Tien aukaisija käy heidän edellänsä

Olimme Venäjällä eräässä seurakunnassa vierailulla ensimmäistä kertaa. Papilla oli innostunut asenne tulevaisuuteen ja toimintaan ja hän oli elävässä uskossa, samoin hänen puolisonsa. Pienen joukon kesken keskustelimme, lauloimme Herrasta, luimme sanaa ja rukoilimme yhdessä. Kävi ilmi, että valtio olisi halukas luovuttamaan takaisin aikoinaan seurakunnalta haltuun otetun vanhan kirkon paikkakunnalta. Ongelmana on vain se, että kirkko on ollut vuosikymmeniä ties missä käytössä ja vaatii korjausta isolla rahalla. Eikä sekään riitä, vaan pitäisi olla pysyvästi valuuttaa ylläpitokustannuksiin. Mutta seurakunta koostuu pienestä joukosta uskovia, joiden varoin ei isoa kirkkoa ylläpidetä. Sopiikin rukoilla: "Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi." Ps.119:176.

Samalla reissulla kävimme toisessa seurakunnassa, jossa oli toimiva kirkko käytössään. Suomalaisten aktiivisen uhraamisen ja työpanoksen myötä entinen kino oli muutettu takaisin Herran huoneen asemaan. Mutta suomalaiset ovat vähentyneet, auttajat kuolleet ja oma joukko supistunut minimiin. Nyt sielläkin ovat ongelmana kirkon käyttökustannukset, ylläpito ja korjaustarpeet. Ja vaikka seurakunta tämäkin oli vain pieni joukko, heilläkin oli vahvat mielipiteet, ketkä saisivat kirkkoa käyttää ja kuka sinne saisi tulla?

Kolmas seurakunta ei omistanut edes omaa kirkkoa - oliko koskaan omistanutkaan? Mutta nyt seurakunta kokoontui vuokratuissa yleisötiloissa. Tilanne oli paras näistä kolmesta, sillä siellä saatoimme keskittyä pääasiaan, evankeliumin julistamiseen ja Kristuksen kohtaamiseen. Väkeä oli lapsista vanhuksiin, vietimme ehtoollista ja söimme vielä yhdessä. Aikaa kului neljä tuntia mukavasti. "Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa." Miika 2:13.

Jokaisessa seurakunnassa oli oma pappi mukana, mutta ympärillä vähitellen kutistuva lauma seurakuntaa. Väki ei ole oppinut (tai opetettu) evankelioimaan ja siksi henkilökohtainen todistus on harvinaista. Toiminta kanavoituu yhden henkilön, papin varaan. Tilanne muistuttaa kovasti kummankin katolisen kirkon tapaa elää kristillisyyttään. Paikallinen tilanne on myöskin täynnä uusia rajoituksia ja määräyksiä uskonnon harjoittamiselle, ja valtaa pitävät valvovat maan etua hartaasti ja uskollisesti johtajilleen. Esimerkiksi lapsille ei saisi opettaa uskonasioita, ulkona ei saa vapaasti pitää hengellisiä tilaisuuksia, kotikokoukset ovat kiellettyjä, jne.

Mietin, mietimme, mitä voimme tehdä, mitä pitäisi tehdä, milloin toimia ja millä tavoin? Tavoitamme muutamia ihmisiä, julistamme Kristusta pienille ryhmille, matkustamme satoja kilometrejä vain jokusen ihmisen tähden. Siihen kuluu aikaa ja rahaa. Mutta ovet ovat auki ja on kuitenkin mahdollista palvella näin seurakuntaa. On vain katsottava kenen kanssa yhteistyötä tekee, ettei evankeliumi hukkuisi maailman valojen kirjoon, "Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?" 2.Kor.6:14.

Joskus ulkoinen valo himmenee, loppuu ja ihminen joutuu pimeään. Alkavat kurjuuden kuukaudet ja alatien taivallus. Se on kristityn osa usein, eikä mitenkään poikkeuksellista. Ennen puhuttiin "välkyistä" tyypeistä, jotka olivat jotenkin valovoimaisempia ja massasta erottuvia. Mutta heidän valonsa oli vain sielun valoa, luonnollisen ihmisen valoa. Näillä menee suurin osa eteenpäin järjen, tahdon ja tunteitten valoa hyväksi käyttäen. Siksi onkin tarpeen tulla aikanaan pimeys ja luonnollisen valon sammua, että Jumala voisi sytyttää oman ikuisen valonsa - Kristuksen elämän ohjaajaksi. "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä." Joh.6:63. On siis hyvää ja tarpeellista kuunnella Herraa aina ja kaikessa, mutta kuinka työlästä se joskus onkaan vanhan ihmisen tähden. Turmelus jäytää olemuksessa ja pimeys pyrkii hallintaan koko rintamalla "Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa." 2.Kor.4:6

Näillä Venäjän matkoilla olen joskus kokenut kirkkaita säteitä Jeesuksesta. Ne ovat olleet semmoisia armon vilauksia, hetken välähdyksiä, jolloin Jumalan suuruus ja kaikkivaltius ovat kirkastuneet. Armosta tuleva valo on tervehdyttävää, iloa tuovaa ja se yhdistää uskovia yli rajojen, yli kielimuurien, kulttuurien, elintottumuksien, aikakausien. Se on ollut aina suurin uskovien voimanlähde maailman keskellä. Siinä Jeesus on ollut kanssani, kanssamme, keskellämme, puhunut vaikuttavasti, siunaavasti. Oma virittyminen on ollut silloin kohdallaan, on ollut korvat auki, sydän auki. Emme kuitenkaan tiedä, mitä kukin saa, mitä kuulee, kuuntelee, kuka kohtaa Herransa ja Vapahtajansa? "Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva." 2.Kor.4:3-4. Paholainen on pimeyden ruhtinas ja tämän maailman valtias, joka säkittää kansaa menestyksekkäästi kaikkialla. Sokaistut ihmiset kulkeutuvat suoraan tuhoon hymyssä suin, suruttomasti, ilman häpeää, ilman evankeliumia.

Joskus arvostelemme toisiamme äänekkäästi, olemmehan ihmisiä. Joskus on aihetta arvosteluun, joskus se on vain turhaa suunsoittoa, jossa ihmisen kunnia on tärkeää, tietäminen ja osaaminen on nostettu ylivertaiseen asemaan. Joka on paljon oppinut, ymmärtää olevansa loppujen lopuksi melko tietämätön. Uskovana oppii aina jotakin uutta, kun haluaa kuunnella. Se joka ei opi, eikä halua oppia, on hengellisesti kuollut, hän on pysähtynyt kello, käytöstä poistettu liikennemerkki, albumin lehti, sivuraiteen junanvaunu, takapihan roskalaatikko. On opittu jotakin, välttämään valoa, pimeys kiehtoo, koukuttaa, kuljettaa, antaa kehykset elämään ja sisällön - jonkin aikaa. "Jokainen pahaa tekevä vihaa valoa eikä tule valoon, ettei hänen tekojaan nuhdeltaisi." Joh.3:21.

Silloin kun on arvosteltu, olisi hyvä kristittynä rukoilla arvostelun kohteen puolesta, sillä aivan varmasti lähimmäinen tarvitsee sitä. Virheettömiä ihmisiä ei ole, eikä pyhimyksiä tule, kaikki ovat viallisia, kuka enemmän, kuka vähemmän. Äänekkäät vialliset havaitaan parhaiten kuin sienet sateen jälkeen. Esillä olevat uskovat tarvitsevat erityisesti esirukouksia ja tukea. Heidän on myös opittava kestämään koetuksia muita enemmän, pahaa puhetta ja valheita ja arvostelua. On suuriarvoista, jos uskova osaa ajatella kanssavaeltajistaan heidän parhaakseen. Silloin ihmisiä on opittava katsomaan Kristus-valossa pitäen tärkeänä heidän saamansa kutsumuksen, armolahjat ja aseman seurakunnassa. Ihmissuhteet tarvitsevat aina kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, nöyryyttä, sääliä, parannuksen asennetta, halua yhteyteen, sovittelevuutta.

Sairaalassa ilmeisesti tapahtuu edelleenkin paljon Jumalan suuria töitä, koska sinne on kerätty yksi suuri ryhmä ihmisiä, joista Jeesus sanoi juuri heidän olevan evankeliumin tarpeessa – eri tavoin sairaat ihmiset. Siellä myös kuollaan ja siellä kulkevat toivonsa menettäneet, ja sen rajamailla hapuilevat sielut. Kotimaa-lehdessä oli erään sairaalapastorin kirjoittama juttu, jossa kerrottiin ihmeparantumisesta, oikeastaan kuolleen heräämisestä.

Uutinen ajassamme kertoi kaksosten ennenaikaisesta syntymästä. Tyttö selvisi, mutta poika ei. Kun äiti elvytysyritysten jälkeen sai pojan syliinsä, hän avasi käärityt liinat ja asetteli lapsensa rintaansa vasten. Vanhemmat puhelivat lapselleen, kertoivat tälle hänen nimensä ja mitä olisivat hänen kanssaan tehneet.

Äidin ja isän ihmeeksi lapsessa oli harvakseltaan pientä liikettä, kuin refleksejä. Vähitellen vauvassa näkyi lisää elonmerkkejä, ja lopulta hän yhtäkkiä avasi silmänsä ja otti kiinni äitinsä sormesta. Lääkäri toisteli epäuskoisena kuunnellessaan lapsen hengitystä:"En usko sitä..."

Maailma on täynnä kuolleita, jotka tarvitsisi elvyttää henkiin, jotka tarvitsisivat rakkautta osakseen ja joku kertoisi heille, mitä heistä on suunniteltu, mitä Jumala on heidän varalleen ajatellut. Jokaisen pitäisi vielä päästä Jumalan syliin ja tuntea hänen rintaansa vasten painautuessaan, miten taivaallinen Isä rakastaa lastaan - jopa kuolleenakin, miten Isän rakkaus on suuri syntisen kohdalla, miten Isän tahto on etsiä kadonnet, kunnes löytää. Voiko mitään sen suurempaa ajassa tapahtua kenellekään, sillä siinä on taivaan ovi auki syntisen käydä sisälle Herran luokse. "Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Jes.38:17

Ota Herra kaikki Venäjän uskovat tänään hoitoosi, vastaa heidän rukouksiinsa, kanna heidän murheensa, avaa Raamatun sanaa heille elämän leiväksi, synnytä opettajia ja evankelistoja, paimenia ja profeettoja uskovien keskelle. Anna hengellisen herätyksen siunaus seurakuntaan, joka kantaa nimeäsi siinä maailmassa. Nosta langenneet, ota syliisi kuolleet, paranna vanhemmat ja lapset, yhdistä perheet, anna keskinäistä rakkautta, auta vanhempien kunnioituksessa, opeta ymmärtämään lapsia, vajaaälyisiä, kehitysvammaisia, levottomia, pelureita, joukon mukana kulkevia, vaivojen kanssa kamppailevia, valheen vallassa olevia.

Anna evankeliumin valosi paistaa pimeään maailmaan, että pimeyden voimat lamaantuvat ja kaikki Jumalaa vastustavat kaatuvat eteesi tunnustamaan, että Jeesus on Herra, kunnian Kuningas ja virheetön Jumalan Uhrikaritsa, maailman Vapahtaja. Vie kanssasi Golgatalle, raota Herra ikuisuuden esirippua sen verran, että kansa herää ja ymmärtää sinun olevan ainoa tavoiteltava ajassa ja ikuisuudessa. Aamen.