ja etehen Kaikkivallan ma vaipuisin visertäen.

Tuli joskus koulussa laulettua Kesäpäivä Kangasalla laulua tietämättä, että se tulisi kerran olemaan osa elämäämme. Maakuntalauluja ja muita kansallistunnetta nostattavia hengentuotteita viljeltiin ahkerasti. Siihen aikaan koulussa isänmaallisuus oli kovassa kurssissa, sillä sotakorvauksia vielä maksettiin ja maa-alueita jäi naapurin omaksi. Osa kansasta ajatteli, että voi tulla vielä uusikin sota? Tuskin kuitenkaan edes tiesin, missä Kangasala sijaitsi, enkä ollut siellä käynyt koskaan. Kotikaupunkini oli Turku ja siinäkin vain muutama kaupunginosa oli tallattavanani. Nyt on tullut asuttua Kangasalla 19 vuotta ja kesää, huomaan, että kyllä Jeesuksen kanssa voi asua missä tahansa.

Topelius kirjoitti runon ruotsiksi käydessään Kangasalla 1800-luvulla. Suomi oli Venäjän valtakuntaa ja maassa maksettiin ostokset ruplilla. Otto Mannisen käännöksessä sanotaan:

Ma vain olen lintu pieni ja siipeni hennot on,

mut ilmain kotka jos oisin; ma nousisin lentohon,

ja lentäisin kauas, kauas luo Iäisen istuimen,

ja etehen Kaikkivallan ma vaipuisin visertäen.

Runo on kaunis, mutta epätodellinen, sillä eihän Kotka pääse kovin korkealle. Finnairkin lentää korkeammalle kerosiinin avulla. Tosin metallikoneet putoavat myös helpommin kuin kotkat. Topelius ei ilmeisesti tiennyt, että Isän istuimen luo ei ole suoraa lentoyhteyttä, vaan kaikkien pitää mennä sinne Golgatan kautta? "Mutta jotka Herraa odottavat, ne saavat uuden voiman, niin että he menevät siivillä ylös kuin kotkat;" Jes.40:31 (Bibl.). Herran odotus on tässä avain sana. Uusi voima ei tule ylhäältä vaan alhaalta, syntisen vastaanottaessa Jeesuksen. Kristuksen veri puhdistaa kaikki, jotka kääntyvät Herran puoleen.

Mitä siitä, jos on heikot siivet tai peräti taittuneet? Mitä siitä vaikka syntynyt räpeltäjäksi kuin vanha kana, vaikkei koskaan pääsisi näyttävään liitoon? Mitä siitä, vaikka katsomossa nauretaankin heikkoa esitystä? Niin, sillä Herra on heikoissa väkevä ja hänelle kelpaavat kaikenlaiset siipirikot ja syöksykierteiset. Alhaalta, ihmisen kurjuudesta, kuuluu Jumalan korviin ihmeellinen rukous, johon hän aina vastaa:

"Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti. Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua. Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani." Ps.71:1-3. Kun ei ole kottaraista kummempi ja peräti maassa kiinni kuin vanha mato, on turvattava Herraan ja hänen voimaansa. Helppoa, kun ei ole mitään. Mutta kuka onkaan sellainen? Missä heitä tavataan?

Päivittäinen kävelylenkkimme kulkee usein Vesijärven rantaan ja siitä kiertäen vanhan sairaalan takaa takaisin metsän kautta. Kodistamme on linnuntietä järven rantaan 500 metriä. Topelius katseli Haralan harjulta, Kangasalan pohjoispuolelta, samaa maisemaa hieman korkeammalta ja runoili:

Ja siintäin kuin elon aamu, kuin lemmityn silmä sees,

on myötä myös Vesijärvi, sun heijuvat heijastees.

Ja sataiset saaret vehmaat sun siintoas seppelöi,

kuin luonnon haavelmat herkät veen vahmassa viheriöi

Meiltä näkyvässä Vesijärven osassa ei ole kuin muutama saari, mutta runoissa ilmeisesti kaikki on mahdollista? Kesäpäivää on sittemmin markkinoitu paikkakunnalla menestyksekkäästi erilaisin mainoksin. Paikallisen marketin seinässä oli iso mainos: Elä kuin viimeistä kesäpäivää. Höysteenä oli kuvaan lykätty grilli herkkuineen. Paino oli ilmeisesti tarkoitettu sanaan kesäpäivä, sillä pitihän kunta tulla näkyviin? Mainoksissa oli aina nättejä ihmisiä, nuoria, terveitä, rikkaita, elinvoimaisia ja hymyileviä. Tavara oli saatava kaupaksi ja mainokset olivat sitä varten. En nyt kuitenkaan ostanut tällä kertaa viimeisen kesäpäivän eväitä - joskus toiste? Jumala ei kuulu näihin mainoksiin, eikä hänen kohtaamistaan yleensä mainosteta valtamediassa? Mutta ei ihminen kuolemassa häviä olemattomiin, eikä hänen lorunsa ole lopussa, kun grilliherkut on syöty ja päivä päättynyt. Yksi sielu vähemmän helvetissä on kunnianosoitus Kristukselle ja hänen työlleen.

Kotiin ajaessani mietin, että miten pitäisi elää, jos olisi viimeinen kesäpäivä alkanut? Jos siis tietäisin, että on minun viimeinen päiväni, tai jonkun läheiseni, tuttavan tai ystävän viimeinen kesäpäivä? Uskovana listasin nopeasti muutamia elintärkeitä asioita:

- kannattaisi pitää kotiseurat lähipiirilleen.

- olisi tarpeen todistaa läheisilleen uskosta Jeesukseen.

- voisi laittaa viimeiset tekstiviestit ja sähköpostit jäähyväisiksi. Päivittää facebook jälkeen jääviä varten.

- pitäisi rukoilla itsensä ja muiden puolesta pelastumista ja isämeidän ja Herran siunaus ja Jumalan rauhaa tuntuvasti olemukseensa.

- ei olisi pahitteeksi lukea myös joitakin hyviä hengellisiä kirjoja rohkaisuksi.

- jos mahdollista nauttia vielä ehtoollista toisten kristittyjen kanssa ja pyytää, että Kristuksesta vuotaisi uutta elämää koko olemukseen.

- jos on jäänyt velkaa, nyt olisi aika maksaa velat pois ja palauttaa itselle kuulumattomat tavarat omistajilleen.

- jos on anteeksiannettavaa tai pyydettävää, nyt se pitäisi hoitaa mahdollisimman nopeasti.

- Herralle voisi laulaa nyt kiitoslaulun ja taivaslaulun.

- odottaisin, että Kristus tempaa minut taivaaseen.

"Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään. Mutta katso: on ilo ja riemu, raavaitten tappaminen ja lammasten teurastus, lihan syönti ja viinin juonti! "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." Niin kuului minun korviini Herran Sebaotin ilmoitus: "Totisesti, ei tämä teidän syntinne tule sovitetuksi, ei kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot." Jes.22:12-14. Jumalalla on oma järjestyksensä, eikä hän muuta sitä. Kun ihminen tekee vastoin Jumalan tahtoa, hän hankkii itselleen vaikeuksia. Siksi olisi hyvä ajatella viimeistä kesäpäiväänsä ennen kuin se tulee. Syömisen ja juomisen voisi hyvin unohtaa tärkeämpien asioiden tähden.

Kansa haluaa sirkushuveja - on aina halunnut. Perisynnin olemukseen kuuluu se, että kansa haluaa tehdä jotain hullua, epätavallista ja nautinnollista. Houkutuksia on tarjolla ja sitten niitä keksitään lisää, että olisi hauskaa - edes hetken verran. Tunteiden vuoristorata kiidättää paikasta toiseen, välillä ollaan ylhäällä, useimmin montussa, mutta vauhtia riittää. Olemme sidoksissa toisiimme ihmisinä, meihin vaikuttaa suuresti se, mitä muut meistä ajattelevat ja sanovat. Olemme olevinamme vapaamielisiä, mutta usein kovin riippuvaisia ympäröivästä maailmastamme.

Silloin on uskovalle saumaa olla Herran todistajana omassa ympäristössään. Joskus paikka ei ole kiva, eivätkä ihmiset kovin ystävällisiä, mutta heitäkin Herra rakastaa ja tahtoo pelastaa. Aikanaan sitten ilmenee, mitä on itse kullekin jäänyt takkiin.

"Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi, niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden," Fil.1:12-13. Tietysti herättää sekin kysymyksiä, että mikä Jumala on sellainen, joka sallii omiensa kärsiä ja joutua tappiolle, vainotuksi ja kuolemaan? Voittoisa Jumala menisi paremmin kaupaksi ja sodat, riidat ja pikku kärhämät poistava Jumala olisi helpommin ymmärrettävissä. Jos Jumala poistaisi sairaudet ja kärpäset, käärmeet ja hyttyset, sudet ja rotat, niin moni tarttuisi siihen Jumalaan. Mutta Jumala, joka antaa omansa virua kahleissa pimeässä vankilassa ja hyväksyy tämän pään katkaisun, on suurimmalle osalle ihmisistä aivan vastenmielinen.

Päivälehdissä on muistokirjoituksia lähes joka päivä. Siellä sitten kerrotaan kuinka hyviä, taitavia ja aikaansaavia nuo vainajat ovat olleet. Nostamme heille hattua ja pidämme hiljaisen hetken. Harvemmin siellä on mitään Jumalasta, paitsi jos suvun ainoa uskovainen on päässyt kynänvarteen kiinni. Raamatussa on kuitenkin todella innostavia ja rohkaisevia tekstejä edesmenneiltä ja myös sellaisia, jotka ovat kirjoitetut juuri ennen kuin ao. lähtee täältä ajasta - eli viimeinen kesäpäivä!

"Ja Daavid kiitti Herraa koko seurakunnan läsnäollessa; Daavid sanoi: "Ole kiitetty, Herra, meidän isämme Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys. Sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi. Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet. Sillä me olemme muukalaisia ja vieraita sinun edessäsi, niinkuin kaikki meidän isämmekin; niinkuin varjo ovat meidän päivämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna."1.Aik.29:15.

Kesäpäivä Kangasalla laulun viimeisessä säkeistössä Topelius tulee jo melko alas, eikä kurkota kuuseen. Hän pyytää lauluääntä, että voisi kiittää kaikesta hyvästä ja kauniista, mikä on nähtävänä tänään. Isänmaallinen paatos päättää laulun. Mitähän keisari ajatteli tästä itsenäisyyttä ihannoivasta sanomasta suuressa Venäjän maassa? Laulussa olisi tietysti voinut nostaa esiin tämänkin ajallisen kauneuden katoavaisuuden ja viitata Jumalan valtakuntaan, joka ei koskaan katoa, ja joka vielä kauniimpi - paratiisi.

Oi taivahan pyhä Herra myös lintusen laulaa suo!

Oi kuink´on sun maasi kaunis ja taivaas korkea tuo!

Oi liekkiä rakkautemme suo järveimme läikkyihin,

ja rakkaus tää pyhä anna maan rakkaan tään rantoihin.

(suom. Iivo Härkönen)

Jeesus, vie ihmiset katsomaan sinun kauneuttasi, valtakuntasi ihanuutta, kuulemaan pyhää sanaasi ja taivaallisia sointuja. Sinä viet meitä näköalapaikoille Pyhässä Hengessä, ja siksi säilytä sydämemme sinussa näytti ympäristö miltä näytti. Anna lauluun henkeä, että se nousisi luoksesi täältä alhaalta. Sillä sinä olet aina kiitoksen arvoinen ja sinun hallussasi ovat kaikki asiat ja ihmiset. Pyhä, Pyhä, Pyhä, olet sinä Herramme ja Vapahtajamme nyt ja aina.