Valtiontalous on Suomessa koko ajan
velkaantunut lisää, eikä raha kasva vieläkään puussa. Mutta vaalilupaukset ovat
sitä luokkaa, ettei olla köyhiä eikä kipeitä - ainakaan ennen vaaleja?
Kaikkiaan 19 puoluetta yrittää pyrkiä valtaan - tai ainakin pitää
vaalipropagandaa ja saada julkisuutta? Pessimistit eivät äänestä, heidän
mukaansa mikään ei kuitenkaan muutu, eikä yhdellä äänellä paljon vaikuteta maan
asioiden kulkuun? Mutta mitä jos kaikki äänestäisivät – tai mitä jos ei kukaan
äänestäisi?
Sosiaaliturva, työllisyys,
yritystoiminta, syrjäytyminen, lapset, perheet, velkaantuminen,
puolustusvoimat, kulttuuri, maahanmuuttajat ovat keskustelun aiheita. Ja tuntuu
siltä, että kaikki tietävät ennen vaaleja oikean ratkaisun ongelmakysymyksiin?
Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas,
rovasti Anssi Joutsenlahti lupasi luovuttaa koko kansanedustajan 6335 euron
kuukausipalkkionsa hyväntekeväisyyteen vaalikauden ajan, mikäli tulee valituksi
kevään vaaleissa. Siitä kertyy aika iso summa, jos tehtävä kestää pitkään?
Hänellä täytyy siis olla joitakin muita tuloja, kun ei ole pikkurahan
puutteessa?
Kävelin Tampereen keskustassa ja paikalle
ilmestyi nuorista ihmisistä koostunut ympäristömarssi, joka äänekkäästi vaati
tekoja ilmanlaadun parantamiseksi, saastumisen estämiseksi ja tulevaisuuden
turvaamiseksi. Siinä me, niin minä kuin muutkin seurasimme vaieten ohikulkevia
huutajia kykenemättä mainittaviin tekoihin tai kannanottoihin. Pian joukko oli
ohi, väki hajaantunut ja minunkin bussini tuli sopivasti pysäkille.
Kaikki kansanedustajat (ja siinne
pyrkivät) ovat ilmeisesti sitä mieltä, että ilmastonmuutos on iso ongelma
maailmassa? Poltettavasta aineesta pitäisi päästä eroon, maapallo kun
kouristelee jo nyt tuskissaan? Hiili, turve, puut, öljy pitää julistaa
kiellettyihin huumausaineisiin? Lentokoneetkin pitäisi saada ilmaan pelkällä
sähköllä? Muovista pitäisi päästä eroon, sitä kun kasautuu valtamerien
rannoille (onneksi emme asua semmoisessa paikassa).
Kun viime kesänä Moskovan
ympäristökaupungeissa puhkesi levottomuuksia haisevien kaatopaikkojen vuoksi ja
lapsia vietiin sairaalaan myrkytysoireiden takia, Putin julisti, että
kaatopaikat pitää viedä niin kauaksi, että ne eivät häiritse ihmisten elämää.
Viisi junaa päivässä kuljettavat jätettä seuraavien 20 vuoden ajan taigalle
Komin ja Arkangelin rajalle, sinne tuodaan joka vuosi puoli miljoonaa tonnia
jätettä Moskovan alueelta. Se vastaa vain kuutta prosenttia Moskovan
jätemäärästä. Se ei siis ratkaise pääkaupungin jäteongelmaa, mutta on ongelma
paikallisille asukkaille. Siellä vain ei voi äänestää, koska päätökset
sanellaan kansalle.
Kansanäänestykset ovat tuttuja Raamatun
lehdilläkin ja osoittaa, että enemmistö on ollut kurssissa kautta historian.
Jeesus huudettiin äänestyksellä ruoskittavaksi, pilkattavaksi ja
ristiinnaulittavaksi, Barabbas pääsi kuin koira veräjästä, vaikka olisi
ansainnut kuolemantuomion. Mutta tähän sitten ihmisten osuus loppuikin ja
Jumala ei jäänyt historian sivuille, vaan Isä herätti Poikansa kuolleista.
Tapahtui ylösnousemuksen ihme, Jeesus nousi ruumiillisesti haudasta ja meni
taivaaseen avaten tien uskoville samaan mahdollisuuteen. Se siitä
kansanäänestyksestä, Jumala sanoi itse viimeisen sanansa ja se pitää.
Paavali teki kääntymyksensä jälkeen
täydellisen pesäeron juutalaisuuden eksytyksiin ja perinteisiin. Hän keskittyi
oleelliseen, eli julistamaan evankeliumia sielujen pelastukseksi. Tässä
rehellisyyden ilmapiirissä totuus tuli hänelle eläväksi ja hän kertoi aiemmin
äänestäneensä uskovien tuhoamisesta. "Luulin minäkin, että minun tuli
paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, ja niin minä teinkin
Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta
siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen
puolesta."Apt.26:9-10. Uskonnollisuus on varsinaista äänestämistä, siinä
on osattava valita oikea uskonto ja oikeat kaverit, muuten tulee turpiin. Nämä
luulouskoiset ovatkin sitten Herraan uskoville oikea maanvaiva kaikkialla,
sillä eivät rehelliset syntiset useinkaan soita suutaan, hyökkäile kuin sudet,
he pakenevat pimeyteen, piiloutuvat kuin rotat koloihinsa ja häpeävät
elämäänsä, itseänsä ja tekemisiään.
On yleistä nimetä tietyt puolueet
populistisiksi, mutta todellisuudessa kaikki politiikka on populismia, sillä se
tarkoittaa kansansuosion tavoittelua. Eikä kukaan menesty politiikassa, ellei
yritä saada äänestäjiä näkemystensä taakse. Eräs Vähä-Aasian vanhoista seurakunnista
oli kaupungissa, jonka nimi oli Laodikea. Sana merkitsee kansan oikeutta ja
valtaa, joka taas meidän aikamme kielellä sanotaan demokratiaksi. Tämä lähes
maaginen sana tuntuu kattavan sisälleen kaiken nykyaikaisen länsimaisen
ajattelun ja edistyksellisyyden. Ajatellaan, ettei demokratiassa ole mitään
huonoa, sehän edustaa laajapohjaista näkemystä yksinvaltaisuuden sijaan. Mutta
demokratian heikkous on siinä, että sitä käyttävät syntiset ihmiset, synnin
täyttämät, syntiä suosivat, syntiä tekevät ihmiset vallan välineenään ajaessaan
omia pyrkimyksiään ja etujaan. Tämä sama heikkous vei pohjan pois
ihanteelliselta sosialismilta, jonka tavoitteena oli vallitseva kommunismi. Ja
vaikka se ei olisi ollut ateistinen, se kaatui syntisen lihan aiheuttamiin sivuilmiöihin,
valheeseen, ahneuteen, vihaan, orjuuttamiseen ja moraalittomuuteen. Sen
lopputulos on yhtä huono kuin inhoamallaan kapitalismilla.
Laodikealle Jeesus sanoi suorat sanat:
"Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit
kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä,
olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas,
minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet
viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston." Ilm.3:15-17.
Ei siinä tarvittu mitään äänestyksiä,
Herra oli puhunut ja oli aivan sama, miten maireasti tuo porukka itsestään
ajatteli itsestään ilman Jeesusta. Oliko sielläkin populismi kuolettanut
hengellisen elämän, oliko maailman henki vallannut seurakunnan, oliko
paimenelta kadonnut valo ja suola, olivatko armolahjat lässähtäneet
sielullisuudeksi, oliko valhe tullut keittiön kautta juhlasaliin, oliko armosta
puhuminen syrjäyttänyt synnin julistamisen?
Vanhan Testamentin aikaan Mooses joutui
tiukkaan vastustukseen liberaalien maanmiestensä taholta. Siellä oli kyse
vallasta ja Jumalan valinnasta, sillä useinhan inhimillinen järki pyrki
sotkemaan Jumalan valinnan ja tehtäviin valitaan kaverit, veljet, samoin
ajattelevat, puolueuskolliset, taitavat, onnistuneet, rikkaat ja äänekkäät.
"ja he nousivat kapinaan Moosesta vastaan, ja heihin yhtyi israelilaisista
kaksisataa viisikymmentä miestä, kansan päämiehiä, kansankokouksen jäseniä,
arvokkaita miehiä. Ja he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat
heille: "Jo riittää! Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on
heidän keskellänsä. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan
yli?" 4.Moos.15:2-3. Mutta herra puuttui tähän kansanäänestykseen tuhoisin
seurauksin. Ihmisille annetaan aikaa parannuksen tekoon, mutta Jumala päättää
ajan pituuden. Armo kuuluu vain tuomituille, syntinsä tunteville, orjille ja
kurjille, Herran eteen nöyrtyville sieluille.
Uusi johtaja, Joosua, jatkoi edeltäjänsä
hengessä ja linjalla omaisuuskansan johdattamista luvattuun maahan. Kerran oli
tiukka äänestys, jossa piti laittaa sisäinen tärkeysjärjestys kohdalleen ja se
tapahtui silloin perheittäin. "Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa,
niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita
teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia,
niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme
Herraa." Joos.24:15. On tervehdittävä ilolla tällaista asennetta, jossa perheen
isä on suoraselkäinen Herran palvelija ja uskaltaa tuoda sen myöskin julki. Hän
ei ole uskova vain peiton alla, päivänvalossa, kaiken kansan edessä. Silti
valinta oli pakko tehdä, mutta suunta vapaaehtoista.
Jeesuksen oli kuljettava elämän matkansa
täällä alhaalla Isän suunnitelman ja sanan mukaan. Ja ihmiset olivat monta
kertaa sotkemassa tuota lyhyttä jaksoa omien toiveidensa kanssa. Hänestä oli
tarkoitus tehdä maallinen kansanedustaja, hyvinvoinnin takaaja, itsenäisyyden
takuumies, kuningas roomalaisten keskelle. "Kun nyt Jeesus huomasi, että
he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi
hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä." Joh.6:15. Se ei kuitenkaan
onnistunut, sillä hän vetäytyi heidän luotaan. Se siitäkin kansanäänestyksestä,
Jumala oli toista mieltä ja hänen äänensä ratkaisi. Näin voi yksikin ääni tehdä
suuria vaikutuksia ihmiskunnalle, kun kyse on Jumalan äänestä. Herra oli
puhunut.
Herätyskokouksissa tapahtuu, että väki
jakautuu kahtia, puolesta ja vastaan. Parannukseen kehottava julistus jakaa
ihmisiä, koska siihen on otettava henkilökohtaisesti kantaa. Muunlainen
toiminta nukuttaa seurakunnat Ruususen uneen. Siksi vastustus on aina ollut
elämän merkki, se kertoo lihallisuuden, maailmallisuuden hengen ja perkeleen
pyrkivän voimakkaasti vastustamaan Jeesusta, ettei vain kukaan tästä suuresta
enemmistöstä luopuisi arvokkaasta syntisen tittelistään tulemalla Jumalan
lapseksi. Niinpä moni istuukin kuin tulisilla hiilillä tekemättä
uskonratkaisua, antautumatta Jeesukselle, suostumatta Jumalan tahtoon. Näissä
äänestyksissä moni paaduttaa sydämensä ja kovettaa mielensä, tukkii korvansa,
yrittää ajatella jotain kevyempää ja kaikkia koskevaa, ajallisia asioita,
verrata itseään toisiin ihmisiin, vetoamalla yleiseen mielipiteeseen,
tavallisiin ajatuskulkuihin, tiedemiehiin, kirkon johtajiin ja suvun
perinteeseen - ettei vain tulisi uskoon.
Luin juuri yhden tuoreen kirjan
körttiläisyydestä, jonka oli kirjoittanut ilmeisesti jonkin sortin
oppositiomies. Faktaa ja historiaa oli runsaasti vyörytetty esiin siitä kuinka
järjestö oli luisunut pois vanhasta mallista ja alkuperäisestä herätysliikkeen
statuksestaan. Luulen, että tämä isäntä ei tule olemaan juhlapuhujana
körttisten suurjuhlilla lähiaikoina, siksi suolaista tuo sanoma oli kirjan
sivuilla. Ja vanha konstihan on vaientaa vastustajat tai heittämällä heidät
kirkon taakse, eikä suorittaa kansanäänestystä heidän läsnä ollessaan.
Nimittely, vähättely ja halventaminen ovat myös väkeviä aseita valheen
levityksessä. Totuuden puhujilta ei kannata silloin mennä kysymään neuvoa, se
vain ärsyttää mieliä. Mutta aikanaan kansanäänestykset lopetetaan, silloin vain
Jumala hallitsee ja hänen omansa hänen kanssaan - ikuisesti.
Haqvin Spegel kirjoitti psalmin 58
pohjalta 1694 virren, jonka sittemmin suomensi Elias Lönnrot v. 1867. Sen
yhteiskunnallinen sanomaa sopii hyvin julistukseksi ja rukoukseksi vaalien
alla. Mutta se on kirjoitettu omaisuus kansan siveellistä ja moraalista
rappeutumista arvostellen, syvimmältään sen sanoma etsii Herran kunniaa ja
hänen tahtonsa tapahtumista ajassa.
1. Valittaa täytyy totta Ja surra suuresti,
kun vääryys vallan ottaa ja pahuus paisuupi.
Mykäkskö tuli kerran jo kaikki maailma,
kun oikeutta Herran ei kenkään julista?
2. Nyt petos, vilppi täällä on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan,
ei köyhän, kurjan ääntä viattomuudessaan kuunnella,
rikas vääntää lain myöten tahtoaan.
3. Kas, lähimmäistään syövät nuo jumalattomat,
viekkaudella vievät sen elot ainoat;
kuin käärme kiukussansa, he korvat ummessa,
ahdistelevat kansaa, sortavat vaivaista.
4. Mut kerran Herra kostaa työt jumalattomat,
rankaisee ansiosta ryöstäjät viekkahat,
ne, jotka täällä veivät orvolta oikeuden
ja lesken leivän söivät, vaivaisen osuuden.
5. Vaan siviät ne kerran ilolla näkevät
vanhurskauden Herran, työt Herran väkevät:
Hän kuinka voimassansa omansa vapahtaa,
suuressa kunniassansa pahasta pelastaa.
Tässä sen vanhempi ja pitempi versio vuoden 1701
virsikirjasta:
1. Olettak' te mykät niin ratki, / Ett' ette puhu oikiutta?
/
Etk' tahdo tuomit' kohtuutta? / Paljon pahaa teett'
pahuudest' kaikki /
Muillen maakunnas', ett' malta / Tekemäst' vääryytt',
väkivaltaa.
2. Jumalattomat jo äitins' kohdust' / Perki pahanelkiset
ovat, /
Eksyvät erhetykseen kovaan, / Jo kiukuitsevat äitins'
kohdust', /
Pahaa ain' ajattelevat tehdä, / Kuin kärme kiukkuvan
nähdään.
3. He ovat kuin kyykärme kuuro, / Kuin kiini lukitsee
korvans', /
Ettei kuulis' ääntä lumoojans', / Joka juuri hyväst' taitaa
lumoo: /
Niin ei he tottele totuutta, / Eik' niit', kuin oikein
opettaa.
4. Särje, Herra, heidän suuhuns' hampaat, / Heidän häijyt
neuvons' hajot' /
Ja pahat juonens' myös jaot', / Murenn' jalopeuran
syömähampaat, /
Heidän väijyväns' pois vajot', / Heidän kiukkuns' perät'
pois kadot'.
5. Heidän pitää katooman äkkiselt', / Kuin vuotava ylivesi
menee, /
Pois kuivaa, ei ole enää, / Kuin nuolet ammutut juur' väkiselt',
/
Rikkoontuvat, pois puuttuvat: / Niin ikäns' häijyt hukkuvat.
6. He hukkuvat kuin näkin kodat, / Auringon paistees' ratk'
raukeevat, /
Kuoresans' vedeks' sulavat: / Kuin vaimon kesk'eräinen he
ovat; /
Aurinkot' ei he nähdä saa, / Jotk' aikovat asua pääll' maan.
7. Ennen kuin orjantappurat nuoret / Kypsyvät täydeks'
pensaans' pääll', /
Revitään, hakataan pois tielt', / Niin heidän juonens'
puolituoreen', /
Vihan kautt' ynnä its' sikiöinens' / Pois juuritetaan
kokonans'.
8. Hurskas se siitä iloitsee niin, / Koska näkee kostopäivän
/
Jumalattoman ylits' käyvän, / Jost' jalkans' pesee sen
veres' siin', /
Kusa koston näkee tulevan / Suuremman, kuin sois' olevan.
9. Että jokaitsen sanoman pitää: / Kuitenk' hurskas
hyväksens' saa, /
Ett' Jumal' tuomar' on pääll' maan, / Kuin varjelee, holhoo
hurskast' sitä, /
Pahain vainost' ja väkivallast', / Rankaisee pahat
ajallans'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti