Venäjän reissulla kävimme Kronstadtin
saarella Suomenlahden perukassa seurakuntavierailulla. Siellä asustelee nykyään
n. 40 000 ihmistä. Tämä saari perustettiin 1700-luvulla suojaamaan Venäjän
pääkaupunkia linnoituksena. Aluetta on kohotettu betonilla ja sinne on
rakennettu kaksi pengertietä, jotka toimivat samalla tulvavalleina nousuvedelle
Pietarin edustalla. Saarella on sotaisa maine ja siellä on asunut aina
sotilaita. Luterilainen seurakunta kantoi aikoinaan nimeä Retusaaren
seurakunta, se oli virolais-suomalais-ruotsalainen ja se perustettiin 1836.
Kirkkona toimi Nikolain kirkko. Väkiluku oli 540 suomalaista, 1400 virolaista
ja 90 ruotsalaista vuonna 1913. Kronstadtin sotilasalueluonteen vuoksi sinne
alkoi vapaa pääsy vasta marraskuussa 1996. Pari vuotta sitten sinne
perustettiin Inkerin kirkon toimesta uusi luterilainen seurakunta, joka toimii
vanhassa sotilasrakennuksessa. Vierailumme yhteydessä pidimme seurat pienelle
joukolle laulaen, julistaen ja rukoillen. Koimme yhteyttä Kristuksessa kielimuurista
huolimatta.
 |
| Nikolain kirkko |
Kronstadtia kutsuttiin suomeksi
Retusaareksi. Inkerissä sana "redu" tarkoittaa lokaa, kuraa tai
mutaa. On myös tähän viittaava suomensukuinen sana "retunen",
rähjäinen, epäsiisti, retuperällä, hunningolla. Karjalan kielessä käytetään
saatanasta nimitystä "retusilmä". Retusaari jaettiin Novgorodin
valtion ja Ruotsin kesken Pähkinäsaaren rauhassa 1323. Se siirtyi kokonaan
Ruotsille ja hallinnollisesti osaksi Inkeriä Stolbovan rauhassa 1617. Vuonna
1703 suuressa Pohjan sodassa Venäjän joukot valtasivat saaren ja Ruotsin oli
virallisesti luovuttava siitä Uudenkaupungin rauhassa 1721.
Raamatun kuvakielessä kura tarkoittaa
synnin vallassa elävää maailmaa, ihmiskuntaa ilman Jumalaa. Se on kaiken
jumalattomuuden osa ja vaikutus, se kuvaa myös sen mahdottomuuden, että ihminen
voisi itse itseään auttaa ilman Jumalaa pois tuosta kurjuuden tilasta.
"Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka
aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani."
Jes.57:20-21. Synnin vallassa oleva ihmiskunta ei saa aikaan muuta kuin tuhoa
ja hävitystä. Se on kuohuva meri, jossa kura roiskuu. Mutta sieltä juuri
Kristus pelastaa kurjia kulkijoita laulukuoroonsa: "Hartaasti minä odotin
Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti
minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani
kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren,
kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat
Herraan." Ps.40:2-3.
 |
| Seurakunta kokoontuu vanhassa kasarmissa |
Ruotsin Lähetysliitto päätti ryhtyä
lähetystyöhön v.1880 Venäjällä. Tähän tehtävään siunattiin kolme vuotta
lähetyskoulua käynyt Nils Fredrik Höijer, joka oli ammatiltaan puutarhuri.
Silloin 21-vuotiaana hän sai tehtäväkseen evankelioida Kronstadtin merimiehiä.
Hänet lähetettiin saarelle. Hän kävi konsuli Hans Schmidtin luona,
ilmoittaakseen kokouksistaan. Vanha konsuli joutui vihan vimmaan, tempasi
ilmoituksen Höijerin kädestä, polki sen jalkainsa alle sekä kiroili ja pauhasi.
Mutta Höijer otti paperinsa ylös lattialta, kiinnitti sen viraston seinään
konsulin nähden — ja meni pois. Myöhemmin konsuli muutti mieltänsä Höijerin
suhteen ja antoi hänelle valokuvansa, ja kirjoitti siihen sanat:
"vilpittömällä rakkaudella ja kiitollisuudella jokaisesta
kallis-arvoisesta sanasta, joka on uhkunut teidän lämpimästä, kristillisestä
rinnastanne."
 |
| Nils Fredrik Höijer |
Tultuaan kaupunkiin hän rukoili
johdatusta ja käveli pitkin satamaa. Paljon ihmisiä meni hänen ohitseen, mutta
norjalainen kapteeni kysyi kuka hän oli? Hän kertoi tehtävästään ja
kutsumuksestaan. Kapteeni ilmoitti hänen laivassaan olevan uskovia merimiehiä
ja se olisi avoin evankeliumille. Laivasta tuli Höijerin kirkko. Miehiä alkoi
tulla uskoon, kokouksia pidettiin ahkerasti. Konsuli järjesti hänelle vuokralle
kokoushuoneen maista kolmeksi vuodeksi. Sitten alkoivat vastukset. Paikallinen
protestanttipappi oli kaikkein kiivain vastustaja, joka kadehti Höijerin saamaa
kansan suosiota. Pappi sai aikaan kuvernöörin suosiolla kokousten lakkaamisen
maissa, mutta Höijer jatkoi niitä taas laivoissa. Pappien saarnoihin verrattuna
Höijerillä oli eläviä puheita. Paikallinen Ruotsin Pietarin ministeri Hans Due
totesi niistä: "Äsken leivottu leipä maistuu aina paremmalta kuin vanha ja
homehtunut."
Höijer kertoo: - Asialleni vahingoksi
menivät ystäväni puolustusinnossaan liian pitkälle. He korottivat minun
toimintaani kirkkojen kustannuksella ja kirjoittivat mm. näin: "Kirkot
ovat kauniita rakennuksia. Niillä on korkeat tornit kelloineen. Papit on puettu
loistaviin pukuihin. He harjoittavat jumalanpalvelusta loistavien menojen ja
harjoitetun laidun avulla. Kaikki on järjestetty vetämään kansaa
jumalanpalveluksiin, mutta kansa ei kuitenkaan sinne mene. Tämä uusi saarnaaja
sitä vastaan on vuokrannut huoneen yleisen kadun varrella. Kadulta ei näe
mitään, joka ilmaisisi siellä vietettävän jumalanpalvelusta, ei myöskään talon
pihalla ole mitään sellaista merkkiä. Jumalan palveluksissa ei ole mitään
muotomenoja, tai muuta mikä olisi omiaan vetämään sinne kansaa; tavalliseen
pukuun puettuna hän julistaa Jumalan sanaa aivan yksinkertaisesti ja kuitenkin
kokoontuu sinne kansaa niin että huone kokouksissa on aina aivan täynnä
kuulijoita. Tämä osoittaa, että he saavat jotakin sieluillensa. Mehiläiset
etsivät niitä paikkoja, joissa he löytävät mettä ja me puolestamme toivoisimme,
että koko Kronstadtin kaupunki ymmärtäisi, mitä siellä saarnataan, sillä se
vaikuttaisi suuria muutoksia parannukseksi."
Pappien katkeruus tämän kirjoituksen
johdosta oli suuri, eivätkä he jättäneet sitä vastaamatta. He kuvasivat minut
hirmuiseksi ihmiseksi, pahemmaksi Pariisin kommunisteja ja minun julistamallani
opilla sanottiin olevan vaarallisimmat seuraukset. Minun työskentelyni kautta
oli jo muka syntynyt yhä leviävä puolue, jonka jäsenet nimittivät itseään
"pyhiksi" jne.
Ortodoksikirkon suuri mies oli siihen
aikaan Johannes Kronstadtilainen, jota edelleen pidetään palvottuna pyhimyksenä
omavanhurskautensa ansiosta. Höijer arvioi tätä:
- Ne ihmiset, jotka olivat
joutuneet hänen vaikutuksensa alaisiksi, näyttivät alakuloisilta ja
rasitetuilta, enkä tavannut ainoatakaan niitten joukossa, joka olisi uskonut
saaneensa syntinsä anteeksi. Tosin jotkut heistä saivat rauhan Jumalan kanssa
sitten, kun heille oli esitetty evankelinen totuus. Mutta silloin ei heitä enää
hallinnut "isä johanneksen" henki. Kansan kunnioitus häntä kohtaan on
ollut lähes epäjumalan palvontaa. Häntä on ulkona kaupungilla ollessaan
täytynyt varjella sotaväen ja poliisin avulla, ettei kansa sokeassa taikauskossaan
ahdistaisi häntä kuoliaaksi. Ihmiset ovat heittäytyneet maahan hänen
ajoneuvojensa eteen, ja ponnistelleet viimeisiin saakka saadakseen koskettaa
hänen vaatteensa liepeisiin. Kirkko on pitänyt isä Johannesta tuottavana
tulolähteenä.
 |
| Tästä Höijer käveli 15 km Pietariin jäätä pitkin |
Höijer oli saanut Helsingin
Lähetyskirkossa saarnaajan siunauksen yhteydessä kuulla Raamatun sanat:
"Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien
keskelle." Luuk.10:3. Ja kuinka totta ne olivatkaan alusta alkaen hänen
työssään. Vastustajia riitti, kansaa tuli uskoon ja Jumala johdatti miestä
eteenpäin. Lampaat kaipasivat Kristusta ja sudet vilistivät joukossa tehden
tuhojaan. Niin on aina kun elävä ja kuollut kristillisyys kohtaavat.
Höijerin oli kuitenkin paineen alla
lähdettävä Kronstadtista kolmen vuoden kuluttua ja hän siirtyi Pietariin jäätä
pitkin (n. 15 km) osallistuen siellä alkaneeseen suuren hengelliseen
herätykseen, jota johti eversti Pashkov vaimoineen. Hän työskenteli myöhemmin
Azerbaidžanissa, Georgiassa, Armeniassa, Iranissa ja Ukrainassa. Hän kävi nykyisessä
Xinjiangin maakunnassa Luoteis-Kiinassa. Hän toimi lähetyssaarnaajana muslimien
keskuudessa. Hän perusti Tukholmassa 1903 "Venäjän evankelisen
lähetystyökomitean" (nykyinen ljus i öster - valo itään ). Venäjän
vallankumous 1917 esti matkustamisen Venäjälle, mutta Höijer, joka oli
seikkailunhaluinen, päätti kokeilla kokonaan uutta tietä. Hän matkusti veneellä
Alaskasta Beringin salmen yli Siperiaan 1925 itse rakennetulla Ariel-veneellä.
Höijer kylmettyi matkalla ja kuoli myöhemmin sairaalassa Seattlessa 20.11.
1925.
 |
| vanha Tsaarin aikainen kanuuna |
Kronstadtin nimi on saksalaista perua
(kruunun kaupunki) suunnittelijansa mukaan. Kruunu viittaa Venäjän Tsaariin,
valtakunnan hallitsijaan, joka kantaa kultaista kruunua vallan merkkinä
päässään. Uskovina meidän Herramme on Jeesus Kristus, joka myös kantaa kruunua:
"Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan
muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi."
Ilm.14:14. Jeesus on ikuinen kuningas verrattuna näihin hetkellisesti maailmassa
valtaa pitäviin ja vaaleilla kansan kannatuksella tai sukulaisuudella asemaansa
päässeitä. Kaupunki on asumisen paikka, ja myös taivaassa on kaupunki uskoville
valmistettu taivaallinen Jerusalem. "Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on,
on vapaa, ja se on meidän äitimme." Gal.4:26. Se on kuva täydellisestä
kaupungista, vastakohdasta näihin ajallisiin, maallisiin haiseviin, vääryyden
ja valheen loukkoihin, pimeyttä ja rikollisuutta täynnä oleviin
betonirakennelmiin.
1.Nouse, Herran kansa, taas, elvy
rakkauden työhön,
viemään armon valoa maailman ja synnin yöhön.
Siellä on hätä,
hengen kaipuu, synti voittaa, sielut vaipuu.
2.Jeesus meitä kehoittaa: olkaa kansain
kynttilöitä,
valollanne ohjatkaa eksyksissä etsijöitä!
Mieti, mieti, kelle sinä
olet ollut kynttilänä!
3.Joka ajan rahdussa astuu monta
iäisyyteen,
moni ilman Jeesusta kahleissa syntipyyteen.
Herätkäämme, kansa
nukkuu, Herätkäämme, sielut hukkuu!
4.Hengelläs sä täytä aina, Jeesus, minua
ja muita,
ettei sydän oisi vain hauta täynnä kuolleen luita,
vaan oisi niinkuin
tulenliesi, kansain luo sun kulkutiesi.
(Simo Korpela Toivakan khra)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti