Elämänhallintaongelmia?

Eräs äiti kertoi, kuinka hän oli rukoillut poikansa puolesta vuosia, että tämä ryhdistäytyisi ja menisi töihin. Nyt hän kertoi minulle iloisena, kuinka Herra oli vastannut rukouksiin ja muutos oli totta. Perheessä elettiin onnellisia hetkiä. Eihän peräkamarin pojat ole mitään tavoiteltavia suuruuksia? Äidin tunteet, rakkaus ja odotukset joutuvat kovalle koetukselle, kun oma rakas vain vetelehtii ja on kuin vanha auto - käy huonosti, yskii ja pysähtelee, sammuu ja savuttaa? On elämänhallintaongelma.

Epävarmuus tulee myös pintaan, kun ihmiselämässä tapahtuu yllättäviä muutoksia. Myös tiedot kaikenlaisista maailmaa koskevista onnettomuuksista kuluttavat hermoja. Ja yleensä uutiset ovat kielteisiä, surullisia, riitaisia ja inhottavia; vähemmän on hyviä uutisia, vähemmän on rohkaisevia kertomuksia ja kannustavia elämänkuvauksia. Hyvin vähän puhetta Jumalasta ja hänen teoistaan, nekin tulevat vastaan odottamalta suunnalta.

Hanna oli eräs nainen, jonka lapsettomuus ajoi hänet etsimään kiivaasti Jumalan kasvoja. Hän sai avun, hän sai pojan, jonka antoi sitten Herralle. "Tätä poikaa minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin. Sentähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu. Ja Samuel rukoili siellä Herraa." 1.Sam.1:27-28. Tämä meni kuin elokuvissa ja pojasta tuli ihmeellinen Herran palvelija, josta oli vain hyvää sanottavaa. Mutta toisin on monessa huushollissa, lapset menevät maailmaan ja luopuvat jo varhain uskosta - jos sitä on koskaan edes syntynytkään? Jo lapsena on ihmiselämä täynnä vaaroja, pelkoja ja erikoisesti suojelijan tarvetta. Edesmennyt evankelista Erkki Leminen sanoi eräässä puheessaan, että sikiön kolme pelkoa, että tuleeko abortti, tunnustaako isä lapsekseen ja ottavatko isovanhemmat päivähoitoon? Odottele siinä sitten turvallisin mielin lähestyvää syntymäänsä? Se on myös elämänhallintaongelma.

Olimme matkalla Porissa ja huomasin, että Porin kaupungin vaakunassa kuvattu karhu on tullut sen alkuperäisestä ruotsinvallan aikaisesta nimestä, joka merkitsi karhulinnaa tai -kaupunkia (Björneborg). Siihen vaakunaan oli liitetty rukous ja toivomus latinaksi: Deus protektor noster (Jumala suojelkoon meitä tai Jumala on suojelijamme). Syvästi uskonnollinen maailma oli siihen aikaan monien suurten koettelemusten alainen ja kaupunkeja uhkasivat sodat, nälkä, kulkutaudit ja tulipalot. Nämä tuhosivat usein kaiken aineellisen ja ihmiset. Oli siis aihetta rukoukseen. Tosin ihmisillä on usein taikauskoinen käsitystä Jumalasta ja hänen avustaan ja se perustuu omiin yrityksiin olla hyvä, välttää sekoilemista ja antaa jotakin omaansa muiden hyväksi? Tässä pelissä ei ole voittajia, sillä se rakentuu tunteiden ja luulouskon varaan. Kuka voi olla varma itsestään ja kunnollisuudestaan, kun Jumala vaatii täydellisyyttä? Tässä ajassa näyttää olevan pelon ja turvattomuuden aiheena terrorismi ja siihen liittyvä uskonnollinen kiihkoilu? Että kyllä Porilaisten rukousta voidaan siis edelleen lainata ja lanseerata joka paikassa, kun tulee elämänhallintaongelmia.

Israelin kansan matkalaulu on rohkaisevaa luettavaa uskovalle ihmiselle. Siinä on kuvattu yliluonnollinen Jumala, joka näkymättömänä kulkee omiensa turvana, jonka enkelit palvelevat omaisuuskansaa. "Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi." Ps.121:3-5. Suuresta rakkaudestaan Herra osoittaa välittävänsä omistaan ja huolehtivansa heistä. Ihminen ei edes tiedä kaikkia vaaroja, mitä hänen elämässään esiintyy ja monet kulkevat kuin ei Jumalaa olisikaan olemassa ja kaiken näkyvän takana odottaisi vain tyhjyys ja ääretön avaruus? Me voimme nukkua rauhassa, kun Herra ei nuku!

Ystäväperhe kuljetti meitä Porissa illan tilaisuudesta keskustaan kortteeriimme. Mies kertoi menevänsä aamulla pilkille, vaikka jäät olivat jo hauraat? Kysyin, että eikö se ole vaarallista. Mutta hän vain naurahti ja sanoi, ettei ole hädän päivää. Kysyin, että oliko hän koskaan pudonnut jäihin ja hän kertoi vuosi aikaisemmin tippuneensa avantoon. Vettä oli sen verran vähän, että miehen jalat olivat ylettyneet pohjaan ja pää jäi pinnalle. Mutta hän ei ollut päässyt omin voimin ylös, vaan joutunut huutamaan apua. n. 20 min. myöhemmin apujoukot saivat märän yli 100 kiloisen korston hillattua jäälle ja mies kertoi, että vasta silloin tuntui kylmältä. Hän selvisi, mutta moni kuolee vastaavassa tilanteessa muutaman ahvenen tähden? Olisiko syytä ostaa kalansa kaupasta tai lisätä rukousta ennen pilkkimistä? Jäisessä vedessä tulee elämänhallintaongelma, jos ei ole tarjolla hiekoitettuja portaita edessä lämpimään saunaan?

Mutta millaista onkaan joutua hukkuvan asemaan, mitä hän tuntee ja ajattelee? "Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni. Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani." Ps.69:2-4. Psalmin sanojen syvissä ulottuvuuksissa näkyy Kristus ja hänen kärsimyksensä meidän syntiemme tähden. Jumalan Pojan suuri sijaiskärsimys on vertaansa vailla oleva uhri. Jumalan Karitsan tuskat heijastavat ihmisten syntikuormaa, jotka ovat sälytetyt hänen päällensä. Hän yksin tekee kaiken, hän yksin kantaa kuorman, hän kärsii ja voittaa synnin, kuoleman ja perkeleen. "Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä. Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni. Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi." Ps.69:15-17. Mutta hukkuva ihminen ilman Jumalaa on toivoton, hänellä ei ole tulvaisuutta. Hän putoaa kuiluun, syvyys nielee hänet ikuisesti ja pimeys on hän ikuinen osansa.

Elämän Eliksiiri nimisessä avustusyksikössä Porissa pidimme tilaisuuden, jossa oli väkeä satakunta. Monet olivat tulleet leipäkassin saamisen tähden, olimme köyhien keskellä. Tavalliset ihmisten kansoittivat hengellisen tilaisuuden ja kuuntelimme Jumalan sanan lupauksia uskon vahvistukseksi. Tutkin Herran sanaa köyhistä ja huomasin, että sen sortin tekstiä on paljon. Huomasin myös, ettei Jeesus tehnyt politiikkaa, eikä ollut kiinnostunut yleisessä mielessä elämänolojen parantamisesta. Hän kehotti antamaan almuja - köyhille apuja, mutta ei antanut mitään ohjeita köyhyyden poistamiseksi, paitsi lähimmäisen rakkauden. Siinä oli taivaallinen sote-uudistus? Ja onkin selvää, etteivät ihmisten itsekkyys ja omahyväisyys suo tilaa toisten huomioimiseen ilman hyödyn tavoittelua. Perisynti sulkee sydämet Jumalan suuntaan ja lähimmäisiin. On yleinen ajattelu, että kukin pärjätköön omin avuin, tai "oikein väärin, kokoon käärin". Jo Jumalan laissa oli kirjoitettu:

"Vierasta saat velkoa, mutta luovu siitä, mitä sinulla on saamista veljeltäsi..... Jos sinun keskuudessasi on joku köyhä, joku veljesi jossakin porttiesi sisäpuolella siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä kovenna sydäntäsi äläkä sulje kättäsi köyhältä veljeltäsi, vaan avaa auliisti kätesi hänelle ja lainaa mielelläsi, mitä hän puutteessansa tarvitsee..... Anna mielelläsi hänelle, älköönkä sydämesi olko vastahakoinen antaessasi, sillä lahjasi tähden on Herra, sinun Jumalasi, siunaava sinua kaikissa töissäsi, kaikessa, mihin ryhdyt. Koska köyhiä ei koskaan puutu maasta...." 5.Moos.15:3,7-8, 10-11.

Tätä ilmoitusta vasten onkin helppo ymmärtää, että Jeesus naamioituu köyhän pukuun uskovien muodossa keskuudessamme ja mittauttaa samalla kannatuksensa. Miten helppoa onkaan ohittaa kärsivä, epäonnistunut, köyhä, elämänhallintaongelmainen lähimmäinen? Se ei vaadi erityistä nokkeluutta tai koulutusta. Yhteiskuntasovellutuksia ovat sitten eritasoiset asuinalueet, köyhien ja rikkaiden reviirit. Ulkomailla nämä ovat vielä enemmän kärjistyneitä kuin meillä Suomessa. Ylikansoitetuissa maissa tuntuu siltä kuin olisikaan muita kuin köyhiä, likaa ja kurjuutta? Elintasomaiden turistit kauhistuvat ympärillä ilmenevää surkeutta, kun säälittävät kerjäläiset odottavat saavansa rikkaiden pöydältä putoavia herkkujen murusia. Mutta sielläkin Jeesus asuu, pelastaa ja synnyttää Jumalan lapsia. Olemme ajatuksiltamme aivan liian sidottuja tähän aikaan, maailmaan ja rahaan, valtaan ja menestykseen, joista pidämme kynsin hampain kiinni?

Oi, Jeesus, on niin monia, joita ei ole koskaan annettu sinulle, joiden vanhemmat eivät tunne sinua, jotka kulkevat kaukana pimeyden teitä ja kuoleman kujilla. Vedä luoksesi heidät. Tuo myös heidät yhteyteesi, jotka ovat jo lapsena annettu sinulle, joiden edestä on pyydetty taivaallista siunausta ja uskonlahjaa. Herra, on niin paljon elämänsä tuhlanneita, rahansa haaskanneita, köyhiä, kurjia, joiden elämä on vain arkipäivän selviytymistaistelua. Anna almujen todistaa ajassamme sinun uskostasi keskellämme. Auta rukoilijaa, joka tulee eteesi anomaan apua elämänhallintaongelmansa kanssa. Tule heidän elämäänsä valoksi, suojaksi ja elämänleiväksi. Katso meidän ihmisten alhaisuuteemme, että saisimme osaksemme vähän sinun ylhäisyydestäsi, sillä olethan rikas antaja kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kiitos, että voimme kantaa omat rakkaamme eteesi tänäänkin - ja koko heidän elämänsä ajaksi.