että pääsisimme lapsen asemaan

Olimme vaimoni kanssa lasten kunnallisessa päiväkerhossa isovanhempien päivässä. Se oli mukava kokemus ja täysin erilainen, kuin meidän tavanomaiset päivämme. Oli lauluja, näytelmiä, leikkejä, askartelua ja tarjoilua. Lasten innokasta telmimistä oli mukava seurata. Useamman tunnin miittinkin aikana huomasin, että lapset ovat käytöksissään kovin erilaisia. Oli rohkeita, arkoja, lujatahtoisia, hiljaisia, perässäkulkijoita, sosiaalisia, puolensapitäviä, alistuvia. leikkiviä, sivustaseuraajia. Tuntui kuin heidän perimänsä luonteenpiirteet olisivat olleet vanhempien samaisia pienoiskoossa? Ja miten erilaisia nämä pienet ihmiset olivatkaan ulkonäöltään ja tavoiltaan - ei kahta samanlaista? Ja miten riippuvaisia he ovatkaan vanhemmistaan kaikessa, ruoassa, puhtaudessa, kodissa, suojeluksessa, opettamisessa ja esirukouksissa?

Jumalan lapseuteen pääseminen on ihmeellinen Jumalan lahja ja työ, jossa ihminen ikään kuin astuu toiseen maailmaan, so. Jumalan valtakuntaan. Itsekin muistan, millaisen muutoksen tuo vaihe toi elämääni, ajatteluuni, tavoitteisiini ja puheisiini. Ennen niin merkityksetön Raamatun henkilö kuin Jeesus, tuli elämän keskukseksi. "Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan." Gal.4:4-5

Jumalan lapseuteen kuuluu erilaisuus ja yksilöllisyys, jotka toteutuvat ryhmässä. Tasapäistäminen on vaarallista, sillä usein siinä kadotetaan kutsumuksen rikkaus, armolahjat ja johdatus. Pelastuminen on henkilökohtainen asia, Jumala kutsuu jokaista henkilökohtaisesti, vapauttaa henkilökohtaisesti, liittää seurakuntaan henkilökohtaisesti. Muuten me olemme kuin lauman kanat orrella rivissä ja elämme vain munimista varten? On onnellista ja iloista olla Herran oma ja elää hänen lapsenaan. "Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta." Gal.5:6-7.

Jumalan lapsen kehityksessä kaksi ensimmäistä vuotta ovat tärkeimmät, sillä ne näyttävät suunnan tulevaisuuteen. Herodes pyrki tappamaan kaikki alle kaksivuotiaat ja Jeesuksen siinä ohella, eikä piru ole muuttanut ohjelmaansa tässä suhteessa. Parin vuoden kuluessa olisi syytä päästä kiinni seurakuntaan, Raamatun terveeseen opetukseen, uskovien yhteyteen ja saada itselleen hengellinen vanhempi, uskon-isä tai -äiti - kummisetä. Jumala on rakentanut uskovaiset semmoisiksi, että tarvitsemme toisiamme. Oma kokemukseni alkuajoista oli sellainen, että monet uskovat hätäilivät puolestani, kun minulla ei ollut ensin mitään seurakuntayhteyttä. Tämä taas johtui paljolti siitä, että olin töissä yöravintolassa siihen aikaan. Mutta ei se kokonaan sitä selitä, sillä ystävien merkitys oli siihen tilanteeseen varsin suuri.

Yksinäinen uskova on helppo saalis kuin avuton lammas susille. Yksin on vain omat mielipiteensä, tietonsa ja taistelut pitää käydä yksin. Monenlaiset houkutukset ja synnit pyrkivät valtaamaan uudistetun ihmisen, uskovan asemasta käydään jatkuvaa taistelua henkivalloissa. Vain Herraan luottavat selviävät. Vähättelijät, ylpeät ja itseriittoiset putoavat varmasti kuoppaan ja kuolevat. 5.Moos.4:9-10. "Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille: mitä tapahtui sinä päivänä, jona seisoit Herran, sinun Jumalasi, edessä Hoorebilla, kun Herra sanoi minulle: 'Kokoa kansa, niin minä julistan heille sanani, että he oppisivat pelkäämään minua, niin kauan kuin elävät maan päällä, ja opettaisivat lapsensakin siihen.'" Jonkun on otettava vastuu Jumalan sanan ja viisauden jakamisesta, muuten koko porukka joutuu pimeyteen.

Joskus liian innokkaat uskovaiset yrittävät synnyttää ihmisiä uskoon liian varhain ja näistä tekeleistä tulee vain käännynnäisiä ilman uudestisyntymistä Jeesuksen Golgatan uhrista, ja ylösnousemusvoimaa Kristuksen kuolleista nousemisesta. Heistä tulee hengellisiä keskosia, makailijoita, joiden jalat eivät kanna, ruoansulatus ei toimi, he ovat heiveröisiä, kannettavia rääpäleitä. Toisia on tämmöisiä hankeen synnytettyjä, joista kukaan ei ole huolehtinut. Heidän puolestaan on rukoiltu ja kerrottu minimaalinen määrä totuutta, mutta jälkihoito on aivan retuperällä. Vastuunkantajat ovat kadonneet etelän aurinkoon? "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!" Matt.23:15

Hengellinen keskonen on

1.syntynyt liian aikaisin - herätys ei ole vienyt itsetutkisteluun

2.sielullinen Hengen kustannuksella - lihallinen uskovaisuus - ei köyhyyttä, kärsimystä, ahdistusta, pilkkaa, hylätyksi joutumista, itkua, kuritusta

3.hankeen syntynyt - ei hoidettu uskovien yhteydessä

4.edelleen synnissä, se pitää edelleen hallintavaltaa - Krituksen aseman katoaminen

5.ilman armoa, se ei ole kirkastunut lainkaan - on vain moraalia, lakia, lahkoa

6.tunnekristitty, se on syrjäyttänyt kirjoitetun sanan - Raamatun arvovallan kutistuminen

7.antanut itse itselleen anteeksi - ottaa Kristuksen paikan - ei rippiä, ei parannusta

8.itsevalittussa jumalisuudessa - Jeesus ei ole tie, totuus ja elämä

9.yrittänyt olla itseään parempi - "kyllä minä voin ja jaksan"

10.Nikodeemus-kristitty - yrittää järkeillä hengelliset asiat

Armonjärjestyksen mukaan olisi tarpeen, että jokainen ihminen tulisi ensin herätetyksi näkemään oman surkean ja kadotetun tilansa ilman Kristusta ja sitten Pyhä Henki saisi valmistaa ihmisen uudestisyntymää varten. Aikanaan sitten Kristus kolkuttaa omatunnon ovelle ja pyytää tulla sisälle aterioimaan, armahtamaan ja ottamaan Herran ja ainoan Jumalan paikan. Terveitä Jumalanlapsia syntyy oikean murheen, synnintunnon ja todellisen parannuksen kautta. Siinä ratkaistaan tulevaisuus kerralla astumalla sisään ahtaasta portista (Jeesus), kulkemalla kaitaa tietä (Jeesus), suostumalla toisten uskovien seuraan (Jeesuksen omat), valitsemalla Herran (Jeesus) tahto elämän valinnoissa, luovuttautumalla hengen, sielun ja ruumiin puolesta Jumalalle (Jeesus) täällä ja kerran perillä.

Aagur on aikansa Aaltonen, jolla oli peli pahasti sekaisin ja Jumala-suhde on hakoteillä. Toisaalta hän kuitenkin toi avoimesti oman epäonnistumisensa julki ja näki perisynnin valtavan tuhovoiman elämässään. Hän vertasi itseään toisiin ja koki olevansa huono. Kuitenkin hän kaipasi Jeesusta - Jumalaa - Pyhintä - ja se oli hyvä asia, sillä myöhemmissä teksteissään hän vähän valottaa löytöjänsä Jumalan valtakunnasta.

"Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn. Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä; enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä." Snl.30:1-3.

Aagurin nimi merkitsi "kokoojaa", ja saattoi olla siten jo profeetallinen ilmoitus hänen tulevasta tehtävästään? Sillä Jumala kasvattaa todelliset palvelijansa erämaassa ja ilman maallista rikkautta, ilman ihmissuosiota ja usein monivuotisesti.

Itsekin muistan olleeni itse mielestäni heti valmis hengelliseen työhön, kuin lukkari sotaan? Mutta Herra laittoi jarruja innostumiseen ja kertoi suunnitelleensa henkilökohtaisen koulutusohjelman minulle. Eikä ollut tarjolla vaihtoehtoja. Mikään ei minusta tuntunut tapahtuvan Jumalan valtakunnassa tarpeeksi nopeasti, mutta se oli vain hengellistä näköharhaa. Hän laittoi minut kouluun, Jumalan kouluun, jossa edettiin hitaasti mutta varmasti. Välillä oli käytännön harjoitusten aika ja oppimani piti laittaa koetukselle, oli itse syötävä se leipä, mitä tarjoili muille. Joskus tuntui, etten opi mitään tai käytäntö tuntui liian vaikealta. Kun uusi luomus laitetaan todistamaan Jeesuksesta, niin vanha ihminen meissä pistää kaikkensa vastaan ja yrittää tekosyillä turhentaa koko Jumalan tahdon.

Uskovaisuuden kehityksessä lapsuudesta kohti miehuutta tulevat esteeksi myös puutostaudit, joita ei voi korvata luontaistuotteilla. Niitä ovat uskonpuute ja rakkaudenpuute. Nämä löytyvät Raamatusta. Jos uskoon tullut ei saa Jumalan sanan väärentämätöntä maitoa, elämän leipää, niin siitä seuraa luulouskoa ja muodollista kristillisyyden oloista touhuilua. Silloin ihminen puolustelee syntejään ja keksii vaikka mitä verukkeita, ettei tarvitsisi tehdä parannusta. Kirkollisesti kaikkein härskein julkinen opetus onkin se, että riittää kun on kastettu, niin pääsee taivaaseen, vaikka olisi elänyt kuinka tahansa. Tämä on lähtöisin katolisesta kirkosta ja siitä johdetaan toinen kummallisuus; ajatellaan, että ei voi tietää ajassa pelastusta, se selviää vasta kuoleman jälkeen. Siksi rukoillaan kuolleiden puolesta ja on kiirastulioppi ja kaikenlaiset tekopelit. Mutta todellinen pyhyys tulee vain Kristukselta: "Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi." 1.Pie.1:14-15

Ruotsalainen Johan Kahl kirjoitti aikoinaan 50 virttä ennen varhaista kuolemaansa - hän hukkui 25 vuotiaana. Nuoren uskovan vuodatuksissa on edelleen tuoreutta ja henkeä, jotka kuvaavat hyvin Jumalan lapsen kaitaa tietä:

1. Sun voimas, Jeesus, vain Mä muinoin tuta sain.

Se särki sydämeni Suureksi ihmeekseni,

Sain ilolla myös nähdä, Kuink' autuaaks voit tehdä.

2.Mä muistan Taaborin, Joss' olit ihanin,

Kun jouduin raukka tähän Nyt laaksoon pimeähän,

Joss' en näe valkeutta, Vaan synkkää kauheutta.

3.Syy surkeuteeni On hataruuteni. 

Herkesin kerjäämästä, Ristilläs pysymästä, 

Irroitin sydämeni Sinusta, Jeesukseni.

4.Leiviskän' tuhlasin Ja kalliit kihlatkin,

Entisen palavuuden Ja halut, hartauden.

Nyt olen synkän' tiellä. Ah, anna anteeks vielä!

5.Nyt aika entinen Mulstuupi mielehen.

Rukoilen, vaikeroltsen Ja toivon, ikävöitsen,

Ett' saisin vastauksen Ja mielen uudistuksen.

6.Mun heikko toivoni Vahvista, Herrani!

Mä näännyn pimeähän Ja eksyn korpeen tähän.

Suo armos päivän koittaa, Mun epäilyksen' voittaa!

7.Pois pilvet hajoita Ja silmän' kirkasta!

Osoita sanallasi Mull' armoistuintasi!

Suo ykskään säde sieltä Virkistämähän mieltä!

8.Mun murhe hitaaks saa, En jaksa odottaa.

Mä kaipaan kovin sua Ja kaiken kadottua,

Mitä mull' ennen oli, On nyt vain raskas huoli.

9.Vaivattu mieleni, Virvoita, Herrani!

Suo uutta lohdutusta Ja veres priiskoitusta!

Mua vedä puolehesl, Suojahan siipiesi!

10.Suo, että kuulla saan Sun ääntäs uudestaan!

Vaikuta voimallasi, Tee minuun asuntosi,

Yhdistä itses kanssa, Puhdista kokonansa!

11.Opeta valvomaan, Näkemän' uskomaan,

Armohon juurtumahan, Kiusoissa muistamahan,

Ett' olen lunastettu, Kuolemaas istutettu!

Harvalla on nykyään onni syntyä perheeseen, jossa on yhden avioliiton isä, äiti, isoisä ja isoäiti, ja jotka ovat vielä uskossa ja rukoilevat perhekuntansa puolesta. Mutta uskoon voi tulla heikommistakin lähtökohdista, orvoista, perheettömistä, hylätyistä, eronneista, rikkinäisistä ihmissuhteista, kaiken menettäneistä ihmisraunioista ja koko kansan surkimuksista, kylähulluista ja itsekeskeisistä narsisteista. Kuka tahansa voi saada kutsun Jumalalta pelastukseen ja voiman tulla Jumalan lapseksi, valtuutuksen Pyhältä Hengeltä elää Herralle hänen antamillaan lahjoilla. "Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä." 1.Joh.3:1. Kun Jumalan rakkaus tulee kohti ihmistä, hän murtuu Herran hyvyyden syliin kuin lapsi, kuin tuhlaajapoika, kuin syntinen nainen, kuin kieltäjä-Pietari. Maailma menettää otteensa, aika menettää merkityksensä, omat tavoitteet siirtyvät toisarvoisiksi, ihmisten sanomiset jäävät taka-alalle. On ihana olla Jeesuksen oma.

Herra, sinä puhut meille aikuisille lasten kautta, näemme ja kuulemme heissä syvän inhimillisyyden ja sinun luomistyösi valtavan toteutumisen. Kylvä jo pienenä heidän elämäänsä evankeliumi, joka pelastaa heidät ja annan kasteen lahjan kirkastaa heille sinun armoasi. Anna näille pienille sinun elämäsi, sinun uskosi, sinun rakkautesi. Herätä heille esirukoilijat, jotka kantavat heidän maallisia vaiheitaan alati kasvojesi eteen. Siunaa ja varjele heitä, anna enkeliesi olla heidän teillään johtamassa luoksesi. Avaa meidän aikuisten uskonsilmämme näkemään, mikä on jumalanlasten suuri kutsumus ja päämäärä, koti, jossa kaikki on kerran lopullisesti täydellistä.