Olin puhumassa eräissä kotiseuroissa,
jossa oli läsnä sekalainen seurakunta; oli lapsia ja vanhuksia ja
siltä väliltä. Oli ulkomaalaistaustaisia ja kantaväestöä.
Puheet ja laulut kulkivat perinteisesti ja kahvia riitti halukkaille.
Seurojen aikana laulettiin virsiä, sillä olihan paikallinen paimen
mukana juhlissa. Välillä otettiin ”Lauluja Jeesuksesta”
kokoelmasta muutama laulu.
Olin vähän ajatuksissani, kun piti
keskittyä omaan osuuteensa. Erässä vaiheessa huomasin lauluvihkon,
joka minulle jaettiin, olleen töhrityn takakannestaan. Siihen oli
painettu rukous, joka pohjautui tekstiin: 1.Joh.5:6-8. "Hän
on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei
ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka
todistaa, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on, jotka todistavat:
Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä." Ensin
en kiinnittänyt siihen huomiota, mutta sitten tajusin, että tuosta
takakannen syntisen-rukouksesta oli pyritty poistamaan kristillinen
kaste pelastuksen välineenä. Kristuksen veri oli kelvannut ja
Herran Hengen vaikutus, mutta kaste oli mustattu kokonaan. Erikoista?
Katselin pikaisesti ympäröivää seurakansaa, mutta heidän
ilmeistään ei voinut päätellä, kuka olisi voinut tehdä moisen
tihutyön? Huomasin vielä että muutama muukin vihko oli töhritty
samalla tavoin. Puhujien ja laulajien myötä seurat etenivät
verkkaisesti. Jossain vaiheessa avasin uudelleen mainitun lauluvihon
ja sen alkulehdellä oli paikallisen helluntaiseurakunnan logo. No,
niin, siinä se oli. Joku innokas puhdasoppinen ja ilmeisesti kovin
heikosti Raamattua tunteva oli tehnyt ilkityönsä mustalla tussilla
pelastaakseen samanmieliset itselleen oudosta ajatuksesta? Tulivat
mieleeni lapset, joilla on tapana sutata kirjoja ja lehtiä omilla
pikku kynillään? No, semmoinen menee tietysti lapsellisuuden
tiliin, mutta kun aikuinen tekee samanlaista, on siihen syytä
suhtautua vakavasti.
Otin sitten myöhemmin sähköpostilla
yhteyden tuohon mainittuun seurakuntaan ja sen saarnaajaan. Kerroin
pahoitelleeni heidän käytöstään ja suosittelin pikaista kasvojen
pesua koko seurakunnassa Raamatun yhden suuren totuuden
kirkastumiseksi väelle. Hän ei vastannut mitään - liekö itse
tuhrinut vihkoja?
Ennen vanhaan helluntailaiset olivat
julistuksessaan hyvin kastekeskeisiä ja oikeastaan se kulki
perinteisesti kolmen askeleen ohjelman mukaan kaikkialla: Ensin oli
tultava uskoon, sitten oli mentävä kasteelle ja kolmanneksi oli
puhuttava kielillä. Eikä tuossa kaavassa varsinaisesti mitään
väärää ollut, se vaan ei kulje aina kaikkien kohdalla noin
monotoonisesti. Eikä kielilläpuhuminen ole pelastuskysymys.
Minut on kastettu lapsena ja ilman
hengellistä opetusta ei usko syntynyt minussa, ei koulussa, ei
rippikoulussa, eikä muualla. Tulin uskoon vasta 21-vuotiaana Jumalan
väkevän herätystyön seurauksena. Jeesus tuli minuun asumaan ja
minä uudestisynnyin, koko elämäni ja arvomaailmani muuttui.
Raamattu avautui ja minä ymmärsin kirjoituksia. Kului
toistakymmentä vuotta ja sain kielilläpuhumisen armolahjan. Olin
siis saanut nuo kolme mainittua asiaa, vain eri järjestyksessä.
Mutta helluntailaista ei minusta tullut, eivätkä he olisi minua
hyväksyneetkään, olinhan vain kerran kastettu.
Luettuani Raamattua löysin perusteet
lapsikasteelle, niitä olivat: 1. kaste voidaan suorittaa vain
kerran, muut yritykset ovat pelkkää ihmistyötä. 2.
Alkuseurakunnan ajoista lähtien kristityt ovat aina kastaneet koko
perheen, kaikenikäiset. 3.Kaste on luonteeltaan uudestisyntymisen
peso, joka hyödyttää siunaavasti ja on osaltaan kehottamassa
ihmistä todelliseen parannukseen ja kääntymykseen Jumalan puoleen.
4.Kristillisen kasteen esikuvia Vanhassa Testamentissa olivat
ympärileikkaus, joka tehtiin vauvoille. 5. Nooan arkki, johon
vietiin sisälle koko perhekunta. 6. Portto Rahabin talossa
pelastuivat kaikki sisällä olleet Jerikon valloituksen aikaan.
7.Uskovan vanhemman läheiset ovat toisessa asemassa kuin
kääntymättömän omaiset: ”Epäuskoinen mies on näet pyhitetty
vaimonsa kautta, ja epäuskoinen vaimo on pyhitetty miehensä,
uskonveljen, kautta. Muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia,
mutta nyt he ovat pyhiä.” 1.Kor.7:14.
Raamatun selvä opetus liittää
kasteen Jeesuksen yhteyteen jo hänen omassa kutsumuksessaan, vaikka
se ei ollut vielä kristillinen kaste, koska Vapahtajaa ei ollut
ristiinnaulittu. Mutta VT:n esikuvan mukaan sillä oli symbolinen
merkitys, sillä siellä Aaronin pappeus toteutettiin pesulla ja
uusien vaatteitten päälle pukemisella. Kaste on Liiton merkki,
vihkiytymistä Jumalan palvelukseen ja seuraajaksi. UT:ssa tämä
toteutuu juuri kasteessa ja uskon kautta annetussa vanhurskaudessa.
Omassa elämässäni näiden tapahtumien välillä oli reilut
parikymmentä vuotta. Tässä kaste, Golgatan Uhrikaritsan veri ja
Pyhä Henki ovat rinnakkain osoittamassa sanassa Jeesukseen. Uskova
tarvitsee nämä kolme elementtiä pelastuakseen. Samalla nämä
vievät uskovan silmien avautumiseen, kuinka suurista asioista on
kysymys. Tavalliselle ihmiselle (ateistille, ulkokultaiselle,
järkiuskovalle, lahkohenkiselle tai muotojumaliselle) nämä asiat
eivät puhu mitään, sillä hän on hengellisesti kuollut.
Jeesuksen antama lähetyskäsky on
korkein tehtävämääritys, mitä kristillinen seurakunta on
Jumalalta saanut. Siinä usko ja kaste kulkevat käsi kädessä.
Kastamalla tehdään Jeesukselle opetuslapsia. Kun vielä toimitaan
sanan mukaan, opetetaan kastettuja Jumalan sanan mukaiseen elämään.
Siten syntyy todellisen mielenmuutoksen, parannuksen ja katumuksen
kautta terveitä Jumalan lapsia. Tällä tiellä Herra on luvannut
olla omiensa kanssa. "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat
minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä
olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän
kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt.28:19-20.
Joskus aikuiskastetta korostavat
ihmiset vetoavat upotuskasteen välttämättömyyteen. Mutta ei
Jeesus antanut sellaista velvoitusta, eikä mitään ikämääritelmää.
Yleensä silloin vedotaan mm. seuraavaan jakeeseen: "Me
olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan. Kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden
kautta, niin mekin vaeltakaamme uudessa elämässä." Room.6:4.
Mutta siinähän sanotaan, että olemme jo uskossa Jeesuksessa
haudatut, kysymys on siis uskosta, ei veden määrästä. Oleellista
on Kristus, ja hänessä oleminen, ei kasteen ulkoinen muoto.
Erikoista on myös sellainen käytäntö, jossa kastevesi säilytetään
jossain pullossa. Se on lähinnä taikauskoa, ei kristillisyyttä.
Kaste ei avaudu monellekaan ja siksi
siitä on niin monenlaisia käsityksiä. Tässä kerran eräs ihminen
kertoi kastaneensa puolisonsa muuten vaan? Yleensä kaste liittää
ihmisen johonkin seurakuntaan, mutta tietysti ensi sijaisesti kasteen
pitää liittää ihminen Kristukseen. Israelissa on muotia käydä
kasteella Jordanissa, mutta ei se mitään edistä, päinvastoin, jos
ihminen on jo kerran kastettu uudestikastaminen on synti. Kaste on
ilmeisesti kaikkein suurin kiistelyn aihe ollut kautta kristikunnan
historian. Se on ollut jokaisen kirkkokunnan ja seurakunnan
pääopinkappaleita, joita on korostettu. Joillakin vanhoilla
kirkoilla se on mennyt sitten sakramenttalismiin, jolloin pelkkä
toimitus saa aikaan pelastuksen. Ei tarvita parannusta ei uskoa ja
pyhitystä ei kilvoitusta, ei lainsaarnaa. Ei ihme, että moni
tällaisen opin ihminen uskookin kaikkien kerran pelastuvan. Mutta
Raamattu ei opeta näin.
Luterilaisuus on liukunut pikku hiljaa
takaisin katolisuuteen ja kansa on sen purematta niellyt. Tässä
opissa virkapappeus on koko jutun keskus, sillä tämän uskomuksen
mukaan teologiaa yliopistossa opiskellut ja tenttinyt, arvonimen
ansainnut, oikein vihitty, oikea pappi on Herran voideltu, joka voi
muuttaa ehtoollisaineet rukouksella, uudestisynnyttää kastettavan
ja antaa synninpäästön ripittäytyvälle. Tämän opin mukaan
maallikko ei voi suorittaa näitä asioita, sillä hän on ilman
tarvittavaa voitelua. Pienenä lisänä on tullut nykyään myös
kuolleitten puolesta rukous, jossa vihitty pappi anoo vainajalle
pelastumista. Kummallista? Mutta Lutherin aikana oltiin vielä
anekaupassa kiinni, ja toinen saattoi ostaa vainajan sielun vapaaksi
pelkällä rahalla kirkon hyväksi. Tämän taustalla oli oppi
kiirastulesta, johon löytyi esikuva 1.Kor.3. luvussa. Näitä ajatellessa herää kysymys, mihin tavallisia uskovia tarvitaan?
Luin pitkästä aikaa vanhan
karismaatikkojen peruskirjan "Aamulla kello yhdeksän".
Nimi on lainaus helluntaiepistolasta, jossa Pyhän Hengen kasteen
saaneet uskovat julistivat rohkeasti evankeliumia aamulla kolmannella
tunnilla, joka vastaa meidän aikaamme kello yhdeksää. Kirja kertoo
Episkopaali pastorista, joka kokee hengellisen siunauksen ja saa
virassaan voimakkaan Pyhän Hengen täyteyden. Kirja kertoo sitten
siitä, miten häntä pyydetään kaikkialle kertomaan kokemuksestaan
ja rukoilemaan samaa myös muille. Tämä omistamani kirja oli
helluntailaisten kustantama. Mielenkiintoista, sillä Episkopaalit
ovat taustaltaan katolisia, anglikaaneja ja omaksuneet lapsikasteen
käytännön. Tuossa kirjassa ei sitten vesikastetta mainitakaan,
vaan keskitytään pelkästään henkikasteen korostamiseen. Itse
käyttäisin kyllä raamatullisempaa termiä asiasta ja se on Hengen
täyteys, Hengellä täyttyminen. Helluntailaisuuteen ovat aina
kuuluneet ihmeet, merkit, karismaattisuus ja kokemukset. Tässä
kirjassa nämä kysymykset syrjäyttivät kasteen, josta ei puhuttu
mitään. Perinteinen helluntailaiskirja olisi ilman muuta kertonut
aikuiskasteen tärkeydestä. Luterilaisen ”Hengen uudistus
kirkossa” toiminnan alkaminen Suomessa 70-luvulla piti mm. tätä
kirjaa suuressa arvossa. Armolahjojen merkitys kasvoi sen myötä
seurakunnissa. Muistan itsekin istuneeni ihmettelemässä sen
aikuisia pastoreita, jotka kertoivat armolahjojen puhkeamisista
seurakunnissaan.
Nuorena miehenä pidin kerran
raamattutunnin kasteesta seurakunnan juhannusleirillä (Se taitaa
olla ainoa tätä lajia koko elämäni aikana?). Olin juuri siihen
aikaan lukenut asiasta Raamatun opetusta ja se oli tehnyt minuun
vaikutuksen. Kävi vain niin, että paikallinen nuoriso-ohjaaja alkoi
levittää minusta huhua, että opetan baptistista kastekäsitystä?
Tämä huhu perustui tietoon, että minulla oli ystäviä heidän
seurakunnassaan. Maineeni siis kasvoi, mutta negatiivisessa mielessä,
eikä näitä koskaan korjattu julkisesti. En ole kuitenkaan koskaan
suosinut uudestikastamista, vaikka minulla on paljon tämän sarjan
tuttuja ympäri Suomea.
Mutta kaste on Jumalan lahja ja
Testamentti, jonka Herra on lahjoittanut meille. Sitä ei voi, eikä
pidä mitätöidä muotonsa tähden. Uskossa kaste liittää meidät
Kristukseen ja on myöskin ruumiin lunastuksen tae. Mutta jos ihminen
ei löydä Kristusta, eikä tule uskoon, on hänen kasteensa
hyödytön. Siinä mielessä usko on arvokkaampi asia kuin kaste.
Vanhat pietistit opettivat näistä asioista hyvin tasapainoisesti ja
selvästi Raamattuun pitäytyen. Siksi siitä seuranneet herätykset
olivat elinvoimaisia ja toimivia. Tähän sopii myös sana: "Veljet,
minä puhun ihmisten tavoin. Eihän kukaan voi kumota ihmisenkään
vahvistettua testamenttia eikä lisätä siihen mitään."Gal.3:15.
Vanhassa Lutherin virressä sanotaan:
2. Siis tiedä nyt ja ymmärrä
salaisuus pyhän kasteen,
Se saattaa meitä synnistä osuuteen
armolasten:
Ei kaste ole vesi vaan, mut vesi, johon
sana ja Herran Henki salataan;
Se meit' on puhdistava; meit' itse
Herra kastaa.
5. Näin käskee Kristus saarnata
kaikelle maailmalle,
ett' synti anteeks' saamatta vie Herran
vihan alle;
mut kasteessa me saatetaan synnistä
puhtahaksi:
Jok' uskoo sekä kastetaan, se tulee
autuaaksi, periä saapi taivaan.
6. Ken näit' ei tahdo uskoa, se pysyy
synnissänsä,
ja hänellä on kuolema ijäinen
edessänsä;
Ei pääse kadotuksestaan hän oman
voimans kautta,
ei ihminen myös toinenkaan voi häntä
siitä auttaa;
Niin helvettiin hän häätyy.
7. Silmämme näkee kasteessa vaan
veden paljaastansa,
mut sana Hengen voimalla siin' ompi
veden kanssa,
ja usko siinä omistaa Kristuksen veren
voiman;
Se synnin vallan upottaa Punaisen meren
pohjaan kanss' kaiken kadotuksen.
Herra, joudut kärsimään kristittyjen
kiistoja kasteesta, pappeudesta ja seurakunnasta kautta aikojen. Tätä
käydään sinun nimissäsi? Emme kehity mitenkään uskossamme,
eikä sanasi valo tunnu löytävän sydämiä tarpeeksi voidaksemme
käsitellä pyhittyneinä uskon asioita. Auta siis meitä, valaise
pimeyden kätköt, mielten harhautumat ja eksytysten tiet. Anna
suolaa seurakuntien elämään ja niiden johtajille
vastuunalaisuutta, etteivät vain keräisi rahaa ja kannattajia,
keskittyisi suosion lisäämiseen ja uusien rakennusten luomiseen,
vaan todellisen valtakuntasi rakentamiseen. Auta kasteen kanssa
sekoilleet elävään uskoon luonasi, sillä emme voi vedota oikeaan
oppiin vaan oikeaan Vapahtajaan. Kiitos siitä, että olen vedellä
kastettu sinun nimiisi ja että olet lunastanut minut verelläsi ja
että olet antanut minulle Pyhän Hengen lahjaksi. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti