missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi

Synti on aikamme ongelma, sitä ei nimittäin ole enää? Se ei tule esiin keskusteluissa, se ei ole kirkossa puheenaiheena, maailma ei tunne sitä, eivätkä kristitytkään kärsi siitä. Ei siis ihme, vaikkeivät ihmiset kaipaa Jumalan apua elämäänsä, eivätkä halua pelastua - eihän ole siihen mitään aihetta, kun ei olla köyhiä eikä kipeitä ja palkka juoksee.

Perinteiset syntikäsitteet on vaihdettu moderneihin ilmaisuihin: Epäjumalanpalvelus on vain globaalia kulttuurivaihtoa, varastaminen on vain lainaamista, tappaminen on vain hetkellinen mielenhäiriö, haureus on vain seksuaalista tasa-arvoa, valehteleminen on vain eri näkemyksien esiintuomista ja ahneus on vain taloudellista taitavuutta. Mutta mitä sanoo Herra viimeisellä tuomiolla?

Piispa oli jäämässä eläkkeelle ja uutta etsittiin kuumeisesti. Häntä haastateltiin lähdön edellä ja hänellä tosi kummallisia mielipiteitä? Eräs tällainen oli se, että oppi ja armo ovat kirkossa vastakkain? Suomeksi sanottuna hän tarkoitti sitä, että jos Raamattu sanoo haureuden olevan syntiä, niin armon avulla se on sallittua. Tällainen elämän tapa voisi johdonmukaisesti viedä siihen, että kuka tahansa voisi tehdä mitä tahansa ja sanoa, että kyllä armo siihen antoi luvan? Eli Jumala olisi sitten takuumiehenä kaikenalaisessa sekoilemisessa. Joku innostuisi ajamaan autolla ihmisten päälle, vaikka se on rikollista ja tuomittavaa syntiä, niin sitten keksittäisiin armo, joka antaisi siihen oikeuden? Aivan hullua. Piispan puheenvuoro on suoranainen kehotus rikkoa Jumalaa vastaan ja edistää syntiä. Hyvä, että jäi eläkkeelle.

Kuuntelin sitten näiden piispaehdokkaiden puheenvuoroja ja tulin siihen tulokseen, että sama meno tulee jatkumaan. Vähän niinkuin suunniteltaisiin lammaslauman perustamista ja vaihtoehtoina olisivat susi, sakaali ja kojootti lampaan vaatteissa? Ei heistä ole siihen, pitäisi tulla ensin Herran omaksi ja Hyvän Paimenen lampaaksi, eikä siihen riitä hieman lukuja yliopistossa tai jokin kirkon virkaura, tarvitaan Jumalan elävä sana, Herran Henki ja suostuminen elämänsä kadottamiseen Kristuksen tähden. Mutta kyllä ne siihen jonkun piispan taas saavat, sen valitsevat, sitä sitten aikansa palvovat ja aikanaan juhlallisesti hautaavat. Laittavat sitten sen kuvan arvokkaalle paikalle kansan nähtäväksi ja voivat tehdä sille vaikka näköispatsaan. Mutta taivaassa ei ole suurempaa tuuletusta tämän johdosta, siellä varrotaan edelleen, että syntinen tekee parannuksen (Luuk.15:7).

Mitä hyötyä on kirkosta ilman Kristusta, mitä hyötyä kristitystä ilman Kristusta, mitä hyötyä on armosta ilman Kristusta? Jumalan sanassa ei ole olemassa mitään halpaa armoa, jota jaeltaisiin kuin ilmaislippuja urheilukilpailuihin tai konsertteihin. Kaikki jumalallinen armo on kallista, se on Kristuksen veren ja ruumiin uhrin hintainen. Armo on synnintunnon korjaamisen vastalääke. "Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?" Room.6:1-2. Eli jos ei ole vielä halua tulla irti leikatuksi omasta synnistä, ei ole myöskään tarvetta armolle. Julkisynnissä eläminen on siis edelleen jumalanpilkkaa ja sen suosiminen, hyväksyminen tai mainostaminen on rakasta syntiä. Jos se ei uuvuta, kuormita tai vaivaa mitenkään, on tyyppi jo kuollut synneissään. "….kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä." Room.6:6-7. Armon salaisuus ilmestyy syntisen elämään ristiltä, Jeesuksen ristiltä. Armon omistamisen vaikeus on käytännössä juuri taistelussa jokapäiväistä, koska synninruumis ei halua kuolla vaan elää, nauttia ja tuhota ympäristöään ja itseään. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Elävä armon kokemus vie aina uuden elämän ilmenemiseen ihmisen puheissa, teoissa ja käyttäytymisessä. Jos armo ei vaikuta mitään mielen alueella, ei se ole Jumalan armoa, vaan jotakin kuviteltua lottoa tai onnen arvontaa? "Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle." Room.6:11-13.

L Laestadius viljeli kirjoituksissaan käsitettä "armon varas", jolla hän tarkoitti ihmistä, joka käytti, omisti ja toimi Jumalan armon nimissä elämässään ilman Pyhän Hengen vaikutusta. Tästä tilasta on sittemmin myös puhuttu muotojumalisuutena, aivouskona, lakiuskontona, jne. Sakramenteista on haettu tukea kuolleelle uskolle rauhoittamaan herännyttä omatuntoa. Käytännössä ihminen vaan päättää olevansa uskova ilman katumusta, parannusta, kääntymystä, uudestisyntymistä, murtumista, uutta elämää, hengellistä kokemusta. Jos tämä perustuisi Jumalan sanan varaan uskomiseen, sen voisi ymmärtää riittäväksi, mutta usein se on vain uskonnollissävytteistä huumaa omaan kirkkokuntaan, herätysliikkeeseen tai johonkin alan vaikuttajaan. On mukana näissä kisoissa monta tyyppiä, joiden suurin huoli on se, ettei vaan kukaan heräisi, tulisi uskoon ja pelastuisi. Sokeat taluttavat sokeita ja kuoppaan putoavat molemmat. Laestadius sanoi, että joillakin ihmisillä usko on peruukissa. Hyvin sanottu ja sillä hän kuvaa miten uskovaisuus pelkkänä ulkoisena esityksen on täysin hakoteillä, metsässä, ojassa, armon ulkopuolella. "Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi…"

Room.5:20.

Laestadius: "Muutamat varastavat armoa niin paljon, että he tulevat synnittömiksi. Omavanhurskaus ei tahdo olla riettaan (perkele) kaltainen. Eikä omavanhurskaus tahdo olla katuvainen perkele, vaan katuvainen enkeli….. Ja siinä kuolleessa uskossa makaa nyt koko maailma alaskaivettuna. Myös Lutheruksen seurakunnassa elävät ihmiset niin kuin pakanat. He juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat, ja yhtä hyvin luottavat he Jumalan armon päälle. He sanovat: - Jumala on armollinen. Kyllä Hän antaa meille iankaikkisen elämän ja autuuden, saati me uskomme. Ja kuka on antanut armonvarkaille niin vahvan uskon, että katumattomat huorat ja katumattomat varkaat pitää tuleman autuaaksi ilman surua, ilman murhetta ja ilman kääntymystä? Rietas (perkele) ilmankin on antanut heille semmoisen vahvan uskon. Ja suruttomat papit ovat vielä sen uskon vahvistaneet, koska he saarnaavat katumattomille niin kuin katuvaisille. He saarnaavat armonvarkaille niin kuin armoitetuille. He tietävät, että kirkko on täynnä armonvarkaita, eikä sen tähden hauku niitä. He valuttavat armoa sokian raukan suuhun. Ja vaikka koko seurakunta olis hengellisessä sokeudessa, sanovat he: - Rakkaat kristityt, rakkaat Jeesuksen ystävät, kyllä te tulette autuaaksi, ei teidän tarvitse niin suurta murhetta pitää teidän sielustanne. Jeesus on kaikki maksanut.”

Jos armo ilmestyy ohjaamaan ihmisen elämää ilman vanhan ihmisen kuolemaa, ristiinnaulitsemista ja totuuden hyväksymistä, se ei ole Jumalan armoa. Sillä armo on vastalääke syntiin ja sitä saa vain Golgatalta Kristuksen uhrista. Siksi armon tarve ilmenee silloin, kun vanha aadam (eeva) saa miekan (Raamattu) piston ja haavoittuu, alkaa perisynnin myrkky vuotaa esille. Armoa tarvitaan ensimmäisen kerran, kun synti alkaa kasvaa silmissä, tulla suureksi, pelottavaksi, hävettäväksi ja vielä enemmän, sen mittaamaton velkataakka vie konkurssiin, hukuttaa ja avaa tien helvettiin. Kurjuus kolkuttelee jo ovella ja ihminen aavistaa hieman oman pahuutensa syvyyttä. Mutta kuinka käykään, siihen ryysää joku kurja, joka antaa ymmärtää, että pitää elää niin kuin tykkää ja että hyvä kun sillä tavoin jaksaa. Ei ihme, etteivät tule terveiksi, eivät pääse omistamaan Jumalan armoa Herran antamana. "Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?" Room.6:15-16.

Naatan sanoi Daavidille: "Sinä olet se mies.

Todellinen armo auttaa elämässä ja uskossa, eikä se ole raskasta. Mutta jos yrittää olla semmoinen, mitä ei ole, se on raskasta. Kun kääntymätön ihminen yrittää esittää uskovaa, se on pelkkää näytelmää, kirkkotaidetta ja turhaa meuhkaamista. Siinä eivät auta ylistykset eikä alistukset. Herran edessä jokaisesta tyypistä tulee suuri raukka, hengellinen luuseri, jonka on tunnustettava, ettei itse pysty mihinkään, ei osaa mitään, on sokea tekemään asioita oikein, tyhmä kuin vanha saapas. Suuri löytö on se, että armo on Jumalan lahja. "Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room.6:22-23.

Herra armahda meitä, viheliäisiä, valheellisia, syntisiä ihmisiä. Anna armosi avuksi synninsairauteen, suureen kaikkialla vallitsevaan pimeyteen, joka on ottanut kirkonkin valtaansa. Näytä synti, sen vaikutus, seuraus ja lopputulos, että ihmiset kääntyisivät puoleesi. Anna meidän kuulla viestejä ja todistuksia armosi pelastamista tuomituista, kurjuuden kaivoista ylös vedetyistä sieluista, synnin kahleista vapautetuista ihmisistä, väärien vaikutteiden, opetusten ja oman elämän valintojen orjuuttamista puolikristityistä, jotka ovat löytäneet sinussa elämän ja onnen. Sanasi valossa näytämme, Herra, todella mustilta, pimeiltä, tyhmiltä, älyttömiltä, väärään rauhaan tuudittautuneilta, myrkyn nielleiltä, alastomilta, hengellisesti penseiltä, taivaallisista aarteista köyhiltä, tuhoon tuomituilta, kuoleman mannekiineilta, etsikkoajan haaskaajilta ja jumalattomilta. Armahda meitä, Jeesus, tule ja pelasta meidät, aamen.