Vuonna 2016 kotipaikkakuntamme Kangasalan
asukasmäärä on noussut Suomen kunnista kolmanneksi eniten, 1,9 prosenttia.
Kangasalan edellä olevat vain Sipoo ja Vantaa. Kangasala julistautui vuosi
sitten kaupungiksi kansalaisten vastustuksesta huolimatta; reilun 31000
asukkaan joukosta kerättiin toistatuhatta nimeä käsittävä adressi ja vaadittiin
kansanäänestystä. Mutta herrat päättivät asian demokraattisesti oman tarpeensa
mukaan. Meidän kannaltamme ei mikään muuttunut paitsi kunnallismaksut ylöspäin.
Maisema on sama, myös tiet ja palvelut, on yhtä pitkä matka Tampereelle, joka
täällä ympäristökunnissa on ainoa, joka mielletään kaupungiksi. Ruotsinvallan
ajalta oli meillä semmoinenkin erikoisuus kun kauppala, pieni kaupunki, joka
nimitys sitten poistettiin kokonaan rekisteristä. Nykyään on vain kuntia ja
kaupunkeja.
Lapsuudessani asuin syntymästäni saakka
kaupungissa, Turussa, mutta sen syrjäseuduilla, joissa oli siihen aikaan paljon
vielä karjanhoitoa, maanviljelystä ja metsiä. Olikin kohokohta, kun lähdimme
keskustaan katsomaan näyteikkunoita ja torielämää, ostamaan silakoita tai
menemällä nonstoppiin. Liikennettä oli vähäisessä määrin ja muistan, kuinka
torikauppiaat lykkäsivät käsipelillä myyntikärryjään kadulla. Oli tunne, ettei
kukaan kiirehtinyt mihinkään, kaikilla ei ollut edes omaa kelloa. Lauantait
olivat työpäiviä ja koulupäiviä, sunnuntaina maailma oli hetken pysähdyksissä.
Voisi kuvitella, mitä ihmiset olisivat silloin sanoneet yhden tunnin
junayhteyden saamisesta Turun ja Helsingin välille? Linja-autolla kuljettiin ja
matka isoäidin luo Kustaviin (siihen aikaan n. 75 km) kesti jopa neljä tuntia
mutkaista hiekkatietä, syötiin välillä eväitä, joku oksensi mutkaisilla teillä
paperipussiin ja bussi pysähtyi aina sopivin väliajoin, että ihmiset pääsivät
asioilleen. Kyydissä olivat polkupyörät lastenvaunut ja matkalaukut. Pian
tultiin taas takaisin kaupunkiin, kotiin. Perheemme osti talon rakentamista
varten tontin mieheltä, joka oli suunnitellut alueelle sikalaa, mutta kaupunki
oli sen evännyt. Oli tullut päätös, ettei semmoisia saa enää tehdä
kaavoitetuille alueille.
Työpaikat, huvit ja asuminen ohjaavat
kansan valintoja; niitä ei ole enää maalla riittävästi, mutta kaupungeissa
löytyy. Ihmiset muuttavat yhä enemmän maalta kaupunkeihin ja tämä suuntaus on
jatkunut jo vuosikymmeniä. Ulkomailla se on aiheuttanut mielettömän suuria
kokonaisuuksia, joita kukaan ei enää hallitse. Suuret keskukset ruuhkautuvat ja
saastuvat liikenteestä, hukkuvat roskakasoihin, rikollisuus kasvaa
sosiaalisuuden kustannuksella, korruptio hallitsee, asunnoista on pula ja
sitten niiden hinnoilla keinotellaan, kaikensorttinen synti rehottaa, lapset
uhrataan urheilun ja viihteen alttareille, rikkaat rikastuvat, köyhät
köyhtyvät. Poliitikot yrittävät ratkaista ongelmia, mutta heidän ongelmansa on
kansan suosio; heidän pitäisi kyetä tekemään vaikeita ratkaisuja hyvin, mutta
se ei tuo suosiota ja niin he päättävät tyytyä kompromisseihin.
Yksi maailman historian suurvalta oli
aikoinaan kaksoisvirtain maassa sijainnut Baabel, Babylonia. Se sijoittui
nykyisen Irakin alueelle ja siitä ovat jäljellä vain rauniot, raamit, koreuden
ruoto. Alueella taistelevat valtion joukot vastassa pienet valtaan pyrkivät
sotilasjoukot. Muinaisen Babylonian valtakunta on ollut esikuvana kaikenalaisen
jumalakielteisyyden, epäjumalanpalvonnan, rahanahneuden ja siveettömyyden
paikkana. Nykyään tätä nimikettä hyödytetään kaupan ja kulttuurin merkkinoilla.
Suomessakin on lukuisia tämän nimisiä yrityksiä. Raamattu kuitenkin ennakoi
nimikkeen surullista loppua:
"Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri
kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä
hetkessä!" Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan
enää osta heidän tavaraansa…. Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä
kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren,….
ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän
suuren kaupungin vertainen?"…. Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja
huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia,
jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se
yhdessä hetkessä tuhoutui!" Ilm.18:10-19.
Kerran tämä maailmantalouden keskus ja
kaikenlaisen itsekkyyden ja pahuuden keskus tuhoutui, ja sama tulee toistumaan,
se on vain ajan kysymys. Silloin itkevät he, jotka ovat panneet toivonsa
ajalliseen, materiaan ja ihmisiin. Tämän hetken lähestyminen on varma kuin
auringonnousu. Jeesus sanoi sen selvänä merkkinä tulee olemaan hillitön
ostamisen ja myymisen buumi. Kauppaan pitää päästä yötä päivää, koko ajan ja
jos niiden ovet ovat kiinni, niin osta netistä, sillä onhan siellä joku aina
vahdissa ja jossakin maailmankolkassa on parastaikaa myyntipäivä.
Kaupunki on kuitenkin myös seurakunnan
esikuva, vaikka ei koskaan ylläkään täällä ajassa paratiisin asemaan. Siksi se
onkin kiikutettu taivaaseen. "Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on
vapaa, ja se on meidän äitimme." Gal.4:26. 22. "…vaan te olette
käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen
Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö…" Hebr.12:22.
Maalliset kaupungit ovat rappiolla olevia betonierämaita, synninpesiä ja
kurjuuden kyliä, jossa asuu orjia. Ongelmana on vain se, etteivät ihmiset itse
tiedä sitä, he ovat kuuroja, sokeita, rampoja. Turmeluksen ja synnin
käsittämiseen tarvitaan Jumalan sana ja Pyhä Henki. Vihollinen pitää yleensä
taitavasti ihmiset erillään pyhistä pelastusta koskevista asioista ja niin ei
synny hengellistä herätystä. Elämä jatkuu samanlaisena kuolemanilmoitukseen
asti.
Taivaallinen kaupunki on täydellinen,
siinä ei ole mitään maallisia ongelmia tai puutteita. Siellä on kaikki hyvässä
järjestyksessä, siellä vaikuttaa keskinäinen rakkaus ja toinen toisensa
kunnioittaminen, ei ole kyyneleitä, surua, puutetta, köyhyyttä, sairautta,
heikkoutta vanhenemista. Siellä ei purnata veroista tai eläkkeistä,
sosiaaliavustuksista, asunnottomuudesta tai keinottelusta. Siellä ei ole
syntiä, rikollisuutta, kateutta, hylkäämistä, syrjimistä, pahaa missään
muodossa.
"Ja pyhän kaupungin, uuden
Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna
niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu." Ilm.21:2. Täydellinen kaupunki
on Jeesuksen unelma, uskovien joukko, joka tulee saamaan keskeisen aseman
uudessa maassa, uuden taivaan sinessä. Ajassa kärsineet uskovat eivät joudu
enää katselemaan tämän rappiomaailman kurjuutta, heiltä on otettu pois vaiva ja
uurastus. Heidän yhteytensä Kristuksen kanssa on ikuista onnea.
"Mutta temppeliä minä en siinä
nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä
kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus
valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen
valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa. Eikä sen portteja
suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole, ja sinne viedään kansojen kunnia ja
kalleudet. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten
tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan
elämänkirjaan." Ilm.22:22-27. Jeesus on Isän antama valo, ei tarvita enää
muuta valoa. Perille päässeiden on helppo kulkea hänen loisteessaan. Yötä ei
koskaan enää tule, taivasta ei pyöritetä mihinkään, se on Jumalan asunto.
Näkyvän maailmankaikkeuden takana on Jumala, suuri ja mahtava, kaiken
alkuunpanija, hallitsija, josta sanotaan: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra
Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on." Ilm.4:8.
"Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä
olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista
sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät
meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan
maan päällä." Ilm.5:9-10. "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme,
olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut
kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut." Ilm.4:11.
"Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden
ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen."
Ilm.5:12. "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja
kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" Ilm.5:13. Kansojen
kunnia ja kalleus on elävät uskovat, jotka ovat tunnustaneet Jeesuksen
Herrakseen, sovitetut hänen uhriveressään ja seuranneet elämässään Vapahtajaa.
Sinun kaupunkisi, Herra, on täydellinen,
niin kuin sinun kaikki tekosi; ne eivät muutu. Sinä piirrät sanassasi
taivaalliseen kaupunkiisi oven, tien ja sen ääriviivat. Tiedämme niin vähän
tästä ja kuitenkin riittävästi kiinnittyäksemme uskossa Raamatun lupauksiin.
Menemme kohti ajattomuutta, jossa vain sinä ja sinun omasi ovat kaiken uudeksi
luodun keskellä. Auta meidät olemaan kerran edessäsi voittajina, pelastettuina,
vapautettuina, katsomassa sinua kasvoista kasvoihin. Aamen.
"Ja valtaistuimella istuva sanoi:
"Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi: "Kirjoita,
sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet." Ja hän sanoi minulle: "Se on
tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden
lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen
Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani." Ilm.21:5-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti