Herra, hoida lastasi, yksin en voi käydä

Luin lehdestä uutisen isästä ja pojasta, tragedia oli kehittynyt pikku hiljaa huonoon suuntaan. Avioeron jälkeen poika oli jäänyt isän kanssa hengailemaan ja etsinyt omaa itseään. Kuvioon olivat tulleet päihteet, huumeet ja itämaiset uskonnot, jotka olivat kiehtoneet poikaa. Aikanaan oltiin niin pitkällä, että pojan hermot olivat menneet ja ahdistus lisääntynyt ylivoimaiseksi. Isä oli joskus aiemmin tullut uskoon ja omasi siis edellytykset neuvoa ja auttaa poikaansa. Poika kävi ensiavussa, mielisairaalassa ja kulki päämäärättömästi paikasta toiseen kävellen, juosten, junalla ja lentokoneella. Kerran isä ajeli poikansa kanssa pitkin kaupungin katuja ja silloin poika kysyi:

- isä, voiko tästä mitenkään selvitä. Hän toisti kysymystä hätääntyneesti kolmisenkymmentä kertaa. Mutta isällä ei ollut vastausta? Poika kertoi isälleen kokeilleen kaikkea mahdollista löytääkseen sisäisen rauhan. Hän oli kokeillut LSD:tä ja muita huumeita.

- Mikään ei auta, poika sanoi, - voisikohan Jeesus auttaa? Silloin isä rukoili poikansa puolesta yksinkertaisen rukouksen ja siunasi hänet. Muutaman päivän kuluttua isä joutui sairaalaan sydänoireiden vuoksi ja sulki siksi aikaa puhelimensa pariksi päiväksi. Avattuaan puhelimen siellä oli pojan viesti, että hän ei tulisikaan isän luo seuraavana viikonloppuna. Sitten poliisit tulivat isän luo kotiin kertomaan, että poika oli vuokrannut auton ja ajanut sillä päin rekkaa…..

Jutun loppuosassa isä kertoo surustaan ja ikävästään, miettien mitä olisi voinut tehdä toisin. Hän oli yrittänyt rauhoitella ja vakuuttaa poikaansa elämän myönteisillä asioilla. Hän kertoi kokeneensa syyllisyyttä siitä, että oli sulkenut sairaalassa puhelimensa ja niin katkaissut yhteytensä poikaansa. Poika oli aivan takertunut isään hädässään. Sitten hän vielä retoorisesti kysyi, missä Jumala oli silloin, kun poika kuoli?

Kyseisen autovuokraamon omistaja kärsi tästä murheellisesta tapauksesta niin paljon, että liitti ajoneuvon käyttölupapaperin loppuun liitteen kaikkia tulevia asiakkaita varten tekstin otsikolla Pelastus: Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen! Tee parannus ja ota vastaan Vapahtajasi Jeesus Kristus, niin saat syntisi anteeksi, pääset taivastielle ja vältät iankaikkisen kadotuksen, kun elämäsi täällä maan päällä päättyy. Koskaan et voi tietää mikä on viimeinen päiväsi. "Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä."

Lisätietoja pelastuksesta voit kysyä xxxxxxxx xxxxxx puh. 040xxxxxxx Jumalan Siunausta matkallesi.

Hän esitteli tämän paperin minulle ja kysyi mielipidettäni siitä. Vastasin sen olevan suurenmoinen ja sen voisi minun puolestani vaikka lanseerata kaikkiin kauppa- ja velka papereihin, sillä jokainen tarvitsee pelastusta enemmän kuin tavoittelemaansa esinettä.

Joskus lähimmäisen auttamisyrityksissä koetaan suurta avuttomuutta, neuvottomuutta ja heikkoutta, joka usein purkautuu monisanaisuutena Jumalan eteen esirukouksina. Onko se sitten uskoa, vai epätoivoa? Joskus tilanne ajaa umpikujaan ja suureen pimeyteen, sielut kärsivät toistensa tempauksista. Miksi vihollinen näyttää voittavan niin monet kaksintaistelut ihmisten kanssa, miksi niin moni poistuu elämästä tappioon sortuen? Olemmeko tehneet kaiken voitavamme, olemmeko tehneet ne oikein? Olemmeko rukoilleet riittävästi, olemmeko rukoilleet tarpeellisia? Olemmeko nähneet riittävästi vaivaa ystävyyden ja auttamisen suhteen? Olemmeko hylänneet hukkuvat oman onnensa varaan vai istuneet heidän kanssaan samaan veneeseen? Olemmeko uskoneet enemmän kohtaloon ja ennaltamääräämiseen kuin Raamattuun ja Kristukseen?

Uskovan perusvarustukseen kuuluvat Jumalan sota-asu, ja Herran Hengessä vaeltaminen, oman tilansa valvominen elämän valinnoissa, rukouksen mieli ja tarve, myönteinen asenne hengelliseen taisteluun ihmissielujen pelastumisen puolesta. Tämä kaikki kuitenkin on helpommin sanottu kuin tehty? Jos on antanut itselleen hyvät suorituspisteet uskostaan ja sitten käy niin kuin tuon lehtijutun isän, niin tuntuu kuin kaikki pisteet varisisivat silloin maan rakoon? Mitään ei ole tapauksen kanssa enää tehtävissä. Kaveritkin ovat kovin vähissä ja kulkevat ohi tervehtimättä, syyllisyys kalvaa sielua ja elämä on kuin unta ja varjoa vaan.

Seurakunnan kannalta voidaan tietysti kysyä, että minkälainen sen ilmapiiri on, mitä siellä opetetaan, mitä jätetään sanomatta, missä on työn painopiste, millaisia työntekijöitä sinne on valittu, miten suurta osaa tarjoilu, ajankulu, leikkiminen, huvi, musiikki, viihde ja teatteri ovat saaneet sen foorumilla? Tai millainen arvo siellä on Jumalan sanalla, opetetaanko sitä säännöllisesti, julistetaanko siellä evankeliumia, kehotetaanko ihmisiä Kristuksen uskoon ja Jeesuksen seuraajiksi?

Ja millainen onkaan kerran tilinteon päivä, kun olemme Jumalan edessä? Mitä olemme tehneet, sanoneet, jättäneet tekemättä, pilanneet itsekkyydellämme, unohtaneet Herran asian, kätkeneet armolahjamme, suhtautuneet välinpitämättömästi suureen kutsumukseemme, jonka Jumala on meille antanut?

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'" Matt.7:21-23. Vavahduttavat sanat, Jeesuksen vuorisaarnasta herättävät kysymyksiä, kenestä Herra tässä puhuu? He olivat ainakin aktiivisia seurakunnan toiminnassa, ainakin heillä oli armolahjoja, ainakin he olivat tottuneet käyttämään Herran nimeä arkipäivässä. Mutta Jumalan laki, Raamatun ilmoitus oli kadonnut johonkin kesken kaiken, koska olivat alkaneet tietoisesti rikkomaan lakia, kävelemään yli Jumalan sanan ilmoituksen. He eivät olleet tulleet syntisiksi ja armoa tarvitseviksi, omatunto ei ollut saanut heitä kääntymään Golgatalle Herran ristin juurelle. Siksi Jeesus ei ole heitä koskaan tuntenut, eikä heitä tunnusta kerran Taivaallisen Isän edessä. Edessä on vain kadotus, ikuinen karkotus Herran edestä. Kamalaa.

Samaan joukkoon kuuluvat ne, jotka eivät anna lähimmäisilleen anteeksi heidän rikkomuksiaan. Anteeksiantamattomuus on kuoleman synti. Edelleen siihen joukkoon joutuvat ne, jotka eivät tunnusta julkisesti Kristusta Jeesusta Herrakseen, jotka häpeävät Herraa täällä. Heitä Herrakin häpeää kerran siellä ja karkottaa pois luotaan.

Israelinmatkalla tapasimme venäläisen miehen, joka oli ollut mafiapäällikkö ja pahantekijä naapurimaassa. Hän oli paennut kohtaloaan ja itseään Israeliin muiden mukana. Hän oli sairastanut tuberkuloosia, hepatiittia ja sekoillut new age menetelmiin. Näissä vaiheissa joku ystävällinen sielu oli lahjoittanut hänelle kadulla uuden testamentin. Sitä lukiessa hän oli samalla tehnyt rikoksia ja ollut levoton. Israelissa hän oli päässyt hoitokotiin, jossa asiat olivat kirkastuneet ja Jeesus oli tullut hänen elämänsä uudeksi Herraksi. Nyt hän tuli kertomaan siitä ilosanomasta meidän ryhmällemme ja rukoili kaikkien halukkaiden puolesta heille Vapahtajan siunausta.

Jumalan rauhan saavuttaminen on enemmän kuin lottovoitto, se on todellinen sapatinlepo, lepo kaikista yrityksistä kelvata Jumalalle tekojensa ansiosta. Se on onnellisen ihmisen tunnusmerkki, olotila, jonka Jeesus lahjoittaa halukkaille. Tätä Raamattu opettaa lepopäivän, pyhäpäivän muodossa, sapattivuoden muodossa (7. vuosi) ja riemuvuoden muodossa (50.vuosi). Kuitenkin, kun kuljimme Israelissa, se oli täynnä rauhattomuutta ja vain ani harva tunnustaa Jeesuksen Messiaakseen. Muuten lauantait toivat itselleni mieleen lapsuuden sunnuntait Suomessa, silloin oli tosi hiljaista, eikä työn ja liikenteen ääniä juuri kuulunut.

Jeesuksen toiminnan alkuajasta kerrotaan, kuinka eräs sapatti kotikirkossa muodostui varsinaiseksi herätyskokoukseksi. Tilanne päätyi kuitenkin huonosti, evankeliumi ei löytänyt nälkäisiä sieluja, sillä äkkiä uskonnollisuuden kyllästämät juutalaiset olivat valmiit tappamaan Vapahtajan siihen paikkaan. "Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin. Ja hän opetti heidän synagoogissaan, ja kaikki ylistivät häntä. Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen." Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät;" Luuk.4:14-22.

Raamattu opastaa meitä luopumaan synnistä ja katsomaan Jeesukseen. "Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle." Hebr.12:1-2. Sanan mukaan silmät luotuina on aforoontes = katsoa pois (muusta), tarkata. Pitää katsoa Jeesukseen, ei kirkkoon, ei puhdasoppisuuteen, ei ihmisiin, ei vihollisiin, että saisimme Jeesuksessa totuuden valheeseemme, armon ansiottomuuteemme, vanhurskauden arvottomuuteemme, syyttömyyden syyllisyyteemme, puhtauden saastaisuuteemme, valon pimeyteemme, puolustajan tuomioomme (1.Joh.2:1, Hebr.9:24, 2.Moos.28:38) ja uskon uudistumiseksi ylösnousemusvoiman, murheen keskelle ilon Herrassa.

Tulisi siis keskittyä Jeesukseen - ei omaan itseemme, ajatuksiimme, viisasteluihimme… vaan Jeesukseen - ei vaarallisiin sovitteluihin maailman kanssa, ei ihmissuosioon, ei hetkelliseen menestykseen… vaan Jeesukseen - ei toisiin uskoviin, ei edes seurakuntaan… vaan Jeesukseen - ei ensisijaisesti tehtäviin, monenlaisiin tapahtumiin, aktiiviseen kristilliseen toimintaan…. vaan Jeesukseen - ei armolahjoihin tai Jumalan aikaansaamiin ihmeisiin, ei edes rukousvastauksiin…. vaan Jeesukseen - ei kestävän taloudellisen aseman saavuttamiseen, ei työhön tarjolla olevaan uraputkeen, ei näkyviin ajallisiin ja katoaviin välikappaleisiin…. vaan Jeesukseen - ei inhimilliseen heikkouteemme, ei tukahduttavaan epäuskoomme, ei luontaisiin edellytyksiimme, ei vallitseviin ympäristön olosuhteisiin, ei levottomaan epäilyyn… vaan Jeesukseen - tunnustaen mieltä painavat synnit kaavalla yksi silmäys itseemme ja 10 Jeesukseen, sillä hänessä näet totuuden ja armon, viheliäisyytesi ja voittajan, syntiesi hinnan ja kertakaikkisen sovitusmaksun… katse Jeesukseen, sillä hänessä on laki ja evankeliumi, hänessä sana tulee lihaksi, ihminen löytää paikkansa Jumalan yhteydessä… katse Jeesukseen, sillä aika loppuu, alkaa ikuisuus…. Jos Jeesus puuttuu…. niin puuttuu kaikki…

1.Herra, hoida lastasi, yksin en voi käydä.

Auta, ettei mieltäni turhat huolet jäydä.

Nostit laupeudessas minut kuolemasta,

lahjojasi, armias, annat nyt ja vasta.

2.Ruumiini ja sieluni olkoot hoidossasi,

elämäni, voimani sainhan lahjoinasi.

Kasteen armon autuaan soit ja armopöydän,

sanaa kutsut kuulemaan, niistä turvan löydän.

3.Suojaa, Herra, kotini, hoivaa rakkaitani.

Siunaa arkitoimeni kutsumuksessani.

Neuvo hallitusta maan. Opettajat saata

oppilaitaan ohjaamaan kohti taivaan maata.           

4.Kaitse tiellä autuuden valoon kutsutuita,

etsi mailta varjojen lapsiasi muita.

Nosta nälkään nääntyneet, taita leipää heille.

Kuivaa murheen kyyneleet, anna ilo meille.

5.Kaiken armostasi sain, myöskin taakat täällä.

Viimeiseksi sinä vain seisot multain päällä.

Voiton seppeleeni saan kerran lahjanasi,

luokses pääsen laulamaan, Herra, kiitostasi.

                                                      virsi 380