavaa. Vain pieniä rukouksia ja arkipäivää omine heikkouksineen. Ja Jumala hallitsi koko tilanteen ja kaiken kaikkialla. Kuitenkin hänen oli oltava yksin tuo aika, yksin ja kuitenkin kaksin, sillä Herra oli hänen kanssaan. Sielläkin oli edellytykset uskoa niin, että oli kerrottavana hyviä uutisia, sillä seuraavassa vaiheessa Elia lähetettiin Sarpatiin ja vähän myöhemmin kuningas Ahabin luo kertomaan, että sade tulee 3 ja ½ vuoden kuivuuden jälkeen. Ja niin tapahtui.

Kun Kristuksen kanssaperillinen saa ajassa hyvin vähän käyttövaroja ja jonkin verran kärsimystä osakseen, niin hän alkaa yleensä purnata. Miksi minä, miksi minulle, tai miksen minä saa, miksen minä kelpaa? Niinpä niin, Herra pukee omansa köyhiin vaatteisiin, opettaa vaatimattomaan elämään ja tutustuttaa tavallisiin ihmisiin, ei salli bonuskertymää, eikä jäsenetuja. Silti hän on Herra ja kaiken hallitsija, Jumala yli kaiken. Jeesuksen kanssaperilliset joutuvat katselemaan maailman pahuutta silmästä silmään, eikä materia tuo vastauksia, eikä politiikka parannusta. Perillisyys on täällä sotaa ja rauhaa. Mutta Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Herra etsii tänään itselleen perillisiä, kanssaperillisiä. Tervetuloa!

1. Olkaamme vakavasti ain' alttiit sotimaan,

kun maailma viekkaasti käy houkuttelemaan!

Valppaasti valvokaamme, lähell' on kiusaaja!

Iloista luopukaamme, joit' ei suo Jumala!

2. Maailman ilot alkaa huvilla hauskalla,

vaan viimein niistä palkka on vaiva, kuolema;

Mut uskovaiset Herran saa ensin kärsiä,

tuleepa viimein kerran kuolosta elämä.

3. Näin Kristus varoittaapi: Ken lihaan kylvää,

se hedelmät lihan saapi, ja kadotus on ne.

Mut kylvä henkeen, sitten saat ijäst' ikään

sä leikata autuaitten kanss' rauhaa, elämää.

4. Kas kuinka synnin orja, kietoutunut himoonsa,

tuskittelee, se kurja, kun raukes kiihkonsa!

Se leikki hempeäinen nyt on jo inhotus;

Huvinsa on lyhykäinen, pitk' itku, katumus.

5. Saastassa rypeääpi näin Luojan ihmetyö,

jonk' Jeseus herättääpi, kun Herran hetki lyö!

Ei ruumis vaan, mut aivan myös sielu saastass' on,

perilliseksi taivaan näin ihan mahdoton.

6. Sä, Herra, näet nuo hurjat, jotk' oman ruumiins myö;

Voi pelasta ne kurjat! Tee vielä armotyö!

Heiss' armaan Poikas kautta herätä katumus!

Vie ristin luo, ja auta, ett' alkais parannus!

7. Voi sydän raadollinen, kuink' olet surkea!

Sen tietää vihollinen, siis alkaa kiusata;

Pahaksi saa se häijy myös lahjat parhaimmat;

Hän valvoopi ja väijyy, kun sinä nukahdat.

8. Siis tule, Jeesus, tule, sä puhdas karitsa,

heikoille tueks ole, synnistä pelasta!

Puhdista armollasi saastaiset sielumme,

niin että johdossasi pyhinä kuljemme!

1881 Vk. 385. Petrus Samuelis Brask (1650 - 1695)