Jeesus uskon puolesta

Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta Pro Fide yhtyeen perustamisesta ja sen merkeissä vanhat konkarit (perustajajäsenet) ovat lähteneet pitämään konsertteja alkuperäiskokoonpanolla. He ovat musisoineet vanhoja herätyslauluja, jotka silloin olivat muotia. Vastaanotto on ollut hyvä ja monet ikääntyneet ovat tahtoneet tulla muistelemaan näissä merkeissä menneitä.

Itselleni eivät uskonasiat olleet silloin mitenkään ajankohtaisia, mutta nämä Pro Fiden pojat olivat. Hannu Nyman oli luokkatoverini Turun Klassikossa ja hän kävi meillä kotonakin 60-luvulla. Muistaakseni hän opetti minulle elämäni ensimmäisen kitarasoinnun - A-mollin otteen? Mahdollisesti hän opetti muitakin sointuja? Olimme myös samassa meripartiolippukunnassa ja osallistuimme retkille ja kesäleireille Turun saaristossa. Samoin Ilmolahden Jouni oli mukana näillä leireillä ja oli silloin kooltaan semmoinen pikkupoika. Hannu kertoi silloin vanhempiensa tekevän katulähetystyötä, mutta se ei ollut minulle ymmärrettävää asiaa. Edelleen hän kertoi soitelleensa joiden kavereittensa kanssa yhteen, he olivat iältään 12-14 v. Mutta en muista oliko puhe hengellisestä musiikista?

Näin perästäpäin ajatellen pojat olivat silloin tosi nuoria, koulupoikia, eivätkä mitään muusikkoja. Mutta muuten he olivat innostunutta porukkaa. Hengellinen nuorisomusiikki oli aivan uutta ja maailman tapa tehdä musiikkia lainattiin tähän tarkoitukseen. Sitä sanottiin rautalankamusiikiksi ja se oli tullut myös kirkkoon. Vastustusta ilmeni runsaasti ja arvostelijat ajattelivat kirkon kulkevan luopumukseen? Itsekin muistan semmoisen tilanteen, kun eräs kanttori ei sallinut edes akustista kitaraa tuotavan nuorteniltaan kirkkoon?!

Laulujen sanat olivat vain suoria totuuden ja armon sanoja, jossa lihaa ei säästetty eikä laadusta tingitty, pääasiana ihmissielujen pelastus. Oli myös tapana, että pojat todistavat henkilökohtaisesti uskostaan Jeesukseen laulujen välissä. Nykyäänkin sillä tavalla putoaisi varmaan yli puolet gospel-porukoista pihalle, sillä eivät he todista uskoontulostaan eivätkä parannuksen välttämättömyydestä? Herättävät laulut on korvattu tunteellisilla, rytmikkäillä viihdemusiikin elementeillä. Näitä sitten ns. asiantuntijat arvostelevat samalla tavoin kuin teatteria, elokuvia, balettia, taidenäyttelyä tai opperaa. Sinne voisi olla hyvä varata yksi sanoman ja todistusten arvostelijakin mukaan.

Mutta Pro Fide löi itsensä läpi ja ihmisiä tuli uskoon jatkuvasti. Monet tulivat kuuntelemaan musiikkia tai siksi, että sinne meni muitakin nuoria ja siellä Kristus kohtasi heidät. Siellä monet tulivat syntisiksi, monet kääntyivät Herran puoleen, moni teki uskonratkaisun, moni pelastui. Olen kuullut näistä tilaisuuksista monta tarinaa, jolloin Pyhä Henki on suostunut nuorten miesten aktiivitoiminnan siunaajaksi. Ilmeisesti heidän kyvyillään ei muuten olisi tänään tilausta, sillä niin ammattimaiseksi tämä sarka mennyt? Heidän esimerkkinsä on kuitenkin ollut rohkaisuksi monille musiikista kiinnostuneille nuorille seurakuntalaisille. Sen jälkeen ei kuitenkaan ole syntynyt vastaavaa ilmiötä - ilmeisesti musiikki on syrjäyttänyt Jeesuksen? Musiikkia on tänään tarjolla tuutin täydeltä, eikä aina tiedä onko kyseessä hengellinen kanava vai maallinen humppahetki? Alkuajan Pro Fide esiintyi kuulijoilleen Jeesus on Herra T-paidoissa. Se oli uskontodistus, joka itsessään jo saarnasi nuorten miesten elämänmuutosta. He olivat rohkeasti antaneet elämänsä Jeesukselle ilman kustannuslaskentaa tai hyötyajattelua.

Pro Fide liittyy myös omaan uskoon tulooni sillä tavoin, että olin kesällä -73 Naantalissa töissä ravintola Kaivohuoneella. Vaimoni Hilkka oli silloin Raisiolaisten kanssa mukana siellä Kaivopuistossa, kun Pro Fide piti puistokonserttia. Itse istuin ravintolan ikkunalla tupakalla, kun oli hiljaisempi hetki ennen kiivasta iltaa ja kuuntelin musiikkia. Sanoista en saanut selvää, mutta joku ystävällinen työtoveri sanoi sen olevan hengellistä. Hilkka sopi ystäviensä kanssa nähdessään ravintolan henkilökuntaa puistosta, että he rukoilevat meidän puolestamme. Kului vajaa puoli vuotta ja minä tulin uskoon. Tutustuimme Raisiossa, kolme vuotta myöhemmin menimme naimisiin ja sinne perustimme myös ensimmäisen yhteisen kotimme.

Vielä yksi muistikuva niiltä ajoilta: Olin lähdössä eräänä perjantai-iltana Helsingistä Turkuun junalla, kävin silloin hotelli- ja ravintolakoulu Perhossa. Olin aika humalassa ja seisoin pimeällä junalaiturilla, kun joku mainitsi nimeni? Yritin katsoa ääntä kohti ja näin lyhdyn valossa tutut kasvot - Hannu Nyman, hänkin oli matkalla Turkuun, hän opiskeli teologiaa. Juttelimme sen verran, kun kuntoni antoi myöten. Muistan kuinka olin vaivautunut ja pelkäsin, etten kykene keskustelemaan mistään hengellisistä asioista, koska en tiennyt niistä juuri mitään. Puhuimme siis niitä näitä. Onneksi juna tuli ja tapaaminen loppui, pääsin pälkähästä. Tämä tapahtui ehkä 1 - 2 kk. ennen uskoontuloani. Vasta jonkin aikaa uskossa oltuani sain kuulla levyltä Pro Fide yhtyettä, eikä se tehnyt minuun musiikillisesti erityistä vaikutusta, mutta sanoma oli suurenmoisen hyvä. Vanhasen suvun, Matti, Anja, Helena, Tuomo, Matti, Maija, kanssa on ollut sitten paljon yhteisiä tilaisuuksia seuranneina vuosikymmeninä. Usko yhdistää.

Jos joskus sydämessäs oot tuntenut tyhjyyden
niin varmaan miettinyt oot silloin syytä sen
Mä voisin kertoa syyn tuohon tyhjyyteen
sä ehkä uskot ehkä naurat sanoillein.

Sä väität onnen saapuvan kanssa rikkauden
ja uskot nautintojen poistavan tyhjyyden
Mut silti sydämessäs ääni tuo entinen
ei usko valheisiin vaan tahtoo totuuden.

Et totuutta löydä nautinnoista
et tyydytystä elämääs
Ei onni saavu valheen kautta
siks sydämes huutaa tyhjyyttään.

Vain yksi ainut poistaa sydämen tyhjyyden
se vaatii kaiken mutta antaa runsauden
Jos tunnustat köyhä oot ja syntinen
niin ensi askeleen oot ottanut rikkauteen.

Saat synteinesi tulla Herran etehen
hän ottaa taakkas pois ja täyttä tyhjyyden
Ei synti sydämessäs enää hallitse
kun Jeesuksen otat omaksi Herrakses.

Voit silloin laulaa riemumielin
sä Herra poistit tyhjyyden
Sua Jeesus nyt tahdon kiittää
on ristis onni ainainen.

Raision seurakunnan nuorisoherätyksen alkutahdit löivät nuoret Pro Fide pojat. Ensimmäisessä aktiossa tuli 10 nuorta tyttöä uskoon ja puolen vuoden kuluttua seuraavassa rukoiltiin, että joku poikakin pelastuisi ja Herra vastasi – yksi tuli. Herätyksen seurauksena uskoon tuli n. 100 nuorta ja joitakin lähipaikkakuntien nuoriakin tuli mukaan. Runsas väki sytytti runsaan toiminnan, jossa evankeliumia julistettiin kaikkialla yleisön pyynnöstä huolimatta. Opiskeltiin Raamattua, soitettiin, laulettiin, rukoiltiin, vietettiin ehtoolista, järjestettiin aktioita, retkiä ja tapahtumia.

Näissä mainingeissa olimme aikoinaan tekemässä ovityötä erään lähiseurakunnan alueella ja paikallisen kirkkoherran myötävaikutuksella. Jakaannuimme kahden hengen ryhmiin ja jaoimme pitäjän alueellisesti sektoreihin, joita sitten lähdimme kiertämään talosta taloon. Jaoimme traktaatteja ja hengellisiä lehtiä, todistimme suusanallisesti ja kutsuimme illaksi kirkkoon ihmisiä. Menimme sisälle koteihin ja juttelimme heidän kanssaan riippuen kuulijoiden innokkuudesta. Ne olivat pääsääntöisesti hyvin lyhyitä tilaisuuksia ja me olimme yksipuolisesti äänessä. Kummastusta tietysti herätti paikallisissa se, että olimme tekemässä työtä luterilaisen kirkon nimissä, emme edustaneet mitään lahkoa, emmekä keränneet itsellemme kannattajia tai rahaa.

Eräänä tällaisena lauantaipäivänä (olimme arkisin työssä) menimme vaimoni kanssa suureen maataloon, jossa oli perhe koolla. Kerrottuamme asiamme hyökkäsi talon nuori emäntä (tytär), Eeva, kiivaasti meitä vastustamaan ja piti koko kristinuskoa epäluotettavana, halveksittavana muinaisjäänteenä historiasta. Niin sitten puolustauduimme parhaamme mukaan vedoten Raamattuun. Jossain vaiheessa katsoimme parhaaksi siirtyä toisaalle, eikä kyseinen neitonen antanut tuumaakaan periksi. Tuli mieleen naispuolinen Saulus Tarsolainen? Vaimoni kertoi ulkona, että hän tunsi tytön ja tämä oli ollut joitakin vuosia aikaisemmin mukana seurakuntanuorten toiminnassa ainakin jossain määrin. Pian vaikea kohtaaminen unohtui ja olimme taas kolkuttelemassa uusia ovia.

Myöhemmin keskustelimme kuluneen päivän kokemuksista ja Hilkka kertoi Eevan olleen aiemmin Raamattuopistolla jossain nuorisotapahtumassa halukas menemään sielunhoitoon, johon silloin oli jonottanut paljon nuoria. Ensin oli kuulutettu, että tänä iltana kaikki tapaukset hoidetaan ja jokaisen odotukseen vastataan, mutta illan pimetessä, joku "viisas" ilmoitti, että nyt esirukouspalvelu ja sielunhoito lopetetaan ja huomenna jatketaan. Kuinka ollakaan tämä Eeva oli juuri silloin se, jonka kohdalla pantiin jono poikki. Hän katkeroitui tästä ja jätti kokonaan haaveet uskovaisuudesta.

Raision entiset seurakuntanuoret ovat pitäneet kokoontumisiaan epäsäännöllisesti vuosien ajan ja monet ovat olleet tulleet tapaamaan vanhoja tuttuja ja muistelemaan menneitä. Jokin aika sitten vaimoni oli mukana tällaisessa tilaisuudessa, itse olin jossain saarnamatkalla? Siellä hän istui kahvipöydässä ja jutteli siinä naisten kanssa. Silloin hän tunnisti keskustelun kuluessa, että vieressä istui tämä aiemmin mainittu Eeva, nyt ikääntyneenä, sairaana ja kyselevänä. Hän kysyi Hilkalta, että vieläkö tämä uskoi niin kuin ennen? Ja Hilkka kertoi uskostaan ja Jeesuksen seuraamisesta elämässään. Lyhyt todistushetki toi tietysti mieleen vanhoja muistoja ja kotiin palattuaan hän kertoi tästä erityisestä kohtaamisesta. Myöhemmin kuulimme, että Eeva oli kuolemansairas ja joutunut loppusuoralla sairaalaan. Siellä vanhat uskonystävät olivat käyneet hänen luonaan rukoilemassa ja tukemassa häntä viime metreillä. Pian hänen lähtönsä aika oli tullut ja uskomme että hän meni Jeesuksen luo. Alkuajan pettymys ja sitä seurannut katkeruus oli muuttunut uskon luottamukseksi Herraan ja ikuisuuden aamuksi.

Herra, olen syvästi kiitollinen, että olet jaksanut kuljettaa meitä omiasi pitkin matkaa viitoittamallasi tiellä ja että olet pelastanut meidät synnistä, kuolemasta, maailmasta ja saatanan vallasta. Sinun lahjanasi olemme saaneet uskon ja monet ovat siitä todistaneet meille ja muille, monet ovat myös rukoilleet meidän ja muiden puolesta, monet ovat antaneet lahjansa ja jäsenensä sinun palvelukseesi, monet ovat laulaneet ja soittaneet kunniaksesi kutsuen toisia luoksesi. Milloin, Herra, saamme taas kuulla heistä, jotka asettavat sinut ensimmäiseksi tässä elämässä, joiden sanoman kautta monet tulevat uskoon ja pelastuvat, haluavat taivaaseen?

Ovatko, Herra herätykset ohi ja edessä vain maailman tuomioiden aika. Näemmekö vielä monien tulevan uskoon, kuulemmeko sanomia parannuksen tekijöistä? Tuleeko vielä aika, jolloin kouluikäiset valloittavat Jeesus-nimissä tätä maata, jolloin tuoreet pelastuneet todistavat katujen kulmissa Elämän Herrasta, jolloin syntien rasittamat ihmissielut löytävät lepopaikan sinun jalkojesi juuressa katsellen ristiinnaulittuun olemukseesi, uuden elämän voiman sinun uhrissasi, veressäsi, jolloin taas kuulemme monesta suusta, sydämen pohjasta, että Jeesus on Herra!