Paikallisseurakunnan kuukausiliite
tipahti postiluukusta ja innolla katselin sen läpi. Hienoja juttuja, upeaa
tekstiä, näyttäviä kuvia, toiminnan runsas kirjo esillä, myönteinen
kristillisyyden ilme aivan pursusi joka sivulta, työntekijöiden hymy oli
vertaansa vailla, kuin juuri palkankorotuksen saaneita. Kirkko oli puukattu
täyteen konsertteja, kirkonmenoja löytyi joka lähtöön, ihmisten piti vain
löytää taivaskanavan aaltopituus omille mitoille ja toiveille. Julkisivu oli
kunnossa kuin kirkon vuosisatainen kiviseinä tai hautausmaan hoidetut vainajien
muistomerkit. Kaiken kaikkiaan siitä ei puuttunut mitään? Vai puuttuiko
sittenkin? Missä oli Jeesus, mihin hän oli jäänyt, vai oliko hän jäänyt pois
väärällä pysäkillä löytämättä loistavaa seurakuntaa? Ehkä hän oli mennyt
naapuri seurakuntaan tai peräti kirkon taakse?
Ei yhtään juttua Jeesuksesta, ei yhtään
todistusta hänen voimastaan, vallastaan, uskostaan, rakkaudestaan, toivostaan.
Maailmankaikkeuden tärkein henkilö on yksinkertaisesti ohitettu, unohdettu.
Hän, joka on antanut nimen kirkolleen, ei ole mitään, ei minkään arvoinen.
Hänestä ei puhuta, hänestä ei kirjoiteta, häntä ei rukoilla, eikä kehoteta
ihmisiä kääntymään hänen luokseen. Kirkko ei tarvitse Herraansa, Jeesuksen on
taas suostuttava vain syntisten ja sairaitten seuraan. Kaikenlaiset
valuvikaiset ja elämänsä kriisissä olevat puhelevat hänelle. Ihmiset, joissa ei
ole teologian hajuakaan, etsivät Herraa ja pyrkivät hänen seuraajikseen.
Eräänä päivänä lapsenlapsemme Emilia, 2
v. alkoi laulaa leikkiessään lattialla lelujen kanssa voimakkaasti: - auta mua,
auta mua… Mä en selviäkään tästä ilman sua… Auta mua, auta mua… Minulle
entuudestaan tuntematon laulu sai uuden tulkinnan ja sanojakin tuli vain tuon,
ilmeisesti kertosäkeen verran. Minua hymyilytti, pieni tyttö lausui melkoisen
tärkeät sanat edes itse ymmärtämättä niiden sisältöä?
Kautta Raamatun ovat Herran omat
rukoilleet hänen puoleensa avunhuutonsa, avuttomuutensa pukeneet sanoiksi ja
nöyrtyneet Jumalansa edessä. On havaittu, ettei selvitä ilman Jeesuksen käden
apua, ilman Jumalan sanan muuttavaa ja uudistavaa valtaa. On tullut aika
heittää kaikki murheet Herralle ja luovuttava omasta viisaudesta ja yrityksestä
selvitä omin voimin. On tullut aika luopua luottamasta näkyviin ratkaisuihin,
materiaan, maailmaan, aikaan, rahaan, ihmisiin. On tullut Jeesuksen aika, uusi
aika, uusi elämä, uusi voima, uusi Henki, uusi näky, uudet sanat, uusi vapaus,
uusi ilo, uudet kielet, uusi sydän.
"Autuas olet sinä, Israel; kuka on sinun
vertaisesi! Sinä olet kansa, jota Herra auttaa, hän, joka on sinun kilpesi ja
suojasi, sinun miekkasi ja korkeutesi." 5.Moos.33:29
"Niin israelilaiset sanoivat
Herralle: "Me olemme syntiä tehneet; tee sinä meille aivan niinkuin
hyväksi näet, kunhan vain tänä päivänä autat meitä." Tuom.10:15.
"Herra, auta! Vastatkoon kuningas
meille, kun huudamme." Ps.7:10.
"Paranna minut, Herra, niin minä
parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun
ylistykseni." Jer.17:14
"Herra, sinun Jumalasi, on sinun
keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti,
sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef.3:17.
"Minä teen väkeväksi Juudan heimon
ja autan Joosefin heimoa. Minä saatan heidät kotiin, sillä minä armahdan heitä,
ja he tulevat olemaan, niinkuin en minä olisi heitä hyljännytkään. Sillä minä
olen Herra, heidän Jumalansa, ja kuulen heidän rukouksensa." Sak.10:6.
Ilmeisesti suurin osa ihmisten puheista
ja lauluista on kuin kaiku jostakin kaukaisuudesta, jonkun toisen ääni, joka
tuntuu sillä hetkellä sopivan itselleen? Mutta ajattelevatko ihmiset lainkaan,
mitä laulavat, mitä puhuvat, vai onko se vain tyhjää toistelua. Itsekin
ajattelin joskus nuorempana, että nämä hengellisen viihteen tähdet laulavat
sydämestään syvällisiä Jumalan totuuksia? Ehkä joku tekeekin niin? Vähitellen
kävi kuitenkin ilmi, etteivät laulajat juurikaan ajatelleet sanottavaansa
omakohtaisesti, esitykset olivat vain kunnian, suosion, rahan ja menestyksen
keräilytapahtumia. Se tuli esille heidän elämänvalinnoissaan,
haastatteluissaan, ratkaisuissaan ja suhteessaan materiaaliin. Jumala ei
mahtunut mukaan, hänellä ei ollut edes äänestysoikeutta "tähtien"
tarinassa. Ja jos sitten joku ystävällinen uskova kysyi, että mihin Jeesus hävisi,
nämä "tähdet" motkottivat. Heillä oli siihen mahdollisuus, koska he
olivat koko ajan median myllyssä näkyvillä. Joskus tosin tuntuu, että ei
seurakunnassa olekaan muita ihmisiä kuin nämä "tähdet", joista osa
kylläkin on jo aikaa sitten kadottanut valonsa - Jeesuksen - mutta laulua ja
juttua tulee edelleen kuin vanhalla poliitikolla, jonka ajatus on katkennut
vuosituhannen vaihteessa.
Kyllä ihminen joskus pyytää Jumalaa
avukseen, mutta vain hätätilanteessa, umpikujassa, suuressa pimeydessä, kun
vene alkaa vuotaa ja tietää olevansa hukkumassa. On niitäkin, jotka pyytävät
apua päivittäin Jeesukselta, jotka ovat tottuneet riippuvaisuuteen hänestä.
Nämä Herran soturit pitävät Jumalan sanan sydämessään, eivätkä luovu
Jeesuksesta, eivät kumarra Baalia, vaan taistelevat Jumalaansa turvaten. He
taistelevat oman paikkakuntansa puolesta, seurakuntansa puolesta, sukunsa
puolesta, naapuriensa puolesta, lähetystyön puolesta, evankeliumin ja Jumalan
sanan menestymisen puolesta, pelastumattomien sielujen puolesta, pimeyden teillä
kulkevien puolesta, synnin tekijöiden ja suosijoiden puolesta, ateistien ja
vapaa-ajattelijoiden puolesta, uskosta luopuneiden puolesta, sairaiden
puolesta, ahdistettujen puolesta, yksinäisten puolesta, hylättyjen puolesta,
avuttomien puolesta, lasten ja nuorten puolesta.
Päivällä kävimme pienellä kierroksella
lähitienoolla lastenlasten kanssa ilman mitään suuria tavoitteita. Sitten
pikkuneiti, Emilia, alkoi taas laulaa, nyt vanhaa hevosesta ja pikkutytöstä
kertovaa laulua, jossa esiintyivät mm. säkeet: - Ihahaa, hepo hirnahtaa...
Kanna pikku Siljaa... Kanna kotiin saakka…. Jossain vaiheessa suurin osa muuta
tekstiä häipyi taka-alalle ja kotiin päin tullessamme tyttö toisti vain tuota:
- Kanna kotiin saakka... kanna kotiin saakka.... Vastaantulevat kadun kulkijat
saivat kuulla, mikä oli sillä hetkellä tärkeää: Kotiin pitäisi päästä ja saada
siihen apua, laulussa tosin vain hevoselta?
Uskova voi tulla niin huonoksi, että
hänen pitää rukoilla Jeesusta: - Kanna kotiin saakka! Olisihan tietysti
ylevämpää, jos itse pystyisi siihen, että ei tarvitsisi apua? Mutta Jumalan
suunnitelmissa on tarpeen, että ihminen tulee heikoksi, syntiseksi, huonoksi,
avuttomaksi, ja kannettavaksi Jumalan suhteen. Kun uskova riisutaan
terveydestään, voimistaan, omavanhurskaudestaan, ei jäljelle jää paljon mitään
- mitätön ihminen, ihmisraunio, jonka kanssa ei kukaan tahtoisi vaihtaa osia.
Mutta ihmeellisesti taivaan valo loistaa juuri tuohon mitättömyyteen,
ihmeellisesti armo kohottaa maahan lyödyn, ihmeellisesti rakkaus eheyttää arvottoman,
ihmeellisesti Jeesus kantaa kotiin kypsää taivaan viljaa - pelastunutta sielua,
hänen omaansa, lunastamaansa raukkaa.
Nykyisessä virsikirjassamme numerolla 272
on tuntemattoman tekijän runo, joka heijastaa syvää Kristus-suhdetta ja suurta
uskoa Kaikkivaltiaaseen Herraan. Siinä on rukous avun tarpeesta ja toivo
taivaaseen pääsemisestä. Nykyisessä riisutussa asussaan siihen on jätetty viisi
säkeistöä, mutta vahassa jo 1701 virsikirjassa siinä oli 10 säkeistöä.
Seuraavassa painoksessa 1888 oli sama määrä, mutta sitä seuraavassa
virsikirjassa 1938 oli pudotettu pari säkeistöä pois? Tässä versio: vuodelta
1888 virsikirjassa numerolla 265.
1. Oi Jeesus, auttaja ja armon antaja, synnittä kuolit
aivan, meiltä otit synnin vaivan; Nyt elät taivaassasi, aina autat omiasi!
2. Ah Jeesus auttakoon, tarpeemme antakoon! Hän sydämeemme
tulkoon, rukouksemme kuulkoon!
Jeesusta, sieluni kiitä, ja häneen itsesi liitä!
3. Mun henkeni Jeesus loi, elämän mulle soi; Ravinnon Jeesus
antaa ja kaikki tarpeet kantaa, aina Jeesus neuvon tietää, avuksi tahtoo
rientää.
4. Mun Jeesus lunasti, mun Jeesus pelasti, pois helvetistä
osti ja kuolemasta nosti; Hän tuntee tarpeeni ja ehtii avukseni.
5. Jeesus suo uskoa ja holhoaa heikkoa; Hän Pyhän Hengen
antaa, se kaikki lahjat kantaa; Niillä Jeesus sielun täyttää, armonsa aina
näyttää.
6. Meitä Jeesus suojelee, vaaroista varjelee; Myös rauhaa
Jeesus tuopi, ja terveyden suopi; Vahingot Jeesus estää; Iäti armonsa kestää.
7. Meitä Jeesus hallitsee, öin päivin vartioitsee; Ei väsy
hän, ei makaa, vaan ompi valpas, vakaa; Jeesuksen nimeen elän, Jeesuksen nimeen
kuolen.
8. Mä, Jeesus, olen sun, sä iäti olet mun, mun vaivan tiellä
tällä, mun taivaissa ylhäällä, mun, Jeesus, kaikin paikoin, mun aina kaikkiin
aikoihin.
9. Jeesus, Lunastajani! Jeesus, Vapahtajani! Mua nyt ja aina
auta, suo autuus armosi kautta! Kun päättyy elon hetket, mun taivaan iloon
kätket.
10. Nyt kaikki kiittämään, Jeesusta ylistämään! Oi Jeesus,
Herra taivaan, mun kunniani aivan! Jeesuksen kiitos olkoon, meitä, amen, Jeesus
kuulkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti