Rouhittuja lähimmäisiä ja pyhien ruumiita

Juttelin erään ihmisen kanssa kuolemasta ja hautaamisesta. Ei se ollut kovin syvällinen keskustelu, enemmänkin semmoinen ajankulu - kahvikeskustelu, joita meikäläisellä on rutkasti. Sitten tuo ihminen sanoi, että hän haluaa polttohautauksen itselleen kuolemansa jälkeen. Syyksi hän sanoi, että eivät madot pääse sitten syömään hänen ruumistaan haudassa? Meillä on kaikilla omat murheemme, muutamilla ne ovat ajallisia ja jokapäiväisiä, mutta osa näköjään suree itseään kuoleman jälkeen - vai lieneekö säälinyt matoja?

Mutta hengellisesti ajatellen kukin voisi tehdä itselleen kysymyksen: missä vietän ikuisuuden? Voisi kysyä: Haluanko helvettiin vai taivaaseen? Oikeastaan loppupeleissä kaikki muu on vain kehystä ja se mitä me elämässämme niin kovin hamuamme, ahnehdimme, taistelemme, onkin vain pelkkää raamia. Jos kuva puuttuu, puuttuu Jumala ja silloin elämä on tyhjää, tarkoituksetonta, päämäärätöntä tuulen tavoittelua.

Eräs Raamatun rikas mies kirjoitti aikoinaan: "Miehelle voisi syntyä vaikkapa sata lasta, hän eläisi lukuisia vuosia, ja paljot olisivat hänen vuosiensa päivät. Mutta jos hän ei saisi tyydyttää omaa haluaan omaisuudellaan eikä saisi edes hautausta, niin sanon, että keskonen olisi onnellisempi kuin hän." Saarn.6:3. Tässä hautaus nähdään rikkaan elämän kunniallisena päätöksenä. Muuten Uusi Testamentti ei juuri kiinnitä hautauksiin huomiota, vain Jeesuksen hautaus on korostetusti esillä. Eikä alkuajan kristityillä ollut mitään erityistä käskyä hautaamistavoista. Siihen aikaan ei käytetty arkkuja, vaan ruumis käärittiin liinoihin.

Nykyisin yleistynyt polttohautaus on luonut sellaisen kuvan ihmisille, että lähimmäisen maallisen majan tuhoutuminen käy helposti ja vaivattomasti. Enää ei tarvitse laittaa mummua matojen ruoaksi tai pappaa puunjuurien ravinteeksi? Yleisesti puhutaankin tuhkaamisesta, jolloin ajatellaan, että siinä se rakas omainen tai oma kurja konna on nyt polttohautauksen jälkeen vain purkillinen kukkamultaa. Ja meneehän se pienempään tilaan. Eräs ystävämme puoliso kuoli vuoristokiipeilyssä ja poltettiin onnettomuuspaikkakunnalla. Sitten puoliso toi uurnan lentokoneessa Suomeen. En muista joutuiko uurnasta maksamaan paikkalipun, vai tuliko jäännös hattuhyllyllä?

Hautaustoimistot hehkuttavat polttohautauksen edullisuutta - halvin oli tarkistukseni mukaan 295 €. Joten kannattaako enää siis elää, kun haudataan näin halvalla? Sitten siellä mainostetaan ekologista hautausta. Tämän ajattelun takana ovat ilmeisesti luonnonsuojelijat, kettutytöt ja poropojat, jotka rakentavat maanpäällistä paratiisia? Heille ihminen on vain ajallinen solukokonaisuus, ämpärillinen vettä ja maanparannusainetta? Kovin nuo hautausliikkeet mainostavat olevansa surun asialla, mutta ota pois raha tästä touhusta, niin kyllä on vähän surijoita. Olisi parempi mainostaa olevansa 500 - 1000 euron "tosiystävä". Eräs tuttavani piti aikoinaan naapurikaupungissa hautaustoimistoa, joka ei kuitenkaan ollut mikään kultakaivos ja niin hän vireänä miehenä laittoi lehteen ilmoituksen: "Nyt ruumisarkut 15 % alennuksella" Ei tullut kysyttyä kaverilta, että oliko se hyvä tarjous, vai olisiko pitänyt antaa vielä perhealennus tai sukutarjous? Tietysti siitä tulisi monelle perheelle varastointiongelma, mutta voisihan joku ystävällinen sielu perustaa ruumisarkkuvaraston, onhan niitä purjeveneen säilytyshallejakin.

ABC huoltoaseman kassakuitin teksti lupauksineen

Eräs kirkkoherra määritteli polttohautaus asian näin: "Pari sukupolvea sitten oli vielä vallalla ajatus ruumiillisesta ylösnousemuksesta ja uskomus siihen, että tunnemme kuoleman jälkeen toisemme samoista piirteistä kuin maan päällä. Monilla on ajatus, ettei tuhkasta pysty Luojakaan rakentamaan ihmistä uudelleen."

Ehkä kirkolla olisi nyt opetuksen paikka ja voisi käyttää siihen hyvin Raamattua, sillä ei kai nykyaika voi turhentaa pyhää sanaa? Samainen kirkkoherra totesi edelleen vainajan jäännöksistä (luista): "Ne joudutaan aina käyttämään hienontavan myllyn läpi, koska isojen luiden jäännökset eivät hajoa täysin krematoriossa."

Itse kysyinkin, että mitä ihmeen tuhkaamista se on, jos mummo joudutaan vielä kertaalleen jauhamaan hienoksi? Voisimme siis puhua rouhituista lähimmäisistä ja unohtaa sanan tuhkaaminen.

Juttelin erään polttohautaukseen perehtyneen suntion kanssa. Hän kertoi, ettei tulinen pätsi, johon vainaja arkkuineen lykätään, suinkaan polta koko mumista hienoksi tuhkaksi. Polton jälkeen kuulemma vainajan luut pannaan vielä erikoisen myllyn läpi ja rouhennetaan hienoksi luurouheeksi, joka sekoitetaan muun tuhkan sekaan. Tätä ei tietenkään näytetä omaisille - eikä kerrota heille.

Myöhemmin omaiset sitten voivat laskea tuhkan uurnaan tai ripotella siihen tarkoitettuun paikkaan. Onkin joskus käynyt niin, että linnut ovat käyneet nokkimassa luurouhetta eräässä tuhkalehdossa, johon näitä kuolleitten jäännöksiä oli viskattu. Hyvää tarkoittavat ihmiset ovat tahtomattaan ruokkineet lintuja sukulaisten rouheella. Tässähän voisi joku tutkija löytää aineksia elämän kiertokulkuun?

Eräs pastori ystäväni kuoli melko nuorena Kotkassa, monta vuotta tuli toimittua hänen kanssaan seurakunnan tilaisuuksissa ja samalla hänen kotinsa ja perheensäkin tuli tutuksi. Hän kuoli hieman yllättäen vähän yli neljäkymppisenä keuhkoveritulppaan jätettyään verenohennuslääkkeet pois vuoden käytön jälkeen. Muistan kuinka hän oli antanut omaisilleen ohjeet hautaamisestaan ja hän edellytti, että hänen ruumiinsa poltetaan ja sitten tuhka sirotellaan merelle Kotkan edustalle. Niin tehtiin ja siellä on papin tomu ahventen ja kiiskien ruokana, mikä lieneekin selvästi hurskaampaa kuin matojen popsittavana oleminen? Vaikka en usko kalojen pyhittyvän?

Muuten ortodoksinen kirkko on ottanut jyrkän kielteisen kannan polttohautaukseen, eikä suosittele sitä. Tämä on perusteltu Raamatulla, mm. Jumalan luomisteon kunnioittamisena ja sillä, että ruumis on luotu Pyhän Hengen temppeliksi. Joten he eivät tahdo olla kirkonpolttajia. Tosin samassa kirkossa sitten vedotaan myös pyhäinjäännöksiin (kuolleitten ihmisten ruumiinosiin), mikä on puhdasta taikauskoa. Ehkä tässä olisi nähtävä, että usko on keskeinen, ei hautaus mitään pyhitä tai pahenna. Vain Kristus pelastaa ja ilman häntä ei kukaan. "Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu." Ps.1:6

Kristityt ovat kautta historian haudanneet vainajansa ruumiin kokonaisena. Kristityn ruumis on ansainnut kunnioituksen, koska Jumala on sen luonut. Polttohautausta on käytetty aikoinaan vain, jos kyseessä on ollut erittäin häpeälliseen rikokseen syyllistynyt vainaja. Mutta pakanat yleisesti polttivat ruumiit. Rooman valtakunnassa tämä oli muotia yleisten paheiden ja syntien ohella. Käydessäni Rooman katakombissa kuulin sinne haudatun tuhansia kristittyjä ja syy oli se, että uskovat halusivat olla tässäkin asiassa Jeesuksen seuraajia. Haudat olivat katakombeissa hakatut tarkoin ihmisruumiin pituutta, leveyttä ja paksuutta vastaaviksi ja sijaitsivat säännöllisissä riveissä kallionseinämissä. Näitä käsinkaivettuja onkaloita saattoi olla jopa viidessä kerroksessa. Olipa sinne kaivettu melko iso kappelikin käsipelillä. Arvioin, että sinne olisi mahtunut 300 ihmistä jumalanpalvelukseen. Alueen oli aikoinaan omistanut rikas kristitty rouva, joka oli lahjoittanut alueen seurakunnan käyttöön.

Hautaaminen ei kuitenkaan ratkaise kenenkään taivaspaikkaa, vaan ihmisen Jumala-suhde, Jeesukseen uskovat pääsevät taivaaseen, Jeesuksen verellä pestyt pelastuvat. "Vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi." 1.Kor.13:3.

Kuoleman jälkeen saamme ylösnousemuksessa uuden ruumiin, joka on maallisen, lihallisen, synninruumiin kirkastettu muoto. Jumala kokoaa ruumiimme osat, luut, tuhkat, palat, rippeet ja muut ja tekee niistä uuden. Me tunnemme ihmiset kerran heidän ruumiillisesta muodostaan.

Toiset joutuvat ylösnousemusruumiissaan syntiensä tähden ikuiseen eroon Jumalasta, helvetin tuleen. Taivaaseen päässeet ovat kaikki Kristuksen ikäisiä ja kaltaisia sekä kuolemattomia. Kunnia, kirkkaus, valta ja voima Herralle Jeesukselle, joka lunastanut ruumiimme, sielumme ja henkemme.

On ihana ajatella, että sinä, Kristus, tulet eräänä päivänä maailman keskelle ja pysäytät kaiken hulluuden ja sekasorron, sodat ja kärsimyksen, epäoikeudenmukaisuuden ja valheen. Sinä asetat lupauksesi mukaan kaikki ennalleen ja lupaat noutaa omasi taivaan kotiin. Olet sanonut, että haudat aukenevat ja antanut rohkaisevat sanat kaikille sinua odottaville:

"Herra itse on näet tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Sitten meidät tänne jääneet, silloin elossa olevat, temmataan heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin. Niin me saamme aina olla Herran luona." 1.Tess.4:16-17