Vie syvälle!

Jeesus tuli Gennesaretin kalastajien elämään ja piti saarnan Pietarin veneestä kansalle, joka oli tullut rannalle. Tilaisuus päättyi siihen, että Jeesus lähetti kalastajat uusille vesille - syvälle! Pietaria tämä ei miellyttänyt, mutta suostui kuitenkin. Sillä reissulla kalaa tuli ylenpalttisesti. Sen seurauksena Pietarin synnintunto heräsi ja hän kehotti Jeesusta menemään pois luotaan. Mutta Vapahtaja oli

suunnitellut Pietarista ihmisten kalastajan ja niin ystävyyden olevan vasta alkamassa.

Meillä kristityillä on taipumus olla melko pinnallisia ja siksi tyydymme kahlaamaan rantavesissä, että jalat ulottuvat pohjaan. Ranta pitää olla koko ajan näkyvissä ja veneen naru mieluusti vielä laiturissa kiinni? Tämä on uskon heikkoutta, luotamme vain näkemäämme ja se ei ole paljon. Emme tahdo olla liian uskovaisia, ettei maine mene. Meitä kahlitsevat ihmispelko, perinne ja tavat. Emme luota Herraan. Siksi hän sanookin: Vie syvälle!

Vie syvälle oman sielusi merelle!

On suuri haaste mennä syvälle sielun maisemiin, itsearviointiin ja totuuden kohtaamiseen. Siellä on joskus äärettömän pimeää ja yksinäistä, vastassa on kokonainen armeija epämiellyttäviä asioita ja loputon synninyö. Mutta tuolla yössä Herra tekee työtä sielujemme hyväksi. Se, minkä me olemme pilanneet, menettäneet, tuhonneet, kieltäneet, raiskanneet, voi saada Kristuksen kautta uuden elämän, valon ja suunnan. Toki siinä joutuu huutamaan apua. "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin. Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa." Ps.130:1-5.

Joskus synnin yö näyttää syvyytensä ja kristittykin joutuu kauhistumaan kaikkea Jumala-vastaisuutta, Kristus-kielteisyyttä, joka aina vastustaa Pyhää Henkeä. Omavoimaisuuden ja luulemisen seurauksena vapahtajan asema heikkenee. Moni uskoon tullutkin haluaa pitää oman päänsä, eikä taivu Jumalan tahtoon. Piru vie mennessään, alkaa hyödytön ja vahingollinen aika, turhuuden markkinat kukoistavat, sijoitukset suuntautuvat vain aikaan ja tavaraan. Kun uskova vie sielunsa syvälle heikkouden katselemiseen tulee hän totuuden tuntoon - joskus elämässään ensi kertaa. Hän näkee kiusausten pyörteet, jotka voivat hukuttavat. Sydämen intohimot ja houkutukset heittelevät sielua sinne tänne. Herran valot sammuvat kaverin ympäriltä yksi toisensa jälkeen, kun Raamattu pysyy kiinni, sen valo ei silloin yllä sieluun. Mutta on sitä ennenkin osattu ja Herran omat ovat olleet vastaan: "Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojansa." Jer.7:24. ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?" Jer.17:9. ”Mutta he vastaavat: 'Se on turhaa! Sillä me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan.'" Jer.18:12.

Vie syvälle surujen myrskyihin!

Venäjän matkallamme olimme eräässä kodissa vierailulla syömässä, luimme Jumalan sanaa, lauloimme ja rukoilimme. Kodissa oli ollut monenlaista tragediaa, poika sairasti kroonisesti halvausta, isaltä oli silmä puhjennut ja talossa oli ollut tulipalo. Mutta nyt Jeesus oli toivotettu tervetulleeksi ja me sen myötä olimme juhlavieraita. Saimme todistaa Jeesuksesta ja pieni seurakunta kuunteli halukkaasti. Talon emäntä oli tavannut jossakin kaupassa kylällä epätoivoisen naisen, joka oli kertonut olevansa tullut kaukaa Kaukasukselta ja nyt kuolemansairas. Lääkärit olivat sanoneet, että hän voi kuolla koska tahansa? Hän oli kysynyt, että voisiko tulla kuulemaan meitä tähän pieneen venäläiskotiin - ja sehän sopi meille. Nainen kuunteli hiljaa meitä ja vaikutti kovin kärsivän oloiselta koko ajan. Illan lopussa kysyin, että jos hän haluaa esirukousta? Hän halusi. Rukoilimme ja voitelimme sairaan öljyllä. Hänellä ei ollut seurakuntaa, eikä Raamattua. Annoimme hänelle uuden testamentin. "Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi!" Ps.144:7-8.

Suru on ilmeisesti hyvä apulainen Jumalalle, sillä monet tulevat Herran tykö vaivattuna, epätoivoisena, riisuttuna, avuttomana, vasta kun myrsky käy yli ymmärryksen. On aina asioita, joita emme hallitse, joista emme itse päätä, joihin emme edes voi vaikuttaa. Mutta Jumala on kaiken yläpuolella, keskellä myrskyä ilmestyy Kristus. Hän kulkee meren päällä, syvyyden yläpuolella. Hänen voimansa vetää hukkuvan ylös kuiluista. "Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni." Ps.69:2-3.

Vie syvälle Jumalan armon ja rakkauden suunnattomaan valtamereen - Vie syvälle Vapahtajan tuntemiseen!

Jumala on viisas ja sisällyttänyt kaiken viisautensa Poikaansa. Jeesuksessa pääsemme syvälle Jumalan rakkauden syvyyteen. Hän avaa aivan uuden maailman, uuden arvojärjestyksen, uudet ystävät tällä tiellä, uuden elämän, uudet tavoitteet, tehtävät, jotka eivät ole meidän vaan Hänen. Usein vain syvyyden sankarit ryhtyvät yksityisyrittäjiksi ja tahtovat saada kunnian pelastuksestaan itselle. Vain omat ponnistukset arvostetaan, eikä häpeän kautta tunnettavaa Jumalaa pidetä juuri minään? Mutta uudestisyntymisessä Herra antaa kaverille uuden sydämen ja kaikki muuttuu. Jumalan vastustajasta tulee ystävä.

"Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa, hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme, jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa, joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte." Room.1:1-6.

Ystäväni Mauri sai yhtäkkiä kotiinkutsun kesken työpäivän, sydänkohtaus pysäytti maallisen elämän. Mutta Mauri oli uskossa ja meni Herransa iloon taivaaseen. Tapaamisiin siis. Maurilla oli Perniössä vanha VR:n makasiini, puoti täynnä romua ja antiikkia ja väkeä kävi tekemässä löytöjä päivittäin. Itse hän ilmoitti siellä olevan 6 miljoona esinettä – lieneekö laskenut? Monta kertaa pidimme seuroja heidän kodissaan ja he kävivät meidät suviseuroissamme Kuusjoella. Mauri oli myös vuosien ajan sielunhoitotehtävissä ja esirukouspalvelussa valtakunnallisissa Evankeliumijuhlissa. Joskus Mauri kertoi, millaista elämä oli ollut ennen Jeesusta ja millaista se oli ollut Jeesuksen kanssa. "Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin." Snl.20:5.

Pietarilla oli perususkonnollinen mieli, kun hän kehotti Jeesusta häipymään elämästään pois. Hän ajatteli niin kuin monet, että oli liian syntinen Jumalan kohtaamiseen. Uusi elämä oli hänelle täysin tuntematon. Mutta Jeesus on ajatellut lähteä hänen "veneellään" vastedeskin ulapalle. Se merkitsee sitä, että Jumala tulee ja kulkee niissä raameissa, mitkä ovat olemassa. Eikä hän tarvitse mitään suurta ja fiksua, näyttävää ja arvostettua, hänelle riittää uskova sydän, joka tahtoo seurata häntä. Ei ihmiseltä paljon vaadita osaamista tai omaisuutta, köyhä käy hyvin ja yksinkertainen sopii Jeesukselle. Rannalla Jeesus sitten opettaa syvemmin, mistä on kysymys. Eikä kukaan tule täysin valmiiksi ajassa, koulu kestää koko iän. Joskus voi nähdä tuloksia, usein ei, mutta Herran kirjanpito on täydellinen - kaikki on tiedossa.

Vie syvälle - ota vastaan kutsumus!

Jeesuksen kehotus viedä syvälle kuljettaa uusille vesille, omatunnon herkkyyteen. Taivaan valtakunnan verkko on tarkoitettu keräämään kaikenlaisia ihmisiä Jumalan yhteyteen. Joskus se verkko pelastaa myrskyssä, joskus se löytää kadonneita eksyksissä olevia hiljaisissa vesissä. Se pelastaa juutalaisia, venäläisiä, suomalaisia ja kaikkia. Jumalan antama kutsumus on haastava ja vaikea. Siinä ihminen tuntee itsensä kovin pieneksi ja kaikki mitä on edessä, on liian vaikeaa omassa voimassa toteutettavaksi. "Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa…" Gal.1:15-16. Metkaa, että Herra otti vanhan fariseuksen töihinsä ja että hänelle avautui aikanaan, että Jumala oli suunnitellut tätä jo ennen hänen syntymäänsä. Mutta kului vielä monta vastustuksen vuotta ennen kuin se hyvä suunnitelma toteutui.

Herra, vapauta meidät kulkemaan syvälle - kanssasi. Ole sinä veneen ohjaaja, hallitse kaikkea, sydäntämme myöten. Näethän, että moni pelkää luottaa sinuun ja sanoihisi. Me odotamme ja vaadimme näyttöä, sellaista on meidän uskomme. Ja hämmästymme, kun alkaa tapahtua jotakin, mitä me emme itse hallitse. Pidä kädestämme kiinni, kun käymme sielumme syvyyteen, elämämme myrskyihin, surujen tunteisiin, heikkouksiemme runsaaseen kirjoon, yksinäisyyden pimeisiin hetkiin, halujen ja kiusausten pyörteisiin. Anna meille kyky viedä verkot syvälle pelastaaksemme edes muutamia valtakuntaasi.