Herran hoidossa

Luin pientä kirjasta, jonka oli kirjoittanut nimimerkki Airi Inkeri, kirjasen nimi oli Herran hoidossa ja se oli painettu jo aikoja sitten. Se oli hyvin henkilökohtainen, ja todisti jumalan elävän ja kutsuvan ihmistä yhteyteensä.

- Kotiäitivuosinani menetin itsetuntoni. Tein työtä aamusta iltaan, mutta se ei minulle riittänyt. Koin olevani huono äiti, huono perheenemäntä ja huono kummi. Epäonnistumiseni täytti maailmani, aloin pelätä kaikkea. Lopulta pelkäsin ovikellon soittoakin, en rohjennut kohdata ihmisiä. Luin psykologista kirjallisuutta käsittääkseni, mistä oli kysymys, kun elämäni oli pilalla. Aloin syyttää lähimpiäni onnettomuudestani. Yritin rukoilla Jumalaakin, mutta Hän oli jossakin kaukana. Apua ei löytynyt, katkeroiduin.

Kuitenkin Jumala kuuli hätäni. Hän lähetti eräällä linja-automatkalla luokseni ihmisen, joka välitti minusta. Istuttuaan viereeni hän kysyi: "Tunnetko sinä Jeesuksen?" "Minäkö - Jeesuksen? Ainakin kaikki uskovat ovat sellaisia, että moittivat toisiaan ja rakentavat karsinoita ja haluavat aina lisää rahaa", aloin purkaa pahaa oloani. "Ei ole muuta tärkeätä kuin Jeesus Kristus", sanoi ystäväni ja nosti yhden sormensa pystyyn. "Jeesus on kuollut sinun ja minun ja jokaisen luodun edestä. Synti erottaa sinut Jumalasta. Jeesus on sinunkin syntisi sovittanut." Ystävä alkoi todistaa omasta Vapahtajastaan sellaisella ilolla ja rakkaudella, että jotain sisälläni liikahti. Tunsin, että sydämeni oli likainen. Olin aina valmis moittimaan muita, omia vikojani en nähnyt. Nyt huomasin olevani kaunainen ja katkera. Rikokseni olivat edessäni. Jumala herätti synnintunnon. Halusin katua. Pyysin ystävää rukoilemaan puolestani. Oli helpottavaa itkeä pois tuskansa siinä linja-auton penkillä autonkuljettajan ihmetellessä. Mies ei tiennyt, että sillä rukouksella muutettiin elämäni suuntaa. Minäkään en tiennyt, mitä tapahtuisi, vai tapahtuisiko mitään, kun lupasin elämäni Jeesukselle.

Jeesus otti lupaukseni todesta. Sain palata kasteen armoon. Hän ei ollut luopunut minusta eikä Hän ole luopunut Sinustakaan. Jumala rakastaa meitä sanomattomalla rakkaudella. Niin Jeesus alkoi korjata särkynyttä. Hän piti minua rakkaana ja kalliina: "minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." Jes.41:10

Airi törmäsi moniin vaikeisiin kysymyksiin tullessaan uskonasioiden kanssa tekemisiin. Ja hän kertoi avoimesti, miten yleisuskonnollisuuden vaikutus oli jo ehtinyt muokata hänen ajatteluaan paljon. Esimerkiksi yksilöllisyys oli kovin vierasta tässä aatemaailmassa ja hän kuvitteli olevansa uskovan perustyyppimalli, johon kaikkien ihmisten oli sovittava? Ja onhan tätä harrastettu kaiken aikaa monissa kristillisyyden edustamissa joukoissa.

- Epätietoisuus siitä, miten minun oli uuden askeleeni jälkeen elettävä, hämmensi sydäntäni. Luulin, että on olemassa uskovan malli, johon minun olisi sovittava. En tiennyt, että Jumala kunnioittaa luomaansa ihmistä niin, että hänen persoonallisuutensa säilyy ja kirkastuu lapseksi ottamisen jälkeen. Uskovaiseksi en uskaltanut itseäni sanoa.

"Kallista, Herra, korvasi minun puoleeni ja vastaa minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä. Varjele minun sieluni, sillä minä olen hurskas; sinä, minun Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa.  Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää." Ps.86:1-3

Uskovaisuus oli suuri salaisuus, joka aukeni Herran itsensä ilmaisemana Airille muutaman Raamatun kohdan ja erään Herran palvelijan kautta. Silloin Jeesuksen persoona tuli rakkaaksi ja tärkeäksi. Kun hän pääsi lain alta armon alle, löytyi asioiden oikea arvojärjestys: Jumalan sanan hoitava vaikutus alkoi siunata orastavaa uskovaisuutta hänen sydämessään. Sen vaikutus oli sangen suuri, hoitava ja lääkitsevä, pelkoja poistava, valaiseva ja siunaava.

- En tiennyt, että uskoontulo ja uskossa eläminen ovat alusta loppuun asti Jumalan työtä. En tiennyt, että Jeesus saa aikaan sen, että ennen rakkaat, turhat asiat jäävät pois kuin itsestään. En osannut kuvitella, kuinka Jumalan Sana voi lääkitä ja rohkaista pelkojen ahdistamaa ihmistä.

"Ilahuta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni. Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat. Ota, Herra, korviisi minun rukoukseni, tarkkaa minun anomiseni ääntä. Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle." Ps.86:4-7

On vapauttavaa heittää pyhimykset ja reliikit roskikseen ja keskittyä yksin Jumalaan, Vapahtajaan, Jeesukseen. Hän on suuri esirukoilijamme kaiken muun hyvän lisäksi. Tämä ei ole jotain summittaista huutoa tyhjyydessä, vaan hyvin viisasta, uskovaa koskevaa ja tavoittavaa Jumalan tahdon suunnitelmaa, että uskova olisi kerran kirkkaudessa Herran luona maailman, synnin ja kuoleman vaivoista vapautettuna. Jeesus antoi Airille arvon olla osa häntä, hänen ruumistaan maan päällä, seurakunnan palasena, elävänä kivenä maailman laajuisessa näkymättömässä uudessa temppelissä.

- En tiennyt, että rukous saa uuden sisällön, kun Jeesus, oma Vapahtaja, on rukouksen välittäjä Pyhälle Jumalalle. En tiennyt, että Jeesus rukoilee joka päivä Isää Sinun ja minun edestäni, enkä sitä, että Jeesus rukoilee jatkuvasti, että me uskovat olisimme yhtä. En tiennyt, että Sinä ja minä olemme Pyhän Hengen temppeleitä, kun olemme Jeesuksen omat: Pyhä Henki asuu meissä ja ilmoittaa meidän hengellemme kaikki Jeesuksesta ja sen, mitä Jeesus haluaa meille puhua.

"Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala. Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin." Ps.86:10-11

Mutta Airin tietoisuus kasvoi uskonelämän kasvaessa ja Jumala-suhteen vakiintuessa. Seurakunnan kokoontuminen olikin eräänä päivänä Jumalan kohtaamista, ei itsensä viihdyttämistä, asunsa näyttämistä, kristillistä teatteria, eikä omavanhurskauden alennusmyyntiä kirkossa. Kun Airi löysi Jeesuksen, hän löysi ytimen, sisällön, Jumalan Isän sydämen ja Jumalan valtakunnan. Ilmeisesti tästä puutteesta johtuen monet muut jäävät pois kirkonmenoista ja sitten on kirkkoon pesiytynyt sellainen ryhmä, jonka harras pyrkimys on muuttaa tapoja, uudistaa moraalia ilman Kristusta. Ja he tuovat kaikki maailman kotkotukset mukaan, koska se on muka niin ihanaa ja vapauttavaa? Mutta Pyhää Henkeä ei he eivät voi ohjata, eivätkä luoda ilmapiiriä, jonka vain Herra itse saa aikaan. Nämä ovat esittämässä pelkkiä kuolleita tekoja.

- Luulin, että Jumala asuu kirkossa, koska sinne mennään jumalanpalvelukseen. En tiennyt, että seurakunta kokoontuu jumalanpalvelukseen Pyhän Jumalan kasvojen eteen tuomaan sydämensä kiitoksen Hänelle kaikesta: saamaan ravintoa hengellensä Jumalan sanasta, kokemaan Pyhän Hengen yhteyttä ja virvoittumaan Jeesuksen armosta ja rakkaudesta.

"Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti; sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä." Ps.86:12-13

Usko on monelle hyvin hämärä käsite, joka näyttää etäältä katsottuna mustalta aukolta, sumuiselta maisemalta, pimeältä tunnelilta, joka ei tunnu päättyvän lainkaan? Samaan ryhmään kuuluvat sakramentit, kaste ja ehtoollinen, jotka eivät avaudu usein edes ammattilaisille. Onhan meillä paljon pappeja, jotka kuvittelevat kasteen ilman uskoa pelastavan ihmisiä? Samat tyypit ovat valmiit autuuttamaan kaikki kuolleet Herran omiksi, vaikka näissä ei ole koskaan tapahtunut mitään parannusta eikä kääntymystä heidän elämässään? Yleisesti kuulutetaan, että kaikki, jotka ovat nauttineet ehtoollisen, ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen, mutta se ei ole totta. Heidän arkinen elämänsä sotii sitä vastaan, ja he elävät luopioina, uskottomina ilman Jumala-yhteyttä, ilman uskovien yhteyttä, ilman pelastusta jonkinlaisessa aivouskossa?

- Ehtoollisella olin käynyt rippikoulun päätyttyä. En osannut kuvitellakaan, miten tärkeää on yhä uudestaan ja uudestaan kuulla: "Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, sinun edestäsi annettu." - Sinun ja minun. En tiennyt, että todellinen Jumala-yhteys syntyy sanan tutkimisen ja jatkuvan rukousyhteyden kautta. Luulin, että kirkossakäynti sunnuntaisin riittää. En tiennyt, että on olemassa vain kaksi tietä: Jumalan tie ja maailman tie. Luulin, että oma järkeisoppini oli minun tieni.

"Jumala, julkeat ovat nousseet minua vastaan, väkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua silmäinsä edessä. Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa." Ps.86:14-15

Uudestisyntymisen ihmeen tapahduttua Airi ymmärsi sen, kuinka suuressa pimeydessä hän oli ollut vuosikymmenien ajan. Ja näitä kanssamatkaajia on paljon kaikkialla. Uusi elämä tuo tullessaan uuden sydämen, uudet ajatukset, uudet puheet, uudet teot, uuden asenteen, uudet voimat, uudet päämäärät, uudet tehtävät, uudet aikataulut, uudet ystävät, uuden talousjärjestelmän, uuden kodin ilmapiirin, uuden tyytyväisen mielen, uuden mielen rauhan ja levon. Kaikkeen tähän on vaikuttanut Jeesus, Herra ja Vapahtaja, uuden elämän takuumies, välimies Jumalan ja ihmisen välillä, maailman syntien sovittaja ja ainoa tie taivaaseen.

- En osannut kuvitella, millaisessa pimennossa olin elänyt neljäkymmentä vuotta kristityssä maassa. Mutta Jumalan Sana sanoo, että sanoma Jeesuksesta on hullutus niille, joille sitä ei ole annettu. Kun minulle annettiin armo tulla Jumalan lapseksi, oli ihmeellistä kokea Jeesuksen aikaansaamat asennemuutokset ja omaksua ne helposti. Sydämeni riemuitsi siitä, että Jeesus oli tehnyt minusta uuden luomuksen. Suhde Jumalaan sai oikeat mittasuhteet: Hän, Pyhä kaikkivaltias - minä kaikessa väärä, kelvoton ilman Jeesusta. Tiedän, että tarvitsen Jeesusta joka päivä. Kiitän siitä, ettei Hän väsy minuun.

"Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijattaresi poikaa. Tee merkki minulle, minun hyväkseni. Häpeäksensä minun vihaajani nähkööt, että sinä, Herra, minua autat ja lohdutat." Ps.86:16-17.

Muista Herra tänään kaikkia Jumalaa etsiviä, anovia, rukoilevia, kolkuttavia, pelastusta kaipaavia, syntiensä kurjuudessa kamppailevia, toivottomia ihmisiä, hukkuvia sieluja, jotka tarvitsevat sinua, henkilökohtaisesti, pysyvästi, ikuisesti.

1.Mua synti vei harhaan, mä tuomion sain.

Tien hylkäsin parhaan, mun Vapahtajain.

Mä lain käden painon niin raskaana koin,

nyt murhetta vain on, mä näin vaikeroin.

2.Vaan Jeesus kun kerran mun sai omakseen,

mä armossa Herran nyt matkaani teen.

Kuin suloinen mesi Hän sielulle on,

kuin puhdistusvesi niin loppumaton.

3.Jos polkuni viekin mun varjoihin yön,

jos painava liekin ies taistelun, työn,

Hän päivän suo koittaa, myös multahan maan,

saan nousta ja voittaa ja kruununi saan!

Hsi Shen-mo, 1893