Sanomalehdessä oli kolumni otsikolla "Keskinkertaiset
ja tumpelot pelastavat meidät", jissa kirjoittaja arvioi Jeesuksen
opetuslasten identiteettiä javalmiutta kutsumuksessaan. Varsin osuva ja
realistinen pohdiskelu ei antanut opetuslapsille paavin tai piispan arvoa,
päinvastoin, he olivat varsin heikkoa materiaalia. - Uudesta Testamentista
päätellen Jeesuksen opetuslapset olivat tolvanoita…. opetuslasten pölvästiys on
lohduttavaa. Nämä samat tumpelot ja keskinkertaisuudet saivat kuitenkin aikaan
sen, että Suomessakin joulu on yhä kristillinen juhla tavaranpaljoudestaan
huolimatta. Opetuslasten tarina on yksinkertaisuuden ja keskinkertaisuuden
ylistys. Opetuslapset ansaitsevat täyden kunnian, sillä vähäisten ja keskinkertaisten
varassa yhteiskunnat yhä toimivat, palveluista maanpuolustukseen asti.
Näinhän Raamatussa on jo sama asia
ilmoitettu: "Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta
inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen,
mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään,
ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä
väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua,
sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka
jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä."
1.Kor.1:26-29. Tästä alkuasetelmasta kristikunta on pyrkinyt pääsemään
eroon koko olemassaolonsa ajan keksimällä mitä ihmeellisimpiä virkoja kirkkoon,
vaatimalla teologista koulutusta työntekijöiltään, kieltämällä armolahjat ja
Jumalan ihmisvalinnan. Sanomalehden juttu päättyi toteamukseen: - Miltä
mitättömyys ja keskinkertaisuus näyttävät heidän jälkeensä? Se selviää
jokaiselle meistä peiliin katsomalla. Sitä ei pidä hävetä, sen varassa on
kaikki. Hieno loppulause, mutta kertoo vain osan totuudesta, sen mikä on
ihmistä. Sillä kaikki näkyvä on todellisuudessa näkymättömän Jumalan varassa,
Jeesuksessa on alku ja loppu, hänelle on annettu kaikki valta.
Oman arvonsa, paikkansa ja elämänsä
sisällön määrittäminen on varsinainen elämäntehtävä, joka ei selviä kaikille
koskaan. Ateisti ottaa elämäntehtäväkseen pyrkimyksen saada mahdollisimman
monta eroamaan kirkosta. Mieletöntä, sanoo uskova. Joku uhraa elämänsä
urheiluun, taiteeseen, nautintoon, politiikkaan, rahan keräämiseen,
matkustukseen. Mieletöntä sanoo uskova. Joku yrittää elää terveellisesti,
ekoloogisesti, humaanisti rakentaen maan päälle uutta paratiisia. Mieletöntä
sanoo uskova. Jeesukseen uskova uhraa elämänsä Herralle ja tahtoo seurata häntä
kaikessa sekä odottaa pääsevänsä Vapahtajan luokse taivaaseen kuoleman jälkeen.
Mieletöntä sanoo maailma. "Vanhurskaan kieli on valituin hopea,
jumalattomien äly on tyhjän veroinen." Snl.10:20. Jumalattomia on
paljon, valitettavan paljon ja nämä tyhjän älyn veroiset hallitsevat tässä
maailmassa?
Georgiana M. Taylor, Anglikaanisen papin
tytär työskenteli nuorten naisten kristillisen yhdistyksen toiminnassa,
kirjoitti kirjoja ja joitakin lauluja. Meille Suomeen rantautui 1800-luvulla
eräs sellainen, joka sai käännöksen: Ah, jospa mitään en oisi…
Uskonelämäni alkuaikoina tätä laulua veivattiin usein Raision seurakunnassa
nuorten illoissa, mutta en oikein päässyt sisälle sen sanomaan. Ajattelin,
ettemmehän me ole mitään erikoisia, miksi siis rukoilla, ettei olisi mitään?
Näkihän sen jo, kun katsoi ympärilleen? Ehkä olisikin ollut paikallaan
rukoilla, että olisin jotakin? Tuollainen teksti osoitti, että kirjoittaja oli
kovinkin korkealla ja katseli sieltä alaspäin elämän ja ihmisyyden
raadollisuuteen? Nyt myöhemmin tutustuin laulun alkutekstiin ja huomasin, ettei
siinä oikeastaan olekaan tuollaista toivomusta? Se oli sanomaltaan hyvin
evankelinen, jossa kohtasivat suuri Jumala ja pieni ihminen, uskova, joka oli
nähnyt olevansa "ei mitään". Hän kirjoitti:
1. Oi, olla ei mitään, ei mitään! Vain
makaamaassa Hänen jalkojensa juuressa,
rikkinäisenä ja tyhjennettynä astiana,
Mestarin käyttötarkoitusta varten.
Tyhjennetty, jotta Hän voisi täyttää
minut, ja minä menen Hänen palvelukseensa,;
Rikkinäinen, että niin esteettömästi,
että Hänen elämänsä voi virrata minuun.
Uudestisyntymisessä ihminen tulee
Jeesuksen omaksi ja Herran kantajaksi sydämen uskossa. Pelastunut on silloin
lapsi Kristuksessa ja hänen hengellinen ymmärryksensä on myös lapsenomaista ja
vielä kovin alkeellista. Moni ajattelee kuitenkin silti hyvin inhimillisesti,
että Jumala on valinnut ihmisen tämän ominaisuuksien ja taitojen tähden, aivan
kuin hänen valtakuntansa toiminta tarvitsisi juuri näitä ihmisen piirteitä?
Meissä uskovinakin elinvoimaisena oleva vanha ihminen pelkää kuollakseen
joutumasta juuri tuohon ei mitään-tilaan, sillä se julistaa sille ristiä ja
kuolemaa, minän alaspainamista ja väistymistä käskijän paikalta. Liha haluaa päättää,
saada kunnioitusta, ohjata asioita mieleisikseen, valita ystävänsä, laatia
aikataulunsa, päättää raha-asioistaan, elämänmuodostaan, asuinpaikastaan,
seurakunnastaan. Liha loukkaantuu, kehuu, haukkuu, katkeroituu, valittaa, on
tyytymätön, hylkää, pelkää ja kärsii.
Mutta rikkinäisenä, tyhjänä sielu on
altis Jumalalle; silti on usein vielä pitkä matka etsiä Herran suunnitelmaa
oman elämänsä johdatukseksi. Tyhjennys omasta itsestään on tuskallinen vaihe,
mutta aivan välttämätön uskon syntymiseksi uudeksi elämäksi. "Rikkaana
minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua
Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut ja Kaikkivaltias on tuottanut
minulle onnettomuutta?" Ruut 1:21. On arvokasta nähdä oman elämänsä
vaiheet Jumalan tahtona, silloin niiden käsittely helpottuu. Sitten pitää vielä
päästä kalvavasta syyllisyydestä eroon tunnustamalla syntinsä ja syntisyytensä
ilman mainittavia tekojakin. Puutteellisuus kääntyykin siunaukseksi Jumalan
käsissä ja sen oloinen ihminen löytää paikkansa Jumalan valtakunnassa hän saa
Jumalan armon ja uskollisuuden, joita ei koskaan ansaitsisi. "Minä olen
liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä
olet palvelijallesi osoittanut…" 1.Moos.32:10.
2. Oi, olla ei mitään, ei mitään!
Ainoastaan kuin Hänen kätensä johti;
Hänen porttinsa lähettiläänä, vain
odottamassa Hänen käskyänsä;
Vain valmiina Hänen tahdostaan
kiitoksensa instrumenttina kuulumaan.
Suostun, ja jos Hän ei vaadi minua, niin
Hiljaisuudessa odotan Häntä vielä.
Joskus on aivan koomisen näköistä, kun
joku ihminen yrittää kovasti olla jotakin, vaikkei ole mitään. Mitättömyytensä
tunnetta ihminen yrittää rakentaa itselleen linnanomaisen kodin, ostamalla
komean auton, korjata ulkonäköään pukeutumalla kalliisti, koristamalla,
värjäämällä ja voitelemalla itseään, etsimällä arvokkaita seuralaisia,
silmäätekeviä valtakunnan vaikuttajia ja lahjakkaita esiintyjiä. Ihmisen
luontainen halu on olla jotain, nousta korkeammalle, tulla rikkaammaksi, saada enemmän
voimia ja tulla huomatuksi. Alhaisen itsetunnon omaava ihminen vaihtaa nimensä
fiksummaksi, kun alkuperäinen on liian monen tavallisenkin tunnuksena?
Kuka nyt haluaisikaan olla heikon,
avuttoman, köyhän ja yksinkertaisen kaveri, kuka haluaisi viedä kotiinsa
yksinäisiä, raajarikkoja ja sairaita, kuka voisikaan olla kiinnostunut
sellaisesta, joka ei ole mitään? Jumala, sillä sellaisina hän haluaa meidät
kohdata! Lähtökohtaisesti olemme ilman Jeesusta aina miinusmerkkisiä ihmisiä,
täysin turhia ja tarkoituksettomia, heliseviä hernepurkkeja, peräsintä vailla
olevia laivoja meren aaltojen vietävänä. Mutta Jumala luo tyhjästä,
olemattomasta "niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä
olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka
kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat."
(alkukielen mukaan: ei olevat kuin oleviksi) Room.4:17. Jeesus antaa
tyhjälle ihmiselle tarkoituksen ja uuden elämän.
3. Oi, olla ei mitään, ei mitään!
Nöyryytys voi olla tuskallinen,
se painaa minut alas tomuun saakka, että
maailma voisi nähdä Vapahtajani.
Ennemmin olla ei mitään, ei mitään!
Hänelle he antavat äänensä kohota:
Hän on siunauksen lähde, vain Hän on
sopiva ylistettäväksi.
Joskus näitä nykyajan
"hengellisiä" lauluja ja puheita kuunnellessa saa helposti semmoisen
käsityksen, että uskovaisuus on tosi helppoa ja vaivatonta kaiken kattavaa
hyvinvointia. Ei näy eksytyksiä, ei vaaroja, ei epäilyjä, ei heikkoutta, ei
synti enää vaivaa, ei tauti rutista kehoa, eikä sielu joudu mankeliin?
Uskovaisuus kuvataan silloin auringonpaisteiseksi lomamatkaksi varusteltuna
kaikilla herkuilla, hyvillä ystävillä, kansan suosiolla ja pitkällä
ongelmattomalla iällä, jonka loppupäässä on keinutuolissa hiljaa hyräilevä aina
onnellinen harmaapää kirjoittamassa valtavasta omaisuudestaan testamenttia
perillisille?
"Katso, kämmenen leveydeksi sinä
teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain
tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela." Ps.39:6. On tilinteon aika, kun luemme Jumalan
sanaa; sen peilissä näemme itsemme sellaisina kuin olemme. Se on totuuden
valoon asettumista. Vaaksanmittainen elämämme hiipuu hiljalleen hautaan - mutta
on onnellista olla Herran oma ja pelastettu.
Jumalani, ihmettelen valintaasi, kun
etsit, valitset, kutsut, valtuutat ja pidät kämmenelläsi mitättömiä ihmisiä,
tumpeloita, tavallisia, keskinkertaisia, yksinkertaisia, pölvästejä ja
tolvanoita. Kiitos Jeesus, että olet meille siunauksen lähde, josta virtaa
elämä ja uskollisuus, Jumalan rakkaus ja usko. Tue meitä nöyryytyksen päivinä,
ahdistuksen kokemuksissa ja silloin kun tiedostamme selvemmin kuin koskaan,
että emme ole mitään. Annan taivaallisen armosi valo mitättömyyteemme,
avuttomuutemme, heikkouteemme. Kiitos sinulle kaikesta. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti