haavaisi turvissa jos täältä lähden, perin ilon niiden tähden

Eräs mies tuli juttelemaan kirkossa illan päätteeksi, hänen vaimonsa toi hänet luokseni. Mies oli hieman epävarma, kun oli outo tilanne ja tuntematon ihminen jutuissa hänen kanssaan. Tutustuttuamme toisiimme, kuulin hänen kertomuksensa elämän tosiasioista tänään. Hän oli ensimmäistä kertaa tällaisessa sanan ja rukouksen illassa ja lähtenyt vaimonsa pyynnöstä mukaan. Lisäpotkua oli suunnitelmaan antanut oma sairaus ja siihen liittyvät pelot. Istuimme kirkon penkissä ukon kanssa vierekkäin, kun oma terveytenikään ei ollut kehuttava ja käveleminen varsin hankalaa. Siinä meitä oli kaksi tavallista miestä perinteisin vaivoin ja kysymyksin, ehtoopuolen sankareita molemmat, ja Herran edessä illan pimetessä ympärillämme.

Kysyin mieheltä, että tunteeko hän Jumalan, onko hän uskossa? Hän vastasi tuntevansa hyvän ja pahan olemassaolon? Niinpä niin, kai se on tuttu monelle? Eikä ihmisen elämä muutu juuri kummoisemmaksi tuon tiedon perusteella? On kuin kävelisi apteekin ulkopuolella ja tiedostaisi sisällä olevan mahtavan hyviä lääkkeitä juuri minua varten? Mietin siinä, että edelleen on suuri kynnys jokaisella ihmisellä tulla niin syntiseksi, että armo kelpaisi pelastuksen perustaksi? Ottaisimme pienen annoksen Jumalaa monessa erässä kuin pillereitä purkista ja toivoisimme parasta ja pelkäisimme pahinta. Vaiva ei kuitenkaan poistu, olo ei helpotu ja hiljainen ääni taivaasta kehottaa antautumaan kokonaan Jeesukselle. Tosi parannus on kuin kuoleman tulo kaiken hauskuuden ja hälinän keskelle? On kuin olisi huvipuiston vuoristoradalla ja juuri silloin tulee sähkökatkos – vaunu pysähtyy?

Ei ihme, että eräänä päivänä eräs maamme suuri tiedemies ja massoihin vaikuttaja sanoikin televisiossa elämän tarkoituksen olevan 1.hauskanpito 2.nauttiminen 3.asioiden miettiminen. Tätä "evankeliumia" kuuntelee moni kaljalasinsa ääressä ja nauraa uskovaisille - aikansa! Sillä eihän noilla eväillä pääse taivaaseen, eikä tyhjyys poistu mielestä, ei syyllisyys kumoudu, eikä sisäinen rauha tule apuun. Ei, vain Raamatun viisas järjestys ja tieto neuvoo ihmistä oikealle tielle. Siinä kuljetaan seuraavasti:

1.Herätys = hyvä ihminen tulee syntiseksi

2.Kääntymys = parannus + katumus

3.Sydämen usko = Raamatun sana + rukous + suun tunnustus + seurakuntayhteys

4.Uusi Elämä = Jeesuksen seuraaminen + uskon vaellus + ristin ottaminen

Niinpä sitten kysyinkin mieheltä, että lukeeko hän Raamattua. Hän vastasi, ettei lue. No niin, siinäpä sitten odotetaan, että onni putoaa kuin omena eteen ja kaikki kirkastuu kuin valo katkaisijasta? On kuin internetin roskaposti, jossa sanotaan: Olet voittanut! Vaikka ei kuitenkaan ole mitään voittanut ja jos seuraat tuota viestiä, niin kohta häviät!

Kerroin hänelle Jeesuksen merkityksestä uskon ja jumalisuuden keskuksena. Samalla ajattelin, etteivät nämä asiat useinkaan selviä yhdellä istumalla, vaan ihmisen on käytävä asiat itse läpi. Moni kuulee Jumalan kutsun, mutta harvat kääntyvät. Joskus harvoin ihminen on jo kauan valmistettu Jeesuksen vastaanottamiseen ja silloin on vain ohjattava hänet rakkaan Vapahtajan luokse. Otin esiin oman Raamattuni ja sanoin miehelle, että käydään yksi tämän kirjan keskeinen totuus tässä pikaisesti läpi ennen kuin rukoilemme. Sitten luin hänelle:

Jes.53:3-6. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

Pidin lyhyen selityksen sanasta ja sen merkityksestä hänen elämässään. Kerroin, että siinä on Jeesus ja tuo mies. Mies nyökytteli ymmärtävästi, mutta vain Herran Henki tietää, mitä siellä sisimmässä silloin liikkui? Kehotin häntä lukemaan tekstin ajatuksella kotona uudelleen ja hän lupasi tehdä niin. Sitten rukoilimme yhdessä. Pian hän oli poistunut paikalta, eikä kirkossa enää ollut montakaan ihmistä. Myöhemmin ajattelin tapahtunutta, enkä enää muistanut miehen nimeä, tuskin ulkonäköäkään? Jos hän olisi tullut seuraavana päivänä jossain eri yhteyksissä vastaani, en olisi ehkä tunnistanut häntä?

Jeesus on tuntematon suuruus hyvän yrityksen ihmisille, lain teoista ylös pyrkiville ja yleisen mielipiteen porukalle. Sitten on paljon sellaisia, joilla Jeesus on yleisnimittäjä kaikelle koohellukselle, jota pidetään täällä kristillisyyden nimissä ja markkinoidaan jopa rakkautena lähimmäiseen? Moni ajattelee Jeesuksen olevan vain maallinen messias, joka ripottelee tiellemme menestyksen kukkia ja rikkauden hedelmiä. Hänestä ajatellaan, että hän jatkuvasti ajaa meidän etujamme, oikeuksiamme ja suosiotamme. Jeesuksen edellytetään turvaaman rajamme, asumisemme, läheisemme. Tämän ajatuksen mukaan maailmaan tulisi luoda uusi paratiisi, ihanne olotila, asuinalue, jossa olisi pelkkää ajallista iloa?

Jos uskova ei tahdo kieltäytyä mistään, maailma kiehtoo ja vie hänet mennessään. Jokaisella ihmisellä on maailman liittolainen omassa lihassaan. Muutamat ovat valinneet omat polkunsa odottaen, että Herra pyhittäisi ne? He kuuluvat niihin itsejuoksijoihin, joista Jumala valittaa profeetan kautta: "Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat. Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa." Jer.23:21-22.

Eräänä päivänä joudumme Jeesuksen Kristuksen edessä vastaamaan virkamme, palveluksemme ja tehtäviemme toimittamisesta, opistamme ja elämästämme, jossa tulee valvoa ja ilmoittaa ajoissa, missä ikinä olosuhteet ovat epäilyttäviä ja epäluuloisuutta aiheuttavia, ettemme joutuisi sen moitteen alle: "Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä; he ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja nukkuvat mielellään. Ja näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään täytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät pysty mitään huomaamaan, ovat kaikki kääntyneet omille teilleen, etsivät kukin omaa voittoansa, kaikki tyynni." Jes.56:10-11. Niin tärkeä on Jumalalle ihmissielujen pelastus - yhdenkin ihmisen uskoontulo syksyisenä sateisena kirkkoiltana.

Kerroin miehelle Golgatasta, Jeesuksen ristinuhrista hänen hyväkseen, Jumalan rakkaudesta syntistä kohtaan. Viivyimme hetken mielikuvissa vanhassa Jerusalemissa ajanlaskun alussa. Samalla rukoilin, että mies löytäisi Vapahtajan ja hänen elämässään alkaisi uusia aika – Jumalan aika.

Vanhat hengelliset laulut korostavat Jeesuksen verta, veriuhria ja ristinkärsimystä. Tämä ärsyttää uskosta osattomia, jotka eivät ymmärrä Jumalan sanaa eikä pelastuksen syvyyttä. Veri on mysteeri, salaisuus. Se on elämän vertauskuva, joka on tarkoitettu suojaksi Jumalan vihaa ja tuomiota vastaan. Verta ei ole tarkoitettu paholaiselle, eikä sitä pidä hänen yhteydessään edes mainita. Se ei myöskään ole mikään taisteluväline pimeyden voimia vastaan, vaan armon keskeinen elementti syntisen olemuksemme vapauttamiseksi pahan vallasta.

Kristityn taistelu pimeyden henkiolentoja vastaan (Ef.6:11) tapahtuu Jumalan sota-asulla: totuuden vyö, vanhurskauden haarniska, kenkinä alttius rauhan evankeliumille, uskon kilpi, pelastuksen kypäri ja Hengen miekka - Jumalan sana, rukouksella ja anomisella joka aika Hengessä.

Vain yhden kerran Raamattu mainitsee veren toimineen uskovien taistelun yhteydessä: "Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti." Ilm.12:11. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä avuttomat ovat saaneet avun uskossa häneltä, jonka oma veri on. He ovat voittaneet pysymällä uskossa, Jeesuksessa, sanassa. Siitä he ovat puhuneet, siitä todistaneet, julistaneet, rukoilleet osakseen ja laulaneet Jumalalle kiitosta. "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä." Ilm.7:14. Puhtaat vaatteet ovat kuva Jumalan vanhurskauttavasta työstä hyväksemme. Se on kuva syntien anteeksisaamisesta, joka on hengellisen voiton tae ja avain. Meidän osuutemme on ottaa veri käyttöön uskossa, sydämeen ja elämään syntien poistamiseksi. Siksi tämä on hyvin henkilökohtainen asia, jossa voimme olla toisillemme korkeintaan avuksi ja neuvoa hyvään, mutta itse toiminta riippuu kunkin omasta Jumala-suhteesta. Taivaassa on kerran heitä, jotka ovat tarttuneet Jeesukseen ja hänen verensä ikuiseen hyötyyn, voimaan, jolla ihminen saa uuden elämän, uudestisyntymän.

1.Jeesus, sinun vaivasi kovat, ristisi, kipusi

katkerat minulle opiksi, turvaksi ovat,

Eläissäni ja kuollessani jos mä syntiin syttynen,

piinaasi kohta muistelen, Se sen kyllä mieleen vienee,

ettei synti leikiksi liene.

2. Hekumassa jos hehkuu pyytää liha, veri syntinen,

Haavaisi muisto estää siitä, Kun ne johtuu mieleeni.

Koska saatana kiusaa täällä, luotan aina ansioosi päälle,

Häijyn juonet se niin sulkee kimpustani, että häpeällä kulkee.

3.Maailma minua pyytää pettää juonella monella kavalalla,

Kadotukseen minua vetää häijy ilolla, hekumalla;

Vaan kun mieleeni johdatan, Jeesus, vaivasi vaikean,

pyhyydessä niin taidan pysyä, halut häijyt pois sysiä.

4.Vastoin kaikkia kuin mua vaivaa, haavasi tukee sydäntäni,

niihin itsensä sieluni kaivaa, löytää uuden elämän;

Lohdutuksesi makeus surulleni on huojennus,

autuuden ansaitsit sä minulle, katkeralla kuolon kivulla.

5.Sinä siis täällä aina turvani, Jeesus apuni ainoa!

Kuolemasi on tuonen surmannut, ettei vahingoittaa saa.

Sinä olet turvanani, koska tulen tuonelaan;

Sinun armosi minun taitaa synnistä, kuolosta eloon auttaa.

6.Ja kuin sydämessäni olet, Jeesus! täältä lähteissäni,

voitan kaikki häijyn nuolet, viimeisessä hädässäni;

Koska olet turvanani, kuljen ilolla kunniaan;

haavaisi turvissa jos täältä lähden, perin ilon niiden tähden.

Johann Heerman, (saks.) s. 1585 † 1647.

Jospa löytäisimme sinut, Jeesus, kun aika on kohdallamme Jumalan aika. Jospa voisimme kohdata sinut auttajan, Vapahtajan, sielumme lunastajan, esirukoilijamme ja pappimme, sielujemme kaitsijan. Jospa kaikki ihmiset kuulisivat sinua ja kääntyisivät puoleesi. Jospa voisimme kuulla vastasyntyneiden Jumalanlasten itkua kirkoissa ja rukoushuoneissa, kotiseuroissa tänä aikana. Jospa avaisit taivaan akkunat valosi paistaa pimeyden maailmaan, että levottomat sielut saisivat löytää sinut Herrakseen. Jospa vetäisit synnin sitomat ihmiset alttarin ääreen kuulemaan kuinka paljon sinä olet heitä rakastanut ja siunannut tulemalla ihmiseksi keskellemme. Jospa kuulisimme uutisia, eläviä todistuksia tavallisista kansalaisista, jotka ovat saaneet vapautua veresi voimasta syntitaakoistaan.